Tuhansien vihaisten laulujen maa

Finnish history is a history of pain.

Suomalainen tragedia.

Kauhua ja uteliaisuutta.
Ylenmäärin.
Julkisesti.
Jaettuna.
Koettuna.


Turvallista, lohdunsekaista mediahysteriaa valumassa lämpimänä siirappina pitkin kansalaisten arjen turruttamaa kylmää selkää. "Niillähän oli niin loistavat kulissit ja saivat muut ihmiset kateellisiksi - niin taidokkaasti. Niillähän oli kaikkea enemmän ja kestivät kaikkea enemmän ja... miksi eivät kestäneet enää?".

Suomalainen tragedia.

Kaverini, itsenäinen älykäs luova mies, tuli "lomalta" kotoaan ja isänsä vielä tänään jälkikäteen soitti ja ryöpytti puhelimen kautta uusimman halveksuntaryöpytyksen, kun ei kotona saanut muka tarpeeksi poikaansa höykyyttää.

Kaverini sanoi, että isä jätti makeimmat jutut puhelinkeskusteluun sillä jos hän olisi kuullut samat asiat isältä kasvotusten, hän olisi hakannut ukon polvilleen. Hän on hyvän itsetunnon mies mutta taas yksi mahdollinen esimerkki tragediapitoisesta tuhansien laulujen maastamme. Nyt hän ymmärtää, miksi en itse tapaa vanhempiani. Aikaisemmin hän oli vain hohotellut itsepäisyydelleni ja puistellut päätään minun rajoihini vanhempieni suhteen.

Suomi on tilastoitujen maiden selvä johtomaa aikuisten ja lasten suorittamissa vanhempiensa tapoissa.
Sekä lastenmurhissa.

Tämä on tragediahakuinen kansakunta, jossa vanhemmat hakevat pimeää voimantuntoa lasten häpäisystä. Ensin häpäisyä ja sitten kaupanpäälle moralisointia traumaattisen lapsen ongelmista. Kaikella on kuitenkin historiansa. Siitä kohta enemmän mutta ensin tietoisku:


Taas on julkistettu "uusia tilastoja":

Baltian maat ja Suomi EU:n itsemurhatilaston kärjessä
Ovatko nämä tilastot tieteellisiä ja tarpeeksi paljastavia? No eivät takuulla ole.
 
Mikään riippumaton taho ei valvo tilastojen kriteerejä.

Amnesty international ja sen johtaja moittii Suomea


Italialainen sosiologi nauroi minulle, kun kysyin ovatko Italian tilastot vähitellen vertailukelpoisia Suomalaisiin verrattuna. Suomessakin tiedän tapauksen, jolloin kirkkoherra sai poliisimestarin taivuteltua laittamaan lausunnoksi ja raporttiin pojan itsemurhan onnettomuudeksi "äidin mielenterveyden takia".

Jouko Lönnqvist lupasi, olisiko ollut vuonna 1988, puolittaa suomalaisten itsemurhat muistaakseni 8 vuodessa, koska oli mielestään keksinyt itsemurhan olevan sairaus ja siten luokiteltava diagnostisoitava tapaus. Ehei. Alle 8 prosenttia laski (sosiologien mukaan laman kriisiajantapainen syyllisyys sen aiheutti - sodan aikanakin itsemurhat siviilien keskuudessa lähes loppuivat). Ja sitten STAKES vastusti hyvin vaisusti eli siunasi hiljaisesti psykiatrisen hoitosysteemimme romahduttamista, valtion rahapolitiikan hyväksi. Jotta "bruttokansantuote "saataisiin maagisilla numeroilla nousuun.

Kärsimystä ei ole vähennetty vaan lisätty poliittisen rahapolitiikan ansiosta. Avohoito, avoin heitteillejättö - pilleri poskeen ja onnea etsimään. Monenpähdetyöntekijän mielestä Suomen alkoholikäyttö on vain "itselääkitystä" paremman puutteessa.
Ja Liikenneministeriön ja viestintäministeriön neuvottelukunnan on nyt luvannut puolittaa tieliikennekuolemat 4 vuodessa!

 Ehhei. Ei, ei, ei. Muta virkamiesten palkka tulee valehtelusta.

Nuorten naisten aggressiivinen ajaminen ja kolaritapaturmat senkun lisääntyvät. Propagandajulistus pohjautuu varmaankin siihen ideaan että 2025 kenelläkään nuorella ei ole varaa ajaa enää bensahirviöitä eikä siis onnettomuuksiakaan tapahdu. Kipeäävirkamiesuhoa ilan mitään todellisuuskontaktia.

Luuleeko joku, että olemme päässeet tsaarinajan ja Kekkosen ajan propaganda-virkamieskulttuurista minnekään? Tehoa ja uhoa vaaditaan yksilöltä uhrautumisen ja esimerkillisyyden nimissä, tehotalouden puolesta, tilastojen vuoksi. Suomalaisen palvelevan kunnian takia. Teho tai tuho. Apu ei ole viranomaisten tavite kun heitä hiillostetaan siistimään tilastoja tilastollisin kikkakonstein.
Suomessa ei myöskään STAKES:in tilastopropaganda-periaatesäännöstöjen takia lasketa selvästi itsetuhoisia tekoja itsemurhiksi. Poliittisesti motivoitunut järjestö, joka tekee valistustyötä ja tilastojen lukuja paranteleva organisaatio tekisi itsekriittisiä tilastoja?

Aivan. Poliittisesti vastuullinen Valistaja, joka raportoi ja anlaysoi omia tuloksiaan. Kafkamainen vitsi.

Jos joku juo viinaa kolme pulloa päivässä kunnes kuolee, se ei ole itsemurha.

Tilastollisesti siis.

Jos ajat Puuppolan mäessä täysiä Nelostiellä rekkaan samassa kohdassa, missä on jo nuorten miesten perinne ajaa päin rekkaa, se ei ole itsemurha. Jos kävelet katonreunaa ja huudat "kukaan ei rakasta minua" ja tiput, sitä ei lasketa itsemurhaksi. Jos uit kylmään vuodenaikaan keskelle järveä, sitä ei lasketa itsemurhaksi. Jos lopetat syömisen, sitä ei lasketa itsemurhaksi. Jos kävelet pakkaseen ilman vaatteita, ehei, et pääse tilastoihin. Jos oksennat kaiken ruokasi (ja vihaat poliittisesti epäkorrektisti äitiäsi) ja kuolet, et ole osa kulttuurisaavutustamme.

Jos putoat parvekkeelta etkä muista tehdä äidinkielenopettajaasi ylpeäksi melodramaattisella viestillä, out of statistics. Jos juot alkoholia reseptilääkkeiden kanssa, niinpä, vahinko. Jos hyppäät humalassa risteilyalukselta, se on vain uhoa. Jos ajat päin kalliota autolla ilman testamenttia, älä luulekaan. Jne.

Joitakuita ei vain lasketa tarpeeksi ansiokkaiksi ja vakavasti otettaviksi itsemurhaajiksi.
Suomessa vaaditaan tahdonvoimaa, selkeyttä, ilmaisutaitoa ja näyttävyyttä, kuten köyttä, jotta ansioidut tilastonumeroksi pimeimmälle listalle. Itsemurhatilasto ei ole leikin asia.

Suomessa lasketaan "vahinkokuolemat", "epäselvät tapaturmat" (katkaiset sirkkelillä käden vaikka mikään puutyö ei ole kesken) tai " epäsuoraksi kuolemanhakuisuudet" ohi itsemurhatilastojen "suopean mielenterveysperiaatteen" mukaIsesesti, muuten suomalainen itsemurhatilasto olisi 1400 sijaan 5000 henkilöä.

Turkissa on asenne itsemurhiin sentään käytännöllisempi. Eu-valmis maa, tottahan toki, osa Eurooppaa.


Kaikella on historiansa.

Historian tajuntamme on ennenkaikkea tuskan historiaa, joka ilmaisee itseään jokaisessa perheväkivaltatapauksessa, iskussa, ahdistuksessa ja itsemurha-ajatuksessa.

Häpeän historia.

Taustana meillä Suomessa on historiallisesti karmean repiviä voimia: Ruotsin armeijan tappajajoukoiksi Saksan terrorisoimiseen ja raiskaamiseen pakotetut hyvinkin nuoret suomalaismiehet 1600-luvulla, Suomessa Euroopan pahimmat nälkämassakuolemat (kymmeniä 500-vuoden aikana, joita hallitsijavaltamme eivät lievittäneet lainkaan, jolloin Suomessakin esiintyi usein kannibalismia), starttikauhuina tietysti ruotsalaisen ja tanskalaisen kirkon käännytystyö helvetillä pelottelulla ja tuhansilla Ruotsin käännytysarmeijan murhaamilla suomalaisilla, nälkäkuolemien käynnistämä köyhien kapinasota eli Euroopan suhteellisesti verisin sisällissota valkoisten näännytys-/keskitysleireineen, se suuri sota hyökkäysjatkosotineen Suur-Suomen puolesta ja sotaveteraanien halveksunta Kekkosen kaudella.

Tällä maalla on veriset ja psykoottiset velkataakat, jotka yhä vaikuttavat raskaasti - niin kuin monella muullakin.

Belgiassa ja hollannissa lehdistö on ihmeissään uusista pedofiilien lapsimurhista, vaikka belgialaiset harrastivat siirtomaafasisminsa aikana avoimesti orjalasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja tappamista. Heidän historiansa seuraa heitä yhä tänäkin päivänä. Historia toistaa aina itseään.

Hakkapeliitoista on meillä annettu ihannoiva kuva muun muassa Sakari Topeliuksen Maamme-kirjassa, jossa todetaan, heidän herättäneen "Berliinissä, Wienissä ja monissa muissa kaupungeissa ja maissa sellaista kauhua, että heitä verrattiin luonnon alkuvoimiin, joita ei kukaan voinut vastustaa." Porilaisten marssissa;

Pojat kansan urhokkaan,
mi Puolan, Lützin, Leipzigin
ja Narvan mailla vertaan vuoti,
viel' on Suomi voimissaan,
voi vainolaisten hurmehella peittää maan.

http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=113044

Ruotsalaiset ihmettelevät yhä avoimesti keskusteluohjelmissa, miksi naapurinsa suomalaiset ovat niin melankolisia, vaikeasti lähestyttäviä ja tunneilmaisultaan rajoittuneita viinan käyttäjiä, vaikka valloitushulluina aikakausina ruotsalaiset ja tanskalaiset harrastivat Paavin käskystä suomalaisten kyläkuntien terrorisoimista ja tappamista, teloituksia, silpomista, pystyttivät talonpoikaisorjuuden ( vaikka orjuudesta ei puhuta helppolukuisissa historianoppikirjoissamme niin vielä 30-luvulla oli sallittua pitää orjia, mm "velkavankeusorjia" ja ostettuja ottolapsia, jotka asuivat halkoliiterissä ja söivät koiren kanssa samoista ruuanjätekupeista ).

Ruotsalaiset useaan otteeseen kaappasivat, pakottivat, tapattivat ja raaistivat suomalaisia miehiä sodissaan ja tuhosivat ankaran verotuksen raiskauksella nälkää näkevää kansaa.

Äitinikin myytiin "ottolapseksi" vielä 30-luvulla, palvelijaksi, joka asui keittiön laittialle, jota perheen muut lapset saivat monottaa iloisen huolettomasti ja ahkerasti, jotta palvelijan laiskuus minimoitaisiin ja eriarvoisuus maksimoitaisiin perusarvojen sivistysperheessä.
Suomalaisiin on isketty välineellisen ihmisen leimaa vuosisatoja. Tämä maa on hyväksikäytettyjen, nöyryytettyjen ja alistettujen maa.

Kaikella on historiansa.

Meillä on ehkä Euroopan pimeimpiin kuuluva lähihistoria, jonka hirvittäviä juonteita ei opeteta lainkaan realistiseen sävyyn edes suomalaisissa kouluissa saati ruotsalaisissa. Vastuuta ei vieläkään kanneta eikä ymmärrystä ole edes suuren Sveamamman fasistisesta suomalaisten orjuuttamisesta - kolmekymmentävuotisessa sodassa trauatisoidut suomalaiset nuoret miehet tai kirkon tappavasta itsekkyydestä nälkävuosina - ja sen seurauksista sisällissotaan.

Historiaa ja sen psyykkistä painolastia paetaan myös Suomessa.
Kuin jatkokertomuksena.

Sisällissodan ja Jatkosodan asiakirjoja on tuhottu kasamäärin.

Sisällissota oli käsittämättömän traumaattinen verikekkeri, jota armas kirkkomme tuki ja jota vieläkin kirkon tukemat järjestöt kutsuvat "vapaussodaksi". Saksan natsipuolue sai koulutusta ja esimerkkejä Suomesta, Honkaliitosta ja mm keskitysleirioppaan suomenruotsalaisen rahaleiitin palkka-armeijan toimista.

Vielä yksi uskomaton historiallinen esimerkki verenhimoisesti väritetystä oikeistolaisesta kulttuuristamme. Suomen valtio mahdollisti natsien tukemisella Toisen maailmansodan alkamisen: Hitlerin sukellusveneiden suunnittelu ja kehitys tapahtui aluksi Suomessa, Versaillesin rauhansopimusta rikkoen ja ilman sukellusveneitähän Hitler ei olisi voinut aloittaa sotaa.

Tämä maa on verisesti sidottu ja muokattu.

Kaikella on historiansa.
Jokaisella raiskauksella, jokaisella tukistuksella.

Nuorten mielikuvia itsemurhasta

Jumala jäi tulematta

Dalai Lama ei tule Suomeen.

(*päivitys - tullee sittenkin... ehkä... siunaamaan Suomen linjaa kirous huulillaan tai ehkä jotakin muuta, Dalai on ovela veikko, nyt hän voi jo uskaltaa olla avoimen poliittinenkin - ja varmaa on että saksalainen lehdistö ainakin uskaltaa kysellä EU-puheenjohtajamaan linjauksia titaanien maan poliittisten teloitusten suhteen - ja varmaa on, että Helsingin sanomat on hiljaa ulkomaalaisen lehdistön kirjoittelusta)


Uudestisyntyneelle kunnianarvoisalle Buddhalle tuli poliittinen hikka tai äkillinen poliittinen ymmärrys pakittaa ja kunnioittaa Suomen kantaaottamattomuuden herkkää ja neitseellisen puolueetonta tilaa.

Suomalaiset poliitikot pääsevät vähällä, kun Kiinan kehitysapuoperaation eli poliittisten murhien ja vankien täplittämä Tiibet ei pääse esille mediassa Suomen kautta. Luultavasti hallituksemme onkin jopa pyytänyt ettei Dalai Lama tulisi Suomeen, jos oikein arvaan - ja Tiibetille on luvattu kulissientakaista tukea, jos he eivät kaada kulisseja globaalin konsensuksen hengessä. Onhan puheenjohtajuuskautemme oltava ilman ristiriitoja, ilman Kiina-kritiikkiä, ilman USA-kritiikkiä, ja ilman poliittisia ongelmia. Jopa Google, joka lupasi suureellisesti sivistysjulkilausumassaan "olematta tekemään mitään pahaa, vain hyvää maailmalle", on tukemassa Kiinan konsensussensuuria. Google on luultavasti lukenut Suomen fleksiibelit YYA-sopimukset ja ottanut niiden verbaalisesta käänteispiilomerkitysakrobatiasta joustavan periaatteen malleja eettiseen kyhäelmäänsä, joka siis vastustaa fasismia mutta tukee fasismia - kohtuudella.

Suomi on kiltti poika EU-jengissä ja kaikkien täytyy nähdä kuinka kiltti poika Suomi on kaikille isoille pojille. Avuttoman lapsen paras ase on aina avuton hymy.

Täytyy myöntää että en olisi uskonut kunnioittavani Tanja Karpela/Saarelan poliittisia tekoja mm hänen moralistisen pornovuorisaarnansa eli seksiviihdehysteriajulistuksensa jälkeen mutta hän olisi nyt rohkeasti tavannut Dalai Laman ja luultavasti jopa sanonut jotakin Kiinan väkivaltapolitiikasta Tiibetissä, jotakin laimeaa mutta kuitenkin. Mutta onko Tanja Saarela sivistynyt ja oppinut ihminen?

Tanja Karpela/Saarela on henkisistä asioista ja muutenkin inkarnaatioista kiinnostunut. Hän diggaa inkarnoitunutta jumalatarta äiti Ammaa, joka halailee hellästi eksyneitä sieluja. Äiti Amman köyhät seuraajat ja palvelijat Amman saarella uskovan Amman olevan niin pyhä puhdas uudelleensyntynyt jumaluus, ettei hän kuse eikä kaki. Olen Suomessakin kohdannut myös ihmisiä, jotka kunnioittavat sitä ettei ihminen pissi tai kaki mutta se olikin Sofianlehdon suljetulla osastolla.


Tanja Saarela on laajaa valtaa käyttävä kirkko-/kulttuuriministerimme, monen rahavirran ohjaaja ja jatkaa kuitenkin sitä samaa tuhoisaa linjaa kuin muutkin kulttuuriministerimme luovan kulttuurikehityksen vammauttamiseksi. Oopperalle suodaan Opetusministeriöstä 45-50 miljoonaa euroa vuodessa kun aidosti luovuuteen suuntautuneet taiteenalat kuten teatteri, multimediataide ja elokuvataide kituvat henkitoreissaan. Harrastajateatterit saavat tukirahoina yhteensä vain noin 1/400 osan oopperan saaman tukisumman määrästä. Loistavaa. Ja independent-elokuvatuotannot eivät saa penniäkään Suomessa - talkootyötä ei siis nähdä arvostettavana tuotantobudjetin osana ja muut säätiöt eivät anna rahaa elokuvien tuottamiseen kuin opetusministeriön rahoittama ja valvova elokuvasäätiö.


Pienen maan puheenjohtajuuskausi siis alkoi ja jumala ei halunnut tulla aiheuttamaan häiriötä.
Hiljeneekö maailma nyt kunnioittamaan Suomen pyhää mielipiteettömyyttä?

Vanhasen puhe ja saamansa kritiikki löytyy jonkin aikaa täältä videona:
http://www.mtv3.fi/nettitv

Pakko on jatkossa kirjoittaa tästä mahtavasta puheenjohtajuuskaudestamme sillä sen aloitusfanfaari eli Vanhasen puhe oli nöyryydessään, ongelmattomuudessaan ja kivuudessaan kuin Kekkosen kirjoittamaa sovittelu-uhoa. Kekkonen näki mielellään itsensä maailmanrauhan suurimpana tekijänä, Ghost of the Helsinki spirit.

EU ei ole mikään vireä nuorukainen vaan huojuva vanhus, jolla on taustana Ranskan aurinkokuninkaan sekä Napoleonin verinen fantasia ja perinteisen preussilaisen suuruudenhullun byrokratian haparoiva Golem - ja ikuisia ongelmia isojen jäsenmaiden itsekkyyden ja sopimusten pettämisen takia sekä Suomessakin kasvavan EU-vihamielisyytensä kanssa.

Tiesittekö että Kafka näki painajaisia yhdestä ainoasta virastosta, Euroopassa, joka määrää ja säätää kaikkien olentojen hyvinvoinnin ja sallitun olemisen speksit?

Jos oikein arvaan niin Suomen perinteinen kynnysmtto-YYA-tasapainoilupolitiikka tyyliratkaisuna potkaisee todella pahasti Suomen nenille puheenjohtajakaudella, vähintäänkin kunnioituksen ja maan profiilin jatkuvana menettämisenä, sillä kaikki maat ovat tottuneet hyväksikäyttämään Suomen submissiivista polvillaanoloa edestä ja takaa. Lipposen strategiahan oli että Suomi ei missään nimessä aja omaa etuaan EU:hun liityttyä. Se oli käsky, jotta Lipponen olisi samaa pataa isojen johtajien seurassa. Suurimpia mysteereitä tässä elämässä minulle on kuinka kukaan uskoo Lipposta joksikin sosiaalidemokraatiksi, humaanin politiikan puolueen edustajaksi? Suomessa ei ole poliittista elämää, on vain erinimisiä kokoomuspuolueita.