Epäpoliittisuuden ylistys ja harha 2007

* päivitetty versio 2.0

Mitä voimme ymmärtää

vaalien tuloksesta?

Epäpoliittisuuden ja kepeyden

pönkittämisprojektista?

1)

Sosiaalidemokraatit ovat vihdoinkin kohdanneet syöpymän, joka heidän uskottavuudessaan on. He ovat oikeistolainen puolue, mitä pitää kasassa enää iäkkäät tapaäänestäjät.
Sosiaalidemokraattien käytännön politiikka oli ja on ollut aivan samaa kuin kokoomuslaisten, joten mitään eroa ei olisi ollut sosiaalidemokraattein vallan alla.

Lipposta ihaili ja äänesti aikoinaan moni oikeistolaista patriarkaalista voimaa ja kekkosmaista kunniaa (alitajuisesti) toivova ihminen, joka nyt siirtyi sitten luontevasti oikeistolaisten ehdokkaiden äänestämiseksi. Kansalaiset ovat valtiota varten.

Lipponen matki Kekkosta äärettömän taitavasti. Hän tiesi mille suomalaisten patriarkaalinen kilttein lapsien pelko- ja kunniakäsitys perustui. Kekkosen kaikki taidokas psyykkaaminen keskitti suomalaisia vain yhden vahvan johtajan turvautumiseen - ja Lipponen vain veti samaa linjaa kuin Kekkonen.

Kekkonen loi kilttien lasten joukkopsykoosin, jossa "tosiasiat" olivat harhaisesti poliittisen todellisuuden "yläpuolella"- ja äänestäjien ulottumattomissa. Demokratia kulissina. Vain vahva, epädemokraattisen ylimielinen johtaja voisi johtaa ja pelastaa. On luotu harha nimeltä Suomi, jossa poliittiset valtamotiivit ovat muka poissa ja tähän harhaan jokainen valtapoliitikko taas vetosi vedotessaan "järkeen". Nyt "järki-isinä" on muita kevyesti dissaava ja keskustelua halveksiva herr Niinistö.

Suomalainen lapsenomainen ja ei-kapinallinen "kunnon kansalaisuus" on nähtävä alistetun historiamme kautta. Herrakansat ovat palkinneet suomalaisen byrokraatin, joka tanssii ilman mitään tunneongelmia vieraan vallan pillin mukaan. Sopeutuvat ja valtaa ihailevat saivat oman valtansa täydellisen alistumisen ja identiteettikadon kautta. Kolmas tällainen antautumisen valtakunta oli tämä Kekkosen hyperrealismi, jossa idän ruhtinaiden nuoleskelusta tuli kilpailulaji ja sen mestariksi Väyrynen.

"Valtio vastustaa Stasi-listojen julkistamista" -Verkkouutiset

Suomalaiset sosiaalidemokraatit ovat 18 vuotta vetäneet oikeistolaisinta politiikkaa verrattuna muihin Eurooppalaisiin sosiaalidemokraatteihin. Nyt sosiaalidemokraatteihin pettyneet ovat luopuneet häpeissään 1-0 sosiaalidemokraattien idealismista ja originaalista puolueideasta, joka on nyt täysin perversoitunut vallanhimoisten juippien pyörittämäksi puoluekerhoksi, jossa entisten ja tulevien johtajahahmojen despoottiset piirteet on mystifioitu.

Idealismista ja vaihtoehdoista on tehty häpeän aihe niin kekkosmaisella demokratian halveksunnalla kuin myös "yksilöllisyyttä" ja kilpailua korostavilla oikeistoilaismielikuvilla. Siinä ovat onnistuneet niin Lipponen kuin Niinistökin. Vasemmistoliiton sisäisestä valtataistelusta ja ummehtuneista Neuvostoliitto-ihailijoista puhumattakaan.


"Arhinmäki: Vasemmistoliiton tappio omaa syytä. Porvarihallituksen syntyyn uskovan Arhinmäen mukaan vasemmiston tehtävänä on tarjota konkreettinen vaihtoehto-ohjelma. Sen kulmakiviksi pitää hänen mielestään nostaa perusturvan parantaminen, perusteettomiin pätkätöihin ja vuokratyöhön puuttuminen ja kestävän ilmastopolitiikan edistäminen." - YLE

2 )

Kokoomus karnevalisoi vaalit ja ovelasti samalla neutralisoi halveksivasti demokratiaa puffaamalla vain yhtä Totuutta, kietlämällä "turhan politisoimisen". Kokoomus karnevalisoi ja väheksyi poliittista vastakkainasettelua "positiivisilla" mielikuvilla - mutta todellisuudessa äärimmäisen aggressiivisesti, dissaavasti ja sotaisasti. Poliittisesti epäpoliittinen mielikuvamylly tehosi kansaan. Kansa äänesti oikeistolaisia poliitikkoja, jotka kertoivat inhoavansa politiikkaa. Mikä silmänkääntötemppu.

He olivat muka epätosissaan ja rennosti muka ilman ideologiaa luvaten kaikkea kaikille. Mukapositiivisia. He vastustivat mielikuvana ryppyotsaisuutta. Halusivat poliittista valtaa halveksien poliittista valtaa? Subjektiivisuuden esittäminen objektiivisuutena, on törkeintä manipulaatiota.

Useimmat uusista kokoomuksen äänestäjistä luulevat äänestäneensä liberaalia puoluetta, joka ei olisi ideologinen. Jonka jäsenet ovat mielikuvana vapaata valtapelistä. Pääoman vapaata vyöryä ja mahdollisuuksien vapauttamista. Aivan.

On todella törkeää ylimielisyyttä ja aiheetonta vastakkainasettelua syyttää poliittisissa vaaleissa toista puoluetta politisoinnista eikä tunnustaa, että vaalit ovat kaikkien ehdokkaiden avointa politisointia ja sanasotaa. Politiikka on politiikkaa. Kokoomuksen "Apoliittinen", "epäpoliittinen" mielikuvamainonta vaikutti hyvin esimerkiksi niihin sosiaalidemokraatteihin pettyneisiin ja Lippos-Kekkosen isänä menettäneisiin, varsinkin niihin patriarkaaliseen maailmankuvaan uskoviin äänestäjiin.

Kaiken huippu oli kyllä kokoomuksen mainos, jossa Jaguaarin omistaja pilkkasi toista loistoautolla ajavaa poliitikkoa. Se vasta oli poliittista vastakkainasettelua jos mikä. Kokoomuksen sivulta löytyi vielä ennen vaalia hurja lista, jossa he kuvasivat jyrkkiä ja ideologisia mielikuviaan toisista puoluista muka aivan vastakkaisina heidän oikeistolaisille motiiveilleen.

SAK:n ja SDP:n mainonnan leimaaminen ideologiseksi "törkymainonnaksi" ja yhteiskunrauhan tarpeettomaksi järkyttämiseksi oli samalla mainio tilaisuus julistaa sanattomasti statementti, että oma mainonta ei ole ideologista.

On uskomatonta, että meillä on vieläkin Kekkosen ajan keskustelemattomuuskulttuuri. Euroopassa olisi järkytys suuri, jos joku puolue yrittäisi kieltää toisen puolueen vaalimainonnan. Vain Suomessa sensuurin esittäjä on kuningas.

Politiikka on demokraattista vasta siten, kun se on avointa ja ilman sensuuria.

Epäpoliittisuus sekä karnevalisointi on meillä eräänläinen kouristuksenomainen menneisyyden torjuntatapa. Koska Suomessa ei ole täysin avoimesti, rationaalisesti, psykologisesti ja poliittisesti pesty menneisyyden likapyykkkiä ja Kekkosen törkeän vallanhimoista valtapeliä, niin "politiikka" on suomalaisille hieman likaista ja varsinkin ihmisille, jotka arvostavat nyt ennen kaikkea yksilön statusta, yksilön mahdollisuuksia ja menestyksen puhdistavaa voimaa.

Politiikka on aina politiikkaa ja ihmiskuvaan sidottu juttu.
Aattellista ja uskonvaraista hommaa. Enemmän SAK:n ja SDP:n poliitikkojen pelko ja vetäytyminen järkytti ihmisiä kuin karnevalistinen mainonta. Ikään kuin olisivat tunnustaneet aatteensa valheeksi ja hävenneet.

Kokoomus salli Väyrysen nousun ministeriksi, tietysti hyvällä palkkiolla, melkein tärkeimmillä ministerin paikoilla. Paavo on pelottava mies. Hän oli "yhteistyökykyisimpiä" poliitikkoja Neuvostoliiton suhteen. Kaikki vallan tähden. Mitä Väyrynen onkaan valmis tekemään vallan ja näkyvyyden tähden. Juokseeko hän taas Tehtaankadulle kumartamaan itäisen tsaarin ikonia?


3)

Vihreät eivät olleet vakuuttavia. Vihreiden imago oli"varovaisia".
Pelkureita. Pohtijoita. He eivät puolustautuneet ylpeästi eivätkä ärhäkästi edes valheita ja mollausta vastaan. Vihreiden maltillisuus ja sokeus piikeille antoi äänestäjille taas tahdottoman vaikutelman. Vihreät, politiikka on politiikka ja ilman puhetaitoa ja reviirin puolustamishaluja sitä ei ole. Edes mielikuvana. Hankkikaa edes puhetaidon opettajia seuraavaan koettelemukseen.

Retoriikka on päämäärätietoisuuden logiikkaa. Ideologia on aina retoriikan varassa.

Vihreiden pieni nousu on vaarallinen ideologinen rotanloukku vihreille yksityistä uraa tekeville ego-poliitikoille. Vihreät eivät usko varmasti vieläkään, että jos he aggressiivisesti ajaisivat mainostamiaan arvojaan, niin saisivat enemmän ääniä ja valtaa seuraavissa vaaleissa. Mutta onnea Vihreille. Nyrkkiä pöytään niin siitä imago hahmottuu. Jos... rohkeutta riittää.

4)

Nyt ja sitten.

Nämä vaalit olivat tosiaan niin pitkälle

Mielikuvavaalit,

että enää ei ole mitään rajaa sille, millä voi kutsua itseään "poliitikoksi".

Edustajat saavat esittää kivoja ajatuksia vaalihurmoksessa ja naistenlehdissä kunhan puolueen oikeistolaiset ratkaisut ovat keskustelulta ja arvostelulta suojassa. Lavastus kunnossa. Ristiriidat minimissä.

“Minä tuon eroottisuuden eduskuntaan…”
-Tommy Tabermann

Lama-ajan halveksunnan poikkeuslaista on tullut yhteiskunnan purkutuomio ja pyhä syyllistämisen laki. ( - Ja laman rajuuden todellinen syy, poliitikkojen harhainen suuri ainoa aate, eli poliittisen eliitin lähes uskonnollinen idän valtakunnan palvonta, on tietysti unohdettu täysin).

Kaikki arvojen mukaan harkittava muutoksen mahdollisuus tai vaihtoehtoinen ideologia, kovan kapitalismin vastainen toiminta pelottaa nyt “Kunnon kansalaista”, koska porvarillisen kelpaavuuden ja kunnon kansalaisuuden fantasia on sopeutuminen ja annettu status.
Kunnon kansalainen haluaa kelvata “yleisten” arvojen mukaan eikä halua missään nimessä olla osa vastarintaa, sillä vastarintahan on jotakin halveksuttavaa ja säälittävää. Vastarinta on vain luusereille, jotka eivät palvo talouden kiihottumista… siis kiihtymistä.
Ideologioista keskustelu on halveksittua ja turhaa, jotta olisi vain yksi kiistämätön ideologia. Näkymätön ideologia on suurenmoista. Itsestäänselvää. Ideologiset ratkaisut julistetaan realiteeteiksi. Ylikansallisten yhtiöiden etujen ymmärtäminen korotetaan positiiviseksi ajatteluksi. Kaikki yhteiskunnan puolesta esitetty vaihtoehtoinen ideologia "ymmärretään" negatiivisuudeksi.
Hyvinvoinnin jakaminen on ajatuksena leimattu törkeäksi hyvinvoivien hyväksikäytöksi. Vahingolliseksi ideologiaksi suuryritysten edistykselle. Kuinka niin tämä vallitseva kapitalismin ylistäminen olisi idästä opittu poliittisen keskustelun kapeuttamisen taito? Kapitalistista sosialismia käytännössä. Perinteitä YYA-politiikkaa, maailmankuvan kapeuttamista yhden totuuden tähden.
Minimipalkan alhaista tasoa hyväksikäytöksi kutsuvat leimataan levottomiksi kansan jakajiksi, tyytymättömyyden lietsojiksi ja yhteiskuntarauhan repijäksi. Minimipalkkaa puurtavia tarvitaan menestyjien turvan ja tyytyväisen lompakon vieressä olevan kuilun syventämiseksi.
Hyvinvoinnin mielikuvaksi, näkymättömäksi ihanteeksi, on pönkitetty Riittävän kelpaava kansalainen, riittävän Ahne kansalainen, jota muut voivat ihailla kilpailuarvojen mukaan. Hyvä Kansalainen, joka on voimallisen ahne ja ihailtavasti omia etujaan ajava. Kansalainen, joka haluaa pärjätä selvien arvojen mukaan eikä uskoa johonkin ideologiaan, “joka vie taaksepäin”.

Kansalainen, joka voi ylpeästi sanoa olevansa sitä parempaa ja pärjäävämpää kansanosaa. Avoimesti vertaileva Statuskansalainen.
Yhteistä etua kuopataan nyt urakalla.
“Yhteiskunta” on ulosmitattujen joukkohaudan reunalla silmät sidottuna, juhlallista laukausta odottamassa. Sosiaalidemokratia on nyt vain Hyvän mielen puolueen mielikuvasinetti, jäänne, jota voidaan käyttää oikeistolaisten päämäärien hurmoksessa tehoyhteiskunnan hyväksi. Ei ole parempaa lavastetta oikeistolaiselle puolueelle kuin sosiaalidemokraattiset manifestit hyvästä tahdosta. Periaatteista, jotka tuovat hyvän mielen pienelle jäsenelle.

Tuloerojen kasvattaminen on nyt arvoista suurin.

Of course. Eihän ole muita arvoja. Se Suurin ihana pelote, jolla työhullu kansa ajetaan selviämistaistelun avoimille sotakentille ilman eettisen tarkastelun tai ihmisarvon taakkaa. Ajattelu julistetaan suurimmaksi tuskaksi ja ongelmien kerjäämiseksi.

Syö tai tule syödyksi.

Pärjää, päde, parjaa ja polje.

Perustulo ja työn vapautus

HAKUSANAT :: PUHEENJOHTAJAVAALIT 2008 2009 ehdolle Johannes Koskinen Tarja Filatov Miapetra Kumpula-Natri Jutta Urpilainen SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Urpilaisen ja Kumpula-Natrin lisäksi puheenjohtajakisaan on ilmoittautunut toistaiseksi Erkki Tuomioja. nainen ehdokkaaksi ehdokkaat puheenjohtajaksi valinta poliittinen peli kähmintä suuntautuneisuus vaalitulos vaalitulokset eduskuntavaalit eduskuntavaalitulos eduskuntavaalitulokset, eduskuntavaalit vaalitulokset valitut, ehdokkaat puolueet äänestystulos, puolue
.