Jumala vastaan Darwin FST

Jumala vastaan Darwin

FST5 tiistaina

Uskonnolliset piirit ympäri maailmaa ovat tehneet paljon työtä taistellakseen yhtä miestä ja hänen elämäntyötään vastaan. Kyseessä on Charles Darwin ja hänen teoksensa Lajien synty. Ja:

Darwinin puutarha 1-3
YLE Areena

Lasten oikeuksien kuvavirtaa

Globaalia tietoisuutta

Uutiskuvat lasten oikeuksien päivästä
SK:n kuvaseinällä

" Tänään vietetään kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää. YK:n yleiskokous hyväksyi Unicefin Lapsen oikeuksien sopimuksen tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Jokainen jäsenmaa on ratifioinut sopimuksen Yhdysvaltoja ja Somaliaa lukuunottamatta."

- Suomen Kuvalehti

Suomalaistytöistä lähes puolet turvautuu väkivaltaan

 Melkein puolet suomalaisista tytöistä käyttää väkivaltaa, kertoo erityisnuorisokasvatustyötä tekevän Non Fighting Generation -järjestön nuorille tekemä kysely. Vastaajista 48 prosenttia kertoi käyttäneensä väkivaltaa kuluneen vuoden aikana.Yleisin tyttöjen käyttämä väkivallan muoto on haukkuminen, jota kaksi viidestä kyselyyn vastanneesta käyttää kuukausittain. Vastaajista noin joka kolmas myös pilkkaa toisia vähintään kerran kuukaudessa. - Helsingin Sanomat

Stakesin kouluterveyskyselyn mukaan lukiolaisista tytöistä joka kahdeskymmenes ja ammattiin opiskelevista joka kymmenes on ollut vastentahtoisesti yhdynnässä. - IS

Jumalaton usko

Muutama viikko sitten kirkon suljetussa seminaarissa Helsingin messuhallissa  kolme uranosteessa olevaa teologia kieltäytyi kirkon työntekijöistä muodostuvan yleisön edessä määrittelemästä omaa Jumala-kuvaansa. Jumalan merkityksen määrittelyä välttelevä kolminaisuus, kuin metafyysinen metafora kirkon kriisistä ja hahmottomuudesta.Varsinkaan uraputkessa olevan teologin on vaarallista kirkossa puhua omasta Jumala-kuvastaan kirkon oppien ohi.

Institutionaalinen usko, oppiusko, yksilön uskon sijasta.

On turhaa määritelläkään mitään omaa jumalakuvaa, jos on dogmien määrittelyn kautta käsitetty usko.

Jumaluusoppi, dogmatiikka, on kirkkoinstituutioissa uskomusten korvike, määrittelevä komponentti, kaava uskomiseen. Yksilön havaintojen ohittaja, havaintotapojen "ohjaaja". Metauskoa, epäinhimillistä ja jumalallista. Apologia antaa kirkolle tarkoituksen. Apologia eli tarkkaan määritelty uskon puolustaminen on hyvä motiivi tuottaa teologiaa. Kun oppi on ykkösenä, uskolla ei ole niin väliä. Kunhan ei vastusta kirkon puhdistamaa oppia.

Dogmatiikasta puhutaan puhdasoppisuutena ja se perustuu yksilön käsitysten ohittamiseen. Uskoa oppilauselmiin, uskoa hyväätekevään uskoon; uskoa, joka tekee itse itsensä mahdolliseksi, itsetoteutuva ennustus uskon muodossa.  Jumalatonta uskoa. Kirkko uskoo puolestasi.

Niin kuin vast'ikään vainajan statuksen saanut uskontotieteilijä/etnologi Levi-Strauss on todennut, että oikeastaan rituaaleissa yhteisö palvoo itse itseään.

Uskoa, joka tekee uskomisesta ylevää, ylevyyden aktin ja itseisarvoa sinänsä. Tärkeintä on toiminta, ei päämäärä. Jumalaa ei uskontoon tarvita, kun kaikki on määritettyä, luokiteltua ja perinteisiin nojautuvaa. Kirkkorakenus on pyhän kassakaappi, kansalaisjäsenet voivat sitten uskoa mitä lystäävät.

Dogmatiikka (tiivistelmänä ns. tunnustuskirjat) on kirkon korvaamattomin aarre, historiallinen oppi: sen takia on tapettu ja karkoitettu asuinsijoiltaan miljoonia ihmisiä niin itäisessä kuin läntisessä kirkkoperinteessä. Aarre on ollut etupäässä ase; Dogmatiikka on ollut korvaamaton ase kirkkopolitiikalle. Oikeaoppisuus arvona, kirkon "puolustautumisen" syynä, intiaanien alistamisen motivaattorina, imperialismin ytimenä, Prima causana.

Pakenemista vapaasti universumissa hilluvasta Jumala-agentista ja yksilöiden Jumala-kokemuksesta, joka on nyt sidottu, säilötty ja määritelty dogmioppikirjan sisälle.  Näin voidaan yhtä aikaa usko Vanhan testamentin raivoavan sodanjumalaan, profeettojen katkeraan, rankaisevaan ja pettyneeseen isähahmoon sekä Uuden testamentin katuvaan, sivistyneeseen sivustatarkkailijaan ja uusitun pelastussuunnitelman älykköarkkitehtiin.

Pyhä kolminaisuus on oikeastaan näiden kolmen jumalakuvan kolminaisuuskombinaatio, jos tarkemmin tarkastelleen kirkkojen uskonopin kerrostuneisuutta - ja halutaan edes jonkinlainen semanttinen selitys kolminaisuusopin metaforiselle tarpeellisuudelle.


Paavali keksi systeemiteologian.

"Teille on uskossa annettu kaikki".

Kaikki on jo määritelty Paavalin systeemiä luovassa vastaanottavassa uskossa. "Uskokaa tähän viimeiseen muutokseen (jonka minä teille julistan) ja unohtakaa muutos." Voit vain omaksua valmiin uskon tai hylätä sen. Tässä on sitten kirkon kaikki laki ja tuomio.

Luodaan systeemi eli oppirakennelma, joka on itsekantava, itsegeneroituva, itse itseensä viittaava, omalakinen ja itse itsensä tärkeäksi tekevä. Korostetaan uuden uskonnon erilaisuutta - mutta silti kaikkien uskontojen huipentumana, uskontojen evoluution itsestäänselvänä huipentumana. Käänteentekevä, muut uskonnot peittoava systemaattisessa määrittelyn tarpeessaan. Muita uskontoja huoletta lainaileva ja samalla niiden keinoilla syrjäyttävä. Paavalin uskonto ei voi enää muuttua viimeisten oppimuutosten jälkeen: muutosten seurauksena muuttumattomuus.

Paavalin paradoksi. Paavali kieltämällä kielsi, etei halua tuntea historiallista Jeesusta - kuten Pietari. Paavalille Jeesuksen opetukset olivat kärpäsen surinaa sen rinnalla mitä fantasioita ristiinnaulittu pääsiäislammas hänelle toi juutalaisten vanhoja tekstejä uudelleen tulkittuna.

Tärkeintä ei ole enää ensimmäisten kristittyjen tapaan henkilökohtainen ja kokemukseen perustuva usko ja jonkinlainen "Hengen" kosketus, totuuden leikkaus todellisuudessa vaan yhteisen uskon totaalisuus ja määriteltävyys kirkon omalla logialla. Yhteisen yhteyden määriteltävä ja rajattava totaliteetti. Tärkeintä on näin yhteisesti määriteltävä usko, systeemin määrittelemä, organisoiva usko. Uskonto uskontona, rituaalilaitos palvonnan kohteena, armolahjojen toimittajana. Sinetöity usko.

Tunnustat systeemin ja systeemi lahjoittaa sinulle uskon ilman määrittelyn ongelmia. Avaimet käteen -periaatteella, franchasing-tuotepaketti. Kapitalistisen brändikulttuurin alkukoti. 

Luterilaisen kirkon mukaan usko lahjoitetaan kasteessa. Simsalabim. Perintönä. Mitään kilvoittelua, etsintää ja kokemusta ei siis enää tarvita. Jäsenkirja avaa ovet tuonpuoleiseen ja vapauttaa huolesta.Paroni von Münchausenin uskoa usko, sillä usko on ainoa, joka pitää sinut pinnalla.

Opetuslapsen eettistä pohdintaa ei enää tarvita. Kaikki on valmiina. Kunhan vain uskot ilman ymmärrystä. Kirkkolaiva on symboli mukaan astumisesta. Astut systeemin kannelle etkä voi enää kyseenalaistaa systeemiä, joka kannattelee sinua. Antaudut ja vapaudut vastuusta.




Jaakobin ja Juudaksen kirjeissä on alkuperäinen Jeesuksen seuraajien oppi. Puu hedelmistään tunnetaan - eikä opistaan.

Maailmaa on muutettava Jeesuksen opetuksia seuraamalla, ei uskomalla Paavalin keksimään sovitusoppiin. Opetuksena on Jeesuksen opetus eikä Jeesus amulettina tai krusifiksitoteemina.  Tärkeintä oli Jeesuksen seuraajan teko eikä sana. Jeesuksen palvonta on epäjumalanpalvelusta Jeesuksen biologisten veljien, Jaakobin ja Juudaksen kirjeissä, alkuperäisen opetuksen unohtamista.


Kirkon luomassa uskontokulttuurissa Jumala on instrumentti hyvin rakennetussa uskon arkkitehtuurissa. Ei enää toimiva ja luova aktantti profeettojen toiminnassa vaan arkeologisen määrittelyn ja puhdistamisen kohde.

Luodaan uskonnollisten käsitteiden universumi, joka on kaksitasoinen.

On määrittelyn kohteena olevat tekstit, joita ei saa suoraan uskoa eli epämääräinen ja monitulkintainen Raamattu. Sitten on kirkon ilmatiivis dogmatiikka eli uskomusjärjestelmä, johon voi helpotuksesta huokaisten tukeutua ilman omaa tulkintaa.

Kirkon oppi ei vaadi eikä lainkaan kehoita kierkegaardilaiseen yksilön uskon ja löytämisen hyppyyn vaan uskomaan virkamiesten luomaan ilmatiiviiseen unelmauskontoon, jossa kirkko tulee ennen arvaamatonta Jumalaa.

Ilmoituksen aika on ohi, enää ei tarvita etsintää vaan kirkkolaki riittää.Kirkon maailmankuva on kirkko itse, kaikki muu elämä on häiriötä, syntiä.


Jumalan määrittely tulee oikeastaan turhaksi, koska uskon määrittely on uskontoinstituution määrittelyä. Vastaanottaminen onkin miellyttävämpi, armollisempi ja pehmeämpi sana pappien suussa.

Vastaanottamisen armoa yksilöllisen etsinnän sijaan.

Usko tiivistyy jäsenkirjaksi, kirkon jäsenyydeksi. Kun perinteistä jalostetut uudet uskonkappaleet on muodostettu, usko on helpompi määritellä organisaation luonteen kautta kuin yksilön kokemusten ja kaipausten kautta.

Samanmielisyydestä ja harmonisuudesta tulee tarkoin säänöstltyä Pyhän kokemista. Poikkeavasta kokemisesta yhteisen Pyhän pilkkaa. Kirkon usko ei voi olla mystistä vaan luokiteltavaa, peritiden kunnioittamista. Mystinen ja selittämätön on myrkkyä kirkolliselle teologialle, joten julkinen oma Jumala-määrittely olisi teologin kirkollinen itsemurha.

Kirkon ja teologian tärkein tehtävä on määritellä Jumalaa yksilön puolesta, muutenhan... kirkkoa ei tarvittaisi.

Uskosta tulee tunnussana, samankaltaisuuden määreiden toistettavuutta. Pelastuksesta palkinto oganisaation tunnustamisesta. "Te olette Kristuksen ruumiinjäseniä". Me olemme Kristus oikean uskon liimalla. Voimme heittäytyä  monikäyttöisen armon varaan, sillä armon ideasta tulee uskon aarre. Uskon ja mystisen kokemuksia ei tarvita, koska on oppi hyvästä, joka lisää hyvää ja varmuutta ilman epävarmuutta lisääviä uskonnollisia kokemuksia. Varmuudesta tulee kokemuksen korvike.

Australialaisilla alkuasukkailla on viittausten kohtena myyttinen uniaika, jonka aikana heidän esi-isilleen paljastettiin luomisen salat, pyhät voimalähteet ja eläinten salaisuudet. Nyt uniaikaa voi vain mietiskellä. Uniaikaan uskominen ja siihen rituaalisesti palaamalla voidaan luoda perinteinen käsitys maailmankaikkeudesta ja maailmanjärjestyksestä.

Kirkkomme opettaa samoin mm apostolisesta ajasta, jolloin tapahtui uskon kokemuksia ja uskon tulkintaa, johon ei saa enää koskea. Tämä uniaika on uskonnollisen fantasioinnin kohde yksilöiden oman kokemisen sijaan. "Apostoliseen aikaan" luotiin mytologia ja samalla huoletta muokattiin sekä kierrätettiin vanha mytologia, vanha uskonto käyttöaineistona.

Jumala tai ihminen ei ole enää aktantti, vaan toimija on "toimiva" usko, velvoittava usko. Mahdollisimman selkeästi määritelty, epäuskosta ja varsinkin epävarmuudesta eristetty usko. Virastoaikausko. Otetaan annos Jumalaa rituaalisesti rituaalin tarjoajalta ekonomisen tarkkaan kellonaikaan ja kiitetään sivistyneesti.

Kirkossa kirkon tehtävä on kirkon perinnössä. Kirkko, joka tuottaa kirkollista tietoisuutta. Perintö, ajattelutavat ja tottumukset oikeuttavat kertomaan uniajan, siis apostolisen ajan, ihmisten kokemuksista - ja torjumaan ihmisten uudet kokemukset ja käsittämistavat. Kirkon postmoderni olemus näkyy oikeastaan vain poissulkemisen illuusiossa: helvetistä ei puhuta, puhutaan vain pelastuksesta.

Helvetistä tulee antimateriaa, näkymätön vastapaino, kirkon aarteen väistelty perusmassa vaikka se yhä opillisesti säilytetään sakastin kaapissa ja piispainkokouksen linjanvedoissa.


Uskon vastaanottaminen on Paavalin uskontokonstruktion funktio.

Nasaretilaisen eettinen kilvoittelu ja sitoutuvien seuraajien pieni yhteisö raivattiin uskon  megalomaanisen yhteisen kokemisen ja tuotteistetun uskontunnustuksen tieltä. Mahdollisimman moni oli mahdollisimman helposti saatava kirkon laajentumisen todisteeksi.

Olemme kirkkouskossa ikään kuin muinaisten pyhien (opettajien, kirkkoisien) uskon varassa, kun uskomme uskontunnustuksiin ja tunnustuskirjoihin. He ovat kokeneet meidän puolestamme Jumalan suoran kosketuksen ja voimme vain uskossa ottaa vastaan silloin tämän kokemuksen uskonopiksi muuntuneiden ihmisten perinnössä.

Opin tulkitsija on opin vartija. Systeemin olemassaolosta tulee uskon käytäntöjen eli rituaalien tärkein funktio. Rituaalista tulee ainoa sallittu, kontrolloitu uskonnollisen kokemisen ja havaitsemisen tapa.  Epäsuora, salainen mutta tärkein dogma onkin: "Usko säilyy, jos kirkko säilyy".

Papit ovat Jumalan sijaisia ja kirkkojärjestyksen perusta "armotaloudessa". He jakavat Jumalan armolahjoja jopa valtion säädösten alaisen kirkkolain virkamiehina. Valtion määrittelemiä armolahjoja? Mitä? Kyllä.

Luther hylkäsi jo tämän pappiskastijärjestelmän (Jeesuksen instituutioista vapaan opetusten yleisellä pappeudella) mutta luterilaiset piispat hilasivat protestanttista uudistusta nopeasti takaisin katolilaisen kastijärjestelmän.

Näkyvin katolisen kirkon symbolinen palauttaminen luterilaisen kirkon käytännöissä on piispojen koristeelliset hiipat.

Suomalaiset piispat halusivat 90-luvulla takaisin katolisen piispan tunnusmerkit korkeaa myssyhiippaa myöten. Tämä on erittäin selkeä ja vahva symbolisignaali korkeakirkollisille siitä, mihin päin ns. "luterilaisen" kirkon tuulet puhaltavat. Puhe "pyhästä avioliitosta" on myös vakavasti epäluterilaista pyhittymispuhetta, paavillisen kirkon helman alle purjeiden alasreivaamista.


Usko on nyt kirkon jäsenyyttä sunnuntaiaamun uneliaissa ja rauhoittavissa saarnoissa.

Mutta mikään merkki ei enää kuitenkaan viittaa meditatiivista ja polarisoituvaa henkisyyden kokemusta kaipaavan nykyihmisen odottavan kokemustensa tulkiksi jotakin kirkkoa, joka määrittelee ja annostelee ihmisen uskon.

Kirkko ei ymmärrä etsivän ja pohtivan vesimiehen aikaa. Kirkko on avara vain sille, joka suostuu istumaan ja jämähtämään kirkon penkkiin. Omaksumaan ymmärtämättä. 

Kirkko on toki luopunut jäsentensä kinkerikuulusteluista, kinkeriruoskinnasta ja rippikoulunjälkeisistä "uskontunnustuksista" mutta silti kirkko ei myönnä  jäsentensä tarvitsevan avoimesti liberaalin elämäntarkoitussysteemin tukea. Kirkko säilyttää holveissaan katolisia dogmeja, joita vain harva luterilainen kaipaa tai mitenkään käsittää. Ihmisten etsintää ja arvojen peruskysymyksiä ei tueta.

Kirkolla on vastauksia ilman kysymyksiä.

Olisi aika avoimen uskonpuhdistuksen, jossa ei kuvitella kirkon enää omistavan Jumalan määritelmää. Kirkko on hyvinvoivien instituutio, jossa  pahoinvoivat joutuvat alipalkattujen ja stressattujen diakonien käsittelyyn eivätkä häiritse hyvinvivien hartautta. 

Kirkon diskurssissa "hyvä kristitty" kaipaa kirkon rituaalipalveluksia ja saa siten mielenrauhan parhaiten/helpoiten kirkon suoman hyväksynnän kautta. Tämä on institutionaalista "armon" tuotteistamista eikä mitään seurakuntayhteyttä. Kun jäsenyys on pohjimmiltaan määritelty veron maksuksi ei kristittyjen yhteyteen tarvita kirkon jäsenten kohtaamista. Ei hätää, kirkko laitoksena hoitaa kaiken kehdosta hautaan.

Valtiokirkko on instituutioiden tukija ja valtiojärjestyksen lainsäädännöllinen osa. Kirkon näkemys omasta tärkeydestä ei perustu yksilöiden tarpeisiin vaan instituutioiden vaatimuksiin hyvästä kansalaisesta, joka keskittyy taloudelliseen menestymiseen ja kontrollin suomaan armoon.

Kirkko nojautuu näennäisesti eksistentiaaliseen uskon muodostumisen mytologiaan mutta kieltää ihmisten omehtoisen ja eksistentialistisen uskonkokemuksen määrittelyn. Tästä nousee tärkeä kysymys, jota iski Lutheria munkkinakin takaraivoon:

Onko kirkko ihmisiä varten vai ihmiset kirkkoa varten?


Bonhoeffer kirjoitti ”uskonnottomasta kristinuskosta” instituution tarjoamaa turtumusta vastaan. Usko olisi vain yksilön valinnoissa, eksistentiaalisessa yksinäisyydessä yksilön oman elämän eettisten valintojen linjassa. Kehenkään ei voisi tukeutua eikä kenenkään siunaukseen vedota yksilön etsiessä itseyttään ja olemisen tapaansa. Pelastus ei olisikaan poistamassa jokaisen päivän vastuuta jumallallisen inhimillisyyden toteutumisessa.

Bonhoeffer jatkoi mestari Eckhartin perintöä, jossa Jumalaa ei voinut palvoa ihmisen ulkopuolisena entiteettinä tai ihmistä pyhempänä olentona. Mikään instituutio ja neuroottinen varmuuden palo ei voisi koskaan määritellä tai omistaa määritelmää Jumalasta tai jumaluudesta. Jumalan voi nähdä vain ihmisen teoista, inhimillisyydestä, ei lapsellisista uskontofantasian tuonpuoleisista toiveista.

Ihmiskunnan täysi-ikäisyys näyttäytyy Bonhoefferille toivomusautomaatin, joulupukkijumalan ja ikuisten, fundamentaalien vastausten hylkäämisenä, jolloin nähtäisiin että ihmiskunnan tulevaisuus on täysin poliittisesti ihmisten omissa käsissä eikä ilmestyskirjan toivottoman uskonnollisuuden kliimaksin varaan hylättynä.

Jumalan seksuaalisen miehisyyden ja kaikkivaltiuden, isä-Jumalan korostaminen on hyvin kyseenalaista toteemiuskonnollisuuden jatkamista. Mestari Eckhartin mystisen jumaluusopin mukaan Jumala ei ole kaikkivaltias, koska jumaluus syntyy tai on syntymättä ihmisten ajatuksissa ja teoissa.

Hän sanoi heille: "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi. Niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan."

Kirkon torjuvan passiivisessa ja itse itseään onnittelevassa sisäpiiri-uskossa ei uskota eksistentiaaliseen, yksilökeskeisen vastuuseen ja jatkuvaan valaistumiseen. Valmiiksi määritelty usko on loistava tuote, jonka turrutava voima on taivaslupaus, fantasia-armo ilman koettelemuksia.

Kirkon identeetti menneisyyteen on skitsofreeninen: Apostolinen aika saa olla adoraation ja uskonnollisen fantasioinnin kohde mutta ei toiminnallinen esimerkki. Elämme kirkon opetusten mukaan siis aktiivisen Jumalan jälkeistä aikaa, joilloin voimme iloita aikaisemmin aktiivisen Jumalan ajatuksesta mutta emme saa odottaa jumalallista uudelleenmäärittelyä Mooseksen, Johannes Kastajan tai Jeesuksen tavoin.

Korkeakirkolliset piirit halveksivat alkuseurakuntaa jäljitteleviä lahkoja mutta todellakin, kaikki kirkon opit ovat syntyneet apostolisen ajan hurmoksellisessa sekoilussa.

Jumalanpalvelussaarnoissa palvonnan painopiste on aika selkeä: semanttisesti tarkasteltuna seurakunnan idean ihailu on useimman saarnan merkitysten avain. Kuinka kaikki metafyysisten ongelmien ratkaisun keinot ihmisille ovatkin kirkon tarjoamissa rituaaleissa, seurakuntaideassa - ja hyvin helposti pappien kautta. Kontrolloidusti, tarkkaillusti.


Bonhoefferille ei ollut uskoa hyvään ilman valtavaa epävarmuutta. Oikea ihmisyys oli mihinkään valmiisiin ratkaisuihin nojautumattomuutta. Armotonta armoa.Yksilön jumalallista kasvamista eettiseen vastuuseen.

Bonhoefferille Jeesuksen hylätyksitulemisen tunteet ristillä olivat merkki Jeesuksen aitoudesta ihmisenä. Jumalallista ihmisyyttä ilman huureisia jumalallisuusfantasioita. Jeesus valitsi ristin estääkseen sen poliittisen tilanteen uskonnollisesti kihahtaneen kansannousun ja verilöylyn. Jeesuksen uhri oli juuri siinä historiallisessa tilanteessa eläviin ihmisiin, ei missään ylihistoriallisessa pelastussuunnitelmassa.

"Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

Jumalperheen palvonnassa joulun aikaan palataan hyvin primitiiviseen hedelmällisyysrituaalien idolipalvontaan, joka karsittuna kaikesta "epäkristillisestä" seksuaalisuudesta. Paradoksaalisin hedelmällisyyskultti, mitä on tuotettu.Epäinhimillinen idolisaatio, jonka tarkoitus on vieraannuttaa ihminen oman onnen määrittelystä ja ehdollistaa uskonnolliseen riittämättömyyden tunteeseen. Jos ihmisyys ja seksuaalisuus tehdään inhimillisimmän uskonnon opettajan lapsuuden kohdalla kyseenalaiseksi ja saastaiseksi kirkkoisien toimesta, on kysymys kavalasta uskontopropagandasta.

Hääkulttuurissammekin näkyy ritualinen avioparin palvonta ja korottaminen muiden kuolevaisten joukosta ylempään, Jumalan erityisen siunauksen karsinaan. Ydinperheoppi palvoo Pyhän Perheen kuvaelmassa itseään.

Samalla kun Jeesuksen opetuksiin liittymättömässä joulukuvaelmassa korostetaan naisen/äitihahmon luonnotonta epäseksuaalisuutta, hyväillään myös naisten fantasioita ihmeellisen miehen rakkaudesta, joka ei ole seksuaalista mutta joka keskittyy juuri naisen, lapsen ja perheidyllin huolehdintaan.

Epäseksuaalinen puolijumal-perheidylli onkin kirkon ja seksuaalivihamielisten kirkkoisien voimallisin menestystuote. Jokaisen perheen toiviokuva. Hallitun sekä tuottavuuteen keskittyvän parisuhteen hillitty ylistys - ja seksuaalisen vaistoimpulssin tuomio.

Pyhäkoulumoralismi on myös yksi vestenmielisimpiä ilmiöitä kirkossa. Aikuiset opettavat lapsille satuja totena, joihin he itse eivt usko. Miksi? "Lapsenuskon takia". Ei, vaan etä lapset uskoisivat mahdollisiman kritiikittömästi, mitä Raamatussa kerrotaan. Jotta lapsille muodostuisi vahva usko Raamatun auktoriteettiin. Ja sitten sillä ei ole mitään väliä, että opetuksesta päättävät aikuiset eivät okein kaikkea ihan usko?


Jäykkä ja järkähtämätön dogmiopetus eli oppijärjestys on ollut kirkon ylpeys ja komea kurkihirsi, massiivinen perustus mutta nyt siitä on muodostumassa kirkollisten ikioma hirsipuu raskaan, institutionaalisen systeemin omahyväiseen ylipainoon johtavassa romahduksessa. Itsetyytyväisyys ja muuttumattomuuteen uskominen on loistava elämän korvike. Jumalaa panttivankinä pitävät luottavat aina kaihoten perinteeseen.

Opettiko Jeesus oppien ja tulkinnan muuttumattomuutta? 

Kirkon syvin eksistentiaalinen ongelma on siinä että perustajaksi ylennetty Jeesus oli instituutioiden vastustaja ja kohtaamattomuuden purkaja, uskonnon suvereeni uudelleentulkitsija ja harmonisen, lakipykäliä matkivan uskonmäärittelyn pilkkaaja.

Seurakunta on virsissä ja toistuvissa saarna-aihelmissa taivaan metafora. Laimea versio siitä, mitä yhdessä toivotaan ja odotetaan. Katse on siis luvatussa ja paratiisillisessa olemassaolossa - ja siksi toisia siedetään seurakunnassa yhteisen odotuksen tähden. Ja puhutaan "rakkaudesta" kun luodaan vain sietokykyä ja hienotunteisuutta yhteisen uskon kuvaelmassa. Ennakkoluuloihin ei suinkaan kosketa (vrt homoseksuaalisuus ongelmana kirkossa). 

Vihreiden tuore poliittinen kuohunta on nyt kuin kirkon ja jonkinlaisen uuden alkuseurakunnan metafora. Vanhan liiton vihreät ovat loukkaantuneen ja säikähtäneen ironisia uudesta Vihreästä puolueesta mutta unohtavat samalla autuaasti, minkälainen originaali Vihreä liitto aikoinaan oli.

"Tervetuloa, vihreä hörhöpuolue"
http://vesahack.blogit.uusisuomi.fi

Kirkkoa voisi verrata myös nykyiseen mediassa säihkyvään terveydenhuoltosysteemiimme, jonka poliittiset johtajat vakuuttelevat systeemin perimmäisestä maineesta ja toimintakyvystä, vaikka rokotusshow, jonotuskulttuurin ja sairaiden kyykyttämisen kaivaminen 50-luvulta on naurattanut ja suututtanut kansalaisia monta viikkoa.

Luterilaisen kirkon laitosmaisuus, joustamattomuus ja uskonnollisuuden tunnusmerkkien maaginen itseisarvo on johtanut siihen, että liberaalisti käyttäytyvät "kansankirkon" kirkkoherrat tukevat nyt hyvin radikaaleja ja fundamentalistisia ryhmiä kirkon sisällä - jotta kirkon sisällä olisi edes jotakin "toimintaa" ja intoa.

Rituaalikirkko luottaa massaansa ja perinteiseen arvovaltaansa. Jos kirkon johdon ainoa reaktio dialogiin jäsentensä muuttuvaan hengellisyten on paheksunta ja loukkaantuminen, on kirkko samalla tiellä kuin dinosaurukset. Protestanttisen kirkon täytyisi olla aina protestanttinen ja uudistumiskykyinen, jos se haluaa olla paavin vallan ja amerikkalaisen fundamentalismin edellää ihmisten elävä organisaatio.

Tällä hetkellä piispojen ainoa reaktio on taantuminen ja valtion lakisäädöksiin vetoaminen, koska kirkollisen maailmankuvan tärkein fantasia on muuttumattomuus ja varmuus "ikuisten arvojen" edustajana.


Suurta yleisöä tuuditetaan yleispätevillä uskontorituaaleilla mutta samalla valtiokirkon kehdossa uinuu hehkuvasilmäinen viidesläisyys ja kalvinismi, joka huulet vapisten odottaa tuomion sanoja ylhäältä ilmestyskirja kainalossa.

Mihin enää tarvitaan pelastuksen dualismia, jos kirkonmiehet eivät uskalla puhua enää julkisesti helvetistä? Mihin helvettiä tarvitaan sakastin kassakaappiin piilotettuna, jos sitä ei edes tarvitse enää julistaa kylläisile porvareille? Kirkon on rehellisesti hylättävä seksuaalikielteinen maailmanloppufundamentelismi ja homehtuneet tunnustuskirjat keskiajan maailmankuvasta sekä katolisen kirkon harhaopit. Puhtaasti ja selkeästi. 

Luterilaisen kirkon ainoa pelastus merkityksellisenä organisaationa olisi rehellisessä humanismissa, jossa jokainen kirkon jäsen saa määritellä uskonsa eikä kirkon painopiste olisi historiaan upotetuissa ja sangen hämärtyneiden ja sekavan historiallisen prosessin tuottamien uskontunnustusten mukana raahaamisessa.

Kirkon tulisi lähteä avautuvasta ja kehittyvästä ihmiskuvasta kuten protestanttisen uudistuksen: ihmisten tarpeista, ei organisaation ehdoista.

Agendana tulisi olla Jeesuksen opetukset, ei Jeesus. Jeesuksen palvonta on juuri sitä epäjumalanpalvelusta, jota historiallinen Jeesus halveksi. 

Avoimesti aukollinen jumaluusoppi, inhimillisesti vajaa, nöyrä ja etsivä. Yhtä valmis kumoamaan rasittavia perinteitä ja valtarakenteita kuin opettajansa Jeesus.

Militaristinen miesihanne ei tuo miehiä kirkkoon

BBC:n keskustelu katolisen kirkon merkityksestä

Intelligence Squared Debate:
The Catholic Church is a force for good in the world?
Stephen Fry, Christopher Hitchens
BBC Video

Lévi-Straussin huoli
maailman tilasta heijastuu myös tässä kirjassa. Hän kirjoittaa: ”Maailma alkoi ilman ihmistä, ja se loppuu ilman häntä.”
Yksi Lévi-Straussin viimeisistä kirjoista käsittelee suomalaisille rakasta aihetta eli joulupukkimyyttiä.  Hauskassa, pienessä kirjassa - jota ei tosin ole suomennettu - Lévi-Strauss kerii auki joulupukkimyytin alkuperää Rooman ajoilta ja keskiajan hullujen juhlasta. YLE.fi

Eero Tarasti: Strukturalismin isä
toi villin ajattelun tieteeseen

Jo väitöskirjassaan Lévi-Strauss  puhui arkaaisuuden illuusiosta, eli siitä harhasta, että vertaamme alkuasukkaita oman kulttuurimme lasten infantiilin ajatteluun. Länsimainen tiede oli pikemminkin kesyä ajattelua, joka oli kesytetty tuottamaan voittoa.

Radikaalisti uutta oli tapa lähestyä todellisuutta kylmän objektiivisesti rakenteina, systeemeinä, ja pitää ihmistä vain tietyn hetken tiedon hahmona, kuten toinen kauden strukturalisti Michel Foucault totesi teoksessaan Les mots et les choses (Sanat ja asiat, 1966).

Strukturalismi oli antihumanistinen oppi siirtäessään ihmisen pois keskipisteestä.  Mutta asian voi nähdä toisinkin. Kyseessä oli laajempi ihmisnäkemys, joka otti huomioon maapallon kaikki kulttuuriset variaatiot. Ne olivat kaikki yhtä arvokkaita ja oikeutettuja olemassaoloon.

Ihmishengen toiminta oli samanlaista intiaanien jaguaarimyytissä ja Ravelin Bolerossa.  HS

Luukkaan evankeliumi Jeesuksen opetusmetodeista ja ihmiskuvasta:

" Jeesus oli sitten aterialla Leevin kodissa. Monia rahanvaihtajia ja muita syntisiä aterioi Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa, sillä heitä oli paljon hänen seuraajiensa joukossa.  Kun synagoogaan (juutalaisten kirkkoon) kuuluvat lainopettajat näkivät Jeesuksen syövän syntisten ja publikaanien seurassa, he sanoivat hänen opetuslapsilleen: "Kuinka hän syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus kuuli sen ja sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." 

Suomalaiset tekivät kyseenalaisen ennätyksen viime vuonna, kun alkoholin kulutus nousi huippulukemiin - IL

YLE: Italian hevimunkki lopettaa uransa;
"Paholainen ajoi julkisuuteen"

(siis piinalliseen erilaisuuteen kirkon sallimista rooleista)

Sotilaspappien valvomaa rauhantyötä ja värväystä:

http://www.rauhanturvaajaksi.fi/html/fi/140.html

Kirja:
Bonhoeffer - Kirjeitä vankilasta



Kirja:
Mestari Eckhartin tekstikokoelmaan Sielun syvyys
Millaista oli keskiajan mystiikka ja mitä nykyihminen voisi siitä oppia? Suom. Kai Pihlajamaa. Jaakko Heinimäki kirjoittanut esipuheen. Basam Books

Blogi-kirjoitus. Kirkon perinne ja protestanttisen udistuksen hämärtyminen, joulu Katolinen perinne  pyhimykset, jouluperinne  Santa Lucia. Jouluperinteet 2009, joulujuhla pyhimys Santa Claus Joulupukki, syntiset kiltit vai pahat lapset. Joulu joulupyhät. kirjoittaja Arhi Kuittinen

Uusi Mac-selain Camino 2 ja ilmainen Lightroom RAW

Camino.

Jos puhutaan tietoturvallisuudesta, aina kun tulee uusi, hyvin suunniteltu selain, sitä turvallisempi on surffailla, koska troijalaisia puskevat tahot eivät tunne uuden selaimen käyttäytymistä.

"Firefox on kehittynyt huomattavasti viime aikoina, mutta Caminon etuna on edelleen parempi liittäminen Mac OS X:ään. Camino tallentaa salasanat OS X:n avainnippuun, ja selaimen kirjanmerkit ja historia näkyvät Spotlight-hakutuloksissa. Camino 2:ssa on lisäksi parannettu selaimen Applescript-tukea... " - http://www.tietokone.fi

Camino osaa blokata raskaasti animoidut flash-mainokset videoineen.


* Uusin Chrome sekä Opera ovat nyt nopeimmat selaimet - kokeile


Firefoxistakin on 3.64 versio, joten ainakin se kannattaisi ladata, jotta sivut, jotka eivät näy Safarissa, näkyisivät. Firefoxissa suosittelen ehdottomasti NoScript-laajennusta tietoturvan ja keveyden takia - oikealta alakulmasta valitset, mitä extraa shittiä sallit webbisivulla näkyvän.

Myös Macille: inkscape
- vektorigrafiikkaa piirtämiseen

Adobe Photoshop Lightroom 3 Beta

on ilmaiseksi ladattavissa/käytettävissä 2009 4 saakka Mac/win. Macillä tod näk vaatii intel Macin ja 10.5-käyttiksen jotta ei nikottele. En muutenkaan suosittele vielä 10.6-käyttistä!

Huom. tämä Lightroom-versio on vain beta (vaikkakin hyvin vakaa sellainen), joten älä tee tärkeitä ja laajoja kuva-arkistoja tällä ohjelmalla, sillä lopullinen versio ei välttämättä osaa avata tämän tekemiä arkistotietokantoja - osta 2-versio (tai odottaessa käytä ensin kuukauden testiversiota).

Erikseen käsitellyt kuvat tallennettuna FILE/EXPORT esim. TIF:finä kyllä avautuvat millä tahansa ohjelmalla.

RAW

Tämä on kuva-arkistointi-, kuvien esittely/slideshow- ja kuvankäsittelyohjelma. Pitää erityisesti RAW-kuvista. RAW-kuvat ovat digitaalijärjestelmäkamerassa tallennusasetuksena huimasti laadukkaampia kuin jpg-kuvat. Valotuksenkorjailu sujuu paljon paremmin RAW:lta mutta kaikki ohjelmat eivät osaa avata kaikkien kameroiden RAW-tiedostoja - testaa.

Kun tuot originaalia kuvaa tai oikeastaan kuvakansiota ohjelmaan, Valitse IMPORT-toiminnossa jokin kansio, älä kuvaa. Kerää ensin importtia varten haluamasi kuvat yhteen kansioon siirtämällä tai kopioimalla (ALT-näppäin alhaalla) macin omassa normaalissa kansio/tiedostosysteemissä.

Kun avaat ja valitset kuvan vasemmalta, oikealla ylhäällä napauta sitten
DEVELOP-sivuvalikkoa
ja siirryt kuvankäsittelytilaan kyseisen kuvan kanssa: 

mm.
FILL LIGHT-Säätimellä voit palauttaa tummista alueista sävyjä vaaleammiksi (vaatii oikeastaan siis RAW-tiedoston). CONTRASTilla voit palauttaa jyrkintä tummaa.

BASIC- säätimien vieressä on slideri, jolla saat sen alla olevat muut kuvankäsittelysäätimet esille tai klikkaa Basic kiinni

Kokeile eri säätimiä edestakaisin niin alat hahmottamat valotuksen säätöä, peruskuvankäsittelyä. Tallenna eri kokeiluja tiffiksi ja vertaile sitten kokeiluja samasta originaalikuvasta.

Jos säädettävästä kuvaustilanteesta on muita samanlaisia kuvia, jotka on otettu samassa valaistuksessa, tallenna säädöt PRESETEIKSI vasemmalta -   PRESETS ja Paina + symbolia. Voit sitten presetin kautta hetessä säätää tuhansia kuvia samasta kuvaus- eli valotustilanteesta.

Kun tallennat eli exporttaat kuvan kaikille ohjelmille ymmärrettäväksi TIF-kuvaksi, kuva tallentuu Untitled Export-kansioon työpöydälle, ellet määrittele Export-ikkunassa eriksen kansion nimeä ja sijaintia. DNG on Adoben oma RAW-tiedostomuoto - jota muut ohjelmat eivät osaa avata.Vain JPG-kuvia nettisivuille.


Kun kuvaat RAW-kuvia, alivalota kuvatessa kuvaa ainakin puolen aukon verran "hämärämmäksi", jos valonlähde on pistemäinen kuten aurinko. Jos kuvaustilanne on hektinen, alivalota mielummin, RAW-sallii hyvinkin yhden aukon alivalottamisen. Saat RAW-kuvankäsittelyssä sitten paljon enemmän irti kuvan sävyistä. Hajavalossa (pilvinen sää tms) ei tarvitse alivalottaa. Alivalottamalla ja valotuksen palauttaminen käsittelemällä hajauttaa hyvin kontrastia RAW-kuvasta sävykkäästi. RAW sietää ylivalotustakin selvästi paremmin kuin jpg-tiedostot. Enemmän bittejä kaivettavissa takaisin.

Suosittelen Nikonin D5000-kameraa tai parempaa. D700 on vakavan valokuvaajan  kamera kokokennokamerana (35mm kenno) - parempaa et vuosiin tarvitse. Käytä Nikonin tai Tamronin objektiiveja - ei DX-objektiiveja (D5000  käyttää niitäkin). Laajan polttovälin zoom-objektiivit huonontavat laajakuvan laatua. Canonin kokokennokameratkin (n.2000 €) ovat ihan toimivia, ihonvärit enemmän mainoskuvien sävyihin korostuneina.


Lightroom-ohjelmalla voi tehdä myös kuvaesityksen eli slideshown eri tavoin, jopa videoksi.

Ohjelma tekee myös valmiin html-nettisivun valituista kuvista.

Kuvakansiot ohjelman kautta tarkoittaa tapaa, jolla voit järjestellä, katsella ja luoda avainsanoilla erilaisia kuvakansioita/kokoelmia/slideshowta/nettisivuja kuvista.

Kun valikoit sadoista kuvista parhaita kuvia, tee se vaiheittain. Ensin valikoi esim 30 parasta ja anna niille PHOTO /SET RATING ja yksi tähti. Katsele sitten vain yhden tähden kuvia. Valikoi ja vertaile nyt parhaat antamalla niille kaksi tähteä. Jne. Sitten kuvakäsittele.

Some of the new features included for you
to play with in the Lightroom 3 beta are:

• Brand new performance architecture, building for the future of growing image libraries
• State-of-the-art noise reduction to help you perfect your high grain ISO shots
• Watermarking tool that helps you customize and protect your images with ease
• Portable sharable slideshows with audio—designed to give you more flexibility and impact on how you choose to share your images, you can now save and export your slideshows as videos and include audio
• Flexible customizable print package creation so your print package layouts are all your own
• Film grain simulation tool for enhancing your images to look as gritty as you want
• New import handling designed to make importing streamlined and easy
• More flexible online publishing options so you can post your images online to certain online photo sharing sites directly from inside Lightroom 3 beta (may require third-party plug-ins)*

For more details on the new functionality in the Lightroom 3 beta:

• Watch 3 short videos about what’s new in the beta
• Read the blog post from the Lightroom team to learn about the vision behind the features included in the beta.
• Find helpful resources on the new NAPP Lightroom 3 beta Resource Center.
• Read the release notes (PDF) for detailed information.

Mediakouluttaja Arhi Kuittinen Graafisten ohjelmien koulutus, ATK Tietokonekoulutus, Do Not Copy Or Publish.

Krusifiksi ja yhteiskunta

Helsingin Sanomien näsäviisasta uskontotiedettä 12.11.: Krusifiksit eivät edusta Italiassa pelkästään uskonnollisuutta






Uskonnollinen lukutaito
on tärkeä tässäkin ajassa

Helsingin Sanomissakin pohditaan nyt krusifiksin merkitystä. Kiva. Mutta Hesarin toimittajan kommentti uskonnontutkijoiden oletetusta reaktiosta on asiaton ja outo. Puhuessan kulttuurin arvoista voi vain ihmetellä, mitä arvoja toimittaja itse liittää krusifiksiin?

Kulttuurikeskustelu on edennyt melkein semioottiselle tasolle. Jonkinlaista edistystä. Iltalehdessä oli kuitenkin (torstaina) pilapiirros, jossa naureskeltiin krusifiksin uudelleenarvioinnille. Miksi ihmeessä krusifiksi olisi itsestäänselvyys? Se ei ole edes alkuperäinen kristittyjen visuaalinen ilmaus tai symboli opettajastaan.

Krusifiksi oli ja on ase. Pelotteluväline. Krusifiksissa kiteytyy valta. Historian vaihe, keisarin palvontakultin ja kirkon sulauttaminen yhdeksi kontrollikoneistoksi.

"Katsokaa, Jumalankin täytyi nöyrtyä esivallan edessä ja joutua kidutetuksi. Ette tekään muutakaan voi tehdä".

Krusifiksi on fasistisen uskon kirkkain ilmenemismuoto. Sillä kumotaan täydellisesti kapinallisen Jeesuksen todellinen elämäntehtävä ja identiteetti. Käytännöllisen elämän kapinallisesta tehdään uskonnollisesti hurmioituva uhrautuja, ennalta määrätty alistuja.

Olen monta kertaa nuorempana katsellut lasten ilmeitä, jotka tuijottavat kirkossa kidutettua krusifiksia ja sillä hyvin riiputettua lihaa kun samalla pappi saarnaa siitä, kuinka Jeesus on lasten ystävä. Lasten hämmennyksen syvyyttä ei voi oikeastaan kuvailla.

"Jumala kuoli teidän syntienne tähden, lapset. Hävetkää."

Yhteiskunnan täytyy olla uskontoneutraali. Niin kauan kuin uskonto on yhteisön jäsenyyden ehto, voidaan puhua fasistisesta sosiaalistamisesta ja suvaitsemattomasta ehdollistamisesta. Ilman totalitaarista uskontokonstruktiota ei fasismi olisi noussut valtaan Italiassa, Espanjassa, Chilessä eikä Saksassa.

Totalitarismi perustuu aina yhden ainoan todellisuustulkinnan ja pakotetun identiteetin jyräävään voimaan, niin on ollut heettiläisten sotilaskulttuurissa, viikingeillä kuin myös Stalinin pakastetussa nukkekodissa.

Käytettyään kirkkojen arvovaltaa "järjestyksen", uuden messiaan statusaseman tuottamiseen Hitler käynnisti uuden valtiouskonnon projektin monella tasolla, suorana esikuvana Rooman keisarijumalien palvonta.  Ilman sitä natsikulttuuri ei olisi voinut jatkua - ja se olisi jatkunutkin ilman johtajiensa itsetuhoista kompulsiivisuutta. Katolisen kirkon esikuvaksi tuli roomalainen keisarikultti monella tasolla.

Suomalainen kirkko voi romahtaa milloin tahansa sisällissodan aikaiseksi fasistiseksi uskontokoneeksi taloudellisen yhteiskuntatilanteen huonontuessa, jos kirkon valtakäsitystä  ei muuteta ja historiallisia valheita kohdata. Kirkko on epädemokraattista ja hämärrettyä valtaa rakentavalle valtiolle korvaamaton kumileimasin, jolla tuotetaan siunausta kulloiselle valtaapitävälle. 1989 laman aikana kirkko keskitti voimansa kansalaisten poliittisen muutostahdon ja tyytymättömyyden kuohitsemiseen. Epäpolitsoimisen. Kirkko pyysi jumalallista siunausta laman aiheuttaneille poliitikoille ja virkamiehille. Ja isänmaalle työrauhaa.

 Poliittinen valta ei saa olla armon kohde vaan kansalaisten valinnan ja järjen kohde.

Kuvainpalvonta on ollut tärkeä osa muinaisia kuningas/keisarikultteja - siinä juutalaisten kuvanpalvontakielto on alunperin ollut hyvin viisas ajatus abstraktista uskonnollisuudesta. Paitsi että Israelissa uskonto on nyt politiikkaa ja politiikka uskontoa - kuten on ollut Italiassakin.

Luther myös nousi kapinaan visuaalista pyhimysmagia-kuvabisnestä ja monokulttuuria vastaan juutalaisten profeettojen tapaan.

Nykyisin romanttisesti katolilaisesta magiasta  ja goottikoristelusta puhuvat eivät ymmärrä sitä foobisen taikauskon määrää, mikä katolilaisilla liittyy kuviin ja pyhimyksiin (en puhu nyt Suomen luterilaisen kulttuurin "luterilaistuneista" katolilaisista). Uskonpuhdistus vapautti Euroopan inkvisitiosta (vaikkakaan ei heti katolisesta taikauskon perinteestä).

Jos Italia olisi nyt halunnut pysyä insestisenä ja uskontokeskeisenä kansallisvaltiona, olisivat sitten vaan jääneet EU:n ulkopuolelle. EU:n uskonnollista monokulttuuria ja nationalismia purkava päämärä on ollut alusta saakka selkeä (ainoa EU:n positiivinen puoli mielestäni.)


Kouluopetus on säädösten mukaan Suomessa ideologisesti neutraalia - mutta ei se sitä ole uskonnonopetuksen kohdalla. Vakaumukselliset ihmiset kouluttavat uskonnonopettajia kirkon ja kirkkolain ohjeistuksessa ja uskonnon oppikirjat ovat selkeästi painottuneita. Uskonnonopettajia ei kontrolloida lainkaan ja kolmasosa uskonnonopettajista tekee käytännössä kirkollista käännytystyötä vanhan hyvän ajan mallin mukaan.

Opetusvirasto sallii varsinkin vähemmistöjen kouluopetuksessa mustavalkoisen fundamentalismin räikeän vapaasti ja rikkoo siis tietentahtoen koulutuslakeja ja oppilaiden oikeuksia. Uskonnollisesti kasvattavat päiväkodit Suomessa - video.

Uskonnollinen lukutaito olisi tärkeää.

Uskonnonopetuksessa vuosilukujen pänttääminen ja knoppitietoihin hukkuva historiakeskeisyys on aivan turhaa höpinää nuorille, jos halutaan lisätä kulttuurista ymmärrystä eri uskontojen periaatteista ja kokemistavoista.

Sosiodraama olisi avainsana uuteen uskontopedagogiikkaan, ns uskontokasvatukseen. Uteliaisuus olisi yksinkertaisin lähtökohta mutta sitä on vältetty lahjakkaasti. 

Suvaitsematonta aivopesua ja suggestiivista kulttuurin uskonnollistamista lasten kohdalla ei tule koskaan hyväksyä.


Seksuaalisen toiseuden korostaminen kirkollisesti epäpuhtaiden eli vaikkapa homojen ja naisten kohdalla on tärkeä osa hierarkista kontrollia ja oman ylemmyydentunteen nostatusta, tavallaan juutalaisten (epä)puhtausoppien soveltamista. Rituaalinen puhtaus ja jumalan sksualisoiminen mieheksi luo valtaa tarkkojen rajojen vetämisellä.

Toiseuden leimaaminen on tärkeää epävarmuuden poistamiselle: kun tiedetään "kelpaamattomat", voidaan olla varmoja omasta "kelpaavuudesta" ja rituaalisesta puhtaudesta.

Puhtausmielikuvilla määritellään oikeaoppisten arvo ja itsetunto, käänteispuolena eli epäpuhtauden määritelmillä on sitten ikävä sivuoire toiseuden korostamisena. Heterot julistavat itsensä Jumalan kuviksi, Jumalan siunaamiksi ja tämän itsensäkorottamisen takia on pakosti erilaisia alennettava, leimattava. Me, ne. Kuinka kelpaan Jumalalle, ja kuka määrittelee, kuinka kelpaan. Se määrittelee, jolla on valta määritellä maan päällä ja taivaissa.

Uskontojen alkuproblematiikka on juuri kelpaamiskysymyksessä: kuinka kelpaamme esi-isien hengille.

Ovatko onnettomuudet ja kuolema hengille kelpaamattoman käyttäytymisen syytä.  Kaikki uhrikulttuuri ja rituaalit lähtevät tästä alkukysymyksestä.

Kun heimolle on luotu jämäkkä hierarkia niin kuolema tuo ongelman: häviääkö hierarkia, kun hierarkian johtaja kuolee? Ei. Hän ohjaa ja delegoi hierarkiaa toteemin kautta. Uskonto on alunperin hierarkian venyttämistä rajan yli. Tai shamaanin venyttämistä rajan yli etsimään vastauksia hengiltä tuonpuoleisesta.

Krusifiksi on uskontotieteellisesti tarkasteltuna vain yksi uusi toteemi.

Toteemi tarkoittaa esi-isien ja henkieläinten asuinpuuta, jota on lepyteltävä uhrein (vrt. syntien tunnustaminen, veren juominen ja toistuva katumus jumalanpalvelusrituaalissa). Esi-isämme omaksuivat ugreilta tuimat, puiset Juma-toteemit, joita pidettiin kylän tai uunin laidalla. Niiden kanssa nautittiin myös muistoehtoollista katumukseksi ja puhdistautumiseksi.

Kristinuskokin instituutiona, kirkkouskontona on aika alkeellista uhrikulttuuria: katso, Jumalan Karitsa, tehokkain talismaaniuhri maan päällä. Verenhimoisen uhrikulttuurin huipentuma. Joku on uhrattava, jotta meillä olisi parempi fiilis.


Teurastettu jumala krusifiksina on fasistiselle uskontomielenlaadulle hyvin mieluinen visio.

"Voimme tappaa jopa Jumalan joten teillä on vain toivoa paremmasta kuoleman jälkeisestä elämästä".

Kirkko Italiassa on julkisesti tukenut italialaisia mafiosoja. Ilman sitä siunausta   ei olisi italialaista mafiaa ja kansan epäpolitisoimista. Jumala on ikäänkuin mafioson esikuva Italiassa - ja ristiinnaulittu poika alamaisten idoli.

"Antakaa anteeksi murhaajille sillä he eivät voi mitään ahneudelleen. Valmistautukaa kuolemaan, ajatelkaa vain taivasta ja luopukaa maallisesta elämän parantamisesta."

"Alkuseurakuntien" aikana suurin osa kristityistä oli gnostilaisia kristittyjä, jotka pitivät tiedostamattomien ja valintakyvyttömien lasten pakkokastamista automaattiseen jäsenyysuskoon ja  pelastukseen jumalanpilkkana. Olemme nyt tässä katolilais-luterilaisessa kirkkokulttuurissa toisten uskontojen kopioijien, lapsenkastajien ja muiden kristittyjen vainoajien ideologisia jälkeläisiä. Rauhanomaiset kristilliset seurakunnat vainottiin ja tapettiin pois kartalta nykyisten valtakirkkojen oppi-isien toimesta.

Vaikka valtiokirkko on joutunut Skandinaviassa purkamaan omaa syntioppiaan ja uhkakuvilla toimivaa valta-asemaansa, se ei ole tehnyt sitä kertaakaan vapaaehtoisesti - ja siksi patriarkaalisen katolisia uskontunnustuksia, hierarkista keisarikulttia simuloivaa piispakirkko-järjestystä, helvetinkatkuisia virsiä ja suuruudenhullua, maailmanloppua odottavaa Kristus Pantokrator-jumalakuvaa ei ole muutettu "perinteiden tähden".

"Nöyrtykää avuttomuuden ja väkivallan edessä, Jumalannekin vain uhrautui, ettekä tekään muuta voi tehdä."

Krusifiksi on monessa eteläeurooppalaisessa kodissa talismaanina juuri demoneja ja sairauksia poistamassa. Krusifiksi ei ole kulttuuria. Jos puhutaan aidosta kulttuuriperimästä ja identiteetistä, niin silloinhan pitäisi palata todella originaaleihin hedelmällisyysrituaaleihin ja tapoihin täällä Suomessakin.

Uskonto olkoon vapaa myös valtiosta ja kirkkolaki siis purettava kokonaan.

Naurettava jumalanpilkkalaki on yhtä inkvisitiokomediaa suvaitsemattoman Jumalan kuvasta. Ihan kuin joku kaikkivaltias tarvitsisi tuomitsevaa puolustajaa.

Ruotsin kuninkaan valtiokirkon uskontoon pakottamisen aika on ohi. Ja pakkoruotsin myös.

Määrittääkö luontoäiti moraalikäsityksemme?

–Ihmisellä on biologinen moraalikoodisto, joka tuottaa intuitiivisia päätöksiä oikeasta ja väärästä. Harvardin yliopistossa Marc Hauserin väitteet perustuvat tutkimukseen, johon osallistui noin 250 000 henkilöä, 120 eri maasta. Moraalisia valintoja testannut kysely osoitti, etteivät uskonto, laki tai yhteisön koko vaikuta ihmisen moraalisiin valintoihin.

- Yliopistolehti

PS. linkki tuoreeseen  MOT-ilmastonmuuttumattomuusohjelmaan liittyen:

  MOT – länsimaisen elämänmuodon asialla

MOT:n 9.11.2009  ilmastodokkarin valheet

Kylmää vettä MOT:n niskaan

 

 

Uskontotiede Arhi Kuittinen.

Tunnepisteitä - Walking Truth Simulator

Surullista liikkumista.
Iloista liikkumista.
Katso itse pisteitä. Mitä ihmiset näkivät tähdissä?

www.biomotionlab.ca/Demos/BMLwalker.html

Mitä ihminen näkee, kun hän katsoo?

Nisäkkäät luokittelevat. Ei ole näkemistä ilman luokittelua. Ihminen ahdistuu, jos hän ei voi luokitella. Ihminen luolkittelee jopa liikkuvia pisteitä. Nisäkkäät näkevät liikkeen kanssa kaiken eri tavalla. Liike on melkein tärkein nähtävän määre.  Liike on luonnetta. Liike on tulkintaa. Toisen olemusta ei ole ilman sen luokittelua.

 

Määrittääkö luontoäiti moraalikäsityksemme?

 - Yliopistolehti

Moraalipisteitä - Moraalitesti

http://moral.wjh.harvard.edu/

Science Daily - The Human Brain
Is On The Edge Of Chaos

Kun peli on Zen

 Konami Says Let's Walk It Out


  Software Listens for Hints of Depression

.

Royn visio Ruotsista

Onneks voi koleassa Hesassa herttaisesti naureskella lämpimikseen tänään viileän meren äärellä meren ylitse ruotsalaiselle kulttuurille ja ilmaiseksi:

Eräs rakkaustarina

– Roy Anderssonin ohjaama palkittu elokuva vuodelta 1970 Café Carusellissa klo 19.
Erittäin hieno, herkkä ja humoristinen elokuva. Paljastaa ruotsalaisen sielun ytimeltään oikeastaan hyvin suomalaiseksi. Kannattaa tsekata muutkin Roy Anderssonin vinksahtaneet elokuvat vaikkapa kirjastosta.  Royn -87 tekemää ensimmäistä rohkeaa tyylikokeilua "Någonting har hänt", purevaa ja tehokkaan häiriintynyttä, kafkamaista AIDS-kampanjaelokuvaa saakin nyt DVD:nä jotakin kautta tilaamalla (tai torrenttina). The Museum of Modern Art in New York City presented a retrospective of Andersson's work in September 2009.

 Myös Helsingissä voi  naureskella maailman tuholle ja saastumiselle irvailevalle iskuryhmälle, "The Yes men fix the world" -dokumenttielokuva  Bo Rexissä sunnuntaina tai sitten kovan rahan Finnkinossa. SurvivaBall vyöryy.
 

Kokoomusyhteistyön seurauksena uusi
Vihreä puolue 

- maailmanlopun viivästyttäjien beta-ohjelmajulistus

.

Kuolleiden kirkko ja päivä - Hall o ween

Vainajien päivä.

Paavi: Halloween on vaarallinen 

No johan nyt huttua taas lykkäs.

Tämä on äärimmäisen tietämätön, hätäinen ja itsepetoksellinen lausuma pyhimyskulttuurin johtajalta;  pelon ilmaisu, jolla fundamentalisti tekee oman uskonsa ikään kuin jopa mitättömäksi.

Paavin mielestä kuolleiden karnevaali on vaarallista kristitylle mielelle. Paavi tuomitsee taas "vieraita" uskomuksia, koska tietää, että kristinuskon vaiheet ovat täynnä vieraita uskomuksia. Kirkko on pystynyt levittäytymään vain omaksumalla "pakanallisia" juhlia ja uskomuksia todentaakseen omaa kaikenkattavuuttaan.

Kristinusko eli ensin vaatimatonta ja hiljaista alkuseurakuntavaihetta, hyvin monimuotoista. Oli gnostilaisia ja sitten oli lastenkastajia ulkopuolisilta kiellettyjen ehtoollismenojen kera.

Sitten tulivat vainot. Lastenkastajista tuli aluksi marttyyrejä verenjuontihuhujen aiheuttamien vainojen takia. Valtakunnan vihollisia valtiouskonnon vastustajina.  Nyt tuntemamme kirkkokuntien edeltäjien lastenkastajien lahkosta tuli marttyyrien lahko.

Katolista kirkkoa edeltävä kristinusko levisi hehkutettujen ja herkullisten marttyyritarinoiden avulla.

Kiihkomielinen marttyyrien ekstaattinen ja oudon rohkea kuolema taivaan valo silmissä välkkyen oli ilmiö, ainakin tarinoissa ja legendoissa. Marttyyrit olivat superihmisiä, yli-ihmisiä, jotka saivat kokea jumalallisia lisävoimia joutuessaan kidutetuksi ja revityksi. Mieltä kiihottavia uuden uskonnon myyntimiehiä ja uuden maailmanjärjestyksen uhrjea.

Thanatos-vietistä ja ruumiin halveksunnasta tuli taivaallisen ilon lähde.

Kirkkokristinuskon kehitys on ollut täysin kuolleiden ihmisten kultin varassa. Martyrismi oli jopa sitä, että ihmiset toivoivat pääsevänsä marttyyreiksi - koska se takasi varman  taivaspaikan ja julkisuutta, televisioversiota tuimemman Big Brother The Martyrs- tyyliin. Kristinusko oli absoluuttinen kuolleiden kulttuuri, jossa samaistuttiin ensisijassa kuolleisiin; Jumalan valtakunta oli kuolemalla vihittyjen uhrautujien.

Tämän marttyyrien veren varassa kasvaneen lahkon pahin seuraamus oli se, että vainotuista tuli vainoajia. Taivaallinen, ruumista ja elämää halveksiva uhrautujien hybris vaihtui suuruudenhulluudeksi, fasistiseksi kirkoksi, joka halusi tuhota muut uskonnot. Kirjaimellisesti mutta vain pelkästään sanaan turvautumatta. Lopussa ei ollut sana vaan veri. Vain avuttomaksi heittäytynyt uhrautuva Jumala kelpasi marttyyrien verestä humaltuneille käännynnäisille.  Uusi uhrikulttuuri kumosi vanhat uhrikulttuurit.

Kun Jeesuksen uhriveren juojien uhrikulttuuri ei voinut enää tukeutua omiin marttyyreihinsä todistaakseen ainutlaatuisuuttaan nyt monopolina, keisarin hovin virallisena propagandakeskuksena ja ainoana oikeana uskontona, se etsi uusia marttyyrejä eriuskoisten pyhän vainon kautta. Todisteiksi ja varoituksiksi.

Vainajien päivänä portit toiseen maailmaan ja toiseen historian vaiheeseen ovat auki.

Luterilainen semimarttyyri protestanttisen humanismin puolesta ja kirkon johdon linjattoman vastuuttomuuden ja toiseuden kauhun takia: 

Kirkko jakaa tiedotteita, jossa ilmoitetaan, että trans-sukupuolisesta Marja-Sisko Aallosta ei puhuta julkisesti - Aamulehti

Marja-Sisko Aallon paluusta seurakuntaan mediatapahtuma

Homoliittoja siunataan salassa

Minusta tuntuu, että paavin mielesta kuolleiden ihmisten muistokarnevaali on vaarallinen sen vuoksi, että se muistuttaa todellisesta mutta torjutusta historian vaiheesta, kristinuskon omasta, opillisesti hyvin vaarallisesta kuoleman kulttuurin ja maailmanlopun toiveen vaiheesta.

Ilman pyhimysjärjestelmää katolinen kirkko romahtaisi välittömästi, ilman pyhiä rakennuspalikoita. Pyhimykset ja marttyyryit antavat kirkolle arvon uhrautuessaan kirkon puolesta - ja ollessaan kirkon esikuvallisia protokristityjä, syyllistäviä kiiltokuvia rivijäsenille.  Luther olikin hyvin lähellä onnistumista, kun hän kumosi kapinallaan Rooman sotilasaatelisten pyhimysrumban ja anekaupan.

Suomalaisten muinaisuskonto oli hyvin vainajakeskeinen. Vainaja oli perheen jäsen vielä 12 vuotta kuolemansa jälkeen ja häntä saatettiin pihapiiristä ulos  vuosi vuodelta kauemmas metsään manalan majoille - ruualla houkuttelemalla. Suomalaiset uskoivat myös uudestisyntymiseen antamalla vaarin nimi pojalle, saatiin pojalle vaarin taitoja. Vieläkin 23 % suomalaisista uskoo jälleensntymiseen - vaikka kuuluisikin kirkkkoon.

Kun suomalaisilta gallupkyseilyissä kysytään, mikä on tärkein syy kuulua kirkkoon, niin vastauksena on kunnon hautajaiset.

Mynämäen pölyttyneen kirkkoklikin emämunaus



BBC Video Intelligence Squared Debate
- The Catholic Church is a force for good in the world

Martyrs

Henkien talo naapurissa
- Ruotsin kaikennäkevä silmä

"Halloween-yönä suomalaisten sähköistä
viestintäsalaisuutta enää kuukausi jäljellä"

"  Lauantaina, lokakuun päättyessä vietetään pyhäinpäivää ja Halloweenia. Samalla kuun vaihtuminen merkitsee sitä, että suomalaisilla on enää kuukausi jäljellä sähköistä viestintäsalaisuutta. Joulukuun 1. päivänä Ruotsin puolustusvoimien tiedustelupalvelu FRA kytkee valokaapelinsa kaikkiin Ruotsin kansainvälisen dataliikenteen solmupisteisiin ja kopioi sieltä jatkossa omaan käyttöönsä joka ainoan kaapeleissa kulkevan bitin. Tämä tarkoittaa käytännössä lähes kaikkea Suomesta ulkomaille suuntautuvaa pikaviestinliikennettä, vertaisverkkokäyttöä, surfaamista, sähköpostiliikennettä, puheluliikennettä ja fax-liikennettä. " - Piraattiliitto-org

  

* Toinen kuva: http://massiveattack.com/

Jurot nuorisojulkkikset tiskillä - Hassisen Kone kokoelma

HASSISEN KONE
Jurot nuorisojulkkikset
koko tuotanto, koko tarina
Collection 1980-1982  julkaistu

- YLE video live tallenteet -

Mukana livekeikkaa ja häkellyttävän voimallinen demo, suomalaisen rock-historian taitekohta. Kokoelma ei sitten sisällä Tuuliajolla/Saimaa ilmiö  live-keikkaa. Sen löytää mm. Spotifystä tai CD:nä.

Ei meistä kukaan osaa lentää
taikka Ruotsiin sukeltaa
ilman pimeyden ruhtinasta hohtavaa

Ei meistä kukaan osaa lyödä
taikka sylkeä heikompaa
Ilman tuskaa kuumaa ilmassa vaanivaa

Vedä auto ranteeseen, ole iloinen
Peitä kasvosi harson taa
ja olet salaperäinen
Sä voit itkeä litran samppanjaa
tai suklaata oksentaa
kunhan et vain loukkaa jumalia

Kun sun aivosi pysähtyy
jäät yksin sydämesi kanssa
joko pelottaa, hei joko pelottaa?
Et pysty mitään salaamaan
Kun sun aivosi pysähtyy
jäät yksin sydämesi kanssa
Tunnetko tuskan hiipivän
selkäsi taa?
Et pysty mitään salaamaan
nyt iskee pelko...

Ei meistä kukaan saisi leikkiä
suurta tuomitsijaa
Ei meistä kukaan voi lunastaaa toisen elämää
sillä rikos jo itse on rangaistus
synneistä koko maan
Kuka vielä tahtoo leikkiä saarnaajaa?
Saarnat on kirjoitettu järviin, metsän uumeniin
jylhiin vuorten rinteisiin
Saarnat on painautuneet kelta-valko-mustiin
ihmiskasvoihin kärsineisiin

Kun sun aivosi pysähtyy
jäät yksin sydämesi kanssa
joko pelottaa, hei joko pelottaa?
Et pysty mitään salaamaan
Kun sun aivosi pysähtyy
jäät yksin sydämesi kanssa
Tunnetko tuskan hiipivän
selkäsi taa?
Et pysty mitään salaamaan

Kun sun aivosi pysähtyy
jäät yksin sydämesi kanssa
joko pelottaa, hei joko pelottaa?
Et pysty mitään salaamaan
Kun sun aivosi pysähtyy
jäät yksin sydämesi kanssa
Tunnetko tuskan hiipivän
selkäsi taa?
Se kaikki valheet paljastaa
nyt iskee pelko...