Sosiopaatin huoneentaulu - Arhi Kuittinen

Nosto 2008  - päivitetty - Arhi Kuittinen terapeutti kirjoittaja -
 

 Pahan ongelmasta.

 Psykopatian olemuksesta.


Onko paha vain tapa ja tilanteen luomaa hyötytoimintaa vai tuhoavaa hekumaa? Tahatonta, tahallista, järjestelmällistä? Mikä paha on inhimillistä, mikä tautiluokitusta, mikä ahdistuksen painetta? Ymmärrettävää?


Antiikin Kreikan Olympos-vuoren häiriintyneet jumalolennot ovat loistava psykopatiagalleria, narsistisesti häiriintyneiden perustyyppien kipeä pantheon.

Sosiopaatti-sanaa eivät suomalaiset psyyken ammatilaiset suostu enää käyttämään ja ovat ruoskineet sen pois toimittajien sanavarastostakin.

He puhuvat mieluummin tautiluokituksista, joissa kätevästi pahan ongelmaa ei semanttisesti ole. Narsistisesti häiriintyneistä psykopaateista sentään puhutaan, mutta tulkintakirjo on hämmentävä.

Naistenlehdissäkin vaihtelee asian käsittely sadistisen narsistin kohtelusta kertovista tarinoista kognitiivisen psykoevankeliumin julistajiin, joiden mukaan persoonallisuushäiriö on vain jonkinlainen käsityshäiriö, käytöshäiriö, kognitiovirus, joka voidaan huomioimalla muokata ja korjailla ymmärryksellä ja tahdolla. 

Itse näen asian vähän rankemmin psykoanalyyttisesti.



Persoonallisushäiriötä voi lieventää ja hallita ulkoisten auktoriteettien (kuten kognitiivisen terapeutin, vaimon/miehen, papin tai pomon jatkuvasta painostuksesta ja houkuttelusta) ja sosiaalisen paineen (hyvä maine ja menestyksen moraaliseet statusehdot) mutta se on aika peruuttamaton hajonneen persoonallisuuden tila.

Kysymys ei voi olla pohjoismaisen demokraattisen tasa-arvoisesta ja suoraan verrattavasta ihmiskuvasta, toivon teologisesta näkökulmasta tai rohkaisevasta myötätunnosta, kun puhutaan psyyken fundamentaaleista vauriomalleista ja psykoottisen käyttäytymisen määrittelytavoista.


Sosiopaatit eli sensitiiviset psykopaatit eli dynaamiset narsistit tuntevat oman huoneentaulunsa ja käskynsä sosiaalisen kelpaavuuden hallinnasta ja säädellystä itsehallinnasta.

Sosiopaatti kykenee ylikorostuneen narsistisesti kontrolloimaan omaa persoonallista epätasapainoaan ja hajonneisuuttaan ulkoapäin, ulkokohtaisesti hajottamalla ja kontrolloimalla vaikkapa muiden ihmisten sosiaalisia ja psyykkisiä tasapainopyrkimyksiä. Hajota ja hallitse. Sota on psykopaattien sosiaalisesti kontrolloitu aggressiorituaali, ei väistämätön ihmisen osa ja elämänhallinnan tapa.

Epävakaat aggressiopsykopaatit taas tuntevat pakottavaa halua ulkoistaa suoraan sisäisen kaaoksensa avoimen aggressiivisilla voimannäytöksillä.

Albert Speer on loistava esimerkki täydellisen sopeutuvasta ja miellyttävästä sosiopaatista. Hän huolehti niin arkitehtuurista kuin massamurhien teollistamisesta ja osasi vaihtaa väriä kuin kameleontti, vedoten vuosisadan suurimpaan myyttiin, virkamiesvelvollisuuteen ja poikamaiseen uskollisuuteen.

Kunhan saavutti valtaa. Kykenevä mihin tahansa, sopeutuva milloin vain. Velvollisuus ja ideologia ilman vastuuta mutta silti äärimmäisen tietoisesti kaikkia tekojaan peitelläkseen tuottaa mahdollisimman sivistyneitä ja harkittuja valheita.

Tässä havaintojani narsistisesti painottuneen persoonallisuuden itseymmärryksestä

Sosiopaatin huoneentaulu

1 ) Ihaile julkisesti sitä, mitä luontaisesti halveksit.

2 ) Vetoa tunteenomaisesti ja vaativasti ihanteisiin tai ideologiaan, sillä ihmiset tuntevat voimattomuutta elämää suurempien ihanteiden äärellä.

3 ) Toimi niin, että kelpaat parhaiten niille, joille sinun täytyy kelvata ja joista sosiaalinen olemassaolosi ja julkinen profiilisi on riippuvainen.

4 ) Toimi ihailtavasti, sillä ihailevat ihmiset sokeutuvat roolien tavoitteista - kätke se, kuinka paljon nautit muiden ihmisten riittämättömyden tunteista.

5 ) Pyri osoittamaan, että ihmiset ovat sinusta riippuvaisia, sinun tarkkailevan nyppivistä ja vertailevista mielipiteistäsi ja varmuudestasi riippuvaisia - lupaile aina liikoja ja vetoa myöhemmin muiden ymmärrykseen ja joustavuuteen.

Korosta aina erehtymättömyyttäsi, mitä "oikeastaan tarkoitit"
ja toisten valintojen vääryyttä ja epäonnistumista joltakin katsantokannalta.

6 ) Jos inhoat myötätunnon osoittamista edes laskelmoivasti ja strategisesti annosteltuna, tukeudu kovaäänisen painokkaasti jokaisen mahdollisen moraalisesti tulkittavan asetelman kohdalla suuriin ajattelijoihin ja ajattomiin viisauksiin itsestäänselvänä ja ylilyövänä auktoriteettina niin että muut tuntisivat pahaa oloa ja riittämättömyyttä normaalin elämänsä talonpoikaisjärjellä normaalisti sujuvasta vuorovaikutuksesta.

7 ) Halveksi avuttomuutta ja etsivää herkkyyttä aina kun mahdollista, mutta vain silloin kun tällä toiminnalla ei ole itsellesi haittaa - statukseltaan mitättömien suhteen tai niiden seurassa, jotka ihailevat tunteetonta voimaa tai joihin pelko on tehokkain keino vaikuttaa - toimi silloin vapaasti kokeaksesi aggressioittesi voimaa ja niiden purkamista ulospäin nautinnon sanelemana, ettet halveksisi omaa epäpersoonallista hajonneisuuttasi ja ettet hajoaisi omien kaoottisten aggressioiden voimasta.

8 ) Jos heikkona hetkenä tunnet olosi tyhjäksi ja tunnet kateellisuuden paineen nousevan mieleesi ajatellessasi tavallisista tunteista tyytyväiseksi tulevia ihmisiä, katso, kuinka hekin käyttävät tavallista vuorovaikutusta ja yleistä hyvinvointia pehmentämään tavallisia valkoisia valheita ja mielistelevät kaikkia ihmisiä ympäripyöreän varovaisesti ja mukavuudenhaluisesti ilman mitään raudanlujaa päämäärää; katso kuinka pieniä he ovat ja kuinka suureksi voit tuntea itsesi ohjaillessasi muita ihmisiä laskelmoidusti, katso kuinka heikkoja ohjailtavat ihmiset ja ns. ystäväsi ovat.

ii

Tiedostaa vai eikö tiedostaa?

Mitä sadisti tiedostaa?

Voiko sadisti olla tiedostamatta toisen kärsimystä?
Ei.

Miksi sadisti nauttii toisen kärsimyksestä?
Koska hän nauttii siitä. Psykopaatti nauttii omasta arvaamattomuudestaan vikka kuinka sitten antamaansa vaikutelmaansa korjataksen vinkuu anteeksiantoa. Oikukas ihminen luo näkymätöntä pelon ilmapiirin suojaa itselleen ja varpailla oloa ympärilleen.

Koska hän hakee sitä. Ei kaikkien kanssa mutta esim työpaikalla alistuvimpien ihmisten tai lasten kanssa.

Kuinka sadistinen psykopaatti tulisi tiedostaa?
Humanistisesti? Tasa-arvoisesti?

Suomessa on vieläkin kognitiiviseen psykologiaan nojaavia "kasvatustieteilijöitä" ja koulupedagogeja, joiden mukaan joukkokiusaaminen on vain ryhmässä "tapahtuva" lumipalloefekti, "prosessi". Homma vain pääsee käsistä. Vahinko. Oho.

Mikä pääsee miten irti, noin vain?

Ruotsissa oli laaja ja pitkäaikainen tutkimus aktiivisista koulukiusaajista, kiusaamistapahtuman generoijista (en nyt löydä tutkimuksen nimeä 2008/2009). Lähes kaikki tutkittavat diagnostisoitiin sitten aikuisina persoonallisuushäiriöisiksi. Persoona oli  murskattu jo lapsena. Kiusaaminen oli tapahtunut kotona ja lapsi toteutti oppi koulussa.

Sadismi on pahan olon projektio. Toisen ilmaisema paha olo on kuin vapahtaja sadistille, joka ei halua/osaa käsitellä omaa pahaa oloaan. Sadisti torjuu omaa pahaa oloaan eikä halua samaistua itseensä. Samalla osoittaa samaa epäempaattisesti kyvytöntä perusinhoa määrittelemiään "heikompia" ihmisiä kohtaan.

"Radikaali armo", fanaattisen toiveikas ja epärealistinen armo, institutionaalinen automaattiarmo, on yhtä tuhoava ilmiö kuin radikaali paha -ilmiönä.

Kumpikin ovat yhteisöä halvaannuttavia. Ymmärystä rajoittavia.

Natsien nationalistinen ja rotukeskeinen "radikaali armo" perustui ajatukselle, että Saksan kansaa on suojeltava  kaikelta "pahalta" ja laajennettava keinolla millä hyvällä. Amokin armoa: sijoita paha johonkin mielikuvaan niin tiedetään miltä hyvää on suojeltava.

Jokainen yhteisö tai yksilö, joka luulee omistavansa absluuttisen hyvän, on jo astunut piirtämään absoluuttisen pahan rajalinjaa. Radikaalin armon eli pelastuksen omistaja tarvitsee radikaalin pahan, Demiurgin, jonka luomistyö tuottaa varjoja ja tuulimyllyjä Don Quijotelle.

Radikaalin armon yksi versio, utooppinen tasapäistämisajatus ja pseudohumaani tasa-arvon absoluuttisen ihmiskäsitys, on hyvin vaarallinen ilmiö mm. nykyisessä suomalaisessa KIVA KOULU-koulukiusaamisen torjuntaprojektissa.

Tämä ajatus, että kuka tahansa voi ruveta koulukiusaajaksi, on sontaa, pseudopsykologiaa.

Helpoin tie vaimentaa kiusaamisilmiö hoitamatta ja piilottaa vaikein psykologinen hahmotusongelma kiusaajalapsen perhessä vaikuttavasta psykopatiasta on vaatia oppilaita näkemään kiusaaja aivan tavallisena ihmisenä ja siis luovuttaa kiusaajalle spesiaalistatus opettajan silmissä - jota muiden lasten täytyy varoa ärsyttämästä.

Kiusaaja saakin opettajan empatian osakseen, kiusattu ärsyttää opettajaa ja "uhkaa koulurauhaa".

Psykopatia, persoonallisuushäiriö, täytyy uskoa todelliseksi ilmiöksi ja aktiiviseksi roolitoiminnaksi, ennen kuin sadismia voidaan ymmärtää. 

Toki nuoria pikku sadisteja on terapeutin ja kouluterveyshoitajan taholta ymmärrettävä kognitiivisesti elämäntilanten hahmottamisksi ja autettava/painostettava heille jonkinlaista sosiaalista tietoisuutta syntymään mutta se, että yhteisöä ja ennen kaikkea kiusattuja vaaditaan "tajuamaan" se, että kuka tahansa voi huvikseen kiusata toista ja siksi ei saisi "syyllistää" kiusaajaa "erilaisena".

Mutta ymmärräys sadistien kanssa vaatii aina ehtoja ja rajoja avun kohteelle. Muiden ei tarvitse taipua sadistin edessä empatian takia vaan sadisti on laitettava taipumaan muiden ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edessä.

Jos kiusaaja vapautetaan syyllisyydestä jonkinlaisen "yhteisesti jaetun perisynti" -ajatuksen kognitiivisena versiona, tälle pikku sadistille annetaan suorastaan kehoitus että kiusaaminen oli vain itsensä ilmaisua ja luontenpiirre. Normaalia. Vastuusta vapautettava lipsahdus.


Rahamarkkinoiden romahdus ei ollut sattuma tai laskennallinen vahinko.

Eikä jää viimeiseksi, sillä koko maailman poliittinen johto on ollut heti lohduttamassa ja pelastamassa ahneuden julistajia. Rahan arvoa ilmestyy taas kuin tyhjästä veronmaksajilta rahan painajille ja pelaajille. Täydellinen puhallus.

Maailma ei luo markkinoita vaan markkinat luovat nyt mieleisen maailman.

Pörssimaailma on sosiopaattien hautomo, narsistinen lastentarha. Samaistumiskyvyttömyys on korvaamaton etu peliluolassa. Putsattu vain heitetään aamunkoitteessa mäkeä alas Pörssi-Pantheonista.

Voitto on ainoa ilo, toisilta pois otettu suurin tyydytys.

Pörssispekulaatioon ei kuulu seuraamusten humanistinen arviointi. Houkuttelu, maanittelu, yhteinen arvon nousun odottelu, toisten odotusten varan laskenta.

Voiton kasvattaminen hypellä ja osakkeiden arvonnousun vedättäminen matemaattisesti mahdottomilla pyramidihuijauksilla ei välitä seuraamuksista. Seuraamukset ovat vain kirous hyvien fibojen odotusmarkkinoilla. Kaikella on vain välinearvo, ihmisten hyvinvointi ei kiinnosta markkinalordeja. Itsekkyys on ennakkoehto edun saalistajille, joille ansio ei tule työstä vaan arvon siirtämisestä vedonlyöntinä ja systeemin kaappaamisena muilta itselle.

Lehmää lypsetään vain yhä tehokkaimmilla lypsykoneilla, kunnes lypsetäänkin jo lehmän verta. Sosiopaatteja ei huoleta tappaa lypsettävää lehmää tai keksiä aina uusia paroni von Münchausenin tarinoita rahan neitseellisestä sikiämisestä vapaassa kapitalismissa. Köyhien määrä on vain vitsi varallisuuden haalijoille. Sosiopaatti samaistuu vain Jumalaan ja ylemmyyden turvaan.


Miten psykopaatteihin tulee suhtautua?

Selkein esimerkki: työpaikalla tai jopa poliittisissa kuvioissa vallanhimoista psykopaattia ei saa ymmärtää "humanismin" takia, jonkin sokean velvoittavan empatiaperiaatteen velvoittamana.

Aikuiset psykopaatit eivät ole keskustelun ja normaalin empatian tavoitettavissa.

Periksi antaminen ei ole ymmärtämistä. Tasa-arvo ja kunnioittaminen on tietysti must sosiaalisen reiluna pelinä mutta psykoottista peliä pelaavalle ei voi antaa milliäkään myöten, kun peli tulee selväksi normaalille yksilölle.

Työpaikallakaan psykopaattia kohtaan "joustava" empatia ei auta vaan vain reilujen rajojen vetäminen ja ehdottomasti niistä pitäminen.

Psykopaatti vetoaa jatkuvasti toisten ihmisten perusempatiaan - vain jotta voisi kinuamalla vedättää ja ylittää toisten ihmisten rajoja, vääristääkseen tulkintoja ja luodakseen hämmennystä, ihan vain vaikka siirtämällä omaa työtään muiden tehtäväksi mutta siis myös itsetarkoituksellisesti alistaakseen toiset vetoamalla, hämäämällä, väärinkäsityksillä, ruikuttamalla ja uhkailemalla.

Siinä mielessä psykopaatti lähimmäisenä ei ole normaali ihmissuhde normaalille ihmiselle.

Vaan sotatilan oivaltaminen, toisen tuottaman vääristymän tiedostaminen, jotta ei itse joudu halveksimaan itseään ja voimattomuuttaan järjettömien myönnytysten ja näkymättömien häpäisyjen kautta, joihin on siis suostunut itse. Psykopaatti tuottaa toiseutta sekoittamalla ymmärryksen rajoja.

Psykopaatin vastustaminen ei tuota sitä kaaosta ja toiseutta, mutta konfrontaatiossa sosiaalista vuorovaikutusta kulissien takana hallitseva toiseuden inferno  pääsee esille ja paljastuu aiheuttaen hämmennystä ja torjuntaa. Kaaosta ei synny, se vain paljastetaan.

Mikä on pelottavaa ihmisille, jotka hallitsevat rooliaan sopeutumalla ja kerjäämällä kitosta kontrollihaluisilta ihmisiltä. 

Toiseuden musta aukko on psykopatiassa sisäänrakennettuna. Siksi ihmiset eivät halua vastustaa psykopaattia vaan haluavat myötäillä häntä, koska normaali vuorovaikutus ja tulkintakategoria omasta roolista ja hyväksynän ehdoista on vastustuksen hetkellä lähes mahdotonta.


Psykopaatti ei muutu normaaliksi vuorovaikutteiseksi ihmisolennoksi pohjattoman empatian ja myötäilyn avustuksella.

Psykopaatit ovat toki samalla ihmisiä - tarpeissaan. He haluavat elämänpiirinsä ihmisiltä hyväksyntää, partneriltaan hellyyttä, kokea suuria tunteita elokuvissa ja kokea olevansa valitsemilleen ihmisille turvallisia, ehkä usein liioitellun suuria pelastajahahmoja (kuten natsit "arjalaisille"). Mutta joitakin kohtaan taas koston ruumiillistumia ja maanpäällinen jumalhahmo ilman mitään estoja. Vaikka pskopaatin useimmat tarpeet ovat normaaleja, hänen keinonsa eivät ole sitä.

Täyteen vauhtiin päässyt psykopaatti on suoraan verrannollinen vallantuntoisiin natseihin. Tavallaan he ovat demonisia omissa tavoitteissaan, kuuntelevat omia demonejaan, narsistisia tavoitteita ilman vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Heidän sisäinen motivaationsa toimii sadismin ja vahingonilon voimalla, he saavat voimaa sadistisista toimenpiteistä, toisten heikentämisestä ja hämmennyksestä, toisen kärsimyksestä. Vallasta. Miellyttävästä käytöksestä ja ihailtavasta maineesta sosiaalisena valuuttana.

Hitlerin natsijohtajat olivat banaalin naurettavia kliseitä jo epäarjalaisessa ulkomuodossaan, lapsuudessaan ja elämänhallinnassaan voimattomia hiiriä kunnes saivat mahdollisuuden toteuttaa puhtaan ja estottoman vallan politiikkaa edustaessaan täydellisiä ihanteita.

Kaikki toiminta, mikä antoi voimaa, innosti heitä. Jopa neuroottinen järjestelmällisyys voiman sairaalloisena analogiana, voimattomana määrän todisteluna ilman tulevaisuutta ja jatkuvuutta. Toisten heikkous ja sotavoiman tuhoisa voima kiihotti heitä. Mitä vähemmän tuhlaavaa empatiaa ja etäisyttä haavoittuvaan ihmisyyteen, sitä parempi roolisuoritus natsilta, joka ei ikinä tappanut itse omin käsin ketään.

Määritelmä demoniselle mielenlaadulle.
Tuhoamisesta elämänvoimaa; toisen tuho tai toisen muokkaus, minulle voima.

Vaikka joka natsin sisällä onkin nyyhkivä ja halveksittu pikkupoika, he valitsivat toisen heikkouden omaksi voimakseen.

Kysymys ei ollut ymmärtämättömyydestä vaan askeleesta, jolla oma luhistuminen ja voimattomuus siirretään toiseen ihmiseen. Aktiivinen fasisti tarvitsee aina täydellisen vihan kohteen, puhtaan uhrin, jota kohtaan saa projisoida empatian vastatunteen, tuhoavan vihan.

Eichmann oli täydellinen psykopaatti. Hän ihastui ideologiaan, jossa julmuus palkitaan ja hän oli täysin tietoinen siitä. Ei hän ollut tunteeton vaan tavoitteli omaa onnen olotilaa täysin siemauksin. Halveksien menneen elämänsä heikkouttaan ja siis torjuen sekä korvatakseen omia lapsuuden kokemuksiaan estottomalla voimalla.

Eichamann ei toiminut totellakseen vaan nauttiakseen. Hän oli tietoinen seuraamuksista ja maksimoi toimintansa vaikutuksia. Hän ei ollut systeemin osa vaan loi systeemin.

Herra Fritzl koki velvollisuudekseen alistaa ja nöyryyttää "tottelematonta", epäkristillisesti käyttäytyvää, julkean itsenäistyvää, seksuaalisuutensa löytänyttä tytärtään ja sai siitä suunnatonta tyydytystä. Isällistä nautintoa ehdottomasta auktoriteetistaan. Hän toimi ihanteittensa mukaan tuhotakseen tyttärensä elämän ja vapauden. Fritzl ei nauttinut elämästään ja kauhistui, kun tytär alkoi nauttia elämästä.

Mutta. Hän näki insestijälkeläistensä kärsimykset, sillä hän pelasti osan insestilapsistaan todelliseen sosiaaliseen maailmaan, ylpeänä omast roolistaan pelastajanakauhukellaristaan, oman mielensä umpikujasta. Fritzl oli kunnioitettu vanhojen perinteiden mukainen alfauros kotikulmillaan. Kunnioitettu ja pelätty.

Radikaalia pahaa ei ole.

Siitä olen samaa mieltä.

Mutta nauttivaa ja hedonistista sadismia löytyy, joka osaa ulvoen vikistä ja vedoten vaatia empatiaa, toisten sokeutta, kuin pieni lapsi, jos ei saa ehdotonta mielivaltaa yhteisössään.

Kysymys ilmiön ymmärtämisessä tosielämässä on näkökyvystä rajojen suhteen.

Empatia ja joustavuus ei valitettavasti auta psykopaatin kanssa, siinä mielessä demoninen vuorovaikutus on kyseessä. Olen tässä elämänkokemukseltani "freudilainen", tukeudun teoriaan ja kokemukseeni enkä näe mitään järkeä nähdä jokaista vuorovaikutusta skandinaavisen inhimillisenä, "olemme samanlaisia-periaatteen" mukaisena ilmiönä, kaikkien ihmisolentojen kanssa.

Psykopatologia on aika demoninen tila. Virkamies- tai isälliset patriarkkavelvoitteet ovat urbaani legenda todellisen pimeyden kiertämiseksi.

Asian ymmärtämisessä ei ole kysymys humanismista luopumisesta vaan tärkeimmästä realismista ihmismielen äärirajan reunalla.

Jos psykopaatti ei näe tasa-arvoa, niin humanistin on turha uhrautumalla kuvitella luovansa tasa-arvoa paratiisilliseksi ennalleensaattajaksi.   Empatian tuhlaileva ja toiveikas tunteminen sadistisen periaatteen mukaan toimivia ihmisiä kohtaan ei vain toimi. Kysymys on todellakin eri lainalaisuuksista ja systeemipelistä.

Ei psykopaattia tarvitse vihata ja vainota vaan psykopaatin jatkuva valtapeliskenaario on vain tiedostettava.

Kaoottisen vaiheen jälkeen psykopaatti voi jonkin verran tiedostaa omaa patologista tilaansa ja pelokkaana sopeutua tarkkailun alle mutta vain täydellisen umpikujan, tekojen julkisen paljastumisen ja häpeäromahduksen kautta.

Useimmat sosiaalisesti sopeutuvat psykopaatit vain tiedostavat sosiaalisen paineen ja aseman menetyksen uhan moraalin korvikkeena ja niin painajaismaisesta kansalaisesta voi tulla näennäisesti unelmaisovanhempi lapsenlapsilleen - koska hänellä ei ole enää mitään valtaa, vain menetettävää lastenlasten suoman uuden mahdollisuuden roolin kautta.


Kannattaa muuten näissä kirkkoisien radikaali paha-ajatuksissa ja transsendenttisen kadotuksen moraaliontologiaongelmissa lukea Markuksen evankeliumia.

Jeesus on tosi vittumaisen aggressiivinen narsistisille ja tekopyhille, yliuskonnollisille ihmisille, jotka halusivat loistaa huomion herättämisellä ja show-luonteisella nöyristelyllä kuuluisan opettajan edessä.

Jeesukselle radikaali paha ei ollut uskonnollisessa epäpuhtaudessa ja erilaisuudessa, kuten sen ajan juutalaisille oli, vaan korruptoitunutta sielua edustivat valtaa metsästävät fariseukset, kehuja kerjäävät uskonnolliset elostelijat ja ylimieliset fundamentalistimoralistit, joille tavallinen oli alempiarvoista ja saastaista. Jeesus ei säästellyt sanojaan näiden hyypiöiden kanssa.


iii

Sadismi on etupäässä fantasia.

Vahingonilo on fantasia.

Jos joku näkisi suoraan vahingonilonsa seurauksena, että joku tekee itsemurhan ilkeyden ja juorujen seurauksena, hän voisi hyvinkin oksentaa. Mutta ilman oksennusta ja seuraamuksia, vahingonilo on sinänsä täydellisen häiryyntymätön fantasia ja motivaattori.

Sadisti on hyvin motivoitunut ihminen. Hänellä voi olla hyvin monimutkaisia ja yhteisöön sopeutuneita strategioita, joista yhteisökin hyötyy, ulkoisesti. Psykopaatin teot eivät kuitenkaan määritä psykopaatin ongelmien syvyyttä ja traumojen määräävyyttä. Harva säntillinen psykopaatti tietä olevansa psykopaatti.

Sadismin ei tarvitse olla hardcore fyysistä kontaktia ja veren loiskumista, vaan jo fantasian tunne saa useimmat sadistit tekemään valintoja, suunnittelemaan statuksensa hallintaa, valehtelemaan äidille veljestä, halveksimaan erilaisia ja valitsemaan kokonaisvaltaisia ideologioita.

Stalin oli ensin ominkäsin ahkera hardcore hitman mutta heti kun oli mahdollista, hän eristi veren erittymisen ulkoistamisen kautta muille gangstereille - ja nautti yhtä paljon jatkotoimenpiteistä ja niiden raporttien lukemisesta vain paperilta.

Stalinista on muuten julkaistu uusi kirja. Nuori Stalin. http://www.amazon.co.uk/Young-Stalin-Simon-Sebag-Montefiore/ Stalin pukeutui kuin kerjäläinen ja kulki yksin tunnistamattomana kuin haamu päästyään ison rikollisorganisaation johtajaksi, jotta hänen vihollisensa eivät tunnistaisi häntä. Hän ohjasi varjoista ja oli jokaisen alaisensa varjo.


Radikaali armo voisi käsitteenä määritellä ilmiötä, jossa esimerkiksi opettajat samaistuvat nimenomaan uhmakkaaseen ja itsenäiseen kiusaajaan ja näin opettajat haluavat antaa armoa ja empatiaa juri "suurimmalle synnintekijälle" eli vahvuutta huokuvalle estottomalle kiusaajalle.

Kiusattu voi inhottaa opettajaa voimattomudessaan ja avuntarpeessaan.

Radikaali armo, sokea armo, liittyy freudilaiseen ilmiöön, jossa mm. perhe tuntee suurta empatiaa ja rakkautta hakkaavaa isää kohtaan ja pienikin isän hyväntuulisuus koetaan elämää suurempana, lähes jumalallisena ilotapahtumana.

Isään projisoidaan toiveita, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Fantasia ja toive isästä konstituoi tällöin kokonaan isäkuvan.

Radikaali armo on uskonnollisesti tyydyttävän alistumistunteen alkuperäisenä ilmiönä ns ihmisen psyyken jäänne, alistumismekanismi ja "emootioautomaatti" psykoottiselta alfauros-laumakaudelta, jolloin vahvin oli automaattisesti kaunein ja kiihottavin uros - ja samalla alistuminen oli muille ainoa hengissäsäilymisen keino. Alistuminen koettiin kiihottavaksi, koska se soi hengissäsäilymisen ja uhkatilanteelta jännittävän selviämisokemuksen.

Vanhassa testamentissa Jumala kuvaillaan juuri tälläisena psykopaatti-alfauroksena, jota valittu kansa ihailee kaikkivaltiaan brutaalina massamurhaajana ja kostajana.

Eichmann ja Stalin unelmoivat alfauroksen tavoin tasapäisestä laumasta, jossa jokainen on harmaan säikkyvä, nimetön alainen - ja jossa johtavat aateliset saavat kaikki herkkupalat ensin, ehdoitta ja vaivatta.

• Churchill nautti 5 miljoonan intialaisen näännyttämisestä nälkään jotta nämä olisivat yhtä tottelevaisia kuin hän isänsä ja sadistisen elitistikoulun uhrina. 

Sadismin tärkein fantasia on nimenomaan alistamisessa, voiman säteilyssä, ei fyysisessä väkivallassa vaan puhtaassa vallassa, jossa alfauros kävelee ja muut vapisevat.

Ultranatsi Eichmann oksensi ja myös samalla pyörtyi keskitysleirin brutaalin todellisuuden äärellä, koska oli rakentanut sadistista valta- ja erilaisuusfantasiaansa vain fantasian kautta.

Mutta se todellisuuden nolo kohtaaminen ei suinkaan hänen fantasioitaan murskannut tai sadistista toimintaansa jatkossa lainkaan lamauttanut.

iv

David Lynch Eat My Fear

Narsistisen ja sosiaalisesti etevän persoonallisuushäiriön, ns sosiopaatin
voi ehkä tunnistaa seuraavista piirteistä:

Sosiopaatti osaa vain matkia ulkoisesti empatiaa ja tekee omasta empatiastaan suuren shown mm. hyväntekeväisyysjärjestöissä.

Mitä sallii itselleen mutta ei muille; miten narsisti sallii itselleen erilaisen logiikan ja epäjohdonmukaisuuden mitä hän ei salli toiselle

Miten narsistinen persoona elää muiden kautta ilman todellista vastuuta; kasvattaa omaa vapauttaan vaatien muiden muokattavuutta hänen toiveittensa mukaisiksi

Narsistilla ei ole luontevaa persoonallisuuden vakautta ja jatkuvuutta, on vain vaiheita ja jännitystiloja, kiihkoa, odotusta, epätoivoa tai vihaa, (jotka vaikuttavat aluksi vain mielenkiintoisiksi kiihkeän ihmisen piirteiksi mutta osoittautuvat jatkuvan epävakauden tasapainottelu-prosesseiksi)

Miten vaikeaa ja mahdotonta on narsistin oma luonteva anteeksipyyntö tai miten sitten se on vain suuri ja vaativa teatteriesitys, mahtipontisuutta ilman vuorovaikutuksen intimiteettiä ja vastavuoroisuutta

Miten vaativaa ja hekumallista narsistin loukkaantuminen on

Kuinka vaatii muutosta mutta ei itse muutu

Kuinka ohjaa toisia ihmisiä rajattuihin rooleihin

Kuinka valta ja vain valta tuottaa mielihyvää - väheksymisen valta, vaatimusten suunnaton valta, osallisuuden valta, luottamuksellisen tiedon valta, todisteiden valta,

Miten kaiken täytyy olla mitattavaa, verrattavaa, laskettavaa; kuinka tärkeää on statusasema työssä tai varallisuudessa

Kuinka hän vääristelee tapahtumia, kuinka muisti muuttuu, "kirkastuu", kuinka hän unohtaa vihakohtaustensa äärimmäisen hysterisyyden tai psykoottisuuden

Kuinka hän luo vihastaan pelokkeen, vaikka käyttäisi sitä säästeliäästi ja harvoin; kuinka toisen pelko luo hänelle voitonriemua, vahvuudentunnetta, "psykoottista empatiaa"sillä psykopaatit haluavat muokata ja hajottaa toisen ihmisen kaltaisekseen epävakaaksi ja traumatisoiduksi olennoksi

Kuinka hän luo suhteen, joka ei luo luottamusta vaan vaatimuksia ja tavoitteita

Kuinka hän romantisoi ja ihailee lapsuutensa alistajaa, julmaa ja tavoittamatonta vanhempaansa, turvallisuuden alkuperäistä rikkojaa ja raiskaajaa

Kuinka hän kerjää sääliä ajoittain itseinholla esittäen teatteriesityksenä kuinka muka osaa olla julman itsekriittinen itseään kohtaan ja kaipaa siksi vastapainoksi "kehua" ja liehittelyä

Kuinka hän voi ihailla ja ylistää sinun empatiakykyäsi mutta itse kokee empatiaa oudosti, vain kirjan, eläinmaailman tai TV-ohjelman hahmoja kohtaan

Kuinka hän on jäänyt emotionaalisesti kiinni ex-seurustelukumppaneihinsa, kuinka exät ovat usein ikään kuin aina osa häntä, suuria todisteita hänen kyvykkyydestään, päänahkoja vyöllä

Kuinka hän ei tunnista masokistisia tai sadistisia tunnetilojaan, ei tunnusta aiheuttamaansa mielipahaa jos on "vahingossa" aiheuttanut vaaratilanteen tai sekaannuksia valheista

Kuinka hän korostaa omaa ymmärrystään ja halveksii muiden ymmärrystä (vaikka olisi ennen ihaillut tätä toisen ymmärrystä), kuinka ylistämisen ja halveksunnan ilmaisut voivat vaihtua ilman logiikkaa - hajota ja hallitse

Kuinka kokee omat kaoottiset ja selittämättömät avuttomuuden romahdus-/taantumistilanteensa syviksi todisteiksi "inhimillisyydestä", kun taas toisen avuttomuudenhetket ja hyvästä syystä ilmenevän surun syvästi vastenmielisinä, kyynisesti halveksittavina ilmiöinä

Pyrkii todistamaan maanisella mielenkiinnolla toisen ihmisen haavoittuvuuden ja säälittävyyden, anelee luottamusta mutta riidoissa käyttää luottamuksellisia asioita pilkkana ja kiilana

Miten osaa olla vastuuton ja helposti teoistaan poisselittävä: "En tiedä mitä se oli", "Se on jo mennyttä, älä takerru menneisiin", "Ei se mitään ollut"

Miten narsisti vaatii absoluutteja ja mustavalkoisuutta epävarmuuden torjunnassaan

Kuinka ehyen seksuaalifantasman hän luo itselleen painotettuna mielikuvana vaikka läpi tihkuu valtavaa ahdistusta, seksuaalista epävarmuutta ja kimpoilevaa epätietoisuutta

Kuinka narsisti korostaa kiihkeästi "me"-olemusta mutta vain omasta näkökulmastaan

Miten nopeita psykoottiset vihakohtaukset ovat ja kuinka nopesti ne voivat mennä ohi, kuinka hän voi nauraa niille lähes välittömästi ja hilpeästi

Kuinka "persoonallisuus" muuttuu tunnetilojen mukaan, kuinka silmät muuttuvat elottomiksi ilman inhimillistä tunteita, kuinka narsisti ei tunnu olevan lainkaan sama ihminen ristiriidan kuin hyvän olon hetkellä; Kuinka vaikkapa unet ovat toistuvan masokistisia tai psykoottisia: kiduttaa itse itseään, katselee itseään kidutettavana, näkee itsensä vauvana, antautuu mystisille olennoille, toimii suurinkvisiittorina. (unista yksin nyt ei voi määritellä sinänsä mitään eksaktia eikä selkeää profiilia)

Kuinka narsisti puhuu vimmaisesti vain tulevaisuudesta kun nykyhetken emotionaalinen käsittely on täysin hajalla - nyt-hetki puuttuu, kuten persoonallisuus keinotekoisesta identiteetistä

Narsistin identiteetti on kasassa vain pakkomielteisten rooli-ajatusten kautta

Tarkastele, kuinka narsisti käyttää toisia ihmisiä omien puutteittensa täydentämiseen, antaa toisille ahtaita rooleja oman olotilansa laajentamiseksi, käyttää toisia ihmisiä apuminän kaltaisina olentoina koska ei itse ole kokonainen ihminen eikä itseään koostava voima

Käymälä-blogin kirjoituksissa (1 ja 2) ja Olemisen portailla-blogissa on ollut pohdintaa pahasta joihin kirjoittamista kommenteistani tämä teksti on laajennettu. Pahan selkeästä määrittelystä. Sivistyneen ihmisen asennoitumisesta pahaan. 

Pekka-Eric Auvisen kohtaama aatelinen nettivelho
- HS.fi
 

Fasistinen lapsuus
 

Valkoinen raivo

Suurin valhe

 
  Juha Seppälän Finlandia-ehdokaskirja:
Paholaisen haarukka


.

KEYWORDS:: psykopatologia psykologia psykoanalyysi sigmund freud kasvatus väkivalta psykoosilääke psykoosilääkitys terapia psykodynaaminen mielen teoria psykoottinen toiminta väkivalta bipolaarinen koulukiusaaminen työyhteisö työpaikkakiusaaja kiusaamisen käsittely työyhteisössä kiusaaminen koulussa kouluissa psykoosi mikropsykoosi ohimenevä persoonallisuden muutokset dualistinen ihmiskuva humanismi realismi eksistentialismi ontologia todistus kosmologinen järjestys lahjakkaan lapsen tragedia

Hyvinvoinnin minimointia - elitismi pohjoismaisen mallin tuhona

2006 nosto

Mikä on arvoitus,

jossa hyvinvoinnin edellytykset lisääntyvät

mutta hyvinvointia minimoidaan?

Suomi.

"Tulojen eriarvoisuus on Suomessa kasvanut OECD-maista vikkelintä vauhtia yhdessä Ruotsin kanssa kymmenen viime vuoden aikana", tulosaluejohtaja Mikko Kautto Stakesista kertoo.

Suomessa eletään kiihkeää eriarvoisuuden juhla-aikaa. Jyvät erotellaan ylpeästi akanoista, jotta hyvinvointi voidaan sitoa rahaan ja röyhkeyteen. Pääomatuloilla on täällä Euroopan pienin verotus, hyvinvoivassa Saksassakin on noin 90% suurempi pääomaverotus- eli siis melkein kaksinkertainen pääomaverotus toimii Euroopan veturissa.

"Myös verotuksen keventäminen on nostanut tuloeroja. Ne, jotka eivät saa ansio- eivätkä pääomatuloja, eivät hyödy verojen laskemisesta. Tuloerojen kasvun yksi syy on, ettei sosiaaliturvaa ole nostettu palkkojen tahdissa. " -HS

  Tuottavuus mittarina, hyvinvointi
  selviytymistaistelun porkkanana.

Arvon määrittämsitä tuottavuuden mittareilla.
Ihminen välineenä.
Pelkokertoimena luuseristatus.
Kulutushysteriaa puutteen pelossa.
Peloteyhteiskunta stressikertoimien kautta.

• Stressi kuluttaa yhä useamman suomalaisen hampaita. Hampaiden yöllinen narskuttelu on lisääntynyt viime vuosien aikana erityisesti opiskelijoilla. -YLE
• "Vuonna 2005 työikäisten miesten yleisimmäksi kuolinsyyksi nousivat alkoholista johtuvat syyt eli alkoholisairaudet ja myrkytykset. Alkoholisyyt ovat ohittaneet sepelvaltimotaudin tämän väestöryhmän merkittävämpänä kuolinsyynä." -IS

Hyvinvoinnin rajaamista - hyvinvoinnin jakamisen sijaan.
Uhkakuviin panostamista.

Syrjäytymisen uhkakuva heijastettuna joka seinälle.
Ruoskana
Pilkkana
Eliitin raivo hyvinvoivaa yhteiskuntaa vstaan,
hyvinvointivaltio terrorin kohteena

Häviämisen uhka motivaationa - "kilpailuyhteiskuntana".

Eriarvoisuuden evankeliumi Lipposen ja Vanhasen mukaan. Verottakaa köyhiä jotta rikkain osuus erottuisi julkeammin, röyhkeämmin ja ihanammin. Ja sitten ihmetellään mistä lapsien pahoinvointi johtuu.
Televisiosta? Väkivaltapeleistä? Mainoskuvista?
Ehei.

Pahoinvointivaltio

Vaikka suomalaiset lapsukaiset menestyvät pikkumaisessa PISA- oppipistevertailussa niin toisissa kyselyissä juuri eurooppalaisista maista suomalaiset lapsoset inhoavat eniten koululaitosta, laitossysteemiämme - eivät viihdy tehosysteemissä, ylisuurissa luokissa, jatkuvassa pelottelussa menestymättömyydellä, epäluovassa ulkoapänttäämistä, muottiin tunkevassa broilerikoulutuksessa.

    Tytöillä itsemurhia eniten maailmassa.

Sosiologisessa tutkielmassa -97 kysyttiin lapsilta mikä on pahin haukkumasana.
Ei, ei läski vaan... luuseri. Sitä lapset pelkäävät ja sitä lapset käyttävät halpojen kännykköiden käyttäjiin. 

" In the most recent edition of AnalysNorden, which is published today, Heikkilä paints a shocking picture of what a major cut in the price of alcohol can lead to, especially for social groups already marginalised in Finland. "

Lasten pahoinvointi pahenee joka päivä lähes kaikilla mittareilla.

Itsemurha-ajatukset, syömisongelmat, ADHD, psykoosit lapsilla, huostaanotot, haastattelututkimuksien pahoinvointikertomukset, identiteettiongelmat, masennuslääkitykset lapsille, huostaanotot, lasten itsemurhaluvut - kaikki nousussa paitsi oppimisongelmat mitattuna koulusuorituksina. Olemmehan suoritusyhteiskunnassa, jossa suoritus on A ja O.

Arviolta kolmasosalla suomalaisista lapsiperheistä on joko päihde-, väkivalta- tai toimeentulo-ongelmia.

Lasten rankka alkoholinkäyttö on ehkä hieman "alentunut" ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen - mutta vain yhden rajoitetun otannan mukaan ja samalla kun ei huumeiden käytöstä ole kunnon tilastointia eikä kyselytutkimuksia. "Perhearvojen" Vanhanen hyväksyi alkoholin verotuksen alentamispolitiikan valtion verotulojen maksimoimiseksi - vastoin kymmeniä asiantuntioita vastaan seuraamuksista välittämättä.

Tehokkuuspolitiikkaa.
Statustietoisuutta.
Statusyhteiskuntaluokkatietoisuutta.
Sallittua stressihysteriaa kanavoituna suuriin saavutuksiin ja tavoitteisiin.

Pelotepolitiikkaa - kurjuuden pelotevaikutuksen todellistamiseksi ja nöyrien ylityömyyrien jalostamiseksi.
Menestys tai hävitys. Vanhan helvettipelotteen uudelleen käyttöönottoa.
Osoita menestys rahassa tai onnellisuutesi on epäilyttävää.
Ohjelmoidun onnen valtakunta.
Menesty niin kuin sinulta odotetaan.

Yötyöhön ja univajeeseen on havaittu liittyvän myös vakavia terveyshaittoja.

Ällistyttävin poliittinen paradoksi lienee siinä että vaikka kansalaisten arvoissa opettajat ja sairaanhoitajat ovat hyvin korkealla, niin samalla poliittinen arvopolitiikka pitää heidät eurooppalaisittainkin jatkuvasti palkkakuopassa. Viiden vuoden aikana kansanedustajien suhteellinenkin palkkakorotus on prosentuaalisesti ollut 20 kertaa suurempi kuin hoitoalojen prosentuaalinen palkkakorotus. Ja euroissa tuhansia euroja kuukaudessa.

Tämä on menestysteologiaa.
Kilpailun ontologiaa.
Ihminen systeemiä varten.
Suomalainen solidarisuusmoraali murretaan isolla kädellä ja hartaasti. Globalisaation avulla ja tekosyyllä.

Kännykkätehtailla surkeat olot Aasiassa
Matkapuhelinteollisuuden arki on kaukana johtavien kännykkäyhtiöiden yhteiskuntavastuun julistuksista, osoittaa tänään julkistettu tutkimus. Kansainvälisiä standardeja ja paikallisia lakeja rikotaan ylipitkillä työpäivillä ja riistopalkoilla, myös Nokian alihankkijoiden tehtailla.

-Taloussanomat

Arvojärjestys annetaan ylhäältä päin suurten motivaatioihanteiden mukaisesti, kilpailutuottavuuden ehdoilla.
Vain rahallisesti menestyville suodaan hyöty, nimenomaan hyöty halvasta työvoimasta ja elintason laskusta.

Yhteiskunta kielletään käsitteenä ja poliittisena tilana.
Yhteiskunta alistamisen ja "tehostamisen" kohteena.
Yhteiskunta avoimen hyväksikäyttämisen, halpatyövoiman esteenä.

Hyvinvoinnin minimointia.
Kapitalistista realismia.
Tämä on poliittisesti valittu verotuspolitiikka.
Poliittisesti valittu ihmiskuva. Systeemi ei ole enää ihmistä varten.
Tämä tilanne - hyvinvoinnin tasaamisesta luopuminen - ei ole seuraamus mistään "kehityksestä" vaan poliittisista valinnoista.

Tämä ei ole edellytys millekään väistämättömälle globaalille kaupankäynnin viisaudelle tai välttämättömälle yhteiskuntamallille vaan tietyn ihanteen mukainen poliittinen tilanne. Hyvinvoinnin minimointia ahdistavan tienaamispaineen lisäämiseksi. Kilpailun jalo fantasma näytön paikkana. Viinasen vihapolitiikkaa, jonka Holkeri ja Koivisto siunasivat eliitin kannustamana peittääkseen surkean kekkoslandian romahtaneet harhat.

Suomi on erittäin menestyvä talousyhteisö hyvninvointiyhteiskunnan ansiosta mutta tulojen jako on vedetty uusiksi hyvinvointiyhteiskunnan hajottamiseksi. Ideologinen suunnanmuutos. Se tuttu hyvinvointiyhteiskunnan alasajo, periaatteiden takia. Ei minkään väistämättömän ilmiön tai jumalan totuuden tähden takia.

Toisista tehdään halpaa työvoimaa poliittisella jaolla, poliittisella päättäväisyydellä.
Menestyneiden menestymisen vuoksi.
Menestyneiden olon helpottamiseksi.
Kilpailun pyhittämä mielikuva menestyjien kastista.

Muistatteko Viinasen vihaiset puheet 1989, jolloin hän syytti kansalaisia ahneiksi kuluttajiksi, jotka eivät tee tarpeeksi töitä ja ovat syypäitä Koiviston ja Holkerin "ikuisen venäjänkaupan illuusion" romahtamiseen?
Nyt halutaan ahneita kuluttajia, jotka teettävät muilla ylitöitä ilman palkkaa. Olemme vieläkin lamashokissa. Suomessa tehdään Euroopan mittakaavassa eniten palkatonta ylityötä.
Köyhät kyykkyyn ja ahneus ihanteeksi.
Hyvinvoinnin minimointia vain rahallisesti menestyvien statusmittareilla. Ihmisarvon feidaamista pois - muiden arvojen alta.

"Ihmisen täytyy painaa projektia kasaan vaikka psykoosissa..."
- Jari Sarasvuo kilpailuohjelmassaan.

Raamattua on aina luettu pirun otteella ja löytyyhän sieltä myös menestysteologiaa tyhmille, jotka eivät allegorioita ymmärrä laajassa kontekstissa ja jotka saatanallisesti muuntavat hengellisen ironian maalliseksi viisaudeksi:

"Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on..."

Hyvinvoinnin minimointia.
Kaikin keinoin.
Armotta.

"Vanhemmat ottavat pikavippejä lastensa nimissä."

> aikaisempi kirjoitus :: Pahoinvoinnin maksimointi


.

Polvet notkuen kulutusjumalan edessä

Arkkipiispakin siunaa kuluttamisen

HS-raati:

Kirkon uskottavuus horjuu vähemmistö- kysymyksissä

Helsingin keskusta vilisi
pikkutonttuja ja enkeleitä.

Kirkossa riittää nyt sinkoilua ja bogoilua laidasta laitaan.

Median mieliksi (tai harmiksi) kissa putoaa aina jaloilleen, kaikki kääntyykin sievässä draamassa näköjään aina hyvin ja eettisesti - kunnon painostuksen jäkeen.

Kirkko paljastuukin mystisesti joka moraalitörmäyksessä ja hetken vastarinan jälkeen aina lopulta julkisen mielipiteen moraalia myötäileväksi rakkauden yhteisöksi ja moderniksi työpaikaksi. Niiaus ja kiitos.

Kun vielä viime viikolla piispa Huotari ei nähnyt mitään toivon pilkahdusta tai mahdollisuutta transseksuaalin toimia julkean julkisena pappina seurakuntalaisia ahdistamassa, niin nyt jo arkkipiispa Jukka Paarma julistaakin että media on vääristellyt kirkon sanomaa ja näin Huotarikin suostuu lohduttavan veljelliseen yhteiskuvaan Olli Aaltoa komppaamaan. Tuntemattomia ovat Herralaisten tiet mediatuulten aallokossa, myötätuulta etsimässä.

Mediahan on suorastaan yrittänyt estää piispallisen rakkauden toteutumista. Kaikki onkin ollut vain median lietsomaa väärinkäsitystä ja kirkonmiehiin kohdistettua rääkkäystä turhalla paisuttelulla. Aivan.

Kirkkohan ei median, tasa-arvovaltuutettujen ja jäsentensä mielipiteistä muutu, ei.

Eihän.

Vain Pyhästä Hengestä ja piispojen omaehtoisesta linjauksesta tapahtuu muutoksia? Piispojen ei paavilliseen erehtymättömyyden tyyliin tarvitse tunnustaa olleensa vääräässä kun voivat olla iankaikkisen totuuden edustajia eilispäivien lausunnoista välittämättä.


Varsinkin sivistyksen ammattilainen Jaakko Heinimäki paljastaa HS-raadin kommenteissaan täydellisen historiallisen muistinmenetyksen.

"Kuka hyvänsä kulttuuri-intellektuelli osaa nimetä luterilaisuuden syypääksi milloin syömishäiriöihin ja työuupumukseen, milloin vähemmistöjen kyykyttämiseen ja huonoon viinapäähän." HS-raati

Aivan.

Aivan kuin kirkko ei olisi täälläkin alkuperäiskulttuuria raiskaamalla ja shamaaneja teloittamalla varastanut itselleen mahtiasemaa ja mantuja. Aivan kuin kirkollinen asema ja väkivalta olisi loppunut siihen.

Esimerkiksi suomalainen kinkeriperinne, kristillisen aivopesun perinne, on ollut raivokas piiskajainen ja häpäisyfestivaali rovastin johdolla niille nuorille tai muuten pakanoille, jotka eivät kirkon ihanteita ja sääntöjä ole halunneet tai pystyneet jäsentämään ja toistamaan.

Mitä muuta tämä piispa Huotarin nöyryyttävä alaisensa häpeäminen ja kelpaamattomaksi papiksi julistaminen julkisuudessa on ollut?

Kirkkokuria.

Kirkon muokkaava väkivalta on rakennettu "kristillisen" yhdenmukaistamissysteemin sisään eikä sitä ylimielisyyttä erilaisuutta kohtaan voi purkaa pois, ellei historiaa tunnusteta. Kirkolla on täydellinen denial väkivaltaisen ja manipulatiivisen historiansa kanssa. Kirkon valta on ollut valtava. Kirkollisella moralismilla on ollut vain yksi määre: kuri. Kirkollisverot ja syntikäsitteen ylläpitäminen seksuaalivähemmistöjen suhteen ovat samaa timmiä kurikulttuuria.

Tämä koneisto saavutti 1950-luvulla huippupisteensä: Pelon sisäistetyn hierarkian.

Enää ei tarvittu fyysistä piiskausta ja jalkapuita vaan ihmiset olivat emotionaalisesti sopeutettuja kirkkovaltion maailmankuvaan. Suomalaiset pelkäsivät kirkkoherroja ja syntisyyttään oman kunnon kansalaisen maineen takeeksi.

Kirkko oli siis valtion välttämätön muokkaamiskoneisto pakanoita (tottelemattomia) vastaan - ja tuntuu vieläkin sitä olevan. Aivan kuin kirkko ei olisi ansainnut omaisuuttaan ja arvovaltaansa pakotusoperaation kautta kuningaskunnan kovavana kourana.

No, Paarmalla on nyt kauppojen bisnekseenkin vielä kirkon moraalinen saarna uskonnollisella juhlavuudella uskonnollisen pyhäpäiväajatuksen puolesta. Kun kirkon omistamaa sunnuntaivapaata ollaan työviikon uuvuttamille tarjoamassa shoppailupäiväksi niin voidaan käyttää jo kovahkoja sanoja:

Paarma: Kauppojen pyhäaukiolo polvien notkistamista kulutusjumalalle. - kotimaa.fi

Mutta onko sitten pakko käydä siunaamassa niitä kulutustemppeleitä, niiden omistajathan erehtyvät vielä luulemaan kirkon rakastavan uusia megahuvitusmuotoja ja kuluttamisen autuaaksi tekevää voimaa?

Paarma saa siis puuttua kaupalliseen kulttuuriin ja aukiolopolitiikkaan puolustaessan kirkon hallitsemaa kalenterikulttuuria mutta Piispa Wille Riekkinen sen sijaan joutuu nyt antamaan tuomiokapitulin tutkinta prosessille selvityksen omasta moraalisesta kannanotostaan ja puuttumisestaan monikansallisen energiapolitiikan uusiutumattoman energian ilmentymiin Suomessa uraanilouhinnan suhteen.

Tämä on selvästi näpäytys ja rankaisu Riekkisen entisistä synneistä, kun hän julkisesti uskalsi vastustaa muita uskonveljiään mm. kapeakatseisen heterokeskeisestä avioliitto-oppaasta ja lipesi näin piispojen yhdenmukaisuusperiaatteesta ja uhmasi näin "kirkon yhtenäisyyttä".

Suomen evlut kirkon saarnoissa on vuosikymmeniä ylistetty suomalaista maailmanluokan elintasoa ja käsketty jäseniä olemaan tyytyväisiä ja kiittämään Jumalaa yltäkylläisyydestä, ainutlaatuisesta onnesta. Yksilön (ja kirkon) vastuusta luontoa kohtaan, globaalia hikipajatoimintaa ja ihmisten kulutustottumuksista on hyvin harvoin korostettu saarnoissa. Kirkon tehtävä on julistaa armoa ja yhteiskuntarauhaa.

Kirkon armo-opetus on ollut tiukkaa tykitystä yhteiskunnan yleisissä arvouomissa. Jumalan tai seurakunnan hyväksyntää on ollut turha hakea eettisellä puuhailulla ja aktivismilla, se ei Jumalaa kiinnosta, vain kirkon tarjoama kaikesta ahdistuksesta vapauttava armo.

Tyytyväisyys on parasta joukkojen hallintaa.
Mutta huonompaa tulevaisuuden hahmottamista.

Kirkon päädogma on ollut rauhoittavan ja turruttavan armon julistaminen aina niin ahkerille kansalaisille ja tunnollisille veronmaksajille. Kuluttajan sielu on tuhlaamisen helpotuksen ansainnut, kunhan ahkeruudella todistaa olevansa yhteiskunnan odotuksia täyttävä syntinen, sopivasti ahne esimerkillisessä statuskilvoittelussa. Kirkon mahtipääomastakin iso osa on ylikansallisten firmojen osakkeissa (aikaisemmin ahneen toivoja toeuttamassa, nyt arvoa häivyttämässä), jotka eivät kiitollisuudessaan köyhien olemassaoloa ja hikipajojen ja lapsityövoiman käytöstä lainkaan kaihda.

Suomessa vieraili ystävällisesti kansalaisoikeusaktivisti, showpastori Billy Talent The Church Of Stop Shopping -ryhmästä. Hänen kulutusvastainen ilosanomansa vapaasta ihmisestä ei sitten miellyttänytkään suomalaista ostoskarjaa työkseen rauhoittelevaa pappia:

Espoon kauppakeskus Isossa Omenassa työskentelevälle kauppakeskuspapille Petteri Kerkolle Reverend Billy on lehdistä tuttu.
- En kyllä olisi kannattamassa tällaista toimintaa.
Sävyisämpänä tapana vastustaa kuluttamista Kerko pitäisi esimerkiksi käymistä Ison Omenan kauppakeskuskappelissa. - kotimaa.fi

Eihän ihmisten jouurauhaa sovi häiritä rentouttavan shoppailun temppelissä.

Billy Talent interview I - Message for lutherans - Viesti Suomen kirkolle from Arhii Finnsanity on Vimeo.

.

Addiktio itselääkintänä - YLE Areena

Tiededokumentti Olenko Normaali 4:
Addiktio

YLE Areena netti-video

Jos käytät huumeita, juot itsesi tainnoksiin ja pelaat kaikki rahasi, niin onko se sinun syytäsi? Sinähän kärsit riippuvuussairaudesta. Tanya Byronin mukaan asia ei ole aivan näinkään.

Tämä sairaus-käsite on monesti käsitetty vähän väärin addiktioiden kanssa.

"Addiktio" ei ole mikään erillinen sairaus.

Addiktiossa ikäänkuin ilmenevät ja tulevat näkyvästi esiin monet "piilossa olevat" psyykkiset sairaudet ja persoonallisuuden "tasapainohäiriöt", mm. bipolaarisuus, vakava masennus, persoonallisuushäiriöt, torjutut traumat ja neuroottiset elämänhallintakeinot.

Monet ihmiset todellakin pystyvät "lääkitsemään", hllitsemään ja rajaamaan omia psyykkisiä ja ihan omakuvan ristiriita-ongelmiaan addiktiolla. Addiktio on aika usein itsetuhoista, tulevaisuudesta välittämätöntä toimintaa.

Addiktio ikäänkuin kutistaa (kokemus)maailman ja yksilö kokee omat tarpeensa maailman keskipisteeksi. Addiktio on "oiva" taantumiskeino pienen imeväisikäisen maailman- ja ruumiinkuvaan.


ja tsekkaa myös

Rikostarinoita historiasta

Maria Åkerblom

on yksi Suomen rikoshistorian ristiriitaisimmista ja omalaatuisimmista henkilöistä. Hän oli hypnoottinen herätyssaarnaaja, unissasaarnaaja, lahkojohtaja, parittaja, ihailtu narsistinen bisnensnainen, jolla oli satoja fanaattisia kannattajia.

Katso Rikostarinoita historiasta
Areena fi

.

Lasten luokkayhteiskunta

TV2 Silminnäkijä:

Lasten luokkayhteiskunta

"Köyhien suomalaislasten määrä on liki kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa. Joka kahdeksas lapsi elää perheessä, jossa on alituinen rahapula. Toimittaja Ami Assulin."

>> Real Videona YLE:n sivuilta nettivideo
http://www.yle.fi/silminnakija/arkisto2006.php


Tuolta saa Realia pyörittävän kevyen videoplayerin Windowsiin:
Real Alternative 1.51
http://www.free-codecs.com/download/Real_Alternative.htm

tai

Original Real player windowsiin ja macciin
- Valitse oikealta ylhäältä "Free player"
- Windowsissa poista realin aliohjelmat windowsin mscofig-ohjelmalla ettei systeemi hidastu, käynnistä uudestaan ja tuhoa sitten REAL-kansiosta UPDate kansio.

Dokumentti dokumentit ajankohtaisohjelma ajankohtaisohjelmat

Kirkko ja lahkot

Noin jo 1960 vuotta ovat kristilliset valtaa tavoittelevat miesjohtajat ja kirkkokunnat taistelleet naisjohtajia, lahkoja, ekstaattista uskonkokemusta ja monimuotoista uskonkokemusta vastaan.

Nyt Tampereella piispalta ovat palaneet puhtaan opin käämit ja hän haluaa ottaa näyttävästi papin oikeudet pois hurmossaarnaajalta. No mikäs siinä, siitä vaan. 45-minuuttia-ohjelmassa olikin ihan hyvä pikakatsaus Tampereen tilanteeseen a la "Nokia missio". Hupaisa suorastaan. Markku Koivisto vs Juha Pihkala. Daavid ja Goljat.

Näitä tilanteita tullaan näkemään tiuhaan lisää, piispoja pelottavia tunnekeskeisiä lahkoja ja shamanistisia saarnaajia.

Mutta kun on jotenkin kuvottavan säälittävää se vino siivilä, jolla piispat iskevät toisiin lahkoihin - ja toisiin sitten eivät. Kirkossa vaikuttaa useita isoja lahkoja, jotka ovat selkeästi harhaoppisia, luterilaisittain ajateltuna.
Miten voi olla?

"Tuomiokapitulilla on kirkkolain velvoitus tutkia asia."

Hah. Olen huvittunut.
Tämä on komediaa, jota on jatkunut jo satoja vuosia. Siis tuhansia.

Suomen Kirkko on jo parisataa vuotta sallinut selkeästi erilaisten "kirkollisten lahkojen" toiminnan ja hektisen henkisen väkivallan helvettivisioineen ja tuomioineen. Mm. Vanhoillislestadiolaiset ovat saaneet käyttää kirkon tiloja ja kirkon palkkaamia lahkopappeja omiin suljettuihin tilaisuuksiinsa - ja tuomita kaupanpäälle muut luterilaiset jäsenet helvettiin. Kätevää? Outoa? Sallittua. Vanhoillislestadiolaisille ja joillekin "perus"-lestadiolaisille ei esim kelpaa papiksi muu kuin lestadiolainen pappi, joka siis myös lestadiolaisena pääse lestisten taivaaseen. Tavallinen helvettiin joutuva luterilainen pappi ei näille jumalan valtakunnan ainokaisille lapsille sovi.

Miten voi olla mahdollista että kirkko salli jotkut lahkot mutta jotkut tuomitsee hyvin, hyvin vihaisesti?

Vastaus on naurettavan simppeli.
Se on vain kirkkopolitiikkaa.

Luterilainen kirkko on täynnä lahkoja, jotka eivät mitenkään täytä Lutherin terveen järjen, elämän monimuotoisuuden sallimisen ja uskon ehtoja. Piispojen tekopyhyys lahkotuomioissa löyhkää ainoastaan politiikalle koska kirkon käytännöissä ei ole olemassa yhtä "kirkon oppia" - muuten kuin aseena sopivan näytösluonteisissa tilanteissa. Välineenä. Piristeenä.

Jos piispat todella haluaisivat suojella jäseniään lahkoilta ja henkiseltä väkivallalta niin aloittakoon puhdistuksen kirkon ytimessä toimivista lahkoista, jotka Luther ainakin potkisi helvettiin saman tien.

Miksi siivilöidä hyttynen mutta niellä kameli? Koska se on niin helppoa murskata kirkkopolitiikan ulkopuolella oleva erilainen amerikkalaistyylinen freelancersaarnaaja kuin puuttua todella kauan "peruskristittyjä" syövyttäviin harhaoppisiin kirkon sisällä.

Ei piispoja ohjaa luterilainen terve järki ja elämänmyönteisesti suhteelliset opit Lutherin hengessä vaan se, ketkä äänestävät heitä kirkkovaaleissa ja tukevat kirkolliskokouksissa. Saat tuomita vaikka koko muun kirkon helvettiin jos äänestät ja tuet sopivaa kirkkoherraa ja kirkon hierarkiaa. 150000 lahkolaista kirkon sisällä äänestäjinä ja valtaan tiukasti kytkeytyvinä ei voi olla väärässä, poliittisesti, heidän suojelijoittensa kannalta.

Piispojen puhdasoppisuus on hyvin selektiivistä - sitä ilmenee vain silloin kun he voivat suojella tai pönkittää valtaansa ehdottomina organisaation despootteina "Pax luthericana". Katolisen äitikirkon malliin - kaikki sallitaan kun valtarakenteet suojellaan.


Todellisuuspakoisen kirkon keskus on rituaaleissa.
Niillä on hyvä suojautua ihmisten todellisia tarpeita ja kysymyksiä vastaan. Kirkko on oman itsensä keskus, liikkumaton liikuttaja, joka olettaa jäsentensä omaksuvan vähäeleiset ja fiksatut roolinsa. "Yleinen pappeus" on vitsi nykyisessa luterilaisessa ummehtuneisuudessa.


Kirkko oli alunperin lahko.
Pienten ryhmien kokoelma.
Ekstaasia, näkyjä, alkuperäisen uskonnon dissaamista, salaisia kokoontumisia, ihmeitä, ilmestyksiä, tehtäviä, salaisia merkkejä, lupauksia, uudelleentulkintoja, konfrontaatioita, karismaattisia johtajia (Paavali nimitti itse itsensä apostoliksi - aivan kuin joku nimittäisi nyt itsensä piispaksi), enkeleitä, uusia rituaaleja, tunnevoittoista fiilistelyä - marttyyreja.
Kontrasteja.
Dramatiikkaa.

Nykyisen hillityn "virallisen" kontrolliuskonnon epäemotionaalisen "uskonpuhtauskäsityksen" mukaan ties miten moni Uuden testamentin tapahtumistakin on "lahkomaista, yliemotionaalista, harhaoppista, epäkirkollista, epädogmaattista". Eli on kirkkouskonnon mukaista ihalla menneitä ekstaattisia tapahtumia mutta ei missään nimessä kokea niitä itse.

Kirkon syntyvaihe on mitä lahkomaisin ja ekstaattisin. Opetuslasten ekstaattinen kielilläpuhuminen ja kutsumusoivallus, Paavalin sokeutuminen, ties melkein kaikki uuden testamentin ratkaisevat tapahtumat ovat harhaoppisia kirkon nykyisen luterilais-katolisen "rationaalisen dogmi"-politiikan mukaan; "opillinen usko" on etupäässä epätunteellista alistumista ja korkeintaan tunnepuolella syyllisyyden, häpeän, riittämättömyyden ja synnintunnon tunteilla kyllästettyä "kelpaavuutta", kirkon hygieenisen ehtoollisvapautuksen alaisuudessa -joka sunnuntai klo 10.43.


Luterilaisen yksilökeskeisen uskonkäsityksen pohjalta olisi periaatteessa mahdollista luoda rikkaan vahva, kulttuurimuutoksille herkkä, ihmiskeskeinen ja dynaaminen, hyvin humaani moderni uskonnollinen yhteisö - eksistentiaalinen uskonkokemuksen yhteisö, jossa yksilön kohtaamat eettiset ongelmat ja taakanjakaminen olisi kaiken toiminnan keskipisteessä - mutta ei sitä haluta.

Luterilainen kirkkopolitiikka perustuu kovin itsetuhoisasti aktiiviseen jäsenen passivoimiseen ja itsesäälillä pyörivään syntifiksaatioon, molliorgastiseen menneen kulttuurin liturgiamaniaan, joka nyt ruokkii ja alustaa hyvin tulevien uskonnollisten liikkeiden kasvua Suomessa. Piispat elävät yhtenäiskulttuurin valheessa. He luulevat vieläkin edustavansa davincikoodimaisesti Suurta ylempää totuutta, jota voivat jaella kuin kuivaa ehtoolliskänttyä.

Kirkkopoliittinen meininki, "korkeakirkollisuus", kirkon elähtäneiden hovitapojen suojelu, on kuitenkin nyt mitä parhainta petausta lahkojen räjähdysmäiselle kasvulle. Se luo ihmisille tyhjiön, irrallisuuden tunteen ilman elämän ymmärryksen lisäämistä.

Kirkkokulttuuri perustuu vain jäykälle traditioiden suojelemiselle, hierarkian puolustamiselle ja menneen maailman kirkolliseen patriarkalismiin, hierarkiseen vallankäyttöön. Luterilainen kirkko on hyvin lähellä katolista kirkkoa vaikka kuinka innokkaasti Lutherin oppeja kiillotettaisiin saarnapuheissa - siis vain periaatteessa.

Luterilainen kirkko on erityisorganisaationa vahvan erityislain suojeluksessa, joten kaikki tekosyyt, joita piispat esittävät, etteivät voi muka puuttua todellisten häirikköpappien toimintaan nopeasti on juridinen valhe; valtio ei saa puuttua kirkon sisäisiin asioihin eikä Akavakaan voisi mitään piispojen päätöksille puhdistaa kirkko vihdoinkin edes luterialiseksi.



On hyvä muistaa, että Suomessa oli jo 1300-luvulla ehkä ensimmäisiä eurooppalaisia selkeästi ekstaattisia "lahkoja", unissasaarnaajia, nuoria ekstaattisesti puheita pitäviä naisia, tähtisaarnaajia.

Peltotyön ruokatauolla unissasaarnaajanainen meni mielentilaltaan suggestiiviseen hurmos-ekstaasiin ja kätevästi taukoviihteenä vauhkosi ihmeellisiä taivasvisioita ja käytännöllisiä ratkaisuja yhteisön moraalisiin ongelmiin ja pelkoihin.
Nämä olivat nähtävästi opillisesti hämmästyttävän hyvin luterilaisia ekstaattisuudessaankin (omantunnon korostus, eettiset visiot taivaan valtakunnan alkamisesta jo maan päällä) - mutta kirkkoherrat uhkasivat kaikkia suoraan helvetillä, joille ei kelpaisi mollijumalanpalvelus ja helvettikuvien alla synninpelko kirkon puisella penkissä, kirkkoherran äänensävyjen ohjailemina.

Mamopiispat.

Ajankohtaiset sormella heristäjät.
Isähahmot jalokivikoristeisilla piispansauvoilla.
Katolisen valtakulttuurin ylläpitäjät.
Korkeakirkollisen itsepetoksen puolustajat.

Kovaääniset pelkurit nauttivat kun saavat kiihkeän julkisen, avoimen rohkeasti konfrontoivan pikku vastustajan, jonka voivat teilata ilman valtapoliittisia ongelmia.

>> Kirkon hylätty tulevaisuus -Finnsanity

>> Norjan luterilainen kirkko haluaa erota valtiosta -HS

>> " Tukholman hiippakunnassa kirkkoon kuuluu 68,2% väestöstä.
Vastaavasti kuitenkin myös kirkosta eroaminen on kiihtynyt.
Tilaston alkuaikana se oli marginaalista luokkaa
(v. 1972 0,08%), mutta viimeiset luvut ovat
0,45%, 025%, 0,79%, 0,62%, 0,83% ja 1,12%.
Käyränä kehitys vaikuttaa yksinkertaisesti hurjalta."

.

Ehdollisen rakkauden valtakunta

Lasten mielenterveysongelmat eivät ole lasten ongelma.

Ne ovat aikuisten ongelmallisen ihmiskuvan seuraamuksia.
Kovien arvojen hinta.
Ja ongelmia vähättelevän maailmankuvan seuraamusta.

Aikuisten maailma on nyt kilpailuvision turvottama. Ihmiskuva ja sanojen ymmärrys tapahtuu uuden uljaan maailmanjärjestyksen mukaan. Kilpaileva ihminen mahdollisuuksien maailmassa, jossa jyvät erotellaan akanoista.
Jokaiselle mahdollisuus menestyä tai tuhoutua.

Aikuiskeskeinen vahvuusimago - sopeutumattomat lapset?

Koululaisten keskustelua mielenterveyspalveluista YLE:n netti-TV:ssä
-- Kirsin vinkki.

Suomen katastrofaalinen nuorten mielenterveysongelmatilanne on juuri tätä kovian arvojen oivaltamista. Lapset pakotetaan oivaltamaan "tosiasiat" , pakotetaan sellaisiksi pikku aikuisiksi, aikuisten arvojen ja tarpeiden toteuttajiksi, aikuisten ihanteiden ja aikuisten vastuuvapauden mielikuvien mukaan. Lapset ovat joutuneet tajuamaan oman arvottomuutensa. Vain suorittamalla miellytät - ehdollisen rakkauden valtakunta.
"Meidän lapsi tulee kyllä menestymään koska..."


Onko ihminen lähimmäinen vai kilpailija?

Mielenterveyden ja syrjäytymisen ennaltaehkäisevä humaani ihmiskuva ei käy kaupaksi poliittisesti tietoisten pyrkyreiden mielessä. Mutta sitten kun ongelmien seuraamukset alkavat tulla esille, sanotaan, että nyt on liian myöhäistä, olisi pitänyt tehdä päätökset aijemmin, valtiolla ei ole rahaa, on vain sopuduttava tilanteeseen, valtion täytyy keskittyä vain liiketoiminnallisen hyvinvoinnin takaamiseen kilpailukykyisen tulevaisuuden takaamiseksi - tms.

Ongelmien ennaltaehkäisy on bisnesmaailmaa matkiville byrokraateille sanana vain vitsi. Hyvä juhlapuheinstrumentti sanana - mutta vain hämäykseksi ja toivon ylläpitämiseksi. "Ihmisen mahdollisuuksiin uskovat" pitävät sitä hölynpölynä koska bisnesmailmankuvaan kuuluu kiistämättömästi "menestyjät ja luuserit". Henkistä todellisuutta ei uskota kaiken inhimillisen todellisuuden pohjaksi, siksi henkiset ja mielenterveydelliset ongelmat ovat tehoihmiseen uskovalle vain luuserisanastoa, vastuun pakenemisen käsitteitä. Turhuutta, turhamaisuutta, verotusvaltion rappiota. Joihin ei pidä resursseja upottaman.

Yhteiskunnan täytyy jakautua, jotta menestyjät saavat osansa, minkä haluavat.
Onko ihminen lähimmäinen vai kilpailija?

Suuri jalostava kilpailu.
Kalvinistinen ihmiskuva, jossa maailma on jyvien ja akanoiden erottelukaukalo.
Enää ei koeta sitä suurta 70-luvun oivallusta onnen jakamisesta, hyvinvoinnin tasaamisesta ja maksimoimisesta, ongelmien elimoinoinnista. Jopa lapsuuden tärkeys on näille persoonallisuushäiriöisille bisnesprofeetoille vastenmielinen ajatus. Poliitikkomme ovat aivan kiimassa bisnesvisionäärien koviin arvoihin.

Nyt puhutaan mielikuvatasolla menstyksestä kilpailuna, tehottomuuden ja kilpailijoiden sallitusta eliminoinnista.
Että kansa on motivoitava kilpailemaan, että kansan on ymmärrettävä "todellisuuden kovat arvot".

Suomalaiset ovat aina olleet selviäjäkansaa. Aikaisemmin ihmisarvo perustui kuitenkin aika paljon ihanteisiin, joissa ihmisen arvo perustui toisten ihmisten hyväksymiseen ja yhteisöllisiin arvoihin. Silläkin oli pimeät puolensa mutta nyt selviäminen on jalostettu käsitteenä ylpeän menestyjän todistettavaan voittoon ja selviämiseen hinnalla millä hyvänsä, jopa lastensa mielenterveyden hinnalla. Samaistuminen ei ole enää suuri arvo. Jakaminen ei ole enää merkittävä arvo. Auttaminen voi olla jopa heikkoutta, toisen heikkouden ylläpitämistä, heikoksi leimaantumista. Imago on yhä tärkeämpi arvo. Erottautuminen.

Heikkouden halveksiminen on hyväksyttyä.
"Pysy erossa siitä luuserista, siitä on vain harmia"...

Ihmisarvo ymmärretään nyt siis vahvan ihmisen itsetuntona, menestymisen tuntemuksena. Onnistumisena.
Kilpailijat ja luuserit koetaan kilpailevan ihmisen itsestäänselvänä vihollisena. Maailmankuva on aina arvoasetelma, jossa arvot määräävät ihmisarvon valittujen tulkintojen kautta. Kielikin on aina arvojen kielioppia, jossa kuvastuu arvomaailma. "Tehostaminen", "Ulkoistaminen" , "Terve kilpailu", "Järkeistäminen", "Resurssien hyötykäyttö kasvuyhteiskunnan ehdoilla", "Ylityövelvollisuus", "Vaarallinen verotus", "Hyvinvoinnin harha", "Valtion keventäminen", "Taloudelinen tervehdyttäminen", "Talouden ehdot"... jne


Ja kyllähän terveyslautakunnan puheenjohtajat sun muut poliittisesti matelevat semipoliitikot ovat terveyspolitiikan asiamiehinä aina tienneet, että ennaltaehkäisyn voima on suuri mutta... poliittisesti ja uran kannalta ei ole mitenkään järkevää painostaa poliitikkojamme ja siis esittää taloudellisia panostuksia humaanin yhteiskunnan rakentamiseksi. Kukaan "poliittisesti korrekti", poliittisten arvojen mukaan realisti, ei halua olla humanistihössöttäjä bisnesanalyytikkojen kasvukäyriä vastaan. Valtio voi todella hyvin mutta maailmankuva on vain bisneksen ehtojen parantamisessa ja taantumisen ennaltaehkäisemisessä.

Hyvinvoinnin jakamin kansalaisille ei ole enää primääriarvo.

Se ei ole enää politiikkaa.

STAKES kyllä esittää poliitikoille vakuuttavia tilastotietoja ja -arvioita, mitä taloudellisia seuraamuksia syrjäytymisellä ja kroonistumisella on, mutta kilpailun uljauteen sokutuneet poliitikot eivät välitä vähääkään humanistiseen maailmankuvaan vivahtavista teorioista - kuten nyt nähtiin perhearvoja mainostavan pääministerin halutessa täystuhoa alkoholin hinnan vapautuksella kun tärkeintä oli vain valtion tulojen maksimoiminen.

Tyly tosiasiahan on että valtion taakka on nyt huomattavasti samalla keventynyt spriipuhdistuksen ansiosta, alkoholiverotuksen keventämisen seuraamuksena, kun alkoholiin on kuollut jo 3000-5000 ihmistä ja tulee kuolemaan huomattavasti aikaistetusti ainakin 15000 ahdistunutta, eläkeläistä, laitapuolen kulkijaa ja mielenterveysongelmallista jo nyt nautitun halvan alkoholin rappeuttamana.
Final solution.
Alkoholi vapaaksi verosta kansalle, jonka ainoa terapia ja todellisuuspako on humala.

Pahoinvoinnin maksimointi ii

"Pelastakaa Lapset vaatii resursseja lastensuojeluun
- Paraskaan lainsäädäntö ei kuitenkaan tuota toivottuja tuloksia, jos sen täytäntöönpanon resursseja ei turvata, yhdistys perustelee kannanotossaan."

" Lasten pahoinvointi on kasvanut nopeasti

-Päivi Repo Helsingin sanomat

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kasvaa, mutta vielä nopeammin kasvavat kustannukset. Lastensuojelun sijaishuollon menot kasvoivat 30 prosenttia vuosina 2001–2005 kuudessa suurimmassa kunnassa. Nopeimmin kasvaviasosiaalimenoja", sanoo tutkija Aila Kumpulainen, joka laati Kuusikkokuntien selvityksen.

Paikoin kasvu on ollut vielä suurempaa. Menot paisuivat Tampereella yli 50 prosenttia ja Vantaalla yli 40 prosenttia."


"Stakesin raportin mukaan lasten ja nuorten psykiatrisen sairaalahoidon määrä lisääntyi huomattavasti seurantajakson loppupuolella vuosituhannen vaihteeseen asti."

Mutta rahoitus ja hoidon seuranta ei.

Hyvinvoinnin jäähyväiset?
Slummien avajaiset.

Rikollisuutta suosiva politiikka

Onko huumepolitiikka epäloogista?

Onko tutkimuksia, joiden mukaan huumeiden vapauttaminen lisäisi huumeiden käyttöä?

Nottinghamshire´n poliisipäällikön mukaan itse huumeenkäyttäjiä ei ainakaan voi estää:

"Police chief says give heroin to addicts"

Ja että huumepolitiikka lisää rikollisuutta ja väkivaltaa.


Monet sosiologit eivät uskalla puhua julkisesti omaa mielipidettään huumepolitiikan järjettömyydestä, koska huumeet on demonisoitu poliittiseksi tabuksi.
Moni lääkäri tietää sen, kuinka vakava myrkky viina on. Liuotin. Paljon pahempi ja aggressiivista käyttyäytymistä murhiin alustavampi aine kuin miedot huumeet kuten mharihuana. Paljon pahempi.

Ties kuinka monta kertaa olen joutunut todistamaan supersympaattisten kaverieni humalapsykoosia ja saatanallisen riskialtista käyttäytymistä viinahuuruissa. Hengenvaarallista humalaa.

Itsestäänselvä totuus terapeuteille ja hoitoalan ihmisille on että huumeet ovat usein itselääkintää, koska muusta avusta ei ole tietoa, tai muuhun ei ole varaa. Huumeittenkäyttäjälle huumeet ovat elämänkorvike, koska eivät tiedä tai usko keskusteluterapian voimaan menneisyyden selvittämisessä. terapiat ovat kallita ja hankalia KELA:n politiikan takia: terapeuttia ei KELA:n mielestä saisi vaihtaa, vaikka siakas tuntisi olonsa epämukavaksi itselleen oudon ihmisen kanssa. Terapia ei ikinä onnistu, ellei asiakas tunne luottamusta terapeutti akohtaan. Vain poliitikot voivat avat huumeongelman suurimman solmun: tukea terapiakulttuuria ekstensiivisesti. Yhteiskunta työtnää suoraan viemäriin ihmisiä, joille ei tarjota ilmaista apua. Suomella ei olisi varaa tiputtaa ihmisiä työkyvyttömiksi - kysymys on myös teho ajattelusta ja sijoituksesta tereydenhuollon määrärahoissa.

Sosiologit ovat jo pitkään pohtineet (ainakin jenkeissä ja briteissä), että länsimainen yhteiskunta ei voi sietää huumeita, jotka luovat onnellisuuden olon ja lisäävät ihmisten kriittisyyttä kilpailukapitalismia kohtaan.

Onko huumepolitiikkamme vain ideologista?

Ja kun kristillisiä ihanteita poliittisesti vaaditaan niin unohdetaan että Jeesuskin käytti ajantqavan mukaan huumaavia ainesosia parannusrasvoissaan ja pyhissä kekseissä juhlapyhinä.


Huumepolitiikkamme luo organisoidulle mafialle loistavan syyn organisoitua ja huumesammon, rahapajan ja luo huumetta hinkuaville yksilöille väistämättä rikollisen uran. Suomessakin tapahtuu useita murhia vain huumeiden hinnan ja sen laittoman statuksen takia. Ja ties kuinka monta kuolee myrkyllisiin ja tai yli-annoksiin.

Teoriani ja mielipiteeni asiasta on selkeä: ne, jotka käyttävät huumeita, käyttävät. Heroiini on niin häpeän leimaama aine, että sitä eivät käytä ne, jotka eivät halua sitä. Hesassa huumeita saa tuosta vain. Ei lainsäädäntö estä käyttäjiä mutta ohjaa sitäkin vankemmin varkaaksi ja huoraksi hintatason takia.

Ettekö ole ennen nähneet huumehuoraa? Vain elokuvissa? Tehkää Kalliossa lauantaiaamuna kävely ja katsokaa joitakin kohtaamianne epätoivon kovettamia kasvoja.

Mestari elää

Altman on kuollut.

Ehkä kukaan muu ei modernisonut ja luonut nykyelokuvaa niin kuin Altman. Jokainen laatujenkkileffa on saanut vaikutteita leikkauksesta ja dokumentaarisuutta tavoittelevasta realistisista rytmitys- ja jatkumokeinoista.

M.A.S.H.-elokuva oli myydyin ja eniten katsotuin elokuva -70 maailmassa koskaan luvun alussa. Se sallittiin jopa Vietnamissa ja Kiinassa. M.A.S.H. muutti pompöösin, vielä 50-luvun suureellisten tyylikerrontapyrkimysten elokuvakäsityksen kerrasta. Studiosysteemi ei uskonut alkuunkaan halvan ja kuvaustilanteessa koostettavan dokumentaarisen kerronnan vetävän katsojia mutta enempää eivät voneet olla väärässä. Niin von Trierit kuin musiikkivideoiden tekijät ovat suoraan M.A.S.H.:in jälkeläisiä.

Shortcuts oli luontevuudessaan samaa luokkaa kuin M.A.S.H. Ja muutti hetkessä elokuvakerronnan ihanteita taas kerran, nyt keinotekoisesta 80-luvusta realismia tavoittelevaan 90-luvun elokuvafiktioon.

Viimeisin Altmanin elokuva onkin sitten vain kerronnallisesti ohut ja kevyehkö vanhan miehen fantasia elämän perusarvoista teatterimaisena hyvän mielen unena yhteisöstä, joka hyväksyy kuoleman. Jos et ole Altmaniin tutustunut, älä aloita viimeisistä elokuvista.

Altman 1925-2006 news videos

.

Lapseni on meedio :: häpeä, pelko ja ekstaasi

Tänään tuli Neloselta oiva dokumentti.

Lapset meedioina.

Eli tämä on osastoa lasten hengellinen hyväksikäyttö.
Henkisen väkivallan hyväksytyin tapa ja osasto. Todellisuuspakoisten aikuisten lapset antavat viihdettä ja vapauttavat aikuiset lapsen todellisista tarpeista.

Ihmeelliset lapset.
Ihmelapset.
Ilahduttavat aikuisia, antavat Toivoa ja jännitystä.

Lapset ovat monen lahkon sirkusapinoita.

Lapset uskovat kaiken, lapset tekevät kaiken. Lapsista voi tulla hyviä meedioita. Tavallisenkin lapsen selviytymiskamppailuun kuuluu rakkauden ja huomion varmistaminen ja se edellyttää hurjaa tarkkailukykyä. Ja mukautumishalua.

Valitettavasti Luterilainen kirkkommekin sallii vakavan henkisen väkivallan kirkon suojissa majailevissa järjestöissä.

Vanhoillis-lestadiolaiset, kansanlähetysläiset, sleyläiset ja kansan raamattuseuralaiset saavat pelotella lapsia helvetillä ja saatanalla aivan huoletta. Tupakoinnista tai nuorten seksikokeiluista voidaan kevyesti tuomista pieni sielu kadotukseen ellei sitten kadu suurieleisesti show-numerona lahkoseurakunnalle. Hysteeristä pelkoa ja kadotuspaniikkia kirkuva lapsi voi olla suuri tyydytyksenaihe lahkolle. Lapsen hätä on kuin nautintoaine, saastainen ehtoollinen, jossa toinen ihminen on täysin toisten ihmisten hyväksynnän armoilla ja muokattavissa.

Lapsiin ladataan täydellisen enkelin toivekuva ja aikuisten halveksunta on hirveä, jos lapsi ei tuokaan jumalallisen puhdasta valoa epätoivoisten aikuisten sieluun.

Jyväskylässä toimi -80 luvulla erittäin älykkäiden, symppisten, mukavien ja menestyvien nuorten opiskelijoiden lahko nimeltä Navigaattorit.

Kaikki olivat onnellisia, pelastettuja mutta moralistinen hierarkia, ohjelmoitu kehitysprosessi "uskonasioissa" ja inside-jutut olivat jotenkin outoja. Kaverini liikkui siellä onnellisena superuskovien uudesta perheestään mutta minulla oli liikaa kysymyksiä onnellisen jäsenen rooliin.

Sitten selvisi joskus -92, että amerikkalainen Navigaattori- liikkeen Jyväskylän osaston hymyilevä johtaja oli pitänyt nuoria miehiä ja naisia seksikumppaneinaan synnintunnustussessioissaan.

Mitä saastaisinta henkistä väkivaltaa. Jyväskylän kaupunki ja sosiaalitoimi rahoitti sitten terapian järjestön jäsenille eikä sellaiseen kokemukseen liittyvä terapia ole lyhyt. Navigaattorit lakkautettiin Suomesta vasta kun intiimit koulutussessiot tulivat ilmi.

Tähän törmää monta kertaa lahkojen kohdalla: täysin härski persoonallisuushäiriöinen johtaja syyllistää omasta narsistisesta onnestaan hehkuen muut synnistä murskaavan moraalisilla ihanteilla ja vaatimuksilla jotta saa itse harjoittaa syntiä tai ainakin rajojen ylitystä, muiden hyväksikäyttöä.

Armottamat voivat kokea onnea muiden toivottomasta etsinnästä.

Moralistit ovat moraalittomia.
Itsensä kruunaajia ja toisten riman kohottajia.
Epäinhimillisyyden vaatijoita.

Kieltäessään rakkauden vaativat rakkautta vain itselleen - myös omalta lapseltaan. Mahdottomuuden vaalijoita. Manipulaattorit kokevat olevansa jumalia, vapaita käyttämään muita ihmisiä ja asettamaan muille jumalattoman moraaliset vaatimukset, joita eivät itse ikinä toteuta. Kokevat jumalallista ylemmyyttä halveksiessaan ja vaatiessaan.

Moralismi on moraalittomia varten.

Asuin kerran kesätyön ajan erään vanhoillislestadiolaisen miehenalun kanssa. Hän oli ihan jees tyyppi mutta tiesin vastauksen jo ennen kysymystä: joudunko helvettiin kun en usko heidän uskomuksiaan. No kyllä vaan.

Lapsisotilaatkin voivat olla julmimpia kuten punakhmereillä. Kun lapsen tahto murretaan ja lapsi häpäistään, lapsen tarpeet ohitetaan ja yhteisön tarpeet nostetaan jalustalle ihanteiden tai uskonnollisten visioiden muodossa, lapsesta tulee tulinen fundamentalisti, joka halveksii erilaisuutta ostaakseen hyväksynnän ja ehdottoman jäsenyyden ryhmässään - koska ei itse saanut olla vapaa ja erilainen.

Ihminen, joka joutuu kieltämään inhimilliset tarpeensa, tulee helposti inhomaan muiden inhimillisiä tarpeita.

Perusheimo-initiaatiorituaaleissa yksilön hallitsemiseen ja muokkaamiseen kuuluu oleellisena osana yksilön häpäisy.

Yhteisö/peerhe esitetään jumalallisena voimana, joka saa tehdä yksilölle mitä tahansa. Varsinkin yksilön seksuaalinen häpäisy jo silpomalla ympärileikkauksessa ja siten faktuaalisesti vähentämällä yksilön seksuaalista nautintoa varsinkin naisten silpomisessa on yhteisön häpäisevää ja omistusvaltaa suorittava teko. Vanhukset haluavat iskeä nuoret polvilleen ja polttaa heihin alusta saakka häpeäkonflikti, itseinho, johon yhteisö tarjoaa sitten omia kunnian ja pyhyyden ratkaisujaan.


Luterilaisen kirkon hengellinen väkivalta lapsia kohtaan on erittäin ovelaa. Kasvatuksellista pelottelua. Virsissä ja puheissa mainitaan helvetti ja saatana ja kidutettu Jeesus on aikuisten mieleen ja lohduksi mutta lapselle sanotaan, ettei niistä kannata välittää. Siitä syntyy outo kontrasti, ikonostaasi lapsen mieleen. Tarjotaan aktiivisesti vain enkeleitä, jeesjeesusta ja jänniä toimintasankareita Vanhasta testamentista mutta taustalla roihuaa helvetin liekkimeri. Ja tietysti äiti tai isä osaa mainita sopivina kasvatuksellisina hetkinä että ei kai lapsi halua enkeleiden itkevän tai Jeesuksen veriuhrityön olevan turha.

Eikä tarvita helvetti-sanaa siihen kun aikuinen halveksii lapsen omaa tahtoa ja halua lapsen uskovan yli-inhimillisiin tottelijoihin, joiden esikuvan mukaan lapsen pitäisi olla aikuisen palvelija kilttinä lapsena. Aikuisen tarpeet nostetaan jumalalliseen valoon ja lapsen on opittava dumppaamaan omat tarpeensa. Jumalan nimessä, aikuisen tähden.

Vanhemmille kelpaa pelokas ja vaikeneva lapsi kaikin keinoin.
Kovaa manipulaatiota. Pikku sanoin. Enkelien siunatessa pelokasta sielua.
Lapsen avuttomuus ja tarpeet herättävät joissakin ihmisissä kirkuvaa väkivaltaa ja vihaa. Koska nämä aikuiset ovat kokeneet rakkaudettomuutta ja yrittäneet kieltää, torjua sen tosiasian itseltään.


Kaikki aikuiset eivät vieläkään usko, mitä tuhoa pelko saa aikaan lapsen kehitykselle.

Kaikki uskonnollinen lapsenkasvatus keskittyy yhteen erityiseen häpäisemisen muotoon: lapsen seksuaalisuuteen. Sen syyllistämiseen, likaamiseen ja häpäisemiseen. Jostain syystä uskonnollisen maailmankuvaan turvautuvan ihmisen pakonomainen tarve on nähdä lapsi mahdollisimman epäseksuaalisena, idealistisena olentona. Ja siten aikuisen viha olisi jotenkin oikeutettua, kun lapsi onkin ruumiillinen, aistillinen, subjektiivinen, seksuaalinen olento. Joku aika sitten haastattelututkimuksessa suomalaisista saatiin vain yksi merkittävä ero uskonnollisen ja einiin uskonnollisen kansalaisen välille: uskonnolliset olivat hyvin varuautuneita tai negatiivisia seksuaalisuutta kohtaan.

Tuskin olivat itse lapsena saaneet hyväksyntää.
Häpeä tuottaa vihaa, vieraantumista omista tarpeistaan.

Psykologisena mekanismina ja sosiologisena välineenä häpäisy on monitahoinen seuraamuksiltaan. Yksi ja tärkein syy ja mekanismi on aggression ohjaaminen sallitusti poispäin ryhmästä vihollisiin, erilaisiin ja ei-ryhmään kuuluviin. Naapurien halveksunta ja ja köyhempien ilkkuminen on nykyperheenkin peruskeino aggressionohjauksessa ulos sisäisistä ongelmista ja aikuisten torjutuista tunnelukoista.

Ryhmän integraatio kärsii, jos ryhmäläisillä on aggressioita toisiaan kohtaan ja siten luodaan erilaisia kulttuurisia tapoja purkaa aggressiota ulospäin - ilman ryhmän tavallista moraalia, vapautettuna ekstaattiseen vapaaseen aggressioon. Ryhmän hillitsemät aggressiot ja tuottamat häpeäkonfliktit voi autuaasti vapauttaa sallittuihin aggressiomuotoihin, jotka yhteisö usein sallii "hiljaa".

Natsit ovat selkein esimerkki tästä miljoona vuotta vanhasta sosiobiologisesta tensiohallintasysteemistä. Natsit olivat erittäin moraalisia ja perhekeskeisiä mutta käyttäytyminen vapautettiin kaikesta moraalista halveksittavia ihmisiä kohtaan. Erilaisuus on ryhmän tapa kokea harhaista turvallisuutta.

Melkein jokainen kulttuuri on ollut selkeän rituaalinen uhrikulttuuri.
Tarvitaan uhreja ja verta, jotta ryhmä toimisi sääntöjen ja ja rajojen sisällä. Hyvä uhri antaa uhraajalle elämän vallan. Vallan olla kuoleman yläpuolella.