Lama, eliitti, valhe ja viha - paljastukset 2007

Nosto 2007 - Politiikan ymmärtäminen: eliitin keinot

   Heikki Patomäki:
Uusliberalismi Suomessa.

2007 - Hirvasnoro kirja-arvostelu

Mauno Saari:   Rahat ja henki, 

Ahti Hirvosen elämäntase. 

2007

- RUHTINAS Pääjohtaja Mika Tiivola teki viimeisenä työvuotenaan jäähyväiskierroksen maan SYP-konttoreihin ja rohkaisi henkilökuntaa reippaampaan lainanantoon, jotta pankki olisi suurin hänen lähtiessään. 

Hirvonen joutui ensitöikseen puhkaisemaan tasekuplan. - IL

Kapitalismin evankelistat - "Tee laina-ansa, laita köyhät samaistumaan eliittiin ja tapa sitten".
 

Mikko Elo: 

Politiikkaa ja persoonia. 2007

- www.bookplus.fi

Uusimmat kirjat 1989 alkaneesta lamahelvetistä kertovat paljon.

Uusi näkökyky on hahmottumassa.
Perspektiivi avautumassa.

Tarina on kuta kuinkin vihdoinkin kokijoittenssa luettavissa.
Se on tarina menneisyyttään pakenevasta valtakunnasta.
Se on tarina vuosisatoja nöyryytetystä kansakunnasta, joka on oppinut nöyryyttämään itse itseään.
Se on kertomus valheista ja valtion vastuuttomuudesta kansalaisiaan kohtaan.

Kilpailukykyopista on muotoutunut eräänlainen teknoliberaali versio fasismista, Patomäki vertaa.

"Uudistuksia on toteutettu sellaisen retoriikan voimin, joka haluaa turvata
kansakunnan yhtenäisyyden darwinistisessa kilpailumaailmassa ja
vaimentaa erimielisyydet. Tämä on to­sin fasismin liberaali versio, se
ei pyri kieltämään kansalaisten puhe-ja sananvapautta", Patomäki
analysoi " Uusliberalismi Suomessa"-kirjan julkista­mistilaisuudessa maanantaina.

Patomäkeä tietysti arvostellaan Hesarinkin luutornissa tästä "fasismi" sanan käytöstä. Kauheaa historiallisten käsitteiden revittelyä.

Ei pidä unohtaa, että fasismi oli ennen kaikkea idea, ideologia. Metaideologia. Eetos. Voittamisesta, uusiutumisesta ja selviämisestä. Muiden ideologioiden yli, hinnalla millä hyvänsä.

Väkivalta ikään kuin astui kuvaan Italiassa lisäarvona. Ja ehdottoman maailmankuvan loogisena seuraamuksena. Fasismi oli rahoitettu sekä Saksassa että Italiassa isojen pankkien yhteisellä päätöksellä. Se oli "viimeinen toivo". Ainoa tie. Aivan samaan tapaan suomalaiset pakkokeinot otettiin käyttöön viimeisenä toivona. Demokratia ja keskustelu haudattiin armotta uhkakuvilla (Kekkosen opastamilla keinoilla). Käytettiin naapurimaan kommunistisen puolueen (fasistisia) pakkokeinoja ja retoriikkaa vaikka puhuttiin "kapitalismista".

Uusliberalistisessa retoriikassa on käytetty paljon pronomineja ja adverbejä.
Tarpeeksi. Pakko. Konsensus. Nyt on aika.
Viimeinen. Mahdollisuus. Tehokkuus.
Rationalisointi. Järkeistäminen. Väistämätön.
Ulkoistaminen. Sääntelyvapaa. Globaali.
Rajaton. Eurooppalainen. Vertailukelpoinen.

Kohtalo.


Konsensuksen mallimaa.
Kekkosen ankkuroima. Pelästyttämä. Taannuttama.

Kekkosen jälkeen kaiken tähtäimessä oli nyt olla kansakunta, joka olisi nöyrä ja halpa teollisuudelle. Halvin työvoima läntisessä Euroopassa. Hyvinvointi unohdettuna. Negaation kautta uhkakuvana. Se ei ole arvoasteikossa mukana muuta kuin kannustimena kilpailuun. Selviämiseen.

Tutkijat vaativat suomettumisen avaamista

Lähimenneisyyden tutkijat vaativat suomettumisen ajan perusteellista selvittämistä, kertoo Aamulehti verkkosivuillaan. Alma Median toimituksen haastattelemista 11 professorista ja tutkijasta 10 on sitä mieltä, että alistuminen Neuvostoliitolle painaa yhteiskuntaamme edelleen. Tutkijoiden mukaan 1970-luvulla Neuvostoliittoa ihailleet radikaalit ovat nykyisin keskeisessä asemassa politiikassa, tieteessä ja tiedotusvälineissä. Valtio-opin emeritus professori Tuomo Martikainen on sitä mieltä, että nämä entiset aktivistit ja nykyiset päättäjät välttelevät puheissaan suomettumisen aikaa.

-YLE

Kelataan ensin aikaan ennen alkua.

Ennen kaiken nollaamista.

Oliko lama väistämätön

vai johtuiko se valheista, harhoista ja valtakuvioista, joihin Kekkosen siunaama valtaeliitti nojautui ilman mitään historiallista perspektiiviä? Vapaasta vallasta ilman vastuuta? Uskoon Neuvostoliiton kaltaiseen voittamattoman sisäsiittoiseen talouteen, jossa odotettiin vain Neuvostoliiton suunnitelmatalouden pikaista "todentumista", piristymistä? Lama oli mahdollisuus Uudelle yhteiskuntajärjestykselle. Ja sehän käytettiin hyväksi viimeistä keinoa myöten.

Suomalaisia oli vannotettu valtion toimivan vain hyperaktiivisen, kaikenkattavan poliittisen määrätietoisuuden ohjauksessa. Vain ideologia, Kekkonen ja YYA saattoi pitää Suomen pientä kansaa kasassa ja suuren Saatanan ystävänä.

Yht´äkkiä kaikki periaatteet hylättiin käsittelemättä - ja kansaa vannotettiin toimimaan vain rahan logiikan mukaan. Hyvinvointi hylättiin ja samat ihmiset, jotka ajoivat Suomen päättömästi lamaan depiilillä eliitin monokulttuurilla, saivat sitten sanella lama-ajan jälkeisen kiihkokapitalismin tahdin.

Heikki Patomäestä oli huikea innovaatio panna laman syyksi se, ettei markkinoilla ole tarpeeksi vapautta. 

– Lamahan oli suora seuraus rahoitusmarkkinoiden vapauttamisesta, hän muistuttaa. 

-Hirvasnoro kirja-arvostelu

Ruotsissa lama hoidettiin hyvinvoinnin maksimoimiseksi, kansalaisten hyvinvoinnin pelastamiseksi, traumojen minimoimiseksi - Suomessa käytettiin Stalinin viisivuotiskausien pakkolunastus- ja rangaistuspolitiikkaa.

Suomettuminen oli häpeän politiikkaa.
Suomettuminen oli häpeän taktiikkaa.
Suomettuminen ei koskaan katoa.

Vastuun pakoilijat pystyttivät lamamoraalin nimessä uuden moralismin rahan nimeen, jotta voisivat edustaa "uutta realistista kapitalismia". Samat ihmiset, jotka olivat luottaneet Neuvostoliiton taloussysteemiin ideologisena totuutena Kekkosen käskystä, olivatkin yhdessä yössä julman kapitalismin puolesta puhujia. Kunhan eivät joutuisi vastuuseen laman aiheuttamisesta. Syylliseksi oli julistettava kansa ja oikein suureen ääneen tuomittavana.


Pohjoismainen malli salli maailman tehokkaimman, pietistisimmän, omantunnontarkan työvoiman ja Nokian ihmeen nuorten insinöörien luovana visiona - mutta kaikki toiminta tähdättiin Pohjoismaisen mallin/yhteiskuntajärjestyksen tuhoamiseen.

Eliitin ideologiset valheet ja virheet kiellettiin ja suojeltiin ja luotiin uusi valheellinen ideologia. Ideologia, jota väitettiin ideologioista vapaaksi markkinataloudeksi. Ja taas ainoaksi oikeaksi Suomen viralliseksi linjaksi. Ilman keskustelua. Ilman itsekritiikkiä. Ilman hyvinvoinnin arvojen pohdintaa. Aivan samoin keinoin kuin Kekkosen keinotalous idän karhun kainalossa. Vain yksi arvo ja yksi käsky.

Tsaarinajan elitistin erottautumiskeino: halveksi kansaa ja mitätöi kysymykset niin voit ylistää eliittiä erillisenä nimittäjänä. Pidä tieto ja perustelut salassa. Mitä järjettömämpi ratkaisu, sitä rohkeampi johtaja. Muista aina ensin status.

Historian taakse katsova kylmä silmä ei nyt kerro valtionhallinnon rationaalisista "ratkaisuista" vaan siitä, kuinka Suomen pankki sekä valtiovarainministeriö olivat täysin kontallaan pankkien edessä. Eli ne, jotka olivat sotkeneet Suomen talouden epärealistisilla vedätyksillä ja Neuvostoliiton kanssa käydyllä imaginäärisen bilateraalisella talousfantasialla, saivat soheltaa vihaisesti pelkokuvien voimalla.

Suomalainen talouden eliitti käyttäytyi pahimmman laatuisen kapitalismin ideoiden mukaan - mutta ilman todellista kapitalismia. Ilman vapautta, ilman kilpailua. Koivisto, Holkeri ja Sailas ajoivat suoraan päin seinään pankinjohtajien ja patroonien kelkassa ja näyttelivät loukkaantuneita vain henkisesti, kun eivät saavuttaneet Kekkosen kaltaista gloriaa. Saivat sentään pelonsekaista kunnioitusta keinoja kaihtamatta.

Kaiken kruunasi ajatus, että Viinasen julistamalla "tuhlailevalla kansalaisella" olisi vastuu tästä lamasta. Media lähti propagandaministerin kelkkaan ja alkoi rajaton hyväksikäyttö. Pankit, jotka olivat rakentaneet oman pörssitoimintansa ja keinotekoisen, "ikuisen" bilateraali-kapitalisminsa pilvien päälle, saivat nyt rahastaa yksityisten ihmisten selkänahalla ja omaisuudella pakkolunastuksissa. Mikä paradoksien huipentuma, kapitalismia revittelevät demagogit syyllistivät juuri tuhlaamisesta. Häpeäkulttuurin hyväksikäyttöä ja syventämistä.

Psykoanalyyttisesti pohdittuna suomalaisiin on iskostettu isän murhan pelko ja fobia. Hallitsijaa on kunnioitettava ja pelättävä - ja siten aito kunnioitus saadaan aikaan vain pelolla. Erimielisyys on jo julkeaa murhanhimoa ja auktoriteetin halveksimista.

Moni kaverini ei usko vieläkään, että Kekkonen kirjoitti ja järjesti itse Noottikriisin ja kommunistien välikysymyksen sotarikossyytteistä poliitikoille. Kaaoksen kuningas.


Mitä seuraamuksia tällä eliitin luomalla lamahysterialla sitten oli?

Vaikka mitä.


-Poliitikot armahdetaan "isähahmoina" mediassa poliittisista seuraamuksista ja eroaminen virata on hyvin harvinaista. Euroopassa poliitikot tuntevat heti nahoissaan mokansa kun taas Suomessa media luo outo ylpeyttä ja "armollisuuden" tuntemuksia vastuullisia poliitikkoja kohtaan. Tääälä poliitikot voivat puhua inhimillisen ihmisen rajallisuudestaan ja jatkaa vuosi toisensa jälkeen samalla logiikalla kuin mitä Kekkonen pysyi vallassa kuin terva hiuksissa.

-Köyhät tekevät kyykyssä parhaiten työtä. Sairaanhoitajillamme on puolet pienempi palkka kuin norjalaisilla hoitajilla, insinööreillä 35 % pienempi ja opettajilla 40 % pienempi kuin tanskalaisilla kollegoilla.

Sairaanhoitajaliton 5.10.2007 julkaistu tiedote
Sairaanhoitajat Eduskuntatalolla terveydenhuollon puolesta

-Saksassa on kaksi kertaa kovempi pääomaverotus kuin Suomessa -täällä verotus painottuu työntekijöille ja kuluttajille. Tanskalla ja Saksalla pyyhkii hemmetin hyvin vaikka ovat valinneet solidaarisemman tien.

-Lamalogiikka on Suomessa syyllistämisen logiikkaa, ison rahan logiikkaa. Osakkeenomistajat ja korkein johto on voinut nostaa palkkioitaan tuhansia prosentteja kun taas ammattitaitoinen suomalainen on kaukana "hyvinvointimme" eli laskennallisen rahavirran saavutuksista verrattuna muihin länsi-Euroopan hyvintvointimaihin.

-Suomalaiset tekevät eniten palkatonta ylityötä - pelkokuvat kannustimenaan.

-Suomalaiset popsivat eniten psyykelääkkeitä Euroopassa.

-Kanskunnan mentaalinen tila säteilee monin psyykkisin ongelmin. Kaikki tämä lamaideologian valinnasta, tosiasioiden kieltämisestä, vastuun pakenemisesta eliittiemme ideologiana, propagandaideologian keinoja käyttäen. Valheet ovat tuoneet tuottavuutta rahallisesti Suomeen, mutta vain hyvinvoinnin hylkäämisen hinnalla. Humanistisen ihmiskuvan raatelemisen hinnalla.

-Vain työelämään todennäköisemmin sopeutuvat saavat psykodynaamista terapiaa - muut kemiallista lohduketta.

-Uhkakuvien lapsellinen luomisen tarve - uhkakuvat tuontitavarana kelpaavat mainiosti mitä enemmän kansainvälisiä mielikuvia niihin on liitettynä ;

Relander:  

"Keväällä vuonna 2000 (Jukka Relander) olin tilaisuudessa, jossa oltiin huolestuneita siitä, että nuorisolla on ihanteita. Se oli sisäasiainministeriön poliisiosaston järjestämä seminaari otsikolla 'Ideologinen rikollisuus'. Minä tietysti alustajana tunsin suurta houkutusta puhua rikollisesta ideologisuudesta."
Saman vuoden katsauksessaan suojelupoliisi mainitsi kettutytöt ensimmäisenä ja suurimpana suomalaista yhteiskuntaa koskevana uhkana. Relander jatkaa:
"Ideologisuus on meidän valtaideologiamme liberalismin pahin vihollinen. Ideologiasta kumpuaa ääriliikkeitä, yksisilmäisyyttä, fundamentalismia ­ kaikkea sitä mikä poikkeaa maltillisen, terveen ja realistisen valtavirran aatoksista."

- Ylioppilaslehti

-Hammashoitola kehotti helsinkiläisnaista paikkaamaan hampaan itse -HS

-"Suomalainen 13–17-vuotias nuori joutuu tulemaan toimeen pienemmällä rahasummalla kuin ikätoverinsa Pohjoismaissa. Kun suomalaisteinillä on käytössään 48 euroa kuussa, tanskalaisnuoren käyttövarat nousevat 152 euroa kuussa. " - HS


Lama jatkuu keinotekoisesti.



Kantolan pari vuotta sitten ilmestynyt kirja on yhä ainutlaatuisen loistava kattaus moraalin hylkääjien lamaratkaisuista. Kuinka Euroopan poliittisin maa muuttui yht´äkkiä epäpoliiittisimmaksi talousfasismiksi.

Anu Kantola:
Markkinakuri ja managerivalta.
Poliittinen hallinta Suomen 1990-luvun talouskriisissä.
Loki-kirjat 2002

- Hirvasnoro kirja-arvostelu

-HS kirja-arvostelu

"-Tietenkin Suomessa oli eri tavalla ajattelevia ihmisiä, mutta ainakin
tässä aineistossa, johon on kerätty merkittävimmät päätöksenteossa
mukana olleet henkilöt, oli tietynlainen sisäpiiri, jossa oli hirveän
vähän toisinajattelijoita. Se oli minulle yllätys. Devalvaation teknisistä
kysymyksistä vielä saatettiin vääntää, mutta puolueiden väliset erot
ovat tuossa aineistossa hyvin vähäisiä." *

* Oheisessa Helsingin Sanomien arvostelussa pilkahtaa yhä toimittajan kommenteissa Kekkosen ajan poliittinen korrektius ja pakkoanteeksianto: aikaisempia päätöksiä ei saisi arvostella sillä se olisi isähahmojen horjuttamista. Silloin oli niin vaikeaa että päätökset tehtiin pakon edessä. Ilman ideologiaa?

.... ja vielä yksi kirja totuudennälkäisille:

Pentti Puoskari: Laman varjo ja sateenkaari.
Talouspoliittinen päiväkirja 1990-luvulta.

Edita 2002

 uusliberalisti uusliberalistit uhkakuvat sosialismi sosiaalidemokraatit sosiaalidemokraattinen puolue julistus marx lenin stalin molotov kekkonen. libertaristi libertaristit libertaristinen uusfasismi neofasismi neofascism

Shokkiestetiikkaa - Shock Doctrine -

The Shock Doctrine - a short film

Naomi Kleinin kirjaan perustuva lyhytfilmi tuo esiin miten tehokasta on hallita yksilöitä ja yhteiskuntia erilaisten järkyttävien tapahtumien avulla. Kollektiivinen trauma saa kohderyhmän taantumaan lapsen tasolle helposti hallittavaan tilaan.
Katso Naomin video

"Heroes"-TV-sarjan yllättyneitä yli-ihmisiä, tulevia sankareita yhdistävä visio on kaikentuhoavan räjähdyksen visio, jonka köyhä taiteilijaprofeetta näkee.

Se antaa tarkoituksen jokaiselle itsestään supersankarin löytävälle hahmolle. Shokkivisio, suuri uhka yhdistää. Antaa Tarkoituksen. Kiihottava dystooppinen visio suggestoi katsojaa lumoten kuten 911 tornien räjäyttäminen. 

Profeettojen kauhuvisiot synnyttivät aikoinaan juutalaisen uskonnon ja kulttuurin. Jumalan viha oli pelastava selitys kaikelle kauheudelle ja siksi juutalaisten täytyi alkaa maailman puhtaimmaksi kansaksi, joka kyselee ja määrittelee selkeimmin Jumalan tahdon. Kauhukokemukset käännettiin motivaatioksi. "Muuttumattomien arvojen" uskonnothan syntyvät usein nimenomaan kauhun, sodan ja sekasorron ilmapiirissä, jolloin keksitään ikuisia arvoja ja olettamuksia, jotta olisi edes jotakin "ikuista" ja muuttumatonta, johon ankkuroitua kaaoksen keskellä. Suuri Selitys antoi selityksen lapsuuden syyllisyydentunteisiin vajonneille onnettomille.

Mikään ei saanut olla mieletöntä sattumaa vaan jopa ihailtava Koettelemus, jumalallinen peli, testi. Oikeutettu Jumalan Viha kaiken takana.

Vain merkityksettömyys olisi tuomion spektaakkelin ainoa todellinen uhka.
Kontrolloimattomuus. Tarina ilman Juonta.

Kaikenkattava Selitys antoi kaikelle uuden mielekkyyden. Oppi. Kärsimys ei siis ollutkaan enää tarkoituksetonta. Kärsimyskin oli Tarkoitus. Osa Suunnitelmaa. Jumalan valittu kansa alkoi palvoa omaa kärsimystään ja näkemään vihollisensa Jumalan vihollisina. Sodat pyhinä Jumalan sotakertomuksina. Nykyiset kristillis-sävytteiset fundamentalistiset uskonnot ovat kaikki maailmanloppuvisioihin tukeutuvia, taistelukertomuksen kliimaksia hahmottelevaa. Kaikki muuttuva ja katoava tuhoutuu ja juuri siksi tähän muuttuvaan maailmaan ei saa "tukeutua". Eli tiedekin on uskoa syövyttävä.

Tämä sama mekanismi on myös taustalla nykyisten fundamentalistien oudoissa ja pakkomielteisissä tiedevihamielisyydessä ja antiseksuaalisuudessa. Kaikenkattava maailmanmalli täytyy olla kaikenselittävä, mikään ei saa olla suhteellista, subjektiivisesti hahmotettavaa ja muuttuvaa (niin kuin tiede tai humanistinen kyselevä ihmiskuva).

Uskonto ja vallitseva poliittinen totuus pyrkii ilmiönä olemaan kuin muuttumaton liikuttaja, johon verrataan kaikkea muuta ja joka antaa selityksen kaikelle muulle. Kiistämätön spektaakkeli, jossa on hyvä ja paha merkitty turvallisen varmasti.

Poliittinen valtapeli on usein yritystä luoda ehdoton totuusdiskurssi, ihmiskuva, arvoihanteet ja päämäärät, joita "kunnon" kansalaisen täytyy tavoitella - ollakseen hyväksynnän arvoinen kunnon kansalainen. Politiikka eroaa vain vähän uskonnoista.

Uskonnon yksi määre on kokonaisvaltainen maailmanselitys. Politiikka tähtää myös ihmisten ahdistuksen ja epäselvyyden kokemuksen pakoyrityksiin.

Jo aikojen alussa jotkut suuruudenhulluimmat shamaanit tiesivät mistä valta tulee. Shamaanit, jotka halusivat valtaa, tiesivät että todellinen valta tulee tulkintaoikeuden kautta. Tieto on valtaa. Kun johtaja haluaa absoluuttista valtaa, on hänen "todistettava" ja paino(s)tettava, että hän edustaa jumalia ja kaikkea salaista tietoa. Atsteekki- ja Maya-shamaanikuninkaat saivat valtaa soveltamalla tähtitiedettä ja planeettojen kiertojen tietoa. Kansasta tuntui, että aatelisilla on jumalallista tietoa ja siten yhteys jumaliin.

Kuuluisin suomalainen shokkitaktiikka ja shokkiopetus oli Kekkosen tilaama Noottikriisi Neuvostoliiton politbyrolta. Kun Kekkosen suvereeni valta alkoi lipsua demokraattisen politiikan ja keskustelun saadessa valtaa Suomessa, aivan yllättäen ilman mitään järkevä syytä Neuvostoliitosta tupsahti "nootti", poliittinen varoitus. Kekkosen Havaijilla silloin läsnä olleista ministereiltä on kuultu omituinen tarina siitä, kuinka muut ministerit valahtivat kalpeaksi nootin takia kun taas Kekkonen vain rentoutui ja virnisteli. Kekkonen halusi ja sai ainoan tulkitsijan roolin Neuvostoliiton ystävyyden suhteen. Kekkosen valtarooli meni niin pitkälle että vaalien uhatessa hän järjesti poikkeuslain, jolla hänen presidenttikauttaan jatkettiin epädemokraattisesti.

Demokratian ihanne on astunut monta askelta taaksepäin kaikkien suurten ihmisoikeusjärjestöjen raporteissa. Halonen halaa Putinia kulissijuhlissa muka suomensukuissten kansojen kunniaksi (kun aidot vainotut suomensukuiset kansalaisjärjestöt eivät saaneet tavata Halosta - eikä Hlaonen halunnut tavata heitä). Halonen on hiljaa jokaisen diktaattorin toimista. Halonen blokkaa arkistoja tutkijoilta. Halonen todistaa että suomettumisen ulkopolitiikka on yhä moraalista vapautettua toimintaa. Moraalista tulee vain väline. Vain kapitalismin vapautta ja kauppasuhteita puolustava kontrolli on moraalin tärkein korvike.

Kontrollipolitiikkaa. Etupolitiikkaa.
Rajaamista. Tulkinnan ohjaamista.
Millä perusteilla ja mihin tähdäten?

Uhkakuvat ovat mediassa tärkeimpiä uutisia, eivät poliitikkojen aikeet ja toimien perustelut. Uhkakuvien vyörytys ja mässäily on "asiallista". Lintuvirusepidemia on tieteellisesti täysin hypoteettinen uhka mutta sitä on rummutettu jotta jokainen ymmärtäisi olla kauhuissaan täysin epämääräisestä ja epätieteellisestä uhkakuvasta. (Linnut siis siirtävät ulosteissaan siassa siinneitä viruksia, jotka eivät tartu lintuihin joten laajamittainen viruksen leviäminen on mahdotonta). Tietysti on ollut mustia surmia mutta virusten mutaatioista ei osata tehdä mitään selviä skenaarioita. kaikki on vain toivon varassa, jos valittua uhkakuvaa pitää painottaa ja käyttää välineenä.

Kansalainen on taipumassa uhantorjuntakulttuuriin, jossa tiedon rajaaminen on tärkein vallan voima. SAK:n mainoskampanja leimattiin suureksi uhaksi, törkeäksi kampanjoinniksi ja niin sanavapauden halveksumisesta tuli käteävsti median muotivire. Kokoomuksen kampanjaa ja valheita kommentoitiin taas mainosasiantuntijoiden haastatteluiden voimalla "hauskaksi". Media siis määritti haluamansa poliittisen vireen mainoskulttuurin kautta.

Ja tätä en millään tajua, vaikka tajuan.

Miten ihmeessa suomalaiset hyväksyivät Lipposen salaisen Bushin kannatuspolitiikan YK:n päätöksia vastaan mutta... tuomitsivat samalla pelokkaasti ja ilman keskustelua Jäätteenmäen eroamaan heti Ulkoasiainministeriön käskystä? Helsingin Sanomat johti kipakkaa mediakampanjaa, jossa käytettiin yhtäkkiä "oikeusprosessin" uhkakuvia ja jyrkkiä sanavalintoja Jäätteenmäen oletetusta "virkarikoksesta". Ulkoasiainministeriön oudot ja epämääräiset salaussäädökset nostettiin valtakunnan "turvalle välttämättömäksi" - Ulkoasiainministeriön valta suojattiin ja pönkitettiin uusille ulottuvuuksille. Todella komeasti ja nopeasti.


Suomessa ulkopoliittista valtaa eivät pidä julkisesti "valitut" poliitikot vaan ennen kaikkea ulkoasiainministeriö (+ Ulkoasiainministeriön rakas SUPO). Virallisen ulkopolitiikan veljeskunta. Suomettuminen jatkuu kirkkaana. Neuvostoliiton sijaan on tilattu vikelään uusia käteviä uhkakuvia.

Ulkoasiainministeriö on kieltänyt suomalaisilta tutkijoilta pääsyn KGB:n arkistoihin, joihin muut Euroopan tutkijat ovat päässeet tutkimaan oman maansa arkistotietoja. Ulkoasianministeriö estää Rosenholzin listan julkaisemisen vaikka poliittisesti avainministerit antoivat käskyn sen avaamisesta. Aivan, poliitikot kyykkyyn kun Ulkoasiainministeriö käskee.

Halosen kanssa synergisesti estetään Kekkosen ja Koiviston arkistojen avaaminen. Vieläkin. Aktiivisesti. Menneisyyden koskemattomuutta palvoen.

Jatkosodan sotatuomarien arkistokin pysyy myös tutkijoilta suljettuna. Teloitusten määrät ja syyt pidetään menneisyyden pimennossa. Sodan armeijadiktatuuri on esikuva voiman ja välttämättömyyden doktriinista.

Yhä vieläkin lukion oppikirjoissa esitetään Jatkosota välttämättömänä, väistämättömänä ulkopoliittisena tms toimenpiteenä. "Rohkea" sodanjulistus. "Ajautuminen". Sodan jatkamista "Suomen ehdoilla", "atrategisena välttämättömyytenä" Saksan hyökkäyssodan tukemiseksi. Rajan ylittämistä Saksan uuteen valtakauteen luottaen ja uskoen. Venäjän jättiläisen kukistumiseen uskoen. Harhaista? Realismia? Pienen pieni virhelaskelma? Vaiko ideologinen ratkaisu? Poliittinen valinta. Kuten talvisota: talvisota perustui vain venäjävihaan ja suomenruotsalaisen eliitin ajamaan vanhaan tavoitteeseen Suomesta Saksan maakuntana.

 
Poliittisen vallan suojeleminen ja vallan salaaminen on nyt taas tärkein poliittinen missio valtaa hamuavilla tahoilla. SUPO innostuu kiljuen murrosikäisistä hakkereista, "pakolaisten ideologisesta terroriuhasta" ja kettutytöistä mutta sillä aikaa venäläinen ja turkkilainen mafia saa häärätä aika rauhassa Suomessa ja pestä rahaa mennen tullen.
 
Miksi valtamediat eivät ole haastatelleet vieläkään ammattitaitoisia VTT:n tutkijoita WTC-tornien 2001 räjäyttämisen tieteellisistä perusteluista ja näkökohdista? Miksi salaliitot pelottavat valtamediaa? Salaliittoja on ollut aina ja sitä ilman ei ole poliittista valtataistelua.

Kekkonen olisi ylpeä seuraajistaan. Pelosta nöyrä valtakunta luottaa matalaotsaisuuteensa. Tottelevaisuuteensa. Suurten poliittisten virtausten mukana kellumiseen.

"Vielä vuonna 1983 Suomen Sanomalehtimiesten Liitto lupasi periaateohjelmassaan harrastaa ideologista itsesensuuria "sopusoinnussa Suomen yya-sopimukseen perustuvan aktiivisen ja rauhantahtoisen puolueettomuuspolitiikan kanssa".

- Lasse Lehtinen

Sama linja jatkuu uudessa suomettumisessa eurojuntan sanelemana.

Listen Madonna & Abba

911 analyysi -  kriittinen sivusto globaalin terrorin performanssille

.

7 vaiettua teloitusta

MOT: 7 vaiettua teloitusta

Talvisodan aikana suomalaiset sotilaat teloittivat seitsemän suomussalmelaista siviiliä. Toimittaja Tero Koskinen.

TV1 ja YLEn Areena

Toinen tapaus valtioterrorista:

Kirja Emilia Cronvall, Janne Mäkelä - Seitsemäs mies
Seitsemän miestä teloitettiin Pietarsaaressa maaliskuun yönä 1918. Yksi heistä oli varatuomari Johannes Jääskeläinen. Leski Karin ryhtyi oikeustaisteluun selvittääkseen teloitusyön hämärät käänteet. Edita

Lasse Lehtinen:

MIKSI KEKKONEN PELKÄSI?

"Adolf Hitler lähti kesäkuussa 1941 hyökkäämään Neuvostoliittoon. Suomi liittyi sotaan kolme päivää myöhemmin, se lähti valloittamaan takaisin talvisodassa miehitettyjä alueitaan. Urho Kekkonen oli todella innostunut mahdollisuudesta, jonka uusi sota tarjosi. Hän piti sitä "suurena onnena" ja oli "historian oikeudella" halukas työntämään Suomen rajoja kauemmas aina Itä-Karjalaan, Kuolaan ja Aunukseen saakka."

.

Objektiivinen dokumentti-ihanne

www.christian-socialist.blogspot.com - blogissa oli Jukan arvio tuoreesta "Usko ja pelko"-dokumentista.

En ymmärtänyt taaskaan tätä suomalaista dokumenttinäkökulmaa "objektiivisuudesta". Objektiivisuuden kriteereistä. Puhtaasta dokumenttifilmistä, jossa on mahdollisimman vähän subjektiivista otetta näkyvillä?..

Oliko "Usko ja pelko"- dokumentti liian "puolueellinen"? Ei tarpeeksi objektiivinen?
Eikö dokumentin tekijä aika hyvin onnistunut todistamaan että mielenosoitukset olivat organisoituja - ja poliittisesti välineellisiä? Minua ällistyttää ja ihmetyttää tämä suomalaisten dokumentintekijöiden ja diggareiden liturgia objektiivisesta dokumentista.

Mikään dokumentti ei voi olla objektiivinen!

Dokumentti on aina subjektiivinen. "Objektiivinen" dokumentti voi olla jopa subjektiivisempi kuin avoimesti ja rehellisesti subjektiivinen dokumentti.

On harhaista tehdä suomalaista, hidasta, tunnelmoivaa, viipyilevää dokumenttia - ja todeta ylpeänä tehneensä sitten "objektiivista" dokumentarismia, joka "nousee kohteesta". Blaah.

Tämän dokumentin tekijä esiintyi avoimin kortin ja kertoi ihmettelynsä ja näkökulmansa hyvin avoimesti. Ja haastatteli kaikkia mahdollisia avaintekijöitä, joita kykeni saamaan selville mielenosoitusten alullepanijoiksi.

Jos dokumentintekijä sanoo (lähtökohdaksi, kysymykseksi, hypoteesiksi, olettamukseksi), että maailmassa on erikoista fundamentalismia, tutkitaans sitä - niin saa hän sitä tutkia ja esitellä siitä näkökulmasta/kulttuurista mistä hän on itse kasvanut. Ei hän olisi voinut matkia muslimia, koska ei ollut muslimi.

Suomalainen kohdetta "kunnioittava" (arasteleva) dokumenttiperinne on naurettava. Se on äärimmäisen subjektiivista ja nostalgista ja pirun tylsää. Pelokasta ihannemielikuvien kiillottamista.

YLE KESKUSTELU - Areena nettivideo

KW : KW: dokumenttiprojekti
blogit mediakasvatus taidekasvatus dokumenttiprojekti dokumenttikuvaus dokumentaristit dokumentaarinen kuvaus käsikirjoitus käsikirjoitukset dokumenttia varten parhaat suomalaiset dokumenttielokuvat

Nokian unelmatehdas

Ihanaa.

Nokian heinä–syyskuun tulos ylitti reippaasti markkinoiden jo valmiiksi korkealle ladatut odotukset. Yhtiö myi vuoden kolmannella neljänneksellä odotuksia enemmän eli 112 miljoonaa matkapuhelinta, ja sen markkinaosuus nousi 39 prosenttiin. - HS

Mutta milloin Nokia nostaa nuorten innovatiivisten insinööriensä palkkatason Ruotsin ja Saksan tasolle? Tuskin sitä tekee.

Nokia takoo unelmia.
Puristaa unelmaspekulaation.
Pörssiunelmia.

Enemmän, aina enemmän - aivan kuin muinainen... Vihdoinkin. Ihmeellinen Sampo. Suomalaisten salainen unelma. Enemmän kuin muut. Kiistämättömästi paremmin kuin muut. Kasvun kasvua. Kasvu potenssi toiseen. Kun pelkkä kasvu ei riitä, kasvun kiihtymisen kiihtyminen rauhoittaa. Spekulaationa.
Niin kauan kuin rajoja ei ajatella, vain tavoitteita. Rajattomia tavoitteita.

- Asian ydin ei ole tehdä niin halvalla kuin mahdollista, vaan halvemmalla kuin kilpailijat, Kallasvuo määritteli Nokian periaatteet. - MTV3

Ei se laatu, mutta se kasvu. Se se on jotakin, todistettavaa. Uusien spekulatioiden pohja. Vielä hurjemmille unelmille. Vielä halvemmalla työvoimalla.

Eikä Nokia todellakaan tarvitse huolehtia palkkiotasosta sillä kilpailukulttuurin tärkein entiteetti on pelko. Liian uskolliset työntekijät osaavat kiittää itse itseään hyödystään - ja liian pelokkaat toivomaan muuta kuin Sammon sauhua ja pauhua. Kilpailusta elämän tarkoituksen ammentaneet.Osakkeenomistajat taputtavat karvaisia käsiään ja pyyhkivät otsaansa.

Tajuton spekulaatio tunkeutuu heidän tajuntaansa. Vielä enemmän. Vielä.

KW: työyhteisö value model stock market speculation organisaatio organisaatiomalli pörssiyhtiö pörssitulokset tulos tulosvaroitus neljännesvuosikatsaus katsaus osavuosikatsaus lehdistötiedote ennuste Taloussanomat myynti matkapuhelinmyynti Nokia Siemens Networks liiketappiomultimediapuhelimet yrityspuhelimet tuotemallisto konsensusennuste .

Nuorten huumekuolemat

Oletteko huomanneet vuoden aikana toiveikasta uutisointia, joissa on mainittu huumeidenkäytön vähentymisestä?..

Nuorten huumekuolemat ovat lisääntyneet taas rajusti.

Viime vuonna huumeet veivät ensimmäisen kerran yli sadan nuoren hengen. Nuorimmat huumeiden vaikutuksen alaisina kuolleet olivat 15-vuotiaita poikia. Menehtyneiden joukossa oli alle 20-vuotiaita kaikkiaan 14. - Iltalehti

Tämä on nyt tilanne.

STAKES on huolellisesti masinoinut julkisuuteen ja hyväuskoisille toimittajille tilastokikkailulla "toiveikkaita" tilastoperspektiivejä. Ei pidä unohtaa, että STAKES on yhtä aikaa fiksattujen arvopäämäärien ja profiilinkohottamisen mukainen propagandavirasto - ja kuitenkin myös tilastovirasto. Valitsee julkaistavat faktat arvopäämäärien mukaisesti. Valvoo siis itse itseään ja omaa uskottavuuttaan oikeiden arvojen vartijana. Luo uutta huomista kansalaisten silmäin eteen kuin kiimainen käärme nahkaansa.

Valistaa ja mittaa.
Ainakin valistaa ja toivoo.
Luo toiveikkuutta hyvinvointiyhteiskunnan alasajon kulisseiksi.

Huumekuolemien takana on usein miten huumeiden käytön taidonpuutteita ja ennenkaikkea vaihtelevanlaatuiset diilerihuumeet, joiden takia otetaan sitten kunnon bileiltana tai ankeana angstihetkenä varmuuden vuoksi tuhti annos.

Valistus voisi lähteä reaaliteeteistä eli huumeiden käytön opastuksesta. Ja politiikka huumeidenjakelun vapauttamisesta - apteekkikamaksi. Tasalaatuiset aineet eivät tappaisi läheskään tuota määrää nuoria. Ne, jotka käyttävät, käyttävät huumeita. Muu on moralismia ja huumerikollisuuden sponssausta.

Jos ei terapiaa tarjota nuorille, on nuoren käsi käyvä diilerin taskun kautta piikkiin. Ekstaasia onnettomille. Ja narkkarien persettä tarjolle lähiökapakoihin.

Usko, pelko ja kavahdus

Dokumentti
Usko ja pelko

Tanskalaiset pilapiirrokset nostivat muslimimaailman takajaloilleen. Miksi demokratia -sarjaan kuuluva dokumentti arkipäiväistää tapahtuneen. Dokumentti kulkee Euroopasta Lähi-itään kerraten tapahtumien kulun. Ohjaaja Karsten Kjaer

"K-rappu selvittää Mohammed-dokumentista nousseen kohun taustat. Onko uskonto viimeinen asia, jota taiteessa ei saa käsitellä vapaasti? Keskustelemassa tuottaja Iikka Vehkalahti ja CMI:n toiminnanjohtaja Kalle Liesinen."

Vehkalahti siis halusi jättää yhden turhan dokumentin pois kymmenestä näyttämättä. Ovatko suomalaisten ammattilaisten päätökset aina arvovapaita? Laatua ilman arvoja?

Voiko olla arvovapaata päätöstä olemassakaan?

Voiko olla "laatua" ilman arvoja?

Luuliko Vehkalahti tosissaan, että tämän dokumentin aihe ei kiinnosta suomalaisia? Että Oulussa ei erotettu ihmisiä tämän aiheen takia suomettumisen perinteitä noudattaen?

Muita aiheeseen liittyviä dokumentteja ei ole edes tarjolla.

Miksi olemme arvovammainen kulttuuri, jossa päätöksissä ei punnita päättäjän arvoperusteita tai -päämääriä? Ranskassa, jos poliitikko tms ei suostu perustelemaan automaattisesti päätöstensä arvopohjaa eikä kunnioita arvokeskustelua, hänet teilataan 1-0.

Miksi ammattilaiset ja "virkamiehet" korostavat ammattilaisuuttaan ja asiantuntijuuttaan nimenomaan ohittamalla arvokysymykset? Onko ammattilaisuus muinaisen pappissäädyn elkeiden perinne - ylhäältä ja lujaa, monologina?

****

Hyvin hilpeä esimerkki suomalaisesta keskustelukulttuurista.
Tai siis keskustelemattomuuden kulttuurista.

Yleisradio näyttää sittenkin aikaisemmin hyllyttämänsä Miksi demokratia? -sarjaan kuuluvan tanskalaisdokumentin Usko ja pelko. - HS

Kun Tanskassa ristiriitaisia kulttuurijännitteitä pohtiva dokumentti oli saanut mielenkiintoa, oli se suomalaisen dokumenttipäällikön mielestä turha dokumentti.

”Täällä se herätti suurta keskustelua ja arviot olivat hyviä”, kertoo Miksi demokratia? -projektin kansainvälinen tuottaja Mette Heide.

Vehkalahden mukaan TV1 kieltäytyi dokumentista, koska sen aihe oli liian käsitelty. "Sarjan elokuvien mahduttaminen ohjelmistoon ei ole ollut helppoa", Vehkalahti sanoo. - HS

Puhutaanko nyt suoraan syistä vai kiertosyistä? Mahduttamisesta? Mikä ohjelmapäälliköillä pyki juuri tämän dokumentin suhteen? Kaikki muut sarjan dokumentit esitetään Suomessa ja dokumenttiprojektiin osallistuvat muut maat ovat esittämässä kaikki projektin dokumentit, ilman mielenosoituksia.

"Varmasti on muita maita, jotka eivät näytä dokumenttia. Se ei ole parhaiten tehty tai mikään mestariteos.", Vehkalahti sanoo.

Varmasti?
Vai ehkä?

Silti Vehkalahdella ei riittänyt selkärankaa pysyä "selkeässä" ammattimaisessa päätöksessään. Pieni tunnemyrsky julkisuudessa pyyhkäisi hänen ammattivalintansa mennessään.

Keskustelun aiheuttamasta pelostako YLE sen sitten esittää? Ei tainnut olla kovin mielenkiintoisia perusteita, jotta niitä olisi kannattanut tuoda selkeästi julkisuuteen.

TV2:n kanavapäällikkö Ilkka Saari kiistää, että Bloody Cartoons -dokumentti jäisi Suomessa näkemättä sen arkaluontoisuuden vuoksi.

Suomalaisessa kulttuuri- ja arvokeskustelussa on hyvin usein käytössä mitätöimisen hegemonia. Keskustelu, mielipiteet ja arviointi kielletään heti alkuun vetoamalla asian turhuuteen. Vaikea asia on helppo leimata turhaksi. Poliitikoilla tämä ilmenee suorana paheksuntana keskusteluhalukkuutta kohtaan koska "asian käsittely on kesken ja siitä on turha spekuloida".

Päätöksistä ja tausta-arvoista ei saisi keskustella - ei etukäteen eikä jälkikäteen. Suomalainen demokratia-käsitys on ennenkaikkea kiistattoman ja kitkattoman politiikan kulttuuria. Pelottavat aiheet lokeroidaan tai torjutaan.

Arvo-keskustelu kielletään kulttuurissamme hyvin kärkkäästi. Asiakeskusteluissa vedotaan helposti itsestäänselvyyksiin eikä perusteluita tarvita Mitään ristiriitojahan ei pitäisi nähdä, sillä suomalaisella logiikalla ristiriitojen näkeminen ja vaikeiden aiheiden nostaminen tuottaa ristiriitoja.

Tiistain Helsingin Sanomissa Vehkalahti kertoi, ettei mikään Suomen kanava kiinnostunut tanskalaiselokuvasta. Vehkalahti valitsee itse ne Miksi demokratia? -sarjan elokuvat, jotka lähetetään Ylen TV2:ssa ja Teemalla. - HS

http://www.whydemocracy.net/

.

Huumeharhaiset lainsäätäjät

Suomen valtio tukee huumausaineiden käyttöä.
Ja ennen kaikkea sen rikollista markkinointia ja levitystä. Yksinoikeus huumelordeille.

Alkoholipolitiikalla on yksi huumausaine erityissuojelussa, hyväksytty lainsäädännöllisesti. Sitä ei nähdä vaarana kansakunnalle. Muut aineet, niin miedot kuin vahvat, demonisoidaan ilman sosiologista tai lääketieteellistä perustaa. Jotta olisi edes joku moraalinen raja ja ylpeys. Viina-ale - niin, konservatiivipoliitikon toimeenpanemana herättää vieläkin kummastusta varsinkin alkoholipolitiikan tutkijoissa.

Suomen tiukka linja ei pure huumeisiin

Hollannissa huumeiden käyttäjiä ei leimata; Hollannin käytännönläheinen huumepolitiikka ei ole lisännyt kovien huumeiden käyttöä. 16 miljoonaan asukkaan Hollannissa on noin 34 000-45 000 kovien huumeiden käyttäjää. Tiukan linjan Suomessa heitä on vajaat 20 000.

Hollanti on kuuluisa coffee shopeistaan, joissa saa polttaa kannabista.

- Aamulehti / STT, PÄIVI SEPPÄLÄ 7.10.2007

Alkoholin sallimista perustellaan vieläkin sillä, että "kieltolaki ei toiminut".
Ei niin.

Silti samaa perustelua ei hyväksytä edes marihuanan kohdalla. Kysymyksenasettelu ja asenteet ovat kulttuurisia ja sosiologisia. Luodaan faktoja pakenevia mielikuvia, jotta voitaisiin luoda turvallisuuden luovia mielikuvia hyvästä ja pahasta. Lainsäädäntö, uskonto ja politiikka perustuvat hyvän ja pahan mielikuvien hallintaan. Kulttuurin luomiseen.

Suomessa pidetään yhä imaginaaristä eroa alkoholin ja "oikeiden", vaarallisten huumausaineiden välillä.

Juominen on "osa kulttuuria" - kun taas muut huumaavat aineet ovat rikollista typeryyttä. Alokoholin hilpeä viikonloppukäyttäjä on tavallinen työläinen päästelemässä höyryjä, marihuanan käyttäjä taas vaarallisesti huumeilla leikkivä, antisosiaalinen olento.

Alkoholin toistuvaa viihdekäyttöä ei pidetä poliittisesti addiktiona eikä päihtymyksen ohessa tehtyjä murhia (80% murhista) nähdä todisteena alkoholin huumausaineominaisuuksista. Jos ilmoitat kerran vuodessa pomollesi että nyt on niin paha grabbis, ettei voi työtä tehdä, niin on todennäköistä, että pomosi naurahtaa ja armahtaa pienen torun säestyksellä. Mutta jos kerrot että tuli pössyteltyä hamppua niin että näköä haittaa - saat todennäköisesti kenkää siltä seisomalta.

Lääketieteellisesti alkoholi on liuotin.
Kuitenkin marihuana, jolla on havaittu lääkinnällisiä ominaisuuksia ja aggressioita vähentäviä tajunnantiloja, on julistettu rikolliseksi huumausainerikokseksi. Kaikkea voi käyttää väärin - ainakin moralismia ja uhkakuvia. Moralistinen lainsäädäntö perustuu kulttuurisille ambitioille. Mielikuville. Siksi ei haluta sosiologisesti ja kriminaaliopillisesti tarkastella huumausainerikollisuuden haittavaikutuksia. Kuinka rikollisuus nousee ja voi hyvin lainsäädännön ansiosta.

Ihmisten suojeleminen huumausaineilta ei ole hyvä syy luoda täydellistä kasvualustaa järjestäytyneelle rikollisuudelle.

Laki ei ole ikinä estänyt ihmisiä käyttämästä huumeita. Mutta moralistinen lainsäädäntö voi sulkea silmänsä kansalaistensa todelliselle pahoinvoinnille ja demonisoida miedotkin humausaineet "vieraina" siinä missä suojella joitakin vahvoja, "tuttuja" huumausaineita. Muslimimaissa, joissa alkoholi on kielletty ankarasti, sallitaan monet marihuanan kaltaiset huumaavat kasviperäiset aineet. Kulttuuriset moraalilinjaukset ovat vain kulttuuriin, perinteisiin ja mielikuviin sidottuja.

Jokainen addiktioterapeutti voi kertoa poliitikoille että addiktio-ongelmat nousevat traumaattisesta lapsuudesta ja tunne-elämän kaaoksesta.

Ilmainen terapia on ainoa toimiva vastatoimenpide huumausaineita vastaan.

Hollannissa huumeiden käyttäjille on tarjolla monipuolisia hoitoja. Viime aikoina hoitoon ovat hakeutuneet erityisesti kokaiinin ja kannabiksen käyttäjät.

Apua saa myös silloin, kun ihminen ei halua luopua huumeiden käytöstä. Huumeriippuvaisten hoitoon suhtaudutaan samaan tapaan käytännöllisesti kuin muidenkin sosiaalisten ongelmien hoitoon

-Aamulehti

STAKESin yksi keino käsitellä/siloitella todellisuutta on vanha, pää puskaan. Huumeiden käytön tilastoinnissa ei pyritä selvittämään, kunka paljon käyttäjiä on todellisuudessa vaan kuinka paljon sairaanhoitosysteemin piiriin uskaltaa tulla hoidettavaksi. Helsingin Kalliossa virtaa paljolti pimeä venäläinen viina ja suomalainen tilastosysteemi STAKESin alaisuudessa ei laske ollenkaan pimeää alkohoila alkoholinkäytön tilastoihin - koska se on liian epämääräistä tilastotieteellisesti.

Huumausainerikollisuus ja sen vakavat lieveilmiöt ovat kuitenkin se pahin ongelma, joka sitoo käyttäjät omaan kulttuuriinsa. Se voidaan hoitaa helposti pois päiviltä. Se hoituu hyödyttömän kriminalisoinnin lakkauttamisella. Ne, jotka käyttävät huumeitä, käyttävät niitä.

KW:: alkoholipolitiikka päihdevaikutukset alko koskenkorva marijuana humalahakuisuus promilleraja .

Rukoilkaamme

"Kaikki suomalaiset seisoisivat ulkona, ottaisivat toisiaan kädestä kiinni ja huutaisivat yhteen ääneen: Kylmä sota on ohi! Ehkä tällainen puhdistautumisrituaali ajaisi kylmän sodan haamuja Suomesta", ylijohtaja Pauli Järvenpää puolustusministeriöstä pohtii.

Ylijohtaja Järvenpää: Nato-jäsenyys suojelisi Suomea sotilaalliselta uhalta - HS

Kuinka vaaratonta onkaan kuulua sotilasliittoon.
Unenomaista. Yhdistävää.
Rauhallista.

Poliittinen, retorinen logiikka on usein käännettävissä tosimaailmassa vastakohdakseen. Kun puhutaan uhan neutralisoimisesta, puhutaankin uhan korostamisesta.

Poliittiset kauppamiehet haluavat aina häivyttää ihmiskunnan menneen historian kun puhuvat futuurissa. Kun sotilashistoriassa on liittynyt johonkin sotilasleiriin, joutuu laulamaan sen leirin lauluja ja marssimaan siinä tahdissa, tunnistamaa yhteiset viholliset ja toimimaan niitä vihollisia kohtaan, joita armeijakunta valitsee. Ja uhrautumaan kun tarve niin vaatii. Kaupan bonuksena tulee säkissä vanhoja vihollisia.

Sotilaan puheesta tulee aina mieleen ontologinen kysymys.
Sotilaasta.

Mikä on sotilaan tehtävä. Rauhan aikana.
Hyödyllinen? Hyödytön?
Kuinka sotilaat jäsentävät itsensä rauhan kautta?

Ovatko esim talibaanit vastaus sotilaiden liian pitkän rauhan hauduttamaan rukoukseen?

Mikä on tämän Järvisen rauhanfantasian ja puhdistautumisrituaalin kaavio ja motivaatio?
Uusi uljas uhman vaihe?
Uhman nousu häpeän kehdosta? Vapauttavaa uhmaa häpeän täyttymykseksi - ja neutralisoimiseksi?

Ikäänkuin mitään ei olisi ollutkaan.
Ikäänkuin häpeä ei sanelisi uhmaa.

Jos pelko on identiteetin tärkein määrittävä tekijä,
on maailmankuvan tyydyttävin voima pelkokuvien värittäminen.

.

Punavankileirit – suomalainen murhenäytelmä 1918

Paholaisen asianajajalla on hyvä esittely tuoreesta Suomen Kuvalehden artikkelista ja kirjasta:

"Punavankileirit – suomalainen murhenäytelmä 1918"

"... Kirkko oli kantansa kiinni lyönyt. Arkkipiispa Gustaf Johanssonin mielestä kaikki Jumalan kieltäjät pitäisi tappaa ja piispa Otto Colliander julisti, että työväestö oli kapinointinsa takia ”Jumalan kirouksen alainen ja jätettävä Saatanan haltuun.”

("Punavankileirit – suomalainen murhenäytelmä 1918",
Tuulikki Pekkalainen ja Seppo Rustanius)

.

Väkivallalla mielen rauhaa

Uutislehti Satasen (100) journalistinen linjaus oli perjantaina nuoren toimittajanulikan kirjottamassa pääkirjoituksessa reippaasti Pro Parentia-henkinen. Kasvatuksessa käytettävä väkivalta eli "kuritus" ei vaikuta lapsiin haitallisesti ja aikuisia on armahdettava heidän toimittaessaan perinteisen kurituksellisia toimenpiteitä - eikä sitä tehtävää pidä missään nimessä sotkea väkivaltaan. Toimittajanulikan mielestä olisi säälittävää uskoa väkivallan aiheuttavan lapselle mitään haitallista. Kuritus on vain päämäärätietoista voiman käyttöä lapsen tahdon ja tunteiden muokkauksessa.

Nuoren toimittajanulikan mielestä on mieletöntä luulla, että tukistamiset, luunapit ja ravistelut jotenkin aiheuttaisivat lapsiin vaurioita. Koska mitään fyysisiä vaurioita ei ole nähtävissä viisaan ja hallitusti kuritusetikettiä noudattavan kurituksen seuraamuksina. Lain määräyksistä ei tarvitse hänen mielestään välittää pitkien kuritusperinteiden maassa.


Kuvitellaan, että Satasen toimittajanulikka uskoo omia puheitaan.

Kuvitellaan, että Satasen toimittajanulikka haluaa ryhtiä ja järjestystä maailmaan.
Kuvitellaan, että Satasen toimittajanulikka itse pelkää epäjärjestystä, kurittomuutta ja uskoo autoratiivisen ruumiillisen kurituksen järjestystä tuovaan voimaan ja turvaan.

Ajatellaanpa mikä on tilanne uutistoimitus 100:ssa.

Eräänä päivänä päätoimittaja ei olekaan kiitollinen toimittajanulikan työhön ja antaa parentaalista oikaisua nulikalle parilla kimakalla luunapilla ja antaumuksellisella hiushieronnalla kannustavan puheen säestämänä. Muutama hiustuppo putoaa hiljalleen lattialle ja mykkänä kiitollisuudesta vieressä seuraavat toimittajakollegat ymmärtävät kaiken tapahtuneen kaikkien parhaaksi. Kuvitellaan, että Satasen toimittajanulikka on kiitollinen nuhtelusta, koska on saanut selkeän ja ilman epäilyksen sijaa ammatillisia suuntaviivoja elämälleen toimittajana esimiehen tutoroivasta ja jämäkästä toiminnasta.

Kuvitellaan, että Satasen toimittajanulikka ei soita poliisiille.

----

Suomalaiset lapsentappajaäidit ja kansainväliset sarjamurhaajat eivät ole vain omaksuneet uravalintaansa hakiessaan elämäänsä jännitystä. Jokainen tappaja vain toistaa oman lapsuutensa opetuksia. Vahvempi saa osoittaa vahvuuttaan väkivallalla ja heikompi saa olla tuskan tuntija. Vahvempi ei kärsi sitä mitä heikompi kärsii. Heikkous on halveksuttavaa ja vahvemman toimintojen armoilla. Vahvempi osaa siirtää ahdistuksensa konkreettisesti muille ja määrää väkivallan perusteet fiilispohjalta.

Toisen heikkous on osoitettava selkeästi, jotta roolijako tulisi selväksi.
Vahvemman toivoma kunnioitus on ansaittava väkivallalla.
Vain vahvemman tunteilla on merkitystä ja painoarvoa.
Vuorovaikutus ei ratkaise vaan voima.

Sadistinen tunteensiirto (sadistinen transferenssi) opitaan lapsena.

Vahvempi saa aiheuttaa kauhua, kärsimystä ja häpeää ja olla väkivallan ulottumattomissa ja heikomman on ymmärrettävä väkivallan vastaansanomaton sanoma.

Minä saan tehdä sinulle ihan mitä vain.
Minä saan häpäistä.
Sinä saat hävetä - koska olet heikompi.

Fyysinen väkivalta on vain yksi henkisen väkivallan muoto.

Äitini lopetti fyysisen väkivallan vasta kun olin lähes yhtä vahva - ja kun vastasin samalla mitalla.
Hän oli kauhuissaan siitä mistä hänen poikansa ovat oppineet väkivaltaisiksi vanhempiaan kohtaan.

How Could a Monster Succeed
in Blinding a Nation?

By Alice Miller

KW:: perheväkivalta tukikeskus naisten turvatalot väkivallan kierre masokismi depressio fasismi väkivaltaisuus nuorten väkivaltatilastot lasten suojelu lastensuojelu lastensuojelun keskusliitto unicef no torture here turvapaikan hakijat kidutus.

Arhin aforismit I

Timon yllyttämänä paljastan nyt suoraan vanhan harrastukseni, aforismit.

No, moni on varmaan huomannut, että kirjoitustyylini on monesti aforistinen, metaforis-kontrapunktinen. Lauseita ja jännitteitä ymmärryksen rajoille haasteellisesti ja kärjistävästi laukova. Mielikuvia läimivä, turvallisia tulkintoja ivaava.

Tässä aforismit, joitka kirjoitin tunnissa Timon hilpeän aforismi-blogikirjoituksen inspiroimana ja synkkien mutta toiveikkaiden Rakkautta ja Anarkiaa-leffojen kunniaksi (Rampage, Children).

:: ::

Pelko on vihan maksimointia. Muiden vihan ihailua.

Depressio on vihan naamiointia.

Terve ja oikeutettu viha on pelottavinta, mitä ihminen on opetettu kuvittelemaan.

Viha vapauttaa, jos se ei kilpaile rakkauden kanssa.

::

Silloin kun lapset ovat aikuisten ainoa toivo, ovat lapset vastuussa aikuisten ja menneiden sukupolvien tunteiden solmuista, synneistä.

Häpeä ja itke, kunhan häpeät.

Häpeäkulttuurissa ylpeillä saa vain itsensä väheksymisellä.

Kaunaisen vihan apostolit rakastavat omia kyyneleitään - ja halveksivat muiden.

::

Paratiisin puu oli hyvän ja pahan vihan puu.

Viha vapauttaa, jos viha nousee ymmärryksestä. Viha tukahduttaa, jos ei ole muuta ratkaisua kuin viha.

Kain ei uskaltanut tappaa itseään - ja tappoi veljensä.

Abel teki ensimmäisen kuoleman synnin yrittäessään lohduttaa toivotonta.

::

Johtajan suuruus on suorassa suhteessa seuraajien mitättömyyteen.

Subjektiivisuudesta puhuminen on tehty melkein synniksi, jotta subjektiivisuutta hävettäisiin - vaikka kaikki perustuu subjektiiviselle mediaoperoinnille.

Voimattomuuden aakkosissa Ö on suurin ja uljain, sanattomien leima.

Ainoa, mikä merkitsee kuluttajalle, on esityksen viihdyttävyys. Sisältö voi olla turhan turhauttava ja vaivaa aiheuttava.

::

Vihreä fatalismi on voimattomuuden politiikkaa - ja oppositio ei ole oikea oppositio ilman valtapolitiikan valtaa ja linjausta.

Se ei ole oikeaa politiikkaa, mikä on julkista.

Joka ymmärtää valtaa, ymmärtää Minoturusta.

Auktoriteetti on kellariin lukittu lapsi, jolle maailma on lukitun oven aukeaminen ja sokaistuminen.

::

Poliittinen lynkkaus Kekkosen tyyliin

*päivitetty III

Marshall McLuhan:in 

 mukaan mediavälineesta tulee itse viestin sisältö.

Eli tyyli ratkaisee. 


Dramatisointi. Asetelma. Tosiasioiden häivyttäminen ja tosiongelmien.

Viihteellistäminen. Tyyli keventää ja ohjaa huomiota. Pois. Haihduttaminen. Rajaaminen ja estetiikka. Faktat kielletään vetoamalla esteettisen asetelmaan oliittisesta hegemoniasta, jota vain toistetaan.

Kärjistäminen ilman perustelua. 
Harhauttaminen voimavarana. 
Sodankäymisen perustaito.
 
Sisällöstä tulee toissijainen ja tyylistä keino ajaa piilotarkoituksia.

Politiikka on sillä, joka osaa käyttä epäolellisuuksia ja tehdä oikeistö kysymyksistä liian vaikeita ja näin vapauttaa itsensä todellisesta vastuusta.

Äänensävyistä, painotuksista, rajauksista, dramaturgisen viihdyttävistä painoseikoista tulee itse tapahtuma, todellistuma. Seikkailu. Sisältöä vastaanottajan ei tarvitse prosessoida, sillä päämäärät on piilotettu itse mediatapahtuman show- ja spektaakkeli-luonteen taakse.

Subjektiivisuudesta puhuminen on tehty melkein synniksi, jotta subjektiivisuutta hävettäisiin - vaikka kaikki perustuu subjektiiviselle mediaoperoinnille.

Vastaanottajan passiivisuutta ja viihtyvyyttä korostetaan - uteliaisuudesta tehdään ikään kuin vain historian lukua, kaikki tapahtuva vain tapahtuu. Ainoa, mikä merkitsee kuluttajalle, on esityksen viihdyttävyys. Sisältöhän voi olla turhan turhauttava ja vaivaa aiheuttava.


Tämä on järkyttävää:

Kysely: Moni luulee Jäätteenmäkeä rikolliseksi

Kielteinen julkisuus näyttää leimaavan monet ihmiset rikollisiksi, vaikka heitä ei olisi koskaan tuomittu mistään. Helsingin Sanomien kyselyn mukaan 40 prosenttia suomalaisista luulee virheellisesti, että europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki (kesk.) on saanut tuomion jostakin rikoksesta.

- NELONEN
-Kaleva

Mitä Jäättenmäki teki?

Hän oli päässyt polittiisen eliitin sisäpiiriin ja rikkoi sisäpiirin renkaan. Hän kertoi Lipposen salaisesta ulkopolitiikasta, kuinka Lipponen oli siunaamassa YK:n sopimusten vastustamaa sotaa. Lipponen oli innokkaana partiopoikana tienaamassa itselleen isojen poikien kunniamerkkejä Bushin jalkojen juuressa.

Jäätteenmäki teki suuren palveluksen demokratialle mutta valtamedia lähti mukaan järjettömään ja tekopyhään Kekkosen aikaiseen noitajahtiin, jossa valtaa uhkaava sooloilija poltettiin komeasti. Lipposta kohdeltii suuren isähahmona, jota oli loukattu. Demokratiasta ei mitään väliä, kunhan aseena ja uhkauksena käytettiin ministeriöiden keinotekoisia ja epäselviä säädöksiä.

Jäätteenmäen puolustajia oli kovin vähän, kun valtaeliitti parkui omien sisäpiirioikeuksiensa puolesta. Kun valta pönkitetään salaisuuksilla ja salatuilla poliittisilla agendoilla, ei voida puhua enää demokraattisesta luottamuksesta kansan edustajia kohtaan. Kekkonen ei kaivannut luottamusta vaan pelkoa - ja sama tuttu operointi tapahtui Lipposen etsiessä kansainvälisen voimapolitiikan huippuseurasta kannuksia.

Helsingin Sanomat ja YLE aloittivat Lippposen leirin kostoretken komppaamisen ja rummuttivat mitä kaikkea kauheaa Jäätteenmäelle voisi tapahtua "oikeusprosessissa". Median moralismi oli suunnattu sisäpiiriuskollisuden pettureita kohtaan - ei demokraattisesti avoimen vastuun peräänkuuluttamiseen. Vastaanottajia hämättiin tarkoituksella.

Median hysteria oli itsetarkoituksellista ja vain emotionaalista saippuateatteria. Machokulttuuriamme edustavat poliitikot olivat tietysti aivan kauhuissaan kun naispoliitikko uhkasi paljastaa onton poliittisen pelin kulissien takana. Median viesti oli pelko ja vapina mutta kohteeksi otettiin systeemiä uhanneet tekijät. Lipposen kerjuuretki isojen koirien luona ja uusi suomettumispolitiikka ohitettiin kiljumalla ulkoasiainministeriön nepotistisen sisäpiiripolitiikan oikeutuksesta mitättömiin ja muuntautuvin säädöksiin vedoten.

Säädöksiin, jotka perustuvat tsaarinajan ylimieliseen virkamiessalaisuusperiaatteisiin.


Kekkonen oli kuuluisa kirjiottamaan muiden puolesta. Sodanjälkeinen sosialistien esittämä välikysymys sotasyyllisyyskysymyksestähän oli Kekkosen kirjoittaman, vaikka Hertta Kuusinen esitti sen muiden sosialistien kera.

Kekkoselle valtakunnan epästabiilisuus oli voiman lähde.

"Hot" and "cool" media

Some media, like the movies, enhance one single sense, in this case vision, in such a manner that a person does not need to exert much effort in filling in the details of a movie image.

http://en.wikipedia.org/wiki/Marshall_McLuhan#.22Hot.22_and_.22cool.22_media

.

Jobin kirja kankaalla - Sinä, elävä

Rakkautta ja Anarkiaa-festivaali tuo taas Helsinkiin ainutlaatusen kimaran hyvin merkittävästi erilaista elokuvataidetta.

Rakkautta ja Anarkiaa-festarilla minulla oli myös ainutlaatuinen tilaisuus tavata Roy Andersson muutaman muun pressi-ihmisen kanssa. Kun Roy saapuu pressitilaisuuden huoneeseen aurinkoinen hymy kasvoilla, toimittajat vilkuilevat hermostuneesti kysymyslistojaan. Ovatko kysymykset tareeksi painavia pohtivan ohjaajan kuultavaksi. Tunnelma on lopulta harras ja Roy ottaa tilanteen kuin matkasaarnaaja kätellen jokaista hyvin intensiivisesti silmiin katsoen, kuin muistiin painaen.

Roy on kauhistunut väkivallan ja häpäisyn estetisoimisesta "mediatodellisuudessa", mm Idols-kilpailussa. Kilpailukulttuurin korostamista, dramatisointia ja viihteellistämistä. Jokainen saa hetken olla Olympus-vuorella kaikkivaltias tuomari omalla sohvallaan. Toisten kärsimys, avuttomuus ja kunnianhimo on sitä herkullisempaa mitä todellisemmalta se saadaan vaikuttamaan. Vahingonilosta tulee puhdistavaa iloa.

Roy tekee meille profeetallisen lupauksen. Tämä ja aikaisemat elokuvat ovat olleet vain harjoitusta, seuraava elokuva tulisi olemaan oikea elokuva.

Hymyilevältä mieheltä ei itsekritiikkiä eikä uhoa puutu. Roy tuntuukin ensimmäiseltä oikealta elokuvaohjajalta, jonka olen tavannut. Anteeksipyytelemätön, visionäärinen, julistava, itsetyytyväinen vajavaiseenkin tuotantoonsa.

Tämä uusi elokuva ei ole yhtä hyvä kuin hänen pääteoksensa vaan jokseenkin kalpea kakkososa. Katsottava fiilistely mutta koko ajan ajatuksia aikaisempaan tuotokseen vetävä. Siinä ei ole sinänsä pahaa mutta tulee vain mieleen, onko ohjaaja liian ihastunut aikaisempaan elokuvaansa.

Roy ei välitä elokuvan struktuurista. Tärkeintä on on kohtaus, jolla silläkään ei ole sen tarkempaa struktuuria. Hänellä voi olla konflikti kohtauksessa, alussa tai lopussa tai useampi keskivaiheessa mutta dramaturgia on täysin henkilökuvissa. Koominen jännite irvokkuudesta tai herkkyydestä on hänen voimalatauksensa johon visuaalinen tunnelman keskitys nojautuu.

Royn Ruotsalaisen kansankodin ruumiinavauksessa ahdistus eli rehellisyys ruotsalaisuudesta on ainoa todellinen voima. Se näkyy suoraan jo esteettisessä muodossa, sanoma muodossa.

Se on vastavoima turtumukselle ja tunnottomalle ahneudelle, jota vastaan Royn arkipäivän sankarit ovat heränneet taistelemaan. Kirkkokohtauksessa ahdistunut nainen rukoilee tunnottomien ja kovien valtaapitävien puolesta kun samalla muita seurakuntalaisia vain häkellyttää naisen ahdistus ja julkeus puhua ja ilmaista itseään kirkon rituaalin ulkopuolella. Tunnottomissa toisen ahdistus vain herättää lisää torjuntaa ja tunnottomuutta.

Roy on kyynisen selvänäköinen. Hänen toivonsa on murtuvissa yksilöissä, arkipäivän Jobeissa, jotka eivät enää halua näytellä tyytyväisen kansankodin tyytyväisyysihannetta eivätkä laulaa virsikirjasta formaattiuskontoa.

Huolettoman ja menestyvän ihanne on Roylle kirous ja syöpä. Fasistinen ideologia lähtee nimenomaan puhtausajattelusta. Vertailusta. Epämiellttävän ohittamisesta. Varmuudesta.

Ylpeästä Onnesta, joka tulee voimantunteesta, onnistumisena - verrattuna niihin muihin, jotka eivät onnistu. Että voit kuulua valittujen puhtaiden joukkoon, kun tunnistat ja tunnustat saastaiset ja luuserit. Roy on ihmeissään ruotsalaisen kansankodin synkästä tarpeesta kilpailla ja tallata - elää toinen toistaan iloisempien idoleiden kautta virtuaali-Ruotsia, unelmien ruotsalaisuutta. Elää aina vain räikeämpää todellisuuspakoa.

Royn viimeisimmissä leffoissa on kiperää komediaa Ruotsin piilotetusta perinnöstä, natsi-Saksaa kohtaan tunnetuista romanttisista sympatioista. Ilman Ruotsin malmia ja ruutia natsi-Saksan sotakoneisto olisi pysähtynyt. Ruotsalaiset valitsivat hyvinvoinnin ja Saksan salaisen liittolaisuuden sodan sijaan. Sota muille, juutalaisten kulta meille. Sodan jälkeen Ruotsi oli Euroopan vaurain ja vakain valtio. Miten kävi omantunnon?




Paljastin Roylle, mikä on hänen elokuvansa yksi selkeä esikuva on niin temaattisesti (henkilö x menettää tarinana ulkoiset puitteet)  kuin myös muodollisen skemaattisesti lähestymistapana eli "kerronnan motivaationa" (olemme tyhjän päällä poliittisesti ja ajan epäeettinen ahneuden henki paljastuu tyhjyyden tunteen moninkertaistuessa).

Sanoin Jobin kirja.
Roy tunnusti naureskellen Jobin vaikutteet.

Häneen oli lapsena pumpattu pelkoa ja angstia Ruotsin valtiokirkon tehokoneiston voimalla. Kuinka jokainen yksilöksi kasvava joutuu jossain vaiheessa kiroamaan jumalakuvansa, joka lupaa vain siunauksia ja hyvinvointia.

Job kiroaa Jumalan, kun itse ei olekaan enää oman ihannekuvansa mukainen onnistuja. Jumala vedetään vessanpytystä kun oma ego on koko maailmankaikkeus.

Anderssonin elokuvassa harmaa ruotsalainen alakulo ja tunnottomuus perustuu obsessioon olla hyvän tyylinen ja hyvänoloinen menestyjä. Meneekö sinulla hyvin - minulla ainakin menee. Alakulo nousee pettymyksestä, riittämättömyyden standardeista - eikä korkean standardin maassa riitä enää empatiaa eikä varsinkaan sympatiaa muille, kun itse ei riitä täyttämään oletettuja standardeja. Omahyväisyys on vaihtunut sujuvasti itsesääliksi. Ihanneruotsalaisuus onkin muuttunut helvetiksi, joka torpassa istuu Job kiroten Jumalaa ja kaivaten toivoa ilman toivoa.

Roy teki 80-luvulla rankan Aids-kampanjaelokuvan "Something has Happened".
Se vedettiin pikaisesti pois koulunäytännöistä. Oli vaikuttanut liikaa nuorten huolettomiin ajatuksiin kivasta seksistä. Ruotsalainen seksi ei voi olla obsessiivista ja epätoivoista virallisten valistien mielestä. Nuorten ahdistusta ei saanut paljastaa. Sitä elokuvaa ei ole vieläkään julkisesti DVD-jakelussa. Siihen elokuvaan verrattuna tämä uusi leffa on kesäinen piknikki.

Tätä elokuvaa on hyvä mennä katsomaan kirjaimellisesti nälkäisenä, varpaisillaan, aistit avoimena. Tämä on rukous ja kirous, josta saa jotain irti vain katsomalla samalla peiliin. Ja kysymällä Anderssonin piinallisen kysymyksen. Voiko historia toistaa itseään. Voiko fasismi päästä irti täydellä voimalla sivistyneen Euroopan sydämessä. Eikä vain pysyä ulkoistettuna halpatyönä ja Irakin sotana.

Elokuvan lopussa Anderssonin huumorintaju loppuu elitistisen Euroopan suhteen.

Elokuvantekijäkin istuu tuhkassa, heittää sitä viihdytetyn yleisön päälle sokean globaalin politiikan vyörydessä sananmukaisesti kaupungin yli ja kiroaa itsensä kaiken naurun ja hihityksen jälkeen.

Mainio elokuva myös treffielokuvaksi - ehkä ainoa kafkamainen leffa, jota mielestäni voi suositella treffileffaksi. Inhimillinen ja varmasti tunteita ja keskustelua herättävä. Ei ehkä niin terävä kokonaisuus kuin "Toisen kerroksen lauluja". (Sen voi varata Helsingin kaupungin kirjastosysteemistäkin).

Aito komiikka on aina myös surullista, traagista, paradoksaalisia toiveita ja pettymyksiä. Myydyimmät koomikot ovat juuri tätä, Mr Bean, Chaplin, Ohukainen ja Paksukainen. Kreikkalaisessa tragediassa on myös koominen terä korkeimpien ja uljaimpien sankareiden kohtalon hallinnan hybriksessä, joka ihmetyttää ja järkyttää katsojaa ihmisen suurimpien toiveiden ruumiillistumana ja kuitenkin traagisimman kohtalon tiivistymänä.

En ole aikaisemmin ollut katsomossa yli 40-vuotiaitten kanssa, jotka nauraisivat elokuvalle yhtä paljon.

Du, levande. You, the living.

Vuoden erilaisin elokuva tulee Rakkautta ja Anarkiaa-festarilta masentavien viihdeleffojen keskelle luomaan hilpeyttä elämän kurjuudesta.

Sinä, elävä

kw:: uudet elokuvat helsingin elokuvanäytökset tulevat uusimmat suositeltavat elokuvat films fi 2007 uutuudet rakkautta ja anarkiaa

Roy Andersson interview

LWLies: I wanted to ask you briefly about Ingmar Bergman.

Andersson: Of course in my opinion he’s – it’s hard to say – but in my opinion he’s a little overrated. He made in the beginning of the ’60s I think there were four movies that are excellent, brilliant, good art and cinematography, but there are so many bad movies he made. And he was also very right wing politically. He was almost a fascist, he was a Nazi sympathiser, and when he grew up he was very coloured by fascistic values. He never left that himself, and it also coloured his person. He was not a nice person. He was a so-called inspector of the film school that I attended, and each term we were called and we had to go to his office and he gave some advice, or even some threats, and he said, ‘If you don’t stop making left wing movie…’ because a lot of the students were left wing at the time, Vietnam and so on… “if you continue with that you will never have the possibility to make features. I will influence the board to stop you.”

Ruotsin Oscar-ehdokasfilmissä itsekkäät
ihmiset eivät saavuta onnea -Turun Sanomat

Rakkautta ja Anarkiaa-festivaali 2009

hiff fi 2007 2008 helsinki elokuvafestivaali film festival report article homepage suositeltavia elokuvateatteri elokuvateatterit elokuviin leffoja leffa-arvostelut blogeissa blogi blogit blogien arvostelut arviot elokuvadramaturgia yhteiskuntakritiikki kulttuurikritiikki ajan henki sosiologia kulttuurintutkimus elokuvantutkimus elokuvantutkimus tutkimus elokuva-arkisto bergman uutuudet uudet elokuvat arvostelu filosofia yhteiskuntatiede ilmestyskirja job viisauden kirja turhuuksien turhuus kaikki on turhuutta fi org http://www.hiff.fi/lang-en/news

Arvo-organisaatiot

Mitä yhteistä on miljonäärin koiranvaateostoksilla, pakolaisten piilottamisella ja piispan murheilla?

Ihmiset tarvitsevat aina arvo-organisaatioita.
Arvojen organisointia ja ihanteita.

Uusnatsit ovat arvo-organisaatio.
Kokoomus on arvo-organisaatio.
Valtio on arvo-organisaatio.
Sarasvuo on hilpeä esikuva uudelle arvoyhteiskunnalle ja idoli yhteisten kovien arvojen ryhmässään.

Turhamaisuus on muodikas uusi konnotaatio itsetunnolle.

Pakolaiset ovat arvokysymys arvo-organisaatioissa.
Pakolaiset ovat suuri kysymys hyvinvoinnin jakamisesta ja linnoittautumisesta globalisaatiosta kiitollisten suuryritysten maassa

Kirkko on arvo-organisaatio.
Heterojen ja tavanomaisten itseylistysorganisaatioa.
Homoja saa syrjiä ja täytyykin pitää epäihmisinä mutta pakolaisia on uljasta pelastaa.
Piispat ovat arvo-organisaation yläkulttuurin edustajia. Nöyryyttä ja köyhyyttä on jaloa ylistää mutta piispan sauvoissa on parasta olla jalokiviä.

Poliitikot ovat piiloarvojen tasapainoittelijoita valtapelissä, median ja oman poliittisisen arvo-organisaationsa välissä.
Yliopisto on piiloarvo-organisaatio, kaikki subjektiivinen on peitettävä objektiivisuushunnulla.

Muoti on avoimesti jyrkkä arvomaailma, joka organisoi yhteistä omakuvaa ja raja-arvoja. Muoti on heimokulttuurin tiukka jatkumo yhteisen identiteetin merkitsijöiden ylläpitäjänä.

Jokainen ostos on enenevässä määrin arvokysymys ja eettinen kannanotto.
Aina on valittava arvot, joilla käsitellään päämääriä.

On suurta harhaa luulla, että jokin elämänalue olisi arvovapaata, itsestään selvää tai vain rationaalista. Tiedekään ei ole ikinä arvovapaata. Aina on valittava, mitä tutkitaan ja mitä mahdollistetaan.

Ihmisiä kiinnostaa nyt kovin mihin röyhkeyskultin edustaja Sarasvuo käyttää miljoonansa, kun taas hämmentynyttä piispaa ihmetyttää ihmisten eroaminen kirkosta.

"Piispa Gustav Björkstrand muistutti kirkosta eroamisen kirkolle asettamasta haasteesta Suomen luterilaisen kirkon piispainkokouksessa Karjaalla." - Kotimaa

Tiedotusvälineet ovat varsin innoissaan kirkon asettuessa dramaattisesti pakolaisten puolelle. Itsekin olin iloisesti yllättynyt.

Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen sanoo seurakunnan toimineen avoimesti, toisin kuin Ulkomaalaisvirasto (Uvi) Iranin kurdin Naze Aghai:n turvapaikka-asiassa.

-Helsingin Sanomat

Kussakin tapauksessa on kyse suuresta arvokysymysten painopisteiden siirtymisestä.

Sarasvuon edustama ylpeä elintason mainostaminen vetoaa ymmärrettävästi suomalaisiin, koska maamme edustaa itstuhoisen vertailevaa standardi- ja häpeäkulttuuria, aivan kuten Japanikin.

Samankaltaisuuteen vetoava häpeäkulttuuri painostaa yksilöä näyttämään kestokykynsä ja sietokykynsä äärimmilleen yhteisölle, jotta saisi pienintäkän kiitosta ja arvonantoa.

Nyt korostetan iloista ja rohkeutta kuvastavaa ylpeyttä menestymisestä - mutta tosiasiassa se on uuteen pakettiin käärittyä häpeäkulttuuria. Vertailua ja pätemistä. Kuinka ihanaa voisikaan olla kertoa työkavereille että käy ostamassa Pariisista suklaata viikonlopuna. No onhan se turhamaista mutta ah ihanaa. Häpeämätöntä iloa tuottaa muille kateutta ilman häpeää ja syyllisyyttä. Tunne niin kuin toivoisit tuntevasi ja osoita se. Simsalabim.

Arvokysymys on aina olemassaolon kysymys.


Kirkko on aikaisemmin nähnyt itsensä kiinteästi osana valtiovaltaa (papit ovat virkamiessäädösten alaisia), nyt arvokysymykset ovat alkaneet nousta pakkaa hämmentämään kirkon omakuvasta. Kirkko on viisikymmentä vuotta Suomessa yrittänyt myydä itseään arvo-organisaationa. Perustella olemassaoloaan yleishyödyllisillä määreillä ja mielikuvilla. Suomen selkärankana.

Luterilaisuushan periaatteessa on mitä vapain ja realistisin uskonto. Yksilökeskeinen mutta silti yhteisiä arvoja arveleva ja arvioiva, muuttuva, dynaaminen, järjen tiukasti huomioonottava ihmiskuvaideologia.

Länsimaista modernisaatiota ja tiedettä ei olisi ilman luterilaisuutta.

Lutherin kapinallinen toimintahan perustui todellisuuden (ja tieteen) hyväksymiseen, ei sen manipulointiin. Armoa on nähdä todellisuus ja ihmisyyden perusteet tässä ja nyt ja tulevaisuudessakin.


Koska tietoteoreettisesti arvokysymyksissä ei ole mitään ainoaa "tieteellistä" yhtä todellisuutta, jokainen ihminen on myös aina uskonnollinen ihminen, homo religiosus, aina johonkin arvoväritteiseen takertuva, tulevaisuuskuvia rakentava ja maailmanselityksiin uskova, on luterilaisuus mitä tervein ilmiö, noin niinkuin periaatteessa. Subjektiivisuutta ei ole ilman tulevaisuususkoa. "Luterilainen usko" ja ihmiskuva ei ole kiinnitetty menneeseen vaan tulevaan ja mahdollisuuksiin.

Ihmiskeskeinen ja kehittyvä - Jeesuksen ja Lutherin kapinallisuuteen perustuvaa ihmiskuvan etsintää ja hyvien periaatteiden kontemplaatiota.

Myönteistä kirkon imagolle on kyllä nyt tämä rohkea pakolaisten puolesta puhuminen julkisuudessa. Siinä löytyy selkärankaa omaavia kirkollisia ihmisiä. Mutta sekin on osa ilmiötä, jossa eettinen puuhastelu ja kannanottelu on yksi keino paeta kirkon sisäisiä ongelmia ulkoisen eettisen bodauksen show-pullisteluun. Homoja saa syrjiä ja pitää epäihmisinä mutta pakolaisia on uljasta pelastaa.

Piispat ovat kuitenkin nyt vihdoinkin taipumassa julkisuuspaineen takia todelliseen eettiseen päivittymiseen, tasa-arvokäytäntöön ensin naispappeuden suhteen - mutta todellisuudessa piispat suojelevat käsittämättömän ahkerasti ja uskollisesti fundamentalistisia aineksia kirkossa, jotka syyllistävät nuoria ja estävät luterilaisen vapaan ihmiskuvan toteutumista. Pelokkaat piispat kuristavat itse oman organisaationsa pelkäämällä fundamentalisteja vaikka yrittävät puhua liberaaleja ajatuksia lehdistölle.

Haihattelu lisääntyy eksponentiaalisesti ilman hyvää toimitusjohtajaa joka organisaatiossa.

Organisaation itsetuhomekanismi liittyy aina johtajien luomaan mielistelykulttuuriin.

Kirkon johtohenkilöt, jotka ihmettelevät ja päivittelevät kirkon jäsenmäärän vähenemistä ovat kuitenkin muutosvastarinnan kannattajia. Heille hidas muutos on hyvä asia. Ei kirkko niin paha ole, mutta nopea muutos voisi olla paha asia. Pelottava. Parempi hyssytellä mummoja kuin nähdä suomalaisten todelliset tarpeet tässä ajassa.

Piispojen etiikka on nykyisin etupäässä mediaestetiikkaa.

Piispa Huovinen syyttikin suoraan heinäkuussa toimittajia naispappien kohtaloiden turhasta korostamisesta ja esilletuomisesta - mässäilystä. Että damage controlliksi ei enää riittänyt ymmärryksen kerjääminen rasisteille macho-papeille vaan mediasirkus se pakotti piispat näkemään naispappien oikeudet sitten valtakunnan tapaan tasa-arvon kautta. Armon siirappia markkinoiville piispoille tasa-arvo on ollut hyvin ahdistava ja vaikea kysymys.

Jos sattumoisin asuu Suomessa sellaisen seurakunnan alueella, jossa on tervejärkisiä seurakunnan työntekijöitä ilman hysteerisiä fundamentalisteja tai lapsiinsekaantujapappeja, on seurakunta aika tärkeä osa yhteisöä. Välttämätön. On myös paikkakuntia/ kaupunginosia, jossa seurakunnan diakoniatyö on ainoa inhimillinen kontakti ja apu syrjäytyneille ja esim entisille vangeille. USA:ssa kirkot ovat todellakin se ainoa turva ja apu köyhille koska valtion arvot ovat omistettu onnesta onnistuneille kansalaisille.

Vaika kirkossa otimiikin hyviä tyyppejä, evlut kirkolta puuttuu kuitenkin suora ja muutoskykyinen poliittinen selkäranka kieroja tapoja ja uskomuksia vastaan. Puhutaan mukavia ja ruusuisia mutta sallitaan outo kaksinaismoralismi joka asiassa. Synti elää vieläkin piispojen mielissä ja ennen kaikkea ohjaavana ajatuksena ikivanhaan kontrolloivaan heimokulttuuriin perustuvan seksuaalisuuden (kontrolloimattomuuden) "syntiin" pyhän ihmisen suurimpana uhkana. Ja millaisella moraalilla 7000 e kk ansaitseva piispa kehtaa ylistää 1700 e kk ansaitsevaa diakonia ahkeraksi ja tärkeäksi.

Kirkon epämääräinen maine Suomessa on liian monen häiriintyneen häirikkötyöntekijän takia todella aiheellista. Fundamentalistien valtataistelu on aiheellisesti herättänyt ihmisiä heräämään pois tapa- ja ahdistuskulttuurista. Uskonto kun on mitä parhain ase persoonallisuushäiriöisille valtapelien pyörittäjille.

Lut.kirkkopolitiikka valitettavasti on kääntynyt vakaasti organisaationa fundamentalistiseksi itsensä palvojien lahkoksi, jossa muutos ja "asiakkaiden" suojelu on toisella sijalla. Kirkon profiili uskon ja tapojen suojelijana on monen taantuneen patriarkan ainoa lohtu. Käsittämättömin ilmiö on seksuaalirikollisten ja mielenterveysongelmaisten pappien suojelu ammateissa, joiden pitäisi pohjautua luottamukseen ja henkiseen tervehtymiseen.

Kirkon organisaatiolle tärkeintä on kirkon organisaatio ja oma outo 1500-luvun kirkkokulttuuri rituaalikulttuurina. Piispojen julistama ritualinen armo on armottoman ja jäykän organisaation suojelua. Itsestäänselvyys kelpaa piispoille. Itsestäänselvyys kristitystä Suomesta. Siksi he ohjaavat kirkkoa täystuhoa kohti. Uudet uskonnolliset liikkeet tulevat Suomeen kirkuen ilosta nähdessään uskonnollisesti hämmentyneiden maanosan täysin avoimena.

Kirkon valtapeliä kirkkoneuvostoissa pyörittävät häiriköt eivät usko muuta kuin jaloilla äänestämistä eli ihmisten todella kannattaisi lopettaa naapureiden mielipiteiden ajattelu ja olla rehellisesti pakanoita tai tyytymättömiä kirkon asiakkaita.

Vähään ja tuttuun tyytyväinen.
Oletko?

Pelkohan se etupäässä pitää kakskolmasosaa kirkkokarjasta kirkon kirjoissa. Maine. Kunnon tavallinen kristitty kansalainen. Muiden kaltainen. Se pelko, mikä taottiin 700 vuotta sitten helvettikuvilla kansan takaraivoon. Sitä silloisen katolisen kirkon väkivaltaa ja siitä siinnyttä suurta osaa suomalaista ahdistuskulttuuria nykyinen kirkko ei ole vielä rehellisesti tunnustanut eikä ottanut vastuuta. Joka ei ymmärrä menneisyyttä, on menneisyyden vanki.

KW: pakolaiskysymys pakolaiskiintiö kansalaistottelemattomuus kirkon kanta siviilirohkeus rasismi EU pakolaispolitiikka turvapaikka turvapaikan hakijat Suomi turvapaikkana.