Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arhi kirjoitukset XI. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arhi kirjoitukset XI. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, toukokuuta 28, 2008

Kirkkovaltio Yhdysvaltain oikeiston unelmana - kesälukemista

Kesälukemistoa.


" Pohjois-Amerikan kirkkohistorian sekä Yhdysvaltain ja Ison-Britannian historian dosentti Markku Ruotsila (kuvassa) on kirjoittanut ensimmäisen suomenkielisen yleisesityksen Yhdysvaltain kristillisestä oikeistosta.
– Yhdysvaltain poliittista kulttuuria ei voi ymmärtää lukematta kirjaa, arvioi historian ja filosofian historian dosentti Juha Sihvola Helsingin yliopistosta.

– Valtainstituutiot olivat menettäneet yhteytensä amerikkalaisten mielipiteisiin. 1960–70-luvulla eliitti ja päätökset erkanivat kansalaisista, Ruotsila kertoo.

Kristillinen oikeisto on merkittävässä vaa'ankieliasemassa vallanpidon suhteen. Se on tehnyt itsestään republikaanisen puolueen selkärangan, jota ilman puolue ei enää tule toimeen. Oikeiston ytimen muodostavat 80 miljoonaa amerikkalaista, jotka kutsuvat itseään uudestisyntyneiksi evankelisiksi kristityiksi. He kuuluvat protestanttiseen uskontokuntaan.


Ruotsilan deskriptiivinen kirja on erittäin hyvä ja kattava nykyhetken kuvaus mutta hän ei mielestäni aivan ymmärrä kuinka suoraan kalvinismi on vaikuttanut Yhdysvaltain kristilliseen sceneen ja sen jokaiseen uskontokuntaan. Ja kuinka poliittisen määrätietoista uskonnon soveltaminen on. Ei ole ns. itsekantavaa fundamentalismin uskomuskulttuuria tai eristetyä uskonnollista ideaa ilman päämääriä, sillä poliittinen fundamentalismi on päämäärävetoista ja tulkinnaltaan koko ajan muuttuvaa (kts ID-maailmankuva). Vaikka ihmiskuva ja ihmisen vapauden rajaaminen olisikin ankkuroitu kalvinistisiin perusmääreisiin.

Kalvinistithan karkoitettiin Euroopasta uuteen maahan Geneven fasistisen teokratia:n, kirkkovaltioyrityksen jälkeen. Calvin käytti Bushin suosimaa "tuhoa syntiset ja tottelemattomat"-strategiaa hukuttamalla toista sataa vapaamielistä naista Geneve-jokeen.

TAGS:: Uskontotiede keskustelu, fundamentalismi uskontokeskustelu dogmatiikka dogmi paholaisen asianajaja blogit skientologit mormonit teologinen tiedekunta

Suomalaista keskustelemattomuuskulttuuria ii


b)

Suomen Arkkitehtiliiton Safan puheenjohtaja Rainer Mahlamäki arvioi, että keskustelukulttuurin puute päätöksenteossa rakennetusta ympäristöstä on johtanut ja johtaa virheratkaisuihin Suomessa.

-Suomalaiselle tavalle toimia on ominaista, että asiat pyritään hoitamaan tehokkaasti, aikaa säästäen ja päämäärähakuisesti. Keskustelu koetaan asioiden pyörittelynä. Liike-elämässä ja politiikassa keskustelevuus on pikemminkin heikkouden merkki kuin normaali tapa toimia, arvioi Mahlamäki.

-Ero vieraan ja oman kulttuurin arkkitehtuurin lähestysmistavoissa on selvä: toisessa puhutaan ja tehdään ja toisessa vain tehdään...

- uusisuomi.fi

c)

Lastenlinnan koulun opettajilla ja Helsingin opetusvirastolla oli maanantaina hyvin eri käsitys siitä, saavatko Lastenlinnan koulun opettajat kommentoida työhönsä kaavailtuja muutoksia medialle. Opettajien mukaan heitä oli kielletty antamasta haastatteluja. Heidän mukaansa kielto oli tullut varhain maanantaiaamuna suoraan opetusvirastosta.

"Lastenlinnan koulussa vain ei ole nyt mitään kommentoitavaa", puolustautui opetusviraston perusopetuslinjan vs. linjanjohtaja Marjo Kyllönen.

Kysyttäessä oliko Kyllönen kieltänyt haastattelujen antamisen, hän tyytyi hokemaan, "ettei kommentoitavaa ole, eikä mitään pitäisi nyt kommentoida".- HS


Eihän Suomessa kukaan kiellä puhumasta?
Eihän.

a)

Brittiläinen psykologi haastatteli näyttelijä Robin Williamsia. 57-vuotias Williams on hieno taiteilija ja myös loistava koomikko. Syntyi huima ohjelma! Jos suomalaiset tekisivät tällaista, ip-lehdet repisivät sikailu-lööpit ja kansanedustajat vastaisivat ohjelmaa näkemättä kiertohaastatteluun, jossa vaadittaisiin tv-pomoja tuomiolle.

Ei kai meillä moista vaaraa ole, kun kukaan ei tohdi tunnustaa eikä kukaan uskalla kysyä. Emme me taida mitään tunnustuksia edes haluta, koska me haluamme sen suodatetun todellisuuden.

Kari Pyrhönen MTV3

maanantaina, toukokuuta 26, 2008

Cannes kultaa dogmalle

 Taas vaihteeksi "dogma"-tyylinen elokuva voitti ison kansainvälisen kilpailun.Mahtavaa.


Ennakkosuosikit eivät aivan pitäneet
Cannesin elokuvajuhlien palkintojen jaossa 2008.

Mahtaa "laatuelokuvien" eli ylituotettujen brändielokuvien tuottajat olla taas ärtyneitä tai ihmeissään. "Entre les Murs"

Ranskalainen elokuva julisti 60-luvulla että elokuvalla ei voi olla yhtä ihannemuotoa eli ihanteellista elokuvan rakennekaavaa. Aivan jotain muuta ideaa kuin brändidoktriini nykypäivänä. Ranskalaisen elokuvan perintöprinssi eli dokumenttityylinen "dogma"-elokuva lähtee ajatuksesta että jokainen elokuvan tulisi olla jopa muotoa ja rakennetta myöten ainutlaatuinen.

Vain sisältö ja katsojan ja elokuvan välinen prosessi, katsojan itse luoma suhde elokuvan henkilöihin ja tulkintoihin ratkaisee.

Hyvä elokuva ei ole vaaraton.

"Me halusimme tehdä elokuvan, joka on Ranskan yhteiskunnan heijastuma - monitahoinen, monikasvoinen, monimutkainen", elokuvan ohjannut Cantet sanoi vastaanottaessaan palkintoa Cannesin elokuvajuhlien pääsalissa, Lumiere-teatterissa.

"Heijastumana joskus myös siinä kitkassa, jota elokuva ei yritä peitellä", Cantet sanoi.

Elokuvan muotorakenteen vertailu, ihannerakenteen tavoittelu ja tyylien matkiminen olisi siis turhaa, tylsää ja hyödytöntä. Hyvin epäviihdyttävää.

Jopa elokuvan laatu tai ammattinäyttelijät eivät saa ennakko-oletuksineen ja tyyliluokkineen olla estämässä välittömän, ainutlaatuisen kokemuksen, inhimillisen arvaamattomuuden ja luonnollisuuden aistimista.
Even if the film didn't develop dramatically, the robust, extended discussions between teacher and students - captured via fly-on-the-wall lensing and edited to convey a sense of the classroom as a living, breathing human ecosystem - alone could provide hours of boisterous entertainment and observational interest. - Variety

On ihmisten aliarvioimista jos elokuvan rakenteen toiston oletetaan luovan hyvää viihdettä. Sosiologiset havaintokokeet ihmisillä korostavat sitä, että ihmisten aivojen toiminta virkistyy nimenomaan ongelmanratkaisusta, yllättävistä jännitteistä ja poikkeavista ilmiöistä. Saman kaavan toistaminen nukuttaa ja passivoi mitattavaakin aivojen toimintaa.

Cannes 2008: The final word


Hallittu jännitteiden tutkielma
elokuvana on jotain aivan muuta kuin konventionaalisten elokuvatuotannon kaavojen noudattaminen.

Nykyisessä, mielettömässä viihde-elokuvien megatulvassa luulisin että tämä muotovapaa ja sisältökeskeinen ideologia alkaa voittamaan sijaa ja laajasti. Ihmiset tylsistyvät kuoliaaksi ennalta-arvattavien tarinoiden ja roolihahmojen brändigalleriassa ja vaativat lopulta elokuvalta henkistä selkärankaa olla oman itsensä näköinen taideteos.

Erilainen.
"Elämä kierrättää" on saanut huikean suosion Euroopassa miljoonilla katsojilla. Silti suomalaiset elokuvakriitikot ovat nyrpeän ihmeissään elokuvan vapaasta muodosta, kiinnittävät huomiota vain elokuvan outoon rakenteeseen ja "liialliseen" päähenkilökeskeisyyteen.

Tässäkin elokuvassa oleellisinta onkin prosessi eikä "dramaturgisesti tuttu", "kokeiltu" rakenne, aivan kuten "Entre les Murs"-elokuvassa.

Myöskin "Control"-elokuva on hyvä esimerkki täysin psyykkisten prosessien ensisijaisuudesta elokuvailmaisussa.

Kun sisältö ohjaa muotoa eikä päinvastoin.

Brändielokuvissa muoto ohjaa sisältöä.


DVD Idioterna

Legendaarinen mother of dogma, koomista farssitragediaa,
Dario Fon dramaturgian lähin sovellettu muoto elokuvissa.




Nine lives -DVD

-yksi parhaimmista episodielokuvista


TAGS:: ELOKUVAKULTTUURI elokuvafestivaali 2008 2009 festivaali vaihtoehtoinen alternative scene independent woody allen menestys european film von trier aki kaurismäki kaurismaki kirjoittaja Arhi Kuittinen

lauantaina, toukokuuta 24, 2008

Yhdysvaltain Velkahuuma - ja Suomen velkahysteria


Ulkolinja: Yhdysvaltain velkahuuma

In Debt We Trust



TV1 Keskiviikkona 21.40

Yhdysvaltojen pelätään ajautuvat historiansa pahimpaan
taloudelliseen kriisiin. Merkit näkyivät jo muutamia vuosia sitten.

Kuluttajien velka on kaksinkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja ensi kertaa historiassa USA:ssa on negatiivinen säästämisaste. Keskivertoamerikkalainen elää yli varojensa, yrittää kituuttaa saadakseen minimimaksut maksettua joka kuukausi, mutta ei selviä velastaan. Dokumentti tutkii taloudellisen ja poliittisen verkoston mekanismeja, ja syyttää ongelmasta luottokorttiyhtiöiden, lobbaajien, keskitetyn median ja Bushin hallinnon salaliittoa. Bushin hallitus on tukenut lainateollisuuden vapauttamista ja siten ruokkinut luottokorttikulttuuria. Kasvava eriarvoisuus johtaa asiantuntijoiden mukaan pikkuhiljaa moderniin maaorjuuteen.

Työväen omaisuus valuu harvojen rahoituslaitosten holveihin, ja lainanantajien korot ovat korkeita. Loppujen lopuksi valta keskittyy yhä harvempiin käsiin, ja seuraukset ovat pelottavat.

Bear Stearnsin pääekonomisti John Ryding uskoo, että Yhdysvaltain dollarin heikkous on pysyvämpi ilmiö.
- 28.05.2008 - Kauppalehti

Maailmanpankin tekopyhin teko on nyt myös tapahtunut:
Maailmanpankki vetoaa johtajiin YK:n ruokakokouksen alla

Ensin Maailmanpankki tuhoaa luontaistaloudet, repii vakautta tuottaneet ja ääripäitä rajoittavat sääntelysteemit ja tuhoaa todellisen kysynnän täyttämiseen muotoutunet paikalliset elintarviketuotantoketjut - ja sitten vetoaa muita tahoja auttamaan hädänalaisten tilaa.
Aivan.


Talouspäättäjiä rassaa kiperä pulma, kun talouskasvu hidastuu ja silti hintojen nousu kiihtyy. Pulma on erikoinen, sillä normaalisti kasvun hyytymisen pitäisi pikemminkin laskea kuin nostaa hintoja. - Taloussanomat.fi


Suursijoittaja George Sorosin mielestä keinottelijat ovat ajaneet öljyn hinnan pilviin. Soros kommentoi öljyn hintaa Daily Telegraph -lehdessä tiistaina, vain muutama päivä sen jälkeen kun öljy oli taas kivunnut uuteen ennätykseensä, 135 dollariin barrelilta. - Taloussanomat.fi


Mikä oikeastaan on tämä sanahirviö ”asuntomarkkinajohdannaiset”?
Eroaako se ollenkaan vedonlyönnistä?


Öljyraha heiluttelee maailmaa


- kolumni
Olli Kivinen HS.fi
Raakaöljyn hintaräjähdys on aiheuttanut maailmassa lukemattoman määrän pohdintoja siitä, millainen varallisuuden uusjako maailmassa on menossa. Ilmassa on koko lailla paljon hysteriaa, jonka syy on selkeä: maailman kaikki ihmiset tuntevat muutoksen nahoissaan – kuka huoltoasemalla, kuka ruuan loppumisena. HS


"Suhdannesumu harvinaisen sankka"

Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Martti Hetemäki pitää nykyistä suhdannetilannetta harvinaisen epäselvänä. Taloudessa on eri suuntiin vetäviä voimia, jotka hämmentävät kokenuttakin kansantaloustieteilijää."Talousnäkymät ovat poikkeuksellisen epävarmat ja epäselvät. Jos joku sanoisi, että nyt mennään tiettyyn suuntaan suurella varmuudella, niin puhuisi vastoin parempaa tietoa." -
Kaleva.fi


"The pseudo-science hurting markets"


Mutta yllätys,
yllätys nahkurin orsilla kyyhöttäville ja valtion lamakaudelta päälle jääneen hyvinvointivaltion alasajoa ihmetteleville, mikä onkaan tilannekatsaus täällä:

Suomen velkatase on positiivinen: muut maat ovat meille enemmän velkaa kuin me niille.

Suomi porskuttaa edelleen 1990-luvun mahtavalla elektroniikan vientimenestyksellä. Silloin tuli kerätyksi kansallista pääomaa, josta on nyt hyvä ammentaa. Kansantalous kestää isommankin velan oton, varsinkin kun korot ovat matalalla. TS

Mikä on sitten tämä päälle jäänyt viime lama-ajan paniikkitila, tasa-arvoperiaatteen purkaminen ja tulonsiirto säästötoimissa ja "kustannustehokkuudessa", hätäkeskustenkin alasajossa, joilla valtio yhä jatkaa hyvinvointiperiaatteiden alasajoa pois kansalaistensa ulottuvilta?


Tutkija Heikki Niemeläinen kirjoittaa 28.10.2007 Hesarissa
tähän asti painavimman puheenvuoron suomalaisesta talouspolitiikasta- ja ennen kaikkea sen puutteesta:

"Suomen
talouspolitiikka on lama-asennossa,
vaikka emme ole enää lamassa.

Suomella on nyt edellytykset kohentaa asemaansa kansainvälisessä taloudessa.Minkä verran Suomi tarvitsee kilpailukykyä ja vaihtotaseen ylijäämää suhteessa muihin kansoihin? Mihin tarkoitukseen suuria ylijäämiä kerätään, ja kuka niiden käytöstä saa päättää? "



Hyvin menee - mutta kansa ei saa sitä kokea eikä siitä ylpistyä?

Pörssiyhtiöiden utopia poliitikkojen unelmana?
Yhteiskunta pörssi-ideologian tapaan nähtynä resurssivarantona, lopulta ilman valtiota ja sääntelyä?

Politiikka kaupankäynnin jatkeena?

Yleinen hyvinvointi poliitikkojen painajaisena - vain ideologisena uhkakuvana, kilpailukulttuurin ja yhteiskuntaluokkien erojen pönkitysoperaatioissa?



lauantaina, toukokuuta 17, 2008

Ylösnousemus vai tuonela dollarille?



Fed: USA:n näkymät yhä synkemmät



Dollarin jatkuva liukulasku on ollut yllätys monelle analyytikolle.

Aivan turhaan.

Nyt pörssimaailma on taas uskonnollisen hartaasti nojautumassa ankkurinsa ikuiseen olemukseen, johon öljynhinta ja pörssikasinot futuurivedonlyönteineen on vielä sidottu:

Laaja kysely: Dollarin käänne lähellä

Dollarin käänne on käsillä ja se on käynyt pohjalukemissaan euroa vastaan, laaja analyytikkokysely antaa ymmärtää.
kauppalehti.fi

Maailmanlaajuinen finanssikriisi on jonkin verran hellittänyt, mutta markkinoiden tila on yhä "kaukana normaalista". Näin luonnehti USA:n keskuspankin pääjohtaja Ben Bernanke puheessaan tiistaina. Fed on tarjonnut hätärahoitusta myös investointipankeille, eikä toimeen ole turvauduttu sitten 1930-luvun suuren laman.
Dollarin arvo on uskonkysymys- ja uskojia vielä riittää.

Itse ennustin pari vuotta sitten että dollarin arvo putoaa puoleen euron arvosta.

Ja se tulee putomaan. Väliaikainen tekohengityksen suoma nousu kyllä tapahtuu.

Syyt dollarin arvon jatkuvalle laskulle:

  1. USA:n kasvu ei ole ollut todellista kasvua 30 vuoteen vaan vain lainakasvua. USA:n järjetön velkataakka, jota ei korkoineen voida poistaa ja joka yhä vain sikiää itsestään isommaksi kuin Fritzlin insestiperhe.
  2. Toinen maailmansota oli siunaus ja täydellinen sulkeutuneen sisällispolitiikan muutos, joka loi dollarin maailmanvalloituksen muutamassa vuodessa. Marhall-apu edellytti, että raaka-aineiden kaupankäynti sidottiin dollariin. Tämä ekspansio loi mielikuvan jatkuvasta valloitusretkestä. USA on käynyt tällä vuosisadalla 70 erillistä sotaa rajojensa ulkopuolella.
  3. Wall street on luonut todellisuudesta irrallaan toimivan spekulaatiokulttuurin, jossa voitto-osuuden saavuttaminen keinotekoisella futuuri tms pörssipelillä on tärkeämpää kuin aito tuotannon ja kestävän kehityksen lisääminen ; raha ei kuitenkaan synny tyhjästä mutta häviää tyhjiin, inflaatio on aivan luonnollinen osa järjettömien ja käytännössä katteettomien pörssivoittojen ollessa kaiken toiminnan lähtökohta ja päämäärä.
  4. Spekulaatiokulttuuria pönkittänyt maailmanpankki on lainaehdoillaan ajanut kansallisten ja omavaraisten elintarviketuotantojen ja -systeemien siirtämisen ylikansallisten firmojen ja pörssin piiriin. Siten ruuanhinnan nousu on pörssipelaajalle iloinen uutinen, koska systeemin idea on hintojen nostaminen voiton maksimoimiseksi.
  5. USA:n verotuksen ideana on ollut poistaa progressiivinen verotus, joten massojen laaja kulutusmahdollisuus on minimoitu. Varallisuuden kasautuminen lisää pelkästään pörssipelaamista ja hypoteettisten pörssivoittojen tavoittelua virtuaalisessa arvonmääritysmaailmassa.
  6. Progressiivisen verotuksen halveksunta on kalvinismin yksi poliittinen perintö USA:lle ja maailmalle. USA:n uskonnollisista lahkoista uutisoitaessa on syytä muistaa se, että jenkkien baptistit ja hyperpoliittinen evankelinen liike Bushin taustalla ovat etupäässä kalvinisteja, Amerikkaan karkoitettu Sveitsiläinen protestantismin äärimmäisin liike ja Lutherin ajatusten toptaalinen vastakohta. Heille menestys on Jumalan siunauksen ilmentymä eli jos menestyt, silloin Jumalan täytyy olla sinun takanasi, koska kaikki on ennalta määrätty (predestinaatio). Ne, jotka eivät menesty, ovat siis ilman Jumalan siunausta. Armo on vain valituille. --* Suomalaisten journalistien tietämättömyys amerikkalaisten uskonnollisesta kiihkeydestä ja kalvinistien ihmiskuvasta ei anna meille sitä kokonaiskuvaa, mikä on aggressiivisen jenkkikapitalismin takana.
  7. Velkataakan takia USA:n uskottavuus markkinakumppanina on nyt pelkästään armeijan peloteaggression varassa.
  8. Stanislaw Lem kirjoitti 1971 jatkuvan sotatilan futurologiasta, jossa valtioajatusta tärkeämmäksi nostetun kilpailevan kaupankäynnin ja monoliasemakilpailun sivuoireena on jatkuva hitec-sotatila yrityksiä puolustavien sotilasliittojen kesken. Kilpailun oleelliseksi elementiksi nousee sabotaasi, disinformaatio ja terrori.
  9. Peloteaggression, ideologisen suuruudenhulluuden ja dollarin arvon laskun takia monet maat kiinnittävät öljynsä tukevaan euroon dollarin sijasta, Iranin esimerkkiä noudattaen. Dollarista tulee vain euron sidekick ideologisena serkkuna. Seuraava kauppatasapaino luo outoja asetelmia ja jonkinlaisen epäkeskisen tasapainoasetelman: Euroalue saa raaka-aineita halvalla kun taas USA pystyy myymään monivaihetuotteita halvalla.
  10. Wall streetin peliteoriat, joita kutsun stressikapitalismin psykoottisiksi arvoteoreemiksi, perustuvat ajatukselle, että dollari on pörssimaailman akseli ja siis USA maailmankaupan keskus. Kiinan ja Aasian myötä tämä hypoteesi on muuttumassa pelkäksi illuusioksi. Markkina-asema vaihtuu militaristiseen asemaan.
  11. Pörssin ideaali on maksimaalinen voitto mahdollisimman nopeasti. Keinotekoinen arvonnousu on tälle ajatusmallille ehto. Jotakin, joka muuttuu koko ajan haluttavammaksi. Asuntojen hintojen on noustava - kunnes tulee romahdus. Pörssi-ideologiassa on uskottava arvon nousuun, muuten ei ole mitään pelattavaa. Ja aina romahduksen jälkeen koettaa hetki, jolloin todella voi odottaa kiihkeästi mahdollisimman nopeaa arvonnousua vesikielellä. Nimenomaan romahdus antaa parhaan mahdollisuuden ennennäkemättömiin arvonnousuihin - mikä on siis pörssin liikkeellepaneva visio, ideaali. Romahdus, kipukynnys, rohkeus on orgaaninen osa ahneuden filosofiaa.
  12. Kuka uskaltaa uskoa eniten mutta olla oikealla hetkellä realistinen? Vaikka pörssi on aina kurottautumassa mahdottoman yli, elää pörssianalyytikkojen keskellä ihmeellinen mielikuva tarpeellisesta, pelastavasta realismista oikealla hetkellä - vedätyksen jälkeen.
  13. Dollarin hinnan spekulaatioparadoksi on siinä, että öljyn hinta nousee koska dollarin arvon tulevaisuuteen ei uskota edes pörssipiireissä mutta öljyn hinnan nousemisella on suunnaton positiivinen arvo futuurikaupoissa, futuurispekulaatioissa, "futuuriruletissa".
  14. Pörssin toiminnan edellyteksenä on ollut maailmankuva, jossa luonto nähdään pelkästään resurssivarastona eli josta vain otetaan, mutta jolle ei anneta. Aivan kuten imperialismissa orjatyövoima nähdään vain resurssina, ei yhteisenä maailmana. Tämän taustalla on kalvinistisen apokalyptinen maailmankuva ja historiankäsitys maailmanlopun vääjäämättömästä lähestymisestä, jota ei voi estää. Ihminen on luomakunnan kuningas, jonka on otettava kaikki hyöty katoavasta maailmasta, mitä voi ottaa. Ja sitten tulee Game Over, ylösnousemus ja uusi peli taivaassa.
  15. Öljyä riittää vielä sadaksi vuodeksi ja sen aikana geenimanipuloidut bakteerit saadaan energiatuotannon keskeiseksi tekijäksi mutta pörssifutuurien virtuaalimaailmassa juuri öljyn hinnan nousun ja kriisien apokalyptiset skenaariohypoteesit tuottavat eniten voittoa. Eli vedonlyöjät ovat halunneet uskoa öljyn hinnan nousuun ja maailmanpolitiikan kriisiytymiseen - niin hinta on noussut - ja enemmän rahaa on siten öljypörssissä pyörimässä pörssipelurien toiveiden ja päämäärien mukaisesti.
  16. Jonkinlainen finanssipohja ja lainojen osittainen anteeeksianto USA:lle kyllä saavutetaan "suojelumaksuina", joita eri rahaliitot suovat USA:lle saamastaan militaarisesti taatusta geopolitiikasta, samalla periaatteella kuin mitä mafia saa kunnioitusta "asiakkailtaan".
  17. USA:n Yellowstonen puiston alla on räjähdysvalmis, suunnaton vulkaaninen kaasukupla, joka räjähtäessään pysäyttää vähintään kolmasosan USA:n infrasturktuurista ja viljelyksistä. Saasteista välittämätön pörssi-ideologia tulee saamaan luontoäidiltä myös yhä voimistuvia opetuksia.
  18. Rauhanomaiset keinot ovat kohta kuluneet loppuun tältä konfliktikeskeiseltä, jatkuvan kasvun pakkomielteiseltä ideologialta. Ainoa neokonservatiivien toivo ja liittovaltioita yhdistävä visio on kiihkouskonnollisessa maailmankuvassa, "suuressa tehtävässä", jonka kautta mm amerikkalaiset sotilaat motivoituvat kokemaan sotilaallisen toiminnan olevan ainoa tapa puolustaa amerikkalaista elämäntapaa hyökkäämällä. Irak on alkusoittoa arvovaltasodille ja energiasodille.
  19. Disinformaatiosta on tullut tärkeintä informaatiota USA:lle; Militaristinen politiikka tarvitsee vain kriisejä ja kovan kontrastin vastakkainasetteluja.



False Pretenses
Bushin hallinnon edustajat antoivat 935 virheellistä lausuntoa Irakin muodostamasta uhkasta kahtena sotaa edeltäneenä vuonna, kertoo Center for Public Integrity uudessa tutkimuksessaan.


Christian Fascism


Viasat History kanavalla juuri nyt dokumenttisarjassa
(ohjelman voi kuunnella jokaisella kaapelidigiboxilla vikka kuvaa ei näy):

PACT WITH THE DEVIL

Proof is delivered by the devastating testimony of the research director of the Eizenstat commission, who is looking into the relations between American Banks and Nazi Germany. Some of these banks made a lot of money that came from the holocaust victims and they try to keep the whole affair well buried even 60 years later.



Gold Transaction in the Second World War
,
a statistical review with commentary by the Independent Commission of Experts (aka Bergier commission).



torstaina, toukokuuta 15, 2008

Pääomaveron realistinen valtakunta


Kaikkiaan Suomessa oli toissa vuonna 650 000 pienituloiseksi luokiteltua, joka on yli kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 1993.


Tällä maalla on kaksi kertaa kovempi pääomavero. Eli suurin verotaakka ei ole tavallisella työtätekevällä yksilöllä vaan yrityksillä:

Euroopan suurimman talouden, Saksan bruttokansantuote kasvoi yli kaksi kertaa odotettua nopeammin tammi–maaliskuussa. Saksan tilastokeskuksen mukaan kokonaistuotanto kasvoi 1,5 prosenttia edellisestä neljänneksestä. Ekonomistit odottivat vain 0,7 prosentin kasvua.
Lisäksi pienyrityksille on huomattavia verohelpotuksia ja muita tukia.

Ja silti kaikki toimii paremmin kuin Suomessa, jossa Ahon ja Lipposen vrunnovan politiikan voimin on yritetty luoda Suomesta verohelppoa maata suuryrityksille. Suomesta on tehty korporaatioparatiisi, mutta silti korporaatiot eivät paljoakaan kiinnostu Suomesta.

Poliittiset voimat ovat pönkittämässä suuryrityksiä eikä poliittisia tahoja suojelevat (entiset valtion) suuryritykset halua valtion tukevan pienyritysten synergiaa.

maanantaina, toukokuuta 12, 2008

Päämäärättömän tietoyhteiskunnan idea


Valtakunnan it-johto tyri taas



Mitä tapahtuu, kun maassa, jossa ulkoistamisesta on tullut sairaalloisen itsetarkoituksellinen mantra ja kuitenkin tärkeilevät viranomaiset kuuntelevat yksityisten IT-firmojen ahneita visioita ja niin tarpeettomuuttaan peittelevät virkamiehet haluavat olla mukana tekemässä omaa suurta IT-projektia, jotta saisivat itsetarkoituksellisesti olla oman suuren projektinsa johdossa?

50 miljoonaa menee rikki tänä vuonna

Sähköiseen tunnistautumiseen on julkishallinnossa käytetty rahaa tähän mennessä jo reilut 40 miljoonaa euroa, josta Väestörekisterikeskuksen henkilökorttiin perustuvan kansalaisvarmenteen osuus on noin reilut 30 miljoonaa, sisäministeriön oman hankkeen 3,5 miljoonaa,TEO:n noin 1,1 miljoonaa ja verohallituksen samoin noin 1,1 miljoonaa. Tunnistus.fi-portaliin on mennyt noin 2 miljoonaa, ja loppuihin hankkeisiin tipoittain satoja tuhansia euroja. Tiedotustilaisuudessa todettiin, että TEO on kehittämässä kilpailevaa järjestelmää VRK:n kanssa kortin kanssa, koska toimijat eivät päässeet sopuun yhdestä järjestelmästä. Terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön tulevan kortin kustannuksiksi arvioidaan käyttöönoton jälkeen jo 10 miljoonaa euroa, ja useita miljoonia vuosittain, mikä kaatuu kuntien sairaanhoitopiirien maksettavaksi aikoinaan.

- tietokone.fi

Päämäärättömän tietoyhteiskunnan idea on virkamiehen unelma (eläkeunelmien jälkeen). Kuinka kaikkea kivaa ja päämäärätöntä tietotekniikka voikaan mahdollistaa.

Eikö tällainen ammattitaidoton sähellys, persoonallisuushäiriöisten keskinäinen paisuttelukamppailu tärkeilyssä ja yhteistyökyvyttömyys ole sitä pahimman luokan kerskakulutusta? Yhteiskunnan murentamista?

No, olemattomat IT-firmat ovat saaneet ainakin pääomaa olemattomille visioilleen ja ehkä 5-10% budjetista on valunut muutaman koodaajan työllistämiseen.

Virkamies, joka tekee itsensä tärkeäksi, ei tarvitse välittää projektinsa seuraamuksista ja hyödyttömyydestä. Koska tässä maassa vastuuta ottavat vapautetaan kiitokseksi automaattisesti tulosvastuusta preussilaisen virkamieskulttuurin mukaisesti (joka siis saapui ensin Ruotsin ja sitten Venäjän kautta).

Virkamies ei ole palvelija vaan viran toimittaja lain silmissä - ilman vastuupykäliä kansalaisten palvelemisessa. Toimintaa ilman suuntaa, "tärkeintä on liike, ei päämäärä", kuten virkamiesten kruunattu kuningas Mauno Koivisto kiteytti suomalaisen virkamiesetiikan ydinmantrana.


PriceWaterhouseCooperin (PwC) tekemän arvioinnin mukaan ongelmia aiheuttaa erityisesti se, että ValtIT:n tavoitteet ovat epämääräisiä ja osittain ristiriitaisiakin.

Raportissa myös huomautetaan, että it-toiminnan kehittämishankkeessa kustannukset ja hyödyt kohdentuvat eri tasoille: kustannukset tulevat valtiokonsernin tasolle, mutta mahdolliset tuottavuushyödyt syntyvät yksittäisissä virastoissa ja laitoksissa. Tämän vuoksi ValtIT:ssa tulisi keskittyä sellaisiin palveluihin, joista tulisi käyttäjille mahdollisimman paljon hyötyä. "Tällaiseen priorisointiin ValtIT:ssä ei ole vielä pystytty, mistä kertoo hankkeiden suuri lukumäärä ja fokusoinnin puute", PwC:n arvioinnissa todetaan.

Olisiko Suomessa aika lopettaa kaikki pysyvät virat ja siirtyä esim 4-vuotisiin virkamiessopimuksiin?

Jotta jokainen olisi samalla viivalla seuraamuksista kuten pätkätyöläiset - jotka aina kantavat vastuun tuloksista ja muiden virheistä?


Joka toinen it-projekti keskeytetään ennen aikojaan

- tietoviikko.fi


torstaina, toukokuuta 08, 2008

Innovaatioprofessori ärähtää


Vapaus on oppimisen paras tae

Heikki patomäki, innovaatioprofessori RMIT- yliopistossa Melbournessa

Ei ole olemassa yliopistojen perustehtävästä eli oppimisesta riippumatonta "strategista johtamista". Joko yliopistolaiset saavat itse päättää yliopiston asioista tai sitten eivät. Jos uuden johtokunnan enemmistö on muita kuin yliopistolaisia, merkitsee uusi laki perustuslain vastaista vallankaappausta.

Paradoksi on siinä, että tulosjohtaminen murentaa sitä moraalista perustaa, jonka varaan suomalaisten koulutus- ja tutkimusinstituuttien menestys ja saavutukset on rakennettu. Omaehtoisuus, kokemus oikeudenmukaisuudesta ja kriittinen uteliaisuus motivoivat ihmisiä oppimaan ja tutkimaan paljon paremmin kuin raha.

- HS

Taas yksi todellinen asiantuntija, jonka sivistymättömät markkinapoliitikot ovat ohittaneet voidakseen humanististen käsitteiden sumuverhossa luoda teollisuudesta riippuvaista ja teollisuuden sanelemaa yliopistoamista.




Masentunut geeni ja kirottu ihminen


"Ankea lapsuus voi vaikuttaa DNA:han"



Käytännön psykiatrian, markkinoita yksisilmäisesti laajentavan lääketeollisuuden ja teoreettisia kehyksiä piirtelevän psykologian suurin ongelma on ollut, mikä on seurausta ja mikä syytä ihmisen käyttäytymisessä.

Seuraus edellyttää syyn vaikka syy ei jatkossa vaikuttaisikaan seurauksen olemukseen, sitä ylläpitävään mekanismiin. Jos havainnoidaan vain seurausta omana ilmiönä, niin kokonaiskuva ja ihmiskuva vääristyy tajuttomasti.

Kemiallista kausaalipsykologiaa edustavat "lääketieteellistä psykiatriaa" hahmottavat tutkijat ovat olleet ensin lumoutuneita aivokemian kaavamaiseen käsittämiseen - "A on syy siihen että B tuottaa C:n". Eli tässä väärä aivokemia on se A, joka tuottaa mielenterveysongelmat ja pim pilleri on vastaus pokeripoks.

Ja C on se KELA:n rakastama ja vihaama ongelma, työtehottomuus masennuksen B vaikutuksen seuraamuksena. Ja pillerillä saadaan suoraksi koko ketju, koska aivotoiminta on vain kemiaa. Kemiallinen psykologia olettaa siis pillerin tuovan työtehon koska ongelma on vain kemiallista.

Tämä KELA:n sponsoroima käänteinen logiikka, jonka ihmiskuvassa nähdään suurimpana ongelmana ja ongelman määrittäjänä tuo C eli yksilön tehottomuus toimintayksikkönä epäinhimillisessä tuotantosysteemissä. Tämä käänteinen näkökulma ei pohdi ihmiselämän laadun tai kehityksen kysymyksiä yksilön näkökulmasta vaan yhteisön ideologisten tuotanto- ja kilpailuarvojen kautta. Yhteisön tarpeiden ja vertaamiskompulsioiden näkökulmasta.

Niin ikään ratkaisukin täytyisi nähdä KELAn kemiallisen psykologiikan kannalta vain tuotantotehokkuuden kautta: ongelmia ei saisi oikeastaan edes tiedostaa vaan vain pois pyyhkiä kemiallisilla pikakeinoilla. Pois tuska ja turhan pohdinta ja päämäärät kohdilleen tuotantoideologian asteikolla.

Itsemurha ei ole KELA:lle ongelma, koska sen maailmankuvassa poistuva yksikkö ei ole enää taakka eikä tehtävä vaan poistunut asiakas on tilastollisesti byrokraattista systeemiä helpottava.


Ihmisruumiin itsesäätelevyyteen on kiinnitetty kovin vähän huomiota kemiallisessa psykologiassa ja siksi on kemiallisista päätelmistä edetty innostumaan vieläkin enemmän geenien syyllistämisestä mielenterveysongelmien todelliseksi taustapiruksi.


Nyt on kuitenkin alkanut ilmestyä kovaa tieteellistä faktaa siitä, kuinka aivojen epätasapainotila, jopa geneettisellä tasolla, on kuin onkin lapsuuden stressi- ja kauhutekijöiden seuraamusta, aivan kuten Freud jo hahmotteli sata vuotta sitten. Jo fysiologisesti on fakta, että laiminlyödyillä lapsilla on surkastumia ja epäaktiivisia aivoalueita kokemustensa takia.

Ankea lapsuus voi vaikuttaa DNA:han

Tutkija Moshe Szyfin ryhmä tutki 13 itsemurhan tehneen, vaikean lapsuuden kokeneen kanadalaismiehen aivoja. Ryhmä löysi kaikkien tutkittavien DNA:ta päällystävästä kemiallisesta aineesta, niin sanotusta epigeneettisestä osasta, muutoksia.

Szyf uskoo, että itsemurhan tehdeiden miesten vaikea lapsuus sai aikaan huomattavan biokemiallisten reaktioiden ryöpyn heidän aivoissaan.


Tietysti masennuslääkkeet, (joiden vaikutusta ei tieteellisesti pystytä selittämään psyykisille proseseeille), ovat ehdottoman tärkeitä "kainalosauvoja" mutta aivan kuten bakteereja ja viruksia vastaan on absoluuttisen tärkeintä ihmisekehon oma puolustusjärjestelmä ja sen tasapaino niin myös psyyken biokemiallis-geneettinen itsesäätelevyys on ainoa tie "mielenterveyteen", psyyken tasapainosysteemeihin - purkamaan masokistisia tai sadistisia "epätasapainotiloja".

Aivot rakentuvat pitkälle tiedostamisen kautta eli kokemustan jäsentamistapojen kautta, joten on aika kohtuullista olettaa tervehtymisen kulkevan samaa rataa. Eli ei kovinkaan nopeasti pikapillereillä.

Viime vuonna Freudin tiedostamattoman teoriat todettiin useassa aivokuvannuslabrassa mitattavaksi tilastolliseksi todeksi. Ihmisten reaktioita, tunnehavaintoja ja mielikuvia tutkittaessa havaittiin selkeästi tiedostamattomien prosessien tärkeys, jopa määräävyys. Ihmisen psyyke on suurelta osin tiedostamatonta ja mm lapsuuden kokemukset ja traumat voivat hallita aivan täydellisesti ihmisen elämänhallintaa ja mielikuvien emotionaalista organisoitumista - vaikka ihmisen tietoinen ego ei muistaisi mitään lapsuudesta.

Torjuntaprosesseja psyyken prosesseissa on raa'asti jaoteltuna kahdentyyppistä: toinen on passiivista, ohittavaa, eli esim. emme vain kykene havaitsemaan jotakin aihetta, emootiota tai seuraamusta tietoisesti.

Toinen torjunnan tapa on aktiivista eli liitämme voimakkaita emotionaalisia käsittelyprosesseja, äärimmäistä tulkintaa ohi tilanten ja henkilölle itselleen selittämättömiä reaktioita tiettyihin mielteisiin ja tarpeisiin.

Pekka Sauri:

Masennus ei pätkätöillä parane



Stakesin tilastojen mukaan

Suomen bruttokansantuotteeseen suhteutetut sosiaalimenot ovat pienemmät kuin muissa Pohjoismaissa sekä suurissa EU-maissa. Asiasta kertoo Helsingin Sanomat.

Lehden mukaan Suomi on sosiaaliturvaltaan Italian ja Britannian tasoa, kun sosiaalimenot lasketaan prosentteina bruttokansantuotteesta.

Stakesin tilastojen mukaan toiset pohjoismaat ovat karanneet kauas: Suomessa sosiaalimenot ovat bkt:stä 26,7 prosenttia, Ruotsissa 32 prosenttia ja Tanskassa 30 prosenttia.

- taloussanomat.fi


keskiviikkona, toukokuuta 07, 2008

Suomalaista keskustelemattomuuskulttuuria



Presidentti Tarja Halonen on haluton kommentoimaan puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok.) eilistä Nato-puhetta.

Halonen löi asian lähinnä leikiksi puhuessaan toimittajien kanssa. Hän sanoi, että annetaan asian olla, eivätköhän ruotsalaiset osaa vastata.


Ainoa selitys näin kepeän ylimieliselle kantaaottamattomus-lausunnolle on se, että NATO-jäsenyys on itsestään selvää EU:n "turvallisuuspolitiikkaa" junttaaville poliitikoille. On lähes selviö, että NATO muuttuu/liu'utetaan EU:n omaksi täsmäarmeijaksi seuraavan 12 vuoden kuluessa. Suomen YYA-asenne-itsestäänselvyydet ovat muuttuneet EU-itsestäänselvyyksiksi - ja sama keskustelemattomuuskulttuuri on yhä poliittisesti korrektia, samalla kulissilogiikalla.

Ministerien suhtautuminen NATO:on on hyvin aktiivista: koko ajan toimitaan tarkkaan NATO:n edellytyksien mukaisesti mutta kauhistutaan NATOa avoimesti kosiskelevia henkilöitä.

Älkää häiritkö virkamiehiä - antakaa heille mielenrauha ja valta ilman ristiriitoja ja selityksiä.

Mihin olemme menossa?
Hiljaisesti?

EU:lle juntattava perustuslaki tulisi/tulee määräämään että EU:n jäsenmailla täytyy olla yhteinen "turvallisuuspolitiikka" - eli armeija - ja samat sopivuusstandardit armeijan vempeleissä, jota Suomen armeija on harrastanut jo 20 vuotta. Virkamiesvallan taloudellinen valta muuttuu militaristiseksi vallaksi saman tein.

Vanhasen junttaama tuki EU:n perustuslakiluonnokselle on vääjäämätön uuden EU-armeijan perustamisluonnos. Ilman väärinkäsityksiä, ilman peruutusmahdollisuuksia.

Supo: Suomi on yhä turvallinen

Supon mukaan yleistä uhkaa ääri-islamilaisen terrorismin osalta saattaa nostaa tulevaisuudessa maamme osallistuminen kansainvälisiin rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioihin.


Harva meistä ymmärtää että Suomen perustuslaki ja armeijamuoto lakkaa olemasta sillä hetkellä, kun EU:n perustuslaki saatetaan virkamiesten vallan takeeksi voimaan. Ahvenanmaa ja Irlanti taitavat vielä olla onneksi pahimmat kivet kengässä tässä Napoleonin keksimässä haaveessa, josta Kafka näki säännöllisesti painajaisia.

Koko Euroopan halvaannuttava Virasto.
Mielentila virkamiesten rauhasta ilman turhaa demokratiaa.

Konventin puhemiehistön diktatuuri

EU:n huippukokous nimesi perustuslakia valmistelevaan konventtiin 3 puheenjohtajaa: Valery Giscard d´Estaingin, Giulio Amaton ja Jean-Luc Dehaenen, kaikki julkifederalisteja.

Kaiken kaikkiaan konventtilaisia oli 207. Konventin kokoonpano ei ollut edustava. Se ei kuvannut eurooppalaisten mielipiteiden koko kirjoa. Jäsenmaiden edustajat oli valittu yleensä kahdesta suurimmasta puolueesta, joiden europuolueet ovat kallellaan federalismiin päin. Samoin europarlamentin edustajat oli valittu niin, että kahdesta suuresta - federalistisesta - ryhmästä oli yliedustus.

Konventissa kummitteli liittovaltioaave.

EU-valta on demokratian sijasta eurokratiaa, mikä on eurokraattien valtaa jäsenmaiden kansalaisiin. Sen panevat jäsenmaissa täytäntöön kansallisvaltioiden omat poliitikot ja varsinkin virkamiehet. Jos on ristiriidassa EU:n laki ja jäsenvaltion laki, jäsenmaan virkamiesten on pantava täytäntöön EU:n laki.


Lakiasioista jotakin tietävänä ja ymmärtävänä en ole kertaakaan törmännyt ainakaan omassa perustuslaissamme käsitteeseen EU-kansalainen enkä itse asiassa koko unioniin.


lauantaina, toukokuuta 03, 2008

Dogmaattinen pahan kysymys Job ja Faust - sadismin teema osa II -




Riku Korvenpään blogissa pohditaan, miksi toimittajat ihmettelevät pahuuden mahdollisuutta urbaanissa yhteiskunnassa.

The Sun-toimittaja ruoskii vihantunnettaan nyt kokonaista kansakuntaa kohtaan:


"I can’t help thinking there are more Josef Fritzls just waiting to be discovered. "


Ehkä hän on jonninverran oikeassa, sillä 20% itävaltalaisista naisista on joutunut kokemaan raiskauksen. Suomen prosenttilukua ei ole STAKESin välttelyn takia tutkittu mutta ehkä 10-14%.

*Tässä päivitetty kommenttini Rikun blogin kysymyksestä toimittajien faustilaiseen ontologiaan vakuumiista ihmiskuvasta:

Ihmiskuvamme on syvällä kristillisessä mielikuvapelissä.

Pelkomme ja helpotuksemme.

Alitajunnassamme, ymmärrystavoissamme, käsitteiden yhdistämisessä, hyväksynnän aja alistumisen ehdoissa, ihmisyyden arkkityyppien hahmottamisessa.

Katolilais-kristillinen kulttuuri-valtiokäsityksemme ja tietoisuutemme, käsityksemme itsestämme, "itsereaalisaatiomme sivistyneinä olentoina", nojautuu pohjimmiltaan katolilaiseen käsitykseen siitä, että vain kastetut (kirkon jäsenet) ovat pelastettuja - korkeamman sivistyksen ja moraalin pariin - ja pahuus on täten rituaalisesti "sidottu".

Hyvä ihminen määritelty ja otettu suojaan.

Kadotus on siis kirkon ulkopuolella.
Erilaisissa.

Typillinen psykopaatin premissi, miksi vihaa saa osoittaa silloin kun siltä tuntuu.

Tämä harhaluulo ja "toivo" ulkopuolisesta pahasta on yhä monen toimittajankin ihmiskuvan perusta toisesta kulttuurista tms.

Että kristinusko ja muu länsimainen kehitys on muuttanut ihmisen ontologisesti tosi ihmiseksi - ja että pelastusvarmuus/kristillinen "maailmankuva" on uuden järkevän ja itsehillintäisen ihmisen yhteiskuntajärjestys.

Että olemme jollakin korkeammalla tasolla ja että nykyiset strategiset hitech-sodat "länsimaiden uhkaa" vastaan ovat sivistyneempiä sotia kuin aijemmat. Valtioille on luovutettu väkivallan oikeus "järjestyksen" puolesta ja tämä astelma nähdään sivistyksen suurimpana voittona. Tämän mielikuvan vahvuus tuli selkeästi esille varsinkin Irakin sodan aloittamisessa, jossa länsimaat hylkäsivät YK:n ja terveen järjen humaanit periaatteet, jotta valtio saisi rauhassa toteuttaa omaa tarvettaan ideologiseen aggressioon.

Länsimainen yhteiskunta alkoi, kun Konstantinus Suuri antoi käskyn yhdestä ainoasta kirkosta, ihmiskuvasta ja opista, jolloin jopa muita kristittyjä sai vainota proto-inkvisition voimin valtiokirkon/kirkkovaltion vihollisina. Valtio aloitti kansalaisten assimiloimisen samaan uskoon ja ihmiskuvaan tehokkaammin kuin mikään muu aikaisempi kulttuuri. Hitlerhän siteerasi useasti ensimmäisten kristillisten keisarien valtiokäsitystä sekä vatikaanin toimenpiteitä Euroopan keskushallintona ja toimi itse samojen periaatteiden mukaan.

Vain yhteinen usko luo sivistyksemme varmuuden pohjan. Ja jos valtio on "kristillinen", pelastushistorian modulina, niin yksilöitä voidaan osallisuuden mukaan sitten pitää kristittyinä, ja yhteiskunnan toiminta olisi jotakin erilaista kuin arkaaisten heimojen demonimagia. Kirkon massoille muokkaama itsensä armahtamisen evankeliumi kirkkoa pönkittävillä, kevyillä jäsenyysehdoilla pakenee kaikin keinoin alkukristittyjen kokemusta Jeesuksesta, joka vaati Jumalan valtakuntaa nyt ja tässä. Jätä kaikki ja seuraa minua.

Dramaturgisesti ajateltuna kun kristityt pyytävät yhdessä anteeksiantamusta kirkon rituaaliasetuksia seuraamalla, niin siten pysytään pinnalla, kaaoksen ja viettien yläpuolella, Jumalan armosta. Kuoro laulaa valmiita moraliteettejä ja kiittää, ettei ole niin kuin ne muut, jotka eivät kuulu meidän jengiin.

Dogmaattisesti, opillisesti, kristitty eli "kunnon kansalainen" on sama ihminen kuin jumalaton mutta Pyhä Henki on uuden ihmeellisen hengen ja sivistyksen ylläpitäjä. Kirkko ei välitä dogmaattisessa suojassaan jäsensnsä tekojen seurauksia vaan sitä, kuinka hän noudattaa heimonsa sääntöjä ja osoittaa heimonsa statuksen tärkeyttä epäoleellisilla asioilla, vaikkapa kuuumalla kirkkoon ilman omaa mielipidettä ja selitystä jäsenyydelleen.


Mitä seuraa, jos itseymmärrystä ja omaa tietoisuutta varmempana julistetaan pelastusvarmuutta?

Faustin tarina kuvaa katolisen ihmiskuvan dogmaattista hybristä: koska jumala on puolellamme ja tarkkaan määritelty, ei ole oikeastaan väliä, mitä teemme. Armo olkoon kanssamme seuraamuksista välittämättä. Katumuksessa saldo tyhjenetään ja raiskaajakin voi luottaa tähän kirkolliseen lupaukseen ennen raiskausta.

80-luvulla luterilaisissa kirkoissa kiitettiin hyvin kauniisti yltäkylläisyydestä ja julistettiin länsimaista kulttuuria ja materiaalista hyvinvointia ikäänkuin Jumalan armona. Nyt ilmastonmuutoksen kuilun reunalla kirkonmiesten tulisi katsoa peiliin, mitä ovat luvanneet kirkon penkissä istuvalle jokamies-Faustille. Kulutusyhteiskunnan tehokkaimpina asiamiehinä?

Kirkonmiesten pitäisi myös miettiä, miksi he siunaavat nopean toiminnan joukkoja Afganistaniin. Onko se todella kirkon tehtävä? Miten pitkälle luterilainen kirkko sotkee vielä keskenään politiikan ja kirkon markkina-armon?

Valtiokirkko-ajatuksemme nykyisessäkin perustuslaissa perustuu juuri tähän samaan maailmanjärjestykseen, jossa kirkko ja kristillinen ihmiskäsitys on pahuuden ja arkaaisen kaaoksen sokkana, tulppana. Yksilö ei ole yksilö vaan jäsen suuressa suunnitelmassa.

Ja siksi ministereidenkin on käytävä valtio-jumalanpalveluksissa nöyrinä Jumalan edessä ja kaikki sitten on hyvin, voimme taas huomenna kutsua kristillisiä periaatteita ajatustemme pohjaksi.

Luterilaiset piispammekin todellakin luulevat, että kristinuskon "riemuvoitto" Euroopasta on väistämätön Pyhän Hengen suunnitelma, Hegeliläisen jumalallinen synteesi, huomioimatta sitten niitä historian tuhansia verilöylyjä, joita tämä riemusaatto on tuottanut. Piispojen paradoksaalinen paradigma on se, että jotta kristinusko olisi pätevä, kaikki täytyy olla Jumalan suunnitelmaa, ja koska näin on, on kaikki historia kiinni kirkon historiallisesta tärkeydestä.

Tämä kaikki historiallinen sekamelska on luonut piispojen dogmien mukaan juuri sellaisen kirkon ja kristillisen pelastusprojektiyhteiskunnan kuin Jumala on aikonutkin. Kohti kirkkautta. Piispoja ei yhtään ihmetytä, kuinka Jumalan suuressa suunnitelmassa Lutherkin käynnisti ruhtinaiden valtapelin tilauksesta juutalaisten joukkoteurastuksia vain vallan absoluutisen arvon vuoksi.

Eli ei yhtään ihme että tämän neuroottisen siistin maailmankuvan pohjalta ihmetellään, kuinka fasistien tehokkuudella psykopaattiyksityisyrittäjäkin voi luoda oman keskitysleirin.

Tämän neuroottisen kliinisen maailmankuvan takia 1918 valkoiset kokivat myös velvollisuudekseen teurastaa sodan jälkipyykkinä punaisten lapsiakin. He olivat uhka puhtaalle ajatukselle, tulevalle kulttuurille ja rodulle.


Kun pitäisi katua tekoja, Faust katuu vain suunnitelmien epäonnistumista.



Hyvän ja pahan kysymys länsimaisessa Jumala-kuvassa nousee selkeimmin esille Job- ja Faust-kertomuksissa.

Maailman vanhimmassa uskontofilosofisessa tekstissä, Jobin kirjan alkuosassa, sen "alkuperäisessä", lyhyessä muodossa pohditaan, kuinka Jobin usko Jumalaan on kestävää vain silloin, kun hänellä menee hyvin. Alkuperäisessä tekstissä ei ole Jobille varattua gloria-osuutta ja uskon palautusta, vain pohdintaa Jumalaa kiroavan Jobin uskon pinnallisuudesta ja siis Jumalan merkityksen hahmottamista egoistisen elämänhallinnan kapeasta näkökulmasta.
Jobin kirja on mielenkiintoisin sumerilais-egyptiläisen (ei ehkä juutalais-seemiläisen) kirjallisuuden vanhin viisauskirjallisuuden sanatarkka tuote Raamatussa. Sen alkuperäinen osuus (olikohan alun 3 ensimmäistä lukua) on Raamatun vanhinta sanamuotoista tekstiä.

Agnostista uskonnon merkityksen eksistentialistista ja magiaan liittyvän jumalakuvan sosiaalipoliittista epäilypohdintaa.

Luomiskertomus ja vedenpaisumusmyytti ovat myös vanhaa mutta juutalaisten uudelleenmuokkaamaa tekstiä juutalaisten uskonpuhdistuksen ajoilta (kaksi uskontoa yhdistettiin, jahvistinen ja elohistinen Vanhaksi testamentiksi) - eikä ole siis sanamuodoltaan kovin vanha, n.120 eaa, vain osittain vanhaa perua, myyttimaterialtaan.

Kun Job kokee vastoinkäymisiä eikä koe saavansa menestystä aplkkiona, hän ei näe enää Jumalaa hyvänä.

Faust on Jobin kirjan modernisoitu tarinaversio.


Jumalan antama koettelemus on tässä tarinassa Faustin mahdollisuus saada kaikki toiveensa toteutumaan - hylkäämällä Jumalan, joka sallii siis sopimuksen paholaisen kanssa. Mutta Faustin tarinan loppuhuipentumassa on sama eksaltaatio ja siunauksen palautus kuin Jobin kirjan nuorimmassa versiossa. Jumala lyö armon peliin ja kadotetun lampaan valinnoilla ei ole mitään merkitystä.


Jo Mystikko Mestari Eckhart vastusti protoprotestanttina automaattista ja rituaalisesti tarjoiltua, itsestäänselvää jäsenkirja-armoa vääristyneenä ja eksyttävänä Jumala-käsitteenä.

Jumalan voi tavoittaa ihmisyydessä ja vain siinä.

Faustin tarinan ylitsevuotava armo ja Faustin demonisen sopimuksen tyhjiin raukeaminen, pelastus hollywood-tyyliin viimehetkellä, sen jälkeen kun Faust on saanut nauttia vastuuttomuudesta ja manipulaatiosta on Eckhartin teologiassa mieletön visio Jumalan armosta.

"Jumalaa" toiveiden ja pelkojen peilaajana  ei voi nähdä ihmisen olemuksesta ja pyrkimyksistä erillisenä entiteetinä: ihminen voi kohdata Jumalan vain hyvissä teoissaan ja armollisuudessa toisia ihmisiä kohtaan.

Julman ja pihin ihmisen armonhuokaus ja kääntyminen kuolinvuoteella on Eckhartin mukaan harhaisin käsitys Jumalan todellisuudesta mitä voi olla.

Eckhartille "Paha" ei voi olla ulkopuolista, jolta ihmisen voisi pelastaa.

Pyhä voi olla vain sisäistä, henkistä oivallusta. Valaistumista. Hyvän tahtomista.

Ei laskelmoitua tekojensa seuraamuksilta välttymistä Jumalan veto-oikeudella.

Eckhart näki eettisen uskon samalla tavalla kuin gnostilaiset kristityt: mikään instituutio ei voi julistaa yksilölle rituaalista pelastusta ja armoa, ellei yksilö sitä itse löydä ja toteuta. Ei varsinkaan kuolinvuotella.




Jonas Gardel :: Om Gud

Jumalasta :: Jonas Gardell

Johnny Kniga, 2006




TAGS :: psykoanalyysi jungilaiset arkkityypit c g jung sigmund freud eksegetiikka kirkkohistoria histora fundamentalistit suomessa.

tiistaina, huhtikuuta 29, 2008

The bus driver who wanted to be god

Kevään valo on vaativa.
Kevään uudistumisobsessioon ja valon paljastavaan ahdistukseen vastalääkkeeksi hyvin kafkamainen ja hilpeä novellikokoelma:


Etgar Keret:

The bus driver who wanted to be god


Erittäin suositeltava. Human condition literacy. Kyynisyyden ja todellisuuden kissanhännänvetoa. Sympaattisella otteella.

Halvimmalla sen saa esim UK Amazonista.




3.5. tuleekin sitten Neloselta klo 21

Fargo


Jossakin eurooppalaisessa elokuvaohjelmassa näin Coenin veljeksien haastattelun ja haastattelija kysyi, ovatko he nähneet Aki Kaurismäen elokuvia. Coenin veljekset naurahtivat ja sanoivat että kyllä, tätä elokuvaa varten tuli katsottua Kaurismäen elokuvia. Eli tämä on hyvinkin pitkälle Kaurismäen elokuvaestetiikalla tuotettu elokuva. Kannattaa varata jäätelöä flegmaattisen obsession viileää starttaamista varten.

TAGS:: kirjallisuus parhaat kirjat 2008 2007 mielikirjat kirjallisuusblogi kirjoittaja kirjoittaminen.

Mistä kapitalismiin saisi kohtuutta?

Erno Paasilinna:

"Suomi on syvä uni."



Nyt talousammattilainenkin uskaltaa puhua samaa kuin mitä sosiologit ja sitoutumattomat taloustutkijat 1989-1994 laman aikana - ja varsinkin laman jälkeen.

Mistä kapitalismiin saisi kohtuutta?

Jos lama olisi aikanaan hoidettu paremmin, Suomi olisi tänään velaton maa. Näin sanoo Tapiola-yhtiöiden pääjohtaja Asmo Kalpala.– On aivan käsittämätöntä, että laman hoidossa keskityttiin vain pankkien pelastamiseen. Teknokraatit unohtivat ihmisen, Kalpala sanoo.
Mutta Kalpala puhuu vain unohtamisesta eikä uskalla tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka Harri Holkerin ja Mauno Koiviston johdolla, myöhemmin Esko Aho:n ja Raimo Sailaksen giljotiinipolitiikalla, poliitikot peittelivät päämäärätietoisesti omat hirvittävät virheensä, ammattitaidottomuutensa, eliitin keskinäisen valtataistelun aiheuttaman korruptoituneisuuden ja vääristyneen maailmankuvansa.

Pankkien oikeudenkäynneissä syytettyjen kohteeksi otettiin vain pankkien hallitusten siviilijäsenet, eivät ne ammattitaidottomat rahanjakajat, jotka kriisin todella aiheuttivat.

Uskaltaako Kalpala vielä joskus nähdä jälkiä harkitusta lamapaniikin lietsomisesta?

Kansalaisten pelottelusta.
Poliittisen ongelmajätteen piilottelusta.

Valtaeliitin valtapelistä.
Vastuullisten pelastamisesta.
Vallankumouksesta, jonka nimi oli vastuunpako.

Lama oli ennen kaikkea eliitin moraalinen konkurssi. Se vain käännettiin taloudelliseksi konkurssiksi mitä saatanallisimmin keinoin, vyöryväksi sumuverhoksi, jotta eliitin mennyttä toimintaa ei voitaisi suoraan arvioida ja arvostella. Kovat taloudelliset arvot ja hyvinvointiyhteiskunta olivat mitä mainioin lavaste. Vain siksi hyvinvointiyhteiskunta muuttui yhtäkkiä poliitisen eliitin viholiseksi. Ruotsissa valtio otti tavallaan vastuun lamasta ja teki kaikkensa pehmittääkseen kansalaisen kohtaamaa iskua.

Kun Suomen kansalaiset oli heitetty julmaan lamahelvettiin, samat poliittiset kykloopit saivat jatkaa kansan YYA-paimentamista vain vaihtamalla ideologiansa nimikilven Kovaan Kapitalismiin. Ilman ymmärrystä yhteiskunnan hyvinvoinnin ja talouden orgaanisesta yhteydestä. Vallan jatkuvuuden ja ehdottomuden tähden.

Kyseessä ei olut kansalaisten unohtamisesta vaan Neuvostoliitosta omaksutusta valtapelistä ja ideologiasta, jossa kansa täytyy pitää voimattomana ja valtaeliitti koskemattomana, poliittinen keskustelu tukahdutettuna, kaikin keinoin uudistumista ehkäisemässä.

Vaikkapa lama aseena.

Lisäksi lama aiheutti vahinkoa, joka ei ole rahassa mitattavissa. Kalpala sanoo, että Suomen kahtiajakautuminen alkoi lamasta.

– Ihmisiä nöyryytettiin turhaan. Samalla varmistettiin, että lama-ajan yrittäjistä ei enää ole yrittämään.

Asmo Kalpala, 57, on eriskummallinen hahmo suomalainen talouselämässä. Eettisyydestä puhuva menestynyt yritysjohtaja on harvinaisuus. Ihmisyyden kunnioittamisesta Kalpala puhuu nytkin.


Suomalaisten eläkerahoja sijoitetaan entistä enemmän salaperäisiin sääntelyn ja valvonnan ulkopuolella oleviin hedge- eli suojarahastoihin.

- Helsingin Sanomat




KEYWORDS TAGS:: Talouspolitiikka talousministeri futurologia pelote ryhmäkuri puolueet kokoomus sosiaalidemokraatit keskusta pankkien tukiaiset talousrikokset talousrikos Suomen historia tulevaisuustutkimus 1989 sailas politiikka pahoinvointi hyvinvointivaltio yhteiskunta sosiologia keskustelu keskustelupalsta talouskeskustelu a studio helsingin sanomat viinanen perkele

tiistaina, huhtikuuta 22, 2008

Huomenna se onnistuu




Ict-koulutusyritys FC Sovelton toimitusjohtaja Sanna Varpukari-Anttila herättää ihmisiä ymmärtämään, että sählääminen tietokoneen kanssa ei ole normaalitilanne. Hänen mukaansa jo pienellä kouluttamisella voisi saada paljon aikaan.
Varpukari-Anttilan mukaan suomalaisyritykset eivät investoi riittävästi henkilöstönsä it-taitojen kehittämiseen.


Suomalaisessa tietoteknologiassa soveltaminen ja osaaminen on aina jäänyt laite- ja ohjelmistohankintojen jalkoihin. Hankitaan itsetarkoituksellisesti vehkeet ja proggikset mutta käyttöhyötyä ei tarkkailla. Resursseja pitää olla mutta päivittäinen praxis ei huoleta työnantajaa. Kun puitteet on annettu voi työntekijä vain syyttää itseään epämääräisyyden ahdistuksesta. Töntekijällä on näytön paikka.

Suomalainen vastuukulttuuri on jollain tavoin vääristynyttä. Johtotaso kokee että he eivät voi ottaa vastuuta työntekijän ongelmista. Hyvä alainen rasittaa mahdollisimman vähän ja pyytää minimaalisesti koulutusta. Hyvä alainen on hiljainen, ihmeellinen ja oma-aloitteinen. Suurten ihanteiden mukainen työnantajan minimaalisella panostuksella:

World Economic Forumin kansainvälisessä it-tutkimuksessa Suomi on 13. sijalla vertailtaessa yritysten tekemiä koulutusinvestointeja.

FC Sovelton mukaan osaamattomuuden hinta on kova, sillä jokaisen työaikaa menetetään sähläämiseen 36 minuuttia päivittäin.

Suurin osa tietotyöläisistä tekee jotain muuta työtä, jossa tietotekniikka on vain väline. Mutta iso osa päivästä voi kuitenkin kulua sen työvälineen äärellä. Ongelmiin törmätään tyypillisesti esimerkiksi sähköpostin kalenteritoimintojen kanssa. Sähköiset työkalut antavat paljon uusia mahdollisuuksia ajanhallintaan, mutta ne jäävät hyödyntämättä.

Sen sijaan työntekijät ja myös esimiehet näyttävät hyväksyneen sen, että heikommallakin it-osaamisella juuri ja juuri pärjää, toimitusjohtaja miettii.


- Toinen asia on se, että yrityksillä hyvin harvoin on sähköposti- tai kalenteriohjeistoa, tai kulttuuria, siitä miten viestejä nimetään ja kenelle niitä lähetetään. Sähköpostiin tulee valtavasti turhia viestejä, ja jakelulistat ovat isoja, Varpukari-Anttila hahmottaa. Eniten henkilöstön it-koulutukseen investoidaan Tanskassa, WEF:n tutkimuksessa arvioitiin. Tanska sai myös parhaat kokonaispisteet tutkimuksessa. - Jos Suomi haluaa säilyttää kansainvälisen kilpailukykynsä ja maineensa tietotekniikan edelläkävijänä, yritysten täytyy nähdä henkilöstön kehittäminen merkittävänä sijoituksena, joka maksaa itsensä varmasti takaisin, FC Sovelton toimitusjohtaja Sanna Varpukari-Anttila sanoo. - digitoday.fi


Tuli tässä samalla mieleen teoriani, miksi Apple Mac-koneet eivät yleistyneet esimerkiksi vuonna 1990, vaikka olivat käyttövarmuudessa ja -helppoudessa aivan ylivoimaisia niin tekstinkäsittelyssä kuin graafisissa ohjelmissa, varsinkin taitto-ohjelmissa.

Teoriani ja kuulemani tarinat ovat, että ATK-tukihenkilöt pelkäsivät todellä jäävänsä työttömäksi, jos firmaan hankittaisiin systeemit ja verkot, joita ei tarvitsisi koko ajan säätää ja rukata. Eli laitehankinnoista vastasi henkilö, joka halusi olla mahdollisimman tarpeellinen, epävakaiden systeemien ruhtinas, saada mystisen ohjelmoijan ja erikoissäätäjän glorian - vaikka käyttäjät halusivat vain mahdollisimman selkeitä ja toimivia tietokoneita. Mac-koneiden toivojat saivat tylyn halveksunnan osakseen. ATK-heebojen mielestä tietokonesysteemi oli projekti, jota piti sörkkiä ja säätää mahdollisiman paljon ja jota vain asiantuntija osasi ihailtavasti "hallita". Macit olivat leluja, koska ne toimivat niin helposti.


Kun tämän käsittämättömän epävakaan windows-systeemitulvan ja halpojen kaatuilevien pc-koneiden jälkeen Apple oli sitten 1995 konkurssin partaalla niin sain kokea henkilökohtaisesti mitä todellisen Mac-entusiastin kohtalo oli. Puhuin avoimesti Mac-koneiden uudelleennoususta ja Applen käyttäjäkeskeisten, helppouden visioiden tulevasta tärkeästä merkityksestä - ja minua pidettiin aivan hulluna typeryksenä.

Nyt on tosi helppoa olla Mac-fani, niin helppoa ja hauskaa.

Mutta todellisen "uskollisuuden" ja mielipiteen sosiaalinen hinta voi olla tosielämässä joskus uskomattoman jyrkkä leimaantuminen. Minut esimerkiksi erotettin yhdestä laajasta kouluttajan työtehtävästä, koska en suostunut tukemaan firman ATK-tukihenkilöiden propagandasoopaa PC-koneiden puolesta.


How
Apple Got Everything
Right By Doing Everything
Wrong - Wired





PS.
Tietystikään Mac-sympatiani eivät liity siihen mitenkään, minkälainen henkilö Steve Jobs osaa olla. Hänen johtamiskulttuurinsa on ollut ankaraa asennetta yhteistyökumppaneitaan kohtaan ehkä jotain mitä  on Bill Gates   systeeminsä luomiseksi vastuuttomasti harrastanut. Mutta Jobs on kuitenkin osannut tehdä tuotteensa aikalailla inhimilliseksi. Ja tilastojen mukaan tietoturvalliseksi, sympaattiseksi tuotteeksi hakkereillekin välttää.


.

torstaina, huhtikuuta 17, 2008

Väkivaltaviihdettä ja vahvaa kasvatusta

Väkivaltaviihdettä.
Sitä karmeampaa.
Sinunkin naapurissasi?

Lasten ja nuorten kokemukset ovat yllättäneet Ensi- ja turvakotien liiton Nettiturvakodin koordinaattorin Roope Karjalaisen. Lapset tekivät sivuston väkivaltatestin viime vuonna 800 kertaa, ja useampi kuin joka neljäs kertoi kokeneensa sellaista vakavaa fyysistä väkivaltaa, joka saattaa aiheuttaa psyyken ongelmien lisäksi vakavia ruumiillisia vammoja.
Siitä vaan väkivalta kiertoon.

Jatkuvasti törmää naistenlehdissä ja kaikkialla mediassa haastatteluihin, jossa korkean profiilin julkkis korostaa sitä että kuritusväkivalta ei voi vahingoittaa lasta, koska siitä ei jää pysyviä vammoja.

Aivan kuin työpaikalla voisi työkaverille antaa tukkapöllyä, jos kaveri on hidas tai kaverin ehdotus ei innosta. Lapset kokevat sosiaalisen häpeän ja nöyryytyksen aivan samalla tavalla kuin aikuiset. Kukaan lapsipsykologi ei väitä tähän vastaan vaikka vaikenevatkin suomalaisesta kuritusväkivaltakulttuurista. Siitä vaan jos se aikuista helpottaa?


TAGS:: perheväkivalta trauma stressi muisto arpi suomalainen

keskiviikkona, huhtikuuta 16, 2008

Googlen tutkan katveessa ja Applen vyöryssä - Nokia

*Päivitetty iii


Nokian osake nyt mystisen halpa

Nokiaa seuraavat analyytikot eivät näe viikon laskutrendille mitään selkeitä perusteita. - Jos jotakin on tulossa, niin se voi olla Applen uusi versio iPhonesta, joka lanseerataan ensi viikolla. Muuta syytä en näe, ja ihmettelen itsekin tätä laskua, Evli Pankissa Nokiaa seuraava Mikko Ervasti sanoi. 6.6.



Nokian ote nuorisosta lipsuu

Britanniassa nuorten keskuudessa sekä Sony Ericsson että Samsung arvostettiin Nokiaa korkeammalle.



Suomalaista innovaatiotasoa tarkastellaan maailmalla pitkälle suoraan vain Nokian yrityskulttuurin kautta. Mikä on ymmärrettävää mutta myös suomalaisen notkean mielen imagon kannalta tuhoisaa.

Ilmiömäisen nopeasti kasvanut, mutta edelleen innovatiivinen teknologiayritys Google on perustanut Eurooppaan 12 tuotekehityskeskusta. Euroopan unionin kilpailukykyisin maa Suomi ei kelvannut yhdenkään toimipisteen sijaintipaikaksi.

Siinä Google on haistellut ihan oikein että Suomessa tekijät ja persoonallisuudet on kyykytetty todella tehokkaasti suuryhtiöiden monimutkaiseen "säätäjäinsinööri"-ihmiskuvaan ja mainostoimisto-johtoiseen, ylilyövään imagohehkutukseen - ja siksi on varmasti kovin vaikea nähdä todellista luovuutta ja kokeilunhalua tästä maailman kolkasta, koska "suurten linjausten" irrationaalinen korporatismi on niin pyhä asia suomalaisessa hitech-humussa. Käyttäjä on vain asiakas, joka määritellään ulkokohtaisesti tuotteen hankkijaksi. Asiakkaan kokemus ei kosketa teknomerkonomien visioita laitteiden spekseistä ja kilpailusta toisia laitteita kohtaan.

Speksikilpailu paperilla imaginaarisessa ulottuvuudessa muita laitteita vastaan on tajuttoman umpimielinen lähtökohta sisäsiittoiselle "tuotekehittelylle".

Nokian kehityksen vakavin uhka on Nokian oma sisäinen inkvisitio, ylisuurella egolla varustetut human resource -merkonomivirkamiehet Nokia-lahkohengen kehittäjinä, jotka luovat omaa valtakulttuuriaan ja kovien arvojen mukaista ihmisten arviointia ihan vain itseisarvona.

Heille Nokia on suuri brändi, jota pitä palvoa. Jotta heillä olisi oma hiekkalatikko ja jotta tuntisivat itsensä tärkeiksi, on heidän jyrkkää näkemyksensä yrityskulttuurin armottomudesta ja vaativuudesta tehtävä kovalla kädellä työntekijöille selväksi. Kaikki halutaan vertailla ja mitata numeroina, kilpailukyvyn uskontona.

Viimeiset 9 vuotta Suomessa juuri Nokialla on ollut suurin vaihtuvuus henkilöstössä. Miksiköhän?

Nokian katsotaan tehneen uskomattoman typeriä sopimuksia suurten musiikin kustantajien kanssa. - KL

Nokian kasvuhoureet ovat luoneet tilanteen jossa kvalitatiivinen muutoskyky ja intuitiivisuus on alistettu markkinointitehokkuuden keinotekoisten arvojen alle.

Nopeammin ja tehokkaammin ei kuitenkaan ole missään mielessä sama kuin yllättävä, inhimillinen ja ainutlaatuinen. Laitteen käyttäjäkokemus kun perustuu laatuun, ei pörssiyhtiön tehokkuusihanteisiin ja "melkein valmiisiin" tuotteisiin, joita Nokia on kiireellä pukannut maailmalle "uutuuksina".

Useimmissa suomalaisissa suuryrityksissä ei palkita reaaliajassa innovaatiosta vaan vaatimuksia satelee vain lisää kokeilunhaluisille duunareille. Onnistunut idea kuitataan "no sulla kävi säkä"-tyylillä. Kokeilunhaluiset voidaan nähdä jopa uhkana työryhmälle, koska kokeilu merkitsee epämääräisyyttä ja ylimääräistä työtä ylemmän johtotason viisivuotissuunnitelmia tahkoaville ryhmäliidereille.

Myös iPhonen yrityskäyttöä hidastanut kuluttajapuhelimen leima on alkanut haalistua. Tutkimusyhtiö Gartner käänsi kelkkansa maaliskuussa ja suositteli iPhonelle laitetason tukea yrityksissä.


Iphonelle ilmaiset internet-puhelut


It-guru: Applen iPhone uhkaa Nokiaa - verkkouutiset.fi


RIM Blackberry vei show'n Nokian nenän edestä
- digitoday.fi

iPhone ja varsinkin halpis Blackberryt
ovat loistavasti näyttäneet kuinka housut kintussa Nokia on jäänyt USA:n kynnyksellä ilman mitään ymmärrystä ihmisten tarpeista ja käyttökokemuksesta. Aasiassa Nokia jäi junasta 2001 aika vakavan ylimielisen asenteensa vuoksi: simpukkapuhelinta toivovat kuluttajat eivät olleet Nokian insinöörien mielestä tarpeeksi älkkäitä ja käytännöllisiä Nokian puhelinten käyttäjiksi. Nokia ei tehnyt silloin vielä simpukkapuhelinta, koska Nokia oletti ihmisten ymmärtävän käytännölliset Nokialaisten olevan kestävämpiä ilman järkevämpiä.

Domino- ja Exchange-sähköpostit menevät iPhoneen
- digitoday.fi

Nokian tuotekehittelyssä on ollut aina etusijalla insinööriarmeijan laitetta säätävä insinööri-ihmiskuva, kompleksin laitteen ihailu ja tottumus nokialaiseen bisneskännykkään omana kulttuurinaan. Inssi-Niilot ovat määrittäneet "hyvän" bisneskännykän speksit. Tämän aatteen mukaan siviilikäyttäjänkin täytyisi "vähitellen" ymmärtää perinteisen bisneskulttuurin kännykkäkokemus "järkevimpänä". Nokia on teknologisella etunojalla toki saanut multimediakännyköilleen maailmanlaajuista imua - mutta kunhan asiakas lähestyy nokialaista laitetta pelonsekaisella kunnioituksella.


Veljeni arvio:

Kuittinen huomauttaa, että LG ja Samsung valittiin AT&T Wirelessin avainpartnereiksi uudessa televisiopuhelinmallistossa.

- Ne varmastikin kiittävät ja tekevät mitä kysytään. Korealaisilla on nöyrien valmistajien maine, Kuittinen sanoo.

- kauppalehti.fi

- Samsung ja LG saivat kolmen tuuman näytöillä varustetut puhelimet ulos jo viime marraskuussa. Ei tämä mikään iso draama ole, mutta nyt terrierit nakertavat jättiläisen nilkkaa sen verran, että vähän kirpaisee, Kuittinen kuvaili.

- kauppalehti.fi

Avian Securitiesin analyytikko Tero Kuittinen tulkitsi Texas Instrumentsin tulosvaroituksen johtuvan juuri Nokiasta. Sony Ericssonin tapainen pienempi asiakas kun ei riitä horjuttamaan TI:n tulosta ilmoitetun voimakkaasti.

- Helmi- ja maaliskuussa Nokia on ollut poikkeuksellisen riippuvainen kahden jo vuoden vanhan mallin myynnistä. Nokia käy läpi vaikeaa siirtymävaihetta N-sarjan multimediamalleissaan, Kuittinen arveli.

- kauppalehti.fi


Nokialla on ollut grandiositeettiharha siitä, että ihmisten täytyisi oppia Nokian uskollisiksi asiakkaiksi. Nokialla on ollut "perinteitä" eli uudet kännykät ovat käyttöliittymältään monesti olleet kumulatiivisia kunniantekoja edellisille malleille - ja sekavia.


Nokian höyhenenkevyet unelmat sijoittuvat sinne tulevaisuuteen





Nokian Symbian-käyttöjärjestelmä on nyt uusimpien Nokian puhelimien pohjana, vaikka koodaajat ovat varoittaneet vuosia sen ohjelmoinnin epästabiilisuudesta ja monimutkaisuudesta. Nokia on kaivanut oman juoksuhautansa hyvin vanhakantaisten ideoiden varaan konsptina puhelimesta. Apple taas tuo tietokoneen puhelimeen tehden sen todeksi, mitä Nokia on käyttänyt vain mainoslauseina.

Myöskään USA:n peruskäyttäjän helpon viestilaitteen toiveita ei rekisteröity ollenkaan ja Nokia on nyt pikkutekijä vaativien asiakkaiden USA:ssa, mikä kertoo paljon Nokian jyräävästä yrityskulttuurista. Nopeasti uusia malleja bugeista ja sekavuudesta välittämättä: uuten malliin on ahdettu monen aikaisemman kännysukupolven perintönä limittäisiä ja sekavia käyttöliittymälogiikkoja.

Kun iPhone julkaistiin,
suomalaiset paheksujat puhuivat vain teknisten ominaisuuksien vajeista - eivätkä sen käyttöliittymästä.

Suomalainen multimediakulttuuri on kitunut tähän asti järkyttävässä epäbalanssissa: rahaa on löytynyt tukuittain insinöörien laitekokeiluihin kun taas sisällöntuottamiseen ei ole budjetoitu tuhannesosaakaan rahasummista. Interaktiivisuus on ollut pelkkä myyntipuhe merkonomijohtoisille laitelobbausprojekteille.

Suomalaisilla pelitaloillakin on vieläkin rankasti rajoittava ja ahdaskatseinen koodaajakompleksi, josta syystä ei haluta erillisiä kirjoittajia ja interaktion suunnittelijoita, humanisteja "käskyttämään" kunnianarvoisia koodaajia. Suomalaiset pelit ovat olleet hyvin perinteisiä action-pläjäyksiä joillakin kivoilla kikoilla maustettuna (hidastettua toimintaa, autojen kikattelevaa mälläystä).

Opetusministeriö ja kaupunginhallitukset syytävät oopperaan rahaa 60 miljoonaa joka vuosi. Entäs jos vaihteeksi multimediakokeilut, sosiaalisen median tutkijat ja interaktioteoreetikot saisivat vuodessa sen summan?


Nuorille suunnattua Nokia-mainontaahan ei varsinaisesti ollut ennen vuotta 2001. Vain uniformuspedeille suunnattua mormonityylistä statusmainontaa.

Käyttäjälähtöisyys ei ole ollut Nokiakultin ensisijainen tehtävä. Nokialla on nyt ollut massiivisia ja suuruudenhulluja hypetyskampanjoita nuorille ja oireellista on ollut se, että ne ovat olleet täysin ylhäältä ohjattuja "visoita", mainostoimistojen luomia elokuvamaisia mielikuvia, kuin neuvostoliittolaisen komsomol-propagandakulttuurin remake-projekteja. Ruohonjuuritason tarpeet on määritetty designfriikkien ilmastoiduissa toimistoissa liikoja lupailevilla mielikuvilla.

Nokia on monta kertaa tylyttänyt nuoria ja kokeellisimpia insinöörejään, jotta Nokian virallinen, "vakaa" oma tyyli ei tahrautuisi. Tekonologisesti monia hylättyjä ideoita Nokia on sitten viimetipassa patentoinut ja usein niiden varassa onkin ollut Nokian menestys. Että se kannustavasta yrityskulttuurista.

Kyllähän jo Googlen valinta Suomen toimiston toimitusjohtajaksi oli selkeän dissaava toimenpide: jokseenkin kouluttamattomn ja teknokulttuuristakin sivistymättömän sympaatikon valinta kertoi valmiista asenteesta nähdä Suomi vain markkinoinnin etäpäätteenä.



How Apple Got Everything
Right By Doing Everything
Wrong
- Wired










TAGS:: Tuotekehittely sisällön tuotanto sosiaalinen media vuorovaikutus interaktio sosiaaliset mediat orkut brändinhallinta bränditutkimus myspace social media facebook bebo, sisällöntuotanto sisällöntuottajat sisältö brändit käyttäjälähtöinen uusi talous huomiotalous design, google Suomessa Suomen toimisto brand työkulttuuri sosiologia puhelin Android elämysteollisuus elämys kokemus keskustelu googlesta interaktiivinen toiminta hahmottaminen aistiminen .