Näytetään tekstit, joissa on tunniste avioliittolaki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste avioliittolaki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, marraskuuta 26, 2014

Arkkipiispa Mäkinen vedättää ihmisiä vakavalla tavalla



Teitä huijataan nyt isolla maalatulla porkkanalla tukemaan konservatiivista kirkon johtoa.

Mäkinen vedättää ihmisiä. Hän ei ole käynyt kirkon sisällä konservatiivi-fundamentalisteja vastaan vaan on tukenut heitä erittäin voimakkaasti ja uskollisesti lisännyt lahkojohtajien ja raiskaajien suojelijoiden valtaa.

Hän on itse jakanut rahaa rasistisille lahkoille joka vuosi puheenjohtajana rahanjakokomiteoissa ja ei ole kertaakaan esittelijänä esittänyt kirkolliskokoukselle tasa-arvoista avioliittoesitystä vaan vain apartheidin uusia tekopyhiä ja ivallisia seremoniaeroavaisuuksia eristämään rituaalisesti muut kuin "puhtaat" ja "Jumalan siunaamat" heterot. 

 Ei arkkipiispa taistele tasa-arvon ja humanismin puolesta vaan oman valtansa puolesta lupaamalla kaikille kaikkea ja estämällä muutosta omalla passiivisuudellaan, poliittisella laskelmoinnillaan.   
Kirkko opettaa paranoidia ja epätieteellistä seksuaalipuhtautta heteronormatiivisesti ja rasistisesti: muu on syntiä a) seksissä ja b) perhemuodoissa.  Kirkko käyttää yhä voimallisesti "puhtaus"-sanaa teologisissa puheissaan ja virsissä vaikkakin mm. avioliittopuheissa  suurin osa papeista on omaksunut retoriikassa taktisesti kirkon verhoutuvan itsesensuurin, joka alkoi 60-luvulla peittämään/suojelemaan kirkon vihan vallan ja helvettirangaistuksen uhan oppeja humanismia vastaan. Kirkko ei ole luopunut heimokulttuurin ulmasta patriarkaalisuudesta ja keisarien temppelipappiskultista.
  
Tämä tietysti ohjaa kansanedustajia tukemaan valtionkirkon pienen eliitin konservatiivista politiikkaa. Varsinkin keskustalaiset kokevat positiivisesti että piispat ja kirkkohallitus tukevat lestadiolaisten fundamentalistista maailmankuvaa ja poliittista valtaa.


Piispat, tuomiokapitulit ja kirkkohallitus vastustavat vahvasti homoseksuaalien oikeutta perustaa tasa-arvoisia perheitä ja mitä uskomattomimmilla poliittisilla ja teologisilla perusteilla: kaksi piispaa lausui julkisesti 2-3 v. sitten että homojen hyväksyminen haittaisi "ekumeniaa" roomalais-katolisen kirkon eli Vatikaanin kanssa.

Piispat tukevat ja rahoittavat lestadiolaispappeja toimimaan lestadiolaisten systemattisessa rasismissa mm. naisten ihmisoikeuksia vastaan ehkäisykiellossa ja avioliiton pakkoseksissä sekä nuorten aivopesussa ja avioliittoon pakottamisissa helvettiuhkailulla avioliiton ulkopuolisesta seksistä.

Tämä kaikki valtionkirkon ja arkkipiispan poliittisen vallan maksimoimiseksi, ei eettisen toiminnan eikä aidon protestanttisen teologian vuoksi.


Mitä kirkko on

Homojen tuomitseminenhan on vain vanhaa strategista kirkkoisien tuomiovaltaa ja paranoijaa. Uskonnollisille johtajille on äärimmäisen tärkeää  luoda pinnallisia tuomion ja erottelun tunnusmerkkejä. Despoottinen ja institutionaalinen johtajuus vahvenee mitä enemmän luot merkityksetöntä paranoijaa ja lupausta puhtaiden yhteistöstä ja niistä, joita saa vapasti vihata ja inhota - eliitin suojaksi - jäsenten kokiessa samalla lahkon lupaamaa puhtautta pinnallisilla ja rasistisilla säännöillä.  

Uskonnollinen hierarkia, sen hegemonia ja instituutiovalta perustuu aina paranoijalle.

Kun Arkkipiiska tuoreessa feissaritekstissään väittää että "Päätöstä ei tee kirkko."  
niin hän yrttää taas kerran väittä että kirkko ei ole valtion sidottu valtionkirkko vaikka papit ovat virkamiehiä ja kansanedustajat "VETOAVAT" valtionkirkon tulkintaan (tilastokeskuskin käyttää kahdesta kirkosta valtionkirkko-nimeä).


Mitä kirkko ei ole

Arkkipiispan alla olevasta tekstistä jokainen voi lukea kuinka arkkipiispa ei näe kirkkoa lainkaan eettisenä toimijana vaan vain valtapoliittisena toimijana. Hän suostuu johtamaan rasistista järjestöä ilman mitään omantunnon vaivaa 120000 euron hyvää palkkaa ja autokuskia vastaan.
   
Arkkipiispaa vain huolettaa menettää rasistien kannatus sillä protestanttisella uudistumisen ja järjen teologialla ei ole mitään merkitystä piispoille ja kirkkopoltiikalle. Suomessa ei ole koskaan tehty uskonpuhdistusta ja opillista eroa Vatikaaniin.

Et voi "palvella kahta herraa":  et voi samalla tukea rasistisia lahkoja ja piispoja ja olla samalla humanisti. Kirkko ei ole demokratia, ei kannata hyväksyä valheita kirkon demokratiasta, kirkko on aateliskulttuurin jäänne hurjassa hierarkiassa ja salaisessa valtapolitiikassa konservatiivien ja eliitin  "jumalallisen arvovallan" tukena. Kirkko luo halpaa illuusiota eliitistä Jumalan yhteistyökumppaneina eikä ole protestanttisen teologian edustaja.

Evankelis-luterialinen kirkko suojelee yhä Vatikaanin vihateologiaa ja kontrollin dogmaa paranoidisten kirkkoisien hegemoniapakkomielteen kautta.
   


Arkkipiispa taitaa valehdella röyhkeästi lupauksissaan:
valtionkirkkohan ei oikeusoppineiden lausuntojen mukaan voi pitää vihkimisoikeutta jos tasa-arvolaki tulee voimaan ja kirkko kieltäytyy kohtelemasta homoja tasa-arvoisesti - valtionkirkkona sen on noudatettava tasavertaisuuslainsäädöksiä


Eduskunta käsittelee parhaillaan aloitetta avioliittolain muutokseksi. Tiedän monen odottavan päätöstä sisimmässään peläten ja toivoen, eri syistä.
Avioliittol…akikeskusteluun tiivistyy kaksi läntisen kulttuuripiirin historiallista muutosta.
Toinen koskee avioliiton ymmärtämistä. Runsaassa sadassa vuodessa avioliiton ymmärtämisen painopiste on siirtynyt suvun jatkamisesta ja jälkeläisille turvaa tuovasta sopimuksesta kahden aikuisen ihmisen tunne- ja kiintymyssuhteen julkiseksi ja juridiseksi muodoksi.
Toinen koskee homoseksuaalisuuden ymmärtämistä. Muutamassa vuosikymmenessä homoseksuaalisuus on tullut näkyväksi ja tunnustetuksi osaksi ihmisenä olemista ja yhteiskuntaa.
Nämä muutokset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kysytään, voiko avioliitto yhteiskunnallisena juridisesti määriteltynä instituutiona koskea sekä hetero- että homopareja.
Päätöstä ei tee kirkko. Päätöksen tekee eduskunta. Yhteiskunnallisissa ratkaisuissa olennaista on tukeutua kultaiseen sääntöön: Mitä tahtoisitte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Matt 7:12)
Päätöksellä on toki vaikutusta myös kirkkoon, mikäli avioliittolaki muuttuu. Suoria, välittömiä vaikutuksia kirkolliseen vihkimiseen ei ole. Pitkällä aikavälillä kirkolla on kolme mahdollista kulkureittiä.
1) Kirkko säilyttää vihkioikeutensa nykyisin edellytyksin. Heteropareilla on edelleen mahdollisuus kirkolliseen vihkimiseen, homopareilla ei. Tällöin avioliiton käsite ja sisältö ovat kirkollisessa vihkimisessä ja yhteiskunnan lainsäädännössä erilaiset.

2) Kirkko luopuu vihkioikeudestaan. Kirkko voi siunata maistraatissa solmitun avioliiton, jolloin on ratkaistava siunataanko sekä hetero- että homoavioliitot.

3) Kirkko säilyttää vihkioikeutensa ja laajentaa käsitystään avioliitosta käsittämään myös samaa sukupuolta olevien suhteen.
Kaikissa tapauksissa kirkossa on rauhassa paneuduttava avioliittoteologiaan ja valittava polku kirkon oman itseymmärryksen pohjalta. Pidän tervetulleena, että lakialoite on ravistellut kirkollista keskustelua. Kirkon piirissä on käytetty puheenvuoroja sekä aloitteen puolesta että sitä vastaan.
Läheisten sisarkirkkojen esimerkit osoittavat, että luterilaisen kristinuskon ja etiikan pohjalta voidaan tulla erilaisiin lopputuloksiin.
Riippumatta siitä, minkä päätöksen eduskunta nyt tekee ja millaista polkua kirkko tulee kulkemaan, sateenkaariparien ja -perheiden puolustaminen on tärkeää. Se ei minulle ole mielipidekysymys. Se on kristillisen uskon pohjalta nouseva kysymys ihmisarvosta.
Keskustelussa on syntynyt uhkakuvia. Siksi on minusta tarpeen todeta: Jos aloite hyväksytään, kenenkään avioliitto ei menetä yhtään arvostaan eikä yhdenkään lapsen asema vaarannu. Jos aloitetta ei hyväksytä, seksuaalivähemmistöjen aseman tunnustaminen ja parantaminen ei kaadu tähän. Se jatkuu kyllä. Asenteissa on tapahtunut ja tapahtuu muutosta.
Kansanedustajille rukoilen viisautta ja niille jotka sisimmässään toivovat ja pelkäävät, levollisuutta.




 II



Lakivaliokunta kuuli useita uskonnollisia yhteisöjä.

Lakivaliokunta asetti siis premissiksi ilman perusteluja avioliiton vain uskonnolliseksi asiaksi. 

Ylipistotason sosiologeja, yhteiskuntatieteilijöitä, historioitsijoita, psykologeja, psykiatreja, uskontotieteilijöitä, antropologeja, seksuaaliterapeutteja ei sitten jaksettu kauheasti kuunnella eduskunnan konservatiivisessa sirkuksessa. Kokoomuksen valtiontuhoaminen tarvitsee vielä kulisseikseen "muuttumattomat arvot". Tekopyhyyden mittaamattomuus.

http://www.hs.fi/kotimaa/Uskontokuntien+%C3%A4%C3%A4ni+kuului+vahvana+homoliittolain+kuulemisissa/a1404100431473





III
       
  • Demokratia kirkossa kirosana


    "Mietin mielessäni, mikä kirkko sitten on. Diktatuuri?

    Oligarkia? Vaikka uskontokuntien uskonoppeihin liittyvät asiat eivät yleensä missään uskontokunnassa ole äänestyspäätöksiä, evankelis-luterilaisen kirkon normaali maallinen hallinto on periaatteessa organisoitu demokraattistyyppisellä mallilla.  Sanon ”demokraattistyyppisellä”, koska aidoksi demokratiaksi sitä ei vielä voi kutsua." Kirkon kolme tärkeintä ongelmanasetteluakin on vain maallisiin ärriin keskittynyt: Rakenteet, Rakennukset ja Raha."

                                            - Johanna Korhonen










Mielenkiintoisia prosenttilukuja kirkon gallupissa:

 
  • suurempi prosenttiosuus uskoo ufoihin kuin kirkon määrittelemiin opetuksiin n.24%.
  • 50% Hesalaisista nuorista on taasen ateisteja.
  • Kirkon valtarakennelma ei kiinnosta 
    • jäsenistä harkinnut kirkosta eroamista yli 40 % 
    • Ketola: Osallistumisprofiili heijastelee perinteistä kansankirkkoasetelmaa.
      34%:  "en ole uskonnollinen mutta en ei-uskonnollinenkaan"

  • Ketola: eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten osallistuminen hengellisiin tilaisuuksiin on yksi alhaisimmista
  • Koskinen: On hävettävää, että ihmisiä painostetaan tunnustamaan (Nikean uskontunnustuksessa) uskonsa sanoilla, joita he eivät usko. Tämä on moraalinen pulma.  

 
"Valtion suhde uskontoihin perus- ja ihmisoikeuksien valossa"
- valtionkirkkoinstituution ja sekularismin ongelmakohtia

       "Kirkon kannatus Suomessa on jyrkässä laskussa"

- Tästä gradusta löytyy paljon tietoa Euroopan tilanteesta ja Suomen uskontopolitiikasta

TAMPEREEN YLIOPISTON TUTKIELMAT :

http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=23077






  Valtiouskontojen kartta - valtionkirkot yms




Iltalehden toinen Gallup:

60% kirkon jäsenistä perustelee jäsenyyttään tavalla ja tutuilla taparituaaleilla, 22% uskolla. 












  • Nyt kirkko lypsää jo 120 miljoonaa euroa yrityksiltä ja kansalaisilta yhteisöverotuksen (40 milj) 



  • ja laillistetun veronkierron eli valtionkirkkojen verohelpotusten avulla 80 milj



  • sekä vielä tämän päälle n. 30 miljoonaa tunnustukselliseen uskonnonopetukseen palkkoihin + koulutukseen koulujen budjeteista - kuten myös vielä päälle sotilaspapit valtion verorahoilla pari milliä rahoitettuna. Vuosittain. 


Päivi Räsänen & konservatiivivirkamiehet  haluavat luoda uuden kirkollisen pakkoveron kaikille kansalaisille ja ateisteille valtionkirkkoja varten - yritysten pakkoverotus siirrettäisiin yksityisille

" Seurakuntien yhteiskunnallisten tehtävien kustannusten kattamiseen on lähdetty etsimään lainsäädännöllistä ratkaisua. Tämä asetettiin tavoitteeksi jo hallitusohjelmassa. Lokakuussa julkaistussa virkamiesraportissa esitetään kolme vaihtoehtoista tapaa kompensoida seurakunnille lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksia.







Kansan Arvot 2013 -pääraportti on julkaistu
Millaisia arvoja suomalaisilla on? Kohtaavatko arvot ja toiminta? Millaiset teemat jakavat tai yhdistävät kansaa? Miten arvot vaikuttavat yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen?
T-Median Kansan Arvot 2013 -tutkimuksen pääraportti on julkaistu. Arvoja tarkastellaan suhteessa seuraaviin teemoihin: yhteiskunta, demokratia ja vaikuttaminen; talous ja työelämä; media ja tieto; ympäristö; suomalaisuus, kansainvälisyys, maahanmuutto ja suvaitsevaisuus; uskonto ja hengellisyys; elämä ja perhe.








Homouden kauhistus









#avioliittolaki #kirkko #arkkipiispa #valtionkirkko #kirkkolaki #eduskunta #rasismi #homofobia #heterohegemonia #politiikka

lauantaina, marraskuuta 22, 2014

Kirkko ei edusta uskoa vaan epäuskoa

Uskonnollisuuden määre on nykyään vähintäänkin huojuva - ja silti kirkko yrittää turhaan leimata "vapaa-ajattelua" ja pitää kiinni keisarin luomasta Vatikaanin pappiskultista: erottautumista ja hegemonian sanelua valtionkirkkona.

Monty Python's 'Always Look On The Bright Side Of Life' named most popular funeral song   

Kirkkohan olisi hyvä tuote rituaalivirastona ilman dogmeja, rasismia, magiaa ja perinnepakkomiellettä mutta kirkkohan inhoaa ainoaa mahdollisuuttaan: uudistumista. Eihän kirkko puolusta uskoa vaan perinnepakkomiellettä, kultteja (Räsäsen viidesläiset ja lestadiolaiset)  sekä Vatikaanin pappiskulttia: erottautumista.
 
Kirkon itsemurhan sisällä on usko magiaan, perinnemagiaan, että kirkolla on erityistä maagista valtaa ja magiarituaaleja - vaikka se on joutunut luopumaan (vastentahtoisesti) taikauskostaan ja helvettijulistuksestaan nololla tavalla vuosi vuodelta, pala palalta. Tähän älylliseen epärehellisyyteen "perinteestä" kirkko hirttäytyy yhä magialaitoksena vaikka on joutunut luopumaan suurimmasta osasta magiavallastaan: historiaansa torjuen vedotessaan "perinteeseen" epärehellisenä nostalgiana mutta siis vain omaa historiaansa kieltäen nostalgian usvassa.

Elitistinen ylemmyydentunne taitaa olla kirkon tärkein markkinatuote eikä ihmisyyden ja olemassaolon merkityksen ja paikallisen yhteisön rituaalisen yhtenäisyyden etsintä.
 
Kirkon "perinne"-hegemoniahan on vain valtahierarkian tukemista, Vatikaanin keisarinkultin, sumerilaisen pappiskultin ja Mars-jumalan ym armeijaan sidotun valtionuskonnon valtamagiaa elitismin jatkumona, eikä humaanisuuden kohtaamista.

 
Perinne on epä-älyllisyyden huipentuma: isoisän natsismin puolustaminen perinteellä on suoraan verrattavissa kirkon puolustuspuheisiin lahkojen ja heteronormatiivisuuden puolesta. 

Valtionkirkko esiintyy Suomen kansan sivistäjän roolissa vaikka on ollut fasistinen pakkouskonto, syyttäjälaitos ankarien tuomioiden langettajana mm. yrttien ja perinnelaulujen käytöstä ja kulttuurinmuokkauslaitos kuninkaan armeijan suorana jatkeena. 

Uskomatonta että muuten niin sairaalloisesti rasismikorttia käyttävät vihreät ja feministit puolustavat kuitenkin homo-apartheidsysteemiä eli ev-lut kirkkoa ja muita rasismilla kyllästettyjä vihamielisiä muslimi ym. perinne-kultteja.

Uskomaton vallan hegemonian ihailu.

Kuninkaan uudet vaatteet ovat aina suggestiopappien ja eliittiuskonnon hallussa.








Kainuun prikaati ja Kuopion hiippakunta allekirjoittivat yhteistoimintasopimuksen. Kiitos kenr Sonninen  20h20 hours ago
https://twitter.com/PiispaJari/status/535837227713306624

















Ja tämänkin SK:n artikkelin kuvailema "yhteinen" uskonnontunti eli "katsomusaine" on täysin harhaista uskontopropagandaa ilman todellisia historiallisia faktoja uskonnoista valtapolitiikan luomina taktisena ritualismina ja suggestiona elitistisen vallan strategiassa. Ihan samassa linjassa kirkkohallituksen muovaileman tunnustuksellisen uskonnonopetuksen kanssa, samat sensuuriperiaatteet ja suggestiopäämäärät, "uskonto on kivaa ja sivistävää".

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/kulosaaren-malli-eri-uskonnot-ja-et-yhden-oppiaineen-alla/?shared=60831-560b2cc9-500





Miksi ruotsalaiset kieltäytyvät hautajaisistaan?

Todellisuudessa valtionkirkon hautajaiset ovat ultra-vatikaanimaiset ja täynnä tunteiden tukahduttamista ja lamauttavaa ahdistusta 100% institutionaalisen kontrolliuskonnon repressoivien manipulaatoperiaaatteiden mukaisesti. 
 
http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2199726














sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2014

Kaatuuko kirkko Pride-kulkueen homoseksuaalien vihkimiseen?

Lisäys IV


Tuomiokapituli on ensimmäistä kertaa taipunut homoulottuvuudessa teologisesti - ja päästää esille teologisen itseruoskinnan.

Kirkko on eksynyt, What would Jesus do...

 Vain media voi muuttaa kirkkoa, taistelusta tulee kovempi kuin naispappeudesta.

Piispat joutuvat syömään sanojaan ja luopumaan audiensseista Vatikaaniin suutelemaan paavin sormusta? Tai sitten vihkioikeudesta luovutaan jos eduskunta suostuu siihen, jotta arkkipiispa pääsee jatkossakin suutelemaan paavillista smaragdia (viime vuonna viimeksi audienssilla, toimittiko etiketin mukaisen pusun?) 



"Kirjoitusten ja perinnäissääntöjen mukaan sapatti piti pyhittää niin, ettei silloin saanut tehdä mitään työksi laskettavaa. Jeesus kuitenkin paransi sairaita myös sapattina ja osoitti näin vanhojen kirjoitusten tulkitsijoille, että heidän pikkutarkkuutensa oli peittänyt käskyn alkuperäisen tavoitteen: sapatti on ihmistä varten eikä ihminen  sapattia varten.

Opetuspuheissaan Jeesus toisti, miten kaikki kutsutaan mukaan. Kuninkaan pitopöytään kutsutaan raajarikot, sokeat ja kerjäläiset. Köyhille julistetaan ilosanomaa ja sorretut päästetään vapauteen. Näissä näkyy Jeesuksen ohjelmanjulistus (Lk.4:18). Ytimessä näyttää olevan, että silloin kun huomataan, että joku tai jotkut on jätetty huolenpidon ja armon ulkopuolelle, silloin pitää herätä.

Erityisen moitittavaa näyttää olevan, jos tähän ulkopuolelle jättämiseen etsitään perusteita pyhistä kirjoituksista. Silloin silmien edessä ovat kalkitut haudat täynnä kuolleiden luita (Mt.23:27-28).




Lisäys


Mitä toimittajat eivät huomioi kirkkouutisissa?
Valtakamppailua kirkon valtarakenteissa.


Vanhoillisten vallankaappaus jatkuu kirkossa

   - Kirkon koko taloushallinto vanhoillisimpaan hiippakuntaan Ouluun

Tämä on ennen kaikkea vallan keskittämisen projektia valtionkirkossa. Tampereellakin otettiin seurakunnilta omaisuus ja päätäntävalta 7 seurakunnalta - 5 vastusti mutta kirkkohallitus jyräsi!






  • "Perussuomalaiset ehdottaa: Aviossa synnyttäville eläke-etu" 

Nyt tarkkana: tässä on koko totuus; keskiajalta ponnistavan kirkon lupaama statusnousu kun suostut eliitin määräämään häpeäpeliin "kelpaavuudesta" eliitin silmien alla ja simpanssien hierarkiakamppailuun muiden määrittelemänä, eliitin palvelijana. Tottelevaiset alamaiset pelkojen ja taikakuskon(non) alistumispelissä. Kun ihmiset hämätään ahdistumaan kelpaamisesta, heitäon helppo hallita.
 
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288672836562.html


    



No niin,
 pappi perui puheensa ja siunauksensa eikä käynyt marttyyrin polkuansa loppuun saakka.


Naisparin siunausta lauantaina edelsi pastorin vakaa päätös toimia vastoin kirkon ohjeita. Seurasi jupakka, jossa pappi kielsi tekonsa. Nyt Helsingin piispa vahvistaa tapahtuneen. HS



::



Valtionkirkko kiemurtelee ja vähättelee hysterian vallassa konfliktia ja teologista ongelmaa.

Notaari poikkeuksellisen nopeassa lausunnossa:



ja katsokaa kirkkoherran ilmettä, kuinka peloissaan kirkkoherra voikaan olla

 

Kukkoja ja koiria kirkko siunaa mutta ei homojen vastuunottamista.

Hysteria ja jännite syntyy kirkon eliitin petoksesta, harhauttavasta kaunopuheesta ja päätoimittajien luomasta mediamanipulaatiosta, jolla suuri yleisö on saatu luulemaan että lailla etuoikeutettu ev-lut valtionkirkko olisi protestanttinen uskonto, joviaali ja suvaitseva kansankirkko.
      
Kirkkohan haluaa nyt välttää avointa ja rehellistä konfliktia kaikin keinoin sillä kirkko on luopunut lipevästi "julkisuudessa" jyrkistä linjauksista pehmeällä puheella maksimoidakseen veronmaksajien määrän mutta silti keskittyy jyrkän dogmansa, viidesläisten ja lestadiolaisten vallan suojeluun sekä varsinkin koulujen pakkouskonnonopetuksen suojeluun (kirkon jäsenten lapsilla ei ole uskonnonvapautta kouluissa): kokouksissaan piispat ylpeilevät toisilleen vanhakantaisuudellaan ja Vatikaanille kelpavuudellaan. Hyvin kaksinaamaista ja enemmistö-"asiakkaita" harhauttavaa.  
Piispat suojelevat suvaitsemattomuutta mutta sallivat hyppysellisen suvaitsevaisuutta ja suojautuvat halveksittavaan väistelyyn mahtavan median paineen alla, varsinkin arkkipiispa, joka ei käytä valtaansa uudistuksiin mutta toki rasvaisen rohkaisevia ja katteettomia sanoja liberaaleille mediassa - vastoin kirkon virallisia linjauksia.  
    
Mediassa on luotu harha, että epäprotestantti kirkko olisi liberaali.  
Kirkon valtarakenteet ovat totaalisesti vanhoillisten kaappaamia kirkon enemmistöä vastaan. 
  • Ensinnäkin täytyy ymmärtää, että ev-lut valtionkirkko ei ole demokratia.

    Kirkon "äänestyskäytännöt" ovat kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksen säädöskäytännöissä ja tulkinnoissa rakennettu suosimaan vanhoillisia eli konservatiiveja ja fundamentalisteja (ns viidesläiset kalvinistit ja vanh.lestadioaiset).

    "Muuttumattomuus" on sisäänrakennettu kirkon poliittiseen systeemiin ja vaaleihin liittyvään sensuuriin, tahalliseen eli taktisen huonoon tiedotukseen. Seurakunta ei kutsu eikä valitse omia pappejaan eikä voi erottaa kirkkoherrojaan.  
    
Kirkko on vain tasapainoilun politiikkaa, vallan ylläpidon taktikointia, ei protestanttista uskoa eettisillä linjauksilla uskon väärinkäyttäjiä ja vatikaanin pappiskulttia vastaan. Kirkko sallii ruman töpaikkarasismin seurakunnissa, pakkoseksin lestadiolaismiesten valtana ja laajan tasa-arvolain rikkomisena  homovihana ja työntekijöiden kiusaamisena seurakunnissa kirkkoherran mielivallan alla. Vain mediajulkisuus saa etelässä kirkkoherrat hillitsemään itseään.  
 
Luther ja muut nousivat konservatiiveja vastaan ilman kompromisseja kun Vatikaanin "usko" oli vain vallankäyttöä ja heikompien hyväksikäyttöä. On vain yksilöiden uskoa, ei ole kirkon pyhyyttä ja valtaa yksilöiden alistamisessa protestanttisessa ja Jeesuksen vallankumouksessa.   
 
Suurimmat puolueet joutuivat yhteistuumin pelottelemaan ja uhkailemaan piispoja, jotta naispappeus meni läpi. Se ei ollut kirkon oma teologinen valinta vaan vain taktinen jousto verotusoikeuden jatkamiseksi. 
 
Teologisesti ev-lut kirkko ei missään tapauksessa ole protestanttinen, enimmäkseen roomalais-katolinen Vatikaanin teologian ja pappiskultin seuraaja oikeiston yhteistyökumppanina.  
  • Luther julisti, että avioliittoon vihkiminen ei ole sakramentti eli ei ole protestanttien pyhä opinkappale vaan vain ja lihallinen, maallinen sopimustoimenpide, ihmisten oma valinta ihmisten omasta elämästä omalla vastuulla. 

    Avioliitto ei ole pyhä eikä pyhitä - tämä on teologinen johdonmukaisuus protestanttisessa pappiskultin purkamisessa
Kun piispat käyttävät sanaa "ykseys" he tarkoittavat sitä, että kirkko suojelee fundamentalisteja ja sietää liberaaleja. Kirkko ei siten noudata oppiaan eikä muuta oppiaan mutta estää protestanttisen teologian kehityksen.  
Päätoimittajat todistivat olevansa kirkollisen eliitin likaisen pelin puolella kun piispa Huovisen harjoittamasta noitavainosta eli homovainosta Helsingissä ei yksikään lehti ole vieläkään uskaltanut kirjoittaa oman journalistisen tutkimuksen kautta, vain Kotimaa julkaisi aiheesta kirjoitetusta kirjasta maininnan.
  


 
  • Faktat kirkon asemasta juridisesti
      
Kirkkolaki velvoittaa pappeja noudattamaan eduskunnan päätöksiä

eli jos tasavertainen avioliittolaki tulee, kirkon täytyy
a) siihen nojautua ja toteuttaa sitä  
b) tai irrottautua valtiosta lopullisesti ja pyytää kirkkolain lopettamista   
c) tai lopettaa valtionkirkkona vihkiminen siunauksena (Ruotsissa on lopetettu sekä vihkiminen että valtionkirkkolaki)  ja vain vahvistaa juhlatilaisuudella muiden viranomaisten tekemät vihkimiset jatkaen apartheid-politiikkaa erotellen yhä heteroliitot muista liitoista ollen muita vahvistamatta papin sanalla.




     Eli tiivistettynä

Minua ja montaa muuta ärsyttää kirkon linjattomuus ja sumutus  julkisuudessa, vaikka kirkko ei luovu Vatikaanin dogmasta, opeista, niin silti medialle pumpataan väärää niljakasta tietoa kiemurteluna, "hyväntahtoisuutena" ja ympäripyöreytenä. Piispat ja kirkon puolustajat esittävät olevansa kaikille kaikkea, "kansankirkko", "osa suomalaista kulttuuria"  vaikka eivät ole suvaitsevaisia eivätkä toteuta kirkossa työntekijöille valtion tasavertaisuuspykäliä (papit ovat viranomaisia valtion lain alla) tai Lutherin oppia avioliiton maallisuudesta. Puolet kirkon työntekijöistä ovat ankaria fundamentalisteja.
 
Kukaan ei voi olla kaikille kaikkea!  Miksi kirkko ei ole rehellinen? Miksi suomalaiset sietävät kirkon ja median valheita kirkon olemuksesta? Ei voi olla yhtä aikaa suvaitsevainen ja suvaitsematon - mm homofoobisesti ja avioliiton ulkopuolista seksiä vihaten.  
En myöskään ymmärrä, miksi liberaalit eivät perusta omaa uskontokuntaa/järjestöä sillä kirkon muuttaminen on aivan turhaa ja hidasta. Tätä tiedostamista hidastaa median valehtelu ja sensuuri kirkon sisäisestä rasismista. Kirkko pysyy nyt keskustan ja kokomuksen poliittisen vallan isona tukijana koska liberaalit protestantit ovat niin alistuvia ja suostuvat hyssyttelyyn fundamentalistien vallan puolesta. Fundamentalisti Päivi Räsänen nostettiin tieten tahtoen kirkkoministeriksi. 

   
  

       
  • Demokratia kirkossa kirosana


    "Mietin mielessäni, mikä kirkko sitten on. Diktatuuri?

    Oligarkia? Vaikka uskontokuntien uskonoppeihin liittyvät asiat eivät yleensä missään uskontokunnassa ole äänestyspäätöksiä, evankelis-luterilaisen kirkon normaali maallinen hallinto on periaatteessa organisoitu demokraattistyyppisellä mallilla.  Sanon ”demokraattistyyppisellä”, koska aidoksi demokratiaksi sitä ei vielä voi kutsua."  

         "Kirkon kolme tärkeintä ongelmanasetteluakin on vain maallisiin ärriin keskittynyt: Rakenteet, Rakennukset ja Raha."

                                            - Johanna Korhonen



 







 



Mielenkiintoisia prosenttilukuja kirkon gallupissa: 
  • suurempi prosenttiosuus uskoo ufoihin kuin kirkon määrittelemiin opetuksiin n.24%.
  • 50% Hesalaisista nuorista on taasen ateisteja.
  • Kirkon valtarakennelma ei kiinnosta 
    • jäsenistä harkinnut kirkosta eroamista yli 40 % 
    • Ketola: Osallistumisprofiili heijastelee perinteistä kansankirkkoasetelmaa.
      34%:  "en ole uskonnollinen mutta en ei-uskonnollinenkaan"

   
   Siis: 
  • Ketola: eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten osallistuminen hengellisiin tilaisuuksiin on yksi alhaisimmista
  • Koskinen: On hävettävää, että ihmisiä painostetaan tunnustamaan (Nikean uskontunnustuksessa) uskonsa sanoilla, joita he eivät usko. Tämä on moraalinen pulma.  

 

Lisäksi 
"Valtion suhde uskontoihin perus- ja ihmisoikeuksien valossa"
- valtionkirkkoinstituution ja sekularismin ongelmakohtia

       "Kirkon kannatus Suomessa on jyrkässä laskussa"

- Tästä gradusta löytyy paljon tietoa Euroopan tilanteesta ja Suomen uskontopolitiikasta

TAMPEREEN YLIOPISTON TUTKIELMAT :

http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=23077





Iltalehden toinen Gallup:

60% kirkon jäsenistä perustelee jäsenyyttään tavalla ja tutuilla taparituaaleilla, 22% uskolla. 














EPILOGI


No niin, pappi perui puheensa ja siunauksensa.

"Kirkko älähti – pappi pelästyi ja kielsi siunauksensa Pridessa.
Naisparin siunausta lauantaina edelsi pastorin vakaa päätös toimia vastoin kirkon ohjeita. Seurasi jupakka, jossa pappi kielsi tekonsa. Nyt Helsingin piispa vahvistaa tapahtuneen. HS

http://www.hs.fi/kaupunki/Kirkko+älähti++pappi+pelästyi+ja+kielsi+siuna














tiistaina, tammikuuta 21, 2014

Onko ev-lut valtionkirkko lainkaan luterilainen?

 Huom - sisältää kartan, jossa Suomi sijoitetaan Vatikaanin kulttuurin vaikutusalueelle


" Hiltunen näyttää olevan samoilla linjoilla kuin Komulainen, joka painotti, että kirkon rakenteiden tulee luoda tilaa Hengen liikkeille. Kirkon reunamilta ja jopa ulkopuolelta nousee koko ajan kaikenlaista kiinnostavaa. Enkelibuumi ei ole ainoa esimerkki nykyajan hengellisestä etsinnästä.

Tulevaisuuden kirkon merkittävä haaste on vastata ihmisten etsintään ja erilaisiin henkisiin virtauksiin. Samalla kun se itse on osa sekulaaria valtiota, se on myös osa yhteiskuntaa ja maailmaa, jossa jylläävät mitä erikoisimmat liikkeet ja opetukset. Notkeiden rakenteiden lisäksi haasteisiin vastaaminen vaatii vahvaa hengellistä identiteettiä ja kykyä keskustella monenlaisten maailmankatsomusten kanssa."

-- Onko kirkko uskontovirasto vai uskonto?


Miksi dogmeja ylläpidetään, jos niillä ei ole väliä?

Kirkolla vain poliittinen kontrollin merkitys? Ainoa todellinen olemus?

Vain julkisuus saa muutoksia aikaan?

http://temaatikko.wordpress.com/2014/03/11/kirkko-yhteiskunta-ja-hengellisyys/



  Valtiouskontojen kartta - valtionkirkot yms 


Onko ev-lut valtionkirkko lainkaan luterilainen?



Kirkkohan esittää olevansa hengellinen
ja teologinen yhteisö.

Piispat esittävät olevansa dogmatiikan vartijoita ja tuntijoita mutta mielestäni kirkko elää mahdottoman paradoksin päällä:  kirkko ei ole luopunut Vatikaanin roomalais-katolisesta teologiasta ja pappiskultista vaikka mainoslauseissa ja studiohaastatteluissa väittää olevansa luterilainen.

Yleinen pappeus on ankarasti kielletty kirkossa vaikka se on protestanttisen luterilaisuuden ehdoton perusta teologisesti. Vain kirkkoherrat
voivat säännöstellä tippoja "siviileille" (pappien nimike seurakuntalaisille) yleisestä pappeudesta mutta säännöstely ja ei-papillisen toiminnan pihtaaminen kirkon tiloissa vain korostaa vallan ehdottomuutta.  
 
  Mielestäni kirkon seurakunnat eivät ole protestanttisia yhteisöjä
 vaan sumerilaisen ja roomalaisen valtionuskonnon suorana perillisenä, valtarakennelmana, Vatikaanin pappiskulttia, epäluterilaista ehtoollis- ja kastemagiaa, lasten pakkouskonnonopetusta tunnustuksellisesti valtion avulla (otettu takaisin koululakiin tunnustuksellisuus) ja avioliiton sekä hautaamisen room.kat. magiaa korostavissa sakramenteissa roikkuva äärimmäisen keskiaikainen valtionkirkko, valtaan,  paikallispolitikointiin (mm. hautausmaiden "kirkollista yksinoikeutta" puolustavaan), verotukseen ja salaiseen poliittiseen minivatikaani-kirkkohallituksen kähmintään sekaantunut valtakoneisto sotilaspappeineen.

Kaiken pohjalla on väärä teologia  ilman luterilaista ideaalia pappien vallan purkamisesta.
Luther itse sanoi, että kaste ei ole uskon ja pelastuksen ehto - valtionkirkko opettaa nyt aivan toisin. Paavalin luoma kaste-oppi "uutena ympärileikkauksena" on pakollinen jäsenyydelle valtionkirkossa. Jeesus kuitenkin kumosi kaiken papillisen rituaalivallan uskontofilosofiallaan ja vapauttavalla eettisellä opetuksellaan.
  • Jopa ehtoollinen muutettiin 2011 takaisin Vatikaanin transsubstantiaatio-oppiin ev-lut kirkossa piispainkokouksen käskyllä ohi kirkolliskokouksen; aikaisemmin evankelis-luterilaisia pappeja tiukasit kiellettiin juomasta ehtoollisviinejä roomalais-katolisesti pois ehtoollisen jälkeen  mutta nyt opetetaan Vatikaanin magiaoppia viinin muuttumisesta vereksi. Tämä on jyrkkä poliittinen sitoutuminen ja lähentyminen Vatikaanin uskontovaltaa kohti pois protestanttien yksilökeskeisestä uskonvapaudesta.

Uudistukset
näin teologin näkökulmasta olisi helppo ja nopea linjata protestanttisesti ja eettisesti mutta toimittajatkin hyväksyvät sokeasti piispojen ei-luterilaiset vaatimukset Vatikaaniin nojautuvista "perinteistä" unohtaen sen, kuinka kirkko tuki fasisteja sisällissodassa ja natseja jatkosodassa liittoutuessaan jopa natsikirkon kanssa virallisesti. 

Piispat tähtäävät nyt maksimaaliseen valtaan ja kattavuuteen jäsenmäärässä tärkeimpänä kirkon toiminnan ja teologian määrittelyn "dogmana" mikä ei ollut protestanttien alkuperäinen julistus uskon vapaudesta ja Vatikaanin valtapelistä irrottautumisessa.


Valtionkirkko saa olla valtarakennelma eduskunnan niin halutessa mutta se ylläpidetään nyt ihmisiä pettäen, pakottaen ja karkeasti valehdellen:"Kirkko ei ole valtionkirkko" 
  
Kaikkein paljastavinta on se, että hyssyttelevä ja "liberaalin" vaativan imagon arkkipiispa ei ole kertaakaan esittänyt kirkolliskokoukselle että seksuaalimääreistä ja -moralismista vapaa avioliitto voisi olla 100% tasa-arvoinen kirkon rituaaleissa ja arvokäsitteissä ja että kirkko ei yrittäisi poliittisesti enää manipuloida hallitusta ja virkamiehiä Vatikaanin avioliitto-opillaan. Arkkipiispakin on esittänyt vain uusia rasistisia segregaatiomalleja kirkolliskokoukselle - Vatikaanin 1400-luvulla luomien, silloin uusien "avioliitto-perinteiden" ja kirkon vihkimisvallan mukaisesti. 
 
Kirkolla ei ole lainkaan omaa arvosuuntaa ja arvoperiaatetta, vain suojautumiskikkoja ja yleisen mielipiteen jäljessä vastentahtoisesti mukautumista ilman mitään moraalia.

 
Piispat tekevät kaikkensa estääkseen konservatiivisen ja pappiskeskeisen hierarkisen maailmankuvan muuttumisen - protestantinen seurakunta pitäisi olla itsenäinen yhteisö mutta ei valtionkirkon yhteisöt Suomessa saa yhteisönä erottaa kirkkoherraansa tai pappeja tai talousjohtajaa.

Kirkon pitäisi valita linjansa tai ilmoittaa vain olevansa kirkkovirasto, joka lainaisi kaikille suomalaisille uskonnollisille järjestöille tilojaan. Et voi palvella kahta herraa, jos väittää olevansa Jeesuksen seuraaja organisaationakaan. Nyt valtionkirkko tukee yhä mielenterveyttä tuhoavia menestysteologian kalvinistisia lahkoja rahallisesti sekä arvovallalla - kuten vanhoillislestadiolaisten johtajia ja viidesläisiä.


Jos kirkko haluaa edes avautua ja olla rehellinen niin sen pitäisi
antaa rehellisesti jäsentensä muodostaa erikseen liberaaleja
seurakuntia ja konservatiivisia. Ihmisten tulisi saada itse valita
"pappinsa" tai teologi, jonka käyttöön antaa verotusrahansa.
 
Tietysti kirkossa toimii aidosti humanisteja luterilaisia rohkeita sieluja mutta se ei tee piispojen ja kirkkoherrojen rahakkaasta valtarakennelmasta ja Vatikaanin  teologiaa seuraavasta opista  luterilaista. Harhautettujen määrä on suuri kun media suojelee kirkkoa hellällä kädellä.







Linkkejä

Muutoksia ei tehdä toimintaperiaatteissa vaan kirkkokeskeisyys ja niin materialismia hallitsee pappiskultin statusajattelua myös paniikkinappuloissa




Nyt kirkko lypsää jo 120 miljoonaa euroa kaikilta kansalaisilta yhteisöverotuksen (40 milj) ja laillistetun veronkierron eli valtionkirkkojen verohelpotusten avulla sekä n. 40 miljoonaa tunnustukselliseen uskonnonopetukseen koulujen budjeteista kuten myös sotilaspapit valtion verorahoilla rahoitettuna. Vuosittain.

Päivi Räsänen haluaa luoda uuden kirkollisen lisäveron kaikille kansalaisille valtionkirkkoja varten:
  • " Seurakuntien yhteiskunnallisten tehtävien kustannusten kattamiseen on lähdetty etsimään lainsäädännöllistä ratkaisua. Tämä asetettiin tavoitteeksi jo hallitusohjelmassa. Lokakuussa julkaistussa virkamiesraportissa esitetään kolme vaihtoehtoista tapaa kompensoida seurakunnille lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksia.

     Ensimmäisessä mallissa kirkon osuutta yhteisöverosta nostettaisiin tasolle 120 miljoonaa euroa ... " 

  • -- http://www.paivirasanen.fi/2013/11/kirkolliskokouspuhe/





On aika aika problemaattista väittää, että valtio on vastuussa uskontokunnan opin ja tulkinnan mukaisesta näkökulman positivistisesta, epäkriittisestä aateopetuksesta, "kristillisestä" historian rajaamisesta ja sensuurista kouluopetuksessa- muutenkin Nylenin teksti on aivan nyrjähtänyt outojen premissien aggressiivisella olettamisella. Uskonto on hänelle pakko ja kaiken ehto. Vatikaanin perinteiden mukaisesti. 


      Kolumni

"Koulujen uskonnonopetuksesta"

- Antti Nylén          

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/koulujen-uskonnonopetuksesta/...





  • 10 käskyä kirkolle












Auttakaa, vanhat valheet eivät enää auta

  • Urpilainen pyysi piispat apuun

http://www.hs.fi/m/kotimaa


>   silmminnäkijä paikalla

" Täydellisen mitäänsanomaton keskustelu. Piispa Ambrosius on täydellinen opportunisti, vallan mielistelijä. Piispa Mäkinen oli aivan pihalla. Hänellä ei ollut kerta kaikkiaan mitään sanomista eikä piispa Sipolla senkään vertaa."






Uskonnon luonne määriteltävissä?

  • Kuten uskonnon totuudet sulkeutuvat omaan piiriinsä, ja uskonto tarjoaa parhaat vastaukset ongelmiin joiden syntymisessä se on jo ollut mukana, samoin loogiset päättelyketjut pystyvät luomaan selvyyttä vain kysymyksiin, jotka on asetettu saman logiikan ehdoilla. Logiikka ei siis ole logiikkaa, vaan joukko omaehtoisia loogisia avaruuksia, mahdollisia maailmoja, joissa kussakin vallitsevat omat alkuehdot ja niiden mukaiset lopputulemat.

    http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159005-mika-on-mitakin-tai-ei-ole

Uskonto on ratkaisulogiikkaa: tarjotaan malli ratkaisuille ja suurten kokonaisuuskien hallinnalle pienen ihmisen mielessä.









Lähetystyön ihmeellisyyksiä - ilman linjauksia, ilman takeita


"Tunnettua on, että seitsemästä järjestöstä neljä ei hyväksy ev.lut. kirkon papinvirkaa, ja viisi suhtautuu torjuvasti homoseksuaalien parisuhteisiin.

Kirkkohallitus on nähnyt paljon vaivaa selittääkseen mustan valkeaksi ja ristiriidat olemattomiin, mutta toistaiseksi huonoin tuloksin..."

http://kirkonkellari.fi/lahetystyossa-muhii-uusi-maineriski/









tiistaina, maaliskuuta 26, 2013

Arkkipiispa Mäkinen ei halua luopua kirkon seksuaalivallasta


Arkkipiispa ei halua luopua kirkon seksuaalivallasta
Arkkipiispa ei halua luopua kirkon seksuaalivallasta
Arkkipiispa ei halua luopua kirkon seksuaalivallasta
Arkkipiispa ei halua luopua kirkon seksuaalivallasta
Arkkipiispa ei halua luopua kirkon seksuaalivallasta
Arkkipiispa ei halua luopua kirkon seksuaalivallasta
Arkkipiispa ei halua luopua kirkon seksuaalivallasta


Arkkipiispa Kari Mäkinen peruu erikoisella tavalla toimittajien tulkintaa hänen selvästä lausunnostaan:





Kirkko tekee taas sen, minkä aikaisemmin.
Veivaa, hämää ja mutisee.

Mutta mitä kirkon pitäisi tehdä?

Haluaisivatko ihmiset rehellisesti neutraalin rituaali-instituution, jossa asiakkaat saavat valita rituaalin semanttisen ja uskonnollisen sävyn vaikkapa aivan ateistisella sanastolla?

  • Pohdin tekstin lopussa kirkon mahdollista radikaalia muutosta palvelulaitoksena.

Kun valtionkirkko huomaa hävinneensä poliittisen valtataistelun ja kirkon "puolustautuvasta" muutosvastarinnasta tuleekin julkisuudessa kirkon valtaa syövyttävä tekijä, se alkaa änkyttää, tekee myönnytyksiä, esiintyy sitten sivistyksen puolustajana ja ”meidän yhteisen kulttuurin” edustajana.

Siis arkkipiispa on periaatteessa humanistisen tasa-arvon ja ihmisarvon kannalla, ”hengessä mukana” mutta ”ei voi” virkansa takia sitä suoraan kannattaa? Kirkko onkin aina pitänyt periaatteet ja käytännön erillään.

Tämä sanojen merkitystä pelokkaasti syövä peruutus ja kumpaankin suuntaan pyllistäminen  voi kuitenkin olla pahin taktinen virhe mitä yksikään piispa Suomessa on tehnyt kirkon valtapolitiikan kannalta.

 Viimeiseen asti arkkipiispa Mäkinen tukeekin vanhaa epädemokraattista torjuntataistelua valtionkirkon määräävän aseman puoltamisesta.

Kunnes kirkko alkaa olla taas vain tappiolla julkisuuskuvansa hallinnassa ja kirkon käytäntö muuttuu kuten naispappeudessa ja monessa muussa asenteessa vasta viime hetkellä kirkon jälkijunateologiana.

Arkkipiispan ensimmäinen epäselvä myötäily avioliiton juridisen suojan määrittelyn vapauttamiseksi valtiolle oli taktisesti yritys kerjätä kirkolle julkista kiitosta mm. demoni-imagotappionkin jälkeen.   ”Ehkä me muutumme, ehkä. Älkää erotko kirkosta. Kirkko on moderni, ehkä, joskus, kirkolle sopivalla tavalla... ”

Kirkko tulee aina jäljessä turpa verellä saatuaan ensin selkäänsä taantuneesta ihmiskuvasta.


  II

Naispappaus-sota oli aivan samanlainen.

Kun kirkkoa uhattiin aidosti valtionkirkon aseman ja verotusoikeuden menettämisellä niin se muuttui yht'äkkiä modernin ihmiskuvan puolustajaksi, siis etupäässä julkisuudessa, omassa julkisuudenkuvan hallinnassa.

Naispappaus-sota oli poliittisesti painostava. Laajasti kulisseissa poliitikot, virkamiehet ja kulttuurieliitti uhkailivat kirkkoa valtionkirkko-statuksen menettämisellä ja ihmeesti Pyhä Henki alkoi puhua piispoille nopeasta uudistuksesta.

Ev.lut valtionkirkko ei ole aidosti moderni.

Eikä se ole edes protestanttinen Lutherin suuntaan vaan enemmänkin protestanttisen kalvinismin suuntaan kalvinistisena valtakonstruktiona, instituutiona, Jumalan kontrollin ja ennaltamääräämisopin edustajana.

Valtionkirkko näyttelee modernia suojellakseen konservatiivista ydintään, pappiskulttiaan ja magiauskomuksiaan pitääkseen kiinni keskiaikaisesta kirkkokuvasta ja hierarkiasta.

Eli piispat notkahtavat julkisuudessa polvilleen ja taipuvat vasta kun heidän täytyy puolustaa viimehetkellä oman hierarkisen asemansa menettämistä. 

Kirkon myötäilyteologia on tyhjän päällä.

Se on nyt mediataideteos ja aivan jotain muuta kuin rivijäsen kirkostaan luulee. Arkkipiispan taktinen ajattelu ja semanttinen pelleily voi nyt pettää aika pahasti jos ihmiset ymmärtävät kirkon tosiolemuksen dogmaattisena valtakoneistona.

Sosiaalisen median kautta ihmiset uskaltavat ensimmäistä kertaa kertoa mitä ajattelevat papeista ja kirkon opeista, mitä ovat joutuneet kokemaan kirkon hampaissa.


Kirkon tärkein valta on aina ollut seksuaalista.

Häpeävaltaa ja kontrollipelastusta.
Kirkon oppien pohjana ei ole Jeesuksen opetus vaan kirkkoisien viha ja inho seksuaalisuutta kohtaan. Siitä muotoutui kirkon "aseksuaalinen" ”puhtausoppi” eli syntioppi, jossa ytimessä on ollut kirkon jäsenen seksuaalinen valvonta valtana ja jäsenen omaehtoinen häpeä omasta seksualaisuudestaan. Kirkkoisät julistautuivat muita puhtaammiksi kieltäytyessään seksistä ja tämä aseksuaalisuus nähdään yhä suomalaistenkin pappien pappismaisissa maneereissa mutta varsinkin room.katolisen kirkon pappien seksikieltossa välttää aikuisia naisia perisynnin tulkintana.
Luterilaisessa teologiassa seksi ei ole perisynnin mtafora mutta katolisessa ja kalvinistisessa teologiassa se on.

Homo-opin uhkakuvan muuttaminen on nyt kirkon valtakulttuurin kipupisteen ja kirkkohistorian ytimessä avioliitosta rajoitetun seksualaisuuden ja kirkon kontrollivallan ydintoimintana.

Kirkko siirtyi 1500-luvulla ylistämään heteroseksuaalisuutta ja avioliittoa. Kirkko omi avioliiton itselleen ja julistautui avioliiton totaaliseksi kontrolloijaksi ja säätelijäksi. Se merkitsi huomattavaa valtaa kansalaisten elämän keskukseen ja kulttuurin muokkaukseen ”yhtenäiskulttuuriksi”.

Ruhtinaille tämä sopi mainiosti, sillä keskitetty valta on aina totaalisinta valtaa. 


 III

Kirkko on instituutiouskonto.

Kirkko on valtakonstruktio.

Kirkko ei ole Jeesuksen opetusten säilyttäjä vaan oman valta-asemansa ja rituaalivallan säilyttäjä. Piispojen toimia ohjaa vain valta-aseman ylläpitämisen skenaariot.

 Jeesuksen opetuksilla ei ole mitään merkitystä uusjuutalaisen veriuhrimagian ennallistajan eli Paavalin perustaman seurakuntahierarkian ja temppelikultin mallissa.

Jumalanpalvelusmagia on kirkon syvä yhteys ja sitoutuminen tuhansien vuosien temppelikultin ylläpitäjiin aina Sumerista saakka. 

Suomalainen valtionkirkko myöntyy aina lopulta mihin tahansa säilyttääkseen valta-asemansa valtionkirkkona:  etuoikeutettu kirkollisvero, röyhkeät verohelpotukset jokaisen kansalaisen yhteisistä rahoista, uskonnonvapauslain rikkomisen tukeminen virkamiesten avulla lasten pakkouskonnonopetuksella valtion kouluissa skeä kuntapolitiikassa onnistunut hautausmaiden monopoliaseman puolustussota.


Suomalaisen ev.lut valtionkirkon muutosta 1922 jälkeen ei ole ajanut lainkaan teologia, uskontofilosofia ja itsekriittisyys kuten Lutherin uskonpuhdistusta.

Kaikki myönnytykset julkisuuden paineen myötä ovat vain valta-aseman turvaamista eikä kirkon itsetutkiskelua. Vatikaanin ja Paavalin hierarkiauskontomallista ja kirkon moraalivallasta ei luovuta.

Valtionkirkko haluaa olla yksilön olemuksen moralistinen määrittelijä puhtausoppeineen ja Jumalan edustaja ”oikean” yhtenäiskulttuurin määrittelijänä vaikka onkin nyt ajettu nurkkaan vapisemaan kansalaisten paheksunnalla ja medianäkyvyydellä sen taantuneisuudesta ja seksuaalirasismista. Ortodoksinen kirkko jätetään näköjään yhä kuriositeettina rauhaan sen harrastamasta rasismista ja naisten tuomitsemisesta epäpuhtaiksi rituaalien suorittajina.
  
Valtionkirkon myöntymiset eivät ole ikinä argumantaatioita ja uskonpuhdistusta vaan vain taktisia vetäytymisiä keskiaikaisen asemansa ja hierarkiaolemuksensa puolustukseksi.
Tämä on tärkeä huomioida kirkosta, jonka piispat ihailevat Vatikaanin ”jatkuvuutta” ja ehdotonta taantumusylpeyttä ilman moraalista vastuuta opetuksensa seuraamuksista.

Suurin ongelma on ehkä yllättävästi kirkon pelokas liberaaliosasto, joka ei uskalla avoimen luterilaisesti ja järjestelmällisen ylpeän modernisti  vastustaa  piispojen ja kirkolliskokouksen epäluterilaista teologiaa.

Koska liberaalit eivät puhu täsmällisesti, ei mediakaan ymmärrä vanhoillisten syvää valtaa kirkossa vaan uskovat piispojen epätodellisia damage control -puheita ”uudistuvasta kansankirkosta”.

Piispat väittävät siis kiron olevan kaikille jotakin. Piispat väittävät, etteivät voi ottaa tässä ajassa Lutherin uskonpuhdistuslinjaa ”perinteiden tähden”. Aikamoinen paradoksi ”luterilaiselta kirkolta”. 

Kirkon suurin ongelma on sen ydin, teologia.

Kirkko ei ole modernin luterilainen vaikka se on saanut toimittajat ja jäsenet niin uskomaan.

Kirkko on syöpäläisen tavoin kiinni valtion suonella ja kansalaisten kukkarolla verohelpotuksineen vaikka luterilaisen kahden regimentin opin mukaan kirkko ei voi olla osa valtiota ja virkamiesjärjestelmää. 

Kirkon peruslinjaukset ja hyvin harhauttavat kriisinhallintapuheet toimittajille tukevat pohjimiltaan vain kirkon ”perinteistä” roomalais-katolista perusolemusta ja sen mädäntyvää teologiaa sen protestanttisena muunnoksena eli kirkon kalvinismissa, viidesläisyydessä, kirkkovaltiounelmassa eli siis yhtenäiskulttuuripakkomielteissä valtion suojaamana kirkkona.


  IV

Kirkon pappiskultti-hierarkia ei ole lainkaan luterilaista teologiaa kuten ei lasten kastaminen "pelastuksen suojana".

Sotilaspapit armeijan palveluksessa kertovat karua kieltä kirkon maailmankuvasta vallan ehdottomana apulaisena osana valtakoneistoa, kuninkaan kirkkona.

Armeija onkin kirkon tärkein tukija ja valtionkirkon tärkeyden perustelija.

Sotatilanteessa kirkon propaganda on ollut totalitaarisen sotasensuurin ja sotahysterian tärkein apu ja kehys järkyttävillä tavoilla tavlisodassa, sisällissodassa ja jatkosodassa natsi-Saksan verveljeyden puolustajana. 

Jos yhteiskunta ja lama kriisiytyy, kirkko on ensimmisenä polvillaan sotilasjuntan edessä vannomassa uskollisuuttaan uusille hallitsioille  ja valtiofasismille keskitysleirien porteilla ”näinä vaikeina aikoina” - kuten aijemminkin. Ev.lut. kirkko teki tiiviin ideologisen kirkkoliiton natsikirkon kanssa sodan aikana mistä harva kirkon jäsen tietää.

Valtionkirkkojen perusolemus on korruptio.

Valta ja valtion tuki muita uskontoja ja humanistista ihmiskuvaa vastaan. 


  V

Historiallisesti kirkko on vaarallinen poliittinen tekijä.

Kirkko olisi halunnut jatkaa homoseksuaalisuuden kriminalisointia sillä se on alunperinkin ollut kirkon lobbaama syntihierarkia eli syntioppi todisteena kirkon kontrollin ulottumisesta ihmisten yksityiselämään. Kirkon valta on ollut sen totalitäärisessä määrittelyvallassa. 

Kirkko vastusti useassa vaiheessa lasten oppivelvollisuuslakia ja valtion ylläpitämää koulujärjestelmää koska rikkaat kirkon vaikuttajat (mm. kirkkoherrat) menettivät halpaa työvoimaa.
Vaarallisin kirkon poliititnen vaikutus on sen epäpoliittisessa vaikutuksessa: kirkko kannustaa ihmisiä suuntaamaan katseensa pois poliittisesta vaikuttamisesta ja jopa luottamaan poliitikkoihin kirkollisilla rukouksilla kuin koskemattomiin virkamiehinä eikä kansan poliittisen vallan alaisina toimijoina. 

Itse en näe kirkon ytimessä mitään muutosta sillä kirkko haluaa yhä olla valtionkirkkona oikeistolainen poliittinen vaikuttaja ja muiden uskontojen yläpuolella kirkkolain avulla.

Lasten ja nuorten pakottaminen valtion kouluissa kirkon tunnustukselliseen uskonnonopetukseen on yhä kirkkopolitiikan suorimpia ja brutaaleimpia vallan osoituksia.

Uskontopakko ei siis poistunut 1922 uskonnonvapauslain jälkeen vaan kirkko on saanut pitää valta-asemansa lasten aivopesijänä ja uskontokultuurin opetuksen vääristäjänä vedoten lasten vanhempien uskontoon.

Lapset eivät saa opetuksessa aitoa kuvaa kirkkojen ja uskontojen historiallisista vaikutuksista vallanpitäjien aseena kautta aikojen.

Uskonnottomien aikuisten lapset sentään saavat realistisempaa opetusta uskonnon ja vallan liitosta. 

Kirkon suojelemat lahkot ovat myös esimerkki kirkon valtakeskeisestä toimintaperiaatteesta:

harhaoppinen henkinen väkivalta hyväksytään jos vain lahkot tunnustavat kirkon verottajaksi ja piispat ylimmäksi rituaaliseksi auktoriteetiksi. Kuten vanhoillislestadiolaiset.

”Luther”-säätiökin saa vasta nyt monoa - mutta vasta kun se uskaltaa suoraan kiistää piispojen valtaa. Säätiön harhaopit ja demoniopit eivät toki ole piispoja häirinneet lainkaan.


  VI

Suomalaiset selvästi vielä haluavat virallisen rituaali-instituution, jonka papit siunaavat syntyneet ja saattavat muut hautaan.

Suurimmalle osalle suomalaisita rituaali-instituutio kelpaisi selvästi aika yleisesti myös ilman kirkon epäselvän dogmaattisia oppeja kolminaisuusopista, Kristuksen veren uhrimagiasta ja ylösnousemuksesta.

Kirkolla olisi funktio mutta sen pitäisi luopua dogmeista palvellakseen suurinta osaa suomalaisia sielunhoidollisesti rituaalisena jännitteiden käsittelijänä ja elämänvaiheiden sosiaalisena suorittajana.

Neutraali rituaali-instituutio siirtymärituaalien suorittajana olisi realistinen ja rehellinen muoto, jota suomalaiset kaipaavat kirkon vuosisataisten moralististen syntikultuurivaiheiden jälkeen.

Uskonnolliset voisivat pitää sitten rauhassa uskonnollisia rituaalejaan kirkoissa mutta kaikille olisi myös tarjolla neutraaleja pelveluja.

Helsingin tuomiokapitulihan on jo julistanut että kirkko ei ole inkvisitio. Tämä on häkellyttävä lausunto sinänsä mutta tähän voimme tarttua.

Siten neutraali rituaalipalvelu pitäisi olla kirkon yksi palvelun valinnanvapaa osa, jos valtionkirkko halutaan jättää pystyyn yleisenä intituutiona. 

Kirkon tulisi siten tarjota valtion instituutiona palveluksia myös ateisteille ja palkata laaja-alaisia pakana-pappeja, jotka vapautuneesti pystyvät vetämään myös ei-uskonnolisia elämänvaihe-rituaaleja mm. yleistajuisella luontosymboliikan retoriikalla.


Muussa tapauksessa valtionkirkkoinstituutiot on ehdottomasti lopetettava ja kirkkolaki etuineen pyyhittävä pois valtion valvomista laeista.

  • Nyt kaksi etuoikeutettua valtionkirkkoa saa ideologista valtaa, statusta valtiopäivien ja julkisten virastojen yms siunaamisen rituaaleista (vuosittain kymmeniä)  ja maallisia rikkauksia valtion avustamina ja se ei ole uskonnonvapauslain mukaista. 

Kirkon etuoikeutettu valta on rikos ihmisyyttä vastaan.

Voimme vain katsoa kirkon historiaa Suomenkin lähihistoriasta, mitä kaikkea äärioikeistolaista eliitin toimintaa se on tukenut dogmaattisella toiminnallaan.




Arkkipiispan oma puheenvuoro ja alkuperäinen tulkinta videolla, jonka hän tuomitsi jyrkästi semanttiseksi leikittelyksi ja asiattomaksi puhetavaksi
Arkkipispan myöntävä lausunto videolla.

Ällistely leviää sosiaalisessa mediassa arkkipiispan kiistämislausunnosta.
Kansalaisten täytyy muistaa, että kirkko on semanttisen venyttelyn, paradoksien, tulkintakeikautusten ja käänteistämisen mestari 1600-vuotisena instituutionaalisen valtansa aikana.




Juutas Arkapiispa