Julkinen hammashuolto tyrkyttää potilaille yksityisiä palveluja - HS
Uusi lama häämöttää mutta valtio haluaa erityissuojelukseensa joitakin korkean profiilin yhteiskuntaluokkia ja heidän elämänlaadunparantamistalkoitaan. Nyt lääkäreille halutaan taata yksityisvastaanottoja kansalaisten verotuloilla rakennetusta infrastruktuurista. Ettei lääkäreille tule paha olo paremman tulotason yksityisyrittäjän arjessa.
Tämä on looginen jatko-osa päämäärätietoisesti toteutettavan tasavertaisen terveydenhuoltoperiaatteen romuttamisesta. Valtio haluaa pestä kätensä ja kumittaa lakikirjasta pois valtion vastuun yksilön terveydestä.
Yksityistämisen jalo projekti on demand. Käänteistä kansallistamista: kansalaiset ovatkin ensisijaisesti yksityisinä henkilöinä yritysten asiakkaita valtion virkamiesten silmissä. Tämä on sujuva ja "järkeen" vetoava "vastuullisen" kansalaisen imagostatuksen muutosprosessi.
Eli tässä uusliberalistisessa ideologian uudelleenjärjestelyssä kansalaisen on oltava vastuullinen, ei suinkaan valtion.
Ideologia perustuu aina ihmiskuvalle.
Kohta"itsestään huolehtiva" kansalainen on (taas) mielikuvana itsestäänselvyys - ja kunnon kansalaisen itsetunnon edellytys. Vain köyhät jonottavat häpeälliset 6 kk hammahoitojonossa samalla kun tulehdus suussa leviää ja muut sairaudet villiintyvät hoitamattomasta hammaskalustosta.
Tunsin yhden vanginvartijan 1989 laman jälkeisenä aikana ja hän sanoi, että hänen "täytyy vihata vankeja", jotta voisi olla hyvä vartija - ja saadakseen muiden vartijoiden arvostuksen. Vartijan statuksen. Muten hän olisi nolo ja työyhteisön ulkopuolella.
Suomen historia on todella outo muihin maihin verrattuna.
Skitsoidi, "joko-tai" mustavalkoisuutta.
70-luvun ihme oli outo ilmiö.
Eli päättäväinen sosiaalinen vastuu valtion taholta, selkeä sosiaalipolitiikka ja hyvinvointia tasaava progressiivinen verotus. Yksilön arvo ja tasa-arvo, myös palkassa kohtuu-periaattena.
Tärkein syy siihen oli tarkoin organisoidun maan uusi imago ja näyteikkunaprojekti.
Eli toisin sanoen - Ruotsia ihailtiin maailmanlaajuisesti hyvänolon maana ja Suomi halusi olla Ruotsin vertainen maa.
Ruotsin ylitsepursuva hyvinvointi sai loistavan statusilmön luonteen ja suurieleisesti kaikille kansalaisille luvattiin Suomessakin samaa äiti-Ruotsin paratiisia. Niin uusi ideologia kansalaisyhteiskunnasta sai suomalaiset liikkeelle pohjimmiltaan se perinteinen kateus, ei varsinaisesti ideologia. Yksi motiivi poliittisella eliitillä oli se, että silloin tyytyväiset kansalaiset eivät puuttuisi eliitin reaalisosialismiin poliittisessa valtapelissä. Outoja motiiveja mutta jotka Euroopan rauhan historiallisessa muutosvaiheessa toimivat.
Siten kaivettiin esille suomalaisille ikivanhan kulttuurin ydinihanteiden kautta tuttu muinainen kylä-/metsästysyhteisön keskinäinen solidaarisuus, vastuullisuus kopioimalla se nyt modernina versiona Ruotsista elintason ja eurooppalaisuuden merkiksi.
Luettuani Jera ja Jyri Hänninen: Kallis köyhyys -kirjan ennakkoasenne hävettää. Kaksikko kirjoittaa niin terävästi ja oivaltavasti – ja niin poliittisesti – että hirvittää.
Laman jälkeen Suomesta tuli rikkaiden veroparatiisi ja köyhien velkahelvetti. Miksi?Hännisten tulilinjalla on ensimmäisenä Paavo Lipponen, joka "hylkäsi kaikki perinteiset vasemmistolaiset arvot" ja teki uudesta sosiaalidemokratiasta eliitille antoisaa aikaa.
Suomalaisillahan on juuri nyt "periaatteellisina" ydinihanteina mm. eettisesti ihailtavat sairaanhoitaja, poliisi ja kirjailija - ja kaikilla näillä ammattiryhmillä on kuitenkin eliittipoliitikoiden tahdosta surkea palkkataso. Outo ristiriita. Ihaillaan yhteisölle edullisia uhrautujia?
Suomalaiset jostain syystä alistuvat automaattisesti elvistelevien, itsevarmojen herrain elkeiden edessä ja eliittikultin kovaan ihmiskuvaan eivätkä sitten äänestä oikeasti pehmeitä poliitikkoja, koska humaanit poliitikot eivät maalaa dramaattisia kauhukuvia kovien "reaali"-arvojen hylkäämisestä eivätkä tarjoa ns isällistä viranomaisturvaa ja ankara isän kättä, johon meidät on ehdollistettu venäjän ja ruotsin kovan viranomaiskouran kautta 700-vuotta.
Toinen syy 70-luvun ihmeeseen muutaman suomalaisen sosiologinkin mielestä on ollut suunnaton menneisyyden tuska nälkäkuolemista, sosiaalisesta julmuudesta ja sisällissodista.
Holkerin ja Koiviston ahne ihmiskuva ja poliittisen pelin ylimielinen, Kekkosen lanseeraama harhakuva Neuvostoliittovetoisesta ja Neuvostoliiton ikuisesti suojelemasta poliittisten puolueiden koskemattomuudesta voitti 1985 ja Suomi syöksyi voitontavoittelun vortexiin.
– Kun laskee kaiken tämän yhteen, niin minun on mahdotonta nähdä, miten uusliberalismiin pohjautuva, konfliktia kiihdyttävä prosessi voi jatkua pitkällä aikavälillä.
Jos lama tulee, niin Heikki Patomäen mukaan siitä tullaan jälleen syyttämään sitä, etteivät markkinat vieläkään ole riittävän vapaat. Seuraa uusi uusliberaalien uudistusten kierros. Suomessakin tarvitaan taas ”kipeitäkin ratkaisuja.”- Hirvasnoro: Heikki Patomäki: Uusliberalismi Suomessa 2
1989 poliitikojen julma poliittinen harhautus oli suora seuraus seuraus tästä eliitin maailmankuvasta, joka uhrasi kansalaisten oikeudet eliitin hyvinvoinnin ja sijoitusten turvaamiseksi. Lamalla lyötiin muille lamaannus, kansalle luotiin illuusio, jonka mukaan se ei voisi valita johtajiaan vaan johtajat valitsevat itse itsensä ja kansan parhaan kansan "tyhmyyden" ja avuttomuuden takia.
Kun vastuunalaisten olisi pitänyt tehdä uudelleenarviointeja ja katumusta, syntyikin kaikkien aikojan vastuupako ja kansalaisten syyllistäminen eliitin rahaläträilystä ja lainakeinottelu- mässäilystä.
Julmuus kumuloituu ja nimenomaan usein ylhäältä alaspäin.
Suomen valtion skaalassa tapahtui sama ilmiö kuin jos pomo häpäisee alaisensa, niin tämän alaisen lapsi on kohta potkimassa perheen koiraa ja repimässä perhosen siipiä.
Suomalaisten pahan olon kaava on puhumattomuudessa, kirkon häpeäkulttuurissa. Erehdy tai ole vajaa, niin syntiseksi sinut saarnataan entistä julmemmala äänensävyllä ja pappi/poliitikko todistaa näin olleensa oikeassa. Systeemiä suojeleva sumuverho.
Kun Soneran mielipuoliseen uhkapelikonkurssiin pumpattiinkin veronmaksajien rahoja 4,5 miljradia, niin mitään keskustelua kansalaisten oikeuksista ei käyty. Firma piti pelastaa, koska päättäjien osakkeita ja kavereita oli tässä pellefirmassa niin monta. Sonera sai aloittaessaan ilmaiseksi 10 miljradin infrastruktuurin mutta onnistui tuhlaamaan vieläkin enemmän kansalaisten rahoja. Systeemin ongelmia ei tunnustettu ja systemi puolusti omia miehiään, hinnalla millä hyvänsä.
Kirkko ajoi Suomessa täydellisen hierarkian yhteiskuntaa ja kuninkaan iloksi onnistui tehtävässään.
Pahan olon ilmaiseminen ja siitä eheytyminen puhumalla on ollut suorastaan kiellettyä, koska heikkouttaan ilmaiseva ja käsittelevä ihminen on kirkon jyräämän tottelevaisen kansalaiskristityn ja alistumiskulttuurin ydin.
Hiljainen alamainen, nöyrä syntinen, voimattomuuteen tyytyvä käskyläinen.
Joka voi muuttua herraksi vain röyhkeydellä, oikeita kenkiä nuolemalla ja hylkäämällä solidaarisuuden "tavallisia" kohtaan luokkatietoisilla eleillä ja aatelisten perinteisellä ironialla.
– Ennen ihmiset eivät sillä tavoin uskoneet yliluonnolliseen, niin kuin nykyään uskotaan. He vain elivät maailmassa, jossa oli maahisia ja haltijoita, Risto Pulkkinen kertoo.
– Tuonpuoleisuus oli jatkuvasti läsnä ihmisten elämässä. Tämä on suurin ero nykyiseen elämänmenoon.Siksi muinaisten suomalaisten kohdalla ei pidä puhua uskonnosta, vaan maailmankuvasta. Jumalatkaan eivät olleet niin tärkeitä. - Ukko Ylijumala nousi ylijumalaksi vasta Lönnrotin myötä, mutta hän ei ollut samanlainen kuin vaikka kaikkivoipa kristinuskon Jumala. Metsän tai veden haltijoita voi kutsua jumaliksi, mutta lähinnä he olivat mahtavia tuonpuoleisuuden olentoja, joille uhrattiin hyvän pyyntisaaliin toivossa.
Video Areena
Pankkilaskun maksajat Ohjelman toisessa osassa Syylliset ja syytetyt painopiste on pankkikriisissä ja pankkituessa.
Kuka pankkikriisissä voitti, kuka hävisi ja minne on hävinnyt 60 miljardia markkaa?
Väärä analyysi lamasta johti
työttömyyden kasvattamiseen
- Hirvasnoro
Orpo piru
Idänkaupan ihmeitä. Kari Holopainen 2007. Kirja nollasummapelistä, ulkopolitiikasta,
keskiaikaisesta hovista, joka kerran hallitsi modernin Suomen sisäpolitiikkaa.
Lama, eliitti, valhe ja viha
Uusi sisällissota ja valtion todellinen velka
1990-luvun hallinnon uudistukset
toivat mukanaan ajatuksen ministereistä strategisina johtajina. Valtiotieteiden maisteri Minna Tiilin Lipposen hallitusten ministereihin kohdistuneen tutkimuksen mukaan ajatus on jäänyt pitkälti vain ajatukseksi. TM Minna Tiili väitteli huhtikuussa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
1 kommentti:
Bloqisi on muuten yksi parhaimmasta päästä. Puet hienosti sanoiksi suomalaisen yhteiskunnan epäkohdat.
Lähetä kommentti