Suomi ja Stand up
Suomalaisissa stand up -esityksissä, ainakin Helsingissä, nousee esille käsitys, että tavallisten suomalaisten käyttäytymistapojen ja luonteenpiirteiden pilkkaaminen, ivaaminen on yhteiskunnallista kritiikkiä.
Ei ole.
Ja että stand up koomikon tehtävä on tuottaa katsojille pehmeä ja mukava ilta, joka ei loukkaa yleisön poliittisia ja uskonnollisia tunteita...
Ei ole.
Stand upin originaali ensimmäinen ehto on:
Kantaaottavuus. Analyysi esityksen punch-linea tukevassa asetelmassa.
Mutta ei Suomessa.
Suomessa kelpaa nousuhumalatyylinen puheripuli ja itsensä ruoskiminen "stand upiksi".
"Onko yleisöllä hyvä fiilis? Mä kerron teille kohta härskin jutun..."
Vapinaa stand up -klubeilla. Hyvä että tämä aihepiiri tuli julkiseksi puheenaiheeksi, sillä jos Hesari ei olisi tätä Erkan juttua julkaissut (Erkka Mykkänen Nyt 2013) ja esiintyjät eivät olisi pelästyneet valtamedia-artikkelin takia oman julkean roolinsa takia niin ei tämä olisi noussut keskusteluun.
Suurin osa suomalaisista stand up-koomikoista luulee, että iva ja ohut suomalaisten karakteerien tyypittely on stand uppia mutta samalla ollaan poliittisesti korrekteja oikeistolaisen tottelevaisen kansalaisen ja yhteiskuntarauhan nimissä poliitikkojen ja konservatiivisten tabujen suhteen.
Aika hemmetin perverssi näkemys.
Aika pirun nöyristelevää toimintaa.
Aika tietämätöntä, sivistymätöntä ja poliittisesta todellisuudesta välinpitämätöntä viihdyttäjän puolueellista toimintaa porvarillisesti asetelmallisen puhetavan kautta ilman kapinaa ja värinää.
Viihtymisen ehdoilla. Hassuuden imitointia.
Suomalaisten stand up -koomikoiden puheissa kyllä esiintyy kurja suomi ja viheliäisen kurjat suomalaiset mutta heti kun pitäisi ottaa kantaa vallan ahneisiin käyttäjiin ja ajankohtaisiin vallan ilmiöihin, esiintyjät muuttuvat ujoiksi pikku lapsiksi, joiden päätehtävä on suojella isän kunniaa.
Mutta epäonnistuneita ja kärsiviä saa muiluttaa stand upissa minkä kerkeää. Kyllä luuserit naurattaa.
Ehkä esiintyjät eivät omassa sisäänlämpiävässä skenessään ymmärrä, kuinka vahvasti he ovat promoamassa julmaa kilpailukulttuuria ja kuninkaan alaisten välistä raatelua eliitin edessä polvillaan - eliitin suureksi huviksi.
Sama on suomalaisissa elokuvissa. Yhteiskuntakritiikkiä ja analyyttistä elokuvaa sosiaalisesta hierarkiasta ei löydy elokuvasäätiön tukilistalta - mutta suomalaisten luuserien revittelyä ja ivaa rahoitetaan miljoonatuilla. Juoppuhullun ihannekulttuuria.
Presidenttiä kohtaan ollaan erityisen pelokkaan kohteliaita stand up -illoissa - aivan kuin Kekkonen olisi noussut taas haudastaan ihon riekaleet roikkuen.
Aivan kuin presidentti ei olisi poliittisia päämääriä ja eliitin etuja ajava kyynisten menestysporvarien agentti vaan maan isä, isä aurinkoinen, toivon antaja, jonka tehtävää täytyy stand up -koomikkojenkin tukea yhteisissä "talkoissa".
Poliitikot jätetään esityksissä erityisen rauhaan hämmentävällä arkuudella ja tietämättömyydellä poliitikkojen poliittisista tavoitteista, valheista ja valtapeleistä - jopa poliittisten lahjontatapausten, oikeuden tuomioiden ja valtajunttausten suhteen.
Euromeppien myyräntyö Suomen katastrofaaliseksi velkaannuttamiseksi ja perustuslain tuhoaminen europankkien takia on jätetty ja jätetään rauhaan.
Valta jätetään rauhaan hovinarrien pitkän perinteen mukaisesti. Tehtävä on sisäistetty. Oheistoimintoja, ulkonäköä ja puhetapoja ivataan hersyvästi mutta ei koskaan... valtaa.
Tsuhnat tanssivat aatelisten edessä kyykkytanssia.
Virkamiehet jätetään rauhaan.
Kokoomus jätetään erityisesti rauhaan.
Katainen on kuin pyhimys suomalaisille stand up -esiintyjille eikä rujo porvariklaanin vallankäyttäjä ja salauksilla huijaaja.
Täysin romahtanut ja eurokatastrofin aiheuttanut oikeiston perverssi talouspuhe ja valtion tuhoaminen jätetään rauhaan. Stand up koomikoista useimmat ovat oikeistolaisia mutta eivät uskalla tunnustaa sitä lavalla. Takahuoneessa toisille ammattilaisille kyllä tiuskivat porvarin kihinää ja ivaa, jota eivät lavalla uskalla.
Poliittiset huijaukset ja eliitin rutiinisalaliitot jätetään rauhaan stand up -scenessä.
Ettei kukaan loukkaantuisi yleisössä.
Ettei kukaan ahdistuisi.
Ettei todellisuus paljastuisi,
Ettei ketään ravisteltaisi.
Mitä muuta aidon älyllisen stand upin ydin olisi kuin ravistelua?
Nyt se on vitsinvääntöä ja todella valjua nuoren amis-"yleisön ottamista".
Aivan kuin todellisuuttamme ei eniten ohjailtaisi poliittisella vallalla vaan olisimme ikuisesti idyllisessä Suomessa, jossa vallankahmijat haluavat sittenkin "yhteistä hyvää" pimeillä vaalikassoilla ja epäpätevien kiipijöiden nimityksillä. Talvisodan hengessä kansa kärsii urhoollisesti itseään ruoskien.
Yhteisen hyvän sensuurin porvarillinen harha suomettuneessa Suomessa.
Aivan kuin esiintyjät pelkäisivät että puolueiden kansliasihteerit ja yritys-stand-up-tilauksia tekevät olisivat tekemässä muistiinpanoja yleisössä. Aivan. Stand up koomikot rakentavat uraansa etupäässä firmakeikoilla, joissa pyhät konservatiiviset menestymisen ja ylimielisyyden arvot ovat kirkossa kuulutettuja.
Suomalaisilla esiintyjillä on jumalaton määrä tabuja eli kiellettyjä poliittisia aiheita.
Tuntuu siltä että esiintyjät suhtautuvat kyynisesti poliittiseen puheeseen "patetiana" eli poliitikot saavat huseerata mitä tahansa, se ei meille kuulu, siihen ei kannata sekaantua "kateellisesti", antaa eliitin suhata mitä tahtovat. "Menestyjille ei kannata olla kateellinen".
Stand up -esiintyjät väittävät suoraan ja pokkana, että uskonto ei ole enää heille tabu.
Ei ole totta.
Esiintyjät osaavat heittää esteettisiä anekdootteja Raamatusta mutta eivät käy uskonnollisen vallankäytön ja ajankohtaisten ilmiöiden kimppuun, eivät varsinkaan uskonnollisten johtajien haastajiksi. Eivät kirkon valtataisteluun, eivät monien lahkojen kimppuun.
Esteettinen teeman muuntelu ei ole kantaaottavaa!
Naisesiintyjille suomalainen fanaattinen akateeminen feminismi ja sen vallankäyttö naisten etuoikeuksien puolesta olisi herkullinen aihepiiri - mutta ei, ei ei. Ei uskalla sentää feminismiä pilkata, sehän on naisten puolella ja aina hyvä asia.
Stand up -esiintyjät eivät itse taida ymmärtää lainkaan omaa oikeistolaista eetostaan, painotuksiaan ja ihmiskuvan rajauksia.
Suomalaista poliittista ja yhteiskunnallista historiaa stand up -esiintyjät eivät näytä tuntevan lainkaan eivätkä varsinkaan, kuinka 1989 laman jälkeen oikeistolainen hegemonia jyräsi Suomen ja vallankäyttäjät täydellisesti vapautettiin vastuusta ja seuraamuksista varsinkin puheen asennetasolla, varsinkin poliittisesti mutta myös juridisesti.
Hyvinvointivaltio esiintyy stand up -esiintyjien kielenkäytössä etupäässä "hyysäysyhteiskunnan" ja huumeidenkäyttäjien rahoittamismallina.
Stand up -esiintyjillä ei ole mitään aavistusta minkälainen köyhien helvetti ja porvarien taivas Suomi oli ennen vasemmistolaisten hyvinvointivaltion mallia ennen 1970.
Hyvinvointivaltio esitetään vain menneenä vitsinä.
Sekö ei ole poliittinen asenne ja sanoma?
Poliitikot esitetään koskemattomina, suojeltavina, vallankäyttäjät esitetään jopa säälin kohteina - ja tämä ei jää yleisölle epäselväksi pelon sanomana.
Kulttuurimme on niin oikeistolainen eliitin kunnioitus- performanssi ja täynnä "talvisodan henkeä" saksalaisen kulttuurin hybriksenä että esiintyjät luulevat olevansa kansan miehiä kun puhuvat alkoholista ja kusesta ja suusta pääsevien äänitehoste-sekoilugägien jälkeen ei tarvitakaan poliittista ja kantaaottavaa stand uppia. Nyt kelpaa todellisuudesta irtiottoa tulleele yleisölle ilmiöiden vääntely, hassuttelu, arjen kärjistäminen ja kurjuuden hihittely; Kun "stand-up-todellisuus" on vain yksilön kyvyttömyyden ivaamisessa, oli kohde stand up -koomikon oma elämä tai joku muu "tavallinen suomalainen".
Ettei kukaan loukkaantuisi yleisössä politiikasta tai uskonnosta.
Mistään porvarillisesti pyhästä, joka on arjen saavuttamattomissa mutta jota wannabeporavrit kunnioittavat silmät kosteina.
Mielestäni stand up -esiintyjät sensuroivat itseään hyvin rankalla kädellä "kaupallisesti", jotta kukaan porvariksi itseään luuleva kuuntelija ei loukkaantuisi oikeistolaisten itsestäänselvyyksien ja menestysfantasioiden kyseenalaistamisesta.
Poliitikkojen ulkonäön kommentointi ei ole rohkeaa stand uppia.
Poliitikkojen lemmikkieläinten kommentointi ei ole poliittisesti tiedostavaa ja avaava stand uppia. Väyrysestä vitsin murjaisu ei ole stand uppia - ikän ei ole väsyneenpää kuin nuori stand up koomikko joka innostuu Väyrysestä vaikka ei ole elänyt Väyrysen Kekkos-aikakaudella.
Eliitin järkyttävän vallanhimoiset ja vastuuttomat toimenpiteet esitetään hilpeinä "yksityiskohtina" Iltasanomien lööppien idioottimaisena kelailuna ilman mitään ymmärrystä poliittisesta todellisuudesta - helppona lööppi-stand uppina - mutta tavallisen yksilön töppäilyt ja menestymättömys esitetään huikean paljon järkyttävämpänä katastrofikomiikkana oikeistolaisen stand upin dramaturgiassa.
New Yorkissa stand up -esiintyjät käsittelevät yhteiskunnallisia syy-seuraussuhteita.
Suomessa eivät.
Päättäjät eivät ole mukavia setiä, joita täytyy käsitellä silkkihansikkain.
Yhteiskunta ei ole menossa hyvään suuntaan ja kaikki ei ole oikeastaan ihan hyvin tässä maassa "kun vain saa kaljaa".
Näyttää myös siltä, että Helsingissä stand up -iltojen yleisö on tiiviisti oikeistolaista politiikkaa, hyvinvointivaltion alasajoa ja ihmiskuvaa hihkuen kannattavaa nuorekasta yleisöä ja he saavat mitä tilaavat - kuin esiintyjät lukisivat tuoteselostusta yleisön pyynnöstä.
Useinmiten esiintyjien puheissa suomalainen yksilö on syypää yhteiskunnan perversioihin ja julmuuteen. "Kohtaloonsa".
Mitään aatteita ja ideologisia perversioita ei käsitellä kokoomuksen oikeistolaisesta hylkäämisyhteiskunnasta - vasemmistolaisten ja vihreiden kimppuun käydään hanakasti.
Stagnaattisen suomalainen poliittinen ilmapiirin annetaan pysyä jämähtänenä ja pelokkaana ja kaivellaan vain yksilöiden vammoja ja haavoja ilman taistelua henkistä korruptiota vastaan.
Oikeistolaisessa maailmankuvassa yksilöiden on parempi pitää turpansa kiinni, hävetä itseään, ivata itseään, tulla ivattavaksi stand upissa ja kirkoissa - kun eliitti hoitaa hommia verhojen takana; esiintyjän on parempi kiinnittää huomiota ensisijaisesti suomalaisten elämänhallinan avuttomuuteen ja erialisten karakteerien ivaamiseen kuin kantaaottamiseen yhteiskunnan isolla areenalla suuressa kamppailussa.
Tulee väkisinkin mieleen, että vahingonilolla lypsäminen on suomalaisten esiintyjien tärkein ohjelmanumero. Vahingoniloa jopa omista epäonnistumisista.
Oikeistolaisessa diskurssissa yksilö on aina syypää kusiseen kohtaloonsa eikä oikeistolaisen maailmankuvan julmuuteen ja eliitin lietsomaan "menestys"-kateuskulttuuriin eliitin ehdoilla kiinnitetä huomiota. Varsinkaan sen mekanismeihin ja puhetapoihin.
- Tampereella kuulemma stand up -kulttuuri ja näkökulma on aika tavalla erilaista ja kantaaottavaa. En valitettavasti ole päässyt tamperelaisiin stand up -iltoihin.
Olen viime vuosina joutunut suu auki seuraamaan kun nimekkäät esiintyjät Helsingissä esittävät lähes koko repertuaarinsa täysin samana kuin vuosi tai puolitoista vuotta sitten. Tai jopa vanhempaa kamaa! Kyllä on tehnyt mieli pyytää rahat takaisin mutta ei sitä iltaansa aina halua enempää pilata.
Ja niin.
Esiintyjät, ei kannata nauraa itselleen niin paljon esityksen aikana. Se on aika noloa.
Suomessa on pirun lahjakkaita esiintyjiä mutta on harmi, kunka munatonta ja pelokasta stand up Suomessa on.
- PS. Radio Helsingin nettisivuilta löytyy keskustelu stand upin suomalaisen luonteesta
Jos suomalaisessa esityksessä käsitellään hyväksikäyttöä vulgaarilla tavalla suorana ilmiönä ja groteskina kokemuksena, se ei tarkoita analyysiä ja systeemin paljastamista.
Originaali Stand up on hyvin analyyttistä.
Konfrontaatiota yleisön kanssa analyyttisesti.
Sen täytyy olla aina nuoralla tanssimista.
Paljastaminen on stand upin rituaalinen luonne.
Yleisön reaktioiden paljastaminen yleisölle.
Tarkasteltavan teema-ilmiön luonteen paljastaminen eikä vain ilmiöllä ilveily ja versiointi.
Kulttuurin keinotekoisten arvojen paljastaminen, ohjailevien hegemonioiden paljastaminen.
Esimerkiksi totteleminen ja "kiltti lapsi" on Suomessa itseisarvo - täysin naurettava uskonnollinen itseisarvo ja väkivallan oikeutus.
Aikuisen vallantunteen korostaminen ei ole kaunista mutta kun se paketoidaan lapsen kiltteyden ihailuun ja diskurssiin, se saadaan myytyä kulttuurisena arvona kulttuurissamme.
Rituaalinen Konfrontaatio ja tottumusten muuttaminen näkemyksissä luomalla uusia jännitteitä ja uusia näkökulmia, uusia suhteellisuuksia ilmiöön suhtautumisessa = stand up.
Päämäärä ei ole ilmiöillä mässäily vaan stand up -"komedia" - paremminkin puhuttelu - syntyy kulttuurin rajojen ylittämisestä tietoisesti ja dekonstruktiivisesti.
Stand upin tarkein efekti on paine eikä vitsailu.
Suomalaisissa esityksissa on harvoin tätä analyyttistä painetta ja kulttuurisen tietouden venyttämistä, arvojärjestelmän uusiksi järjestelyä, suojaavien sovinnaisuuksien ja hegemonioiden repimistä totuuden tieltä.
Se, että katsojat tuntevat paheksunnan ja omahyväisyyden rajojen paukkuvan - tiedostamisen tieltä.
Tiedostaminen edellyttää esimerkiksi uskonnon kohdalla uskonnollisen systeemin ja uskonnon funktion uusiksi ajattelevaa tiedostamisen, kuinka ihminen saadaan alistumaan raiskattavaksi ja rukoilemaan raiskaajan kanssa.
Sitä stand up on eikä nousuhumalaista aiheen rasvaista mässäilyä, rajuutta tirkistelyefektillä.
Arhi Kuittinen, dramaturgian kouluttaja ja kirjoittaja
2014 Stand up -Mafioso joutuukin parrasvaloihin:
Kuinka alamainen puhuu?
"- ...Syy miksi en esiinny Apollossa muiden kuin Showhousen järjestämissä tapahtumissa, on kunnioitus Showhousen toimintaa kohtaan. Ei pelko töiden loppumisesta tai varpaille astumisesta vaan kunnioitus, Grönroos jatkaa..."
Koomikot ovat ottaneet omissa kirjoituksissaan kantaa Miika Pettersonin viimeviikkoisiin väitteisiin stand up -komiikan tilasta ja Sami Hedberg:istä.
Herttainen maan tapa ja poliitikoiden ivallinen stand up
- yleisempää kuin stand up - ammattilaisten poliittisuus
Tekstit
2 kommenttia:
Tää oli hauska. Kiitos.
- Tommi
Kaikki luovuudesta ja huumorista.
John Cleese.
http://www.youtube.com/watch?v=VShmtsLhkQg&feature=share
Lähetä kommentti