Ymmärtävätkö vihreät ja demarit missä tilassa Suomi on?
Jos Taloussanomat kirjoittaa tälläista aikaisemmin vain humanistien tolkuttamaa tulkintaa sivuillaan, on tilanne aika vakava.
Suostuvatko vihreät ja demarit ymmärtämään, että tämä on tapahtunut poliittisella ohjauksella purkamalla julkeasti perustuslain osoittamia kansalaisoikeuksia ja peruspalveluja sekä romuttamalla koulutus runttauslaitoksiksi?
Tärkeintä solidaarisen kulttuurin romutuskehityksessä on poliittinen valinta eriarvoisuuden vaatimuksista ja sen johdosta asenneilmaston jyrkentäminen oikeistolaiseksi kamppailuvaltioksi, jossa toinen on kilpailija eikä yhdessä rakentaja. Valtio, jossa eliittillä on eniten oikeuksia rikastua toisten huonolla palkkatasolla ja kurjistumisella.
Vahingonilosta on kouluissakin tullut taas uudestaan opettajien sponsoroima asenne (kuten sotien 1918 ja 1945 jälkeen). Voita tai häviä, luuseri.
Firmat suosivat ylityötä ja rahaa tarjotaan autaasti itseään työllä tappaville ja siten myös työpaikkoja vähennetään kasaamalla työtä työhulluille ja pelosta alistuville.
Itsemurhaajia on semmonen määrä että ei junat pääse enää liikkumaan. Suomi 2012. Eikä siitä uskalleta uutisoida selvällä suomenkielellä.
Suomalainen media harrastaa suomettunutta itsepetosta, kun on suostunut viranomaisten painostukseen itsemurhien sensuroimiseen uutisoinnista. Ihmiset eivät tiedä, minkälaisessa maassa elämme.
"Lottovoitto syntyä suomeen" on oikeistolaisen konsensuspropagandan tärkeimpiä välineitä: kunnon kansalainen on tyytyväinen ja pitää turpansa kiinni eliitin puuhista ja yhteiskunnan tilasta. Elokuvasäätiökin on opetusministeriön peukalon alla suostunut tekemään epäpoliittisia viihde- ja sekoiluelokuvia, joissa ei ole lainkaan yhteiskuntakritiikkiä poliittisten puolueiden helpotukseksi.
Apua ei saa ja itsemurhasta puhuminen on myös kiellettyä. Viranomaisten toimesta.
(kts haastattelututkimukseni: "Nuorten mielikuvia itsemurhasta" ja sieltä katsaukseni viranomaisten asenteisiin ja sensuroivaan propagandaan).
Pari linkkiä ennen kuin jatkan:
1) Liika työnteko tappaa aivosolusi
Pitkäkestoinen stressi tappaa aivosoluja tavallista nopeammin. - Taloussanomat.fi 2008
2) TYöSTRESSI AIHEUTTAA YRITYKSILLE SUURIA TAPPIOITA
-"Työstressi on mielestäni 2000-luvun musta surma", sanoo professori Cary Cooper, joka on työstressin huippuasiantuntija maailmalla. -YLE
3) BBC:n artikkelissa on länsimaisten uhkakuvien kasvavin osa-alue esittelyssä
Stressi tekee kilpailukykyiseksi.
Stressi tekee aggressiiviseksi.
Stressi tekee kilpailevaksi.
Stressi tekee avuttomaksi voittamattomuuden mielikuvilla - ja samalla siis ohjaa avuttomuuden, ennustamattomuuden ja riittämättömyyden mielikuvilla.
Stressi tuhoaa.
Stressi tappaa.
Jatkuva, aiheeton työnarkomaniastressi ja identiteettikelpaavuustaisteluun liittyvä pitkitetty "normaali" stressi tuhoaa virusten ja bakteerien suhteen vastustuskykyämme ja aivokudosta. Sananmukaisesti.
Tämä on nyt uuden stressiyhteiskunnan ja oikeiston saneluun alistuneen hallituksen päämäärä:
Hajota ja hallitse, aiheuta yksilöille turvattomuuden tunnetta, hajota ryhmävoiman solidaarinen merkitys ja tuhoa solidaarisuuden kokemus. 1970-luku oli oikeistolle järkytävää aikaa, kun Suomen teollisuuden menestyminen ja verotus valjastettiin yleisen hyvinvoinnin kasvattamiseen 1100-lakon avulla. Solidaarisuuden voimalla ja Ruotsin esikuvalla.
Nyt on ihmiskuvan valinnasta nouseva suojeleva säännöstely on kielletty. Paremminvointiyhteiskunnassa oikeisto haluaa kieltää valtion vastuun kansalaisistaan ja enenkaikkea kansalaisten toimintakyvystä työntekijöinä.
Mikä on nyt tilanne yksinkertaisesti kuvattuna?
Stressi ei ole vain yksilön ongelma - vaan koko ihmiskunnan tulevaisuuden vaa'ankieli.
Stressidystopia.
Orwellin valtakuntavisio, jossa stressi ohjaa kaikkea.
Jossa vapaus stressistä on ehdottomasti kielletty.
Mikä on tämä ideologia nimeltä kapitalismi, jossa ihmisarvon määre liittyy narsistiseen työmaniaan ja narsistiseen vertailuun?
Onko tosiaankin näin, että persoonallisuushäiriöiset ovat kaapanneet talouskulttuurimme ja sen myötä ihmiskuvamme? Hyvä olo ei saa tulla perusturvasta ja säännöllisyydestä.
Kilpaile tai häpeä.
Kaikki lähtee äidin sylistä.
Vaativa, kirkuva, tuomitseva, vertaileva, hylkäävä, tyytymätön äiti on kapitalismin tosi keho ja kehto.
Kun lapsi saa nähdä suuntaa vain kelpaamattomuuden kautta,
on päämäärä vain vanhempien tilausvisio,
ihannekuva lapsesta. Muu ei kelpaa.
Muuten lapsi ei kelpaa.
Kelpaamattomuuden kasvatusoppi.
Perisynnin perillinen.
Vuorovaikutuksettomuuden ahdistava paine.
Kelpaamattomuuden uhka.
Kerjäämisen alipaine.
Mielistelyn ylipaine.
Suuryhtiöt valtioiden tilalle.
Kapitalismi.
Stressi on arvovalinta.
Arvovalinnat ovat kulttuuria.
Kulttuuri on valinta.
* Puolueensa ja median runnoma ministeri on puhunut viisaita:
Kai on lukenut hyvin blogiani. Ainakin sama virsi ja visio kulttuuristamme.
Jari Sarasvuon ja kaikenlaisten zarasthvuolaisten yritysmangustien virsi "positiivisesta stressistä" kilpailuideologian selkärankana on skeidaa.
Oikea yksilömotivaation käsite on nyt harkitun väärin käytettynä oikeistolaisena peukaloruuvina.
Se, että pomo säästää olematta palkkaamatta lisää työntekijöitä työmäärän ja tilausten lisäännyttyä, ei ole strategista tehokkuuden maksimointia vaan hyväksikäyttöä, alaisten elämän rauniottamista ja työmotivaation raiskaamista. Kannustamisella ja ahdistelulla ei ole mitään yhteistä. Niitä ei kannattaisi sekoittaa.
Määrä ei ikinä korvaa laatua, piiskaideologit.
Säikkyvyys ei ole luovuutta.
Positiivinen stressi voi lähteä vain yksilön omasta valinnasta, motivaatiosta, ei ulkoisesta tsemppikategoriasta.
Kaikissa laboratoriotesteissä ovat stressaantuneiden eläinten poikasten älykkyys ja terveys aina selkeästi alempi ja huonompi kuin turvallista elämää elävien eläinten. Mitä voimme tästä ajatella? Paljon.
Mangustit, hyeenat ja kaljurotat ovat esimerkkejä strategisesta stressidespotismista. Despoottiemo, joka on ainoa lisääntyvä lauman jäsen, näykkii ja uhkailee jatkuvasti muita sukukypsiä naaraita, jotta nämä eivät pelosta ja stressistä johtuen tule kiimaan.
jos stressiä ei voi poistaa.
Stressi köyhdyttää.
Mahdollisuuksia ei ole, jos mahdottomuutta ei voi poistaa.
Johtajien bonukset ovat viimeisin asia,
mikä vähentää stressiä kultturissamme.
Mikä oli Suomessa kivikaudella ihmisen työpäivän pituus?
Kieli vyön alla 14 tuntia?..
Ehei.
Asiantuntijoiden arvion mukaan 4 tuntia.
Stressivapaa kivikausi. Hippikausi.
Olen toiminut uskonnon- ja psykologian opettajana lukioissa ja monet nuoret luulevat kouluopetuksen takia että enää ei ole idelogioita Suomessa. Että on vain järkipolitiikkaa.
Vaihtoehdottomuuden politiikkaa.
Stressikulttuuria.
Moni suomalainen aikuinenkin luulee että poliitikkomme eivät toimi ideologioiden mukaisesti, että järkipoliitikkomme ovat ideologioista vapaita toimijoita. Että elämme Rationaalisessa Parlamentarilismissa, jossa on vain Yksi Vaihtoehto, jonka virkamiehet ovat järjen mukaan valinneet.
Suurempaa harhaa ei olekaan kuin tämä.
Tulevaisuusvalinnat, resurssivalinnat, resurssisiirtovalinnat eli verotusvalinnat, ja ihmiskuvavalinnat ovat aina ideologisia. Kun valitaan perusteet, ne pohjautuvat aina osittain ideologisille ratkaisuille ja oletuksille.
Uskontotieteilijänä uskon että ihminen on aina tulevaisuushypoteettisena olentona "homo religiosus". Eli ihminen elää aina uskomusten ja mielikuvien varassa. Todellisuutta ei ole sinällänsä vaan vain ihmisten toiveiden, pelkojen ja oletusten mukaisesti.
Sitä nimitetään kulttuuriksi.
Tottumukset ovat kulttuuria.
Suostumukset ovat kulttuuria.
Kompromissit ovat nyt kasvava osa oikeistolaista ihmiskuvaa. Kulttuuriamme.
Nyt Uhkakuvat ovat suurin osa kulttuuria. Pelotekuilu ja kansan elintason jakaantumisen politiikka.
Jotta kansa pysyisi hiljaisena.
Muoti on hyvä esimerkki uskonnollisesta kulttuurista.
Rituaalikulttuuristamme. Hyvän ja pahan ymmärryksen pakkomielteestä.
Hyväksynnän varmuuden pakkomielteestä.
Uskontotieteellisesti muoti ei eroa 50 000 vuotta vanhoista maagisista uskomusjärjestelmistä. Mikä eilen ei kelvannut vaatteeksi, kelpaa nyt. Joskus jonkin tyylin uskotaan olevan in ja joskus aivan totaalisesti out. 70´s on in. Vaikka et uskoisi.
Kelpaaminen on hyvinvointia. Se on sosiologinen itsestäänselvyys.
Luottamus on hyvinvointia.
Kysymys on siitä, kuinka luottamus järjestetään ja ehdollistetaan valtion suurissa linjoissa.
Vaikka elämmekin oudossa kapitalistisessa evoluutiossa:
Rituaalinen kelpaavuus on sosiaalista hyvinvointia. Rituaalisen kelpaavuuden määrittely on kulttuuria. Se on ihmisten hallittavissa.
Joukkoon kuuluminen on hyvinvoinnin edellytys - sekä myös pahoinvoinnin taustavoima.
Laumahenki on jotain aivan muuta kuin ryhmähenki.
Laumahenki on keskusjohtoisesti, ylhäältäpäin johdettu fasismin perusmuoto. Ryhmähenki taas on yhteisöstä itsestään nouseva solidaarinen ja eroja ymmärtävä alkukantainen inhimillisutemme jumalallinen aspekti. Ihmisen tekninen sivistys on 20000 vuotta vanha. Siitä ensimmäiseltä 15000 vuodelta ei ole merkkejä sodista ja aseen aiheuttamista vammoista luissa.
Nyt ihailemme Afganistainsin sotaa, suomalaisia salaisia iskujoukkoja ja sen robottipommittajia "rauhanturvaamisena". Valkoisen miehen taakkana jatkaa siirtomaasotaa millä tahansa moralistisella tekosyyllä.
Voittamaton valkoinen mies.
Muodikas, tehokas, ihailtava,
nujertumaton, kunnianhimoinen.
Ihminen uskoo teoillaan saavuttavansa jotakin. Elämme kapitalismin ideologiassa, joka hädissään yrittää kieltää muita ideologioita olevan olemassakaan.
Teot ovat uskon predikaattiverbejä.
Saavutusmielikuvat perustuvat aina uskomuksiin. Ihmisarvo perustuu aina uskomuksiin ja ideologiaan. Aina. Ihmisarvo ei ole seuraamus reaalipolitiikasta tai luonnonvalinnasta.
Jokainen teko on oltava seuraamuksien arviointia.
Tätä vasemmistoliittokaan ei ymmärrä, kun on kumileimasimena kokoomuksen vedättämssä hallituksessa 2012.
Avohoitopolitiikka on kuitenkin "säästö"-tekona päätös hylätä avuttomat ihmiset mielenterveystapauksina, koska he eivät vastaa uutta ihmisarvoa kilpailevasta ihmisestä, tehoihmisestä. Yli-ihminen näkee ali-ihmisiä.
Sosiaalidemokraattinen puoluekin on hylännyt sosiaalisen demokratian oikeistolaisen johtajakulttuurinsa takia.
Nuorten depressioihmisten eli nuorten "kilpailukyvyttömien" hylkääminenkin on myös arvopäätös.
Tehokkuuslaskelma. Ihmiskuva.
Siis ihmiskuvattomuus, jota lanseerataan "globalisaatiolla", EU:lla ja Eurooppalaisten keinottelijapankkien velkavivuilla: pankkien tarpeet ihmisten tarpeiden ohi. Ei vahinko. Ideologia. Vallankaappaus yhteiskuntasopimuksen ohi EU-virkamiehille ja pankkiireille.
Poliitikot ovat hylänneet ja mitätöineet asiantuntijoiden lausunnot avun tarpeesta, hoitotavoista ja sitä kautta nuoret ihmiset.
Uuden arvojärjestelmän mukaisesti. "Vahvat eivät tarvitse yhteiskuntaa."
Se nähdään tehokulttuurin vihollisena ja on avoimen häpäisyn kohteena. Suurin pelko. Kilpailukulttuurin kyseenalaistaminen depressiolla.
Pysähtyminen. Uudelleenarviointi.
Kilpailukyvyttömien kapinaa ja tyytymättömyyttä konsensusta vastaan, joka pitää vaimentaa halvasti ja nopeasti.
"Kilpailu tuo hyvinvointia". Oh yes.
Arvo? Yksi suuri Arvo ja ulkoiset brändit ulkomailta - ihmisarvojen sijainen?
Kilpailu vaatii hyvinvointia statuksen määrittelyn kautta - ja torjuu pahoinvointia. Kulisseilla.
Depressiiviset ihmiset täytyy jättää omaan arvoonsa - tai siis arvottomuuteensa/avuttomuuteensa:
Tämäkin tutkimus tukee mm. Freudin näkemystä siitä, kuinka moraalisesti jäykät ja sosiaalisesti vaativat vanhemmat voivat olla erittäin vahingoillisia lapsen identiteetin kehitykselle. Jäykkä ihannelapsuus vanhempien toiveita varten. Ei itseään ja luovaa itsensä löytämistä varten. Ei tuntemista varten.
Lapsi ei koe olevansa silloin kelpaava sinänsä vaan kaikki tapahtuu vertaamisen ja suorittamisen kautta. Omaa ainutlaatuista ja kehittyvää persoonallisuutta "ei tarvita", on vain muotteja ja malleja joiden kautta kelpaisi vanhemmille.
Lääkkeethän tuovat tehokkuutta?
Vaikka ahdistus on tilastollisesti lisääntynyt ja paljastunut niin luulen, että suurin syy nyt depression prosentuaaliselle esiintulolle on lasten vapautuminen.
Tässä maassa on syvä väkivallan perinne.
Voittajien perinne.
Piittaamattomuutta, vaatimuksia, tunneköyhyyttä, tasapäistämistä, positiivisten tunteiden kieltämistä
- lapsia kohtaan ja lapsilta.
Lapsuuden kieltämistä.
Lapsuuden stressaamista.
Mahdollisimman aikaisin aikuinen, työhullu, syyllistyvä
ja tunteensa dumppaava lapsi on ihanne.
Ihmelapsi.
Ihmelapsen ihanteita, aikuisen toiveita, pakeneva lapsi on kauhistus.
Vapaa lapsi. Muokattava lapsi.
Lapset uskaltavat tavallaan nyt ilmaista itseään vapaammin suhteessa vaatimuksiin eivätkä ymmärrä alistua aikaisemman kulttuuriperinnön mukaan vaan uskaltavat edes sentään sairastua. Oireilla. Vetäytyä. Oireilua ei kuitenkaan sosiaalisesti siedetä kun suurempia yhteisön ongelmia ei tunnusteta. Kilpailukyvyttömät ovat kilpailuyhteiskunnan vihollisia.
Suomalaiset syövät reippaasti eniten ja enenevässä määrin depressio & psykoosilääkkeitä. Se merkitsee paljon pillereitä ja kemiallisen turtumuksen lisäämistä. Psykoosilääkitys merkitsee aina syvää persoonallisuuden hajoamista. On uskomatonta että julkisissa viroissa on kuulemani mukaan psykoosilääkkeiden syöjiä ja heidän välillä oudot puheensa vaikuttavat paljon joidenkin kansalaisten maailmankuvaan ja perusturvallisuuteen.
Depression pohjatuntemus on aina kelpaamattomuus, riittämättömyys, liian suuri erilaisuus.
Häpeä. Kulttuuriin rakennettu systeemihäpeä. Systemaattinen häpeä.
Tyytymättömyys muottiin ja voimattomuus muotin mukaiseen suorittamiseen. Mutta tyhjyydessä on uusi mahdollisuus.
Erillisyys, uudelleenarvionti, Uusiutuminen.
Kilpailukyvyttömät ovat usein itsensä etsijöitä.
Kilpailukyvyttömät ovat kilpailuyhteiskunnan vihollisia.
Kun työhulluudesta ja ylityöobsessiosta tulee identiteetti, ihminen arvioi oman arvonsa vain ulkoisten kriteerien kautta, työroolissa onnistumisen ja kelpaamisen kautta. Tätä kutsutaan korvikeidentiteetiksi: ihminen tekee sitä mitä ei halua mutta ei halua tehdä muuta.
Ylityöhulluus perustuu siis alunperin riittävyyden ajatukselle, mutta sitä ruokkii riittämättömyyden kadotus. Olet olemassa vain roolisi kautta ja jos kieltäydyt pirteästä ja tehokkaasta roolista ja uskallat vastustaa ylityötä, oletkin äkkiä luuseri, petturi, helppoheikki muiden työtaakan lisääjä.
Tilatut ylityö- ja zarasvuolaiset sekä wahlroosilaiset kilpailuhengen psyykkaajat, itsetunnon palkkatappajat, luovat mielikuvaa itsensäylittäjästä, joka hakee ihailua muilta ja jolle täytyy suoda ihailua. Yli-ihmisen fantasiapeli, jossa vain tehokkain on vertailukohta, ei tervein ja tasapainoisin.
Tiedän suuren ikäluokan ihmisiä, jotka on tosi tehokkaasti lapsena kurin tai jumalan perusteella peloteltu ja syyllistetty luulemaan olevansa itse kaikkien ongelmien syy. Koko suvun ongelmien syy. Suomen onglemien syy. Perisynin syy. Jumalan vihan syy.
Niin että "systeemiä", yhteiskuntaa tai perhettä, ei voi kyseenalaistaa, koska systeemi antaa arvon ja merkityksen.
Monet ovat oppineet siirtämään ja naamiomaan neuroottisesti vuosikymmeniä lapsuuden traumojaan, jopa eläkeikäänsä saakka - tai hautaansa ja ainakin omiin lapsiinsa. Jotkut murtuvat sitten psykopatiaan, koska elämän tärkein asia on suojella mielikuvaa omien vanhempien järkevästä mielivaltaisesta toiminnasta.
Nykyään lapset uskaltavat sentään ilmaista tunteitaan ja ongelmiaan paljon vapaammin.
He uskaltavat jonkinverran nähdä väkivallan ja aikuisten vastuuttomuuden, keisarin ilman vaatteita.
Depressio on todellakin itseilmaisun viimeinen keino.
Sulautumattomuutta.
Se ei ole sairaus.
Piilotetun väkivallan paljastamista.
Itseoivallusta. Kipeää sellaista. Itsemanipulaatiosta luopumista.
Depressio vaatii aina jonkinasteista tiedostamista. Se oikeastaan pakottaa siihen. Yksilöllisyyteen systeemin ohi.
Oksentamista, kaiken pakotetun, kopion ja väkisin syötetyn oksentamista.
Mutta se sulautumattomuus ja maastoutumattomuus lisää myös stressiä ja sopeutumiskyvyttömyyttä. Toisaalta olet yksilöllisyyden suunnistusretkellä mutta kompassi heittelehtii mielipuolisesti.
Ja entäs.
Ajavatko kunnalliset ja valtakunnalliset poliitikkomme lisärahoitusta naurettavan vähäiselle psykiatriselle ja terapeuttiselle nuorten tukisysteemille kun nämä oheiset tilastotiedot on julkistettu ja valtion verotulo erittäin hyvä? Eivät varmasti.
Heillä on kiire alentaa veroja hyvätuloisilta suuren ikäluokan edustajilta. Mene eläkkeelle ja unohda vastuu muista. Ole vapaa. Ole suuren ikäluokan ylpeä edustaja.
Hyvinvoivien hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Eläkeikää lähestyvien ylimielisen vapauden ekstaasinomaisen tilan tyydyttämiseksi. Vastuuttomuuden vallan todistamiseksi.
Nuoret maksavat vastuuttomien velat, saasteet ja eläkkeet.
Nuorilla on toivonkantajan viitta harteillaan ja se on lyijystä kudottu.
Kapitalistisen retoriikan profeetat sekoittavat pahasti motivaation ja "positiivisen stressin" käsitteinä.
Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa suorassa suhteessa, vain jos oma-aloitteisen motivaation takia henkilö haluaa saada suorituksensa valmiiksi. Positiivinen stressikään ei voi olla jatkuvaa. Valmisteleva luovuus, löysäily on luovuuden ehto.
Stressivapaus on todellista vapautta.
"Ulkolähtöinen motivointi", tsemppaus ja houkuttelu, pelottelu ei ole aitoa motivointia "positiivisena stressinä".
Varsinkaan johtoportaan bonuskukkoilu ja koskemattomat erityisoikeudet ei ole nuorta insinööriä motivoivaa vaan masentavaa, kun muut vievät hänen tuotantonsa hedelmät.
Suomalaiset päättäjät luulevat todellakin että Tanskaa 25%-40% alempi reaaliansiotaso on hyväksi tsempiksi suomalaisille. Enemmän keppiä, liian hyvät lastehoitosäädökset, kerta kaikkiaan. Kyykkyyn tyytyväisinä pahempaa peläten.
Tanskalaiset muuten ovat onnellisin kansakunta viimeisimmän onnellisuustutkimuksen mukaan - opettajilla on siellä 70% suurempi palkka verovähennyksineen kuin kollegoilla täällä. Kummassakohan maassa arvostetaan opetusta ja opettajia enemmän? Kummassa maassa valtion monopoliyhtiön johto saa kymmeniä miljoonia euroja bonuksia?
Stressivapaa yhteiskunta - on suomalaisessa kristillisessä syyllisyyskulttuurissa mahdoton ajatus.
Vaarallinen ajatus.
Ylimielinen ajatus.
Kapinallinen ajatus.
Stressi kasvattaa aikakäyrän mukana yksilölle aina biologisia hyökkäysimpulsseja ja stressisignaaleja - sadistisia impulsseja psykologisesti katsottuna.
Sadistista viihdekulttuuria riittää epäpolitisoituneille stressityömuurahaisille tässä mediatodellisuudessa, jossa hyökkäykset ja kriisit ovat yleisintä news-entertainmetttia, uutisviihdettä.
Ratkaisematon Stressiahdistus vaatii aina suurta Ratkaisua.
Voiman tuntoa. Vihan siirtoa. Sotaa. Ennustusta.
Helpotusta. Perustelematonta Optimismia.
Uskoontuloa. Muuttamattomia Dogmeja.
Uutta multihyperultrakännykkää. Ratkaisua kaikkeen.
Pelon Kohdetta. Vapahdus epäilystä. Unohdus.
Lapsuuden Unohtamista. Väkivallasta kiittämistä.
Varmaa Paremmuutta. Menestystä. Kiihotusta.
Tyydytystä. Varmuutta. Ylpeiltävää. Kiitosta.
Heikomman Hyveellistä Säälimistä
- surkuttelua halveksunnan peittämiseksi.
Ihmisen "tappelusignaalit", aggressiotensio eli taistelun aloittamiseen tähtäävä biokemiallinen kuohtunta on biologisen stressimekanismin tärkein tavoite stressikulttuurissa, jossa aggressioita käytetään keskistetyn vallan saavuttamiseksi yhteisöllisen tiedostamisen sijaan.
Stressiin liittyvät hormonit nimenomaan nostavat aina ja ennenkaikkea aggressioita ja laskevat sosiaalisuutta, tulkinnanvaraisuutta. Ei ihme että sodat jatkuvat.
Ihmiskunnan itsetuhomekanismi liittyy yksilön stressiin.
Jo parinsadan miljoonan vuoden ajan.
Nisäkkäiden sukukunta selviytymisen kriisiaikoina.
Taistelua, uhoa, vakuuttamista, vastakkaisen sukupuolen mielenkiinnon herättelyä, pöyhkeilyä, ylivoimaisuutta, mittelöä, energiahukkaa, valmiustilaa, jengiliittoja, nepotismia, isänmurhaa, kateutta, sosiaalista hierarkiaa, sotia.
Presidentti Bushit todistivat sadistisella ja armeijakeskeisellä yhteiskuntakuvallaan kafka-ulottuvuuden todeksi.
Kuvitelkaan tilanne
että turkulaisia liikemiehiä viedään yhtäkkiä laumoittain Lapin thundralle lämmitettyihin kanahäkkeihin. Lehdistöä ei päästetä paikalle sillä tiedossa on suuri oikeudenmukaisuus, jolla paljastetaan väärintekijöitä. Syytteitä ei lueta, sillä syyttäjä haluaa olla perusteellinen eikä yksikään epäilty voi päästä vapaaksi, sillä sillä olisi negatiivinen vaikutus yleiseen moraaliin ja luottamukseen virkavallan toimia kohtaan. Kansaa pyydetään luottamaan virkavaltaan, jotta maahan saataisiin vihdoinkin kunnon kuri. Sillä joku oli polttanut puutalon Turussa, joka oli suojeltu. Asian käsittely jatkuu ja viranomaiset kieltävät, että ihmisen pitäminen kanahäkeissä olisi kidutusta sillä heillä on hyvä ruokahalu. vähitellen kansa unohtaa kanahäkit ja vaimot miehensä.
Bush on todistanut amerikkalaisen kulttuurin kafka-ulottuvuuden todeksi.
Syyttäminen on jo tuomio Suuren Uhan kafkalandiassa. Katainen on omaksunut bush-ulottuvuuden ja vetänyt meidät pimeään, koska niin Mauno Koivisto kuin Lipponenkin onnistuivat pelottelemaan sosiaalidemokraatit "kansainväliseen talouspolitiikkaan" eli pelon kulttuuriin.
Stressattu kansakunta tai heimo ei uskalla nähdä/uudelleenarvioida itse toteuttamiaan vääristyneitä arvoja tuhoavina ja vaarallisina vaan miljoona vuotta vanha liskoaivojen ohjaama stressi/aggressio-reaktio pääsee valloilleen. Stressattu heimo turvautuu helposti... uhrikulttuuriin.
Paine kasvaa. Stressikulttuurin paine täytyy kasvaa. Kunnes.
Joku on uhrattava!
Nyt.
Heikompi ryhmä, heimo tai vain yksilö on tuhottava.
Konsensus.Pakollinen konsensus hysteriana. Kekkosen suomettuminen kaiken tämän opin suomalaisena versiona. Yhä käytössä.
Kulttuurimme ei hyväksy lepoa ja ihmisarvoa helpolla vaan lepo on luusereille narsistisen ihmiskuvan syövyttämässä kokonaiskuvassa. Et saa hyväksyntää ellet ole työhullu ja vertaile saavutusta tavaroissa, brändeissä, euroissa, neliöissä, hevosvoimissa, hehtaareissa, bonuksilla ja ylityötunneilla.
Olen kuullut menestyvän miehen suusta että :
" ... nyt vielä pari vuotta pitää nöyristellä niin sitten pääsen
niin hyvään asemaan että pääsen vapaasti vittuilemaan muille,
vaikka ihan huvin vuoksi".
Vapauden mielikuvia?
Kilpaileva ihminen.
Homo altius fortius.
Fittuileva Psyko Mortales.
Flirttaileva, sitoutumiskyvyttömyyttä ylistävä.
Stressi tappaa. Köyhdyttää.
Autuaita ovat syrjäytyneet, jotka eivät stressaa.
Eivätkä syyllistä tai halveksi toisia materialististen saavutusten mukaan.
Autuaita ovat tarpeettomat, jotka eivät nojaudu turvattomuuteen.
Uhkakuvat ja sen kautta nopeat "ainoat ratkaisut" ovat tehokkain keino luoda demokratian illuusio.
Terrorismin naurettavan vähänen uhka on tehty mediaseksikkääksi mediatulitukseksi. Joka viikko hurjaa spekulointia terrorismista, vaikka aggressiiviset autoilijat, tupakointi, lyövät äidit, turhautuneet opettajat, halpa viinavero, kiusaajien kunnioittaminen, hoitamaton depressio, stressi, turhat lisäaineet elintarvikkeissa tappavat miljoona kertaa varmemmin kuin terroristi.
Kysymys ei ole pelosta vaan pelon tuotteistamisesta, pelon hyödyntämisestä.
Ei meitä uhkaa terrorismi vaan totalitarismi.
Mediaharha. Sopeutumisen sokeus. Iso veli, lain suorittaja, joka on lain yläpuolella. Itse uskon että WTC-tornien terroristit päästettiin tahallisesti maahan. Niin moni FBI:n ja kongressin raportti kertoo selkeästä suojeluohjelmasta terroristeille.
Meitä stressataan uhkakuvilla ja poliitikot ovat innoissaan.
Kekkonenkin tilasi kalakavereiltaan Neuvostoliitolta ukaasin, sopivan tulisen noottikriisin ja kaikki ihailivat Kekkosen pelottomuutta suuren maan uhkailun edessä. Se ei ollut pieni kuntapoliittinen pila vaan itsenäisen valtion raiskaus oman Johtajan kädestä. Ja Kekkonen pääsi presidentiksi.
Joka ei ole elänyt Kekkosen puheiden aikaa, ei tiedä elävästä jumalasta mitään. Lipponen sentään onnistui hiukan imitaatiossaan, koska Kekkonen on meillä vielä verissä.
Kapitalistista idealismia ei tarvitse perustella ja keskustella, kun on outo uhka. Suuri vastustaja, joka tekee meidätkin suureksi Suuressa seikkailussa. Uhka yhdistää pienen heimon myös savannin yössä, ihmiskunnan aamunsarastuksessa. Uhka laittaa pienet kansalaiset nöyräksi. Uhka pakottaa konsensukseen.
Jokainen valtaa himoitseva virkamies unelmoi absoluuttisesta vallasta, siitä vallasta, jonka Josef K kohtasi Oikeusjuttu-kirjassa. Jonka me kohtaamme kasvavassa dystopiassa, jossa vapaus täytyy uhrata terrorismipelon alle.
Jossa pelko on viihdettä. Jossa terrori on jokapäiväistä leipää. Jossa ei ole uutista ilman terroria. Pelkää tai sinut hylätään anarkistina, yhteisten Arvojen halveksijana. Smash asem ja poliisin gladiaattoriotteet lisäsivät ihmeesti monen nojatuolimoralistin elämänhalua ja turvallisuudentunnetta - ja pyhää vihaa puhtaan isänmaan puolesta.
Oi suuri Arvo.
Oi suuri provokaatio.
Nokia.
Pelastajamme.
Suurin yhteinen arvomme antaja.
Suurin yhtenen katastrofimme.
Nokia on esimerkillisen työtehokas firma. Stressikulttuurin kultainen vasikka.
Onko Faustilaiselle kiihdytyskulttuurille vaihtoehtoa?
EU voisi valita stressikulttuurin sijaan laajemman humanistisen protektionismin, kontrolloidun rahapolitiikan ja työpolitiikan, globaalin stressirajoja koettelavan ja mielivaltaisen kilpailutustalouden sijaan, sillä sillä on jo protektionismia mutta vain rajatusti maailmanpankin kilpailua lisäävän ideologian mukaisesti. Humanistinen protektionismi vaihotehtona,
Jolloin ei ::
a) hyväksikäytettäisi orjapalkalla idässä suljetuille alueille pakotettuja työläisiä
b) ulkoistettaisi työntekopaikkoja - käytettäisiin ensisijaisesti eurooppalaista työvoimaa
c) tuotteiden hinnat eivät laskisi loppumattoman kilpailun takia
d) tuotteiden loputon siirtely ei kuluttaisi energiaa ja saastuttaisi - peruskulutustuotteiden tuottamisetäisyys kulutusalueesta olisi rajoitettu
e) ei voisi ilman raskaita rangaistuksia tuhota luontoa, tuhlata energiaa, rikkoa työlainsäädäntöä
f) ulkoistamista kehitysmaihin ei sallittaisi kuin selkeästi rajoitetusti - ei jatkuvaa muutosstressiä
g) uusiutuvat energiamuodot pakotettaisiin osaksi energiapolitiikkaa
h) ei käytettäisi ylimielisesti ja huolettomasti raaka-aineita vaan raaka-aineiden hinnat pidettäisiin korkealla ja kauppa yksinkertaisesti kiellettäisiin epäeettisten tuotantotahojen kanssa - mm. halpa liha kiellettäisiin (kuten tiedämme, liha halpana kiduttaa eläimiä ja tuhoaa laajojaalueita argentiinassa ja brasiliassa)
i) ei pelättäisi ohjailla raskaalla verotuksella mm sähköauotoilun lisäämistä kaupungeissa, kaupungin sisäiseen liikenteeseen sähköpakettiautot olisi vain vuokrasysteemin kautta käytössä - Dieselsaaste on yksi pahimmista astman aiheuttajista ja keuhkojen tuhoajista
Euroopan sisämarkkinoiden protektionismi ja kunkin maan sisäinen Protektionismi olisi demokratiaa elämän laadun puolesta.
Protektionismi olis ihmisyyden vapautta.
Yhteisen elämän hallintaa.
Yhteisen maailman oivaltamista.
Halpa on nykyisen riistävän globalisaation avainsana.
Rikkaus on halvassa, toisten köyhyydessä. Eettisyyden kontrolloimattomuudessa.
Halpa kulutus, halpa itsetuho, halvat saasteet.
Halpa ilmastonmuutos on vain "halpa energia"-ajattelun äpärälapsi. Halpa ei ole demokratiaa. Demokratia on elämän jatkumisen ajattelua, nyt-toimintaa tulevaisuuden kautta.
Demokratia ideana on pohjimmiltaan vain järjellisten ratkaisujen yhteiskunta, yhteisön suojelua ja yhteisen parhaan ajamista.
Retorisesti meidät on vain sokeutettu halpa-ajattelulla ja vapaudella jopa saastuttaa. Kreikassakin monet poliittiset puhujat kamppailivat keskenään juuri tällä aksellilla : "pikaisesti nyt heti - vs - seuraamukset tulevaisuudessa"
--
Tämä kirjoitus on pääosin kirjoitettu jo 2006.
Julkaisen nyt siis uudestaan ja hieman muokattuna.
--
II
Vielä oodi Nokialle.
Myös kirjoitettu 2006.
Microsoft-puhelin 2012
::
Nokia.
Nokia on esimerkillisen työtehokas firma.
Stressikulttuurin kultainen vasikka.
Nokia sovelsi esimerkillisen rankkaa työetiikkaa.
Ihmiskunnan yhdistämiseksi,
verbaalisen smalltalk-bulimian maksimoimiseksi.
Uuden maailman luomiseksi.
Uusien laitteiden lisäämiseksi.
Tulkoon uuden sukupolven himoittava tyylikännykkä
ja täyttäköön maailman markkinat.
Nokiakin käyttää hikifarmeja, joissa työläiset on lukittu vapaan työn leireille, josta ei saa poistua. Ja joissa ei saa seurustella vastakkaisen sukupuolen kanssa. Työilon kasarmeja.
Nokia, eettisesti tyylikäs valinta.
Pakkovalintojen firma. Tehokkuusajattelun firma.
Pakkoetiikan firma. Pinnalla pysyvä firma.
Pörssiarvojen mukaan.
Reippaasti oletetulla tulevaisuusarvolla
ja röyhkeysindeksillä spekuloitu pörssiosake,
huikeasti suurempi kuin firman todellinen arvo.
Mahtavaa.
Nokiahan toimii vain olosuhteiden pakosta... vai?
Pörssispekulaatioiden pakottamana?
Ilman ideologista valintaa? Ilman valintaa?
Ilman omaa suuntaa?
Nokia on huippufirma ainakin siinä mielessä, kuinka suuri stressipaine ja joustavuustarve, työntekijävaihtuvuus siellä on - suurin prosentuaalisestikin Suomessa. Uudet työntekijät huomaavat joutuneensa kastilaitokseen, jossa pärjätäkseen on madeltava jotta voisi myöhemmin päästä madaltamaan muita.
"It-yrityksissä ja maatiloilla yötöitä aiempaa enemmän"
Jos Taloussanomat kirjoittaa tälläista aikaisemmin vain humanistien tolkuttamaa tulkintaa sivuillaan, on tilanne aika vakava.
Suostuvatko vihreät ja demarit ymmärtämään, että tämä on tapahtunut poliittisella ohjauksella purkamalla julkeasti perustuslain osoittamia kansalaisoikeuksia ja peruspalveluja sekä romuttamalla koulutus runttauslaitoksiksi?
Tärkeintä solidaarisen kulttuurin romutuskehityksessä on poliittinen valinta eriarvoisuuden vaatimuksista ja sen johdosta asenneilmaston jyrkentäminen oikeistolaiseksi kamppailuvaltioksi, jossa toinen on kilpailija eikä yhdessä rakentaja. Valtio, jossa eliittillä on eniten oikeuksia rikastua toisten huonolla palkkatasolla ja kurjistumisella.
Vahingonilosta on kouluissakin tullut taas uudestaan opettajien sponsoroima asenne (kuten sotien 1918 ja 1945 jälkeen). Voita tai häviä, luuseri.
Firmat suosivat ylityötä ja rahaa tarjotaan autaasti itseään työllä tappaville ja siten myös työpaikkoja vähennetään kasaamalla työtä työhulluille ja pelosta alistuville.
Itsemurhaajia on semmonen määrä että ei junat pääse enää liikkumaan. Suomi 2012. Eikä siitä uskalleta uutisoida selvällä suomenkielellä.
- Junaliikenne keskeytyi pääradalla onnettomuuden takia
Suomalainen media harrastaa suomettunutta itsepetosta, kun on suostunut viranomaisten painostukseen itsemurhien sensuroimiseen uutisoinnista. Ihmiset eivät tiedä, minkälaisessa maassa elämme.
"Lottovoitto syntyä suomeen" on oikeistolaisen konsensuspropagandan tärkeimpiä välineitä: kunnon kansalainen on tyytyväinen ja pitää turpansa kiinni eliitin puuhista ja yhteiskunnan tilasta. Elokuvasäätiökin on opetusministeriön peukalon alla suostunut tekemään epäpoliittisia viihde- ja sekoiluelokuvia, joissa ei ole lainkaan yhteiskuntakritiikkiä poliittisten puolueiden helpotukseksi.
Apua ei saa ja itsemurhasta puhuminen on myös kiellettyä. Viranomaisten toimesta.
(kts haastattelututkimukseni: "Nuorten mielikuvia itsemurhasta" ja sieltä katsaukseni viranomaisten asenteisiin ja sensuroivaan propagandaan).
Kulttuurin eetoksessa on nyt painopiste oman menestymisen helppouden korostamiseen.
Tämän eetoksen perverssi seuraamus on se, että ihmiset haluavat samaistua uhoaviin ja toisia halveksiviin "menestyjiin", kun rahasta tehdään selviytymisen ja kunnon kansalaisuuden mitta.
Surkeasti palkatut sairaanhoitajat, jotka äänestävät kokoomusta; loistava paradoksaalisen suomalaisuuden ikoni.
Aikaisemmin suomalaisuudessa oli ihanteellista itsensä vähättely, nyt ihanteellista on liioittelu.Sivistyksen suurin uhka - stressikapitalismi.
Pari linkkiä ennen kuin jatkan:
1) Liika työnteko tappaa aivosolusi
Pitkäkestoinen stressi tappaa aivosoluja tavallista nopeammin. - Taloussanomat.fi 2008
2) TYöSTRESSI AIHEUTTAA YRITYKSILLE SUURIA TAPPIOITA
-"Työstressi on mielestäni 2000-luvun musta surma", sanoo professori Cary Cooper, joka on työstressin huippuasiantuntija maailmalla. -YLE
3) BBC:n artikkelissa on länsimaisten uhkakuvien kasvavin osa-alue esittelyssä
Sivistyksen suurin uhka - stressikapitalismi.
Stressi.Stressi tekee kilpailukykyiseksi.
Stressi tekee aggressiiviseksi.
Stressi tekee kilpailevaksi.
Stressi tekee avuttomaksi voittamattomuuden mielikuvilla - ja samalla siis ohjaa avuttomuuden, ennustamattomuuden ja riittämättömyyden mielikuvilla.
Stressi tuhoaa.
Stressi tappaa.
Jatkuva, aiheeton työnarkomaniastressi ja identiteettikelpaavuustaisteluun liittyvä pitkitetty "normaali" stressi tuhoaa virusten ja bakteerien suhteen vastustuskykyämme ja aivokudosta. Sananmukaisesti.
Tämä on nyt uuden stressiyhteiskunnan ja oikeiston saneluun alistuneen hallituksen päämäärä:
Hajota ja hallitse, aiheuta yksilöille turvattomuuden tunnetta, hajota ryhmävoiman solidaarinen merkitys ja tuhoa solidaarisuuden kokemus. 1970-luku oli oikeistolle järkytävää aikaa, kun Suomen teollisuuden menestyminen ja verotus valjastettiin yleisen hyvinvoinnin kasvattamiseen 1100-lakon avulla. Solidaarisuuden voimalla ja Ruotsin esikuvalla.
Nyt on ihmiskuvan valinnasta nouseva suojeleva säännöstely on kielletty. Paremminvointiyhteiskunnassa oikeisto haluaa kieltää valtion vastuun kansalaisistaan ja enenkaikkea kansalaisten toimintakyvystä työntekijöinä.
Mikä on nyt tilanne yksinkertaisesti kuvattuna?
Stressi ei ole vain yksilön ongelma - vaan koko ihmiskunnan tulevaisuuden vaa'ankieli.
Stressidystopia.
Orwellin valtakuntavisio, jossa stressi ohjaa kaikkea.
Jossa vapaus stressistä on ehdottomasti kielletty.
Mikä on tämä ideologia nimeltä kapitalismi, jossa ihmisarvon määre liittyy narsistiseen työmaniaan ja narsistiseen vertailuun?
Onko tosiaankin näin, että persoonallisuushäiriöiset ovat kaapanneet talouskulttuurimme ja sen myötä ihmiskuvamme? Hyvä olo ei saa tulla perusturvasta ja säännöllisyydestä.
Kilpaile tai häpeä.
Kaikki lähtee äidin sylistä.
Vaativa, kirkuva, tuomitseva, vertaileva, hylkäävä, tyytymätön äiti on kapitalismin tosi keho ja kehto.
Kun lapsi saa nähdä suuntaa vain kelpaamattomuuden kautta,
on päämäärä vain vanhempien tilausvisio,
ihannekuva lapsesta. Muu ei kelpaa.
Muuten lapsi ei kelpaa.
Kelpaamattomuuden kasvatusoppi.
Perisynnin perillinen.
Vuorovaikutuksettomuuden ahdistava paine.
Kelpaamattomuuden uhka.
Kerjäämisen alipaine.
Mielistelyn ylipaine.
Suuryhtiöt valtioiden tilalle.
Kapitalismi.
Stressi on arvovalinta.
Arvovalinnat ovat kulttuuria.
Kulttuuri on valinta.
* Puolueensa ja median runnoma ministeri on puhunut viisaita:
- Guzenina: Bruttokansanonnellisuus
Kai on lukenut hyvin blogiani. Ainakin sama virsi ja visio kulttuuristamme.
Jari Sarasvuon ja kaikenlaisten zarasthvuolaisten yritysmangustien virsi "positiivisesta stressistä" kilpailuideologian selkärankana on skeidaa.
Oikea yksilömotivaation käsite on nyt harkitun väärin käytettynä oikeistolaisena peukaloruuvina.
Se, että pomo säästää olematta palkkaamatta lisää työntekijöitä työmäärän ja tilausten lisäännyttyä, ei ole strategista tehokkuuden maksimointia vaan hyväksikäyttöä, alaisten elämän rauniottamista ja työmotivaation raiskaamista. Kannustamisella ja ahdistelulla ei ole mitään yhteistä. Niitä ei kannattaisi sekoittaa.
Määrä ei ikinä korvaa laatua, piiskaideologit.
Säikkyvyys ei ole luovuutta.
Positiivinen stressi voi lähteä vain yksilön omasta valinnasta, motivaatiosta, ei ulkoisesta tsemppikategoriasta.
Kaikissa laboratoriotesteissä ovat stressaantuneiden eläinten poikasten älykkyys ja terveys aina selkeästi alempi ja huonompi kuin turvallista elämää elävien eläinten. Mitä voimme tästä ajatella? Paljon.
Mangustit, hyeenat ja kaljurotat ovat esimerkkejä strategisesta stressidespotismista. Despoottiemo, joka on ainoa lisääntyvä lauman jäsen, näykkii ja uhkailee jatkuvasti muita sukukypsiä naaraita, jotta nämä eivät pelosta ja stressistä johtuen tule kiimaan.
- Stressinhallinta on turhaa,
jos stressiä ei voi poistaa.
Stressi köyhdyttää.
- "Projektivillitys lyönyt jo yli"
- Professori Yrjö Engeström pelkää, että liiallinen projekteilla johtaminen häivyttää näkyvistä sen, mihin ollaan menossa.
Mahdollisuuksia ei ole, jos mahdottomuutta ei voi poistaa.
Johtajien bonukset ovat viimeisin asia,
mikä vähentää stressiä kultturissamme.
Mikä oli Suomessa kivikaudella ihmisen työpäivän pituus?
Kieli vyön alla 14 tuntia?..Ehei.
Asiantuntijoiden arvion mukaan 4 tuntia.
Stressivapaa kivikausi. Hippikausi.
Olen toiminut uskonnon- ja psykologian opettajana lukioissa ja monet nuoret luulevat kouluopetuksen takia että enää ei ole idelogioita Suomessa. Että on vain järkipolitiikkaa.
Vaihtoehdottomuuden politiikkaa.
Stressikulttuuria.
Moni suomalainen aikuinenkin luulee että poliitikkomme eivät toimi ideologioiden mukaisesti, että järkipoliitikkomme ovat ideologioista vapaita toimijoita. Että elämme Rationaalisessa Parlamentarilismissa, jossa on vain Yksi Vaihtoehto, jonka virkamiehet ovat järjen mukaan valinneet.
Suurempaa harhaa ei olekaan kuin tämä.
Tulevaisuusvalinnat, resurssivalinnat, resurssisiirtovalinnat eli verotusvalinnat, ja ihmiskuvavalinnat ovat aina ideologisia. Kun valitaan perusteet, ne pohjautuvat aina osittain ideologisille ratkaisuille ja oletuksille.
Uskontotieteilijänä uskon että ihminen on aina tulevaisuushypoteettisena olentona "homo religiosus". Eli ihminen elää aina uskomusten ja mielikuvien varassa. Todellisuutta ei ole sinällänsä vaan vain ihmisten toiveiden, pelkojen ja oletusten mukaisesti.
Sitä nimitetään kulttuuriksi.
Tottumukset ovat kulttuuria.
Suostumukset ovat kulttuuria.
Kompromissit ovat nyt kasvava osa oikeistolaista ihmiskuvaa. Kulttuuriamme.
Nyt Uhkakuvat ovat suurin osa kulttuuria. Pelotekuilu ja kansan elintason jakaantumisen politiikka.
Jotta kansa pysyisi hiljaisena.
Muoti on hyvä esimerkki uskonnollisesta kulttuurista.
Rituaalikulttuuristamme. Hyvän ja pahan ymmärryksen pakkomielteestä.
Hyväksynnän varmuuden pakkomielteestä.
Uskontotieteellisesti muoti ei eroa 50 000 vuotta vanhoista maagisista uskomusjärjestelmistä. Mikä eilen ei kelvannut vaatteeksi, kelpaa nyt. Joskus jonkin tyylin uskotaan olevan in ja joskus aivan totaalisesti out. 70´s on in. Vaikka et uskoisi.
Kelpaaminen on hyvinvointia. Se on sosiologinen itsestäänselvyys.
Luottamus on hyvinvointia.
Kysymys on siitä, kuinka luottamus järjestetään ja ehdollistetaan valtion suurissa linjoissa.
Vaikka elämmekin oudossa kapitalistisessa evoluutiossa:
- Rauta-ajan ihmiset kertoivat kulkusilla sosiaalisen asemansa
Rituaalinen kelpaavuus on sosiaalista hyvinvointia. Rituaalisen kelpaavuuden määrittely on kulttuuria. Se on ihmisten hallittavissa.
Joukkoon kuuluminen on hyvinvoinnin edellytys - sekä myös pahoinvoinnin taustavoima.
Laumahenki on jotain aivan muuta kuin ryhmähenki.
Laumahenki on keskusjohtoisesti, ylhäältäpäin johdettu fasismin perusmuoto. Ryhmähenki taas on yhteisöstä itsestään nouseva solidaarinen ja eroja ymmärtävä alkukantainen inhimillisutemme jumalallinen aspekti. Ihmisen tekninen sivistys on 20000 vuotta vanha. Siitä ensimmäiseltä 15000 vuodelta ei ole merkkejä sodista ja aseen aiheuttamista vammoista luissa.
Nyt ihailemme Afganistainsin sotaa, suomalaisia salaisia iskujoukkoja ja sen robottipommittajia "rauhanturvaamisena". Valkoisen miehen taakkana jatkaa siirtomaasotaa millä tahansa moralistisella tekosyyllä.
Voittamaton valkoinen mies.
Muodikas, tehokas, ihailtava,
nujertumaton, kunnianhimoinen.
Ihminen uskoo teoillaan saavuttavansa jotakin. Elämme kapitalismin ideologiassa, joka hädissään yrittää kieltää muita ideologioita olevan olemassakaan.
Teot ovat uskon predikaattiverbejä.
Saavutusmielikuvat perustuvat aina uskomuksiin. Ihmisarvo perustuu aina uskomuksiin ja ideologiaan. Aina. Ihmisarvo ei ole seuraamus reaalipolitiikasta tai luonnonvalinnasta.
Jokainen teko on oltava seuraamuksien arviointia.
Tätä vasemmistoliittokaan ei ymmärrä, kun on kumileimasimena kokoomuksen vedättämssä hallituksessa 2012.
Avohoitopolitiikka on kuitenkin "säästö"-tekona päätös hylätä avuttomat ihmiset mielenterveystapauksina, koska he eivät vastaa uutta ihmisarvoa kilpailevasta ihmisestä, tehoihmisestä. Yli-ihminen näkee ali-ihmisiä.
Sosiaalidemokraattinen puoluekin on hylännyt sosiaalisen demokratian oikeistolaisen johtajakulttuurinsa takia.
Nuorten depressioihmisten eli nuorten "kilpailukyvyttömien" hylkääminenkin on myös arvopäätös.
Tehokkuuslaskelma. Ihmiskuva.
Siis ihmiskuvattomuus, jota lanseerataan "globalisaatiolla", EU:lla ja Eurooppalaisten keinottelijapankkien velkavivuilla: pankkien tarpeet ihmisten tarpeiden ohi. Ei vahinko. Ideologia. Vallankaappaus yhteiskuntasopimuksen ohi EU-virkamiehille ja pankkiireille.
Poliitikot ovat hylänneet ja mitätöineet asiantuntijoiden lausunnot avun tarpeesta, hoitotavoista ja sitä kautta nuoret ihmiset.
Uuden arvojärjestelmän mukaisesti. "Vahvat eivät tarvitse yhteiskuntaa."
- Depressio on kapinaa
Se nähdään tehokulttuurin vihollisena ja on avoimen häpäisyn kohteena. Suurin pelko. Kilpailukulttuurin kyseenalaistaminen depressiolla.
Pysähtyminen. Uudelleenarviointi.
- Pahoinvoivia yksilöitä täytyy dumpata- jotta yhteisöä ei tarvitsisi muuttaa.
Kilpailukyvyttömien kapinaa ja tyytymättömyyttä konsensusta vastaan, joka pitää vaimentaa halvasti ja nopeasti.
"Kilpailu tuo hyvinvointia". Oh yes.
Arvo? Yksi suuri Arvo ja ulkoiset brändit ulkomailta - ihmisarvojen sijainen?
Kilpailu vaatii hyvinvointia statuksen määrittelyn kautta - ja torjuu pahoinvointia. Kulisseilla.
Depressiiviset ihmiset täytyy jättää omaan arvoonsa - tai siis arvottomuuteensa/avuttomuuteensa:
- Joka viides teinityttö oireilee.
Miksi tyttö masentuu? Masennuslääkkeiden käyttö on yli kolminkertaistunut.
-Masentunut tyttö on usein pärjännyt hyvin koulussa, hänellä on runsaasti harrastuksia, ulkonäköpaineita, odotuksia tulevaisuudelta, kunnianhimoa ja kova vaatimustaso, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Kari Moilanen luettelee. " - 1.9.2006 IL
Tämäkin tutkimus tukee mm. Freudin näkemystä siitä, kuinka moraalisesti jäykät ja sosiaalisesti vaativat vanhemmat voivat olla erittäin vahingoillisia lapsen identiteetin kehitykselle. Jäykkä ihannelapsuus vanhempien toiveita varten. Ei itseään ja luovaa itsensä löytämistä varten. Ei tuntemista varten.
Lapsi ei koe olevansa silloin kelpaava sinänsä vaan kaikki tapahtuu vertaamisen ja suorittamisen kautta. Omaa ainutlaatuista ja kehittyvää persoonallisuutta "ei tarvita", on vain muotteja ja malleja joiden kautta kelpaisi vanhemmille.Lääkkeethän tuovat tehokkuutta?
- " Asiantuntijat ovat huolissaan teini-ikäisten tyttöjen masennuslääkkeiden käytöstä.
-Professori Erkki Palva Lääketurvalaitoksesta kertoo, että masennuslääkkeiden käyttö lisääntyy, vaikka osa lääkkeistä lisää itsemurhariskiä ja -ajatuksia etenkin hoidon alussa. "
- " Koululaisten masennus lisääntynyt
-Peruskoulun yläluokkalaisista keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta koki 13 prosenttia ja lukiolaisista 10 prosenttia. Tutkimuksen mukaan masentuneisuus on lisääntynyt erityisesti tytöillä. Nyt siitä kärsii peruskoululaisista 18 prosenttia ja lukiolaisista 14 prosenttia. Lisäksi vajaalla puolella masentuneista oppilaista on myös koulu-uupumusta. Myös koulu-uupumus on lisääntynyt. Siitä kärsi noin 12 prosenttia vastaajista. "
Vaikka ahdistus on tilastollisesti lisääntynyt ja paljastunut niin luulen, että suurin syy nyt depression prosentuaaliselle esiintulolle on lasten vapautuminen.
Tässä maassa on syvä väkivallan perinne.
Voittajien perinne.
Piittaamattomuutta, vaatimuksia, tunneköyhyyttä, tasapäistämistä, positiivisten tunteiden kieltämistä
- lapsia kohtaan ja lapsilta.
Lapsuuden kieltämistä.
Lapsuuden stressaamista.
Mahdollisimman aikaisin aikuinen, työhullu, syyllistyvä
ja tunteensa dumppaava lapsi on ihanne.
Ihmelapsi.
Ihmelapsen ihanteita, aikuisen toiveita, pakeneva lapsi on kauhistus.
Vapaa lapsi. Muokattava lapsi.
Lapset uskaltavat tavallaan nyt ilmaista itseään vapaammin suhteessa vaatimuksiin eivätkä ymmärrä alistua aikaisemman kulttuuriperinnön mukaan vaan uskaltavat edes sentään sairastua. Oireilla. Vetäytyä. Oireilua ei kuitenkaan sosiaalisesti siedetä kun suurempia yhteisön ongelmia ei tunnusteta. Kilpailukyvyttömät ovat kilpailuyhteiskunnan vihollisia.
Suomalaiset syövät reippaasti eniten ja enenevässä määrin depressio & psykoosilääkkeitä. Se merkitsee paljon pillereitä ja kemiallisen turtumuksen lisäämistä. Psykoosilääkitys merkitsee aina syvää persoonallisuuden hajoamista. On uskomatonta että julkisissa viroissa on kuulemani mukaan psykoosilääkkeiden syöjiä ja heidän välillä oudot puheensa vaikuttavat paljon joidenkin kansalaisten maailmankuvaan ja perusturvallisuuteen.
Depression pohjatuntemus on aina kelpaamattomuus, riittämättömyys, liian suuri erilaisuus.
Häpeä. Kulttuuriin rakennettu systeemihäpeä. Systemaattinen häpeä.
Tyytymättömyys muottiin ja voimattomuus muotin mukaiseen suorittamiseen. Mutta tyhjyydessä on uusi mahdollisuus.
Erillisyys, uudelleenarvionti, Uusiutuminen.
Kilpailukyvyttömät ovat usein itsensä etsijöitä.
Kilpailukyvyttömät ovat kilpailuyhteiskunnan vihollisia.
Kun työhulluudesta ja ylityöobsessiosta tulee identiteetti, ihminen arvioi oman arvonsa vain ulkoisten kriteerien kautta, työroolissa onnistumisen ja kelpaamisen kautta. Tätä kutsutaan korvikeidentiteetiksi: ihminen tekee sitä mitä ei halua mutta ei halua tehdä muuta.
Ylityöhulluus perustuu siis alunperin riittävyyden ajatukselle, mutta sitä ruokkii riittämättömyyden kadotus. Olet olemassa vain roolisi kautta ja jos kieltäydyt pirteästä ja tehokkaasta roolista ja uskallat vastustaa ylityötä, oletkin äkkiä luuseri, petturi, helppoheikki muiden työtaakan lisääjä.
Tilatut ylityö- ja zarasvuolaiset sekä wahlroosilaiset kilpailuhengen psyykkaajat, itsetunnon palkkatappajat, luovat mielikuvaa itsensäylittäjästä, joka hakee ihailua muilta ja jolle täytyy suoda ihailua. Yli-ihmisen fantasiapeli, jossa vain tehokkain on vertailukohta, ei tervein ja tasapainoisin.
Tiedän suuren ikäluokan ihmisiä, jotka on tosi tehokkaasti lapsena kurin tai jumalan perusteella peloteltu ja syyllistetty luulemaan olevansa itse kaikkien ongelmien syy. Koko suvun ongelmien syy. Suomen onglemien syy. Perisynin syy. Jumalan vihan syy.
Niin että "systeemiä", yhteiskuntaa tai perhettä, ei voi kyseenalaistaa, koska systeemi antaa arvon ja merkityksen.
Monet ovat oppineet siirtämään ja naamiomaan neuroottisesti vuosikymmeniä lapsuuden traumojaan, jopa eläkeikäänsä saakka - tai hautaansa ja ainakin omiin lapsiinsa. Jotkut murtuvat sitten psykopatiaan, koska elämän tärkein asia on suojella mielikuvaa omien vanhempien järkevästä mielivaltaisesta toiminnasta.
Nykyään lapset uskaltavat sentään ilmaista tunteitaan ja ongelmiaan paljon vapaammin.
He uskaltavat jonkinverran nähdä väkivallan ja aikuisten vastuuttomuuden, keisarin ilman vaatteita.
Depressio on todellakin itseilmaisun viimeinen keino.
Sulautumattomuutta.
Se ei ole sairaus.
Piilotetun väkivallan paljastamista.
Itseoivallusta. Kipeää sellaista. Itsemanipulaatiosta luopumista.
Depressio vaatii aina jonkinasteista tiedostamista. Se oikeastaan pakottaa siihen. Yksilöllisyyteen systeemin ohi.
Oksentamista, kaiken pakotetun, kopion ja väkisin syötetyn oksentamista.
Mutta se sulautumattomuus ja maastoutumattomuus lisää myös stressiä ja sopeutumiskyvyttömyyttä. Toisaalta olet yksilöllisyyden suunnistusretkellä mutta kompassi heittelehtii mielipuolisesti.
Ja entäs.
Ajavatko kunnalliset ja valtakunnalliset poliitikkomme lisärahoitusta naurettavan vähäiselle psykiatriselle ja terapeuttiselle nuorten tukisysteemille kun nämä oheiset tilastotiedot on julkistettu ja valtion verotulo erittäin hyvä? Eivät varmasti.
Heillä on kiire alentaa veroja hyvätuloisilta suuren ikäluokan edustajilta. Mene eläkkeelle ja unohda vastuu muista. Ole vapaa. Ole suuren ikäluokan ylpeä edustaja.
Hyvinvoivien hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Eläkeikää lähestyvien ylimielisen vapauden ekstaasinomaisen tilan tyydyttämiseksi. Vastuuttomuuden vallan todistamiseksi.
Nuoret maksavat vastuuttomien velat, saasteet ja eläkkeet.
Nuorilla on toivonkantajan viitta harteillaan ja se on lyijystä kudottu.
Kapitalistisen retoriikan profeetat sekoittavat pahasti motivaation ja "positiivisen stressin" käsitteinä.
Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa suorassa suhteessa, vain jos oma-aloitteisen motivaation takia henkilö haluaa saada suorituksensa valmiiksi. Positiivinen stressikään ei voi olla jatkuvaa. Valmisteleva luovuus, löysäily on luovuuden ehto.
Stressivapaus on todellista vapautta.
"Ulkolähtöinen motivointi", tsemppaus ja houkuttelu, pelottelu ei ole aitoa motivointia "positiivisena stressinä".
Varsinkaan johtoportaan bonuskukkoilu ja koskemattomat erityisoikeudet ei ole nuorta insinööriä motivoivaa vaan masentavaa, kun muut vievät hänen tuotantonsa hedelmät.
Suomalaiset päättäjät luulevat todellakin että Tanskaa 25%-40% alempi reaaliansiotaso on hyväksi tsempiksi suomalaisille. Enemmän keppiä, liian hyvät lastehoitosäädökset, kerta kaikkiaan. Kyykkyyn tyytyväisinä pahempaa peläten.
Tanskalaiset muuten ovat onnellisin kansakunta viimeisimmän onnellisuustutkimuksen mukaan - opettajilla on siellä 70% suurempi palkka verovähennyksineen kuin kollegoilla täällä. Kummassakohan maassa arvostetaan opetusta ja opettajia enemmän? Kummassa maassa valtion monopoliyhtiön johto saa kymmeniä miljoonia euroja bonuksia?
Stressivapaa yhteiskunta - on suomalaisessa kristillisessä syyllisyyskulttuurissa mahdoton ajatus.
Vaarallinen ajatus.
Ylimielinen ajatus.
Kapinallinen ajatus.
Stressi kasvattaa aikakäyrän mukana yksilölle aina biologisia hyökkäysimpulsseja ja stressisignaaleja - sadistisia impulsseja psykologisesti katsottuna.
Sadistista viihdekulttuuria riittää epäpolitisoituneille stressityömuurahaisille tässä mediatodellisuudessa, jossa hyökkäykset ja kriisit ovat yleisintä news-entertainmetttia, uutisviihdettä.
Ratkaisematon Stressiahdistus vaatii aina suurta Ratkaisua.
Voiman tuntoa. Vihan siirtoa. Sotaa. Ennustusta.
Helpotusta. Perustelematonta Optimismia.
Uskoontuloa. Muuttamattomia Dogmeja.
Uutta multihyperultrakännykkää. Ratkaisua kaikkeen.
Pelon Kohdetta. Vapahdus epäilystä. Unohdus.
Lapsuuden Unohtamista. Väkivallasta kiittämistä.
Varmaa Paremmuutta. Menestystä. Kiihotusta.
Tyydytystä. Varmuutta. Ylpeiltävää. Kiitosta.
Heikomman Hyveellistä Säälimistä
- surkuttelua halveksunnan peittämiseksi.
Ihmisen "tappelusignaalit", aggressiotensio eli taistelun aloittamiseen tähtäävä biokemiallinen kuohtunta on biologisen stressimekanismin tärkein tavoite stressikulttuurissa, jossa aggressioita käytetään keskistetyn vallan saavuttamiseksi yhteisöllisen tiedostamisen sijaan.
Stressiin liittyvät hormonit nimenomaan nostavat aina ja ennenkaikkea aggressioita ja laskevat sosiaalisuutta, tulkinnanvaraisuutta. Ei ihme että sodat jatkuvat.
Ihmiskunnan itsetuhomekanismi liittyy yksilön stressiin.
Jo parinsadan miljoonan vuoden ajan.
Nisäkkäiden sukukunta selviytymisen kriisiaikoina.
Taistelua, uhoa, vakuuttamista, vastakkaisen sukupuolen mielenkiinnon herättelyä, pöyhkeilyä, ylivoimaisuutta, mittelöä, energiahukkaa, valmiustilaa, jengiliittoja, nepotismia, isänmurhaa, kateutta, sosiaalista hierarkiaa, sotia.
Presidentti Bushit todistivat sadistisella ja armeijakeskeisellä yhteiskuntakuvallaan kafka-ulottuvuuden todeksi.
Kuvitelkaan tilanne
että turkulaisia liikemiehiä viedään yhtäkkiä laumoittain Lapin thundralle lämmitettyihin kanahäkkeihin. Lehdistöä ei päästetä paikalle sillä tiedossa on suuri oikeudenmukaisuus, jolla paljastetaan väärintekijöitä. Syytteitä ei lueta, sillä syyttäjä haluaa olla perusteellinen eikä yksikään epäilty voi päästä vapaaksi, sillä sillä olisi negatiivinen vaikutus yleiseen moraaliin ja luottamukseen virkavallan toimia kohtaan. Kansaa pyydetään luottamaan virkavaltaan, jotta maahan saataisiin vihdoinkin kunnon kuri. Sillä joku oli polttanut puutalon Turussa, joka oli suojeltu. Asian käsittely jatkuu ja viranomaiset kieltävät, että ihmisen pitäminen kanahäkeissä olisi kidutusta sillä heillä on hyvä ruokahalu. vähitellen kansa unohtaa kanahäkit ja vaimot miehensä.
Bush on todistanut amerikkalaisen kulttuurin kafka-ulottuvuuden todeksi.
Syyttäminen on jo tuomio Suuren Uhan kafkalandiassa. Katainen on omaksunut bush-ulottuvuuden ja vetänyt meidät pimeään, koska niin Mauno Koivisto kuin Lipponenkin onnistuivat pelottelemaan sosiaalidemokraatit "kansainväliseen talouspolitiikkaan" eli pelon kulttuuriin.
Stressattu kansakunta tai heimo ei uskalla nähdä/uudelleenarvioida itse toteuttamiaan vääristyneitä arvoja tuhoavina ja vaarallisina vaan miljoona vuotta vanha liskoaivojen ohjaama stressi/aggressio-reaktio pääsee valloilleen. Stressattu heimo turvautuu helposti... uhrikulttuuriin.
Paine kasvaa. Stressikulttuurin paine täytyy kasvaa. Kunnes.
Joku on uhrattava!
Nyt.
Heikompi ryhmä, heimo tai vain yksilö on tuhottava.
Konsensus.Pakollinen konsensus hysteriana. Kekkosen suomettuminen kaiken tämän opin suomalaisena versiona. Yhä käytössä.
Kulttuurimme ei hyväksy lepoa ja ihmisarvoa helpolla vaan lepo on luusereille narsistisen ihmiskuvan syövyttämässä kokonaiskuvassa. Et saa hyväksyntää ellet ole työhullu ja vertaile saavutusta tavaroissa, brändeissä, euroissa, neliöissä, hevosvoimissa, hehtaareissa, bonuksilla ja ylityötunneilla.
Olen kuullut menestyvän miehen suusta että :
" ... nyt vielä pari vuotta pitää nöyristellä niin sitten pääsen
niin hyvään asemaan että pääsen vapaasti vittuilemaan muille,
vaikka ihan huvin vuoksi".
Vapauden mielikuvia?
Kilpaileva ihminen.
Homo altius fortius.
Fittuileva Psyko Mortales.
Flirttaileva, sitoutumiskyvyttömyyttä ylistävä.
Stressi tappaa. Köyhdyttää.
Autuaita ovat syrjäytyneet, jotka eivät stressaa.
Eivätkä syyllistä tai halveksi toisia materialististen saavutusten mukaan.
Autuaita ovat tarpeettomat, jotka eivät nojaudu turvattomuuteen.
Uhkakuvat ja sen kautta nopeat "ainoat ratkaisut" ovat tehokkain keino luoda demokratian illuusio.
Terrorismin naurettavan vähänen uhka on tehty mediaseksikkääksi mediatulitukseksi. Joka viikko hurjaa spekulointia terrorismista, vaikka aggressiiviset autoilijat, tupakointi, lyövät äidit, turhautuneet opettajat, halpa viinavero, kiusaajien kunnioittaminen, hoitamaton depressio, stressi, turhat lisäaineet elintarvikkeissa tappavat miljoona kertaa varmemmin kuin terroristi.
Kysymys ei ole pelosta vaan pelon tuotteistamisesta, pelon hyödyntämisestä.
Ei meitä uhkaa terrorismi vaan totalitarismi.
Mediaharha. Sopeutumisen sokeus. Iso veli, lain suorittaja, joka on lain yläpuolella. Itse uskon että WTC-tornien terroristit päästettiin tahallisesti maahan. Niin moni FBI:n ja kongressin raportti kertoo selkeästä suojeluohjelmasta terroristeille.
Meitä stressataan uhkakuvilla ja poliitikot ovat innoissaan.
Kekkonenkin tilasi kalakavereiltaan Neuvostoliitolta ukaasin, sopivan tulisen noottikriisin ja kaikki ihailivat Kekkosen pelottomuutta suuren maan uhkailun edessä. Se ei ollut pieni kuntapoliittinen pila vaan itsenäisen valtion raiskaus oman Johtajan kädestä. Ja Kekkonen pääsi presidentiksi.
Joka ei ole elänyt Kekkosen puheiden aikaa, ei tiedä elävästä jumalasta mitään. Lipponen sentään onnistui hiukan imitaatiossaan, koska Kekkonen on meillä vielä verissä.
Kapitalistista idealismia ei tarvitse perustella ja keskustella, kun on outo uhka. Suuri vastustaja, joka tekee meidätkin suureksi Suuressa seikkailussa. Uhka yhdistää pienen heimon myös savannin yössä, ihmiskunnan aamunsarastuksessa. Uhka laittaa pienet kansalaiset nöyräksi. Uhka pakottaa konsensukseen.
Jokainen valtaa himoitseva virkamies unelmoi absoluuttisesta vallasta, siitä vallasta, jonka Josef K kohtasi Oikeusjuttu-kirjassa. Jonka me kohtaamme kasvavassa dystopiassa, jossa vapaus täytyy uhrata terrorismipelon alle.
Jossa pelko on viihdettä. Jossa terrori on jokapäiväistä leipää. Jossa ei ole uutista ilman terroria. Pelkää tai sinut hylätään anarkistina, yhteisten Arvojen halveksijana. Smash asem ja poliisin gladiaattoriotteet lisäsivät ihmeesti monen nojatuolimoralistin elämänhalua ja turvallisuudentunnetta - ja pyhää vihaa puhtaan isänmaan puolesta.
Oi suuri Arvo.
Oi suuri provokaatio.
Nokia.
Pelastajamme.
Suurin yhteinen arvomme antaja.
Suurin yhtenen katastrofimme.
Nokia on esimerkillisen työtehokas firma. Stressikulttuurin kultainen vasikka.
Onko Faustilaiselle kiihdytyskulttuurille vaihtoehtoa?
EU voisi valita stressikulttuurin sijaan laajemman humanistisen protektionismin, kontrolloidun rahapolitiikan ja työpolitiikan, globaalin stressirajoja koettelavan ja mielivaltaisen kilpailutustalouden sijaan, sillä sillä on jo protektionismia mutta vain rajatusti maailmanpankin kilpailua lisäävän ideologian mukaisesti. Humanistinen protektionismi vaihotehtona,
Jolloin ei ::
a) hyväksikäytettäisi orjapalkalla idässä suljetuille alueille pakotettuja työläisiä
b) ulkoistettaisi työntekopaikkoja - käytettäisiin ensisijaisesti eurooppalaista työvoimaa
c) tuotteiden hinnat eivät laskisi loppumattoman kilpailun takia
d) tuotteiden loputon siirtely ei kuluttaisi energiaa ja saastuttaisi - peruskulutustuotteiden tuottamisetäisyys kulutusalueesta olisi rajoitettu
e) ei voisi ilman raskaita rangaistuksia tuhota luontoa, tuhlata energiaa, rikkoa työlainsäädäntöä
f) ulkoistamista kehitysmaihin ei sallittaisi kuin selkeästi rajoitetusti - ei jatkuvaa muutosstressiä
g) uusiutuvat energiamuodot pakotettaisiin osaksi energiapolitiikkaa
h) ei käytettäisi ylimielisesti ja huolettomasti raaka-aineita vaan raaka-aineiden hinnat pidettäisiin korkealla ja kauppa yksinkertaisesti kiellettäisiin epäeettisten tuotantotahojen kanssa - mm. halpa liha kiellettäisiin (kuten tiedämme, liha halpana kiduttaa eläimiä ja tuhoaa laajojaalueita argentiinassa ja brasiliassa)
i) ei pelättäisi ohjailla raskaalla verotuksella mm sähköauotoilun lisäämistä kaupungeissa, kaupungin sisäiseen liikenteeseen sähköpakettiautot olisi vain vuokrasysteemin kautta käytössä - Dieselsaaste on yksi pahimmista astman aiheuttajista ja keuhkojen tuhoajista
Euroopan sisämarkkinoiden protektionismi ja kunkin maan sisäinen Protektionismi olisi demokratiaa elämän laadun puolesta.
Protektionismi olis ihmisyyden vapautta.
Yhteisen elämän hallintaa.
Yhteisen maailman oivaltamista.
Halpa on nykyisen riistävän globalisaation avainsana.
Rikkaus on halvassa, toisten köyhyydessä. Eettisyyden kontrolloimattomuudessa.
Halpa kulutus, halpa itsetuho, halvat saasteet.
Halpa ilmastonmuutos on vain "halpa energia"-ajattelun äpärälapsi. Halpa ei ole demokratiaa. Demokratia on elämän jatkumisen ajattelua, nyt-toimintaa tulevaisuuden kautta.
Demokratia ideana on pohjimmiltaan vain järjellisten ratkaisujen yhteiskunta, yhteisön suojelua ja yhteisen parhaan ajamista.
Retorisesti meidät on vain sokeutettu halpa-ajattelulla ja vapaudella jopa saastuttaa. Kreikassakin monet poliittiset puhujat kamppailivat keskenään juuri tällä aksellilla : "pikaisesti nyt heti - vs - seuraamukset tulevaisuudessa"
- Arhi Kuittinen
--
Tämä kirjoitus on pääosin kirjoitettu jo 2006.
Julkaisen nyt siis uudestaan ja hieman muokattuna.
--
II
Vielä oodi Nokialle.
Myös kirjoitettu 2006.
Microsoft-puhelin 2012
- Nokian oman Ovi-storen Nokia-laitevalitsimen mielestä Lumia ei ole Nokia-puhelin
::
Nokia.
Nokia on esimerkillisen työtehokas firma.
Stressikulttuurin kultainen vasikka.
- Kännykkätehtailla surkeat olot Aasiassa
Matkapuhelinteollisuuden arki - Kansainvälisiä standardeja ja paikallisia lakeja rikotaan ylipitkillä työpäivillä ja riistopalkoilla, myös Nokian alihankkijoiden tehtailla. -Taloussanomat
Nokia sovelsi esimerkillisen rankkaa työetiikkaa.
Ihmiskunnan yhdistämiseksi,
verbaalisen smalltalk-bulimian maksimoimiseksi.
Uuden maailman luomiseksi.
Uusien laitteiden lisäämiseksi.
Tulkoon uuden sukupolven himoittava tyylikännykkä
ja täyttäköön maailman markkinat.
Nokiakin käyttää hikifarmeja, joissa työläiset on lukittu vapaan työn leireille, josta ei saa poistua. Ja joissa ei saa seurustella vastakkaisen sukupuolen kanssa. Työilon kasarmeja.
Nokia, eettisesti tyylikäs valinta.
Pakkovalintojen firma. Tehokkuusajattelun firma.
Pakkoetiikan firma. Pinnalla pysyvä firma.
Pörssiarvojen mukaan.
Reippaasti oletetulla tulevaisuusarvolla
ja röyhkeysindeksillä spekuloitu pörssiosake,
huikeasti suurempi kuin firman todellinen arvo.
Mahtavaa.
Nokiahan toimii vain olosuhteiden pakosta... vai?
Pörssispekulaatioiden pakottamana?
Ilman ideologista valintaa? Ilman valintaa?
Ilman omaa suuntaa?
Nokia on huippufirma ainakin siinä mielessä, kuinka suuri stressipaine ja joustavuustarve, työntekijävaihtuvuus siellä on - suurin prosentuaalisestikin Suomessa. Uudet työntekijät huomaavat joutuneensa kastilaitokseen, jossa pärjätäkseen on madeltava jotta voisi myöhemmin päästä madaltamaan muita.
- "Nokian puhelimet ovat kyllä teknisesti kehittyneet vuosien varrella mutta ongelmana on se, että ne eivät toimi" - eduskunnan ATK-hankinnoista vastaava johtaja 2012
- "Työstressin ja ateroskleroosin eli valtimonkovettumataudin välistä yhteyttä väitöskirjassaan tutkivan Mirka Hintsasen mukaan yhteys ilmenee jo nuorilla aikuisilla."
"It-yrityksissä ja maatiloilla yötöitä aiempaa enemmän"
Tekstit
1 kommentti:
Miksi aina äiti? Entäs välinpitämätön, epäjohdonmukainen, saamaton isä?
Lähetä kommentti