Pelkovaalit?
Kyllä.
Jyrki-jugend rules and common people shakes. Everybody wants to be with happy smiling people – with money, better than average, somebody in eyes of the better people.
Stubbin ja Jyrkin nukkegalleria turvautuu voittajien huolettomuuteen. Ja välinpitämättömyyteen.
”Kaikki on yksilöstä kiinni, yhteiskunta ei saa enää tukea yksilöä, se laiskistaa”.
Jyrki-jugendin paremminvointivaltio vai Arhinmäen hälytyskelloja soittava vapaapalokunta?
Maltillisuuden harha on vaaleja ohjaava hegemonia. Oikeiston hillitty charmi. No problemos, see no evil, don't worry, be better people, rikkaampi tulevaisuus odottaa.
Eli suomen kielellä poliitikot, jotka puolustavat nykyistä oikeiston linjaa, nähdään mediassa säilyttävinä voimina.
Nykyisen linjan ”virallisuus” on kuitenkin harhaa. Kansalaiset eivät millään ymmärrä että hyvinvointiyhteiskunnan purkaminen on vain ideologinen valinta, ei virallinen linja ”ainoana valintana”. Siisteys, kunnollisuus. Marionettipoliitikot mielikuvapolitiikan suojissa.
Poliittinen hiljaisuus kelpaa kun linjauksia ei kerrota. Taustavaikuttajia ei tunneta poliitikkojen taustalla.
Jyrki-jugendin paremminvointivaltio on tuhoamassa pohjoismaisen yhteiskuntamallin.
Poliittisesti hyvin lamauttava paradoksi ilmenee kuitenkin suomalaisten ajatusten ja poliittisen äänestystoiminnan räikeänä ristiriitana.
Suomalaiset perustelevat omaatuntoaan hyvin vasemmistolaisilla solidaarisuuden periaatteilla (suostuvat verotuksen lisäämiseen) ja humanistisen tasa-arvon toiveilla mutta toimivat ja äänestävät oikeistolaisessa marssijärjestyksessä pörssikasinosijoittajien vaurastuttamiseksi.
Miksi vasemmistolaisia arvoja arvostavat ihmiset äänestävät mustavalkoista ja epähumaania oikeistoa?
Elämme passiivisuuden eetosta.
Vaalien aikanakin. Haluamme alistua kirkkoherra-Kataisen nuhteluun, haluamme poistaa epävarmuuttamme ihan vaikka uskomalla olevamme syntisiä budjettivajeeseen ja tarraudumme käskyihin, jotta joku päättäisi meidän puolestamme. Eikä meidän tarvitsisi osallistua poliittiseen valintaan ja vastuuseen kun uskomme vain "talouteen" ideologian sijasta.
Mitä näemme, mitä toivomme? Turvaudummeko ohuisiin mielikuviin, jotta emme joutuisi näkemään todellisuutta ja poliittista systeemiä sellaisen kuin se nyt on? Uskaltavatko ihmiset olla poliittisesti päämäärätietoisia vai mikä ohjaa mielikuviamme ja valintojamme? Onko ideologiaa vai vain mielikuvia?
”Kiltin” eli tottelevaisen kansalaisen velvoite on jyrätty meille kuninkaiden, kirkon ja kekkos-lipposlaisten toimesta. Siksi epäpoliittinen puolue eli perussuomalainen suuntaa vailla oleva mielikuvakapina ”vieraiden” aiheuttamasta uhasta on johtava poliittinen ilmiö, ei poliittinen päämäärätietoisuus ja veropolitiikan valinnat.
Tämä on tämänpäivän politiikkaa.
Poliitikot saavat valehdella ja olla kertomatta taustaryhmistään, jotka sanelevat poliittisen ohjelman. EK on monelle suomalaiselle täysin tuntematon vaikka se on eduskuntaa vaikutusvaltaisempi painostus- ja uhkailuorganisaatio (Elinkeinoelämän keskusliitto, joka luo valmiita poliittisia ratkaisuja poliitikoille "ainoina vaihtoehtoina").
Vasta monen valheen ja paljastuksen jälkeen esimerkiksi ja nuorisojärjestön rahojen vaalityöhön ohjaava perunamuussi-V suostui eroamaan - sekin viiveellä. Tällä ei ole mitään tekemistä eurooppalaisen politiikan kanssa, mitä Suomessa nyt tapahtuu.
Suomessa on voimassa sanelun politiikka. Kaikki on väärinpäin. Poliitikot kuuntelevat virkamiehiä ja virkamiehet EK:n kaltaisia teollisuuslobbareita sekä amerikkalaisia Milton Friedmanin uskontokunnan konsultteja - konsultteja, joiden tehtävänä on valtin purkaminen ja joiden palkkiot maksetaan kansalaisten verovarojen kassasta.Kansalaisille sanellaan, kansalaisten eettisiä asenteita ei kuunnella.
Kansa haluaa, etä kaikki on hyvin, sillä kansalle on sanottu, että jos uskoo johtajiinsa, kaikki on hyvin. Uskollisten kansakunta ei osaa demokratian aakkosia vuosisatojen rampauttamisen jälkeen.
Oikeistolainen järjestyksen ja hierarkian harha.
Turvallisuuden mielikuva, jonka turvin hajotetaan valtiota. Miten ihmiset hyväksyvät tämän romutusoperaation?
Järjestys hierarkian muodossa ei tuo moraalia.
Vaikka oikeisto puhuu juuri järjestyksestä ja ”talouskurista”. Oikeistolaisen talouskurin takana on pelkästään valtion tuhoaminen ja yhteiskunnan saattaminen suuryhtiöiden entistä härskimmän voittomarginaalin palvelijaksi.
Suomalainen kunnioittaa ”järjestystä”. Jo sanana sairaalloisen painokkaasti.
Suomalainen pitää historiaa itsestäänselvänä jatkumona ”järjestyksen” lisääntymiselle. Mutta historiasta valehdellaan meille eniten. Vakavin esimerkki on käsityksemme hyvinvoinnista.
Hyvinvointia pidetään itsestäänselvänä kapitalismin sivutuotteena.
Näin vain ei ole.
Tämän päivän äänestäjä ei näytä ymmärtävän ja tietävän historiasta sitä, että yleinen, jaettu hyvinvointi on nimenomaan vasemmistolaisen maailmankuvan toteutuma.
Pohjoismainen hyvinvointikapitalismi on kapitalismia mutta inhimillistä kapitalismia. Vasemmiston perintö inhimillisestä kapitalismista, jota pörssikapitalismi ei voi sietää. Pörssikapitalismi haluaa sietämättömän nopeita voittoja ilman moraalia ja aiheuttamansa inhimillisen kärsimyksen noteeraamista.
Taloudellinen kasvu on ohjattava verotuksella hyvinvoinnin jakamiseen. Sen mittareina ja perusteina täytyy olla humanistiset mittarit yksilön hyvinvoinnista ja mahdollisuuksista toimia ja kehittyä. Yksityisyritteliäisyyttä ei ole ilman toimintakykyistä ja turvallisesti tasapainoista yksilöä.
Kapitalismiin kehitys Euroopassa oli vankasti kehittynyt ensin kapitaalia hallitsevan luokan sikamaiseen varallisuuteen, jonka keino maksimoida omaa varallisuuttaan oli ylläpitää köyhien minimaalista mahdollisuutta parantaa hyvinvointia. Työvoima oli orjan asemassa, myös Suomessa. Täysin keinoton, täysin avuton, porvarien halveksimaa, ilman mahdollisuuksia kokea elämää samalla tavalla kuin suomenruotsalaisten porvarien.
Elämä oli lähellä helvettiä huonon ruuan, raskaan ylityön ja yhteiskunnallisesti häpeällisen alemman aseman takia. Jo risaiset vaatteet olivat omiaan korottamaan yläluokan asemaa ja pönkittämän heidän onnentunnettaan onnistujien ”jäsenenä”.
Samaa pelotekuilun onnistumista kokoomus tarjoaa meille onnistumisena. Paremminvointivaltiona.
Aleksis Kivi ei uskaltanut mennä oman musiikkinäytelmänsä ensi-iltaan, koska hänellä oli rispaantunut takki. Eikö tämän pitäisi vieläkin hävettää ja selventää tasa-arvon ongelmaa ja tasa-arvon merkitystä kulttuurin kehityksessä?
Jos onnistut ja olet onnistuja (rahassa mitattuna), pääset eroon kurjuudesta ja häpeästä. Sinut hyväksytään onnistujien joukkoon ja saat statusaseman hierarkiassa. Kuvittelet tylyn hierarkian luovan tavoiteltavan statusaseman, jota voit tavoitella saadaksesi ihmisarvon. Mutta kova hierarkia tuhoaa ihmisarvon ja solidaarisuuden.
Nykyinen kurjistumisen prosessi on tahallinen. Progressiivinen verotus oli ainoa tapa luoda hyvinvointia ja nyt sen purkaminen on hyvinvoinnin purkamista.
Luodaan pelon mielikuvien ilmapiiri ”väistämättömästi” jakautuvassa yhteiskunnassa, mikä luo viholliskuvia ja varakkaiksi itsensä kuvitteleville "oikeutettua" vihaa ja ärtymystä, että köyhät (ne muut avuttomat) yrittävät varastaa "kyvykkäiden" rikkaiden varallisuuden.
Ideologisesti varallisuuskysymys on mielestäni aivan toisinpäin.
Rikkaat vaurastuvat, koska he luulevat etuoikeutettujen olevan oikeutettuja parempiin palkkoihin kuin "köyhät". Rikkaiden varallisuus on vain surkean palkan duunareitten varassa. Rikkaus pyrkii aina eriarvoistamiseen ja toisilta ottamiseen ilman yhteistä elintasostandardia.
Köyhyys on keinotekoista.
Nykyinen taantuminen ihmisten tuloeroissa 70-luvun alkuun on keinotekoista.
Sen todisti 70-luvun ihme.
1000:n lakon kautta työväestö sai läpi Ruotsin mallin mukaiset perusoikeudet ja koko 80-luvun ajan samalla kun Suomi vaurastui ja bisnes kukoisti, kasvatettiin veroprogressiota eli ne, joilla oli varaa, heiltä verotettiin enemmän.
Ja mahdollisuudet hyvään elämään jakautuivat kaikille.
Yhteiskunnan periaate ei tulisi olla taistelu onnistuneiden puolelle pääsemisestä ja häpeän välttämisestä tavalliseen kansaan leimautumisessa. Kurjuuskuilu on pelotekuilu ja eliitin itsetunnon ja onnistumisen moraalitonta pönkittämistä. Valittua kurjistamista hyvin toimintakuntoisen bisnes-Suomen rahavirtoja ohjailemalla ilman inhimillistä aspektia.
Yhteinen hyvinvointi poliittisena verotusmallina on todellista hyvää omaatuntoa, ei varakkaiden hyväntekeväisyystoiminta.
Lamahysteriassa jo 1990 Koivisto ja Holkeri (laman alustajat ja pääsyylliset) pesivät omaatuntoaan lietsomalla rumaa hysteriaa kansasta valtion uhkana. Todelliset syylliset, poliitikot, eivät joutuneet kantamaan vastuuta koska kansa ei osannut demokratian aakkosia
Mitkä ovat sitten demokratian aakkoset?
Kun kansa vaihtaa virkamiehiään, ja johtajiaan, se on demokratian aakkosissa ensimmäisenä. Mutta ei Suomessa.
Suomessa taas kansa uskoi laman aiheuttajien vihanlietsonnan ja ”kansaa” syyllistävän hysteriaan ”tuhlaajana”. Kaikki oli ennen lama poliitikkojen päättämää ja tuhlaukseen yllyttävää lainaorgiaa pankkien pyynnöstä ja sitten siitä syytettiin kansaa. Jotta pankit tekisivät lamalla voittoa. Vain kansa maksoi.
Kansa taantui pikkulapsen asemaan ja jopa kirkko oli tätä prosessia avittamassa vuosisataiseen tyyliinsä rukoilemassa kirkossa vallanpitäjien puolesta luomassa katteetonta luottamusta laman aiheuttaneisiin poliitikoihin ja käytännössä myös torjumassa kansan tyytymättömyyden ilmauksia.
Ruotsissa kuitenkin suojeltiin yksilöä ja valtio otti laman ensi-iskut itseensä lainojen, pankkikurin ja muiden järjestelyjen muodossa. Suomessa taas poliitikot päästivät kapitalismin pedot eli pankit irti.
Pankit eivät ole lainkaan osa poliittista päätössysteemiä demokratian periaatteissa. Politiikka päättää rahapolitiikasta puhtaan demokratian teoriassa. Pankin tulisi olla vain väline demokraattisen arvonvaihdon eli rahan mahdollistajana.
Suomessa kuitenkin Koiviston lanseeraama tuhokapitalismi antoi pankkien rikastua lamalla. Julmasti ja epäoikeudenmukaisesti pakkolunastamalla mitättömään hintaa yksityisten omaisuutta.
Suomalaiset sitten joivat, ottivat pillereitä, raivosivat kavereilleen mutta eivät aktivoituneet poliittisesti ottaakseen vallan takaisin kansalle politiikoilta, jotka isoveljen ässäkortti eli Neuvostoliiton nuoleskelu oli korruptoinut.
Suomettuminen ei ole hävinnyt minnekään.
Älkää erehtykö luulemaan, että Kekkosen piilotetun salonkivallan keinot olisivat poistuneet. Kataisen huolettomat lainat vastuuttomille saksalaisille pankeille ja kreikkalaiselle keinottelevalle eliitille ilman takuita on karmaisevaa. Ei mitään tekemistä aidon ja vastuullisen pankkikapitalismin kanssa.
Hyvinvoinnin takaamisesta puhuu vain vasemmistoliitto. Päämäärät ratkaisevat. Jos se on tasa-arvo, niin se tarkoittaa sitä, että ne, joilla on, niiltä voidaan jakaa muille ilman että varakkaat kärsisivät yhtä paljon kuin köyhimmät.
Kermaa on vara kuoria.
Ison ja varakkaan maan budjetin sekä mahdollisuuksia avaavan verolainsäädännön uudelleenjärjestelystä yksilön hyväksi puhuu vain vasemmistoliitto.
Verotusta olisi Suomessa varaa kiristää 10-20 miljardia mutta kiristys ei lainkaan koskisi tavallisia palkansaajia. Kuinka perustelen tämän? Helposti. Samalla tavalla kuin 70-luvulla 1000 lakkoa ja sen lakkoilijaa perustelivat. Ruotsi.
Ruotsin veromallin mukaan hyvinvoinnin jakamiseen meillä olisi 10 miljardia välittömästi käytössä joka vuosi hyvinvointiin.
Meillä. Me. Me suomalaiset. Onko Suomea enää? Ei ole, jos Katainen saa jatkaa myyrä-Lipposen ja pankkimies-Koiviston aloittamaa tuhokapitalismia.
Ilman nationalismia voimme sanoa "me" humanismin puhtaalla mielellä ilman perussuomalaista rasismia ja viholliskuvia. Köyhät ja rikkaat yhdessä me yhteisellä minimielintason turvaamisella. Köyhistä tulee uhka, jo meillä ei ole Me-politiikkaa.
Köyhät ovat jo Jyrki-jugendin uhkakuvia rikastumisen fantasian esteenä.
Mitä on rikastuminen?
Erottautumista. Hierarkiaa. Pelotekuilu.
Toimittajat ovat täydellisen lamaantuneita elintasoa tuhoavan korruption edessä.
Harmaa talous on systeemi.
Se ei ole systeemin ulkopuolinen ilmiö. Se on mahdollistettu järjestelmällisellä lainsäädännöllä kokoomuksen ja keskustan toimesta. harmaa talous on virallista politiikkaa bisensmaailman vapauttamiseksi. Liikemiehet on ”vapautettu” lain ikeestä.
Maa on myös myyty. Suurin osa siitä.
Fosfaattivarannotkin myytiin pois, jotta valtio menettäisi kymmeniä miljardeja tuloja. Kuka virkamies tekee tällaista? Kokoomuksen ja keskustan virkamiehet. Valtion purkajat työssään.
"Puhdas Kilpailu" ilman säntelyä ei ole hyvinvoinnin pohja vaan mahdollisuudet ovat hyvinvoinnin pohja. Tasavertaiset ja säännellyt mahdollisuudet luovat rehellisen kilpailun. Pörssifirmojen lahjominen miljardiomaisuudella Suomessa ei ole kapitalismia.
Kokoomuksen jargon-puheessa suuryrityksiä täytyy pelätä ja Suomen on luovuttava veroista – kuten on tapahtunut. Suomi on veroparatiisi esim Nokialle.
Jos suuryritykset saavat reippaasti tukiaisia, ne vain suurentaakseen voittomarginaalia. ei bisnes Suomesta ole minnekään katoamasta vaikka lähestyisimme Saksan verotusmalleja, joissa suuret maksavat eniten.Kokoomuksen valtiovarainministeriö jatkaa tukiaisia ja verohelpotuksia firmoille, jotka erottavat työntekijöitä.
Verotus on ainoaa politiikkaa hyvinvoinnin ohjaamisessa. Suomi on monessa tutkimuksessa ylistetty yhteiskunta mutta se on sitä vain ankaran veroprogression ansiosta. Jakamisen periaatteen ansiosta. Jolla on varaa maksaa veroja, sitä verotetaan.
Suuryritysten verotuksen keventäminen on nyt tärkeintä oikeistolaista politiikkaa. Pienet yrittäjät eivät ole saaneet tästä mitään, edes murusiakaan.
Hyvinvointia on mutta kokoomus ohjaa keskustan, SDP:n:, RKP:n ja vihreiden avulla hyvinvoinnin vielä noin 40 prosentille kansalaisista, 60% on hurjassa kurjuuden kierteessä. Kohta yhä suurempi osa.
Verotuksesta ei olla puhuttu rehellisesti. Kun tieto eri vaihtoehdoista päätöksissä ja niiden seuraamuksista ei liiku kansalaisille, poliitikot voivat jargonilla suojata todellista politiikkaa ja päätöksentekoa.
Konsensus on aika täydellinen ja vasemmistoliitto onkin ainoa järjestäytynyt vastavoima nykyiselle stressikapitalismille.
Tämä kaikki puhe jakamisesta on lasten hyväksi, jos sentimentaalisesti täytyy maailman tylsin lopettaa puheenaihe, veropuhe. Kouluissa lapset tietävät hyvin tarkkaan, kunka yhteiskunta on jakautunut koulussakin. Ketkä saavat harrastaa, ketkä joutuvat jakamaan lehtiä, ketkä ovat tuskallisen nälkäisiä saapuessaan maanantaina kouluun tyhjän ja kaoottisen viikonlopun jälkeen.
Meillä ei ole maata ja Suomea ilman hyvinvointia. Sitä voidaan jatkaa kevyesti, kunnes maailman kaaos piirtää taas valtakuntien rajat uudestaan.
Kokoomus ja keskusta ovat onnistujien puolue, kikka kakkonen kunhan menestyjät menestyvät ilman valvontaa. Kokoomuksen huoleton ja kärsimykselle sokea mainonta on suunnattu luusereille jotka haluavat samaistua voittajiin.
Vihreät ovat mitätön purkautumiskanava arvojen kokemisen tarpeelle ilman poliittista vastavoimaa kokoomukselle ja harmaalle taloudelle. Vihreä kokoomus luo illuusion hyvästä tahdosta, jonka ohessa ei tarvittaisi poliittista kamppailua oikeasta kapitalismista.
Ideologiaan kyllästyminen on monen vihreähkön aatteen kannattajan peruste. Hyvä omatunto luonnon ajattelemisesta kun yhteiskunnan kurjistuminen on liian tylsä ja ahdistava puheenaihe.
Äänestäjät eivät ajattele seuraamuksia. Äänestäjät on opetettu ajattelemaan mielikuvia eikä valtaa tahtotilana, ideologiana. Kekkonen oli metsästävä ja muut pöydän alle juova isä, jonka voimapopulismiin oli pakko uskoa. Muuten olit isänmaallinen.
Kekkonen kumosi tuoreen ja vapisevan demokratian viimeisetkin rippeet Suomessa.
Kekkonenkin suostui lopulta hyvinvointivaltion ruotsalaiseen malliin, koska kansan viha ja tahto näkyi Kekkosen vihaamissa lakoissa. Kun virkamiehet rasvattiin Ruotsin malliin todella kansan palvelijoiksi tietyn elintasostandardin vakauttamiseksi, Kekkosen valta lisääntyi vakauden myötä. Kekkonen oli sopeutuja vasemmistolaiseen yksilön arvon malliin mutta vain oman valtansa näkökulmasta. Kiitollinen kansa nöyrtyi polvilleen kekkosen edessä kun mielikuvapelillä suomalaiset satiin luulemaan Kekkosta hyvinvoinnin ja "rauahn" synnyttäjäksi.
Katainen, Kiviniemi ja Niinistö toteuttavat nyt aivan eri visiota toisenlaisessa skenaariossa.
Heillä ei ole enää kansallista teollisuutta, joka kaipaisi vakaata ja työtehokasta kansaa. Heidän taustaryhmänsä vain lypsävät Suomesta rahat ulkomaisten sijoittajien ja ylikansallisten firmojen kassoihin. Siksi epävakaus ja köyhyyden lisääminen on loistava uhka puhalluksen jatkamiseksi. Valtion purkaminen on lypsykarjaprojekti: suomalaisista tehdään vain lypsettäviä asiakkaita.
Mutta emme ole asiakkaita vaan kansalaisia.
Valtion on saneltava yrityksille verokanta eikä päinvastoin.
Perustuslaissa on vielä selvästi, että valtio n päätehtävä on suojella yksilön oikeuksia ja mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien valtio on oikeaa kapitalismia. Silloin yksilö on toimintakykyinen ja innovatiivinen. Mahdollisuuksien valtion yksilöt tuottivat Nokian eikä päinvastoin.
Talousjärjestelmä kuvataan kaiken määräävänä hirviönä ja Jumalana, joka määrittelee muut arvot nurkkaan. Lasten päivähoitokurjuus, koululuokkien ahdas tayteentungetun luokan apaattista opetusta, kusessa lilluvat vanhukset, heitteillä ahdistuvat varhaiseläkkeelle laakkeistä maatuvat mielemielenterveysongelmaiset eivät ole talouspolitiikan sanelemia vaan ideologisia valintoja.
Rahaa on. Sitä liikkuu julmetusti.
Ruotsi voi hyvin taloudellisesti, jos verrataan suomeen.
Ruotsin tai Tanskan veromallin mukaan saataisiin vaivattomasti hyvinvoinnin budjettiin 10 miljardia.
Rahamarkkinat ovat irti ihmisten todellisuudesta
Täytyykö sitten suomalaisen politiikan olla irtaantunut todellisuudesta ja tarkkailla vain pörssiyhtiöiden määräyksiä?
Ruotsi ei suostunut ottamaan euroa. Ja hyvin menee, yhä vain paremmin.
Kuinka euro myytiin meille suomalaisille?
Oikeisto ja oikeiston verikoiralipponen nostattivat ideologista hysteriaa mutta puhuivat ainoasta ratkaisusta. Valheellisesti. Ja kuinka väärässä he olivatkaan. Näemme ruotsin tilanteesta käytännössä että ei ole olemassakaan poliittista pakkoa asioissa, jotka myydään meille pakkona ja välttämättömyyksinä.
Edes ”juustohöylä” ei ole pakko eikä välttämättömyys.
Hyvinvointisysteemi voidaan palauttaa, entistä parempana.
Poliittiseen aivopesuun, kuten aina aivopesuun, kuuluu pelottelu ja äärimmäisen mustavalkoisten mielteiden luominen.
Me kunnon ihmiset ja nuo kunnon suomalaisen ”menestymisen” uhkaajat. Varakkaiden vaurastuminen suhteettomasti ei ole onnistumista. Se on yhteisön epäonnistumista. Toisten kurjistumisella rikastuminen ei ole menestymistä moraalisessa mielessä.
Minäkin tahdon olla menestyjä ja hylätä köyhät, etten leimaantuisi köyhien ystäväksi. Minä haluan olla hyvä kansalainen. Minä haluan äänestää Jyrki-jugendia ja kokoomuksen meikattuja mieskeimailijoita.
Not.
Mieti.
Jos perustelet omaatuntoasi hyvin vasemmistolaisilla solidaarisuuden ”suomalaisilla” periaatteilla ja tasa-arvon toiveilla, niin äänestä tervehenkisten ihmisten puoluetta, vasemmistoliittoa.
Siellä oli aikoinaan Jyrki Kataisen tapaisia epädemokraattisia stalinisteja mutta ne on saatu nyt laidan yli. Vaaleanpunaisella kokoomuksella eli SDP:llä taas ei ole ihmisarvon ideologiaa vaan vain huomion kerjäämisen agenda. En lue SDP:tä vasemmistoon, jolla olis tavoite ja ohjelma.
Äänestä ihmisten Suomea. Nyt on aika vakava paikka.
- Vaalipäivän lähestyessä vielä tietoisku.
Budjettivajeen voi nähdä seuraavasti:
- Valtio ohjaa keskustalaisille, kokoomuslaisille ja ylikansallisille yrityksille 7 miljardia verohelpotuksia joka vuosi
- jos ottaisimme ruotsalaisen verotusmallin käyttöön, valtio eli me saisimme yleiseen hyvään 10 miljardia joka vuosi
- Valtio ohjaa keskustalaisille ja kokoomuslaisille ei-innovatiivisille yrityksille 15 miljardia elinkeinotukina, huolimatta siitä, etä kaikki tukiaiset menevät vain osinkoihin eikä firman investointeihin
- Suomessa on Euroopan kevyimpiä verotuksia suuryrityksille
- harmaa talous vie budjetista pois 25% !
- Suomalainen elintaso mitattuna psyykkisenä hyvinvointina on kaikissa tilastoissa läntisen Euroopan surkeimmassa jamassa
-PISA-kehutut oppilaat kärsivät ja vihaavat hierarkista ja tylyä koulusysteemiä (tietysti pakkoruotsiakin) gallupeissa selkeästi voimakkaammin kuin muu Eurooppa
- itsemurhat ovat taas lisääntymässä, psykoosilääkkeissä meillä on surullinen maailmanennätys joka vuosi.
Ei ole mitään budjettivajetta tai kestävyysvajetta, on vain inhimillisiä tai epäinhimillisiä valintoja.
Hyvinvoinnin takaamisesta puhuu vain vasemmistoliitto. Päämäärät ratkaisevat. Jos se on tasa-arvo, niin se tarkoittaa sitä, että ne, joilla on, niiltä voidaan jakaa muille ilman että varakkaat kärsisivät yhtä paljon kuin köyhimmät. Logiikkaa, jonka 70- ja 80-luku todistivat. Ja Ruotsi todistaa yhä ilman nöyristelyä vallanhimoisten EU-virkamiesten eli pankkilobbareiden edessä.
::
- Linkkejä aivojumppaan ja tiedostamiseen:
- Patomäen tietoutta veronkierron estämiseen:
http://patomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/69247-portugalin-kriisi-vipuvoi...
Implementation of human rights standards remains unsatisfactory in Europe
Strasbourg, 13/04/11 – “Progress in implementing human rights is too slow and the agreed standards are not consistently enforced. The implementation gap is wide”, stated the Council of Europe Commissioner for Human Rights, Thomas Hammarberg when presenting today his
annual report. “What I have seen and heard during my activities in 2010 has made me deeply impatient.”
http://www.coe.int/t/commissioner/News/2011/110413Annualreport_en.asp
http://alternative-arboretum.blogspot.com/2011/04/eduskuntavaalien-2011-aineistoksi.html
http://friends.murrur.fi/stuff/vaalit/index.html
http://jaakkokoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/69941-kokoomus-vastuuton-r...
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/uuden-hallituksen
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2011/04/16/150-asuinaluetta-jossa-r...
- Aiheuttako vaalitulos mitään reaktiota? Onko sillä mitään merkitystä? Onko Systeemi suurempi kuin kansalaisten toive?
- Vaalien jälkeen :
::
Salomäki Hanna 2010)
Tekstit
