Epäilyn pyhä historia - Häpeäkulttuurimme i

Porvoon piispaVikström kutsui tuoretta kirkkopolttoa ”kansalliseksi katastrofiksi” ja piispa Huovinen nimitti tulipaloa ”Jumalan kodin palamiseksi”.
Hetkinen.
Onko nyt vuosi 1606?
Käyttävätkö piispat yhtä värikästä ja painokasta kielenkäyttöä lasten, nuorten ja mielenterveysongelmaisten pahoinvoinnin lisääntymisestä? Eivät.

Vihreiden valinta ehdottaa kirkon ja valtion loppullista eroa on osattu odottaa. Kirkko on ollut valtion salainen moraalipoliisi ja kunnon kansalaisuuden hamara lukemattomia vuosia.

Luterilainen kirkko on (yhä) rituaalilaitos. Uskonto. Uskomuslaitos rituaalein tuotettuna. Sen perinteet ovat 50 000 vuotta vanhassa Homo sapiensin tiedostavien aivojen syy-seuraussuhdetta mahdollistavassa selitystarpeessa keinolla millä hyvänsä - eli maagisessa selitystarpeessa, uskonnollisuudessa. Täytyy olla oikea tapa jolla henget ja demonit saadaan kuriin tai tyydytetyksi. "Oikea toiminta" on maagisesti pelastavaa toimintaa, siis rituaali. Sanot oikeat sanat ja antaudut oikeille sakramenteille niin pääset taivaalliseen iloon. Olet oikealla polulla rituaalien kautta, demoneilta ja varsinkin epävarmuudelta turvassa. Sinut vihitään oikein ja oikeassa suositussa kesäkirkossa ja olet in. Et epäilyttävä vaan hyväksyttävä. Hyvä ihminen.

Kummisetä paljastui pedofiiliksi

Tänä vuonna paljastui, että heidän miespuolinen tuttavansa oli käyttänyt vuosia sitten hyväkseen perheen kahta tytärtä. Vanhemmat olivat aivan järkyttyneitä, kun kirkkoherra sanoi, ettei kummisuhdetta voi purkaa. - IS 2008

Monet ihmiset kastavat lapsensa vieläkin "varmuuden vuoksi" tai "ettei kenelläkään olisi mitään pahaa sanottavaa meidän normaalikristitystä perheestä, ettemme muka uskoisi hyviin asioihin". Kasteessa lapsi luovutetaan Jumalan huomaan. Siitä välittämättä, kuinka vanhemmat kasvattavat lapsensa tai minkälaisia kummit ovat.

Nyt kun anelipas lipsahtaa virallisen veroviraston maskin takaa suoraan kirkon ahneisiin pikku näppeihin, niin ovatko kunnon kansalaiset valmiita osallistumaan esim 30 000 euroa kuukaudessa per yksi piispan virka ylläpitokustannuksiin?


Onko kristinusko muuttumaton, luterilaiseksi opiksi jalostettu ajaton huipputuote ja turvallinen, ainoa aito uskonoppi kuten piispan neuvonantaja ja dogmien puolustaja Terho Pursianen kirjoitti Vieraskynässä / Pääkirjoituksessa 25.4.2006? Jos saatte tekstin Helsingin Sanomien maksullisesta nettipalvelusta tai kirjastosta luettua, lukekaa ja miettikää, allekirjoittaisitteko sen. Se on kirkon korkeakirkollinen filosofia. Terho on piispa Huovisen virallinen dogmifilosofi. (Piispa Eero Huovinen on siis niitä piispoja, joka erottaa rehellisiä homoteologeja, sietää epärehellisiä vaikenijoita ja estää homopappien toiminnan mutta ei uskalla julkisuudessa puhua enää homofobiastaan - hän on siis dogmihomofoobikko, uskon puolesta oppeihin vedoten homoja vastaan pelon siivittämänä).

Luterilainen kirkkomme on pitkälti katolilainen kirkko muutamin päivityksin varustettuna.

Se, miten Lutherin periaatteet tulkitsee, on kahtalainen: joko uskoo Lutherin olevan uskon säilyttäjä tai uskon soveltaja. Tulkintaero on vaikutuksiltaan hillittömän suuri.

”Luonnollinen” kristinuskon länsimainen katolinen versio ja ”pyhien jatkumo, successio” ei riittänyt luomaan tätä protestanttista kaptitalistisen yhteiskunnan edellyttämää yksilöä kunnioittavaa uskonjärjestelmää, yksilökeskeistä uskomusjärjestelmää. Tarvittiin lapsena hakattu Luther, joka epätoivoisesti etsi paaston ja itsensäkiduttamisen kautta toivoa ja armoa, eikä sitä löytänyt puhdasoppisesta pilkkuja viilaavasta dogmioppijärjestelmästä.

Luther pyrki eroon rituaalien kirouksesta, rituaalimagiasta, jossa välineet ovat tärkeimpiä kuin päämäärä.

Kirkkojen rituaalien tärkein suoja on Jeesuksen henkilöhahmon peittäminen (tämä sama näkemys/paljastus rituaalikirkon propagandaolemuksesta on siis Da Vinci code-kirjankin taustalla "suurena ideana" vaikkakin fiktiivisesti väritettynä): ei ole tärkeää mitä Jeesus sanoi henkilönä vaan miten häntä voi käyttää rituaalina. Jeesuksen kapinalliset ja vittumaiset sanat (vrt.Markuksen evankeliumi) opitaan ohittamaan jo pyhäkoulussa.

Jeesuksen keskeisiä opetuksia olikin vapautua järjestelmistä ja rituaaleista ja nähdä jumalallinen inhimillisessä. Pursiainen haluaa itse jämerässä muutosvastarinnassaan nyt suojata ”vakaan” kristinuskomme feministiteologiasta ja kaikkien muiden ”häiritsevien” suuntausten ohella siis myös nähtävästi vapautuksen teologiastakin. Teologia on kuitenkin ihmisten vapisevaa jumaluuslogiikkaa, jonka lähtökohtana on aina vain näkökulma. Ei ole absoluuttista jumalallista logiikkaa, on vain inhimillisiä yrityksiä tehdä ”jumalallisesta tahdosta” loogisesti ilmaistava esitys eli oppirakennelma. Armo ajoi Lutherinkin armottomaksi systeemin tuhoajaksi yksilökeskeisen tulkinnan ja mystisten visioittensa takia.

Itsetyytyväinen kirkko organisaationa on vain kapean dogmaattisen putken yksi tulkintapää, jonka varrelle on jäänyt verisiä ihmispäitä. Valtionkirkoksi noussut yksi maanalainen seurakunta hyväksyi muita uskovia veljiään kohtaan nopeasti roomalaisen vainoamispolitiikan, jonka alla kristityt olivat olleet hetki ennen valtaannousuaan.
Kirkon oppirakennelmien esittäminen jotenkin puhtaampana kuin kirkon hylkäämien ja teloittamien gnostikkojen luomien oppien on pelkästään vaarallinen dogmaattista illuusio. Pursiaisen moosesvisio Jumalan tahdon toteuttamisesta mukavasti ja dogmaattisesti ilman kapinaa ja jatkuvaa muutosta on neuroottinen harha luotisuorasta pelastusopista, jossa olisi palkintona yksi ainoa autuas jumalallinen turvallisuudentunne, hallittu ryhmäpsykoosi ilman ristiriitoja.

”Raamattumme” ei ole kokoelma älyllistä luterilaisuutta alustavia mietteitä vaan tuhansien erilaisten mystikkokirjoittajien ja profeettojen prosessiuskontoa, visioita ja kapinaa, joka lopulta johti sotaisan julman Jahve-jumalakuvan muutokseen kohti kapinallisen Jeesuksen uhrautumista kumoten profeetallisesti isien turhat puhtaususkomukset.

Valtaosin viihteellinen kioskikirja ”Da Vinci-koodi”:kin perustuu kuitenkin todelliselle näkökulmalle: Magdalan Maria oli ehkä se ainoa henkilö, joka kantoi uskon kipinää Jeesuksen teloittamisen jälkeen tulevalle maailmanhistorialle. Tämä on virallisenkin Markuksen evankeliumin Mariaan keskittyvän loppuosan sanoma sekä myös tuoreen Juudas Iskariotin evankeliumin viesti kristittyjen seurakunnan dramaattisesta synnystä: yksi ainoa ihminen voi muuttaa maailmanhistoriaa sopeutuvalla, tilannetietoisella ja muutoskykyisellä uskolla. Päämäärä pyhittää sanoman. Suuruudenhullut nöyrät maailman muuttajat.

Kirkkojen ”pelastushistoria”-käsitys joutuu todellakin vaakalaudalle kun luemme ”uudelleen” evankeliumia Juudaksen mukaan. Tilanneanalyysin tehnyt Jeesus haluaa pelastaa Jerusalemilaiset aseelliselta kiihkokapinalta ja uhraa itsensä Juudaksen uskollisuuden avulla. Jeesus ehkä ymmärsi että hän ei halua sälyttää oman ehdottomuutensa seuraamuksia ihmisten niskaan. Maallinen kapinakin oli hänelle mahdoton ajatus joten profeetallinen uhrautuminen oli suora hegemonia Johannes Kastajalta ja Sokrateelta.

Jeesus ja Paavali olivat tulkitsijoita, joita virallinen uskonto piti karkoitettavina äpärälapsina mutta he muuttivat koko ihmiskunnan kulttuurisen kehityksen nimenomaan uskontojen markkinatulevaisuudeksi, jossa kukaan auktoriteetti ei saa määritellä tuomiovallallaan Jumalan tuntemattomia teitä yksilön mystisen kokemuksen toteutumiseksi.

Heikki Linnavirta, kyrkohärde, kirjoittaa hurjaa kamaa Lordi:sta, demoneista ja Suomen kansan eksytyksestä, hän kelpaisi varmaan käsikirjoittajaksi suomalaisversioon Monty Pythonin Flying Circuksesta... ja on toisillakin lähestyy mahdollisesti hurjia uskomuksia.

Ilman Saatanaa moni hurskas kristittykään ei saisi unta sillä täytyyhän hyvän Jumalan hyvien luomistöiden omituiset ilmiöt selittää pois. Kuinka kaikki ahdistavan kaoottinen sattuma onkaan helpompaa selittää pois uskomuksilla. Suomikin käännytettiin Saatanalla ja Neitsyt Marialla: kansaa peloteltiin kaikkiin Neitsyt Marialle pyhitettyihin kirkkoihin maalatuilla helvetin laajoilla kidutuskuvilla ja naisia lohdutettiin ja houkuteltiin kasteelle Neitsyt Marian äidillisellä vallalla.

Piispojen homofobia on yhä tätä samaa helvettikuvastoa. Jos et toteuta Jumalan puhdasta suunnitelmaa, olet harhaoppinen, saastainen ja siis kadotettu, Jumalan hylkäämä. Dualismia, beibi, dualismia - ei monoteisimia, ei toki.

Häpeän olemuksesta
- Hannu Säävälä


Häpeäprojekti



Ikonen, Pentti - Eero Reckhardt 1994 kirja:

Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia

Häpeän alkuperä.

"Häpeän kantamuoto on se lamaannus-, poistamis- ja pysäyttämisreaktio, joka liittyy hyväksyvää vastavuoroisuutta tavoittelevan pyrkimyksen epäonnistumiseen. Häpeän erityisluonteen ymmärtämistä hämärtää se, että kirjallisuudessa häpeä yhdistetään kaikenlaisiin epäonnistumisiin pyrittäessä tavoitteisiin. Häpeä liittyy kuitenkin nimenomaan vastavuoroisuuden tavoittamiseen, pyrkimykseen saada viesti perille ja toivottu vastaus siihen (Ikonen ja Rechardt 1993). Se toimii kanssakäymistä ohjaavana tekijänä, sen varjelijana (Lewis 1987b). Häpeä on se intensiivinen mielipaha, jonka koemme tyypillisesti silloin, kun tavoiteltu ja jo toteutuneeksi tai toteutuvaksi luultu vastavuoroisuuspyrkimys jää toteutumatta. Kun preverbaalinen lapsi ilmaisee vastavuoroisuutta etsivän pyrkimyksen, hän tekee sen koko olemuksellaan ja hänellä on syvä resonanssin tarve. Hän lähettää viestin, jonka hän odottaa tulevan vastaanotetuksi. Kun vastavuoroisuuden löytäminen epäonnistuu, koskee epäonnistuminen koko olemusta. Häpeässä koko toiselle ihmiselle ilmaistu oma olemus paljastuu vääräksi. Tämän paljastumisluonteensa häpeä säilyttää kaikissa yhteyksissä. Toiveen toteutumisyrityksen ilmaiseminen tai paljastuminen altistaa häpeän kokemukselle kaikissa kehitysvaiheissa ja kaikkina ikäkausina.

Siltala, Juha 1994
Miehen kunnia eli
suomalaisen miehen taistelu
häpeää vastaan.

KEYWORDS:: trauma viha ongelmanuori nuorisotutkimus tutkimus oulu oululainen isä tappoi perheensä oululaiset opettajat opettajapariskunta koulu perheenisä kubrick shining olussa mies lapsensa vaimonsa murha perhemurha perintö psykopatia sosiopatia lasten kokemukset psykopaatti käsittämättömät tapot Kaijonharju suomessa laajennettu itsemurha kasvatus kuri kuritus perhetragedia 39-vuotiaan vaimonsa, 9- ja 11-vuotiaat lapsensa Lintulammen koulun Mäntylän esiopetusyksikkö ja 9- ja 11-vuotiaat lapset kävivät musiikki koulua Teuvo Pakkalan koulussa ampuma-aselaki metsästysase poliisi tutkinta poliisitutkinta

.