Kulttuurissamme on monia piiloarvoja.
Moraalilla määritettyjä määrittäjiä.
Sanoilla luodaan ymmärrysmalleja ennen ymmärrystä.
Sosiaalinen paine, ryhmän implisiittset rajat ja oikealle ymmärrykselle edellytetty tavoite tulee ilmi juuri sanoissa ja sävyissä.
Viitteissä, vihjeissä ja erotteluissa.
Dikotomiat eli jaottelut eivät synny itsestään - eivätkä turhaan.
Luin juuri Seura-lehteä heinäkuu 2006, jossa puhuttiin sisällissodastamme "kansalaissotana", punaisten tekemistä tapoista murhina ja valkoisten tekemistä tapoista puhdistuksena. Katsojan täytyy vain nyökytellä, että niin, valkoisten tekemä puhdistus. Ja ilman lainausmerkkejä.
Yhä on pappeja, jotka muistavat puhua sisällissodasta vapaussotana valkoisissa hautajaisissa.
Samassa lehdessä kirjoitettiin taas myös itsetuhoisista nuorista.Niistä perinteisten arvojen pettäjistä, vanhempien toiveiden murskaajista. Toimittaja kuvaili nuorten ongelmia ja nuorten kyvyttömyyksiä - mutta ei sanallakaan puhuttu vanhempien vastuusta tai vastuuttomuudesta. Ei lainkaan nuorten kokemista laiminlyönneistä ja perheväkivallasta.
18.9.2007 oli Helsingissä Luento.
"Liisa Keltikangas-Järvinen: Lapsen masentunut mieli - äidin vai geenien syytä?".
"Keltikangas-Järvinen käsittelee puheenvuorossaan perimän ja ympäristön merkitystä ihmisen kehityksessä. Psykologiassa on ollut vuosituhannen vaihteeseen saakka vallalla usko ympäristön vaikutukseen: kaikki ihmisessä on seurausta kasvatuksesta, ja kaikki ongelmat ovat seurausta huonosta vanhemmuudesta. Molekyyligenetiikka toi radikaalin muutoksen ajatteluun, kun yhä useammalle psyykkiselle tapahtumalle alkoi löytyä geneettinen säätely tai geneettinen alttius. Tutkimus on osoittanut, että on olemassa tietty geneettinen rakenne, joka tekee ihmisen erityisen herkäksi ympäristön vaikutukselle, sekä hyvälle että pahalle. Tämä avaa mahdollisuuden ymmärtää, miksi samassa ympäristössä toiset sairastuvat, toiset eivät.
Keltikangas-Järvinen toimii soveltavan psykologian professorina Helsingin yliopiston psykologian laitoksella. Hän johtaa persoonallisuuspsykologian alaan kuuluvaa Personality and Well-being -tutkimusryhmää."
En päässyt paikalle.
Liisa Keltikangas-Järvinen oli kuitenkin myös YLE:n keskusteluohjelmassa 11.9.07. Siellä hän julisti armon evankeliumia vanhemmille, että aikuiset voivat nyt tuntea vapautta syyllisyydestä koska "vaikean lapsen" geneettiset luonnetekijät tekevät joistakin lapsista kertakaikkiaan hankalia. Ei kiitollisia tai kilttejä ihannelapsia.
En ole nähnyt yhtään vaikeaa normaaliälyistä lasta, jonka käyttäytyminen ei kytkeytyisi vaikean aikuisen aggressiiviseen tai passiiviseen tai jopa passiivisaggressiiviseen käyttäytymiseen.
Minusta on todella järkyttävää tämä biokognitiopseudotiedehuuma, jossa vedotaan oletettavaan uuteen uljaaseen geneettiseen yhteyteen ja selitysmalliin sosiologisissa tulkinnoissa. Toiviohypoteesi antaa toivoa. Molekyyligenetiikka selittää kai kiljuvan aikuisen.
Geenien vaikutuksesta ei tiedetä hevon paskaa kun puhutaan psykologisista ja sosiologisista ongelmista. Geeniselitysten kanssa ei pystytä todistamaan yhtään mikä on seurausta ja mika syy, sillä geenitoiminta on enenevässä määrin havaittu kaksisuuntaiseksi. Jos jokin ihminen on "herkempi" eli omaa geneettisesti altistavia tekijöitä, se ei kerro mitään todellisen henkilön todellisten ongelmien syy-seuraussuhteista.
Ihmistieteiden saralla geenihössötys on tästä vielä 50 vuotta vain pseudotiedettä, jossa ei ole mitään pitävää tieteellistä näyttöä. Muodikkaat geeniselityspakkomielteet on sen sijaan selitettävissä usein hyvin raadollisilla motiiveilla ja sosiopoliittisilla agendoilla ja hegemonioilla, kuten esimerkiksi vanhempien moraalisella vapauttamisella vanhemman vastuusta. Jos lapsi on vaikea ja sen tähden aikuinen aggressiivinen ja turhautunut, se ei poista aikuisen aggressiivisuuden tuhoisaa vaikutusta lapsessa.
Lapsen ihanteeksihan on suotu aseksuaalinen enkeli - jotta kaikilla olisi hyvä mieli.
Aikuisen aggressiot tai passiivisuus ilmenee lapsen myöhemmässä elämässä jossain vaiheessa aina vahvistettuna aggressiona tai itsetuhona.
Kiltin lapsen ihanne toiveena ja utopiamoraliteettina
hallitsee yhä koulutusjärjestelmäämme mielikuvamoraliteetteina - ja siksi tarvitaan keinotekoisia ja fasistisia "näkökantoja" ja pseudotiedemoraalia "aikuisten puolesta" aikuisten omantunnon vapauttamiseksi. Koska juuri tämä koulutusjärjestelmä ja kilpailukulttuuri on nähtävä ja kiitettävä hyväksi ja muuttumattomaksi, on ongelma nähtävä... lapsessa.
Kaikki tuntemani häiriintyneet/ahdistuneet ihmisyksilöt
, ( joita on aika liuta) , ovat aivan yks'yhteen ongelmineen suoraan lapsuusajan väkivallan tai piittaamattomuuden kokemuksineen selitettävissä. Loogisesti, koherentisti, todistettavasti, subjektiivisesti, historiallisesti, jatkumona.
En ole tavannut yhtään yksilöä, jonka mentaaliset ongelmat, painotukset, epätasapainot, ahdistukset, traumatoistopakkomielteet, fobiat, neuroosit ja taakat eivät liittyisi selkeästi lapsuusajan kokemuksiin ja henkisiin vammoihin.
Sanat ovat arvoja.
Sanat luovat lähtökohtia ja pönkittävät tavoitteita.
Orwellin Newspeak on aina organisaation moraliteetin kieli.
Kieli määrittää kulttuurin tavoitteet ja sosiaalisen ryhmän ihanteet.
Suomalaisetkin sotilaat saivat vihdoin kokea jännityksen hetkiä Afganistanin sotatoimialueella.
Kuluttaminen on huolettomuutta.
Huomiotalous luo sekä kysyntää että tarjontaa.
Optimistinen ihminen ei pelkää kilpailua kilpailun vuoksi.
Kilpailu on aina haaste haasteita rakastavalle.
Pikavipit ratkaisuja ilman elämänhallintaa.
Elämänhallinta on 12 tuntisia työpäiviä naistenlehtien ihailun paisteessa.
Epäpoliittisuus rationalismia.
Lipposen raivohetket viihdettä.
Kustannustehokkuus lääkärijonojen kasvattamista.
Mielialalääkkeet uuden yhteiskuntajärjestyksen merkki.
Persoonattomat elokuvat ovat vain brändättyjä tuotteita.
Valtion firmojen rationalisointi, siirto ultrahalvalla yksityisille omistajille, pöydän siivoamista.
Mielipiteettömyys on harmitonta, jopa muodikkuutta, muiden mukaan lillumista.
Ylikansallinen viihde väistämätöntä kulttuurikehitystä.
Israelin sotatoimet ja miehtiys armeijan toimia ja operaatioita, palestiinalaisten sotatoimet terroria.
Syömishäiriö on elämänvaihe.
Usko ei ole henkilökohtainen asia - Kirkkoon kuuluminen on hyvien tapojen mukaista, ihan vain periaatten vuoksi.
Itsemurha on murha ja ryhmää yhdistävien sosiaalisten arvojen helveksuntaa.
Kiusaaminen mahdollisuus kiusatulle osoittaa empatiaa, kiusaajan empatiatarpeen esilletulemista varten."Avoin rasismi on tietämyksen vähäisyyttä ja koulutuksen puutetta. Vaarallisinta lienee pitkälle koulutettujen piilorasismi." - Jarkko Laine
.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti