Suomalaisen elokuvan uusi aika - hegemonia on murskattava

Indiestatement

Ohjelmajulistus suomalaisen elokuvakulttuurin laajakatseisuuden ja digitaalisen mediakulttuurin kehittämisen puolesta. 

Ilmaisu ennen toistamisen formaattia. 

Sisältö 

I. Analyyttinen asetelma ja tavoite; 

Miksi vapaa elokuvakulttuuri kalliin formaattikulttuurin sijaan? 

II. Kysymyslista ja huomioita suomalaisen elokuvakulttuurin rasitteista, 

mikä on tilanne analyysin avulla ja mitä selvästi muutettavissa

 
Suomalaisen nostalgiaa pursuavan bulkki-elokuvan tila

- eroaako suomalainen elokuva roskaruuan mättämisestä?

Cannesin tai Berlinaren elokuvia ei saa Suomessa tehdä

I

Miksi kokeileva, eurooppalainen, karakteerikeskeinen elokuva formaattikulttuurin sijaan?

Miksi tarvitsisimme inhimillisiä indie-tuotantoja, ennen kaikkea riippumatonta ja selkeästi erilaista indie-elokuvakulttuuria?

Elokuvan on oltava uutta ja uusiutuvaa mediaa, 

taidetta ja taitoa toimia haastavana välineenä. Uskomme katsojaan ja kokemuksen ainutlaatuisuuteen. 

Elokuva ei saa olla tuote, genremalli, lähes identtisesti tyyliltään tai rakenteeltaan verrattava markkinointiväline kulutustuotteena.

Ranskalainen ja tanskalainen elokuva ja nyt monet eurooppalaiset ohjaajat ovat rohkeasti vieneet eurooppalaista elokuvaa preesensin kokemiseen uskoen episodielokuvan rehellisyyteen muodosta vapaana median muotona ja tämä on ollut selkeä vastavoima jenkkidramaturgialle. Elämä on ainutlaatuista - elokuvan on myös oltava ainutlaatuista, käsikirjoituksesta lähtien.  

Voimassa oleva jäykkä kaupallinen formaattikulttuuri väittää, että tuttu, tylsä, rakenteelisesti identtinen ja toistettu standardikokemus on "viihdekokemus", että jokaisen katsojan tulisi elokuvan jälkeen ymmärtää elokuvasta kaikki samalla tavalla. Formaattikulttuuri väittää, että elokuva ei ole poliittista vaan vain viihdettä ja pako todellisuudesta, vain ohjaajan näkemys tms ja että elokuva ei saa olla luettavissa poliittisesti eikä purkaa ja analysoida katsojan kokemusta valtajärjestelmästä.

Aito taideilmaisu, dramaturginen näkemys todellisuudesta on aina muuttava, poliittista todellisuuden purkamista, todellisuuskuvan ja hegemoniharhan haastamista, ohjaavan valtasysteemin haastamista.  

• SQUARE-elokuva todisti mainiosti kuinka hyvin poliittinen elokuva menestyi mm. Cannesissa ja niin poliittinen elokuva otettiin Suomessakin levitykseen ja jopa Yleisradioon joka on nyt täysin oikeistolaisten poliittisten henkilöiden ohjaama.

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Square_(2017_film) 

   

Elokuvan tärkein muoto on käsikirjoituksen tyyli, jänniteratkaisut ja valinnat sekä näyttelijöiden luomat hahmot, ei loppuunhiottu kamera-/lavastetuotanto, ei plot-ralli hollywood-oppaan mukaisesti. On kysyttävä jokaisen elokuvan kohdalla, onko elokuva elämää köyhdyttävä vai rikastuttava kokemus? Jos se on rikastuttava, se on myös katsojalta paneutumista vaativa. Mitään ei saa ilmaiseksi tai helpolla. Edes elokuvakokemuksia.

Suomalaisessa elokuvakulttuurissa "ammattimainen"-rahoitusperiaate estää independent-elokuvien tukemisen mm. elokuvasäätiön kautta. Tuotannolle vaaditaan vain kovaa rahaa eli talkootyötä ei lasketa aidoksi budjetiksi.

Esim. Unkarilainen Benedek Fliegaufin  elokuva DEALER ei olisi ikinä valmistunut, jos Unkarin elokuvatukijärjestelmä toimisi samalla tavalla. Fliegauf sai tukirahat ilman mitään muuta rahoitusta ja nousi ehkä puhutuimmaksi uudeksi ohjaajaksi 2005. Hänen elokuvansa on tinkimätön tyylissään koska rahoitussysteemi ei puuttunut elokuvan tyylivalintoihin kuten Suomessa nykyisin tapahtuu.

Markkinointikelpoisuuteen tähtäävä järjestelmä ei tuota vaan karsii ainutlaatuisia ohjaajia. Elokuvakulttuuri ei saa olla pelkkää tylsää formaattiuskontoa, ei amerikkalaista moraalisankarin pateettista tahtotoiminnan ylistämistä tai moralistista parannuksen tekoa, tuotannon muotojäykkää ryhmäkuria brändien todellisuuspaossa.

Jos elokuva on tuote, jonka katsoja tietää etukäteen ennen katsomista, ei se ole elokuvataidetta ja todellisuustajun haastamista.

Indietuotanto tai ammattimainen eurooppalainen eli episodielokuvaperiaate  on päinvastaista kulttuuria kuin mitä kaupallinen massaviihdesuuntaus meille haluaa tarjota.Esimerkkeinä 2015 mm Lobster ja 2009 Dogtooth

Formaattikulttuuri on yksiviivaista kontrollikulttuuria, kuluttajaksi kasvattamista, kuluttajan lahjontaa ilman psyykkistä kokijan työtä: liioittelusta on tehty dramaturgian synonyymi - väkivalta, seksi ja hahmojen sekä moraalin mustavalkoisuus ja junttihuumori ja porvariromantiikka on markkinointivalmista tuotteistamista - ei taidetta, ei todellisuuden tutkimista.

Elokuvasäätiö on kylmästi osa oikeistolaista puoluejärjestelmää oikeistolaisen virkamiesvallan alla, hegemoniaa eli valtarakennelmaa, rahaeliittiä suojelevaa valtajärjestelmää.

Viihdeteollisuus haluaa antaa valmiita (helposti markkinoitavia) brändejä ja lokeroida sillä kuluttajan elokuvakokemus mahdollisimman helpoilla ja yksiulotteisilla mielikuvilla. Tuotteistamalla halutaan standardisoida ilmaisua ja asiakkaan odotuksia, katsoja on maksava asiakas joka pitää päästää helpolla. Katsoja täytyy totuttaa toistuviin kuvioihin ja pakottaa tuntemaan tyytyväisyyttä tunnistaessaan tuttuja kaavoja.

Suurtuotantojen ja siisitien bulkkielokuvien ongelmana on tunnelman litistäminen totuttuihin kaavoihin. Keinotekoisuuteen nojautuminen on amerikkalaisen osa pikakulttuurin ihannointia. Katsojan ymmärrys halutaan lokeroida ja ohjata turvallisesti, varmasti - aivan karmaisevalla tavalla.

Tuotantoesimerkkinä "dogme"-tyylinen elokuva keskittyy tarinan kerrontaan ja inhimillisten hahmojen kehittämiseen. Koska kuvaus on preesens-toimintaa, dokumentaarisesti seuraavaa ja läsnä olevaa, katsoja voi itse katsomiskokemuksena määritellä rikkaammin ja itsenäisemmin tarinan tapahtumat ja roolihahmojen sisäisen kehittymisen. Tuotannossa ohjaajan huomion keskipisteessä ovat näyttelijät eivätkä lavasteet tai tekniikka.

Dogma- ja Cinema verite-tyylit ovat lähellä aitoa ihmisen kykyä hahmottaa vapaasti dramaturgisia elementtejä: hahmoja, seuraamuksia ja odotuksia, tunteita, tuntemattoman painetta.  Independent-tuotannoissa pyritään antamaan katsojalle todellisuusläheisen kokemuksen fiktiosta, jolloin katsoja saa tehdä enemmän omaa mielle- ja tunnetyötä (elokuva)kokemuksena.

Erilainen elokuva herättää.

II

Kysymyksiä ja huomioita suomalaisen elokuvakulttuurin rasitteista

MIKSI SUOMALAINEN ELOKUVA EI OLE MARKKINOINTIKELPOINEN EUROOPASSA?

Suomalaisen elokuvan tuotantonäkemyksessä on jotakin vialla. Suomalainen elokuva ei kelpaa Eurooppaan levitykseen. Useimmiten Berliinin elokuvafestivaalit ei hyväksy yhtään suomalaista elokuvaa edes esitettäväksi.

Tanskan elokuvateollisuus ja sarjateollisuus on noin 40 kertaa laajempaa kuin Suomen.

Ruotsalainen elokuva on ajoittain kovassa nousussa persoonallisen otteen takia. Miksi ruotsalaiset kriitikot tai katsojat lyttäävät Ruotsissa levityksessä olleet muut  suomalaiset kuin Kaurismäen elokuvat jos ruotsalainen kulttuuri on meitä "lähinnä"?


Ongelmia riittää ahtaissa kulttuurisissa näkemyksissä, moralistisissa ja emotionaalisissa asenteissa sekä kapea-alaisuudessa. Pelokkuudessa.

Ongelmia

1. Eurooppalainen elokuva tarkoittaa persoonallista elokuvaa, nimenomaan käsikirjoittajan ainutlaatuisia ja erottuvia ratkaisuja. Jos hyviä käsikirjiottajia ei etsitä eikä kunnioiteta, Suomesta ei voi nousta hyviä elokuvia kuten Tanskasta. Tämänhetkinen trendi on tuottajavetoinen ja yksiulotteisen, Kaikille ymmärrettävän helpon peruselokuvan tuottaminen. Tanskassa elokuvakäsikirjoittajalle maksetaan 7-12 kertaa enemmän kuin Suomessa.
2. Nopeasti tehty käsikirjoitus on huono. Elokuvasäätiö hyväksyy huonoja käsikirjoituksia "keskeneräisinä" - uskoen tuottajan visiopuheisiin muutoksista - muutoksia, joita ei sitten käsikirjoitukseen lopulta tehdä hyvin vaan hyvin huonosti rahastuksen runnomisessa.
3. Kaupallisuus on tekosyy nyt tehdä huonoja toisiaan kopioivia "suomielokuvia"
4. Vain UUSIA käsikirjoittajia ja ohjaajia  etsimällä, rahoittamalla ja kouluttamalla voidaan nostaa suomalaisen elokuvan tasoa. Ennakoiva ja  käsikirjoitustuki valmisteluun ja kehittelyyn suoraan kirjoittajille on nostettava 400 000 euroon vuodessa ilman tuottajien manipulaatiota.
5. Keskustelu elokuvakulttuurista on Suomessa vaimeaa ja pelokasta. Elokuvakriitikot ovat ottaneet hoivaavan hovikirjoittajan aseman ja haluavat kannustamalla siivittää suomalaisen elokuvan nousua ilman turhan kriittisiä äänenpainoja ja ilman analyyttistä otetta. Ilman kritiikkiä "palkitaan säälipisteillä" hyvinkin outoja nostalgiaelokuvia.
6. Tuotantosysteemimme on katastrofaalinen. Ruotsissa 4-6  tuottajaa päättää hajautetusti pitkien elokuvien tuotantotuet, täällä yksi/kaksi henkilöä SES/YLE Suomessa päättää käytännössä kaikkien elokuvien tukipäätökset ja toteutumiset.  
7. Tuottajilla on aivan väärä rooli Suomessa: nyt he kilpailevat ohjaajan kanssa ohjaajan roolsita elokuvan ohjaamisesta ja määräämisestä tuottajan makuun; tuottajan tehtävä on vain tukea ohjaajan ja käsikirjoittajan visioita. Tuottaminen ei ole tuottajan maun ja poliittisen ideologian esiintuomista. Tuottaja ei ole taitelilija vaan tehokkuuden lisääjä, mahdollistaja. 
8. Elokuvasäätiö ei tue independent-elokuvatuotantojen kuluja, joissa työ tehdään talkootyönä. Vakava ongelma joka on tahallisesti luotu. Ei saa vaatia ulkopuolisia rahoittajia vaan tekijät saaavat itse määrittää tuotannon kulut ja tuki on oltava suoraa tuotannolle ilman ehtoja muista rahoittajista sillä tuen on tarkoitus tuottaa uudenlaista ilmaisua ja taiteellista vapautta
   
   
   
9. Suomalainen elokuva on jäykkää ja epäuskottavaa. Yksitotista ja sävytöntä, psykologisesti pelottavan kapeaa ja oieeistolaista ihmiskuvaa tukevaa, poliittisesti turvallista valvoville OKM-virkamiehille.
10. Suomalaisen elokuvan menestyksen puuttuminen ei riipu elokuvantekijöiden "yleisestä teknisestä ammattitaidosta" vaan suhtautumisesta sisältöön, käsikirjoitukseen, joka riippuu nyt runnovasta tuotanto- ja ohjaustyylistä. Kulttuurista sivistystä ei ymmärretä eikä sitä haeta tuotantopiireissä. Tuottajat eivät tunne eurooppalaista kulttuuria eivätkä tahdo tuntea. Aki Kaurismäki on ainoa auteur-ohjaaja Suomessa ja hänetkin yritettiin savustaa pois 90-luvulla.
11. Epäuskottava elokuva ei ole mielenkiintoinen. Liian usein kuulen lausahduksen: "aika hyvä suomalaiseksi elokuvaksi". Epäuskottava elokuva on huono elokuva. 
12. Pateettisten, nostalgisten elokuvien jonkinlainen menestys Suomen rajojen sisällä ei kerro laatutuotannosta mitään vaan se kertoo jonkin kliseisen kerrontamuodon "sopivasta" hyväksikäytöstä vetoamalla kuluttaja-katsojan kapeaan emotionaaliseen tarpeeseen.
    Pornoelokuvillekin on aina katsojia. 
13. Suomalaisissa historiallisissa elokuvissa vääristellään suomalaista historiaa, mm. sotien syistä ja fasismista, salaisesta politiikasta, salaisesta vallasta Suomessa, kokoomuksen ja RKP:n historianäkemyksiä, sensuurinäkemyksiä ja arvonäkemyksiä myötäillen. Tämä on vakava ongelma.
14. On toki hyvä että mm suomalaiset viihteelliset ja helpot lastenelokuvat menestyvät maailmalla mutta se menestys ei lisää sisällöllistä laatua vaan käytännössä amerikkalaisten formaattien mukaisten elokuvien sovellettua kopiotuotantoa maustetttuna hieman inhimillisemmillä, pienimuotoisemmilla suomalaisilla sävyillä.  Esim "Eläimiä lastenelokuviin ja elokuvaa voidaan markkinoida Japanissa". - ei laatuvaadetta sisällön suhteen
     
15. Dramaturgia on hylätty Suomen markkinointialueen -malliajattelun takia.
    "Kaikkien katsomossa on ymmärrettävä kaikki"
    Suomalaiset tuottajat eivät ymmärrä dramaturgiaa eivätkä siis eurooppalaista elokuvakerrontaa vaan heille on tärkeintä "aiheen suomalainen puhuttelevuus" ja teemojen tuttu, kodikas moraalinen sävy, mielikuvien helppous. "Suomalaisille mahdollisimman suomalaista", joten kaikki on "mielenkiintoisten suomalaisten" hahmojen varassa: käsikirjoituksen dramaturgiaa ei tarkastella sinänsä eikä varsinkaan kokeilevasti, rikkaan eurooppalaisen perinteen kautta vaan vain pakkomielteisten suomalaisten mielikuvien esiintuomisen kautta.
16. Päähenkilön samaistumisvoima katsojalle ei toimi suomalaisen elokuvasäätiön hyväksymissä käsikirjoituksissa eikä ohjaustöissä. Eurooppalainen katsoja ei ymmärrä suomalaisten konventioiden ja  säälipisteiden kerjuuta päähenkilölle: suomalaisen elokuvan hahmo ei ole samaistumisen kohde vaan ohjatun yksioikoisen "suomalaisuuden" ilmentymä, poliittinen julistus, jotta eliitin ohjaama suomikuvaa ei kyseenalaistettaisi. Yksioikoisen hahmon rakentaminen nähdään jotenkin jylhän jäyhänä, vaikka se ei toimi. Jonkinasteinen pelko estää elokuvan tuottamisvaiheessa luomasta luontevasti emootioiden ohjaamaa päähenkilöä.
17. Tuottajat eivät osaa lukea erilaista ja oivaltavaa käsikirjoitusta.
    Unohdetaan, että mm ranskalaisessa elokuvaperinteessä ei juoni eikä edes päähenkilö ole tärkeintä elokuvan keskivaiheeseen saakka ja että kohtalo voi olla voimakkain juoneen vaikuttava tekijä: katsojien mielenkiinto on tässä perinteessä elokuvan roolihahmojen reagoinneilla ja eettisesti yllättävillä ja mielenkiintoisilla jännitteillä kohtaloonsa. Ranskalaiset elokuvat eivät pönkitä mitään luterilasita tai perinteistä moraalisysteemiä.
18. Suomalaisten elokuvien ja teatterikäsikirjoitusten kerronnallinen perisynti on jännitteiden fiksoituminen eli jämähtäminen alusta loppuun saakka. Emotionaalisesti köyhä paatos; Sama jännite on alusta loppuun asti. Dramaturginen rikkaus puuttuu elokuvakerronnasta. Kertomuksista tulee uuvuttavan jankkaavia ja osoittelevia.
19. Elokuvakerronnan psykodynaamista kapea-alaisuutta ja suomalaisuuden psykohistorian rasitteita ei haluta pohtia tai tunnustaa universaalisti. Eurooppalaisia ei kiinnosta suomalaisen elokuvan dramaturgian pelokas kapea-alaisuus.
    Moralistinen ote ja mentaalinen "suomalaisuuden periaate" ovat elokuvasäätiön rasitteina, kun elokuvasäätiö asettaa näkymättömiä poliittisesti korrekteja, "positiivisen ihmiskuvan" ja valistuksen ehtoja "kelpaavalle" käsikirjoitukselle. Tavallaan suomalaisiin elokuvakäsikirjoituksiin halutaan yleissanomana varoitus ja/tai valistus.
    Moralistinen eli saarnaava ote hallitsee päähenkilön yksiulotteista hahmoa ja aiheuttaa käsikirjoitusten kapea-alaisuutta. Elokuvasäätiön porvarillisten arvojen ihannemallissa halutaan käytännössä elokuvalla olevan kannustavaa substanssia eli valistava vaikutus keskiarvokansalaiseen. Elokuva ei saa herättää kysymyksiä ja kuluttaja-ihmiskuvamme uudelleenarviointia kansalais-katsojassa vaan elokuvakulttuurin halutaan tukevan kunnon kansalaisen, häpeävän tai syyllistyvän ihmisen mallia. Aivan kuin katsojat olisivat lastentarhassa katsoessaan suomalaista elokuvaa.
20. Rohkea käsikirjoittajan luoma sanoma ei ole sama asia kuin moralistinen painotus, pakkopaita kulttuurisiin pakkomielteisiin. Moralistisesti ahtaat ratkaisut johtuvat siitä, että yritetään saada katsojien mahdollisimman laajaa hyväksyntä vetoamalla häpeäkulttuurimme perusratkaisuihin, vertaamalla kaikkea tapahtuvaa ja tarinan hahmoja "kunnon kansalaisen arvoihin". Ilmiöitä ei uskalleta tarkastella sinänsä moniulotteisena kerrontana niin että katsoja saisi päättää motiivien ja valintojen tulkinnasta.
21. Dialogin hurja minimalisointi eli sanojen vähyyden ihannointi on melkein ainoa laatukriteeri tuottajille, jotka tekevät paniikkiratkaisuja. Siten kerronta ja henkilöhahmot ovat ohuita ja merkityksettömiä.
22. Elokuvasäätiö ei tue kokeilevaa käsikirjoittamista sinänsä henkisenä rikkautena ja tuettavana toimintana elokuvakulttuurin rikastamiseksi - tuottajakeskeinen tuotantoputki on ammattilaisten palvoma prosessikäsite, kokeileminen taas on vain kirosana. Tuottaja ei ole taiteilija jos hänellä ei ole käsikirjoittajan mielikuvitusta ja sävyjen tajua. Suomessa ei ole tällä hetkellä tuottajataiteilijoita vaan vain käsikirjoittajan kanssa kilpailevia ex-taiteilijoita.
23. Elokuvasäätiön on luotava täysin erillinen stipendisysteemi suoraan käsikirjoittajille a) koulutukseen euroopalaisten avulla  ja b) käsikirjoitusten kehittämiseen, kokeilua, kokeilua, vapautta - kokeilu ei ole tuhlaamista näin tylsien elokuvien maassa 
24. Suomalaisessa komediatuotannossa on menty kepeästi helppoon halpaan: epäuskottavuus nähdään itsessään humoristisena ja tarinan ohkaisuus ja itseivallinen kerronnan epäuskottavuuden korostaminen komediallisuutena sinänsä. Tässä kohtaa ei katsota ollenkaan menestyneitä ja toimivia komedioitakaan: niillä on painavaa sanomaa ja varsin uskottavat hahmot, nimenomaan komedioissa, joissa vaaditaan enemmän samaistumisvälineitä katsojalle. Nauru on vaikeampaa tuotettavaa, sitä ei voi kieltää. Mutta naurua ei voi tuotteistaa yhteiskuntakelpoiseksi. Vain vaihtoehtoinen kulttuuri ja painotettu käsikirjoitustuki on tässäkin ratkaisu pienten budjettien elokuvatuontannoissa.
    
     
25. Elokuvasäätiö ei tunnusta eurooppalaisen elokuvan tarinankerronnallista,
     deskriptiivistä vapautta eli ei haluta ranskalaisen elokuvan rakennemallia, jossa
    a) päähenkilö on enemmän nk kohtalon heiteltävänä vaan päähenkilön halutaan olevan aktiivinen jenkkiteorioiden mukainen sankarihahmo, jolla on selkeitä päämääriä ja
    b) siten ahtaasti vaaditaan että elokuvan päähenkilön (motiivien) on tultava selväksi ensimmäisen viiden minuutin aikana, kun taas useassa ranskalaisessa elokuvassa päähenkilö voi tulla selkeäksi päähahmoksi vasta elokuvan puolivälissä.
    (Oidipus-sankarin malli halutaan unohtaa suomalaisen käsikirjoitusluennan säännöissä - mm. Oidipuksessa kohtalo pakottaa motiivit, henkilö tekee sitä mitä ei tahdo yms).
26. EU-rahoituksissa ei voi yksinkertaisesti muuttaa käsikirjoitusta, jolle rahoitus on annettu, Suomessa itäsaksasta kopioitu uljas elokuvasäätiömme, opetusministeriön propagandakeskus taas ei välitä mistään sisällön eli käsikirjoituksen laadunvalvonnasta.
    
27. Suomalaisten dokumenttien käsittämättömän hidastempoisuuden takana on Yleisradion "periaate" maksaa minuuttien eikä ladun mukaan, joten dokumenttituottajat yrittävät puristaa maksimisuhteen teeman viipyilevän ja "laajan" esittelyn ja minuuttien maksimoimisen suhteen. Suomalaisen "dokumentin dramaturgisiin periaatteisiin" on siten uinut hyvin outoja mielteitä, vaikutteita ja periaatteita. Hitaus ei ole aina laatua sinänsä.
28. Epäonnistuneita elokuvia haukutaan meillä "liian eurooppalaisiksi" vaikka tosiasiassa ongelma on se, etteivät tekijät ole olleet ollenkaan tietoisia eurooppalaisen elokuvan todellisesta ilmaisuperinteestä ja jännitteiden hallinnasta käsikirjoituksessa. Tyylillisesti löysät ja laiskat tuotannot eivät ole sinänsä "eurooppalaisia" ja ehkä juuri huonojen elokuvien avuttomien puolustuspuheenvuorojen takia eurooppalainen elokuva ei ole käsitteenä eikä päämääränä ideaali elokuvakulttuurissamme.
• Huonona mutta selkeänä esimerkkinä voi tuoda esille sinänsä hienosti tuotettua elokuvaa "Lapsia ja aikuisia", joka on tyylikäs mutta erehtyy oudolla tavalla pakkomielteiseen feministiseen paatokseen ja painotukseen jollakin hyvitysperiaatteella juuri naishahmoja korostamalla ja mieshahmoja typistämällä äärettömän epäuskottavaksi.
  a) Mieshahmo on lähes halveksunnan kohteena, juonen robottimainen käynnistäjä, naisten korostaja, ilman sielua, epäihminen, samaistumisen ulkopuolelle tuomittu. Katsojan on näin "varmistettu" haluavan samaistua elämää janoaviin naisiin enemmän mutta miehen outo ja "väkivaltainen" kohtelu käsikirjoituksen roolihahmona aiheuttaa eurooppalaisessa katsojassa hämmennystä. Mm. ruotsalaiset kriitikot ovat olleet hyvin tylyjä tälle elokuvalle juuri tästä syystä.
  b) Lisäksi elokuvan rakenne on perusteettomasti tyylillisesti käänteinen ranskalaisen elokuvan perinteelle - ilman mitään syytä tai aiheellista tehokeinoa: alku on hektinen ilman syventymistä (katsoja ei tutustu hahmoihin) kun taas loppuosa on perusteettomasti venytettyä "fiilistelevä" ja hidastuva vaikka elokuvan alkuhektisyyden takia henkilöhahmoja ei ole syvennetty fiilistelyä varten. Katsoja jää totaalisesti tyhjän päälle kahdessa tärkeässä asiassa.
  c) Eurooppalaisella elokuvatyylillä leikittely ei toki ole sinänsä rohkeaa ja vaikuttavaa elokuvaa.
  
  
29. Aitoja tragediakäsikirjoituksia ei moralistisesti hyväksytä ns "negatiivisina" elämänmallin kuvauksina. Elokuvan halutaan vetoavan suoraan positiivisiin tunteisiin jenkkien suurtuotantojen tapaan tai neuvostoliiton propagandan tavoin. Esim. Kaurismäen tyyli on hyväksytty opetusministeriössä vasta massiivisen eurooppalaisen menestyksen jälkeen.
30. Jos suomalaisessa elokuvassa on "traaginen sävy", osoitetaan tavallisesti päähenkilön syyllisyys kömpelösti varoittavaan sävyyn ja hänen moraalisääntöjensä rikkomukset esitetään sormella osoittaen.
31. Elokuvasäätiö ja opetusministeriö haluaa "vähentää" eli karsia "tarpeettomia" esim. itsemurhakohtauksia elokuvista selkeillä moraaliasenteilla käytännön tukikriteereissään.
32. "Taide-elokuvia" ei tueta kaupallisuuteen vedoten. Elokuvaa ei haluta nähdä uusiutuvana taiteena. Elokuvaa ei nähdä vapaana eikä kokeilevana (itse)ilmaisun välineenä vaan asennesidonnaisena kerrontana, lähes propagandanomaisena kulttuurin muotona. Hypoteettisesti ajateltuna Tarkovski tai Bergman eivät saisi käsikirjoituksiaan läpi Suomen elokuvateollisuudessa.
33. Yksiulotteisuus. Yksioikoiset tarinat hyväksytään, joissa käänteet ovat joko äärimmäisen ennustettavia (Nousuaika) tai hatusta tempaistuja, teennäisiä, irrallisia (Hymypoika).
34. Elokuvasäätiö jakaa vieläkin "säälitukea" tunnetuille ohjaajille, vaikka jo käsikirjoitus on etukäteen selvä katastrofi (esim. Mosku-elokuva).
35. Elokuva-alan koulutus ei tue eikä etsi erilaisia ohjaajia, joilla olisi laaja sivistyspohja. Ohjaajaksi halutaan jäykästi yhteistyökykyistä ja nopeaa ohjaajaa. Esim. Kuvan rajaaminen, kuvakäsikirjoittaminen, lavasteiden suunnittelu ja kompositio nähdään tärkeämmäksi kuin erilaisuutta ilmaisuratkaisuissa ja näkemyksellistä näyttelijöiden ohjaamista nyt-hetkessä.
36. Käsikirjoitukset hyväksytään keskeneräisinä, tuotannoille annetaan täysi tuotantorahoitus ilman vastuuta käsikirjoituksen kehittämisestä ja tuotantoyhtiö käynnistää tuotannon keskeneräisillä käsikirjoituksilla rahaa "säästäen". Laatuun ei todellisuudessa uskota, koska sisältö tuntuu olevan tuotantosysteemin rinnalla toissijainen arvo. Tuotantotalo haluaa tuet saatuaan saada tuotannon nopeasti käyntiin eikä käsikirjoitusta tehdä uusiksi selkeistä persoonattomista puutteista huolimatta.
37. Tuotantoyhtiöt haluavat pitää luottokäsikirjoittajia, jotka ovat usein tuottajan kavereita eivätkä tuotantoyhtiöt muodosta vaihtoehtoisia käsikirjoitusvaiheita tai jaa käsikirjoitusta uudelleenkirjoittamisosioihin vaan haluavat antaa pääkäsikirjoittajalle ja jopa ohjaajan "suunnitelmille" kaikki taiteelliset valtaoikeudet. Tuotantoyhtiöt eivät halua henkilösuhdeongelmia, joita pelkäävät prosessikäsikirjoittamisen tuovan eivätkä budjetoida aikaa tai rahaa. Käsikirjoitusta ei ole tunnustettu tärkeimmäksi elementiksi. Alan ammattilaisten tarinat keskittyvät ihannoiden esim kameratuotannon erikoisuuksiin, näyttelijät ovat vain nappuloita kameran kuvakulmille. Näyttelijöiden ilmaisu on vain oheistuote, lavastus, ei kuvaustapahtuman keskipiste. Tuottajat toimivat kuin lavastajat, mahdollisimman yksioikoisesti.
38. Tunnustetut ohjaajat haluavat vuorollaan "täyden potin" ja siis tekevät elokuvasäätiölle myös käsikirjoituksen itse - nopeasti - ja omalle tuotantoyhtiölleen. Kritiikki ja työstäminen jää ihanasti minimiin.
39. Ohjaajia ei kouluteta ohjaamaan eläviä ja muuttumiskykyisiä näyttelijöitä. Ohjaajilla on outoa taikauskoa ison tuotantoryhmän ja ison kameran vaikutuksesta kuvaushetkeen: odotetaan maagista ihmettä, jonka tekninen kalusto aiheuttaisi elokuvanteon aikana.
40. Ohjaajille on tärkeintä hyvä fiilis ja mukava kaverisuhde näyttelijöihin. Näyttelijöiden egoa varotaan äärimmäisen tarkkaan. Ohjaajat eivät osaa ottaa omaa linjaansa.
41. Ohjaajat/tuottajat eivät uskalla säätää käsikirjoitusta käsikirjoittajien kanssa kesken kuvauksien ettei tule a) lisää työtä, b) ettei tuottaja/käsikirjoittaja suutu.
42. Ohjaajat eivät jaksa kokeilla eri versioita kohtauksista kuvauksien aikana.
43. Elokuvien dialogien "tiivistäminen" on luonnoton pakkomielle tuottajielle. Keskustelu ja karakteerit karahtavat karille pilalle pelkistettynä versiona. Jos taito ei riitä mestarilliseen tiivistämiseen, tiivistäminen on tuhoisaa.
44. Elokuvien dialogikielenkäyttö on hämmästyttävän useasti 50-luvun elokuvakäsikirjoitusten kaltaista eli luonnotonta ja töksähtelevää. Mm Päähenkilöhahmot kehoittavat itseään ja muita katsojan puolesta.
45. Elokuvasäätiö ei julkisesti eikä reaaliaikaisesti julkaise rehellisesti tietoja tuottavuudesta/tuottamattomuudesta eikä elokuvien markkinasaavutuksia/saavuttamattomuuksia muualla maailmassa teatteri- ja TV-levityssopimuksista alehintoinen.
46. Elokuvasäätiö ja Opetusministeriö ei rohkeasti osaa nähdä ja tukea erikseen taide-filmejä ns perinteistä ja haastavaa elokuvatuotantoa.
47. YLE maksaa aivan liian vähän esitysoikeuksista ontuen monopoliasemansa turvin - ja saa siksi aikaan huonolaatuisia, epä-eurooppalaisia, yksioikoisia suomalaisia elokuvia. YLE pumppasi ehkä miljardi euroa vanhentuneeseen digi-TV-"teknologiaan" ilman mitään todellista hyötyä. Sisällöntuotantoon ja erilaisuuden kannustamiseen ei haluta rohkeasti varoja käyttää.
48. Eurooppalainen elokuvakulttuuri on käsitteenä ja visiona aivan erilaista kuin jenkkitouhu. EU-tukisysteemit antavat rahoituspisteitä vain yhden käsikirjoittajan mukaan, jonka kansalaisuus ja taiteellinen oikeus käsikirjoitukseen merkitsee siis paljon noissa tuotanto/maa-rahoituskuvioissa. Euroopassa kunnioitetaan vielä taiteilijoita, ei kaupallisia venkoilijoita ja pelkääviä rajoitteita, joissa tuottaja on pääkäsikirjoittaja ja siis varsinaisen käsikirjoittajan kilpailija.  
     

Arhi Kuittinen, tuotantoryhmä Simeoni

::

"Huoli suomalaisesta elokuvasta"

Markku Lehmuskallio on palkittu Jussi-patsaalla elokuvista Seitsemän laulua tundralta ja Elämän äidit. Vaikka elokuva-alalla menee taloudellisesti tällä hetkellä hyvin, veteraaniohjaajaa pohdituttaa nykyhetken kotimaisen elokuvan maailmankuva.

- Se on sidehoidon tarpeessa. 99 prosenttia elokuvista on vain teollisuutta. Elokuvissa ihmisen ei tarvitse enää ajatella, vain katsoa. Ja sitten se tulee ulos elokuvateatterista, eikä muista yhtään mitä on nähnyt, Lehmuskallio toteaa.

Helppoa ratkaisua elokuvien sisällön ohuuteen hänellä ei ole, mutta yksi vinkki tulee.

- Annetaan kaikenlaisille ajatuksille mahdollisuus. Niin ihminenkin on kehittynyt.

  -YLE.fi  2012

Dramaturgian opas

teoriaa by Arhi

http://www.saunalahti.fi/arhiku/indiestatement_independent_feateure_films_finland_elokuva_suomalainen_manifesti_indiemanifesti.htm

 

 

Lama, eliitti, valhe ja viha - paljastukset 2007

Nosto 2007 - Politiikan ymmärtäminen: eliitin keinot

   Heikki Patomäki:
Uusliberalismi Suomessa.

2007 - Hirvasnoro kirja-arvostelu

Mauno Saari:   Rahat ja henki, 

Ahti Hirvosen elämäntase. 

2007

- RUHTINAS Pääjohtaja Mika Tiivola teki viimeisenä työvuotenaan jäähyväiskierroksen maan SYP-konttoreihin ja rohkaisi henkilökuntaa reippaampaan lainanantoon, jotta pankki olisi suurin hänen lähtiessään. 

Hirvonen joutui ensitöikseen puhkaisemaan tasekuplan. - IL

Kapitalismin evankelistat - "Tee laina-ansa, laita köyhät samaistumaan eliittiin ja tapa sitten".
 

Mikko Elo: 

Politiikkaa ja persoonia. 2007

- www.bookplus.fi

Uusimmat kirjat 1989 alkaneesta lamahelvetistä kertovat paljon.

Uusi näkökyky on hahmottumassa.
Perspektiivi avautumassa.

Tarina on kuta kuinkin vihdoinkin kokijoittenssa luettavissa.
Se on tarina menneisyyttään pakenevasta valtakunnasta.
Se on tarina vuosisatoja nöyryytetystä kansakunnasta, joka on oppinut nöyryyttämään itse itseään.
Se on kertomus valheista ja valtion vastuuttomuudesta kansalaisiaan kohtaan.

Kilpailukykyopista on muotoutunut eräänlainen teknoliberaali versio fasismista, Patomäki vertaa.

"Uudistuksia on toteutettu sellaisen retoriikan voimin, joka haluaa turvata
kansakunnan yhtenäisyyden darwinistisessa kilpailumaailmassa ja
vaimentaa erimielisyydet. Tämä on to­sin fasismin liberaali versio, se
ei pyri kieltämään kansalaisten puhe-ja sananvapautta", Patomäki
analysoi " Uusliberalismi Suomessa"-kirjan julkista­mistilaisuudessa maanantaina.

Patomäkeä tietysti arvostellaan Hesarinkin luutornissa tästä "fasismi" sanan käytöstä. Kauheaa historiallisten käsitteiden revittelyä.

Ei pidä unohtaa, että fasismi oli ennen kaikkea idea, ideologia. Metaideologia. Eetos. Voittamisesta, uusiutumisesta ja selviämisestä. Muiden ideologioiden yli, hinnalla millä hyvänsä.

Väkivalta ikään kuin astui kuvaan Italiassa lisäarvona. Ja ehdottoman maailmankuvan loogisena seuraamuksena. Fasismi oli rahoitettu sekä Saksassa että Italiassa isojen pankkien yhteisellä päätöksellä. Se oli "viimeinen toivo". Ainoa tie. Aivan samaan tapaan suomalaiset pakkokeinot otettiin käyttöön viimeisenä toivona. Demokratia ja keskustelu haudattiin armotta uhkakuvilla (Kekkosen opastamilla keinoilla). Käytettiin naapurimaan kommunistisen puolueen (fasistisia) pakkokeinoja ja retoriikkaa vaikka puhuttiin "kapitalismista".

Uusliberalistisessa retoriikassa on käytetty paljon pronomineja ja adverbejä.
Tarpeeksi. Pakko. Konsensus. Nyt on aika.
Viimeinen. Mahdollisuus. Tehokkuus.
Rationalisointi. Järkeistäminen. Väistämätön.
Ulkoistaminen. Sääntelyvapaa. Globaali.
Rajaton. Eurooppalainen. Vertailukelpoinen.

Kohtalo.


Konsensuksen mallimaa.
Kekkosen ankkuroima. Pelästyttämä. Taannuttama.

Kekkosen jälkeen kaiken tähtäimessä oli nyt olla kansakunta, joka olisi nöyrä ja halpa teollisuudelle. Halvin työvoima läntisessä Euroopassa. Hyvinvointi unohdettuna. Negaation kautta uhkakuvana. Se ei ole arvoasteikossa mukana muuta kuin kannustimena kilpailuun. Selviämiseen.

Tutkijat vaativat suomettumisen avaamista

Lähimenneisyyden tutkijat vaativat suomettumisen ajan perusteellista selvittämistä, kertoo Aamulehti verkkosivuillaan. Alma Median toimituksen haastattelemista 11 professorista ja tutkijasta 10 on sitä mieltä, että alistuminen Neuvostoliitolle painaa yhteiskuntaamme edelleen. Tutkijoiden mukaan 1970-luvulla Neuvostoliittoa ihailleet radikaalit ovat nykyisin keskeisessä asemassa politiikassa, tieteessä ja tiedotusvälineissä. Valtio-opin emeritus professori Tuomo Martikainen on sitä mieltä, että nämä entiset aktivistit ja nykyiset päättäjät välttelevät puheissaan suomettumisen aikaa.

-YLE

Kelataan ensin aikaan ennen alkua.

Ennen kaiken nollaamista.

Oliko lama väistämätön

vai johtuiko se valheista, harhoista ja valtakuvioista, joihin Kekkosen siunaama valtaeliitti nojautui ilman mitään historiallista perspektiiviä? Vapaasta vallasta ilman vastuuta? Uskoon Neuvostoliiton kaltaiseen voittamattoman sisäsiittoiseen talouteen, jossa odotettiin vain Neuvostoliiton suunnitelmatalouden pikaista "todentumista", piristymistä? Lama oli mahdollisuus Uudelle yhteiskuntajärjestykselle. Ja sehän käytettiin hyväksi viimeistä keinoa myöten.

Suomalaisia oli vannotettu valtion toimivan vain hyperaktiivisen, kaikenkattavan poliittisen määrätietoisuuden ohjauksessa. Vain ideologia, Kekkonen ja YYA saattoi pitää Suomen pientä kansaa kasassa ja suuren Saatanan ystävänä.

Yht´äkkiä kaikki periaatteet hylättiin käsittelemättä - ja kansaa vannotettiin toimimaan vain rahan logiikan mukaan. Hyvinvointi hylättiin ja samat ihmiset, jotka ajoivat Suomen päättömästi lamaan depiilillä eliitin monokulttuurilla, saivat sitten sanella lama-ajan jälkeisen kiihkokapitalismin tahdin.

Heikki Patomäestä oli huikea innovaatio panna laman syyksi se, ettei markkinoilla ole tarpeeksi vapautta. 

– Lamahan oli suora seuraus rahoitusmarkkinoiden vapauttamisesta, hän muistuttaa. 

-Hirvasnoro kirja-arvostelu

Ruotsissa lama hoidettiin hyvinvoinnin maksimoimiseksi, kansalaisten hyvinvoinnin pelastamiseksi, traumojen minimoimiseksi - Suomessa käytettiin Stalinin viisivuotiskausien pakkolunastus- ja rangaistuspolitiikkaa.

Suomettuminen oli häpeän politiikkaa.
Suomettuminen oli häpeän taktiikkaa.
Suomettuminen ei koskaan katoa.

Vastuun pakoilijat pystyttivät lamamoraalin nimessä uuden moralismin rahan nimeen, jotta voisivat edustaa "uutta realistista kapitalismia". Samat ihmiset, jotka olivat luottaneet Neuvostoliiton taloussysteemiin ideologisena totuutena Kekkosen käskystä, olivatkin yhdessä yössä julman kapitalismin puolesta puhujia. Kunhan eivät joutuisi vastuuseen laman aiheuttamisesta. Syylliseksi oli julistettava kansa ja oikein suureen ääneen tuomittavana.


Pohjoismainen malli salli maailman tehokkaimman, pietistisimmän, omantunnontarkan työvoiman ja Nokian ihmeen nuorten insinöörien luovana visiona - mutta kaikki toiminta tähdättiin Pohjoismaisen mallin/yhteiskuntajärjestyksen tuhoamiseen.

Eliitin ideologiset valheet ja virheet kiellettiin ja suojeltiin ja luotiin uusi valheellinen ideologia. Ideologia, jota väitettiin ideologioista vapaaksi markkinataloudeksi. Ja taas ainoaksi oikeaksi Suomen viralliseksi linjaksi. Ilman keskustelua. Ilman itsekritiikkiä. Ilman hyvinvoinnin arvojen pohdintaa. Aivan samoin keinoin kuin Kekkosen keinotalous idän karhun kainalossa. Vain yksi arvo ja yksi käsky.

Tsaarinajan elitistin erottautumiskeino: halveksi kansaa ja mitätöi kysymykset niin voit ylistää eliittiä erillisenä nimittäjänä. Pidä tieto ja perustelut salassa. Mitä järjettömämpi ratkaisu, sitä rohkeampi johtaja. Muista aina ensin status.

Historian taakse katsova kylmä silmä ei nyt kerro valtionhallinnon rationaalisista "ratkaisuista" vaan siitä, kuinka Suomen pankki sekä valtiovarainministeriö olivat täysin kontallaan pankkien edessä. Eli ne, jotka olivat sotkeneet Suomen talouden epärealistisilla vedätyksillä ja Neuvostoliiton kanssa käydyllä imaginäärisen bilateraalisella talousfantasialla, saivat soheltaa vihaisesti pelkokuvien voimalla.

Suomalainen talouden eliitti käyttäytyi pahimmman laatuisen kapitalismin ideoiden mukaan - mutta ilman todellista kapitalismia. Ilman vapautta, ilman kilpailua. Koivisto, Holkeri ja Sailas ajoivat suoraan päin seinään pankinjohtajien ja patroonien kelkassa ja näyttelivät loukkaantuneita vain henkisesti, kun eivät saavuttaneet Kekkosen kaltaista gloriaa. Saivat sentään pelonsekaista kunnioitusta keinoja kaihtamatta.

Kaiken kruunasi ajatus, että Viinasen julistamalla "tuhlailevalla kansalaisella" olisi vastuu tästä lamasta. Media lähti propagandaministerin kelkkaan ja alkoi rajaton hyväksikäyttö. Pankit, jotka olivat rakentaneet oman pörssitoimintansa ja keinotekoisen, "ikuisen" bilateraali-kapitalisminsa pilvien päälle, saivat nyt rahastaa yksityisten ihmisten selkänahalla ja omaisuudella pakkolunastuksissa. Mikä paradoksien huipentuma, kapitalismia revittelevät demagogit syyllistivät juuri tuhlaamisesta. Häpeäkulttuurin hyväksikäyttöä ja syventämistä.

Psykoanalyyttisesti pohdittuna suomalaisiin on iskostettu isän murhan pelko ja fobia. Hallitsijaa on kunnioitettava ja pelättävä - ja siten aito kunnioitus saadaan aikaan vain pelolla. Erimielisyys on jo julkeaa murhanhimoa ja auktoriteetin halveksimista.

Moni kaverini ei usko vieläkään, että Kekkonen kirjoitti ja järjesti itse Noottikriisin ja kommunistien välikysymyksen sotarikossyytteistä poliitikoille. Kaaoksen kuningas.


Mitä seuraamuksia tällä eliitin luomalla lamahysterialla sitten oli?

Vaikka mitä.


-Poliitikot armahdetaan "isähahmoina" mediassa poliittisista seuraamuksista ja eroaminen virata on hyvin harvinaista. Euroopassa poliitikot tuntevat heti nahoissaan mokansa kun taas Suomessa media luo outo ylpeyttä ja "armollisuuden" tuntemuksia vastuullisia poliitikkoja kohtaan. Tääälä poliitikot voivat puhua inhimillisen ihmisen rajallisuudestaan ja jatkaa vuosi toisensa jälkeen samalla logiikalla kuin mitä Kekkonen pysyi vallassa kuin terva hiuksissa.

-Köyhät tekevät kyykyssä parhaiten työtä. Sairaanhoitajillamme on puolet pienempi palkka kuin norjalaisilla hoitajilla, insinööreillä 35 % pienempi ja opettajilla 40 % pienempi kuin tanskalaisilla kollegoilla.

Sairaanhoitajaliton 5.10.2007 julkaistu tiedote
Sairaanhoitajat Eduskuntatalolla terveydenhuollon puolesta

-Saksassa on kaksi kertaa kovempi pääomaverotus kuin Suomessa -täällä verotus painottuu työntekijöille ja kuluttajille. Tanskalla ja Saksalla pyyhkii hemmetin hyvin vaikka ovat valinneet solidaarisemman tien.

-Lamalogiikka on Suomessa syyllistämisen logiikkaa, ison rahan logiikkaa. Osakkeenomistajat ja korkein johto on voinut nostaa palkkioitaan tuhansia prosentteja kun taas ammattitaitoinen suomalainen on kaukana "hyvinvointimme" eli laskennallisen rahavirran saavutuksista verrattuna muihin länsi-Euroopan hyvintvointimaihin.

-Suomalaiset tekevät eniten palkatonta ylityötä - pelkokuvat kannustimenaan.

-Suomalaiset popsivat eniten psyykelääkkeitä Euroopassa.

-Kanskunnan mentaalinen tila säteilee monin psyykkisin ongelmin. Kaikki tämä lamaideologian valinnasta, tosiasioiden kieltämisestä, vastuun pakenemisesta eliittiemme ideologiana, propagandaideologian keinoja käyttäen. Valheet ovat tuoneet tuottavuutta rahallisesti Suomeen, mutta vain hyvinvoinnin hylkäämisen hinnalla. Humanistisen ihmiskuvan raatelemisen hinnalla.

-Vain työelämään todennäköisemmin sopeutuvat saavat psykodynaamista terapiaa - muut kemiallista lohduketta.

-Uhkakuvien lapsellinen luomisen tarve - uhkakuvat tuontitavarana kelpaavat mainiosti mitä enemmän kansainvälisiä mielikuvia niihin on liitettynä ;

Relander:  

"Keväällä vuonna 2000 (Jukka Relander) olin tilaisuudessa, jossa oltiin huolestuneita siitä, että nuorisolla on ihanteita. Se oli sisäasiainministeriön poliisiosaston järjestämä seminaari otsikolla 'Ideologinen rikollisuus'. Minä tietysti alustajana tunsin suurta houkutusta puhua rikollisesta ideologisuudesta."
Saman vuoden katsauksessaan suojelupoliisi mainitsi kettutytöt ensimmäisenä ja suurimpana suomalaista yhteiskuntaa koskevana uhkana. Relander jatkaa:
"Ideologisuus on meidän valtaideologiamme liberalismin pahin vihollinen. Ideologiasta kumpuaa ääriliikkeitä, yksisilmäisyyttä, fundamentalismia ­ kaikkea sitä mikä poikkeaa maltillisen, terveen ja realistisen valtavirran aatoksista."

- Ylioppilaslehti

-Hammashoitola kehotti helsinkiläisnaista paikkaamaan hampaan itse -HS

-"Suomalainen 13–17-vuotias nuori joutuu tulemaan toimeen pienemmällä rahasummalla kuin ikätoverinsa Pohjoismaissa. Kun suomalaisteinillä on käytössään 48 euroa kuussa, tanskalaisnuoren käyttövarat nousevat 152 euroa kuussa. " - HS


Lama jatkuu keinotekoisesti.



Kantolan pari vuotta sitten ilmestynyt kirja on yhä ainutlaatuisen loistava kattaus moraalin hylkääjien lamaratkaisuista. Kuinka Euroopan poliittisin maa muuttui yht´äkkiä epäpoliiittisimmaksi talousfasismiksi.

Anu Kantola:
Markkinakuri ja managerivalta.
Poliittinen hallinta Suomen 1990-luvun talouskriisissä.
Loki-kirjat 2002

- Hirvasnoro kirja-arvostelu

-HS kirja-arvostelu

"-Tietenkin Suomessa oli eri tavalla ajattelevia ihmisiä, mutta ainakin
tässä aineistossa, johon on kerätty merkittävimmät päätöksenteossa
mukana olleet henkilöt, oli tietynlainen sisäpiiri, jossa oli hirveän
vähän toisinajattelijoita. Se oli minulle yllätys. Devalvaation teknisistä
kysymyksistä vielä saatettiin vääntää, mutta puolueiden väliset erot
ovat tuossa aineistossa hyvin vähäisiä." *

* Oheisessa Helsingin Sanomien arvostelussa pilkahtaa yhä toimittajan kommenteissa Kekkosen ajan poliittinen korrektius ja pakkoanteeksianto: aikaisempia päätöksiä ei saisi arvostella sillä se olisi isähahmojen horjuttamista. Silloin oli niin vaikeaa että päätökset tehtiin pakon edessä. Ilman ideologiaa?

.... ja vielä yksi kirja totuudennälkäisille:

Pentti Puoskari: Laman varjo ja sateenkaari.
Talouspoliittinen päiväkirja 1990-luvulta.

Edita 2002

 uusliberalisti uusliberalistit uhkakuvat sosialismi sosiaalidemokraatit sosiaalidemokraattinen puolue julistus marx lenin stalin molotov kekkonen. libertaristi libertaristit libertaristinen uusfasismi neofasismi neofascism

Hyvinvoinnin minimointia - elitismi pohjoismaisen mallin tuhona

2006 nosto

Mikä on arvoitus,

jossa hyvinvoinnin edellytykset lisääntyvät

mutta hyvinvointia minimoidaan?

Suomi.

"Tulojen eriarvoisuus on Suomessa kasvanut OECD-maista vikkelintä vauhtia yhdessä Ruotsin kanssa kymmenen viime vuoden aikana", tulosaluejohtaja Mikko Kautto Stakesista kertoo.

Suomessa eletään kiihkeää eriarvoisuuden juhla-aikaa. Jyvät erotellaan ylpeästi akanoista, jotta hyvinvointi voidaan sitoa rahaan ja röyhkeyteen. Pääomatuloilla on täällä Euroopan pienin verotus, hyvinvoivassa Saksassakin on noin 90% suurempi pääomaverotus- eli siis melkein kaksinkertainen pääomaverotus toimii Euroopan veturissa.

"Myös verotuksen keventäminen on nostanut tuloeroja. Ne, jotka eivät saa ansio- eivätkä pääomatuloja, eivät hyödy verojen laskemisesta. Tuloerojen kasvun yksi syy on, ettei sosiaaliturvaa ole nostettu palkkojen tahdissa. " -HS

  Tuottavuus mittarina, hyvinvointi
  selviytymistaistelun porkkanana.

Arvon määrittämsitä tuottavuuden mittareilla.
Ihminen välineenä.
Pelkokertoimena luuseristatus.
Kulutushysteriaa puutteen pelossa.
Peloteyhteiskunta stressikertoimien kautta.

• Stressi kuluttaa yhä useamman suomalaisen hampaita. Hampaiden yöllinen narskuttelu on lisääntynyt viime vuosien aikana erityisesti opiskelijoilla. -YLE
• "Vuonna 2005 työikäisten miesten yleisimmäksi kuolinsyyksi nousivat alkoholista johtuvat syyt eli alkoholisairaudet ja myrkytykset. Alkoholisyyt ovat ohittaneet sepelvaltimotaudin tämän väestöryhmän merkittävämpänä kuolinsyynä." -IS

Hyvinvoinnin rajaamista - hyvinvoinnin jakamisen sijaan.
Uhkakuviin panostamista.

Syrjäytymisen uhkakuva heijastettuna joka seinälle.
Ruoskana
Pilkkana
Eliitin raivo hyvinvoivaa yhteiskuntaa vstaan,
hyvinvointivaltio terrorin kohteena

Häviämisen uhka motivaationa - "kilpailuyhteiskuntana".

Eriarvoisuuden evankeliumi Lipposen ja Vanhasen mukaan. Verottakaa köyhiä jotta rikkain osuus erottuisi julkeammin, röyhkeämmin ja ihanammin. Ja sitten ihmetellään mistä lapsien pahoinvointi johtuu.
Televisiosta? Väkivaltapeleistä? Mainoskuvista?
Ehei.

Pahoinvointivaltio

Vaikka suomalaiset lapsukaiset menestyvät pikkumaisessa PISA- oppipistevertailussa niin toisissa kyselyissä juuri eurooppalaisista maista suomalaiset lapsoset inhoavat eniten koululaitosta, laitossysteemiämme - eivät viihdy tehosysteemissä, ylisuurissa luokissa, jatkuvassa pelottelussa menestymättömyydellä, epäluovassa ulkoapänttäämistä, muottiin tunkevassa broilerikoulutuksessa.

    Tytöillä itsemurhia eniten maailmassa.

Sosiologisessa tutkielmassa -97 kysyttiin lapsilta mikä on pahin haukkumasana.
Ei, ei läski vaan... luuseri. Sitä lapset pelkäävät ja sitä lapset käyttävät halpojen kännykköiden käyttäjiin. 

" In the most recent edition of AnalysNorden, which is published today, Heikkilä paints a shocking picture of what a major cut in the price of alcohol can lead to, especially for social groups already marginalised in Finland. "

Lasten pahoinvointi pahenee joka päivä lähes kaikilla mittareilla.

Itsemurha-ajatukset, syömisongelmat, ADHD, psykoosit lapsilla, huostaanotot, haastattelututkimuksien pahoinvointikertomukset, identiteettiongelmat, masennuslääkitykset lapsille, huostaanotot, lasten itsemurhaluvut - kaikki nousussa paitsi oppimisongelmat mitattuna koulusuorituksina. Olemmehan suoritusyhteiskunnassa, jossa suoritus on A ja O.

Arviolta kolmasosalla suomalaisista lapsiperheistä on joko päihde-, väkivalta- tai toimeentulo-ongelmia.

Lasten rankka alkoholinkäyttö on ehkä hieman "alentunut" ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen - mutta vain yhden rajoitetun otannan mukaan ja samalla kun ei huumeiden käytöstä ole kunnon tilastointia eikä kyselytutkimuksia. "Perhearvojen" Vanhanen hyväksyi alkoholin verotuksen alentamispolitiikan valtion verotulojen maksimoimiseksi - vastoin kymmeniä asiantuntioita vastaan seuraamuksista välittämättä.

Tehokkuuspolitiikkaa.
Statustietoisuutta.
Statusyhteiskuntaluokkatietoisuutta.
Sallittua stressihysteriaa kanavoituna suuriin saavutuksiin ja tavoitteisiin.

Pelotepolitiikkaa - kurjuuden pelotevaikutuksen todellistamiseksi ja nöyrien ylityömyyrien jalostamiseksi.
Menestys tai hävitys. Vanhan helvettipelotteen uudelleen käyttöönottoa.
Osoita menestys rahassa tai onnellisuutesi on epäilyttävää.
Ohjelmoidun onnen valtakunta.
Menesty niin kuin sinulta odotetaan.

Yötyöhön ja univajeeseen on havaittu liittyvän myös vakavia terveyshaittoja.

Ällistyttävin poliittinen paradoksi lienee siinä että vaikka kansalaisten arvoissa opettajat ja sairaanhoitajat ovat hyvin korkealla, niin samalla poliittinen arvopolitiikka pitää heidät eurooppalaisittainkin jatkuvasti palkkakuopassa. Viiden vuoden aikana kansanedustajien suhteellinenkin palkkakorotus on prosentuaalisesti ollut 20 kertaa suurempi kuin hoitoalojen prosentuaalinen palkkakorotus. Ja euroissa tuhansia euroja kuukaudessa.

Tämä on menestysteologiaa.
Kilpailun ontologiaa.
Ihminen systeemiä varten.
Suomalainen solidarisuusmoraali murretaan isolla kädellä ja hartaasti. Globalisaation avulla ja tekosyyllä.

Kännykkätehtailla surkeat olot Aasiassa
Matkapuhelinteollisuuden arki on kaukana johtavien kännykkäyhtiöiden yhteiskuntavastuun julistuksista, osoittaa tänään julkistettu tutkimus. Kansainvälisiä standardeja ja paikallisia lakeja rikotaan ylipitkillä työpäivillä ja riistopalkoilla, myös Nokian alihankkijoiden tehtailla.

-Taloussanomat

Arvojärjestys annetaan ylhäältä päin suurten motivaatioihanteiden mukaisesti, kilpailutuottavuuden ehdoilla.
Vain rahallisesti menestyville suodaan hyöty, nimenomaan hyöty halvasta työvoimasta ja elintason laskusta.

Yhteiskunta kielletään käsitteenä ja poliittisena tilana.
Yhteiskunta alistamisen ja "tehostamisen" kohteena.
Yhteiskunta avoimen hyväksikäyttämisen, halpatyövoiman esteenä.

Hyvinvoinnin minimointia.
Kapitalistista realismia.
Tämä on poliittisesti valittu verotuspolitiikka.
Poliittisesti valittu ihmiskuva. Systeemi ei ole enää ihmistä varten.
Tämä tilanne - hyvinvoinnin tasaamisesta luopuminen - ei ole seuraamus mistään "kehityksestä" vaan poliittisista valinnoista.

Tämä ei ole edellytys millekään väistämättömälle globaalille kaupankäynnin viisaudelle tai välttämättömälle yhteiskuntamallille vaan tietyn ihanteen mukainen poliittinen tilanne. Hyvinvoinnin minimointia ahdistavan tienaamispaineen lisäämiseksi. Kilpailun jalo fantasma näytön paikkana. Viinasen vihapolitiikkaa, jonka Holkeri ja Koivisto siunasivat eliitin kannustamana peittääkseen surkean kekkoslandian romahtaneet harhat.

Suomi on erittäin menestyvä talousyhteisö hyvninvointiyhteiskunnan ansiosta mutta tulojen jako on vedetty uusiksi hyvinvointiyhteiskunnan hajottamiseksi. Ideologinen suunnanmuutos. Se tuttu hyvinvointiyhteiskunnan alasajo, periaatteiden takia. Ei minkään väistämättömän ilmiön tai jumalan totuuden tähden takia.

Toisista tehdään halpaa työvoimaa poliittisella jaolla, poliittisella päättäväisyydellä.
Menestyneiden menestymisen vuoksi.
Menestyneiden olon helpottamiseksi.
Kilpailun pyhittämä mielikuva menestyjien kastista.

Muistatteko Viinasen vihaiset puheet 1989, jolloin hän syytti kansalaisia ahneiksi kuluttajiksi, jotka eivät tee tarpeeksi töitä ja ovat syypäitä Koiviston ja Holkerin "ikuisen venäjänkaupan illuusion" romahtamiseen?
Nyt halutaan ahneita kuluttajia, jotka teettävät muilla ylitöitä ilman palkkaa. Olemme vieläkin lamashokissa. Suomessa tehdään Euroopan mittakaavassa eniten palkatonta ylityötä.
Köyhät kyykkyyn ja ahneus ihanteeksi.
Hyvinvoinnin minimointia vain rahallisesti menestyvien statusmittareilla. Ihmisarvon feidaamista pois - muiden arvojen alta.

"Ihmisen täytyy painaa projektia kasaan vaikka psykoosissa..."
- Jari Sarasvuo kilpailuohjelmassaan.

Raamattua on aina luettu pirun otteella ja löytyyhän sieltä myös menestysteologiaa tyhmille, jotka eivät allegorioita ymmärrä laajassa kontekstissa ja jotka saatanallisesti muuntavat hengellisen ironian maalliseksi viisaudeksi:

"Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on..."

Hyvinvoinnin minimointia.
Kaikin keinoin.
Armotta.

"Vanhemmat ottavat pikavippejä lastensa nimissä."

> aikaisempi kirjoitus :: Pahoinvoinnin maksimointi


.

Itä-Saksasta kopioitu tuotantomalli - YLE keskittää valtaa ja rajaa kulttuuria

* Päivitetty ii

  "Yle keskittää kaikkien ohjelmien tilaukset kuudelle yleläiselle tuottajalle 

Yleisradio uudistaa omatuotantoisen ja ulkoa hankittavan ohjelmiston tilaamisen ja keskittää tilausten tekemisen kuudelle henkilölle. He vastaavat ohjelmien tilaamisesta kaikkiin välineisiin eli televisioon, radioon ja verkkoon." - HS.fi 

YLE seuraa nyt elokuvasäätiön tietä poliittisen tahon eli opetusministeriön kontrolloimana tuottajana - itä-Saksalta kopioidun poliittisen valistus- ja kontrollikulttuurimallin tietä kuljetaan.

Fiktiivisessä mediassa on jo pitkään ollut ideologista kontrollia. Tarinoissa halutaan oikeistolaisen sankarin selviämistarinoita tai passivoivaa turvaviihdettä eikä katsojan todellisuustajua ja moraalia saa missään tapauksessa kyseenalaistaa ja haastaa dekonstruktiivisesti tai "eksistentiaalisesti".

Moduulidramaturgiaa ja kuluttajaviihdettä - muodoltaan standardisoitu tuote, jonka katsoja tietää jo etukäteen nautintoyksiköksi, kuin valittuna makeisena tulee nautimaan ilman hämmennyksen vaaraa. Moduuli-/tuoteajattelu pätee myös roolihahmojen arvattavuuteen, suomalaisten elokuvien nostalgiapainotteisuuteen ja yksiulotteisuuteen.


Kun eletään jo aikaa, jossa eksynyt vasemmisto on itse jo uskonut oikeiston propagandakuvan vasemmistosta niin unohdetaan että humanistinen kulttuurinäkemys nojautuu historian prosessikäsitykseen ja ihmisen yhteisöllis-sosiaaliseen olemukseen; Näkemys muuttaa todellisuutta, yksilö purkaa ja rakentaa yhteistä todellisuutta, todellisuuden perimmäinen olemus ei ole totuuksien uskominen ja alistuminen institutionaalisille harhoille hierarkiasta.

Taiteen tulisi hämmentää, ravistella, eksyä, yllättää, osoittaa muodon vankila, olosuhteiden paine ja systeemin ennakkoehdot, paljastaa roolivankilat ilman muutoksen mahdollisuutta. Taiteen ei tule vahvistaa vaan murtautua ja muuttaa, löytää ja mixata ihmisen alati ahnaalle tajunnan kehittämistarpeelle.

Tiedostaminen on muuttumista.

Kuinka ihminen on olosuhteiden ja sosiaalisten paineiden keskellä jatkuvassa muutoksen tilassa.

Mikään ei ole ennaltamäärättyä kuten kapitalistinen oikeistoideologia tahtoo osoittaa ihmisen maailmankuvaksi. Siksi oikeistolainen kulttuurieetos nojautuu uskontokuvastoon "vääjäämättömästä elämäntarkoituksesta" korkeamman ja ikiaikaisen johdatuksessa sillä uskontoinstituutio eli kirkko on muuttumattomuuden arkkityyppien arsenaali.

Onko suomalainen elokuva eurooppalaista elokuvaa: INDIESTATEMENT

Suomalaisissa elokuvissa amerikkalaisten tyyliin porvarilliset ydinmallit ovat ratkaisuja roolinhallinnan ja omakuvan ongelmiin.

Asetelma on yksinkertainen: on porvarillista selkeyttä ja statusasemaa uhkaavia (ulkoisia) tekijöitä ja ne on vain kumottava sekä osoitettava naurettaviksi.

Oikeistolaisen kuluttajaviihteen perusidea on yksinkertainen: Porvarillinen status on palautettava ja kaikki, mikä uhkaa porvarillista roolia, on tehtävä naurettavaksi. Roolien uudelleen ajattelu ja muutos ilman materialistisista ratkaisua on pahinta mitä viihdedraamassa voi nykyään tehdä oikeistolaisten tuottajien silmissä.

Esimerkiksi "oikeanlaista" seksuaalisuuden hyötyä esitetään vain henkilöhahmon statuksen nostamista tuottavana aktina.

Kulutamme turva-ajatuksia ja turvallisia rooleja brändidraamoissa. Muoto on tärkeintä, draaman amerikkalaisesta kaavasta on tehty tuote, jotta katsoaja voi olla varma, että saa annoksen tunteita, joita lähtee katsomaan.

Tämän ideologian takia köyhätkin äänestävät oikeistolaisia solidarisuuden purkajia, superrikkaiden kokoomusta. Kaikki haluavat samaistua voittajiin ja menestyjiin kun luodaan mielikuvia ihailun tarpeesta ja magiasta. Luusereita on vihattava. Luusereiden on hävettävä ja kansa on satava uskomaan, että ei ole humanistisia ja vasemmistolaisia ratkaisuja jakamisesta ja ihmisarvosta.


Mielenkiintoinen  tuore esimerkki on mm. "Napapiirin sankarit".

Siinä parisuhteen ongelma ja ratkaisu on materiaalinen ja loppukohtaus on suoraan Gigantin mainoksesta. Katsojat eivät ymmärrä lainkaan tämän elokuvan ideologisia latauksia. Se kytkeytyy suoraan kokoomuksen "vastakkainasettelujen aika on ohi".

Ongelmat ovat materiaalisia, ratkaisut ovat materiaalisia - ahneus ja kateus olkoon kanssamme.

Mikään ei tässä "realistisessa" mallissa ole muka ideologista ja solidaarista, ihmisten täytyy vain tavoitella, haalia ja ihailla kaikkea statusta tuottavaa.

Napapiiri ei ole edes pahin esimerkki piiloideologisesta hegemoniasta. Useimmat uudet suomalaiset elokuvat ovat  porvarillisuuden puolustustarinoita, joissa uhka on porvarillisuutta, statusjärjestystä sekä "tavallisuutta" uhkaavat erilaiset hahmot ja ajatusmuodot.

  * Elokuva, Politiikka, vasemmisto, Kokoomus, Elokuvakulttuuri, oikeistolainen, Draama, Eurooppalaisuus, Eurooppa, Taide, YLE, Ohjelmistoneuvosto, Kulttuuri, eliitti rakennemuutos tuotantopäätökset tuotantotuki tahoitus tuotantotalo tuottajat.

Suomalaisen Sisun Kalvava Kirous - Robban Kansansielu-keskustelu

Robban: Folksjäl 

Kansansielu - video

"Onko suomalainen onnellinen saadessaan olla onneton?"

Poistuu keskiviikkona Areenalta

Ruotsalainen talkshow-isäntä Aschberg keskustelee mentaliteetista Baba Lybeckin, Tuomas Enbusken ja Helena Kallion kanssa. Osa 1/10

Sisulla ja tappotahdilla - Sisu, naamioitua ryhmäkuria.  

Siis.  

Suomalainen pärjäämisen eetos ei ole usein sinnikkyydessä vaan samankaltaisuuden  todistamisessa.  Ryhmäkurissa. 

Keskustelu työryhmän tai opiskelun tavoitteista ja arvoista ei ole kielletty tehokkuuden takia vaan keskitetyn "johtajuuden", siis vallankäytön systeemikulttuurin takia. Saat kiitosta ja auktoriteetin johtaman ryhmän tukea, jos et ole eri mieltä (auktoriteetin kanssa).

Luodaan ryhmäidentiteettiharha kirkolliseen tyyliin.  Koet tukevasi ryhmän identiteettiä vaikka tuetkin vain auktoriteetin valta-asetelmaa.  Näin luovuus ja muuntautumiskyky tuhotaan suomalaisen sisu-ideaalin voimalla.

Runttaa ja puske, kyllä se siitä, kunhan vain et sovella.
Kunhan et luule olevasi erilainen.

Nokia Style.   

Kyllä se huomennakin, kun se eilenkin.

Todellista talvisodan henkeä Stubbin raamatullisen vihan kohteena:

 A-studio: Talibanien matkassa

Norjalainen Paul Refsdahl seuraa taliban-johtaja Dawranin ja
hänen perheensä elämää vuoristossa, jossa talibanit valmistautuvat
iskuihin länsimaisia joukkoja vastaan ja pakenevat NATO joukkojen
hyökkäyksiä.  - Areena video poistuu keskiviikkona

+ Kohta myös vihdoinkin ajankohtaisimpia dokumentteja   Helsingin Bio Rexissä:

Armadillo

 Tämä visuaalisesti, psykologisesti ja auditiivisesti vaikuttava dokumenttielokuva haihduttaa pois "rauhanturvaamis-käsitteen" hetkessä.

Haluaisin todella kuulla Stubbin luennon rauhaanpakottamisesta tämän dokumentin katselun jälkeen elokuvan yleisölle. 

Upseeri avautuu

On aika kantaa vastuu - Operaatio Afganistan – Ilta-Sanomat

•  " Kaikkien täytyy ymmärtää, että kyseessä ovat sotilasuraa tekevät ihmiset. Sota tarjoaa heille mahdollisuuden testata taitojaan sekä ansaita mitaleja ja ylennyksiä." ...

"Golem-sotilaskulttuuria" ja sodan ylläpitoa hiljaisella tulella



.

Peter Nyman - suomalaisen iltahartauskulttuurin aikajatkumohorisontissa kliseellisyyden kliimaksi

Tänä iltana tapahtuu suomalaisen iltahartauskulttuurin aikajatkumohorisontissa kliseellisyyden kliimaksi.

Ja surullisesti uuden harhauttamisasteen ylittäminen mediahorroksessamme.

Väkivaltapelit eivät ole lainkaan yhtä vaarallisia tämän ilmiön rinnalla, kun valtakunnallinen koleerisuuden klovni asetetaan lieventämään kansalaisten  maailmanangstin uutisointia.

Ihmiset eivät enenevässä määrin ymmärrä/välitä tärkeimmistä syy-seuraussuhteita ja asioiden vahvasti poliittista arvojärjestystä, kun show-logiikan kannalta visuaalisesti ja "dramaturgisesti" nopeatehoisia, lyhytkestoisia ja "itsestäänselviä" "uutisia" esitetään ihmisille mitättömällä tiedostamis- ja seuraamuskatteella.

Tämä on osa pitkäaikaista todellisuuden virtuaalitodellistamista ja viihteellistämisen prosessia, jossa uutiset ja mitättömät katastrofit asetetaan noudattamaan katastrofielokuvien ja väkivaltaviihteen katharttista tylsistymisen ja omahyväisen mässäilyn viihdekulttuuria. Tuhokapitalismi saa jauhaa rauhassa maapalloa ja ihmisiä pölyksi.

"Voi kauheeta, Trombi, miten meidän käy"

"Ai mutavyöry, mitäs mutiaiset rakentavat talonsa hiekalle"

Nyman ensimmäisestä lähetyksestään:
”Ei ainakaan ruumiillisia vammoja”

PS

Huikea myrskypilvi vyöryy Helsingin yli
VIDEO HS

Laman symboli - ämpärillä alkoholia

Nauti laman mitalla - nauti lamasta ämpärikaupalla.

Alkoholin juominen on saanut oudon symbolisen suomalaisen kapinallisuuden sädekehän. Eli kapinallisuus on parempi osoittaa hillittömällä mököttävällä kännillä kuin suoralla poliittisuudella, suorapuheisuudella ja ammattiliittoaktiivisuudella. Suorapuheinen saa Suomessä sähinää kun taas tukevassa humalassa ymmärrystä "Se oli vain humalassa".

Hyvästi alkoholivalistus.
Eläköön seuraamuksilla vitsaileva vastuuton liuttominen mainonta.

Eikö tämän perusteella voisi jo haastaa alkoholiyhtiötä oikeuteen mainoskampanjan hengen mukaan nautitun liian rankan kännin seuraamuksista? Laissa on vielä firmoille harhaanjohtamisesta tuomiopykälää seuraamuksista.

Miten voi olla mahdollista, että metamfetamiinin jälkeen eniten aggressiivisuutta lisäävä "miehekäs" huume on laillinen ja vielä mainontaan oikeuttava tuote - mutta rauhoittavat ja miedot huumeet, marihuana, kannabis-kukinto,  eivät? 

Suomi johtaa suhteellisissa tilastoissa Euroopan alkoholikulutusta kasvavassa määrin. Eläkeläisnaisetkin vetävät nyt kaksin käsin.  Verottaja kiittää kansaa rappiosta ja mainonnan eettinen neuvosto ei aloitteetonta korvaansa taaskaan lotkauta. Vedä ämpärillinen, jos lotto ei onnea tuottanut.

Huumeiden terveysongelmat johtuvat lähes aina joko annosten tehokkuuden vaihtelusta tai myrkyistä. Mielenterveyttä horjuttavat annostelutapaukset johtuvat juuri laadun valvomattomuudesta ja valistuksen puutteesta. Terveysvaikutukset ovat erittäin tärkeä syy vapauttaa huumeet ja lopettaa rikollisjärjestöjen rahoitus.

Alkoholi vapautettiin, koska kieltolaki ei toiminut.
Toimiiko se muka huumeiden kohdalla? Kuka narkkari ei lain takia saa huumeita?

interview: makers of The Business of Getting High


Documentary Google Video
The Union: The Business Behind Getting High




Youtube Prisma:
"Totuus kannabiksesta"
Unedited longer English version


Huumeita käytetään päivittäin - luvallisesti (Hiilinen)


Aamulehti Poliisi-setä sanoo:

"Kannabis on yksi vaarallisimmista huumausaineista"



::Huumeiden riippuvuustaulukko::

 

Silminnäkijä Areena:
Viinan viemää

"Viina vie järjen yhä useammalta: alkoholidementikkojen ja juoppohullujen määrä kasvaa. Nuorimmat alkoholidementikot ovat kolmikymppisiä. Toimittaja Nina Kujansivu.

"Median itsesäätely"

Huumenirvana ja paholaisen portti

Huumeharhaiset lainsäätäjät ja tutkimukset

  

YK: Talousjärjestelmän romahtaminen
pelastettiin huumerahoilla