lauantaina, toukokuuta 16, 2015

Hesari haukkumassa eurooppalaista elokuvaa elokuvasäätiön puolesta

  - versio II + PS


No, on tämäkin jo jotakin, että puhutaan yleisymmerrättävyydestä mutta myös omista kiinnostavista piirteistä. Junttihuumorin tai amerikkalaisen elokuvan köyhä matkielmien tukeminen on kuitenkin tiukassa poliitisessa suojeluksessa.

Elokuvaoikeudet Hollywoodiin myynyt kirjailija ottaisi mallia ruotsalaisista ja tanskalaisista

  – "Rakenteet pitäisi murtaa tyystin"
 


Kirjailija Marko Kilpi katsoo, etteivät suomalaiset osaa ajatella tv- ja elokuvatuotantojen muotoa sekä sisältöä riittävän hyvin kansainvälisen levityksen kannalta. Esimerkiksi tanskalaiset onnistuvat hänen mukaansa tekemään tv-sarjoja niin, että ne kiinnostavat muuallakin maailmassa, mutta niin, etteivät oman kulttuurin piirteet katoa.
Suurin ongelma on raju sensuurieetos, joka estää tanskalaisen yhteiskuntakritiikin Suomessa.


  • OKM:n mielestä on sen sijaan loistava ajatus tukea rahavyöryllä elokuvaa, jossa lapsi on valmis uhraaman henkensä amerikkalaisen presidentin ja politiikan puolesta. Hurjaa oikeistolaista klisemyllytystä ja propagandapuskua. Tämä on suomalaisen elokuvapolitiikan pohjanoteeraus.



    Piristävä selätys jenkeissä - ottamatta kantaa elokuvan laatuun on suurta kun hollywoodroina häviää selkeäpiirteiselle pikkutuotannolle -

    Musiikkikomedia Pitch Perfect 2 oli Pohjois-Amerikan katsotuin elokuva viikonloppuna. Yllättävän hyvän 70,3 miljoonan dollarin avaustuloksen tehnyt...
    episodi.fi



II 


Helsingin Sanomat antoi sunnuntaina kyseenalaista tukea elokuvasäätiön kansainvälisesti epäonnistuneelle toimintapolitiikalle. Kun suomalainen elokuva ei pääse arvofestivaaleille kilpailusarjoihin, on paras haukkua kokonaan ”eurooppalainen elokuva”. Tätä voi kutsua mielestäni Kekkosen ajan poliittisen journalismin ylösnousemukseksi.

Anna-Mari Sipilän kirjoitus on pelkästään elokuvasäätiön valitseman kapean viihdekulttuuripolitiikan ja sensuuripolitiikan hysteerinen kannatuspuheenvuoro.

Suomalaiset elokuvat saavat osakseen pelkkää halveksuntaa Euroopan kulttuurikentällä, joten nyt on hyvä halveksia eurooppalaista elokuvaa "tylsänä tyylinä" kun elokuvasäätiön vakiohjaajien tuotokset eivät mitenkään pääse mm. Berlinareen.

Suomalainen elokuvakulttuuri on karmeassa tilassa. ”Suomen elokuvasäätiö” kieltää analyyttisen, kokeilevan draaman, poliittisen ja yhteiskuntakriittisen eurooppalaisen elokuvan ja kaikki tämä tapahtuu OKM-opetusministeriön oikeistovirkamiesten tiukassa ja poliittisessa valvonnassa. Tukea ei anneta taidetuotantoihin vaan aina vain kaupalliseen rahoitukseen sidottuna kokoomuksen taidelinjausten mukaisesti.

Elokuvasäätiöhän ei ole lainkaan säätiö vaan vain poliittisen viraston jatke. SES:illä on tuima oikeistolainen linja: hömppää, historiaa väärentävää oikeistolainen valhe-nostalgiaa sekä sosiaalipornoa epätodellisilla porvariksimuuttumisratkaisuilla (rasismi, köyhyys tai trauma häviää simsalabim-rakastumisella tms).

Aki Kaurismäen huikea avainelokuva Ariel (1989) sai oikeistopoliitikot raivoihinsa ja elokuvasäätiötä kiellettiin tämän johdosta tukemasta lamaa käsitteleviä yhteiskunnallisia elokuvia. Kaurismäki ennusti pörssikeinottelun aiheuttaman laman ja Suomen mentaalisen tilan Arielissa ja niin oikeistolaisen poliittisen vainon takia Aki karkoitettiinkin pois Suomesta eikä ole sen jälkeen suostunut SES:in tai elokuvalaitoksen erillisiin ”kunnianosoituksiin”.

Meillä ei ole vapaata elokuvakulttuuria epäsuoran ja epärehellisen, piilotetun poliittisen ohjaamisen takia. Ainoa päämäärä elokuvasäätiöllä on suojata poliitikkoja sekä virkamiehiä ja estää yhteiskuntakritiikki. Elokuva olisi vaarallinen ja keskustelua herättävä taidemuoto urapoliitikoille vapaana taiteena: Jari Haloseltakin kysyttiin suoraan elokuvasäätiössä poliittisia kysymyksiä ennen kuin uuden Kalevala-elokuvan rahoitus evättiin - vaikka elokuvasäätiö esittää olevansa ei-poliittinen taideinstituutio. ”Ei-poliittinen” on nyt ase poliittisen sensorin huulilla. Jokainen vapaa taideteos on poliittinen eli vaikuttava teos europpalaisen humanismin periaatteiden mukaisesti.

"OKM nimittää säätiön hallituksen, hallitus nimittää säätiön toimitusjohtajan ja toimitusjohtaja nimittää säätiön muut toimihenkilöt."





  III

Toimittaja mainitsee, että eurooppalaista elokuvaa ei paljoa katsota. Hän ei kuitenkaan kritisoi kuristavaa ja näivettynyttä elokuvateatterimonopolia, jotka eivät tuo esille hyviäkään elokuvia vaan vain amerikkalaistyyppistä jännytystusinaviihdettä, romanttista pakoa ja sekoilu-urpoilua.

Suomalaisilla ei ole mahdollisuutta katsoa pe-la erilaista eurooppalaista elokuvaa hyvissä saleissa.

Ihmiset eivät osaa katsoa europpalaista elokuvaa amerikkalaisen elokuvan sokeuttamana: plotti-rakenne luo brändejä - tiedät etukäteen mitä näet, kun menet katsomaan amerikkalaistyylistä elkuvaa. elokuvakulttuuri perversoituu viihteeksi.
Ei elokuvan ole tarkoitus olla viihdetä. 


 Esimerkki (asenne)sabotaasista: 
Kun Finnkino toi muutamaksi viikoksi Apflickornan, se mainosti sitä tympeänä teiniangstina vaikka elokuva on kaikenikäisille toimiva tutkielma seksuaalisuudesta. 

Maailman kuuluisimman vaihtoehtoelokuvan Idiootit haukkuivat ohjaajat ja tuottajat keskenään kilpaillen kulttuuriohjelmissa. Sisältö ei merkitse suomalaisille "ammattilaisille" mitään, vain tyhjät "tuotantoarvot" elokuvamaisuutena ja valistusperiaatteina kulttuuristen konventoiden onttona toistamisena.


 
LISÄKSI Helsingin kaupungin (oikeisto)virkamiehet ovat kieltäneet kaupunkia tukemasta Art house elokuva-toimintaa, jotta "Finnkino ei menettäisi tuloja".
Uskomatonta. Kokoomuskulttuuria, kulttuurin tuhoamista - ja humanistit alistuvat.


Arhi Kuittinen, ohjaaja










Esimerkki eurooppalaisesta uusiutuvasta elokuvasta


jos haluat ihmetellä mitä on kapitalistinen ja sosiaalinen ehdollistaminen hierarkiakeskeisessä "yhtenäisikulttuurissa" ja talouspolitiikassa.
  • Greek critic Dimitris Danikas gave the film a rating of eight out of ten ("with enthusiasm") and characterizes it as "black, surreal, nightmarish." He believes that Dogtooth is as important for Greek cinema as Theodoros Angelopoulos' 1970 film Reconstruction.   However, the disobedience, the anarchy.   Dogtooth has the surrealism of Buñuel, the scalpel of Haneke
       http://en.wikipedia.org/wiki/Dogtooth_%28film%29




































Koko eurokriisin eli pankkien vapauttamisen vyöryä visioinut elokuva:
Sanattomaksi vetävä.




III lisäys


Vain härskit saavat SESiltä katteetonta rahaa,
taiteilijat eivät "tiukan valvonnan takia". Brutaali vitsi. 

  • Elokuvasäätiö presenting

    HS: Renny Harlinille maksettiin valmistumattomasta Mannerheim-elokuvasta 700 000 euron palkkio





IV 


""  -- SK 2014








Kun tein Suomen ensimmäisen täyspitkän Itä-Helsinki-elokuvan "Kontula" niin minulle näytettiin keskisormea elokuvasäätiössä.
 
Tulee n. 3 kk sisällä uudelleenjulkaisuun.










V



"Uusimman suomalaisen naiselokuvan liikkeellepaneva voima on kuukautiskierto ja siihen liittyvät uhat ja mahdollisuudet", kirjoittaa Kari Pirhonen.

"Yllätyin miten huonoja ne (naiselokuvat) ovat. On absurdia puhua kiintiöstä naisten tekemien elokuvien tuelle, jos taso on mikä on. Ohjaako rahoitus sitten tähän, kun dokumenttipuolella on mielenkiintoisia elokuvia", Pirhonen kertoo HS:lle.
"Ihan kuin naiset olisivat ottaneet roolimallin, että pitää olla tyhmä ja vähän yksinkerta...inen. Miksei voi käsitellä tiukempia aiheita?" Pirhonen ihmettelee.
Filmihullu-lehden (1/14) katsauksessa Pirhonen syyttää suomalaisia naiselokuvantekijöitä Minna Canthin perinnön unohtamisesta. Hänen mielestään Canthin keinot ja tavoitteet on korvannut Demi-lehdestä tuttu tematiikka ja ongelmanasettelu.
"Sijoittuipa elokuva mihin aikaan tai yhteiskunnalliseen tilanteeseen hyvänsä ja olivatpa naiset ammatiltaan mitä tahansa, heitä ei kiinnosta mikään muu kuin täydellinen (perinteinen) parisuhde ja oman hedelmällisyytensä hyödyntäminen. Sellaiset asiat kuin talous, politiikka, uskonto, sukupuoliset vähemmistöt ja alkoholismi ovat naisille täysin vieraita", Pirhonen analysoi kirjoituksessaan.
"'Kotimaisen elokuvan maaginen realismi' tarkoittaa siis sitä, että elokuvateatterissa istuva nykyinen tai tuleva yh (yksinhuoltaja) näkee itsensä pussaamassa pääministeriä ja elävänsä ydinperheensä kanssa satumaassa maailman loppuun asti tai vieläkin kauemmin", Pirhonen kirjoittaa.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1395287486614?jako=d7204c4057a226c9a7311ae43afa32e0







3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mistä tuo lainaus on? AK on kyllä ottanut kaiken tuen säätiöltä vastaan ja hyvin on saanutkin - kuten oikein on.

Ja että säätiön tuotantoneuvojat ovat poliittisessa ohjauksessa? Kokoomuksen? On siulla hyvä mielikuvitus.

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

kaikki rahoitus tulee OKM:ltä ja on selvästi poliittisesti värittynyttä.

"OKM nimittää säätiön hallituksen, hallitus nimittää säätiön toimitusjohtajan ja toimitusjohtaja nimittää säätiön muut toimihenkilöt."

Mihin lainaukseen viittaat?

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

"Uusimman suomalaisen naiselokuvan liikkeellepaneva voima on kuukautiskierto ja siihen liittyvät uhat ja mahdollisuudet", kirjoittaa Kari Pirhonen.

"Yllätyin miten huonoja ne (naiselokuvat) ovat. On absurdia puhua kiintiöstä naisten tekemien elokuvien tuelle, jos taso on mikä on. Ohjaako rahoitus sitten tähän, kun dokumenttipuolella on mielenkiintoisia elokuvia", Pirhonen kertoo HS:lle.

"Ihan kuin naiset olisivat ottaneet roolimallin, että pitää olla tyhmä ja vähän yksinkerta...inen. Miksei voi käsitellä tiukempia aiheita?" Pirhonen ihmettelee.

Filmihullu-lehden (1/14) katsauksessa Pirhonen syyttää suomalaisia naiselokuvantekijöitä Minna Canthin perinnön unohtamisesta. Hänen mielestään Canthin keinot ja tavoitteet on korvannut Demi-lehdestä tuttu tematiikka ja ongelmanasettelu.

"Sijoittuipa elokuva mihin aikaan tai yhteiskunnalliseen tilanteeseen hyvänsä ja olivatpa naiset ammatiltaan mitä tahansa, heitä ei kiinnosta mikään muu kuin täydellinen (perinteinen) parisuhde ja oman hedelmällisyytensä hyödyntäminen. Sellaiset asiat kuin talous, politiikka, uskonto, sukupuoliset vähemmistöt ja alkoholismi ovat naisille täysin vieraita", Pirhonen analysoi kirjoituksessaan.

"'Kotimaisen elokuvan maaginen realismi' tarkoittaa siis sitä, että elokuvateatterissa istuva nykyinen tai tuleva yh (yksinhuoltaja) näkee itsensä pussaamassa pääministeriä ja elävänsä ydinperheensä kanssa satumaassa maailman loppuun asti tai vieläkin kauemmin", Pirhonen kirjoittaa.

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1395287486614?jako=d7204c4057a226c9a7311ae43afa32e0