tiistaina, huhtikuuta 24, 2018

Hesarin keinot raiskata journalismia: Labourin "punainen kuvailu"


Hesarin toimittaja käyttää nyt old school -keinoja - vaivoin kätkettyä ja ladattua ivaa mukamas neutraalina "journalismina" katsellen eliitin vastustajia, heittäen toki suoraa halveksuntaa edes muovituolia kohtaan aivan kuin se olisi poliittisen artikkelin kannalta tärkeintä ja kuohuttavinta mitä oikeistolainen toimittaja voisi köyhien Lontoossa nähdä - hienovaraisilla sanankäänteillä ja mielikuvaohjauksilla toimittaja kuvailee köyhien poliittista nousua ja toivoa sekä sensuroi selvästi monessa kohtaa passiivimuodolla mihin aatelisten kannattajat Toryt ovat selviä syyllisiä yhtiskunnan tuhoamisessa eliitin ryöstöretkellä. 

Toimittaja tekee "piiloteltuja" "naamioituja" dramatisointeja, alussa hän korostaa patetiaa leimanaan kun laittaa hatustaan vanhahtavan tyylin lauseen esittämään hänen mielikuvaansa Labourista. Hän siis pyrkii dramatisoinnilla kiistämään Labourin uudistusmielisyyden ja luo epäsuoran väitteen että Labour on taannuttava. Dramatisointi ei ole journalismia vaan propagandaa.

Toimittajan puhe "tilaisuudesta rangaista Torya" painottaa että Labourin politiikka on vain kostonhaluisuutta eikä ihmisarvon palautusta aitona ihmiskunnan progressiona.

Hesarin artikkeli on taas korjailtu julkaisun jälkeen mutta ei kerrota mitä poliittisesti motivoitua fixaamista editorit ovat taas tehneet julkaisun jälkeen.

Minun on vaikea käsittää niitä median sokettamia ihmisiä jotka uskoivat oikeiston propagandaulvonnan että "vastakkainasettelujen aika on ohi". Minne oikeiston operatiivinen elitismi ja yhteiskuntaa tuhoava rahanhimo ja historian sensurointi eliitin toimista olisi koskaan hävinnyt mediastakaan?


  • HS "Lontoosta on tulossa entistäkin punaisempi, kun työväenpuolue jahtaa murskavoittoa toukokuun alun kuntavaaleissa
    Äänioikeutettuja ovat myös EU-kansalaiset, jotka saavat nyt tilaisuuden rangaista konservatiiveja brexitistä..."  HS 24.4.18














Oikeiston epätoivoa ja uusia harhautuksia

  • Liberalismi, aate joka nojaten kansallisvaltioihin, edustukselliseen demokratiaan ja kapitalismiin  on hallinnut länsimaita viimeiset parisataa vuotta, on kriisissä. Tämä on ilmeinen asia kun tarkastelee länsimaiden viimeistä kymmentä vuotta: finanssikriisi, joka levisi Yhdysvalloista Eurooppaan on vahvistanut yleistä levottomuutta, jota massatyöttömyys pitää tasaisesti yllä. Länsimaiden uusi normaali ovat yskivä talous, heikentyvät palvelut ja työssäkäyvät köyhät. 


















  .

Ei kommentteja: