Onko Nokiassa enää yrityskulttuuria?
Ei siltä enää näytä.
Elopin valinta johtajaksi oli paniikkiratkaisu ilman uskoa Nokian omiin voimiin ja Linuxin malleihin (mm.Android) helposti muokattavana käyttöjärjestelmänä.
Nokian johto ei yksinkertaisesti näe omia johtamiskulttuurin ongelmiaan ja siksi hätääntyneenä juoksee vielä suuremman johtamiskulttuurinkompleksin suojiin päästäkseen oman sisällön ja sisältötyylin luomisesta.
Nokiasta tulee nyt ohjelmistofirman narttu, jalkavaimo.
Nokian johtajat päästävät nyt itse itsensä pälkähästä eikä heidän tarvitse tunnustaa omaa henkilökohtaista pätemättömyyttään mediafirman kyvyttöminä visioijina. Halpapuhelimia ylistetään Nokiassa vaikka pikkuirma Apple tekee enemmän voittoa taskutietokoneellaan.
iPhone on elämänhallintaa, Nokialaisen käyttö taas laitteen hallintaa.
Nokiassa ei ole kymmeneen vuoteen korjattu vakavia virheitä.
Nimittäin ajatusvirheitä. Asenneongelmia. Johtotason vakavia asenneongelmia.
Yrityskulttuuri on sopeutumiskulttuuria muutosmielessä. Ihmisten kulttuuri ja tarpeet ovat tarjonnan lähtökohta.
Nokian johtajien puheissa kuitenkin esitetään vaativaan sävyyn uskollisia käyttäjiä jatkamaan muuttumatonta sopeutumista Nokialaiseen kännykkään ja uskollisuutta kuin uskonnollisessa lahkossa. Nokian johdon ego on paisunut maailman suurimpana kännykkävalmistajana.
Kun erehdystä pitäisi seurata uusi ja ehdotomasti erilainen yritys, Nokian kulttuurissa on keskitytty suomettumisen perinteiden mukaan
erehdysten vähättelemiseen. Jotta kukaan johtaja ei olisi ollut väärässä eikä menettäisi arvovaltaansa alemman tason innovaatiotyöntekijöille.
Nokian yksi
seuraavista kännyköistä C6 on täydellinen ”knock out”.
Se voi antaa Nokian pörssikursseille dramaattisen pudotuskäskyn ja Nokian vieläkin korkeasti hypoteettinen arvo lähenisi todellista liikevaihdon likviditeettiä vain mutamalle tulevalle vuodelle.
C6 kosketusnäyttö kun on
vanhaa mallia eikä siis samaa inhimillisemmin helpompaa mallia käyttää kuin iPhonessa. Onko tämä ylimielisyyden pohjanoteeraus? Nokian sähläys ja reagoimattomuus ylittää kaiken ymmärryksen kädet ylhäällä.
::
Nokiaa voikin analysoida nyt vain humanistisesti ja sosiologisesti, aivan kuten antropologit tarkastelevat outoja rituaaleja ja uskonnollisia uskomuksia harrastavaa heimoa.
Applen entinen pomo kirjoittaa:
Nokia goes Android
Nokiaa moititaan insinöörivetoiseksi.
Se ei kuvaa varsinaista
ydinongelmaa. Oikeastaan ei lainkaan.
1)
Todellinen ongelma on Nokian työpaikkakulttuurin jyrkkä säätyjako: johtajien hybris ja uhrautuvat nuoret tekijät (ilman ylityöpalkkaa). Pelon ja nöyryytyksen kulttuuri. Nokialaisen johtajahybriksen asenten mielikuva on ollut sokea kolmikanta: johtajat sanelevat, kuluttajat kiittävät ja Nokian työmuurahaiset juoksevat.
Kirkolta kulttuurisesti omaksuttua aatelisen papillista überegoa hohtavat johtajat ja henkilöstöosasto ovat luoneet tunnottoman ja reagoimattoman statuskulttuurin. Yrityksen tärkein status on ollut sisäsiittoisessa, ulkomaailmasta erotetussa omalakisessa yrityskulttuurissa.
Statuskulttuuri on vastakohta luovalle innovatiokulttuurille, jossa johtajat ovat alaisia varten eivätkä alaiset ole johtajia varten.
2)
Puhelimen käyttö ei tulisi muistuttaa ohjelmointia.
Jos ohjelmoijat ja insinöörit ihailevat työkulttuuriaan ja omaa työperäistä havaintomaailmaansa arkipäivän toiminnan ihanteeksi, jotakin on pahasti pielessä.
Laitteen kun tulisi olla interaktiivinen ja tarpeiden mukaan responsiivinen.
Selkeä havainnollisuus, visuaalisuus, käyttäjän käyttölogiikan/havaintorajoitusten mukainen käyttötarpeen mukaisuus ja tilannekohtainen interaktiivisuus ovat neljä pyhää skemaattista sääntöä ihmisen kognitiolle laitteen suhteen, joita Nokiassa on boikotoitu vihaisesti.
Ihminen on biologinen
vuorovaikuttaja, vastavuoroisuuteen ”rakennettu”.
Lukemattomissa vuorovaikutuskokeissa
ihmisen stressitaso laskee selvästi, jos hän kokee käyttöliittymän osoittavan alkeellistakin vuorovaikutusta, ”tilannetietoisuutta”. Kun laite tottelee ja ihminen ymmärtää, mitä laite lupaa ja tekee.
Tämä ”vuorovaikutustietoisuus”, käyttäjärofiilin eli käyttäjäluonteen mukainen fuzzy logic, sen mukaiset reagointiehdot ohjelmistoille sekä luontevuus inhimillisestä havaintokapasiteetista käsin ovat humanismin eli psykologian, sosiologian, filosofian, kognitiotieteiden ja dramaturgian osa-aluetta. Eivät insinöörien päättämiä asioita.
Luovuus. Monen insinöörin mielestä kirosana ja vastakohta ”ahkeruudelle” ja ”teknisen selvälle” vertailtavuudelle.
3)
Ongelmista selvitään Nokialla nykyisin vain Neuvostoliitto-tyylisellä propagandalla: ”Seuraava malli korjaa nämä viat, tähän puhelinmallliin ei kannata tehdä korjauksia. Malli äkkiä ulos markkinoille.”
Joka mallin kohdalla sama rumba.
”Älkää arvostelko meitä, olemme suurin massatuottaja”.
Rauta on valmis, vauhdilla pulla ulos uunista, kuluttajille mainoksia sanelemaan, mihin kännykkää tulisi tarvita - ja kuluttajat
vikojen testaajiksi. Keskitytään aina seuraavaan malliin ja hikoilevat käyttäjät
saavat sadatella rauhassa.
Laitevalmistajalla tulisi olla vain yksi pyhä käsky:
Ominaisuuksien ja tehojen
määrä ei kerro käytettävyydestä.
Tämä yksinkertaisin kognitiototuus ei kuitenkaan kiinnosta Nokian linjan vetäjiä.
4)
Puhelin ei ole puhelin.
Nokialainen ylpeys on keskittynyt tuotevalikoiman laajuuteen ja vanhaan mielikuvaan kännykän erillisyyteen muusta tietotekniikasta. Jo 1994 nokian tutkimuskeskuksen työntekijä vaati Nokiaa yhdistämään kännykkäteknologiaa täysin ip-tietoverkkoihin ja tietokoneiden tiedostosysteemeihin. Mutta johto halusi, että maailman tulee kokea gsm-teknologian kaikki ihmeelliset ominaisuudet omana erillisenä teknologianaan.
Applen strategia oli aivan toinen. Apple keskittyi ohjelmistoon, siihen, mitä ihminen käyttää kaikkeen mahdolliseen. Ihmisen tarpeisiin.
Visuaaliseen kontaktiin ja selkeyden helppouteen.
iPhone menestyy siinä, mitä Nokian periaatteissa on halveksittu. Kännykkä saa olla nokialaisen kaunis ja vetoava,
käyttöliittymällä ei niin väliä.
Jokainen työkulttuuri, joka pyrkii korostamaan omaa työidentiteettiään ja työpaikan hierarkiaa tuotteen tärkeimpänä funktiona yrityksen siäisenä kilpailuna, on tuomittu tuhoon.
Nokialainen ylpeys on siinä mielessä insinöörimäistä, että kännykät nähdään materiana, rautana, eikä ihmisten toiveiden, tarpeiden ja käyttäytymistapojen täyttäjänä. Helppous ja varmuus on ollut kaukana Nokian kännyköistä muutamasta alkuversioista kehitettyä poikkeusta lukuunottamatta.
Älypuhelimissa käyttöepävarmuus ja käytäjän lannistunut nöyryys ymmärtämättömydelleen laitteen monimutkaisuuden edessä on Nokian leima.
Nokia tarvitsee kipeästi eri alan humanisteja hahmottamaan käyttökokemusta ja johtamaan kännykän käyttötutkimuksia.
Mitä ihmettä?
5)
Humanismia ja humanistista ihmiskuvaa on Nokiassa halveksittu kovien arvojen vuoksi. Kovia arvoja yrityksen oman sisäisen kultuurin eristäytyneisyyden ja menneisyyden kaihoten katsovan asenteen vuoksi.
Käyttöliittymän käyttäjäkeskeiset suunnittelijat ovat tiukasti olleet hierarkiassa raudansuunnittelijoiden alapuolella. Insinöörit ovat yrityshierarkiassa koettaneet edes jollain tavalla tehdä omaa statustaan tärkeäksi ja he ovat ottaneet omiksi vihollisikseen Nokian harvat käyttöliittymähumanistit, suunnittelijat ja interaktiotutkijat. Heitä on pidetty tylysti alamaisina, jotta insinöörit voisivat tuntea jotakin ylpeytta Nokian johtajakeskeisessä statushierariassa.
Nokialaiset insinöörit ovat saaneet siten toteuttaa omaa intohimoaan raudan suhteen, kun johtajatkin ovat oppineet tuijottamaan vain raudan suorituskykyä välittämättä käyttäjäkokemuksesta.
6)
Nokian kännyköiden käyttöjärjestelmä (jopa tuleva symbianversio) on käyttökelvoton. Ainoa ratkaisu olisi heti saatavana oleva laaja Android ja sen kehittämiseen liittyminen.
Laitteen tulee helposti ohjelmoitavana kokonaissysteeminä ”ymmärtää” tilanteessa, mihin sitä tarvitaan ja mukautua siihen.
Parhaassa tapauksessa laite tunnistaa, mikä on käyttäjän tendenssi eli käyttötavan luonne ja toiminnan päämäärä. Tietysti laite ei saa pakottaa käyttäjää vaan ”ehdottaa” ja oppia käyttäjän logiikkaa.
Fuzzy logic voi olla painajaista keskeneräisenä tuotteena kuten mikä tahansa huonosti ohjelmoitu käyttöliittymä mutta ihminen kaipaa sensitiivisyyttä ja sumean logiikan mukaista feed backiä. Tietysti joka laitteessa tulisi voida kytkeä sumea logiikka pois päältäkin jos käyttäjä on insinööri.
iPadin kosketuskokemus ja monet tulevat ohjelmat tulevat lumoamaan lapsia. Välitön kokeilu, välitön feedback ilman käyttöohjeiden sääntöviidakkoa.
Kosketus ja kokemus.
7)
Nyt kovat arvot ja ylpeys samankaltaisten suoritusten ja näkemystapojen vuosittaisesta toistamisesta ovat ajaneet Nokian tiukkaan nurkkaan. Kymmenen vuoden erehdyksiä ja väärää suuntaa ei tunnuta vieläkään myönnettävän. Tärkeintä tuntuu olevan oman yrityskulttuurin sisäinen valtakuvio ja typerä elitismi. Nokialaisuus on sokeutunut kulttuuri tuijottaessaan itseään ”esikuvana” ja ihaillessaan tuotantotehokkuuttaan kuin Narcissos kuvaansa lammen pinnasta.
Applen liikevaihdon voitto-osuus on kasvanut reippaasti Nokian ohi. Nokian osakkeet ovat nyt hermostuneissa käsissä. Osakkeen hinta on ollut vain johtajus-hybriksessä.
Taskutietokoneiden aikakausi on ollut Nokialle kauhukuva, sillä se on halunnut pitää kännykän eri käsitteenä tietokoneesta.
8)
Nokian henkilöstöosasto varsinkin on kuin Danten kolmas piiri. Kyttäävä Gestapo-osasto pönkittämään johtotason papillista asemaa ja luomassa uhkakuvia työntekijöiden piiskaamiseksi.
Humanistit ovat varsinkin henkilöstöosastolle mitätön voimavara kovan insinööritaidon alttarilla.
Vuosituhannen taitteessa Nokiassa tapahtui lisäksi todella karmeita tapauksia, joissa insinöörit kehittivät uutta teknologiaa omalla ajallaankin ilman palkkaa ja heidät yksinkertaisesti erotettiin liian outojen ajatusten takia. Kun huomattiin, että he olivat olleet vuosia keksinnöillään gsm-teknologiaa edellä, heidät kiireesti palkattiin takaisin rivityöntekijöiksi. Patenteista ei annettu keksijöille lainkaan tuntuvia bonuksia ja motivaatiota, bonuksia tippui vain sekoileville johtajille.
Se, että Nokian arvon romahtelu (tai väärinarviointi) ei johda johtohenkilöiden vaihtoon, kertoo krikollisesta tai kuninkaallisesta hovikulttuurista yrityksessä. Persoonallisuushäiriöisten kapeata työhulluutta ihaillan vakavin seurauksin.
9)
Mainonta oli Nokialla aluksi loogista bisneslookkia. Se oli todella viisas vaikka tylsä veto silloin joskus.
Kun Nokia aloitti massivisen ja satoja miljoonia tuhlailevan mainonnan nuorisolle, mainonta lupasi aivan liikaa keskeneräisistä ja kömpelöistä kännyköistä.
Nokia maksaa nyt raskaasti pettämänsä sukupolven visuaalisesti
korostunutta iPhone-ihastusta.
* + Kirjoitin
Nokian epätoivoisesta viimeisestä väärästä vaihteesta heti Elopin nimityksen jälkeen:
Tekstit
