Suomalaiset elokuvat ovat viihdettä ja propagandaelokuvaa pahimmillaan.
Taide edellyttäisi vapautta mutta Suomessa on yhä itä-Saksasta kopioitu elokuva-säätiösysteemi, jossa opetusministeriö valvoo säätiön toimintaa ideologisesti.
Esimerkiksi Varasto-elokuvasta poistettiin kirosanat.
Yleisradion vastaisku yhteiskuntakriittistä dokumenttia vastaan
Aitoa ja ajatuksia muuttavaa tragediaa ei sallita suomalaiseksi elokuvaksi.
Vain viihteellistä angstia, suomalaisuuden tyypittämistä ja suomalaisille nauramista.
Suomalaiset elokuvat eivät ole yhteiskuntakriittisiä: ahdistus, jota kuvataan, ei jäsenny suomalaisissa elokuvissa yhteiskuntakritiikiksi sillä oikeistolainen opetusministeriö pitää siitä huolen. keskinkertaisuus on ainoa tapa saada käsikirjoitusta eteenpäin. Tilanne on toivoton.
Vuosaari "elokuva" on esimerkki pahimmasta pseudo-yhteiskuntaelokuvasta, köyhyydestä tehdään vain kaoottista ja maagisesti porvarielämää kadehtivaa (esim. Vuosaaren lopun nopea ja perustelematon moodi-muutos).
Rakkauta ja anarkiaa -festivaalilla saa rehellisen kuvan siitä, kuinka suomalainen elokuva on 30 vuotta jäljessä eurooppalaisesta elokuvasta.
Elokuvasäätiö on katastrofi. Poliittinen virasto ja tuottajien oma ammattiliitto.
RA-ohjaajavieraat rentoutuvat Tornissa.
He menestyvät, koska eivät tee suomalaista elokuvaa vaan tekevät elokuvaa omilla ehdoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti