Näytetään tekstit, joissa on tunniste Interview. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Interview. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, maaliskuuta 17, 2010

Fundamentalismikeskustelu

 
Fundamentalismi
— oikeus mielipiteeseen
vai aivopesua?
Professori Elina Vuola Tuomas Nevanlinnan
vieraana Ikuisesti ajassa -sarjassa
Jo fundamentalismin määrittelykin tuottaa vaikeuksia...

video löytyy tallennuksena

http://bambuser.com/channel/Finnsanity/broadcast/631467








Altruism or egoism in christianity?

Heikki Räisänen lecture 2011:



http://bambuser.com/channel/Finnsanity/broadcast/1523523


Paper by Heikki Räisänen: “Are Christians Better People? The Contrast Between
"Us" and "Them" in Early Christian Rhetoric”
Response: Troels Engberg-Pedersen

Uusi kirja kohta suomeksi

http://www.fortressforum.com/profiles/blogs/an-interview-with-heikki

Beyond New Testament Theology:



http://www.amazon.com/Heikki-R%C3%A4is%C3%A4nen/e/B001HPC9X8
 
 





Israel-fanaatikot seurakuntasi pullapöydässä


Kirkon ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen vaatii kirkkoa puuttumaan Israelin voimapolitiikkaa myötäileviin vihapuheisiin. Pentikäisen mukaan vihapuheita pidetään luterilaisen kirkon tiloissa, ja tilaisuuksiin osallistuu myös kirkon työntekijöitä. POD.fi


“Le jeu de la mort”, or “The Game of Death”
Fake torture TV 'game show' reveals willingness to obey
A new documentary directed by Christophe Nick broadcast on French television on Wednesday blended reality TV with a game show to give a 1960s psychological experiment an unsettling 21st-century makeover.  france24.com



Teksas opettaa uskonnollisen oikeiston opein

Teksasin kouluihin pakotetaan uskonnolliselle oikeistolle mieleinen opetusohjelma. Kiellettyjen listalla ovat mm. presidenttiehdokkaanakin esiintynyt kuluttaja-aktivisti Ralph Nader sekä arkkipiispa Oscar Romero, jonka Yhdysvaltain tukema San Salvadorin oikeisto murhasi vuonna 1980. - Arto Huovinen KU



Suomalainen susiviha ja karhukammo


Suomessa on aivan liian pieni susikanta Suomen kokoon verrattuna  ja uteliaita karhuja tapetaan tarpeettoman innokkaasti verrattuna Kanadan siirtokeinoihin.

Historiasta tunnetaan vain yksi tapaus, jossa susi on tappanut miehen, käsittääkseni ihan aiheellisesti suden metsästäjän. Susivihan ja karhukammon taustalla on kirkon opetus, että nämä eläimet ovat Saatanan karjaa ja vihan kohteita, merkki sielunvihollisen uhkailusta. Ajatus voi tuntua hassulta, mutta ennen kirkkoa susi ja karhu olivat muinaisuskonnon kunnioituksen kohteita, karhuäiti uskontomme keskuksena.

Sielunvihollinen on fundamentaali osa syntikulttuuria.


"Piispa ei yllättynyt
Aallon eroratkaisusta" YLE



Miikka Ruokanen: "Minuun lyötiin
tarpeettomasti konservatiivin leima..." - POD.fi



Luther-säätiö vihkii oman piispan ohi
eduskunnan valvoman ev.luterilaisen kirkon kirkkolain




Katolinen kirkko on peitellyt lasten
hyväksikäyttötapauksia Tanskassa


Saksan katolinen kirkko
 avaa pedofiilipuhelimen 




Fingerpori-sarjakuvan luojalle
uhkauksia uskonnollisista vitseistä

Kirjailijan mukaan profeetta Muhammadkin saattaa vielä joskus tulevaisuudessa piipahtaa Fingerporissa. – Sitä on pyydetty, mutta täytyy vielä kehitellä ideaa. Yleissivistykseni hänen suhteensa on vähän huono. Kristinuskossa esiintyvien juttujen, kuten kalojen ja leipien kanssa pelaaminen on enemmän tuttua.




Scientology insider’s
nightmare childhood

video


Top 5 Most Bizarre And Absurd
Registered Religions



‘Theology After Google’ conference
takes look at religion in Web era



The Da Vinci Code:

The Facts Behind The Fiction






Kristilliset perinneorganisaatiot eivät hyväksy pakanauskontojen sekoittumista "kristillisiin" perinteisiin, vaikka kristinusko on noin 5 uskonnon kombinaatio (mm. Mithra-kultti, Rooman keisarikultti valtiouskonnon periaatteiden pohjana sekä "sun"-nuntai aurinko-jumalan päivänä):


Virpojanoidat ärsyttävät ortodokseja


Kirkolliset uudelleentulkinnat pääsiäisestä;
pääsiäismuna ja muinaisuskontojen perinteet



Itsemurhapommittajia vastaan

julkaistiin 600-sivuinen islamilainen fatwa



Teksti, kokemus ja vuorovaikutus adventistien raamatuntutkistelussa

Uskonnollisissa yhteisöissä pidetään yleensä itsestään selvänä, että Raamattu puhuttelee lukijaansa. Tässä tutkimuksessa analysoidaan autenttisia raamatuntutkimistilanteita, adventistien raamatuntutkisteluja, ja eksplikoitu niitä keinoja, joilla tutkistelujen osallistujat löytävät Raamatusta kertomuksista niiden puhuttelevuuden. Ensisijaisena metodina on etnometodologinen keskustelunanalyysi, joka perustuu vuorovaikutuksen yksityiskohtaiseen analyysiin. Lehtinen Esa.  Väitöskirja netissä PDF


Israelia tukevan kristillisen Karmel-yhdistyksen 
toiminnanjohtaja, rovasti Pentti Holi arvostelee Kirkon ulkomaanavun
Antti Pentikäistä 
islamististen tahojen myötäilystä. POD.fi




Paavin päämanaaja:

Paholainen on työssä Vatikaanissa
"Katolisen kirkon tuore pedofiliakohu on todiste paholaisen läsnäolosta Vatikaanissa, väittää Pyhän istuimen johtava manaaja." - Iltalehti



Haastattelu
professional excorcist:

Demonic activity in Vatican
- The Times



Tämä pääeksorkistin lausunto Vatikaanin ulkoisesta uhasta on mitä paljastavin rituaaliuskonnon pääfunktiosta.

Ulkoistetaan paha jonnekin meidän ryhmän ulkopuolelle ja jopa omat teot laitetaan muiden syyksi.

Instituutio luo äärimmäistä turvallisuutta: kun kuulut arvostettuun ryhmään ja se luovuttaa sinulle statusaseman niin edustaessasi ryhmää statusasemassasi sinulla on koko ryhmän arvovalta takanasi, teit mitä tahansa - koska sinua ei määritä tekosi vaan statusasemasi ryhmäklaanin kautta.

Status takaa suurimman uskonnollisen saavutuksen: varman armon, heimojäsenyyden ja pelastuksen. Jos koet olevasi anomaliassa, voit sanoa olevasi vastustavien voimien vallassa ja antautua heimorituaalien puhdistettavaksi ja leimaamaksi.







Video tallenne youtube keskustelu kulttuuri uskontotiede teologia feminismi relativismi.

torstaina, maaliskuuta 11, 2010

Valkoinen nauha - väkivallan aamunkoitto - The White Ribbon

The White Ribbon Valkoinen nauha 

Nyt DVD & bluray Moviemail  
 
Valkoinen nauha, Das Weisse Band Michael Haneke 2009. 



Tämän vuosituhannen tähän asti tärkein elokuva oli Finnkinon levityksessä.

Vain Cannesin palkinnon takia valkokankaalle, suomalaisen tyyliin, puolivahingossa, julkisuuden ansiosta. Mutta Oscar-gaalalle tämä oli aivan liian järeä teos. Oscar-eliitti valitsi  parhaaksi elokuvaksi sodan viihteellistävän ja sotapoliittiset ongelmat hyvin ohittavan pseudopsykodraaman ja läntisen "sivistyksen" röntgenvalaisu ei kelvannut ulkomaiseksi saavutukseksi.

Kasvatusväkivalta ja uskonnollinen valtahegemonia fasismin kehtona.

Itse olen joutunut kokemaan tyypillistä suomalaista "kasvatusta", kotona ja  koulussa, jossa mm. lyömällä pakotettiin syömään valkoista läskiä, rukoiltiin vähintään kerran viikossa  ainoan sopivan valtion päämiehen, Kekkosen, puolesta ja kuvan edessä ja kotona lyömällä pakotettiin vasenkätisestä oikeakätiseksi.


Fasismi lähtee yhtenäiskulttuurin fantasma-näkemyksestä, jonka mukaan lapsi vapaana olentona on järjestäytyneen yhteisön vihollinen.

Valta perustuu alaisten samankaltaistamiseen: yksilöltä viedään ajattelun, löytämisen, soveltamisen ja erilaisen olemisen vapaus, jotta hän ymmärtäisi olevansa "riippuvainen"yhteisön hyväksynnästä, "moraalista" ja kirkon "armosta". Yhtenäiskulttuurin hegemonista valtaa ei ole ilman institutionaalista uskontopohjaa.



Aikuiset eivät tässä systeemissä kohdista oman lapsuutensa ahdistusta vihana väkivallantekijöihin eli vanhempiinsa vaan halveksuntana lapsiinsa. "Kunnioita vanhempiasi kuin Jumalaa". 
The White ribbon -kotisivu on esimerkki tyylikkäästä flash-nettisivustosta, josta elokuvan fiilis välittyy välittömästi.
Tämä elokuva on elokuvataidetta ja kulttuuria, jota Suomen elokuvasäätiö ja sitä säätelevä raharuoska, Opetusministeriö, välttelee hysteerisesti. Ahdistava elokuvakokemus, älyllisesti, uskontokriittisesti ja emotionaalisesti autoritäärisen kulttuurin poliittista dekonstruktiota. Elokuvasäätiö ei voi hyväksyä Bergmanilaista psykoelokuvagenreä, jossa katsoja joutuisi purkamaan lapsuuttaan, symboli ja kulttuuri-ihanteitaan. Kaikki suomalaiset historiallisia kulminaatiopisteitä esittelevät elokuvat (kuten Valinta ja puuduttava Täällä Pohjantähden alla) nojautuvat nostalgiaan sitä vahvistaen sekä harhauttavaan romantiikkaan katsojan viihteellistä kokemusta korostaen.

Kaikki oli niin koska kaikki oli niin.
Syy-seuraussuhteita ei pohdita, kunhan viihdytään koomisten karakteerien varjossa.


David Lynch on ohjaaja, jota on enten arvosteltu pimeästä elokuvakulttuurista.

Ihmisten tahallisesta hämmentämisestä. Hämärästä alitajunnan möyrimisestä mässäilyllään. Lynch tekee kuitenkin myös moraalisesti jalon teon, kun uskaltaa näyttää ihmisen pimeyden.

New age-tyypit eivät usko pahuuteen ihmiskuntaa muokkaavana voimana mutta Lynch uskoo. Näkee. Kokee.

Pimeyden psykoottinen, rajaava voima on esillä kesyttämättömästi ja rehellisesti. Voima, jota "kulttuuri" pyrkii kaikin tavoin pyyhkimään ihmiskunnan historiasta ja omasta kulttuuriprofiilistaan. Kulttuuri, joka laittaa uhrit Kristuksen hahmossa kiittämään kohtalostaan ja pyyhkimään isien synnit ja ahneuden pois alitajunnasta.


Sotahistorioisijat ovat viime aikoina tarkastelleet kuuluisimman kulttuurinperustajan, Mooseksen profiilia. 

Mooses oli säälimätön kenraali, joka järjesti valloitusretkellään kokonaisia kansanmurhia. Mooses käski myös miehiensä tappaa erirotuisia vaimojaan ja vaimojensa sukulaisia.

Historiantutkijat ovat päätyneet samaan päätelmään kuin Freud: Mooses ei päässyt "luvattuun maahan" elävänä koska kansa tappoi hänet psykoottiseen sotimiseen kyllästyneenä. Myöhemmin kansallisuskonnolle oleisen figuurin äkillistä kuolemaa on pyritty selittelemään Mooseksen uskonnollisella rikoksella, veden kutsumiseen kalliosta janoiselle kansalle merkiksi.

Pimeitä tyyppejä ei voi loppujen lopuksi ymmärtää vaikka ymmärtäisi psykiatriaa tai psykoanalyysiä. Pimeydestä tulee omavarainen loinen, joka ruokkii itse itseään ja nauttii toisten voimattomuudesta. Nixon, joka haluaa nukettaa vinosilmät valloittajan ja oman kunniansa alta.

Lost Highwayssä
on rakkaussuhteen biologinen, ikuinen tragedia: rakkaus ja hellyys ei riitä vaan naisen himo määrittää miehen mieheksi kelpaavaksi, halun kohteeksi, halutuksi tai ei halutuksi.

Mies haluaa naisen himoa mutta nainen ei enää himoa miestä. Miehisen kyvykkyyden pimeä pohjattomuus kaappaa miehen omakuvan fantasiana. Vihasta tulee miehisyyden määrittävä ja näkyvä voima. Väkivaltainen ja rajoittamaton halu näyttäytyy miehelle ratkaisuna miehuuden pelastamiselle.

Romeon ja Hamletin täytyy olla tappajia ja isänmurhaajia, jotta kelpaavat Julialle ja Ofelialle feminiinis-passiivisen odottavuuden vastavoimana.

Lost Highwayn päähenkilön ja Hamletin täytyy luoda isän tappamisen fantasia luodakseen kyvykkyyden fantasia avuttomuuden tilalle. Heidän kyvyttömyytensä on äidin pilkassa tai isän alistavuudessa, jota he epätoivoisesti torjuvat mielestään ja muististaan fallisella overflowlla.
  

Valkoisella nauhalla oli aika lyhyt esitysjakso elokuvateattereissa, hyvä elokuva ja huikea kulttuurisen tragedian analyysi ei sitten vedä viihdekäyttöä etsiviä ihmisiä. Onko stressikapitalismin tärkein oire ja luonne välinpitämättömyydessä ja viihdekeskeisyydessä? Tee työtä hullun lailla niin voit unohtaa muun maailman ja menneisyyden. Ja tulevaisuuden.

Helsinkiin täytyisi saada yksi elokuvasali, joka pyörittäisi vaikkapa seitsämää haastavaa draamaelokuvaa viikossa aamusta iltaan.  Elokuvista täytyisi olla hyvin selkeät ja perusteelliset esittelyt ja genre-luokitukset yhdellä nettisivulla ja tietysti elokuvateatterin aulassa. Todellista kulttuurivaihtoehtoa, yllättävyyttä. Uusia ja vanhoja helmiä.

Valkoinen nauha
- väkivallan aamunkoitto
 




Arkkipiispa vihkii uuden poliisihallituksen 9.3.10 HS


Evankelis-luterilainen kirkko on sallinut 90-vuotta oikeistolaiset suojeluskunnan lippujuhlat kirkoissa mutta kieltänyt vasemmistolaiset muistotilaisuudet "poliittisina". Osa suojeluskunnan juhlituista sankareista oli sisällissodan ahkeria sotarikollisia, laittoman pyövelinviran toimijoita jopa naisten ja vanhusten "puhdistuksissa".

Arkkipiispa Paarma kuitenkin totesi tuomiokapitulin järjestämässä seminaarissa 2008 "Olisiko kirkon pyydettävä anteeksi vuoden 1918 tapahtumia" ettei kirkon tulisi pyytää mitään anteeksi, koska ei ole mitään anteeksipyydettävää. Elokuva "Valkoinen nauha" on tärkeä elokuva myös pohdittaessa sisällissodan taustatekijöitä.

Tampereella "Sovinnon päivä"-kulkueessa 2008 historialliseen sovinnon tavoitteluun oli taas sotkettu oikeistolaiseen tapaan  uskonnollisia kuvia, kuten enkeleitä, krusifiksejä ja kirkkotilaisuuksia, vaikka kirkon rooli sisällissodan jälkeenkin oli selkeästi poliittinen ja punaisia lapsia syyllistävä. Juha Siltala on ansioituneesti tutkinut psykohistoriaamme ja jokaista sen vaihetta määrittää hyvin intensiivinen kirkkopolitiikka.

Lapsen fyysinen rankaisu ei kuulunut alunperin rikoslakiin vaan uskonnollisiin opetuksiin ja kirkon käytäntöihin kinkeririppikouluissa. 

Kirkon pahin terrorin mentaalinen muoto tuntuu kuitenkin olleen seksuaalisuuden häpäiseminen. Seksuaalisuus on periaatteessa yksilön intiimein kokemus ja yksilöllisyyden ehto. Katolisen kirkon perinnön mukaan epäseksuaalisessa ihmiskuvassa on taktiikkana syyllistää ihmisiä maailman luonnollisimmasta asiasta ja vaatia sitten mahdotonta epäseksuaalisuuden ihannetta emotionaalisesti vieraannuttavan ja ulkoisesti ehdollistavan synnintunnon tuottamiseksi.







Tässä katolisen kirkon uutisessa on loistava  esimerkki yhteisön ideologisesta halusta demonisoida yhteisön omat ongelmat ulkopuolelle, pois valtaapitävistä; yhteisö ja uskonto on puhdas, pahuus tulee ulkopuolelta ja uskonto on aina puhtauden jakaja ilman vastuuta:

Paavin päämanaaja:

Paholainen on työssä Vatikaanissa
  • "Katolisen kirkon tuore pedofiliakohu on todiste paholaisen läsnäolosta Vatikaanissa, väittää Pyhän istuimen johtava manaaja." - Iltalehti
Haastattelu :
Demonic activity in Vatican - The Times


Tämä pääeksorkistin lausunto Vatikaanin ulkoisesta uhasta on mitä paljastavin uskonnon pääfunktiosta. Ulkoistetaan paha jonnekin meidän ryhmän ulkopuolelle, jopa omat teot laitetaan muiden syyksi. Instituutio luo äärimmäistä turvallisuutta: kun kuulut arvostettuun ryhmään ja se luovuttaa sinulle statusaseman niin edustaessasi ryhmää statusasemassasi  sinulla on koko ryhmän arvovalta takanasi, teit mitä tahansa - koska sinua ei määritä tekosi vaan statusasemasi  ryhmäklaanin kautta.



Kulttuurivihkojen uusimmassa numerossa käsitellään laajasti toisinajattelua. Toimittaja Jorma Mäntylä kirjoittaa, että julkisuuden näkökulmasta Suomi on erikoinen siirtymävyöhyke idän ja lännen välissä.
- Suomen julkisuudessa on piirteitä sekä läntisestä liberalismista että Venäjältä tulleesta itämaisesta hallitsemistavasta, johon kuuluu eliitin tiukka yhtenäisyys kansaa vastaan, Mäntylä sanoo.

Kuinka yksilöllisyys kehittyy Kieslowskin elokuvissa




 

Dokumentaristi Andrei Nekrasov Tampereella  - HS 

Areena Video Haastattelu

Aikaisempi elokuva Disbelief

Tampereen 40. kansainväliset lyhytelokuvajuhlat 
Tampere Film Festival 2010






Romahtaako Kiinan fasismi?

A-Studio YLE Areena



“Is China actually bankrupt?“, Jim Jubak, MSN Money

 




Hitler valmisteltiin kaappaamaan sosialistinen puolue hypnotisoimalla ja myöhemmin toimimaan yli-ihmissuggestiossa teollisuuseliitin rahoittamana. Tämä ei ole fiktiota. Lapsena hakatut ovat oivallisia psykoottiseen väkivaltaan ja tottelemaan eliittiä. 




Mielenhallintakokeita
Amerikkalainen tutkiva journalisti H. P. Albarelli Jr. väittää löytäneensä todisteita siitä, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA pani psykoaktiivista LSD-huumetta ruokaan Pont-Saint-Espritissä. Kyseessä oli CIA:n ja Yhdysvaltain armeijan huippusalaisen erikoisoperaatioiden osaston (SOD) järjestämä mielenhallintakoe, Albarelli väittää. 
Psykoanalyyttinen elokuva Zizek elokuva-analyysi elokuvatutkimu
ksen psyk
oanalyysi dramaturgia käsikirjoitus dekonstruktiivinen käsikirjoittaminen psykohistoria trauma suvun salaisuus perintö sukurasite sisällissöta 1918.

tiistaina, lokakuuta 06, 2009

Afganistanin vaalit nukkehallituksen kalpea väärennös

Tämä haastattelu täytyy katsoa.

Afghan election questions

Of all the voices alleging electoral fraud in Afghanistan one of the strongest to emerge is Peter Galbraith.

Until last week he served as the United Nations deputy envoy in that country and after being excused from his post, so to speak, he is speaking out about the fraud he allegedly witnessed. Matt Frei spoke to him from Norway about those accusations and what he says led to his dismissal.

Lähettäkää kysymyksenne Stubbille kirjeenä tai emaililla.


Alexander Stubb:
"Nyt on tärkeintä suomalaisten sotilaiden tukeminen"


The tribal leaders prepared to deliver a landslide for Abdullah – but it never happened. They claim Ahmed Wali Karzai, the president’s brother and leader of the Kandahar provincial council, detained the local governor and closed all the district’s 46 polling sites on election day.

In the Spin Boldak district in the south of the country, the fifth-ranked candidate, Mirwais Yasini, accused pro-Karzai agents of taking out his votes and burning them.

“Democracy is dead in Afghanistan,” he said. “It’s buried. I’m not even bothering to get my results any more because it’s completely rigged. It’s completely biased.” www.timesonline.co.uk 


.

tiistaina, syyskuuta 22, 2009

CIA ja vesikidutuksen alkulähde

Karmaiseva ja valaiseva CIA-dokumenttielokuva:


Historiaa: CIA:n salaiset kokeet Amerikkalainen biologisiin aseisiin erikoistunut tiedemies Frank Olson osallistuu 50-luvulla salaisiin kokeisiin ja kuolee. Mitä näistä kokeista nyt tiedetään ja oliko Olson ainoa uhri? National Geographic, USA. YLE AREENA DOKUMENTTI



Amerikkalainen "tiedustelutoiminta" on aina ollut aggressiivista toimintaa, ihmisoikeuksien rikkomista, salaliittojen pesä ilman moraalia. Aktiivista sodankäyntiä ilman sodan julistamista. Vesikidutus ja Obaman sallimat uudet salaiset vankilat ovat suoraa jatkumoa 50-luvun shokkiprojekteille ja aivopesutoiminnalle. Poliittisen vallan Graalin malja, totaalinen psyykkinen valta ihmisen mieleen, unelma yksilön tahdon poistamisesta vallan alaisilta. Vesikidutus ja kaikki stressikidutus (äänishokit, sleep deprivation) on tätä samaa maailmankuvaa: maailmanpoliisi, uusi Rooma, saa kiduttaa ketä vain ilman oikeudenkäyntiä, jos siltä tuntuu. Oman turvallisuudentunteen takia.

SUPO toimittaa pydettäessä CIA:lle kaikki suomalaisten passi-, sormenjälki-, järjestötoiminta- ja uskontokuntatiedot SUPO:n omien profilointitietojen lisäksi. Kiitos Lipposen, Vanhasen ja Eduskunnan yksilönsuojan kumoamispäätösten sekä perustuslain vastaisen biometriapassin. Mikä tahansa rikollisjärjestö pystyy nyt toisintamaan ja kopioimaan sormenjälkesi varastetusta biometriapassista.


Brittiläinen perintö siirtomaa-aikojen valloitus-, alistus- ja rankaisukulttuurin mukaisesti:



James Maw on the controversial psychiatrist Dr William Sargant, who tested drugs on his patients with, some say, catastrophic results. In the 1960s and 1970s he developed his controversial Deep Sleep Shock Treatment in the Sleep Room of St Thomas's Hospital in London. James talks to some of those who worked under Sargant in the late-1960s and to some of his former patients, who all say that they are still suffering from his treatment to this day.
Google Video (BBC radio audio).




Brittisotilaat kiduttivat vankeja Irakissa "rutiininomaisesti"




Ruumiillinen kuritus tuottaa väkivaltaisia lapsia


Aggression syyt


.

maanantaina, elokuuta 10, 2009

Biologinen äitiys ja onnellisen perheen illuusio - Televisio Tiistai

Miksi biologinen äitys ja lasten todelliset kokemukset äidistään ovat vieläkin lähes täydellinen tabu? Miksi median ja julkisuuden henkilöiden velvollisuus on ylistää äitiyttä kritiikittömästi itseisarvona ja ontologisesti pyhänä itsestäänselvyytenä? Eikö äitiyteen tarvita taitoa ja viisautta?

Tapaaminen

FST5 - Tiistai klo 23

Osa 7/8. Kahdeksan ruotsalaista kulttuuripersoonaa tapaa henkilön, joka on vaikuttanut heidän elämäänsä. Illan jaksossa Astrid Trotzig etsii käsiinsä kirjailija ja sarjakuvapiirtäjä Åsa Grenvallin. SVT.

Miksi feminismi ei puutu naiseuden pyhimpään, jäykimpään, sitovaan, miestä syrjäyttävään ja kaiken kaikkiaan pahimpaan roolifiktioon - kovien perhearvojen kulissisysteemistä, lapsia ongelmista syyllistävään, kritiikittömyydellä yksipuolista nöyryyttä hyvittelevän perhevastuu-äitikuvan rakentamisesta? Onko äitiys Suomessakin aikoinaan vahvan neitsytäiti Madonna-kultin yhä voimassaoleva muoto?

.

Psykoosibisnes - Pillerikauppa lääkäreille Englannissa BBC - ja Suomessa



Matthew Hill investigates the links between psychiatrists and the pharmaceutical industry. Should there be increased transparency over top psychiatrists' links to the industry?

Somessa lääkkeiden käyttö kasvaa kontrolloimattomasti eli ilman perusteluta seurantaa. Suomesta tehdään lääkeriippuvaa kansaa valtiun poliittisen kansanterveyspolitiikan mukaisesti. Valittajat pumpataan täyteen mömmöjä, jotta olisivat hiljaa.

Tärkeintä ei ole hoito vaan vaijentaminen: missään muualla maailmassa ei pumpata vanhuksiin näin paljon vahvoja, tajuntaa radikaalisti muuttavia psykoosilääkkeitä.

Itsemurhatilastoja sievistellään, kun kaikkia lääkeyliannostuksia ja lääkkeenalaisia "onnettomuksia" ei listata itsemurhiksi.

EU-maista 65% käyttää suhteesa enemmän rahaa terveydenhuoltoon kuin Suomi. Poliittinen alasaja on pudottanut Suomen Puolan kaltaisten heitteillejättäjien joukkoon. Kansa kuutamolle kuolaamaan.


"Yhdeksän Euroopan maan vertailussa kotihoidon potilaiden psykoosilääkkeiden käyttö vaihteli Tanskan 3 %:sta Suomen 12 %:iin."


Kun kuntien rahat menevät leikkausjonoihin,
mielenterveyspotilaat jäävät kakkoseksi


Tietoa riittää, muttei tekoja. Siltä tuntuu, kun lukee Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukatsausta. Kuivakasti nimetyssä pumaskassa Stakesin tutkimusprofessori Kristian Wahlbeck kertoo mielenterveyspalvelujen surkeasta tolasta. - Taloussanomat.fi


Helsinki toivoo avohoidosta säästöjä sosiaali- ja terveystoimiin







"
Yhdeksän Euroopan maan vertailussa suomalaiset kotihoidon potilaat käyttivät psykoosilääkkeitä noin kaksi kertaa keskimääräistä yleisemmin. Psykoosilääkkeiden käyttö oli Suomen laitoshoidossa yli kolme kertaa yleisempää kuin kotihoidossa. "


Cochrane-yhteistyö

(Cochrane Collaboration)

www.cochrane.org on kansainvälinen verkosto, joka tuottaa tiivistelmiä lääketieteellisestä tutkimustiedosta, Cochrane-katsauksia. Cochrane-katsaukseen kootaan kattavasti kaikki korkealaatuinen tutkimustieto tarkasti rajatusta aiheesta, joka liittyy terveydenhuollossa käytettävän ennaltaehkäisyn, hoidon tai kuntoutuksen vaikuttavuuteen ja diagnostisten testien tarkkuuteen. STAKESin sivuilla suomeksi.







.

torstaina, elokuuta 06, 2009

Hacker 2.0 - biohakkeri naapurissa


Jos näitä uteliaita biohakkereita on Suomessa, pysyvät he hipihiljaa, sillä lainsäädäntö on Suomessa tiukahko, varsinkin varsinaisten instituutioiden ulkopuolella.

videohaastattelu:
Bio-Hackers


Totuus on kuitenkin se, että biotekniikka, jota nyt kehitellään isolla rahalla, sallii parin vuoden viiveellä uskomattoman halpaa ja ällistyttävän sovellettavaa bioluutiota jokapojan keittiökomerossa. Biohakkeri voi tehdä omasta ruumiistaankin koetehtaan. Joukkotuhoaseiden valmistaminen ei ole koskaan ollut näin helppoa.

Pandoran lipas on aika kontrolloimattomasti avattu eikä biomahdollisuuksia kumpaankin suuntaan voi enää sulkea pois.

Silmien värin voisi jokainen halukas vaihtaa vaivattomasti pikageenimuuntelun mahdollistavilla täsmälääkkeillä mutta natsien kuuluisimman tohtorin sadististen sirkustemppujen takia tätä biokikkailua ei tulla sallimaan, jotta bioteknologia-ala ei saisi jo symbolisen tahriintunutta perintöä alkumetreillä harteilleen. Eivätkä ihmiset huomaisi, että siirtogeeni-muuntelu tarkoittaa todellakin muuntelua.

Kansanterveyslaitoshan on hiljaisella äänellä (aikaisemmin) julistanut, että suomalaiset "kansantaudit" eli puhtaan sisäsiittisuuden perinnölliset sairausalttiudet aijotaan vielä hoitaa pois kartalta eli kansan geneettiset ongelmat puhdistetaan pois 20 vuoden aikana. Kansan geneettinen rotukirjopesu, uudella bioetiikaalla hyväksytetty rodunjalostus ja geenirasitteiden karsinta on siis tiedossa. Terveydenhuolto suunnitellaan siis geeniterapian ja mutanttikansan varaan. Se ole enää lääkitystä vaan muokkaamista.

Saatko enää mitään vakuutusta tai työtä ilman geneettisten täsmälääkkeiden käyttämistä 20 vuoden päästä? Kun evoluutio hylätään, tilalle asetetaan biolutio, biologisesti määritetty kehittäminen.

n. vuonna 2002 Leena Palotie pyysi YLE:n haastattelussa, että tutkijoiden päämääriä ja moraalia ei mediassa spekuloitaisi ja "turha" bioeettinen pohdinta jätettäisiin vain alan rahoitetuille asiantuntijoille - "sillä eihän suomalainen tiedemies halua pahaa".

Etelä-Afrikassa oli 20 vuotta sitten valtion rahottama projekti viruksista, jotka iskisivät vain tummaihoisiin ihmisiin. Sotaoikeustuomioistuinta Haagiin ei siitä perustettu eikä ketään ei ole tuomittu.


Biotechnology and ethics - BBC


Futurologia and Ethics of genetics - Guardian

Gene discoveries highlight dangers facing society


Scientists have prevented epilepsy caused by a faulty gene
from being passed down the generations in mice.



Designer babies to wipe out diseases approved



"Genetically modified humans are
already here (and doing fine)"



bioturva.org


Europe's secret plan to
boost GM crop production


Gm-soija lisää poikaskuolleisuutta

Iso-Britannian hallituksen alaisen Food Standards Agencyn neuvoa-antava komitea on perehtynyt tohtori Irina Ermikovan tutkimuksiin, joissa hän havaitsi gm-soijalla ruokituissa rotissa lisääntyneen poikaskuolleisuuden. Komitean lausunto on luettavissa osoitteessa

http://food.gov.uk/multimedia/pdfs/acnfpgmsoya.pdf




Genetics and Society


2000. Glowing transgenic bunny made for "art"
Artist Eduardo Kac publicizes the creation of Alba,
a rabbit genetically engineered to be fluorescent as a work of art


Bonding with robots


Gene Therapy: Is Death
an Acceptable Risk?




YoUTUBE:
The Faster Than Light (FTL)
Newsfeeds

were spoof news broadcasts from 150 years in the future,

broadcast on the Sci Fi Channel in the 1990s



Taiwan breeds green-glowing pigs

Cloned cat sparks genetics debate

GloFish - a mutant joy

A fluorescent mouse family

Your kids may glow


2040

A flashteaser by Arhi Kuittinen









How To Cook an Egg
with Mobile Phones




.

torstaina, kesäkuuta 11, 2009

Manipuloiva äiti, julma ahdistus ja muodikas kasvatus

LIV-kanavalla on havainnollisen valaiseva dokumentti lasta torjuvasta äidistä ja hänelle järjestetystä terapiaprojektista: Dokumentti äidistä, jonka ei rakasta nuorimmaistaan. Dokumentissa seurattiin terapiaa, jossa negatiivisia tunteitaan lapsestaan tunteva nainen kohtaa terapia-avusteisesti tunteitaan ja samalla lapsen tarpeita. Lapsi oli alkanut torjua äitiään, koska äiti oli ilmeetön, pelokas ja vuorovaikutukseton.

Vastaavaa terapiameininkiä tulisi olla tarjolla nuorille äideille ilmaiseksi mutta se vaatisi sadan miljoonan euron terapiabudjetit välittömästi. Valtio kuitenkin ehdottomasti hyötyisi siitä, kun lapsista ei kasvaisi ahdistuneita, itsetuhoisia tai aggressiivisia kansalaisia. Suomessa lasten kasvatus on yhä vain malttamatonta ja lyhytnäköistä.

Aikuiset toistavat turhan usein omaa lapsuuttaan "kasvatuksessa", jopa kostavat sitä lapsilleen. Lapsi ei ole rakkauden lähde vaan rakkauden kohde.


Lapsen hemmottelu voi olla lapsen/lapsuuden torjuntaa, aikuisen oman lapsuuden muistikuvien manipulointia, aikuisen lapsuuden uudelleenlavastusta "fantasialapsen" kautta. Lapsen tarpeet eivät ole aikuisen tarpeita.

Suomessa vauvoista on tullut statussymboleita,
sanoo Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Terhi-Anna Wilska.

Vaikka kulutusvillitykset eivät rantaudu meille aivan ääri-ilmiöinä, on Suomessakin merkkejä siitä, että kun pienten lasten äidille ei ole luvallista kuluttaa itseensä, saa äiti päteä lapsensa kautta.

Wilska selventää, että ilmiö on ottanut nyt yhden harppauksen eteenpäin: Nyt äitikin saa näyttää rähjäisen ja kuluneen äidin sijasta hyvältä ja sointua vauvan tyyliin.

– Kyse on äidin narsismista, pieni vauvahan ei ymmärrä asiasta mitään.

Ongelmat lapsen nukkemaisesta pukemisesta, käyttäytymisen ohjailusta, sosiaalisesta teatterista muiden miellyttämiseksi ja seuraamukset äitien pakkomielteisistä tyylineurooseista tulevat vasta myöhemmin esille, kun lapsi on ensin saanut leikkiä kivaa, hauskuuttavaa ja tottelevaista epäseksuaalisen Teddynallen osaa koko lapsuutensa - ja sitten pitäisikin kokeilla jotakin sellaista kuin itsenäisyyttä ja omaa elämää. Omia tunteita. Rehellisesti.

Tietysti lapsen saa pukea hyvin mutta se ei saa olla ihmisarvon edellytys - ja itsetunnon nostatuksena muiden "alempiarvoisten" halveksunnan peruste. Lapsi vaistoaa todella herkästi, jos aikuinen halveksii toisia ihmisiä ulkoisin perustein. Aikuisen narsistisesti korostunut kasvatus lapselleen muuttuu helposti lapsen rasistisuudeksi ja statusyliherkkyydeksi, statusylimielisyydeksi. Peloksi.

Aikuisen olisi parempi mennä terapiaan pikaisesti, jos huomaa lapsen saamisen myötä outojen tuntemustensa, emootiomyrskyjen, inhon ja aggressioiden nousevan pintaan. Lapsi nostaa helposti aikuisen torjutut tunteet pintaan, jos aikuisella ei ole todellista itsetuntemusta.

Aikuisen neuroottisessa, esim tyylitarkassa kasvatusoperaatiossa voi olla taustalla aivan samanlaiset ahdistus- ja transferenssiongelmat kuin oheisessa dokumentissa. Kasvatus tulisi olla ensisijaisesti aikuisten tunteiden hallintaa. Ei lapsen manipulointia ja mielipiteen muokkausta. Lapsi kasvaa kyllä vapaasti. Lapsella saa olla eri mielipiteet ja mieltymykset kuin vanhemmillaan - koska lapsi on ihminen.

Murrosiässä sitten ihmetellään kun äidin lemmikkipupu muuttuu hirviöksi. Mitä epäitsenäisempi ja sidotumpi lapsuus on ollut, sitä ankarampi voi olla irtiotto.

Monet vanhemmat yrittävät estää lapsensa seksuaalisuuden ja jopa murrosiän lahjomalla, syyllistämällä, uskonnolla ja/tai muuttamalla omaa käyttäytymistään lapsen suhteen hyvin aggressiivisesti. Suloisen ja aseksuaalisen "ihannelapsen" pitäisi olla ikuinen äidin halinalle, aikuisten ongelmien lohduke. Enkeli.


vuosi sitten tutkijoiden ja kansanedustajien seuran (Tutkas) seminaarissa Väestöliiton seksuaaliterapeutti Maaret Kallio puhui seksuaalisesti kaltoin kohdelluista nuorista.








kuvat Arhi Kuittinen



-Pedagogiikka. Ihmiskuva. Terapia. Lasten psykiatria. Kognitiivinen psykologia. Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen

lauantaina, kesäkuuta 06, 2009

Vapauttava vai sitova elokuva? - Antichrist



Kahden valtamedian arvostelut von Trierin uudesta elokuvasta kiinnittävät korostaen ensin huomiota elokuvan emotionaaliseen "antiin". Selvästikään kriitikoiden mielestä elokuva ei saisi olla angstinen ja mielenrauhaa uhkaava ilman kriitikoiden kriittistä moraliteettileimaa.

Maksava katsoja ei saisi joutua kantamaan taakkaa elokuvaelämyksen jälkeen? Uhka mielenrauhan, ennustettavuuden ja takuuviihteen elokuvakulttuurille? Katsoja pelastamassa elokuvan naisia?

Elokuva yhteisöllisen viihdeterapian vastuullisena ja vapauttavana muotona, yhteisön arvojen ja mielenrauhan tukipylväänä?

Elokuva moraliteettina, joka käsittelee katsojan tunnereaktiot katsojan puolesta?

Hs ja YLE-arvostelut elokuvasta.

(Älä lue ennen elokuvaa, jos haluat kaikki tehot elokuvan katsomisesta).

YLE: "Antichrist on pahan mielen elokuva" :
"hienosta
elokuvasta jää päällimmäisenä mieleen kaikki se mitä ei olisi halunnut nähdä..."

"HS: "Lars von Trier mässäilee pahuudella",
" Trier teki omasta masennuksestaan elokuvan"
"Antichrist-elokuvan viimeinen puolituntinen on vastenmielistä katseltavaa. "


IS-arvostelu: " Antichrist on pöyristyttävän julma"


Aivan kuin kriitikkojen olisi ensin otsikkotasolla tuomittava tämä elokuva kulttuuria suojelevan papillisen virkansa puolesta moraalisesti, jotta voisivat antaa sille vasta sitten humanistisen ja taiteellisen absoluution kriitikon älykköroolin takaamiseksi.

Outoa emotionaalistettujen moraliteettien ristivetoa ja esittelyä. Onko kriitikolle aiheellista ja ammattimaista oman katsomiskokemuksensa/elämäntilanteen ahdistuksen takia leimata ohjaajan työ ohjaajan henkilökohtaiseksi elämänalueen osaksi? Kun viihdeväkivalta satojen ihmisten tappamisesta ei ahdista mutta Antichrist ahdistaa?

Jos suomalainen feministitaiteilija mässäilee verellä ja (naisen) masennuksella, niin hänen "emansipatoorista" naisteostaan arvioiva massamedia-arviointi ei "kritiikki"-diskurssissa vahingossakaan käytä tälläista valmista emotionaalisen tulkinnan, oikeastaan tulkitsemattomuuden projektion ja "pahan olon" luokittelun hegemoniaa.

Trierin elokuvien runnotussa naiskuvassa voi kuitenkin nähdä että Trier lyö pohjimmiltaan aina mieskuvaa.

Trier on feministi. Kyvytön feministi, miehen kanssa jaetun pimeyden naistuntija mutta feministi kuitenkin.

Miehethän sikoja on, jos tarkastellaan feministisesti syy-seuraus-suhteita Trierin projektiossa. Trierhän ihannoi yleensä feministien tapaan feminiinistä uhrautumisaktia maailmaa kannattelevana pylväänä ja perimmäisen hyvän tavoittelemisen vertauskuvana jopa itsetuhoisuudessa; Trierin ihannenaisen, ihanneuhrin uskallusta on elää itsensä, omien tunteiden kautta ja ilmaista kipunsa minä-muodossa eikä projisoimalla toisiin edes vihana (paitsi Dogvillen loppufinaali).

Trierin mielestä ihmisten pitäisi osata tosielämässä ja reaaliaikaisesti kauhistua lähellä olevien ihmisten itsetuhoisuudesta - eikä kauhistua fiktionalisoitua väkivaltaa. Kysy: Mistä sodat nousevat. Onko ihmisyys jaettu, onko viha jaettu.



Trierin Idiootit-elokuva Idiots/Idioterna nosti maailmalla laajimman kuohunnan skandinaviasta (sitten Bergman Persona:n). Idiooteissa roolien vankeina olevat ihmiset etsivät totaalista vapautumista totaalisen vieraantumisprojektin kautta.

Bergmaninkaan mielestä elokuvan ei tarvitse olla vapauttava.

Elokuvasta jokainen voi tehdä analyysin vain oman elämänsä kautta.


Taiteen merkitys ei ole antaa merkityksiä vaan käynnistää prosessi. van Gogh ei tarkoittanut auringonkukkiaan kauniiksi vaan kyseenalaistaviksi. Kukaan ei pitänytkään niiden kaoottista muoto-oppia ensin kauniina ennen kuin kaaosteoreettinen arvoituksellisuus ja itsekantavuus sai oman myyttisen ja uudistavan arvonsa taidemaailmassa. van Goghin, taiteilijan halveksuvasta eristäytymisestä tulikin profeetallista.

"Taide"-elokuva "vapauttaa" prosessiin - pois turvamielikuvista, torjutun ahdistuksen sitovaan kohtaamiseen.


Solarishan on siis Tarkovskin vastaava versio viharakkaus-suhteesta.
Parasta tragediaa Antich on mutta se on aito tragedia, mitä kulttuuriväki pitää nykyään vulgaarina. Solariksessa päähenkilö pakenee lopulliseen anti-fantasmaan ja syyllisyydentunteensa äärimmäiseen emootiokatharsikseen, sielunsa jäätyneeseen maisemaan, toteutumattoman lapsuuden korvaavaan visioon.


Eli Solaris ei ole aito tragedia vaan tyypillinen loppupelastusdramaturgia lähes-tragedia venäläisenä nostalgispainotteisena draamana.  



If something gets too traumatic, too violent, gets too, even too
filled in with enjoyment, it shatters the coordinates of our reality:
we have to fictionalise it. - Zizek





"Idiootit"-elokuvan lopussa (nimenomaan) nainen "uhraa" itsensä ja kohtaa oman elämänsä kipupisteen toteuttamalla ryhmän kokeilemaa ideologiaa perinpohjaisimmin oman perheensä ja koteloituneen ahdistuksensa ja selvittämättömän kommunikaatioperinnön konfliktilla.
Suomalaiset elokuva-alan ihmisethän löivätsitä kuitenkin aivan kuin vierasta sikaa kun elokuvatuotantolaatu ei ollut "ammattilaisten" tuhlailevaa standardia. Katsokaa Idiootit uudestaan, se on aika huikee.

Antichrist-elokuva on kyllä hyvä mittari siitä, vaatiiko elokuvaa katsonut henkilö naiselle feminististä erityiskohtelua jopa taideteoksessa. Voiko nainen olla fyysisen kaaoksen aiheuttaja, ihminen, osa ongelmaa, osa umpisolmua, osa ihmisyyttä. Osa syntiinlankeemusta.

 










Punahilkka - myyttinen satututkimus
- Seksuaalinen ja moraalinen projektio
psykoseksuaalisten tragediatarinoiden tulkinnassa








Zizek:

"We often find references to psychoanalysis embodied in the very relations between persons. For example, the three Marx Brothers, Groucho, Chico, Harpo. Its clear Groucho, the most popular one, with his nervous hyperactivity, is superego. Chico, the rational guy, egotistic, calculating all the time, is ego. And the weirdest of them all, Harpo, the mute guy, he doesn't talk - Freud said that drives are silent - he doesn't talk, he of course is id.


The id in all its radical ambiguity. Mainly what is so weird about the Harpo character is that he is so childishly innocent, just striving for pleasure, likes children, plays with children and so on, but at the same time possessed by some kind of primordial evil, aggressive all the time. And this unique combination of utter corruption and innocence is what the id is all about."






.

torstaina, kesäkuuta 04, 2009

Vapaan naisen tunnustuksia - itsetilittävän feminismin edelläkävijä; esimerkillinen dokumentarismi vs suomalainen dekumentalismi

Huikea dokumenttisarja meni YLEn ohjelmistossa. Tästä ei omaelämänkerrallinen dokumentointi ja kulttuurikriittinen itsetilitys parane. Rehellinen, raaka ja inhimillinen







Suomalaiset dokumentit ovat surkeita raakileita melkeinpä vain yhdestä syystä: ohjaaja sensuroi rankasti materiaaliaan, kohdetta valikoivan softaavasti - "ymmärtävää", meikkaavaa ja maskeeraavaa editointia. Moraalista itsesensuuria.

Tai ei yksinkertaiseti pidä kameraa käynnissä silloin kun tapahtuu jotain ennalta suunnitellun skenaarion ja "käsikirjoituksen" vastaista. Kun tapahtuisi jotakin mielenkiintoista. Jotakin amoraalista, määrittelemätöntä, kuvitellun ihanneroolihahmon vastaista.

Dokumenttia ei voi käsikirjoittaa, vaatii joku elokuvasäätiö tai YLE mitä tahansa. Jos noudatetaan "käsikirjoitusta", tulos on haihattelua ja antidikotomista esittelyä. Moraliteettisirkusta hyvän tahdon ja "elämänmyönteisyyden" tuotantoperiaattiden suojissa.

Oli kohteena tuttu, oma itse tai vieras, suomalaisia dokumentteja tehdään "sympaattisella" otteella ja leikkauspöydälle jätetään kaikki henkilöhahmon varjoisat puolet. Aivan jumalattoman aneemista. Moni viime aikojen kehuttu dokumentti on tälläinen sensuroitu raakile, vaikka dokumenttia kehutaan kovin rehelliseksi ja "inhimilliseksi", kliinisen kiinnostavaksi. "Elämänmyönteiseksi". Itsesensurointia kutsutaan suomalaisessa tuotantokulttuurissa käytännössä ns. inhimillisyydeksi. Objektiivisuus -tavotteilla tarkoitetaan näemmä sovinnaisuustavoitteita kohdehahmon rajauksessa.

Pseudokristillisen armomoralismin ei tule kuulua dokumentaristin keinogalleriaan yksilönsuojaa suojelevana kiiltokuvamoralismina. Dokumenttiin suostunut henkilö ei saa toimia editorina. Sievistellystä todellisuudesta tulee käyttökelvotonta ja eltaantunutta fiktiota.

Dokumentti-dramaturgiaa sammutetuin valoin, katsojaa aliarvioiden ja kohdetta jalustalle depiilisti nostaen. Torjuvan tylsyyden tympeyttä.


Toissa vuonna myös Suomen oikeuslaitos osoitti uusiman sensuurikulttuurin pohjanoteerauksen 50-luvun hengessä.

Dokumentin tekijä oli tehnyt omasta suvustaan henkilökohtaista ja rehellistä dokumenttia julkisten arkistotietojen ja dokumenttien sekä avointen haastattelujen avulla, mutta oikeuslaitos kielsi dokumenttivideon julkaisun. Suvun patriarkka oli heitellyt siementä sivukyliin ja suvun nykyinen, hysteerisen ylpeä matriarkka oli laittanut oikeuslaitoksen kontakteja tuntevat asianajajat asialle, jotta innokas jälkeläinen saadaan vuosisataisen patriarkalismin mukaisesti kuriin - ja suvun huolella rakennettu, "moraalinen" "kunnia" pelastettua.

Valvottua ilmaisuvapautta suomalaiseen yleisradiotapaan, perustuslain rikkomista pyhän perheinstituutiofantasman suojelemiseksi tosiasioilta. Lain voimalla kulttuurin konventioiden puolesta.


Sensuuri on aina kulttuurimme itsepetoksen todentamista.

Dokumentarismi on Suomessa yleensä kuin unipilleri. YLE maksaa yleensä minuuteista ja sympatiasta - ja siksi dokumentit ovat tuottajien käskystä masentavan pitkitetyn venytettyjä ja epätodellisen toiveikkaita eurolypsykoneita.


Koripallodokumentti Täynnä Tarmoa on toki harvinainen poikkeus. Kulttuurin muutosta?







.

keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009

Trauma, uhka ja hyvä uhri - Koulu-kiusatusta tehtiin uhka, "kouluampuja"





Kun opettajat eivät puolusta heikkoja vaan kokevat kiusatut uhaksi ja ongelmien aiheuttajiksi. Kun yhteisö etsii yhteistä vihollista todellisten ongelmien peittämiseksi. Mitä tapahtuu, kun koulu-ampujaksi haukuttu vittuilee takaisin kiusaajilleen?

Ajankohtainen Kakkonen

Koulu-kiusattu leimattiin koulusurmaajaksi. 2.6.09



Aikuisilla on ainakin yksi yhteinen fantasia uhreista.

Että väkivaltaa kokeneet lapset ovat onneksi vain lapsia, jotka "kestävät mitä vain". Lapsi joustaa, aika korjaa. Tämä outo pakkomielteinen ja "lohduttava" mielikuva toistuu jatkuvasti lehtijutuissa. Lapsi on tässä diskurssissa hyvä uhri - josta ei hoidu samanlaisia hankaluuksia kuin jos aikuisen vastassa olisi toinen aikuinen. Lapseltahan voi pyytää anteeksi suuren emotionaalisen purskahduksen vallassa lapsen hämmennyksen lisäämiseksi ja asia on hoidettu.

Luojan kiitos hyvistä ja joustavista uhreista.

Uhrautuminen on ns. yhteisen yhteisö-elämän tunnustamista yli yksilöllisyyden. Tietysti uhrautuvan eksistensin kustannuksella yhteistä eksistenssiä.

Meidän puolestamme. Yhteisön yhteisyyden fantasian kunniaksi.

Normaaliutta (normi-kelpaavuutta) epätoivoisen tiukasti määrittelevä yhteisö määrittelee aina epä-normaaliuden neuroottisen tiukasti. Vihan ja inhon kohteen omille kelpaamattomuuden peloille.


          Erilaisuus on uhka yhteisölle.

Uhrina oleminen on äärimmäinen eristäminen yhteisön rajojen vahvistamiseksi. Erilainen voi haluta uhriksi toteuttaakseen vieraantumisensä äärimmäisellä tavalla. Itsemurhan tekijöiden fantasiat ja viestit liittyvät usein lausahdukseen: 

    "Kun minusta ei elävänä pidetty niin ehkä kuolleena muistelette".

Ahdistuneet, häpäistyt ja loukatut fantasioivat nyt myös vimmatusti yhteisillä keskustelupalstoilla julkisista kostofantasioista - vaikka eivät uskalla sanoa omaa poikkinaista sanaa omalle isälleen tai äidilleen. Kouluampuja ikään kuin lunastaa yhteisen rohkeuden/uhrautumisen/koston fantasian ja nousee visioista kiihottuneen nimimerkkiyhteisönsä, nimettömien sankariksi.

Poljetysta pelätyksi. Hän toteutti meidän fantasiamme ja meidän ei tarvitse sitä toteuttaa, kun kunnioitamme hänen muistoaan ja uhrautumistaan. Hän antoi henkensä meidän vuoksemme, hän toteutti yhteisön toiveen yksilöllisyytensä ja olemassaolonsa kustannuksella. Hän teki meidät merkittäviksi.


Uhrin ihailu - tai siis uhriuden ihailu,

"armon" maanittelu
alemman yhteisötason ratkaisumalliksi, otollisen kiusattavan tai antautuvan sankarin, antaa helpotuksen olla itse uhrautumatta ja vaikkapa luvan olla sanomatta rehellistä mielipidettä yhteisön ongelmista. Uhritapahtuma on jo murtanut yhteisön eheyttä uhkaavia paineita siirtämällä ne uhriin. Se häirikkö. Se jumalan hullu. Rituaalitapahtumassa uhka määritellään ja eristetään yhteisöstä.

Kreikkalaisille sankarikin oli sankarillisissa töissä uhrautuva uhri, jonka täytyi osoittaa täydellinen tottelevaisuutensa ja antautumisensa yhteisölle teonkin jälkeen, jotta sai pitää sankarin nimekkeen. Muuten joutui karkotettavaksi ihailtavankin ja legendaarisen teon jälkeen.

Rituaalissa tai koulukiusaamistilanteessa, transgressio tapahtuu yhteisön pysyvyyden vuoksi. Rituaalinen uhraaminen, jopa vain ehtoollinenkin, on yliyksilöllisen ihanteen julkilausuma. Syömme uhrin yhdessä ja uhri määrittää meidät yhteyteen. Hän menettää erillisyyden ja me saamme yhteyden. Tämä palautuu äidin ja lapsen täydelliseen symbioositilaan.





Yhteyden ja ykseyden illuusion rajoja rikkova transgressio yksilöllisyyden rajoituksien yli.

Yhdessä voimme rikkoa tabua mutta emme yksilöinä.

Kreikkalaisen tragedian olemus ja rituaaliyhteisön edellytys yhteisenä rajan ylittämisenä, pahimman kokemisena, pelon realisoimisena ja neutralisoimisena "yhdessä".


Rajojen sosiaalisesti painotetut ylittämiset tapahtuvat yksinkertaistettuna uteliaisuuden, verenhimon, rajojen eli mimeettisen reviirin spektaakkelimaisena käyttönä ja todentamisena, rajojen "lataamisena", turhautumisen purkamisena ja yhteisön hierarkiaa luovan painottamisen takia. Alistuva sopeutuu, yhteisesti omaksuttu yhdistää.

Käsittelemätön sosiaalinen paine vaatii sirkushuveja. Ukkosenjohdattimen. Ritualisoitua neutralisointia kärjistämällä. Nautinto liitetään pelkoon, armo Jeesuksen kiduttamiseen.



Uhrikulttuuri, hallittu rituaalitrauma, liittyy hyvin kiinteästi ihmisen traumapsykologiaan, toistamispakkoon.

Neuroottiset ihmiset ovat usein hyvin uskollisesti/uskonnollisesti neuroottisia. Toistamisella, neuroottisilla ajatusmalleilla ja rituaaleilla pyritään luomaan luonnonlakeja, hallinnan tuntua.

Traumaa hallitaan traumaa toistamalla.
Ja neuroottisesti ulkoistamalla, ritualisoimalla.

Maailma ei olekaan paha, jos reilun Jeesuksen tappamisella saatiinkin aikaan hyvää. Juorun tai tölväisyn uhri on kiva kaveri, jos hän antaa nopeasti anteeksi. Käänteistämisen pelastuslogiikkaa. Teidän edestänne vuodatettu.

Fasismissa luvataan kirkon yms instituutitouskontojen opetusten ja esimerkin kautta veren kautta rauhaa, uhrin kautta täyttymys, sodan kautta rauhaa.

Jeesuksen kuolema ei olekaan todiste ihmisten kyvyttömyydestä rauhaan ja muu tokseen vaan Jumalan tahdon tapahtumiseen väkivallan kautta - kts Toora/Vanha testamentti.

Kapinallinen, uhmakas Jeesus muuttui kirkon opeissa nöyryytetyksi alistujaksi, jonka merkitys kirkolle oli äärimmäisessä sopeutumisessa, ei suinkaan kapinassa ja hierarkian purkamisessa Jumalan valtakunnaksi.

Tämän tulkinnan painotus tuli samaan aikaan kun kirkkoisät saivat huikeasti valtaa valtiokirkkona - ja luvan vainota veri lentäen toisinajattelevia kristittyjä. Erehtymättömän Jumalan oppi on erehtymättömän auktoriteetin oppi. Jos Jumala voi uhrata oman poikansa, on vääräuskoisten uhraaminen siinä sivussa itestäänselvyys.



Alkukirkosta tuli alkufasismi.

Rooman lahkon Kirkko, pakko-uskonto.


Kristinuskon sairaalloinen kidutetun ja kuolleen Jeesuskuvan eroottis-romanttinen fantasiointi on valtafantasia.

Jumala on minun hallussani ja toimii minun tahtoni mukaan. Jumala alistuu minulle ja muille viheliäisille. Alkuseurakunnan Jeesus-kuva ei kuitenkaan ollut lainkaan uhrautumisessa vaan yhteisten hetkien, sosiaalisten raja-aitojen kumoamisessa ja kumouksellisten opetusten inhimillisen jumalakuvan muistelussa.

Vaativa ja realismiin kannustava vuorisaarna on helppo unohtaa kun vaipuu uskonnolliseen Kristus-romantiikan narkoosiin uhrautuvasta ja mitään vaatimattomasta, avuttomasta Jeesuksesta.


Yhteisön raja on aggression raja, yksilön hallintaa yhteisön voimavarojen suuntaamiseksi.
Uhrauksessa, raja-aggressiossa, transgressiossa, rikotaan aina pysyvyyden lakia.

Yhteisesti, poikkeuksellisesti sallitun aggression vuoksi.

Uhrirituaaleihin on monessa kulttuurissa kuulunut kuluneen vuoden syntien ja kaunojen tunustminen, joita ei saanut kostaa, jos ne tunnustettiin uhripäivänä. Uhri uhrattiin yhteisesti tunnustusten jälkeen.

Yhteisön lait ovat pysyvyyden, rajojen ja staattisuuden jäykkiä lakeja - mutta transgressiota tarvitaan dynaamisen toimintakyvyn todistamiseksi ja paineiden päästämiseksi. Sokea ja vaativa laki tuottaa kaaosta, vaikka onkin kaaosta hallitsemaan pystytetty. Mitä hierarkisempi yhteistö, sitä aggressiivisempi transgressio.

Elämän ja kuoleman rajoja rikotaan rituaaleissa hetkellisesti ja kuolemaa sekoitetaan annosteltuna elämänmaun boostauksen rituaaliin.

Elämä maistuu kuolemankosketuksen jälkeen niin elävältä. Jokaisella elämää ylläpitävällä yhteisöllä on oma kuolemankulttuuri.

Lain ja säädösten rajat uhkaavat aina yksilön elämän yksilöllisen hallinnan dynaamisuutta, yksilön vastuunäkemystä, yksilön mielekkyyttä nöyrtyvän yhteisön jäsenenä ja niin uhraus rikkoo mukavasti tämän lain ja tabu-säädösten kasvottoman ja uhkaavan tunnottomuuden.

Poliisilla on rajojenylityslupa. Kuten pappi on Jumalan edustaja, poliisi esteettömän vallan. Poliisi saa vastata aggressioon aina kovemmalla aggressiolla. Kiusaaja voi saada poliisin roolin yhteisön ihannestandardia "vastustavia" yksilöitä vastaan. Erilaiset ovat uhka yhteisön standardi-ihanteita vastaan.


Rajojen ja sosiaalisten rajojen mysteerinen ylittäminen on kuoleman ja ajan ylittämistä, yhdistymistä yliajallisiin myytteihin. Tuo ihmeellistä syvällisyyden tuntua ja merkitystä transsendenttisesta - voimaa tuonpuoleudesta, painoa uskomuksien yliajallisesta voimasta. Kuolleille elävän uhraaminen tuo kontaktia esi-isiin, vaativien, lain luoneiden esi-isien korvaamatonta hyväksyntää kirousta ja riittämättömyyttä pelkääville lapsille.

Uhrikulttuureissa on tunnettu aina hurmosta mm. eläinuhreista.
Uhrattu luovuttaa elämänsä yhteisön hyväksi ja jopa suoraan ravinnoksi.

Uhrattu sulautuu yhteisöön täydellisesti menettäessään yksilöllisen olemassaolonsa, mm. sotilaan roolissa. Hänestä tulee ikuinen puolustaja, yhteisön pääomaa. Uhrieläimet ovat olleet heimoille tabu-eläimiä ja niitä ei ole saanut erikseen syödä kuoleman uhalla ( vrt. pyhä lehmä, muinaissuomalaisten karhuäiti yms).


Yhteisö kiittää uhreja ja tuntee niin ollen olevansa uhrauksien arvoinen ihmeellinen yhteisö. Yksilö tuhotaan mutta häneen yhdistytään. Uhrautuva yksilö on paradoksaalisesti yhteisön muita yksilöitä tärkeämpi - lakeja kumoava kuolemassaan, hän tulee muille eläväksi kuollessaan. Uhrauksessa yhdytään jumalallisesti uhrautuvaan olentoon ja se pyhittää yhteisön materiaalisesta määrittelystä henkiseen tasoon uhrautumisen jaloudessa.

Palvonta-sana tulee karhun lihan palvomisesta tulella, ruuaksi valmistamiseksi. Äiti-Karhua palvotaan hetki, maustetaan ja sitten se syödään. Kiitos, Äiti!


Seksuaaliaktissa ja uhrauksessa on melkein aina myös aggression vapaan ilmaisun akti. Yhteinen turhautumien vapauttamisen juhlahetki.

Rakkaushan on usein uhrautumista monella kulttuurimme metaforisella mielletasolla.

Ihminen luopuu suurelta osin yksilöllisyydestä ja rehellisyydestä saavuttaakseen kitkattoman ja ihaillun, romanttisen symbioosin, rakastumisen ja me-tilan. Kun rakastumme, oletamme myös (ja varsinkin) toisen ihmisen uhrautuvan ja jättävän entisen elämänsä juuri ihanan minun takiani. Se antaa merkittävyyden painoarvoa romanttiselle toteutumiselle ja elämän täyttymykselle.

Romanttisessa sanastossa ja kirjoissa "antautuminen" on varsin keskeinen sana ja semanttinen apparaatti.


Uhrautuminen on riitti, jossa poikkeus vahvistaa sääntöä.

Mikä on sääntö? Yhteisö ei ole riippuvainen yksilöstä vaan yksilö yhteisöstä.

Mutta uhritilanteessa yksilö korotetaan yhteisöolentojen yläpuolelle. Yksilöstä tulee transgressiossa koko yhteistön eksistenssin ehto, juuri päinvastoin kuin yhteisön perusperiaate yhteisön olemuksesta esittää. Sankari. Sankariuhri. Rajojen todistaja.

Fight Club-kirjassa ryhmän kuollut jäsen sai nimen kuollessaan. Muuten hän oli nimetön osa suurempaa kokonaisuutta ja tehtävä.

Mutta uhrina sai nimen.

Time to send someone away.

Kaikkien taiteilijoiden esikuva ja esitaistelija on - tietysti - kärsivä Cristophorus van Gogh. van Gogh oli kärsivä ja eristäytyvä, sisältään todellisuutta etsivä, yhtä luonnon kanssa, hyljeksitty mutta taiteen totuutta salassa kantava. Taiteilijan perifantasma.

van Goghin myyttinen voima on ulkopuolisuudessa, joka kumosi sisäpiirien staattisuuden. Luomisvoima on muutoksen voimaa. Shamaanien valta oli ekstattisessa uudelleentulkinnan roolissa. Rankimpien shamanististen tuonelan rituaaliretkien tekijät asuivat aina kylän ulkopuolella. He erottautuivat kylästä kylän vuoksi. Heimo piti heihin etäisyyttä ja vain heillä oli uudelleentulkinnan oikeus heimoon.


Laki/raja luo latauksen.

Merkitysten dikotomiset jännitteet. Kielletty määrittää sallitun.

Toiseus on Paavalin sanoin "leirin ulkopuolella olemista". Jeesuksen saarnojen ja profeettojen sanojen potku perustui tähän. Uudistuminen tapahtuu toiseuden kautta. Mutta usein pitämällä se rituaalisesti leirin ulkopuolella, jotta valtastruktuuri ei horju.

Kirkko on omituinen miksaus muinaisinta uhrimagiaa ja modernia joukkojenhallintaa.

Kirkossa toiseus on korotettu roikkumaan keskelle kaikkien ihmisten yläpuolelle ja katseltavaksi. Eristettynä. Ylennettynä. Kirkon määräysvaltaan. Näin kirkko haluaa sanoa, että toiseus on sen hallussa, kukaan kirkon jäsen ei saa sanoa edustavansa profeetallista ja muutosvoimaista toiseutta koska kirkko omistaa ja määrittelee "hyväksytyn" toiseuden, kirkolle uhrautuvan marttyyriuden.


Muuttumattoman opin suojelijaksi muuttunut kirkko pelkää aiheestakin muutoksen evankeliumia. Jeesuksen vertausten ydin oli valtavirran ulkopuolelle jättäytyvien muutosvoimassa. Tämä Rooman orjien oppi ei voi olla instituution julistusta.

Vaikka kirkko julistaa Jeesusta viimeisenä uhrina, on nykyisen kirkko-organisaation perustana ollut ekstaattinen marttyyrien armeija. Verihurmos antoi valtaa pyhimysten määrittelijöille ja luokittelijoille. Kirkkoisillä oli tukenaan uhrien armeija, joka laumana todisti yhteisestä päämäärästä - jonka postteologisesti jälkikäteen marttyyrien määrittelijät itse valitsi.

Siksi pyhimysoppi on katolisen kirkon kulmakivi. Voima ei ollut reliikien luissa vaan marttyrien määrittelyssä. Katolisen kirkon arvokkain kunnianosoitus ja korkein määre pyhimykselle onkin ollut puhdasoppisuus ja uskosta luopumattomuus. Ihmeitä tekevät pyhimykset ovat kakkosluokan viihdepyhimyksiä kirkon luisiin perustuksiin verrattuna. Kirkon olemassaolo perustellaan puhtaan ja muuttumattoman opin suojelijan roolin kautta ja siten aikojen läpi uskosta kuolemalla todistaneet pyhimykset ovat ikään kuin todiste kirkon puhtaan opin suojelustehtävän välttämättömyydelle. Pyhimysten muiston tähden on jatkettava pyhimysten tehtävää.

Nyt kirkon rooli ei ole alkuseurakunnan ja gnostilaisten kaltainen altavastaaja ja yksilökeskeinen valtakulttuurin murentaja - vaan vallan haltija ja maallisen vallan ylin kaveruus.

Varusmiesjohtajat halvensivat naistovereitaan alatyyliin ja kirjasivat kaiken ylös: ”Se oli vain stressilelu”


Suur-Suomifantasian takia alkoi epädiplomaattisen ylimielisyyden sytyttämä talvisota ja varsinkin selkeästi Suur-Suomea faktuaalisesti toteuttava jatkosota. Kun Suur-Suomea ei saatukaan kymmenen vuoden uhoamisen ja sitä järjestelmällisesti korostaneen kouluopetuksen jälkeen, suomalaiset halveksivat yleisesti veteraaneja ilkein sanakääntein - kun eivät uskaltaneet poliitikkojaan arvostella perinteisen suomalaisen kansalaisalemmuuden, virkavallalle nöyryyden vuoksi. Veteraanit turvautuivat heroiiniin ja pulloon fantasioittensa ja traumojensa takuutavarana. Veteraanien ihailu syntyi vasta about 1972 kun oli jo unohdettu fasistinen fantasia Neuvostoliiton tuhoamisesta suuren Saksan rinnalla.

Varusmiesten viimeisin pilkkatapaus on hyvin valaiseva vaativast uhrikulttuurista. Vallan ja toisten määrittelijän asemaan pyrkivät haluavat uhrien alistuvan halveksunnan passiivisiksi kohteiksi ja toiseuden kantajiksi. Pilkka ja häpäisy on vaatimus kohteille kantaa toisten haveksunta ja inho mukisematta. Halveksunnan avoimen ilmaisu oletus on aina kohteen lamaannus ja kuulijoiden yhtyminen halveksijan luomaan hegemoniaan, tulkintaan halveksunnan kohteesta.

Häpäisyn funktio on tehdä uhrista lamaantunut ja kaikille yksimielisesti ilmiselvä toiseuden ja inhon kohde. Toiseuden kantaja.





Marttyyrit - Martyrs - elokuva

- uusi DVD, Blueray





Kauhajoen suru ja ahdistus




Koulusurmaajaa ihannoiva nuori kokee tulevansa
ymmärretyksi ja kuulluksi ainoastaan nettiyhteisössä





Uhrattujen inkojen ruumiita löytyi Perussa




Kirkko seksuaalinormien luojana






"The very first essential for success,"
Hitler once said,
"is a perpetually constant and regular employment of violence"






Portrait of a corporate psychopath

A film and book reveal the corporation as
a rapacious and immoral creature, writes Simon Caulkin



Sari Essayah muun muassa viittasi (vaali)keskustelun lomassa Hollannissa perustettuun pedofiliapuolueeseen ja kysyi, pitäisikö senkin sukupuoliset suuntaukset laillistaa, jos laillistetaan homoavioliitto.




"Eläin elää,
ihminen ihmettelee"
- Ismo Alanko










*
Tekstin ensimmäinen versio on osa keskustelua "Sadistista erotiikkaa






(ylimääräiset tavuviivat ovat automaattikäännöstä varten)