Pankkikriisi keppihevosena

• Juuso Salokoski: Mitä ollaan pelastamassa - Kreikkaa, euroa vai pankkeja? – Suomenkuvalehti.fi

Raha ohjaa politiikkaa kun politiikan pitäisi ohjata rahaa. Rajata rahasysteemin hypoteettista toimintaa eli lainanantoa ja rahan painamista.
Ydinkysymys kapitalismin ehdoista. Näemmekö systeemin, joka tuotti kriisin ja ideologisen politiikan sen taustalla? Jatkammeko tuon "kasvun" ideologian tukemista, vaikka se on romahtanut?

Nyt meille esitetään uljaasti että  "kriisi" (eli systeemin romahtaminen) on tärkein toiminnan määrittäjä eikä ideologinen toiminta, politiikka.

Stressikapitalismin tärkein ideologia on luoda mielikuva siitä että mikään ideologia ei hallitse eurooppalaista talouspolitiikkaa ja oikeistolaista unelmaa valtioiden hävittämisestä suuryhtiöiden ehdoilla "yhdentymisen" politiikkana.

Tämän kierona johtopäätöksenä meille nyt siis esitetään, että kriisi on tärkein ratkaisujen ohjaaja ja määrittäjä.

Kuitenkin talouspolitiikassa kriisiin reagoiminen on ideologian tärkein määrittelijä - reagoiminen on aina ideologista eli asetetut arvot määrittävät päämääriä. Demokratian synty Kreikassa oli nimenomaan kriisien hallinnan tarkkaa määrittelyä ajelehtimisen sijaan.

Ideologia on siis yksinkertaisimmin kuvattuna päämäärien valitsemista olosuhteiden muuttamiseksi.
Siihen tarvitaan aina arvovalintoja. Ei ole olemassa "rationaalisia ratkaisuja", jotka kumoaisivat politiikan ideologisuuden.

Jos pankkien vapauden valitseminen esitetään realismina, sitä se ei ole, sillä se on ideologia: pankit yhteiskuntaa määrittävänä tekijänä ilman yhteiskunnan ideologisia ja humanistisia ehtoja.

• " Olli Rehnin mukaan EU:lla ei ole varasuunnitelmaa "

  - Tämäkö on osoitus viisaudesta ja ratkaisujen/vastuullisten tahojen kartoittamisesta? Siis:
"Ei ole vaihtoehtoa, katastrofin aiheuttanutta ideologista systeemiä on vain vahvistettava. Sori."
Taustalla ja jatkumona? Pakkovaluutta maille, joiden valvonta ja EU-jäsenyysehdot vastuuttomasti sysättiin syrjään. Kriisi, jolla ajetaan epädemokraattista liittovaltiota "tehokkaasti" ja uuden EU-armeijan perustamista. 

Media on luonut demagogisen negaation ideologiselle puheelle:
jokainen, joka puhuu avoimesti vaihtoehdoista ja ideologisista vastakkainasetteluista, on häirikkö. Kriisitilanteen "vastuuton hämmentäjä", "tilanteen hyväksikäyttäjä".

Ihmisille on luotu tila, jossa yksilö kokee automaattista helpotusta, jos hän ei ota kantaa "liian monimutkaisiin" asioihin ja jättää ne "asiantuntijoille, siis virkamiehille, vallan "todellisille" pyörittäjille.

Despoottisessa ideologiassa (mm. Neuvostoliitto, USA:n Patriot act -sotilaspolitiikka kaikkien tuomioisuimien tavoittamattomissa, EU:n vapaudet pankkialalle) systeemi on kaiken mitta ja "ajattelun" lähtökohta. Systemianalyysi on siis kielletty, koska kaikki tarmo kohdistetaan systeemin "puolustamiseen", "pelastamiseen".

Kun puhutaan EU:n pelastamisesta, puhutaan ideologian pelastamisesta ja suojelemisesta.
Kriisi on despoottisen ideologian sydän; "vihollinen" on ainoa rakentava voima. Nyt vihollisia ovat "vastentahotoiset" veronmaksajat, joiden täytyisi maksaa pankkien villi ja himokas lainananto voitontavoittelun takia. Kreikan eliitti suojelee jopa/nimenomaan oman romahduksensa arkkitehtejä. Eliitti haluaa pysyä vallassa ja vastuuttomana hinnalla millä hyvänsä, jopa kaaoksen hinnalla.

Islanti kieltäytyi kansallisvaltiona 2011 maksamasta sijoittajapankkien ja pörssin spekulaatiosysteemin riehumista. Ja Islannin kansantalous on nyt vahvasti nousujohteista. 

Politiikka on visiointia ja realismia.
Mikä tässä tilanteessa on realismia ja mikä visiointia?

Tällä hetkellä elämme tilanteessa, jossa EU-hirviön, "yhtenäisyyden", ohjaaminen on luovutettu virkamiehille, joita kukaan ei käytänössä kontrolloi ja joiden päivätyö on painostaa eri valtioiden poliitikkoja uhkailuilla mukautumaan virkamiesten valitsemaan visioimaan politiikkaan, "ainoaan mahdolliseen EU-muotoon".

Realismia on mielestäni se, että tämä systeemi-ideologia tuotti nyt romahduksen ja sen systeemin ja niinikään sen ideologisten arkkitehtien syyllisyyttä ei tunnusteta. Arkkitehdit tulisi poistaa vallasta välittömsäti niin pankeissa kuin EU:n koneistosta. Kreikka vapautettin valvonnasta - miksi?  Miksi tämä on toissijainen kysymys? Miksi kriisin syntymekanismia ei pohdita?

• Taas vanhan eliitin eli aatelissuvun jäsen valitaan ison organisaation johtoon, kuten ovat moneen EU-virkaankin valitut: Ranskan Christine Lagarde valittiin IMF:n johtajaksi

Suuri ideologinen valinta on se, että virkamiehet, jotka tuhosivat taloudellisen systeemin kontrolloimisen puutteilla ja kyvyttömyydellä nähdä pankkien ahneutta, heitä ei eroteta järkyttävistä tuhojen johdosta. Virkamiehet ovat vastuullisina toimijoina saaneet ihmeellisen suojan (pankkien ja systeemin) "palvelijoina" vaikka he ovat toimineet  epädemokraattisina piilopoliitikkoina, suunnan valitsijoina.

Medialle luodaan kuvaa EU:sta, joka on vain systeemi, jossa kukaan ei käytä valtaa. 
Ei ole kuitenkaan olemassa systeemiä ilman ideologisia suuntaviivoja ja painotuksia.
Joku käyttää aina valtaa. Demokraattinen ideaali politiikasta on vallankäyttäjien/vastuullisten paljastaminen ja ideologisten intentioiden vapaa kamppailu kansalaisten kannatuksesta. Manipulointi (perusteeton rajaaminen ja vääristäminen) on stressikapitalismia ja demokratian tuhoamista.


Mitä hyvinvointiyhteiskunnan veroprogression ehdot tuottivatkaan ja mitä nyt maailmalla ihmetellään?

• " Finland is one of the happiest places on earth. At least, that’s what social scientists have found. - BBC

The obvious question in all this is: what makes Finland – with its near constant cold and long stretches of darkness – such a happy place to live? The New Economics Foundation’s (NEF) National Accounts of Well-being project profiles European countries based on how citizens feel about their own happiness. Finland’s Well-being profile, for instance, scores especially high in the “Absence of Negative Feelings” category, but just a bit above average in the “Positive Feelings” category."


Aikaisempi kirjoitukseni stressikapitalismin luomasta kasinopörssi-ideologiasta:

• Suhdannesumu   

 

Wolfmother - Live Video 2011 Finland Provinssirock

WolfMother Live Video 2011 Finland Provinssirock

--

Surkea luovan kaupallisuuden tila Suomessa:

"Suomen menestys Design-sarjassa ei tule jatkumaan tänä vuonna. Tiistaina julkistetuilta Design- ja Cyber-sarjojen shortlistoilta ei löydy yhtään työtä Suomesta." - http://www.marmai.fi/uutiset/

Kaveri-periaatteella toimivat konseptitoimistotkaan eivät taida toimia ja suuret toimistot keskittyvät mielistelemään asiakkaita ja heidän "ideoitaan".

Mitähän johtopäätöksiä taas tehdää suomalaisittain? Annetaan pomoille palkankorotus?

Eikö kapitalismissa pomoilla pitäisi olla suurin vastuu ja seuraamus mahalaskusta?

   

Nokian tuhon arkkitehti - Vanjoki

• Anssi Vanjoki: Kännykkä on historiallinen jäänne - Taloussanomat.fi
  

Tämäkin älypää oli varmistamassa Nokian tuhon ja aktiivisesti estämässä Nokialaisen muuttumista iPhonen kaltaiseksi taskutietokoneeksi jo 10 vuotta sitten. Tajuttoman typerää ja kukkoilevaa jälkiviisautta ihmiseltä, joka ei tunnusta virheitään, näköalattomuuttaan ja vahingollisuuttaan firmalle ja jonka ura on täynnä omien mokien peittelyä.

Mies, joka rakasti kännykkää teknisten ominaisuuksien speksiluettelona ja säätökapulana, jota  muut kuin insinöörit eivät saaneet toimimaan. Mies, joka kieltäytyi näkemästä uusia innovaatioita, sosiaalista mediaa ja ihmisten tarpeita arkielämässä. Hän ymmärsi vain hierarkian päälle ja halusi Nokian määräävän, mitä uskolliset asiakkaat tarvitsevat.

Mies, joka esti kosketusnäytön kehittämisen Nokialla.

Kaikki nämä miljonääriliigaan kohonneet Nokian vanhemmat optioinsinöörit vastustivat kiivaasti jo 1995 ip-tietoliikenteen kytkemistä kännyköihin. Heille "vapaa" kännykkä piti pakkomielteisesti säilyttää pyhästi erillisenä tietokoneiden maailmasta ja tiukasti puhelinoperaattoreiden otteessa teknologisesti.

Insinöörihybris ei ymmärrä humanistista ihmiskeskeisyyttä eli sitä, että ihminen toimii emotionaalisten ja sosiaalisten tarpeiden ja tapojen mukaan ja haluaa laitteelta pseudoinhimillistä responssia.
Eli laite ei ole sinällään vain laite vaan kokemus ja humanisti ymmärtää tämän, insinööri-identiteettiin kadonnut säätäjä ei.

Ihminen ei ole laitetta varten vaan laite on ihmistä varten.

Oliko se itse Vanjoki, ainakin joku muu nokialaisista optiovalopäistä, joka antoi ensimmäisen mediakommentin Nokialta iPhonesta:
"Naisten puhelin".

Suo, kuokka, rynkky ja Nokian kapula.

Uusi N9 on jo hylätyn strategian myymistä ihmislle. Jatkuvuutta ohjelmina ei ole eikä tule Nokian puolesta. Ehkä muutama fanaattinen poistuvan Meego-käyttöjärjestelmän kannattaja tekee muutaman keskeneräisen ohjelman mutta siinä se. Huippupuhelin? Ilman ohjelmisto-ekosysteemiä.
 

Vanhoista innovaatioista tuli uskonnollisten reliikkien kaltaisia vanhojen insinöörien ylpeyden aiheita ja voitonmerkkejä. Nokialaisen kännykän muuttumattomia ankkureita. Esteitä.


Kaikki muutos merkitsi vain uhkaa heidän statusasemalleen, legendalleen ja Nokian hierarkiaa korostavalle johtajakulttuurille.

Aivan samalla mekanismilla Neuvostoliitossa johtajien päätöksiä piti ylistää ilman mitään järjen hiventä, pelon vallassa.


Ollilan vastuuta Nokian tuhosta
ja käyttäjien unohtamisesta on aivan käsittämättömästi mediassa vaijettu sillä hän antoi "kunnioituksesta" ja oman asemansa sementoimisesta vanhojen jäärien junnata vanhaa teknologiaa ohjelmistopuolella, koska olivat niin ylpeitä omista tuotoksistaan "ylivoimaisina" saavutuksina.

 

• Nokiakirjoitukseni ja toteutuneet ennustukseni

Kataisen komentohallitus ja vasemmiston kiitollisuutta aneleva polviasento

On se kumma, että kapinavaaleissa kansan rohkaisua saaneet puolueet pelkäävät yhteiskyykyssä yhä lilliputtikokoomusta ja kumartavat heidän romahtaneita yhteiskunta- ja talousteorioitaan.

Kokoomukselle luovutettiin taas tärkeimmät ministeritornit ja vasemmistoliiton Helsingin osasto iloitsee naurettavista pesteistä todellisen talousvallan ulkopuolella talousanarkiaa kuitenkin tukemassa. Tästä hallituksesta tulee harmaan talouden takuumies.

Taas.

Pankeillehan harmaa raha on rahanpesua ja bisnestä ja siksi yhteiskuntasopimus on pelkkä harmi rahan insestisessä markkinahulinassa. Kukaan henkilö, joka kannatti EU:n romahtanutta talous- ja pörssipolitiikkaa ennen 2008, ei saisi olla suomalaista talouspolitiikkaa muovailemassa. Heidän perusteensa ja teoriansa spekuloivan pörssitalouden itsesäätelystä, avoimesta EVM-shekistä pankeille veronamaksajien taskuista ja pankkien vapauttamisesta on jo tuhottu. Katteettomiksi ja harhaisiksi todetut.

Sosialidemokraattien halu samaistua ylikansallisiin porvareihin ja suurteollisuuden ison rahan agitaattori-pörssijetsettiin sai entisen työväenpuolueen kammoamaan vihaisen kansanosan perussuomalaisia. Ontto omatunto vastavoimaroolin haihtumisesta antoi kiero potkua halveksia vastavoimaroolin ottaneita perussuomalaisia. Ennen SDP oli vimmaisten työlaisten selkeä kansanpuolue. Työläiset ja syrjäytyneet ihmettelevät nyt eliitin sitkeää alivoimaa, jolla jyrätään kapinavaalienkin yli.

Urpilaisen pelko vallan ottamisesta oli johdonmukainen jatko hänen taustavoimiensa suomassa nukkerooliinsa Lipposen luomassa pseudovasemmistoharhassa kokoomuksen apupuolueena.

SDP oli joskus humanistisen ideologian puolue, jonka toimintaa ohjasi jakamisen ideologia, mutta Mauno Koiviston aloittama lamahysteria Keskustan vaihtokaupassa tukiaisia kahmivalla komppaamisella sai Paavo Nahkuri Lipposen ärjyvallalla SDP:n toimimaan vain syrjäytymisen pelkoa vastaan ilman mitään ideologiaa eliitin suljetussa kabinettiminimaailmassa.

SDP päätyi lamakauhussa "ideologisimpana" eli "epäilyttävämpänä" puolueena uskoen kaikkia perusteettomia syytteitä häpeämään ideologiaansa väärin perustein ja sokeutumaan tosiasioista suomalaisen pankkimaailman, pörssiuskonnon ja Suomen Pankin kyvyttömyydestä todellisina laman aiheuttajina.

Lipponen sai mietovasemmistolaiset uskomaan kansan syyllisyyteen laman aiheuttajana ja että valtio tasaajana ja toimintakykyisten kansalaisten turvana olisikin vain haitta ison rahan pullataikinan paisumista. Kansaa oli rankaistava ja ideologia halvennettava puhumalla käänteiskäsitteillä valtion tuhoamisesta "tehostamisena" ja oikeistolaista komentohallintoa "kompromissien tekemisenä" ohi kansan arvovalintojen.

SDP:n hierarkiseksi ajettu puoluelaumasysteemi ja paikallistasojen aktiivisuuden tuhoaminen ympäri Suomen ohjattiin keskustoimiston ja Lipposen vallan keskittämisen hyväksi. SDP systeeminä luopui vastavoiman roolistaan eikä lama-ahdistuksessa kyennyt osoittamaan laman todellisia ideologisia syyllisiä ja korruptoitui muun ikuisen kasvun pörssi-ideologiaan uskovien uskovien kanssa. Ylikansallisille yhtiöt annettiin amerikkalaisten konsluttien avulla yksilön status ja tavallisen kansalaisen suojelu hylättiin firmojen ja "pääoman" turbosuojelulla.

Hyvinvointi ja yhteiskunta on jäänyt SDP:ltä täysin sivuun väärän ideologian kerjuupoikana. Nykyinenkin yksityiselle terveydenhoitoalalle suunnattu rahoitus vie suoraan yli kolmasosan yleisestä terveydenhuollosta. Palvelusetelin tärkein vaikutus on siis rampauttaa hyvinvoinnin selkäranka, luoda 6-8 kk hammashoitojonot tavalliselle hampaitaan mädättävälle kansalle ja ohjata rahat ylikansalliselle kolossille, joka ei edes hoida potilaitaan loppuun saakka vaan voi milloin tahansa sylkäistä potilaan ulos systeemistään veronmaksajien harteille ilman juridista vastuuta. Sosiaalidemokratiaa? Vastuullista kapitalismia? Ei kumpaakaan. Elittikapitalismi katsoo kansaa eliitin hyödykkeenä. Yleinen hyvnvointi on haitallista eliitille sillä kurjistumisen kuilu on ideologisena ajatuksena tärkeämpi - pelote.

Vaikka Katainen puhuu taloudesta, hän ei eduta taloutta vaan vain yhtä talouden ideologista mallia. Ääripäitä, yhteiskuntaluokkia ja halveksuntaa tuottavaa eliittikapitalismia, jossa keinottelu ja spekulaatio arvostetaan yhteiskuntasopimuksen sääntelyn ja jakamisen yli. Soinikin voisi herätä oikean politiikan tekemiseen ja yhteiskuntasopimuksen ideologiseen pohdintaan mutta pelkäänpä että hän keskittyy oman henkilökohtaisen harrastuksensa eli valta-asemansa pönkittämiseen Mao Tse-Tungin tapaan ja niin hänelle maan heikentäminen ja ahdistunut epäsopu toivottomassa ja ideologiatyhjässä ilmastossa on eduksi porvarien varjossa, kuten oli Lipposen yrmyllekin.

Anna Kontula ei suosittele Kataisen suunnitelmahallitukseen menoa: " verotuksen progression lisääminen ja parannukset perusturvaan eivät riitä kompensoimaan leikkauksia kunnilta, yliopistoilta, uusiutuvista enegriasta jne."

" Jos historia toistuu, ensimmäinen kerta on usein tragedia, toinen farssi. Varsinkin vasemmiston kannalta Jyrki Kataisen sateenkaarihallituksen muodostaminen on ollut farssi, jonka kuluessa on manattu esiin menneisyyden haamuja ja taistelutunnuksia. Menneisyyden henkien ja taistelutunnusten manaaminen on kuitenkin onnistunut vain osittain.

Heikki Patomäki Uusi Suomi Puheenvuoro

 

Valtionkirkko amerikkalaisten herätysliikkeiden suojatyöpaikkana

  

 

Hesarin vieraskynässä kirjoittaja vakuuttelee, että herätysliikkeet ovat kirkolle elintärkeä asia.

• "Herätysliikkeet tulee pitää
  kirkon yhteydessä" HS

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Her%C3%A4tysliikkeet+tulee+pit%C...

Tilanne on kuitenkin hyvin ongelmallinen kirkon sisäpoliittisen linjattomuuden takia ja ristiriitainen virallisten lausuntojen suhteen.

Kirkko on ideologinen laitos.
Ideologisella laitoksella pitäisi olla linjanvetoja ja päämääriä.

Kirkon virallinen linjanveto mediakelpoisena eli humanistisena versiona "pienten ihmisten puolesta" on varsin erilainen, kuin junttajärjestöjen esittämä syntikeskeinen oppi, fobiat ja ihmiskuva.

Kirkko kutsuu itseään luterilaiseksi.
Tämä on siis linjanveto. Ainakin kulissiksi, jos ei muuten.

On kuitenkin olemassa ideologisesti selvälinjainen protestanttinen luterilaisuus tapana hahmotta maailmaa ja uskontoa terveen järjen ehdoilla.

 Kun suomessa puhutaan "luterilaisesta työmoraalista", puhutaan itse asiassa saksalaisesta katolilais-kalvinistisesta työmoraalista, jota vastaan Luther puhui jyrkästi. Calvin jalosti katolisen kirkon orjuuttavia ja syyllistäviä talonpoikais-yhteiskuntaluokkaoppeja työmoraalin alistavasta tottelevaisuudesta ruhtinaalle maksimaalisen verotuksen mahdollistamiseksi.

Calvinin mukaan ihmisen tuli tehdä 12 tuntia työtä vuorokaudessa ja nautinto oli pelkästään syntiin johdattavaa harhautumista. Nuoren (ja vielä selväjärkisen) Lutherin mukaan elämän tärkein lahja oli nautinto. Vastuun tuli olla järkevää, motivoivaa ja ihmiskeskeistä - ei byrokraattista, rituaalista ja itsetäänselvää ilman perusteita.

Työ on aidossa luterilaisessa ihmiskuvassa vastuuta ja kutsumusta, mielekäs visio, mutta siitä tulee Lutherin meielstä epäjumalankuva, jos työstä tulee elämän arvon määrittelijä.

Elämme siis pitkälle kalvinistisessa työkulttuurissa, joka on pesiytynyt ev.lut. kirkkoonkin jo pelkästään sen takia, että kuninkaan propagandakoneistossa, kirkossa, ei tehty aikoinaan aitoa uskonpuhdistusta vaan pelkästään kulissien ja nimen vaihto, jotta kansa oppisi tekemään kirjanpitoa ja lukemaan itse kirkon tekstejä ilman papin ajan tuhlaamista lukutaidon avulla.

Herätysliikkeet eivät ole protestanttisen luterilaisia vaan katolisesta ja evankelikaalisesta eli kalvinistisesta opista ammentavia tuontijärjestöjä. Lestadiolaiset ovat hyvin omituinen sekoitus kuninkaan kirkon työläisiä lannistavaa syntiopetusta, perhekeskeisyyttä ja kalvinistis-pietististä oppisuuntausta.

Oppi määrittelee jäsenen hyväksytyn ihmiskuvan.
Monessa järjestössä saat olla mukana jos vaikenet täydellisesti erilaisesta kokemuksesta ihmisenä. Perhekeskeisyyden taustalla on hierarkiamalli, jossa kuningasta verrataan Jumalaan ja perhenisää kuninkaaseen.

Kirkon "sisäiset" liikkeet eivät noudata luterilaista mielikuvaa ja ehdotonta vapautta yksilön yksilöllisestä uskontoprosessista vaan heillä on tiukat muotit ja kriteerit sille, joka kelpaa "uudestisyntyneiden" joukkoon.

Jeesuksen opetuksissa yksi tärkeimmistä seikoista kuitenkin oli se, että hän tuomitsi ankarasti uskonnollisuuden tarkkailijat ja määrittelijät sekä rituaalien vaatijat.

 Hesarin vieraskynässä kirjoittajan mukaan kirkon vapaaehtoistoiminta on pitkälle herätysliikeaktiivien varassa.

Tilanteen voi nähdä myös toisinkin. Herätysliikeaktiivit ovat vieneet kaiken hapen tavallisilta seurakuntalaisilta ja kirkkoherroja viehättää hullun lailla kaikki yliuskonnollinen innostus ja meuhkaaminen ilman mitään sisältökritiikkiä että kirkko saisi edes jotakin aktiviteettia selkeän "uskonnollisena" toimintana.

Tämä periaate on harhaoppia luterilaisen yhteisöperiaatteen kannalta. Elämä ja eläminen ovat uskoa, hyvän elämän jakaminen ja inhimillinen toisen yksilön kohtaaminen on Jumalan kohtaamista.
* Protestanttisen uskontokäsityksen ytimeen kuuluu seksuaalisuuden ja uskonnon erottaminen. Avioliitto ei ole sakramentti kuten roomalais-katolisessa kirkossa, jossa kirkko pyrkii kontrolloimaan jäsentensä elämää ja seksuaalisuutta ulkokohtaisen totalitaarisella otteella.

Kirkko on ontologisen ongelman jyrkänteellä. Onko pääasia, etä kirkossa on mitä tahansa toimintaa ilman mitään luterilaista linjausta?

Onko kirkko suojakupu ihan mille tahansa uskonnollisuudelle, joka saa erotella rasistisesti homot ja naiset "aidosta" jumalankuvasta, miehestä?

Kun suomalaista kirkkopolitiikka tarkastelee strategisesti, niin "herätysliikkeiden" tärkein arvovaltaa ja sananvaltaa pönkittävä seikka on kirkon virallinen ja rahallinen tuki. Ihmiset suhtautuisivat hyvin paljon kriittisemmin liikkeisiin, jotka eivät omine oppeineen olisi kirkon ja kirkkohallituksen suojeluksessa.
Kirkon papit ovat virallisia virkamiehiä ja valtionkirkko on valtion säätelemä kirkkolain saakka.
Onko tämä yhtenäiskulttuurin taistelulaitos vuonna 2011 hyvä malli uskonnolliselle toiminnalle?
Luterilaisuus on hyvin sietokykyinen malli yhteisölle, jossa elämäntarkoitusta ja sosiaalista toimintaa voi harjoittaa jatkuvasti kehittyvillä tomintamuodoilla - jopa joogalla ja neutraalislla yhteisötoiminnalla yeisten humaanien periaatteiden varassa ilman uskonnollisen kulttuurin (katoliselta kirkolta perittyä) pakkopaitaa.

Mutta rasistisen toiminnan keskukseksi ja amerikkalaisen lähetystyön etäpäätteeksi luterilainen seurakuntamalli ei sovi. "Luther-säätiö" (mikä vitsi) sai viime vuonna nähtävästi n. 500000-700000 e tukea suoraan Missourin amerikkalaiselta fundamentalistikirkolta, joka myös kätkeytyy Luther-sanan taakse.

Niin kauan kuin evlut piispat eivät tee linjauksia, kalvinistis-evankelikaalit herätysliikkeet tekevät linjauksia piispojen ja luterilaisuuden puolesta. Piispat ovat huolissaan vain kirkon jäsenmäärästä, eivät sen protestanttisesta kehittämisestä rakkauden ja yhteyden liikkeenä byrokraattisen rituaalikirkon purkamisessa.

Protestantit ovat yksi länsimaisen sivistyksen historiallinen ponnistusalusta ja kapinaliike yksilön puolesta, yksilöllisen elämäntarkoituksen ja -oikeuksien etsinnässä, jatkuvan muutoksen yhteisö. Periaatteessa.

Uskontojen yksi varmin piirre on niiden jatkuva muutos. Uskonnon tärkein funktio on palvella yhteisön yhtenäisyyttä - sekä yksilön sopeutumista yhteisöön ja tulevaisuusmielikuvien hallintaan. Mitä löyhemmäksi heimon tai valtion yhtenäiskulttuuri/hierarkia vapautuu, sitä vapaammaksi yksilön mielikuvitus itselleen sopivista rituaaleista muuttuu. Moraalilla ja moraalimagialla sidotut rituaalit häviävät ja "henkinen", terapeuttinen aspekti tulee tilalle.Ihminen on homo religiosus, hän etsii aina yhtenäisselityksiä ja kokonaishahmotuksia luodakseen itselleen jatkuvuuden, tulevaisuuden.Yksilön funktionaalisuuden painopiste ei ole enää yhteisön (sääntöjen ja tapojen) korostamisessa vaan henkilökohtaisessa valaistumisessa ja tyytyväisyydessä. Ihanteet ohjaavat toki moraalista toimintaa mutta hyvänmielen mielikuvien kautta, ei yhteisön kontrollin kautta.

Valtionkirkoksi jämähtänyt virkamiesinstituutio on kuitenkin kuristunut uskonnollisuuden ahtaisiin tapoihin, maagisten rituaalien pönkittämiseen ja pappiskeskeiseen jargoniin, josta Luther halusi  ihmiset vapauttaa.

 

• Kunnat yrittävät estää ET-opetuksen ja rikkovat nuorten oikeuksia

• Kirkon Mediasätiö tukee tosi-tv:tä,
  jossa nuoret lukitaan vankilaan katumaan vielä tekemättömiä tekoja

  Kirkko haluaa tehdä kiirastuli-tv-tuotantoa nuorille uuden katolilaisen kuri- ja pelotepedagogiikan mukaisesti. Nuorten ongelmana ei siis ole köyhyys, kotiväkivalta ja yksinäisyys vaan pelon puute. Jatko ripikoululeirien piinaa simuloivalle kristityn vaellukselle. Way to go-
Mediasäätiön mukaan "Kakola2-sarjan hyödyt ovat kuitenkin suuremmat kuin haitat".

Tämä on pahinta behavioralistista shokkiterapaa suoraan Neuvostoliitosta, josta kokeneet terapeutit voisivat sanoa Mediasäätiölle pari valittua sanaa.

• Kimmo Ketola: Mitä on fundamentalismi?

• Suomen kirkko on kuin 900-vuotias Nokia  

• Kirkon jäsenten tuhannet uskomukset ja laskevat tilastot:  Kirkon tutkimuskeskus - Monikasvoinen kirkko - PDF
  

• Homoparien kiinnostus rukoushetkiin laimeaa Pohjois-Savossa

Kuu, ethän suutu

 

Kuu 

ethän suutu 

minulle 

jos suljen silmäni 

siksi juuri silloin 

avaudun 

sinulle

:: Helsingin korkeudella Kuu pimenee 22.35

Muumilandian aatelisagentit

  






Hallitusneuvottelut eivät näytä menevän putkeen, Kataisen putkeen.
Hyvä.

Mutta hyvin harva ihmettelee, kun kansalle tuntemattomat Elinkeinoelämän keskusliiton lähetystyöntekijät, neuvonantajavarjot virnuilevat Kataisen takana ilman taustojen selvittämistä kansalle vaikka he ovat Kataisen kaitsijoita.
Hallituksen kasaamisen "saamattomuudesta" sen sijaan Kekkosen ajan väki on ihmeissään. Peloissaan.

Olemme limbossa, välitilassa.
Kaaos uhkaa kun ei ole herraa talossa. Kirkon opetuksien mukainen kristillinen pelkotila vallitsee. Herran pelko on viisauden alku?

Herraviha on viisauden alkua, sanoisin uudesta poliittisesta tilanteesta kuten myös 70-luvun tasaamisihmeestä.

Lobbareiden sponssaamat nuoret talouskärpät ilman mitään yhteiskuntavelvollisuuden käsitettä olivat sanelemassa Säätytalon sävellajia kunnes aidosti ja demokraattisesti valitut kansan edustajat kyllästyivät ensimmäisessä vaiheessa marionetti-Kataisen ilvehdintään ja ainoan mediaroolin kaappaamiseen neuvotteluista valehtelemalla.

Suomalaiset haluavat hyvää. Ainakin uskoa hyvään.

Siis ennenkaikkea uskoa hyvää virkamiehistä ja poliitikoista.
Vähän on poliittiselle hassuttelulle ja politiikoille nauraminen lisääntynyt ja fasaadit murentuneet reunoista mutta missään muussa maassa ei ole sellaista vakaumuksellista uskoa virkamiehiin kansan suojelusenkeleinä kuin Suomessa eri vertailujen valossa. Suomalaiset haluavat uskoa sokeasti, että virkamiehet eivät ole osa poliittista peliä vaan aidon Suomen selkäranka.
Suomen parhaaksi. Kansalaisten hyväksi.

Suomalaisten epäpoliittisesta sokeudesta kulissien takaisista porvarivoimista todistaa käsittämätön logiikka siitä, että kaikki mitä tapahtuu, on väistämätöntä. Kaiken tulisi tapahtua "kitkattomasti", jotta tämä illuusio säilyisi.

Siksi monet suomalaiset kiihottuivat niin totaaliseen järkytykseen ja takaisin Kekkosen ajan luomaan avuttomuuden ehdollistumiseen, kun ei ollutkaan herraa käskemässä nopeaan ja näpsäkkään hallitusneuvotteluun. Kaivattiin sanelijaa ja Kataisen esikunta EK:n marionetteina yrittikin sitä.

Suurin populistinen kangastus Suomessa on ollut vaivattomuus ja samanmielisyys.

Kun on saneltu, niin ei ole vaihtoehtojen ahdistusta. Uusliberalistisen elämänlaadun ideologinen pohja on menestyminen, paremmuuden osoitus eikä tasa-arvo.

Kuinka uusi pseudoliberalistinen ideologia näkyy räikeimmin arkielämässä?

Pikavipeissä. Pakkomielteisessä elintasolavastuksen ylläpidossa.
 Suomalaisen elintasokulttuurin statuskamppailu näkyy järkyttävimmin pikavippien kasvussa.

Jokainen pikavippi on häpeävippi. 

Kulissien ylläpitoyritys.
Tsemppiyritys osoittaa kavereille tai työkavereille samaa elintasoa ilman säröä esim illanvieton aikana, jotta tuhlaileva imago ja ryppyrytmi muiden mukana säilyisi tuttavien edessä.
Elintasokuilun hyväksyminen valtion virkamiestenkin taholta on johtanut yleisesti hyväksyttyyn statuseron korostamiseen, ihmisten tarkkailuun, tarkkaan luokitteluun, oman statuksen varmistamiseen muita leimaamalla.

Vielä järkyttävämpää on se, että monella perheellisellä ei ole varaa ruokkia lapsiaan ravitsevasti. Paskaruokaa S-ryhmä on tarjoamassa jokaiselle nälkäiselle tarjouksissa mutta se ravitsee yhtä paljon kuin poliitikkojen vaalipuheet. Ja elintasokustannusten järkyttävä nousu yksineläjille myös vuokrakuluissa estää kaikki haaveet lomista ja matkoista kavereiden luo muuta kuin liftaamalla.


Kekkonen on suurin populisti. Yhä.

Hän on niin Soinin kuin Kataisen mittatikku.

Strategisesti he käyttävät tätä myyttistä imagoa eri tavoilla, mutta Soini peittelemättä. "Minä olen ehdoton johtaja puolueessa." Sekö on poliittisen puolueen ja demokraattisen yhteenliittymän suurin tarkoitus tässsä universumissa, että joku on pomo?

Muumilandian aatelisagentit kaipaavat luokkayhteiskuntaa ja elintasokuilua pelotteeksi ja prosessi on vahvasti käynnissä.

AY-liikekin hukkasi ytimensä eli solidaarisuusperiaatteen 80-luvun menestysideologiassa ja sen aiheuttamassa lamapaniikissa - ja hyväksyi jyrkän jaon sisäpiiriläisiin ja ulosheitettyihin, ay-ammatin omaaviin ja kurjan palkan pätkätyöläisiin.

Visio ei ole suomalaisille tärkeä.
Ei edes sillon, kun luotiin hyvinvointivaltiota.

Meillä on ollut asiallisuus ja virallisuus valtakunnan "selkeärankana" ja valtion olemuksen perusteena - korostetusti ilman visiota ja ideologiaa, jotta mitään keskustelua ei käytäisi. Hyvinvointiprojektikin oli etupäässä Ruotsin matkimista ja siten porvareille "perusteltavissa". 

Vain jatkuva lakkorummutus ja kateus Ruotsia kohtaan sai lopulta aikaiseksi Ruotsin mallin matkimisen. Prosessi oli täynnä oikeistolaista eliitin vihaa  ja vasemmistolaista vimmaa tasa-arvoa kohtaan vaikka koulussa vaihe opetetaan meille  maltillisena ja loogisena siirtymänä oikeistolaisten virkamiesten salaliiton VKTS ansiosta.

Se hyvinvoitiyhteiskunnan synnyttäminen oli poliittista taistelua.
Median itsesensuuri Lipposen ja Vanhasen aikaan oli myös poliittista taistelua, päätoimittajat halusivat pysyä eliitin kelkassa henkilökohtaisten kontaktien "hoitamiseksi". Newspeak käänsi negatiivisen terveydenhoidon romuttamisen "tehostamiseksi yms.

Median mylvivä kilpajuoksu Ilkka Kanervan tuomitsemiseksi oli ylilyönti, jossa päätoimittajat oman huonon omantuntonsa takia keksivät moralistisen "paljastuksen", joka oli poliittisesti vaaraton sillä se ei kohdistunut eliitin valtapoliittisiin pyrintöihin vaan Ilen bailailuun - jonka kaikki tiesivät 40 vuoden ajan.

Tekopyhyyden huipentuma mutta tavallaan se purkauma, jonka kautta journalistista maitohammasta käytettiin ensimmäistä kertaa poliitikkoon hänen virallisten kulissiensa ohi. Siinä murrettiin harjoituskierroksella 70-luvun lumous, joka oli siis itsesensuurin kirous, poliitikkojen aatelius ja koskemattomuus.

Kun Kekkonen konttasi ravintolan lattialla illanvieton päätteeksi ja pankinjohtajien vaimojen suureksi iloksi työnsi päänsä valittujen naisten hameiden alle, kukaan toimittaja ei edes unissaan kuvitellut, etä voisi tehdä asiasta juttua. Kulissin oli oltava täydellinen, sillä mitään vapautta Suomessa ei ollut. Kaikki oli suunnitelmakulttuuria ja piilo-oikeistolaista hyminää.

Kekkosen hybriksen ainoa hyvä puoli oli se, että hän halusi valtiosta vahvan ja infrastruktuurista tehokkaan ja edullisen. Talouden tukipylväät muodostuivat ekonomisiksi ja kansalaisten taakka keveni 50-luvun jälleenakennusorjuuden jälkeen.



Olen blogeissani käsitellyt paljon suomalaisen suomettumisen eli hysteerisen konsensuskulttuurin eli puolia. Olemme tarrautunet mielikuviin, jotka juntattiin tajuntaamme jo satoja vuosia sitten kirkon saarnaspöntöistä sillä mikään ei ole ollut niin poliittinen instituutio Suomen historiassa kuin kirkko, ei edes eduskunta.


Valta ja politiikka ovat kaksi erillistä ilmiötä.

Aito demokraattinen Politiikka on kansalaisten edustajien avointa jännitettä, kädenvääntöä ja kompromissia jännitekentän sopivassa kohdassa kun taas valta on sensuuria ja "yksimielisyyttä".

Vastavomana eliitille Soini on arvoitus.

Onko hän poliittinen hahmo ollenkaan vai vain oman uratripin säätelijä omalla eliittitoivioretkellään, joka kantaa messiaan viittaa mutta ei tee vahingossakaan selkeitä siäpoliittisia linjauksia.
 Kuin Mooses, lupailee kaiken toeutuvan luvatussa maassa, jonne hän itse ei voi astua.

Suomeen voi hyvinkin tulla berluscon johtajaksi, julkean oikeistolainen Kekkonen piilokekkosten sijaan.
Ruotsin kuninkaan ruoska ja Venäjän vallan ylimistövirkamiehet ovat itskeneet syvät urat suomalaiseen nahkaan.

Kriisi on valtaa.
Soini rakastaa jatkuvaa kriisiä mutta välttelee poliittisia konflikteja ja linjauksia. Mies meni EU:hun eikä hänestä sieltä kuulunut mitään muuta kuin että neuvotteli äärioikeiston kanssa suljettujen ovien takana.

Kapina EU:ta vastaan on Suomessa ollut vulgaari  nationalsitinen purkaus paineen lisäännyttyä kun keskustakaan ei noudattanut lainkaan omaa EU kapinaansa vaan hanakkaasti myi Suomen saadakseen maataloustukiaisia kannattajilleen enemmän.

Kamppailu ei ole kriisi.

Tätä Kekkosen myötäilijöinä kasvaneiden poliitikkojen ja sylikoirien, kolumnistikirjoittajien on vaikea käsittää aidossa demokratiassa.
Siksi pitkä  hallitusneuvottelu on jo epäonnistunut ja sirkus kun ei ole Sanelijaa, jota populistisesti voisi uskoa pelastajaksi. Joka sanoo, koska "tietää" enemmän kuin muut.
Kekkosen tilaama Neuvostoliiton nootti on vain esikuva EU:n ja IMF:n järjestämän katastrofille.

Kekkonen vahvisti keisarillista mandaattiaan olla lohikäärmeen ainoa tulkitsija kun taas EU:n vanhojen aatelissukujen byrokraatit vaativat meitä purkamaan valtiojärjestelmän ja suomalaisen yksilön ainoan suojan, perustuslain.

Koiviston perustuslain vastainen nootti tapahtui Kekkosen hengessä ja totaalisesti perustuslakia vastaan. Koivisto käski tuomareita ratkaisemaan kiistatapaukset pankkien hyväksi yksityisiä ihmisiä vastaan.

Taloudellisesta lamasta tuli henkinen lama ja media pysyi hiljaa virallisuuden korruptiosta. Pitkä hallitusneuvottelu on merkki todellisesta eurooppalaistumisesta, mihin ei tarvita lainkaan EU:ta.

Eurooppalaisuus on suuri asia, EU taas byrokraattien järkyttävä visio keskusjohtoisuuden neuvostoliittolaisesta unelmasta. Neuvostoliittohan ei ollut sosialistinen utopia vaan maailman suurin byrokratia. Ja Suomi oli mini-Neuvostoliitto sensuurilla, joka oli vain jatkoa satojen vuosien eliittiaateliskulttuurille. Sanelijoille.

Joiden valta onnistuttiin kuitenkin murtamaan hyvinvonniksivasemmiston työtaistelulla, jota media ei onnistunut korruptoimaan. Vasta vasemmiston oman aateliskulttuurin eli ammattiyhdistysliikkeen mafiankaltainen olemus halusi matkia Kekkosen kontrollikulttuuria 80-luvun rahan korruptoivalla vuosikymmenellä.

Saavutettu jaettu hyvinvointi oli kuitenkin ideaalia, jota vaemmisto ei uskaltanut puolustaa oikeiston lamahysterian hyökkäyksiltä.

Vasemmisto lamaantui 22 vuodeksi ja Lipposen kaltaisen valevasemmistolaiset oikeisto-Kekkoset pääsivät riehumaan ja syyllistämään kansalaisten hyvinvointia kirkkoherran syntityylillä pörssi- ja pankkipelin aiheuttamista tuhoista. 

 

• Vuodettu muistio: Harmaan talouden torjunta vesittyy
  
  
  

• Roubini FT:ssä: Euroalue hajoaa 

• 
  
  
  
  

  80-luku ja julkisuudenhallinta - ulkoinen sisällöksi, menestys hierarkiana

  
  
  
  

   - vinkkaa Facebookkiin:

Urpilainen haluaa estää vasemmistohallituksen synnyn

Tilanne on hyvin ristiriitainen.

Kansa on äänestänyt uusliberalistista oikeistoa vastaan mutta Urpilainen haluaa toteuttaa yhä Lipposen linjaa kokoomuksen kyljessä.

Urpilainen on Eero Heinäluoman ohjastamana kieltäytynyt pääministerin pestistä ja siten vasemmistohallituksesta vasemmistoliiton kanssa yhteistyössä.
Jutta Urpilainen on sanonut tuoreeltaan että "SDP:n pääministeripesti vaikuttaisi liikaa valtapeliltä."

Tätä on hyvin vaikea ymmärtää.

Hallitusneuvottelut ovat valtapelia ja jokaisen puolueen täytyy käytää kansan mandaattia niin hyvin kuin voi.

Mutta avoimesti. Avoin valtapeli ei ole hämärää, kun taas salattu ja käänteisillä mediaviesteillä kätketty valtapeli on. Ihmiset ovat äänestäneet valtaa äänestämällen puolueelle ja sen edustajille.
SDP kiemurtelee nyt ideologisesti itsensä taas solmuun. Lipposen solmu on taas edessä ideologisesti itseään häpeävällä ja puolueen perinteistä ideologista julkilausumaa väistelevää SDP:tä.

Jos ja kun sosiaalidemokraatit ovat luopuneet alkuperäisestä ideasta hyvän jakamisen periaatteesta, elinolosuhteiden ja mahdollisuuksien luomisesta toimintakykyisenä kansana, ja hyvinvoinnin standardin varmistamisesta jokaiselle, heidän pitäisi todella luopua nimestään, jotta kansaa ei enää retorisesti sumutettaisi ja harhautetaisi vaaleanpunaiseen perinnepilveen.


 PS

Vuotavan budjetin tukkiminen karsimalla ylipaisuneita maataloustukia, metsähallituksen yhteistyökumppaneiden verohelpotuksia ja Ahvenanmaan erityistukia ovat tietysti psykopoliittisesti (RKP) hyvin vaikeita asioita Säätytalon kädenväännössä. Tämä yli 10 miljardin erityispotti on liian pulskea mutta helposti nähtävissä budjetin syöpäpesäkkeenä.
Koko Suomi täytyisi saada samalla viivalle tuissa ja tuilla ei saisi rikastua.  Karjalan kylmän sääilmaston tuet tulisi tietysti suhteellisesti korottaa, sillä lämpimän ilmaston  Ahvenanmaalaiset saavat parempia tukia kuin karjalaiset.

Suolankäytön edistämissäätiö tiedottaa - helletietoisku

Suolankäytön edistämissäätiö tiedottaa

Hellehikoilu poistaa suolaa runsaasti, joka on korvattava napostelulla, esim. van Slootenin makealla salmiakilla (Säästöpörssi tms) tai terveellinen Himalajan mineraalivuorisuola evässämpylän välissä (Hakaniemen kauppahalli) tms. Yleisin pahoinvoinnin, uupumuksen ja päänsäryn syy helteellä ON suolanpuute solutoimintaa estämässä.


Runsas veden juonti lisää myös hikoilun lisäksi suolan poistumista ruumiista.
 

PS

Käyttäkää yli 20 kertoimisia aurinkovoiteita, otsonikerros ei ole normaalinpaksuinen. 

Vihreät väistävät Kataisen kuolemansuudelmaa

•  Vihreät ei jatka hallitusneuvotteluissa

"Sinnemäki ja Niinistö jyrättiin"

Oho.

Vihreät taitavat välttää Kataisen kuolemansuudelman, jonka keskusta jo vastaanotti. 

Mutta koska eivät lähteneet vasemmistoliiton kanssa samaan aikaan rehdin ideologisella sympatialla,  on heidän "uusi" imagonsa nyt kovin huojuva.

Vihreä eliitti joutuu nyt kohtaamaan itselleen tuntemattoman ilmiön: poliittinen ideologia ja periaatteiden mukainen linjaus ilman laskelmointia.

Vihreä eliitti on ollut oikeistolainen ja juhlapuheet vasemmistosävytteisestä yhteiskuntavastuusta on ollut täyttä puppua. "Emme ole oikealla emmekä vasemmalla vaan edellä"
Tähän asti.
Anni sai toisen kerran turpaansa (vaalien lisäksi) mutta silti yrittää jatkaa puolueensa johdossa? Vihreä johto ei ymmärrä demokratian perusdynamiikkaa, että epäonnistunut johto perääntyy ja antaa uudistumiselle siten mahdollisuuden puolueen sisällä.
Suomettuneisuuteen jähmetneet toimittajat ja poliittiset sylikoirat kirkuivat vielä pari päivää sitten hirvittävää tilannetta.
Heti puhutaan sekasorrosta kun porukka uskaltaa politiikassa vääntää kättä avoimesti ja eri perustein.
Tosi asia kuitenkin on, että on tapahtumassa hallitusneuvottelua tärkeämpi asia.
Poliittisen kulttuurin muutos.
Vastakkainasettelujen aika ei ole ohi.

Sateenkaarihallitus näyttää aika epätodennäköiseltä. Vasemmistohallitus voisi pyyhkiä Lipposen valevasemmistolaisuuden traumat pois ja pohjoismaisen verotuksen progresson kunniaan. 

• Yle: Timo Soini aloittaa salaiset neuvottelut

 Näyttää siltä, että   ennustukseni toteutuvat. 


PS

Katainen jatkaa tunnusteluja - kaikki hallituspohjat mahdollisia | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

 

Polvillaan Katainen on entistä epäuskottavampi.


::

Linkit aikaisempiin kirjoituksiin:

• Kataisen kuolemantanssi ja keskustan kalifi

• Suomettuneisuusvaje

• Rinnakkainen hallitusneuvottelu käyntiin ilman Kataisen lupaa

• Miksi Lipposen taktiikka ei onnistu Kataiselta?

• Nokian viimeiset hetket ennen pelastusta tai tuhoa - Troijan hevonen ulos

Kataisen kuolemantanssi

Taas. 


Vastakkainasetteluja ei ole.
Kun valehdellaan.

Katainen vannottamalla vannotti, että oheisneuvotteluja ja tietovuotoja hallitusneuvotteluista ei saa tehdä, vaikka mikään muu laki kuin maan tapa ei hallitusneuvotteluja määritä.
Ja mikä on välillinen seuraamus ja leuan loksauttava visio?
Kylmän sodan kaksoismoguli Väyrynen Audin mustalla takapenkillä vuosien jälkeen taas Kesärantaan.

Maan tapa on juntta tapa. Uskokaa nyt.
Ja keskustan tapa on ilman tulevaisuutta.

 Nyt vain ei ole Neuvostoliiton Kekkosta. Vanhanen oli viimeinen Kekkosen fantasma maaseutuväen kiilapolitiikassa. Kataisen kuolemantanssi ja keskustapolitbyron keskipakoisvoima ulos keskuksesta. Rooli on valmiina täysin nöyryytettävänä palvelijana kaiken menneen maailman ylpeyden takia.

Todellinen seuraus?
Perussuomalaiset lähtevät nyt ajamaan SDP:n asiaa (kuten vaalien maltillisen alun aikana oli puhe), kun keskusta  alkoi sunnuntaina kukkoilemaan.

Vihreät tiesivät aikaisemmin keskustan oheisneuvottelusta vuotojen takia ja jäivät siksi kokoomuksen kainaloon, kun SDP oli potkittu pois, mikä lisää tietysti perussuomalaisten vihaa vihreitä kohtaan pirteästi.

Jumalattoman yliampuvissa maataloustukiaisissa on Suomen budjettivaje, päiväkotien alasajo ja terveyskeskusten romuttaminen. Ehkä politiikka herää vähitellen reaalimaailmaan maaseutujuntan yhdeksän hunnun tanssista oikeistolle.
Muutaman vuoden (4-12 v.) päästä maatalous on ilmastomuutoksen takia Suomen keltaista kultaa maailman markkinoilla mutta nyt ensimmäinen leikkuri on perussuomalaisillekin tultava selväksi.
Danse macabre.

• Kataisen jupit nyppivät demareita
  
  

• Suomettuneisuusvaje

• Rinnakkainen hallitusneuvottelu käyntiin ilman Kataisen lupaa

• Miksi Lipposen taktiikka ei onnistu Kataiselta?

Nokian viimeiset hetket ennen pelastusta tai tuhoa - Troijan hevonen ulos

Amerikkalaisrahastojen salkunhoitajat sanovat ei Nokialle 

”Emme omista Nokiaa. Sinä päivänä, kun uusi toimitusjohtaja puhui Nokian olevan kuin palavalla öljynporauslautalla, olisi kannattanut myydä lyhyeksi. En ole varma siitä, onko liittyminen yhteen Microsoftin kanssa olla Nokialle hyvä ratkaisu”, sanoo Robert W. Smith

Kriittinen raja lähestyy Nokialle.

Vain rajun radikaalit toimenpiteet 5 kk:n sisällä Nokian yhtiökokoukselta ja osakkeenomistajilta voivat pelastaa Nokian. 

 Minulle oli aivan selvää monta vuotta sitten, että Nokia on tuhoutumassa.

2008 kirjoituksessani:

• Googlen tutkan katveessa ja Applen vyöryssä - Nokia

sekä 2006:

• Suomalainen Umpikuja

Uskontotieteilijän ja sosiaaliantropologin silmin Nokia oli luisunut uskonnolliseksi lahkoksi eikä ollut pelkkä brändi eikä insinööripaja.

Tapaamani Nokian entiset työntekijät kertoivat ääni väristen omista kokemuksistaan Nokian dystopiassa. Johtoporras oli luonut itsestään aatelissäädyn kastin ja tositaitajia lannistettiin (koska heitä pelättiin), jotta johtoportaan ja personnel management "gestapon" ehdoton pelotevalta olisi Nokian yrityskulttuurissa tärkein asia eikä kyvykkyys, tuo tos Nokian synnyttänyt innovaatiovoima. Nokia ei luonut mitään, nuoret insinöörit loivat Nokian kömpelöstä yritysvisiosta.

Nokiassa ei mitään niin halveksittu kuin humanistia.

Mitään Nokia ei olisi  kuitenkaan niin tarvinnut kuin humanistijohtajia ja -interaktio-osastoja ymmärtämään ihmisten eli asiakkaitten tarpeita ja elämäntapoja sosiaalisessa bitiavaruudessa.
Yhteistyö Google Android:in kanssa ja profiloitu apuohjelmien tuotanto-ohjelma Nokialaisille on minusta nyt ainoa avain mätäpaiseen puhkaisemiseen ja Troijan hevosen karkoittamiseen.

Käytin ensimmäisenä maailmassa Elopista Troijan hevonen-nimikettä - ja olin oikeassa. Kaikki hänen tomintatapansa ja sutjautuksensa ovat tähdänneet Nokian osakekurssin heikentämiseen ja alkuperäisen johdon toimintakyvyttömyyden peittämiseen. Ja siis Microsoftille myymiseen.

• Kaikki Nokia-kirjoitukseni

Kapitalismissa johtajat täytyy erottaa aina ensimmäisena kun huomataan johtamiskulttuurista johtuvia ongelmia ja pakkomielteitä.

Apple ei ole tavoittamattomissa mutta kohta on.

iPhonea haukuttiin Suomen Nokian johtajien lausunnoissa todella rankasti naisten puhelimeksi. Tyypillistä management by perkele.

• Analyytikko: Google voisi ostaa Nokian
  

• Analyytikkojen pää painuu
  

• Nokian vaikea viikko päättyi laskuun pörssissä 

   

  
    

Suomettuneisuusvaje

* Lisäys

• "Tavoitteliko Katainen kekkosmaisia äänenpainoja?"

Olikohan toimittaja lukenut blogiani ja rohkaistunut viittaukseen, kun Kekkonen viittauksena on ollut aika passee toimittajille viime vuodet.
--

Professorista meillä on suomettuneisuusvaje.

• Professori Virmavirta: Hallitusneuvotteluissa johtajuusvaje

Suuri Johtaja ratkaisee kaiken, isä, anna armoa ja anna kiitollisuutta epävarmuudestamme.
Kaikki täytyisi tapahtua epädemokraattisesti itsensä korottaneen johtajan käskystä, jotta kansa uskoisi yhdenmukaiseen hallitukseen ja säröttömään valtaan ilman vaihtoehtoja - tällä kertaa oikeistolaisen pankkikasinopelivision häikäisemänä.
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka väittävät, että suomettuneisuuden aika on ohi.
Ilman vastakkainasettelua ei ole demokratiaa eli vaihtoehtoja.

Suomettuminen, konsensuksen sokea haamu ja linjattomuuden liero ilman poliittisesti rehellistä vastakkainasettelua.
Katainen on mestari valehtelemaan mm. tasa-verosta, jota hän on ajanut Ahon, Lipposen ja Vanhasen jäljiltä.
Kun käytetään vastapuolen termejä, kuten kokoomus on kuusi vuotta rummuttanut (työväenpuolue, paremminvointivaltio) vastakkainasettelun mitätöimistarkoituksessa, niin ollan vain palattu Neuvostoliiton ajan poliittiseen jargoniin. "Vapaus" edellytti silloin totaalista sensuuria, demokratia kansalaisille valehtelimsta ja poikkeuslakia sekä luotettavuus eliitin kylvämälle pelolle alistumista.
Kaikki, jotka elivät tietoista elämää Tshernobylin aikaan muistavat sen, että Koiviston virkamiesjuntta kielsi julkistamasta hurjia säteilylukuja (ollakseen loukkaamatta Neuvostoliiton kunniaa) ja ihmiset eivät siksi voineet ottaa lainkaan kilpirauhaslääkettä estämään todennäköisintä syöpää laskeuman jäljiltä.
Talouskriisin laskeumassa on tapahtunut sama asia.
Katainen paasasi viimeiseen asti, että Suomella ei ole mitään hätää eikä meidä tarvitse puuttua jättipankkien sekoiluihin. Poliittiselle harkinnalle ja ideologista  vastavoimalle ei halutta antaa tilaa faktojen muodossa.

Tshernobyl oli jyrkin ja selkein esimerkki suomettumisesta ja todellisuuspakoisesta valtionfasismista vainoharhaisen suomalaiseen malliin. Vain jotta poliittisen eliitin käyttämä Neuvostoliitto uhkana/ysävänä, kaiken poliittisen mielivaltaisuuden perusteena, olisi käsitteenä ja ilmiönä suojattu, koskematon, kritiikin sisäpolitiikassa kieltävä Neuvostoliitto-valttikortti ulkopoliittisena uhkaperusteena - ilman mitää reaalimaailman perustetta.
Aivan kuten pankkirkiisi niin Neuvostoliitto oli siis vaatimus kritiikittömään ja kitkattomaan sisäpolitiikkaan pankkijohtajien ja teollisuusjohtajien ohjaksissa. Mauno Koivistohan oli pankkien mies, mitä kansalaiset eivät lynneet lainkaa äänestäessää sulkeutuneesti hymyilevää esi-Vanhasta.

Kataisen taustalla on yhtä näkymätön EK:n junttaeliitti kuin Neuvostoliiton aikana suurteollisuuden juntta. Koiviston luutliin sympaattisena mulkoilijana olevan suomettuneisuuden purkaja mutta hän vain siirsi sen tylysti valtakonstruktiona Holkerin kanssa lamashokkina Suomeen.
Lamaan suyylliset poliitikot, pankkiirit, keskuspankin markan junttaajat ja teollisuuspohatat eivät eronneet vaan saivat lisää lamasta, jonka olivat aiheuttaneet.
Taidottomat finanssinylkyrit ja keinokapitalismin luojat turvautuivat aivan samanlaiseen pelkokulttuuriin kuin mitä Kekkonen oli luonut.
Tietysti eliitin mielestä se toimi, koska se oli demokratian tehokasta torjuntaa.  Viinanen heitettiin parrasvaloiin jatkamaan koulukiusaajan uraansa koko valtakunnan kiusaajana ja kansa onnistuttiin syllistämään kirkkoherran keinoin eliitin virheistä.
Pörssiuskoa hehkuttava eliitti vannottaa meille nyt, että valtion kontrollia ei tarvita globaaliin kapitalismiin.
Totuus on kuitenkin se, että tilalle on tullut paljon kaoottisempi pankkien kontrolli. Sen looginen seuraamus on se, että rahaa painavat pankit haluavat kaiken rahan ja kontrollin itselleen eivätkä tahdo vastuuta kylvämästään katteettomasta rahasta.
Valtion hajottamisesta on tullut suomettuneisuuden uusi johtotähti. Eliitti etsii kiitosta, voimaa ja arvovaltaa globaalin maailman epädemokraattisilta tahoilta estääkseen demokratian.
Neuvostoliiton aikana kansalta estettiin demokratia, koska keskustelu oli uhkailuin ja lajan sensuurin avulla tiukasti ohjailta. Kekkosesta luotiin ainoa turva suurta lohikäärmettä vastaan, jota samalla kuitenkin propagoitiin ystävänä.
Myöskään toimittajat ja vallan sylikoirat eivät tiedä faktaa, että Paasikivi-Kekkosen linjaa ei ole koskaan ollutkaan. On ollut vain Kekkosen linja. Paasikivi korosti poliittisen ylpeyden, dynaamisuuden ja erillisen identiteetin muodostamista suurvallasta.
Skitsofreenisen propagandan tarkoitus onkin lamauttaa. Roomalaisten poliittisen toiminnan tärkein periaate olikin hajota ja hallitse. Se on Kekkosen perinne meillä juuri tässä hetkessä, kun Katainen ei tunnusta megalomaanisia virheitään talouspolitiikkansa ja ideologiansa seuraamuksista Euroopassa ja Suomessa.
Tuhon tuoneet eivät tunnusta virheitään kuten eivät 1989-laman jälkeen. Tuhoistasta tilanteesta yritetään tehdä vain uusi ase valtataisteluun.
Suomettumista uljaimmillaan.


Nyt Neuvostoliittoa poliittisena aseena käytettyä rähmällään kulkevaa suomettumisideologiaa käytetään suuren ja mahtavan EU:n äärioikeistolaisessa valtion purkamisessa ideologisesti - vaikka julistetaan ideologioiden kuolemista "järki"-perusteiden eli suurfirmojen vaatimusten edessä.

Tulevaisuudenhallinta on politiikkaa ja se on aina ideologista toimintaa. Visiointia. Arvojen mukaan valintaa, tosiasioiden luomista eikä "tosiasioiden" seuraamista".
Budjettivajeen suurimmasta ongelmasta eivät poliitikot perinteisen konsensuksen takia uskalla edes puhua. Järjettömästi viime vuosinakin paisuneet maatalaoustukiaiset kuihduttavat nyt muuta Suomea ja ajavat terveydenhuoltoakin alas. Kekkosen keskustan luoma pyhä tukiaispolitiikka keskustan eliittiä rikastuttamassa ei ole demokratiaa.

SDP:llä on  hurja tilinteko vielä tekemättä ideologisen romahduksena jäljiltä.
Sosiaalidemokratia on ollut todellisuudessa 17 vuotta utooppista kapitalismia. Valtion yksilöa suojelevien periaatteiden tuhoamista. 

Mutta se on markkinoitu äärimmäisen hyvin tukeutuen muka muuttumattomaan sosiaalidemokraattiseen julistukseen ja puolueperiaatteisiin Lipposen kekkosmaiseen roolipeliin nojautuen.
Ihmiskuvaan on tehty hirveä aukko ja kehykset on jätetty idealistisena kuorrutuksena hyväuskoisten täkyksi. On mennyt aivan täydestä läpi suomalaisille.

Utooppinen kapitalismi on nihilismiä.

Hyvinvointia ei nyt mitata yksilöiden hyvinvoinnistä käsin vaan pörssikursseista ja varakkaimman kansanosan verohelpotuksista käsin. Itsemurhat, depressio, Euroopan hurjin psykoosilääkityskierre, huostaanotot - eivät merkitse yhtään mitään utooppisen kylmän selkeälle kapitalismille. Pörssin ikuisen kasvun harhalle.

Jos ei näe jakautunutta Suomea, ei ole motiivia poliittisesti etsiä muutosta ja tarvetta vasemmistohumanistiseen yhteiskuntapolitiikkaan rajojen purkamiseksi.

70-luvun hyvinvoinnista tuli yhteiskuntapuheessa "itseisarvo" oikeistolekin vaikka se oli vasemmiston taistelu.

Siis siitä tehtiin oikeistolainen itseisarvo, jotta se olisi osa suomalaisuutta suoraan mielikuvatasolla.  Tämä oikeistohenkinen valistus syntyi 70-luvulla, kun oikeisto joutui suostumaan ruotsalaismalliseen kapitalistiseen sosialismiin eli tuhtiin veroprogressioon.

Ihmisten elintaso nousi mutta samalla oikeistolainen eliitti ei halunnut kansalaisten omaksuvan sitä ideologiaa, jonka avulla elintaso nousi.

Pettymys on poliittista voimaa mutta se ei ole poliittista päämäärätietoisuutta.
Suomalaiset vasta opettelvat demokratiaa.

 Kekkosen ajan lakeijat, lopettakaa surkea uikutus ja sokeus megalomaanisille poliittisille virheille.


PS
Miksi Jutta yrittää vieläkin sateenkaarihallitusta? Lipposen aivopesemä sukupolvi ei uskalla ottaa valtaa ja ideologista ryhdistäytymistä? Mitä kabinettihaamuja SDP:nkin taustalla toimii?

• Kilpailukykyopista on muotoutunut eräänlainen teknoliberaali versio fasismista, Patomäki vertaa.

"Uudistuksia on toteutettu sellaisen retoriikan voimin, joka haluaa turvata kansakunnan yhtenäisyyden darwinistisessa kilpailumaailmassa ja vaimentaa erimielisyydet. Tämä on to­sin fasismin liberaali versio, se ei pyri kieltämään kansalaisten puhe-ja sananvapautta", Patomäki
analysoi " Uusliberalismi Suomessa"-kirjan julkista­mistilaisuudessa maanantaina.

• YLE:n journalistisessa keskustelussa pieniä painotuksia

Kokoomuksen valtaama YLE ilmoittaa ilmoitusluonteisesti, että kukaan ei halua perussuomalaisten kanssa hallitukseen. Valtiopropaganda ei ole ollut näin linjakasta sitten Berliinin muurin välttely- ja romahtamattomuus-uutisoinnin kanssa. Demokratia ohi "valtion virallisen linjan" on vaikeaa valtakunnan kuninkaiden entiselle ylistystuutille.

• Tutkijat vaativat suomettumisen avaamista

Lähimenneisyyden tutkijat vaativat suomettumisen ajan perusteellista selvittämistä, kertoo Aamulehti verkkosivuillaan. Alma Median toimituksen haastattelemista 11 professorista ja tutkijasta 10 on sitä mieltä, että alistuminen Neuvostoliitolle painaa yhteiskuntaamme edelleen. Tutkijoiden mukaan 1970-luvulla Neuvostoliittoa ihailleet radikaalit ovat nykyisin keskeisessä asemassa politiikassa, tieteessä ja tiedotusvälineissä. Valtio-opin emeritus professori Tuomo Martikainen on sitä mieltä, että nämä entiset aktivistit ja nykyiset päättäjät välttelevät puheissaan suomettumisen aikaa.  - YLE

•  Professori Matti Tuomala:

1. Professori Matti Tuomala muistuttaa, että rikkaiden rikastuminen johtuu pitkälti vuoden 1993 verouudistuksesta, joka käytännössä poisti progressiivisen verotuksen suurituloisilta. Köyhien köyhtyminen johtuu puolestaan suurelta osin sosiaaliturvaan 1990-luvun aikana tehdyistä leikkauksista.
2. vuonna 2008 puhjenneesta kansainvälisestä talouskriisistä keskusteltaessa vain harvat ovat esittäneet hyvinvointivaltion olevan ongelmien syy. 
3. Tuomalan mielestä julkisessa taloudessa ammottavaa aukkoa käytetään verukkeena väistää räikeimpien veroepäkohtien korjaamista.
4. - VM:n kestävyyslaskelmien pitkän aikavälin uhkakuvia käytetään monen Euroopan maan tavoin leikkauspolitiikan kiirehtimiseen, Tuomala sanoo. Tuomala tulkitsee, että Hetemäen työryhmän väliraportissa menoleikkausten koettiin olevan parempi ratkaisu kuin verojen korotukset. - Mikä veroaste yhteiskunnassa pitäisi olla? Minun mielestäni se saakin olla oleellisesti korkeampi kuin OECD-maiden keskiarvo, paneelissa alustuksen pitänyt kansanedustaja Erkki Tuomioja sanoo.
5.  Professori: Palkkaverotus voisi määräytyä iän mukaan
   Palkkaverotus voisi periaatteessa riippua veronmaksajan iästä. Tämän ajatuksen heittää ilmoille verotutkija, Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala.
6. Ekonomistit näkevät hallituksen epäonnistuneen kuntien tukemisessa
   "Sopii ihmetellä, mistä Katainen uskonsa veronalennuksiin ammentaa"

• Lama, eliitti, valhe ja viha

   

  • Pelastava sensuuri

   

   

   * vinkkaa Facebookkiin:

Rinnakkainen hallitusneuvottelu käyntiin ilman Kataisen lupaa

 Vihdoinkin poliittista vastakkainasettelua.
 Hienoa.
 Profiloitumista. Rohkeutta. Linjoja.
  Demokratiaa parhaimmillaan. Poliittista elämää. Kädenvääntöä. Voiman tiedostamista ja annetun vallan käyttöä suoraselkäisesti epädemokraattisen radiohiljaisuuden jälkeen.
 Hallitusneuvottelu on kuin vapaapainia.
Lainsuojatonta touhua. Sananmukaisesti.
Halutessaan Urpilainen voi nimittäin perustaa samanaikaisesti oman hallitusneuvottelunsa, jos Jyrki-boy ei nyt tajua perääntyä saatuaan turpaan vieläpä syrjään sysätyn ison tekijän, perussuomalaisten varjossa.
Eduskunnalle voidaan siis tarjoilla kaksi hallitusvaihtoehtoa yhtäaikaa ja vain eduskunta päättää hallitusasiasta luottamuslauseella. Narttupuolueet, (RKP, vihreät), jotka myyvät vastuuvapaata  yöseuraa  eniten tarjoavalle, voivat neuvotella yhtäaikaa kummankin tahon seurassa.
 Katainenhan ei nyt päätä tai rajaa mitään hallituksettomassa Suomessa ilman mitään lain antamaa virkaa.
Kekkosenajan jyräyspolitiikkaan tottuneet ja Lipposen puskutraktorilobbaukseen sokeaksi turtuneet pörssi-Vanhasen liehittelijät eivät voi ymmärtää tilannetta, jossa rehdisti ja demokraattisesti kaksi ideologista suuntausta kamppailisivat viime metreille saakka eduskunnan vallan alttarille demokraattisen avoimesti. Demokratiassahan mitään ei salata hyvän päätöksen ehtona.
Suomettumisen lakeijat toivovat varmaankin mieluummin  virkamieshallitusta kuin avointa politiikkaa ja demokratian mahdollisuuksia.
SDP:n täytyisi  hyvin nopeasti ottaa terävästi mediatilanne haltuun, varmasti profiloituva ja äänekäs rooli hallitusneuvotteluiden uudessa kuviossa. Katainen on käyttäytynyt kuin isäntä ja itse itsensä kruunaava keisari. Lipposelta omaksuttu sanelijan taktiikka ei toiminut keinotekoisilla ehdoilla ja aikarajoilla, koska ajat muuttuvat.
SDP:llä on ideologinen krapula  Lipposen jäljiltä (vieläkin) ja siksi niin epämääräinen, kasvava ja epäsuora isänmurha Kataisen  sabotointina.  Oman vastavoimaroolin etsintää murrosikäisellä - sillä jos SDP ei ole vastavoima kokoomukselle niin PS ottaa mahtihyperjytkyn ensi vaaleissa.

Osmo Soininvaara on hämmästyksestään vollottaen osoittanut olevansa täysin ulkona demokratian periaatteista ja avoimista korteista, niin tottuneita vihreä eliitti on periaatteettomasta varjoissa lymyilystä, linjattomuudesta ja säälipisteiden keruusta oikeistojuntan siipien alla.
Katainen yritti omituista hajota ja hallitse  -periaatetta halitusneuvottelujen eri neuvotteluryhmien välille, joita hän ei suostunut tapaamaan säätytalola, kuin hän olisi näkmätön henki ja Puppet Master, Deus ex Machina, tavoittamaton ohjaaja, etäinen isähahmo Lipposen kikoilla.

II
Keskustan dilemma on keskustan ongelmallinen imagonhallinta rajun tappion jälkeen ja tulevaisuuden suhteen toimiminen.
Keskusten keskeinen ongelma kimppakiva taas uudestaan oikeistohallituksen kanssa olisi tässä imagopohdinnassa seuraavien vaalien vielä totaalisempi imagotuho ja jäsenkato.
Jos keskustasta tulee taas oikeiston astinlauta oikeistohallitukseen, sen imago "keskustana" liukenee lopullisesti viime vaalikauden lapsellisen kieron ja korruptoituneen maan tavan, vaalirahalahjontakulttuurin, jälkeen. Liian oikeistolainen keskusta porvarien palvelijana ei ole enää keskusta mielikuvana. Perussuomalaisten vähättelevä vastustaminen merkitsee ruohonjuuritasolla keskustakansan mielenkiinnon halveksuntaa.
Perussuomalaiset kun ovat uusi keskusta konservatiivisena vastarintaliikkeenä oikeiston ja vanhan keskustan siunaaman hyperglobalisaatio- ja pörssi-ideologian vastustajana.
Toisaalta vasemmistohallitukseen menemisessä keskusta pelkää myös suurinta kilpailijaansa ja jäsentensä viejää, perussuomalaisia liian läheisessä asetelmassa. Keskustan eliitti tottui haukkumaan perussuomalaisia juntteina eivätkä ymmärtäneet perusjäsentensä olevan ihmiskuvaltaan hyvin lähellä perussuomalaisia. Ystävyys ja avunantopolitiikka voi poistaa eroavaisuuksia liikaakin profiloitumiselta.
Keskustan ideologinen identiteetti on todella hukassa ja heidän valintansa voi päättää koko hallituksen painottumisen. Aika iso valta Suomen ja jopa Euroopan politiikassa.
Arvelisin, että Timo Soini luovuttaisi ilomielin Urpilaiselle nyrkkeilysäkin paikan eli pääministerin pestin sekä Arhinmäelle valtiovarainministerin paikan Euromyrskyn riehuessa. Soini on itse enemmän henkimaailman olento, joka haluaa siunailla ja lupailla kaikenlaista ilman selkeitä valintoja.

SDP:lle vielä muistutuksena, että tärkeintä olisi  katsoa uudestaan miten kokoomus ja keskusta ovat jo nyt olevan valtion budjetin osittaneet eturyhmilleen. Rahaa on aika pirusti mutta käyttötarkoitus kapeille eturyhmille elinkeinotukena ja pörssiyhtiöiden tukiaisina ei aja sosiaalidemokraattista tasaamisen ja jakamisen periaatetta.

III

Kaikki on mahdollista, kun valtio nähdään kansalaisten elintason turvaajaksi eikä pörssiyhtiöiden harjoittaman ruman hyväksikäytön ja riiston mahdollistajaksi.
Ajat voivat muuttua sillä poliitikot eivät pelkää mitään muuta kuin vihaista kansaa ja seuraavia vaaleja.
Ensimmäistä kertaa Kekkosen suomettumisen aika sekä Mauno Koiviston ja Holkerin elitistinen juppipolitiikka on murtumassa. (Neuvostoliiton taloudellinen tukeminen ja pörssipelaajien riskien 100% takaaminen totaalisen infantiilissa valtapelihurmoksessa 1989 laman aiheuttajana sekä sen jälkeisen yhteiskuntaluottamuksen tuhoajana vaikuttaa yhä kaikenmaailman kataisten poliittisena kyklooppikäytöksenä)
Muutos.
Ehkä. Jos vastakkainasettelu jatkuu ideologisella itsepohdiskelulla.

On kovin mautonta rahoittaa nykyisellä tyylillä ylikansallisten firmojen rapeita katteita tukiaisilla tai antaa miljonäärin harrastusmaanviljelykselle 800000 e vuosittain takeena tukirikastumisesta.
On kovin kieroa ylläpitää byrokraattisia linnakkeita kuten jättimäistä opetushallitusta ilman mitään hyödyllistä tarkoitusta. Harmaa talous on valtava 8 miljardin aukko budjetissa ja vain oikeistohallituksen vapausnäkemysten takia kontrolloivan valtion tuhoamisprojektissa.
Ahon, Lipposen ja Vanhasen toimista johtuen Suomessa ollaan nyt tasaveron aikakaudessa 1966 vuoden tasolla!

Ruotsissa on tällä hetkellä kokonaisveroaste 50%, paljon korkeampi kuin Suomessa. Korkea verotus tuottaa siis hyvinvointia tasaamisen ja rahan vaakatason suuremman liikkeen ansiosta. Tasaamisen kapitalismia ja sen aktivoiva vaikutus muun ruotsalaisen hyvinvointi-ideologian ohella. 
Varakkaiden ihmisten röyhkeä hyvinvointi imetään valtavalla elintasoerolla ja köyhän yhteiskuntaluokan pahoinvoinnilla. Sillä kukaan ei voi rikastua iman että vaatii muita elämään rutkasti surkeammin ja uhrautuvammin. Tasavertaisemmat ihmiset vaativat nöyryyttä ja uhrautumiskulttuuria - vain muilta ihmisiltä.
AY-liikkeet ovat sylkeneet pätkätyöläisten päälle SDP:n siunaukselle. Elintason tasaaminen on täysin unohtunut nyt elitistien puolustajilta. Jokaiselle sama palkka samasta työstä - tai pätkätyöläisille jopa enemmän. Ikälisätkin täytyisi unohtaa ellei selvää ammatillista osaamista ole osoitettvissa.
Yhteiskunta muuttuu merkityksettömäksi ja agressiiviseksi, jos ikääntyvällä ryhmällä on nelinkertainen palkka ja he tekevät kaksi kertaa vähemmän työtä kuin nuori pätkätyöläisten armeija. Työn ottamisesta rankaistaan ankarasti sanktioilla sosiaalituen varassa eläviä - miksi tämä kaikki syrjätymiseen tähtäävä politiikka? Pelotekuilun "motivoivaksi" rakentamiseksi, onnistuneiden erottautumiseksi ja itsetunnon pönkittämiseksi alentavalla halventamisella.
Mutta uusjako häämöttää edessä, jos aijomme puhua hyvinvointiyhteskunnasta. Valtio on kontrollia kaaosta vastaan. Kontrolli on siis vapautta ja mahdollisuuksia.
Pienyritysten innovaatioiden nopea tukeminen tulisi olla primääriteollisuuspolitiikkaa eikä ylikansallisten porsaiden ruokkiminen helpotuksilla vain pelon takia.  Kuitenkin korruptoitunut tuki- ja kehittämissysteemi tulisi uudistaa totaalisesti ja se merkitsisi hyvin äkäistä poliittista tahtoa vasemmistohallitukselta.
Kasvavan kaivostoiminnankin voisi kansallistaa kaikkinensa veronmaksajien hyväksi. Järjettömästi luovutettu Suomen valtava fosforivaranto (yksityiselle firmalle pilkkahintaan) voitaisiin saattaa rankan louhintaverotuksen alaisuuteen. Yksityisen terveydenhuollon tukeminen verovaroin ei ole terveydenhuoltopolitiikkaa. Tukiaisa vastaan yksityiset lääkärit heittävät aina vaikeimmat tapaukset valtion eli veronmaksajien hoidettavaksi ja hoitavat vain helpot tapaukset jopa ilman hoitovirhevastuuta.
Tämäkö on todella kapitalismia?

• Keskustan eturyhmät etuilevat - jotkut ovat tasa-arvoisempia

• Miksi Lipposen taktiikka ei onnistu Kataiselta?

Dramaturgian opas - Arhi Kuittinen

Draaman teoriaa ja analyysiä

Draaman perustekijät ja hahmotustavat?

Käsikirjoitus on onnistunut silloin, kun  monimutkaisia asioita esitetään yksinkertaisesti, vaiheittain tai uudella tavalla, yllättävästi, mykistävästi, ilahduttavasti, järkyttävästi. 

Monimutkainen käsikirjoituson myös hyvä tuotos, kun se on selkeä tai mystisesti vaikuttava vaikka myös vaativa.

Viihteellisyys ei saa olla ensimmäinen elokuvataiteen tai teatterin päämäärä.

Viihteellisyys on vain yksi keino, oikeastaa tehokeino. Dramaturgia käyttää erilaisia tehokeinoja mutta ei saa tukeutua keinoihin. Tätä ei moni tuottaja ymmärrä vaan vaatii vain tehokeinoja dramturgisen kokonaisskeeman sijaan.

Käsikirjoittajan täytyy ratkaista ja tuottaa oma tyyli ja omat ratkaisunsa, niin että tuotos on ainutlaatuinen ja persoonallinen. Muuten käsikirjoitus on turha.

Tarinankerronta voi olla juonivetoinen  tai se voi olla aivan jotain muuta. Elämme masentavaa tuotteistamisen aikakautta, formaattikulttuuria, jolloin vain rohkeat  kirjoittajat uskovat itseensä ja visioihinsa.

Kirjoittajan täytyy olla tietoinen karakteerin kehityksen ja tarinan erillisyydestä. Niillä on vuorovaikutus keskenään mutta ne eivät saa olla yks'yhteen.

Arhi Kuittinen

Claude Lévi-Strauss kuvaa villiä ajattelua,

joka hänen mielestään on ihmisen alkuperäinen, luontainen

ajattelutapa; se on erilaista mutta ei alempiarvoista kuin abstraktioihin perustuva ajattelu, ja nykyihmiselläkin on siihen yhä mahdollisuus.

- Taru Väyrynen "Sankarimyytti"

Indiestatement
- suomalaisen elokuvakulttuurin kompastuskivet

Draama

hahmotus ja toteutus

Ensimmäinen askel

Novellin kirjoittaminen on joskus paras ensimmäinen askel eli kirjoita proosaa, kuvaileva
tarina, jossa ei ole välttämättä yhtään dialogia mutta adjektiiveja on käytetty pelkäämättä.
Kirjoittaja luo silloin  pohdintoja, kuvaelmia, oletuksia, asetelmia, hahmoja, virityksia ilman dialogia ja ajallista kausaliteettia. Eikäaikajärjestyksellä ole väliä kehitysprosessissa.

Kirjoittajan ei tarvitse tietää tarkkaa päämäärää tarinalle.
Jokin idea, hahmo, jännite ja ristiriita riittää visioksi.

Lähtökohta voi olla tärkempi ideoimisessa ja kirjoittamisessa kuin päämäärä.


Sitten seuraavana vaiheena on dialogi ja lyhyet tilanne/tapahtumakuvaukset
(ilman adjektiiveja) "oikean" käsikirjoituksen tapaan. Etsi itsellesi sopiva kurssi, jossa opetetaan luovaa kirjoittamista,
jos kirjoittaminen tuntuu liian pimeässä harhailulta.
Esimerkkejä: Six feet under script samples

Jännite

Roolihahmojen kehittyminen
kerronnassa perustuu jännitteisiin - hahmo ja hahmon toiminta ilmenee
siis kerronnan/juonen jännitteinä eikä juoni ole siis saa
olla itsenäinen, erillinen hahmojen kehittymisestä.

Jos juoni
ohjaa hahmoa, on se usein päälleliimattua jenkkijuonikaavan
noudattamista ja siis tylsää. Päähenkilön/henkilöiden
kohtalo on juonen pääjännite ja tapahtumaketjun idea. Jännitteitä
luodaan odotuksilla, yllätyksillä, vihjeillä, ristiviittauksilla,
tiedon panttaamisella, tiedon lisäämisellä yms.

-kts Fight club, Tuhlaajapoika.

Katsojalle on jätettävä
oma oivallus, muuten katsoja ei saa jännitystä. Katsoja voi kokea todellisia, ratkaisua tarvitsevia jännitteitä vain omista lähtökohdistaan.

Katsojan oma
tulkinta on kokemus elämäntilanteen tarpeiden ja menneiden kokemusten kautta.

Tragedia ja kauhugenre
on traumaattisten jännitteiden karnevalisointia: katharsis on yksinkertaistettuna määrenä omien kokemusten suhteellistamisesta
ylivertaisten kauhuvisioiden suhteen. Voi antaa suunnatonta helpotuksen
tuntemusta (usein vain väliaikaisesti) selvittämättomien
traumablokkien suhteen.

Esityksen antamatila katsojan omille tulkinnoille on yksi laadun kriteeri.

Tulkintojen ohjaaminen ei ole dramaturgian ydin. Jännitteiden luominen monitasoisesti on dramaturgian tehtävä.

Koska kerronta on elämän simulointia on myös monitulkintaisuus
eri ulottuvuuksina nähtävä tarinankerronnan taitona.

Eri ulottuvuuksia ovat esim: eri roolihenkiloiden näkökulmat juonen
tulkinnoissa.

Jännite voi olla myös salattu. Katsojalleluodaan aluksi esille perustarina mutta kertomuksen todelliset perusjännitteetpaljastuvatkin vasta myöhemmin.

Kriisi on oleellinen osa dramaturgista prosessia.
Konfliktit sekä ristiriidat luovat kriisejä.
Ristiriita voi olla myös kätketty (kulttuurimme perustelemattomiin) itsestäänselvyyksiin, jotka lopussa joutuvatkin katsojan uuden pohdinnan alle. 


Yksinkertaisin konflikti on kaksi yllykettä,
jotka vetävät hahmoa eri suuntiin ja hahmon täytyy valita. Ihmisen arkielämän valintaprosessiin liittyy usein valheita, kun henkilö esittää oma lojalisuuttaan eri tahoille eri perustein ja eri tilanteissa.

Greek Tragedy:
The Invention of Drama

• Stanislawski

Motivaatio

• http://fi.wikipedia.org/wiki/Motivaatioteoriat
  
  
  • http://personal.inet.fi/koti/rossi/ps4m.html

Huom. Älä jakele, printtaa tai julkaise tätä kirjoitusta ja laajoja lainauksia ilman kirjoittajan lupaa. Tämä on tekijänoikeuslain alainen kirjoitus. Saa linkittää.

- Arhi Kuittinen

Psykodynamiikka

Tarkoittaa mielen (tulkintaprosessien) painottumista kriittisten emootioiden, tunnejännitteiden
kautta.


Ihminen on ongelmakeskeinen olento, jo ihan bio-neurologisella tasolla;

ihminen hakee helpotusta ja täyttymystä subjektiivisen havaintojen/kokemusten painottumisen ja subjektiivisesti rajautuneen tulkintaorientaation kautta.

Välttely ja uhkakuvat on tarpeen traumaattinen negaatio mutta ei poikkea tarveyllykkeistä ja -motivaatioista oikeastaan millään tavoilla.



Subjektiiviset ongelmat
luovat subjektiivisia tarpeita.

Jos dramaturgiassa on tilaa subjektiiviselle havainnoinnille ja tulkinnalle, kertomuksesta tulee subjektiivinen ja henkilökohtaisesti merkittävä. Henkilöhahmojen yllykkeita ei siksi tarvitse aina selittää vaan katsoja voi luoda niiden havainnoinin kautta omaa selitysmallia hahmolle ja kuinka hahmon motivaatio rakentuu.

Kertomustyyli ei tarvitse olla puhdas, koska ihmisen havaintoprosessi ei ole koskaan puhdas. Koomikassa on traagisia elementtejä ja traagisessa tapahtumassa on koomisia elementtejä.


Elämä on arvaamatonta ja siksi ihmisellä on dramaturgista tajua ja havaintopotentiaalia.

Siksi samaistuminen
on näennäisen kaksijakoista: empaattista tai aggressiivista.

Aggressiota (katsojassa)
herättävät hahmot kertomuksessa ovat katsojalle myös
samaistumisen kohteita aggression kautta: aggressiolla on aina jokin
subjektiivinen tarve.

Aggressio ei ole
pelkästään ulkoisen kohteen tuhoamisen halua vaan usein
jännite syntyy yksilön selvittämättömän
psyyken "aineiston" paineesta.



On huomattava, etta tosielämässä ihminen hakee helpotusta(enimmäkseen) torjunnan kautta ja tämä mahdollistaa taiteellisen katharsiksen dynamiikan.

Ongelmien selvittely ei suinkaan ole ihmisen ensisijainen primaariprosessi
vaan eheyden "kokemisen" prosessi. Ihminen käyttaa kymmeniä erilaisia torjunnan prosesseja maksimoidakseen toimintakykynsä, varmuutensa ja "tietoisuutensa" eheyskokemuksen.

Kokeminen on äärimmäisen subjektiivista eikä perustutietoon tai logiikkaan vaan kokemuksen malleihin, joita ihminen toteuttaa.

Emotionaalisen vajeen prinsiippi

Taide vastaa kokemuksena
katsojan emotionaalisten konfliktien luomaan tyhjiöön, traumaattisten
kokemuksien korvikekokemuksena, vastakokemuksena tai täydentävänä
kokemuksena.

Draama on karakteerien/katsojan
eheyden kokemisen romahdusta ja sen palautusyrityksiä.

Tarina vs. Juoni

esim.

a) Nuoren miehen on itsenäistyttävä tullakseen mieheksi

=> tarina / kehys / temaattinen kuljetusminimi

b) Äiti lopettaa
poikansa rahallisen tukemisen ja nuori mies etsii helppoa keinoa tienata
rahaa mutta oppii elämän tärkeimmistä arvoista taisteltuaan
ensin niitä vastaan

Juoni ja juonenkäänteet

Juoni = kuinka tarina ilmenee ja jäsennetään vaiheittain, kuinka muutospaine eli muutostarve jäsennetään, painotuksien valinnat, jännitteiden hallinta, jännitteiden rakentaminen, valmistelu ja ohjaaminen.
Vain tylsässä valistusfilmeissä tarina = on yhtäkuin juoni.

Tarina

Kertomuksen ydinseloste, kehys, temaattinen kuljetusminimi, sisällön skeema, temaattinen
mielikuvamateriaali. Tarinaa voi kuvailla temaattisesti niin ettei se
vielä ole kertomus.


" Tämä on tarina nuoresta miehestä, joka ei voinut olla vaistoamatta hulluutta
ja petturuutta eikä voinut mukautua yhteiseen valheeseen ja valheen
tuomaan hyvinvointiin." ( - mm. yksi mahdollinen Hamletin ydinseloste)

Tarinassa kaikki oleelliset
tapahtumateemat.
Muoto niukka, luonnos, kertomuksen tiivis ydin, ei vielä kertomus.
Tarinasta voi tehdä monenlaisia kertomuksia.

Hyvä tarina sisältää
aina myös metateeman, vaikkapa esim:


" Hamlet on
pohjimmiltaan oidipaalinen kuvaelma nuoresta miehestä, joka ei
ole saanut elää lapsuuttaan turvallisesti ja siksi vihaa omistushaluisesti
ketä tahansa muuta, joka uhkaa viedä äidin rakkauden
pois. "

Hamlet-tarinaa voi
kuvailla myös esim. "perheen jaetuksi hulluudeksi", rakkaudesta
ja huomiosta taisteluksi myyttiselle tasolle kohotetuna.

Jungilaisittain ei ole hahmoja ilman tarinaa - vaan jokaisen arkkityyppisen hahmon taustalla
on tarina, niin tasapainoisen kuin vääristyneen hahmonkin.

Kertomus

Lineaarinen tarinan
esitysmuoto mielikuvamateriaalista esim. sanoina, käsikirjoituksena
tai visuaalisverbaalisena käsikirjoituksena, elokuvana. Kertomus
nivoo tarinan kokemuskokonaisuudeksi. Kertomusta, storytellingiä,
ei ole ilman tyylivalintoja ja kerronnan tyyliä. Tyyli muuttaa lähes
aina kertomuksen painopisteitä ja siten sen viestiä.

Kertomus
ja tyylivalinnat = käsikirjoitus


Kertomuksessa voi
olla monta tarinaa - kts episodielokuvat.

Kerronta voi olla
kuvailevaa, suoraa raportoivaa aikastruktuuria tai täysin
ajallisesti pirstaleinen teemojen varassa kulkea kerronta assosiatiivista
ilman juonta.

Kertomuksessa ei välttämättä ole päähenkilöä.

Selkeä porrasmainen
juoni on vain yksi tyylivalinnoista.

- kts esim Raymond
Carver & Altman : Shortcuts
( skeemana avuttomuus ),

- Tarkovskin elokuvat mm. Stalker (skeemana ihmisen sisäinen sotatila
ja halujen anarkia ilman onnen suuntaa ).



Yksinkertaisen kertomuksen
edellytykset tarinan jäsentämiseksi jännitteiksi:


Seuraamukset

Seuraamukset ovat
ikäänkuin ketjureaktioita, "ei-arvattavia" syy-seuraussuhteita,
"suuri kohtalo", Karma:

-vanhemmat hylkäävät
lapsensa, lapsi palaa ja tappaa isänsä ja menee äitinsä
kanssa sänkyyn

-surullinen ihminen
heittää pullon kadulle, pullo osuu autoon, auto osuu lapseen
ja tappaa lapsen



Reaktiot

Psyykkisiä
reaktioita, täysin henkilön mielentilasta ja menneisyydestä
riippuvaisia impulsseja

-Oidipus kuulee
ennustuksen, jota peläten pakenee kasvattivanhempiaan mutta toteuttaakin
ennustuksen kohdatessaan hänet hylänneet vanhemmat, rankaisee
itseään, sokeuttaa itsensä palauttaakseen universaalin
tasapainon rikkomuksien takia,

-opetuslapset pelästyvät
Jeesuksen pidätystä ja hylkäävät uskollisuuden



Juoni

Jos juoneen nojautuva tarinankerronnan juonen jännitteet eivät "kuljeta" roolihahmoja, katsoja ei samaistu vaan seuraa vain käsikirjoittajan teknistä juonisidoskuljetusta.

Juoni käänteineen ja seuraamuksineen kuljettaa tarinaa
kohtauksesta toiseen. Tarina on juonen sydän ja polttoaine. Samasta tarinasta
voi keksiä monta juonta tai juonettoman kerrontatavan.
Yksinkertainen tarina voidaan esittää  luovasti monimutkaisen juonen kautta.
Juoni kutoo tarinasta kertomuksen.

Muutostarve on juonen selkäranta. Muutostarvetta ei saa sekoittaa juoneen.

Monta tarinaa yhdessä juonessa
-monitasoinen kerronta: katsovan henkilön tulkinta eli kokemus elämäntilanteen
tarpeiden kautta.

Juoni ei ole välttämätön.

Amerikkalainen näkemys lineaarista  juonta rakentavista ploteista ei ole elokuvakerronnan korkein muoto.



Tyyli

Muoto käyttävät keinot, tyylikeinot, rytmiratkaisut yms.

Tyylin valinta vaatii eheyttä koko teoksen ajan. Tyylin eheys sallii
latauksien voimakkuuden itse sisällössä. Tyyli vaikuttaa
katsoja tulkintoihin, joten tyyli ei ole irrallaan sisällöstä.
Rytmi on hyvin paljon kiinni tyyliratkaisusta. Rytmi muokkaa aina myös tyyliä mutta siis tyylin ehdoilla.

Varsinaiset ensimmäiset näytelmät olivat tragedianäytelmiä jumalista tai jumalten velvoittamista ihmisistä.  Mutta tärkeää on tietää se, että tragedioiden välillä esitettiin aina komedioita, vääristelmiä
tragedioista. Eli Tragedia ei ollut oma erillinen tyylilaji ilman komediaa.


Tyyliesimerkkejä:

Kafkan suora unien symbolikielioppi; unien
esitystapaan jännitteet ja asetelmat eivat itsessään selvitettäviä eivatkä itsestään kertovia,
kaikki ainekset edustavia, taustalla (alitajunnasta) ladattuja.

Coenin veljeksien traaginen komedia.

Kaurismäki emotionaalisen ilmaisun minimiperiaate, paine katsojalla
samaistumiskohteiden puolesta .

Tyyli voi muuttua mutta se vaatii jo aikamoista taitoa.

Muoto

Elokuva on vapaa!
Vapaa.
Muodosta, tyylistä, jaottelusta, genrestä.

vrt Alain Resnais Je t'aime, je t'aime (1967/1968) Rakastan sinua -kts KAVA:n sivuilta



Tämä Resnaisin ohjaama ja Jacques Sternbergin kirjoittama elokuva on yksi suurista esimerkeistä, että elokuvassa ei tarvitse edes olla aikaa, ajantajua - kuten ihmisen aivoissa, muistoissa ei ole loogista pykällystä.

Muistot ja niistä nousevat assosiaatiomielteet ovat semanttisia, eivät loogisia!

Amerikkalaisten tuottajien pakkosyöttämä plot-dramaturgiakäsitys ja elokuvan kaupallistamisen ja brändäämisen tuotteistamisideologia standardisoidulla, brändejä tuottavalla plot-ideologialla on elokuva-alan suurin harha.

Suomessakin toistetaan epätoivoisesti ameikkalaista kaupallisuuden dramaturgiaa ja sen täysin väärinkäsittämää Aristotelesta. Aristoteles ei puhunut ensisijaisesti rakenteesta vaan jännitteistä. Rakenne voi vain auttaa jännitteidn rakentamista - mutta rakenne on täysin sekundääri olemus pohdittaessa ilmisun tapoja tuottaa jännitteitä.

Dokudraama

Dokumenttimainen draama, "dogme".

Keskeneräisyys on dokudraaman jippo, että katsoja joutuu rakentamaan havainnoistaan ja reaktioistaan hahmon, luomaan oman samaistumistapansa ja tsemppaamaan omien mielikuviensa varassa enemmän. Tietysti loputtomasti voi puhua mikä on dramaturgisesti virittävää keskeneräisyyttä ja mikä ei.

Mutta emootio ja hahmo ovat eri asia. Aloittelevilla käsikirjoittajilla tämä valitettavasti on sekoittunut käsitteenä ja hahmotustapana.

Jos katsojalle esitetään loogisesti intuitiivinen ja eheä hahmo mutta sillä on keskeneräinen, alustamaton tunnetila, niin katsoja saa tehtävän ja motivaation, jolla purkaa itse tunnetilan merkitystä ja rakentaa hahmoa vapaammin, vahvemmin ja loogisemmin omasta ihmiskuvastaan eikä kertomuksen luomasta ihmiskuvasta. Katsojan tunneitila voi olla hahmoon samaistuva tai hahmoa torjuva (vaikkakin psykoanalyyttisesti vastustava jainhoava reaktio ovat myös samaistumista, samaistumisen negaatiota ja aina katsojan omaan henkilöhistoriaan ja torjuttujen samaistumisten toiveisiin, odotuksien pettymyksiin liittyvää) .

Ihmiskuva on viritystila hahmoille, joka liittyy käikirjoittjan ja ohjaajan ihmiskuvaan.

Päähenkilö

Rakenne on (päähenkilön)
seikkailu, mahdollisuuksien avautumista ja rajautumista.

Päähenkilö ei ole kiinnostava ilman heikkouksia eli samaistuttava
sankari taistelee aina myös itseään vastaan.

Toiminnallinen Sankari voi olla eri hahmo kuin juonen kuljetuksellinen
ja samaistumisen päähenkilö.

Jokaisesta jenkkielokuvasta voidaan täten analysoida esille Oidipus-tarina.
Monet teoriat tähdentävät päähenkilön aktiivisuutta
mutta useat hienot tarinat (Oidipus) ja elokuvat todistavat, että
"kohtalon käänteet" on suurin juonenkuljettaja.


- kts Thelma
& Louise, Oidipus, M.A.S.H. (70-luvun katsotuin elokuva ja
dokumenttityylisen dogma-suuntauksen esielokuva), Tarkovskit yms.


Kohtalo luo päähenkilölle
tien ratkaisuun. Päähenkilön päämäärätietoinen,
"hallittu" aktiivisuus ei ole tärkeintä vaan
uskallus, reagointi kohtalon luomissa puitteissa, luonne,
samaistettavuus ja valinnat kertomuksen tilanteissa. Sankari on ehkä
hieman väärä käsite, inhimillisyyden esitaistelija
tai ihanneihminen ovat parempia määreitä. Kohtalo herättää
päähenkilössä suuria kysymyksiä ja hän joutuu
kohtaamaan suurta pimeyttä itsessään ja muissa, sitä
pimeyttä, mitä yhteiskunta ja ihmisten puuhastelut pitävät
poissa arkipäiväisestä tajunnastamme.
Päähenkilö on ihmisyytemme transferenssi rajatilassa (freudilaisittain
ajateltuna).


-Päähenkilön
/ käsikirjoittajan itsetietoisuus voi tappaa täydellisesti
katsojan mielenkiinnon (esim. Terminator III).



Vastahahmo

Päähenkilön
vastustaja,

tehtävän
vääristäjä, toiminnan estäjä tai

uteliaisuuden kohde >onkin monesti toiminnan generoija, toiminnan tuottaja
kerrontaan.

Vastahahmo on tekijänä
monesti käsitetty väärin: esim Juudas ei ole vastahahmo,
koska hän ystävänä tekee Jeesuksen pyynnöstä
yhteistyötä pelastaakseen Jerusalemin veriseltä mellakalta,
jonka tähden Jeesus päättää uhrata itsensä.
Lipevä, humanismiin ja välttämättömyyksiin verhoutuva
maaherra on saatanallisena, tunteettomana byrokraattina Jeesuksen todellinen
vastahahmo. Juudas on Jeesuksen hahmon kertautuma toinen sijaiskärsijä,
joka ajautuu myös itsetuhoon hirttäytymällä.

Vastahahmo luo toimintaa ja voi siis olla kannustaja tai kaivattu puuttuva
puoli, täydentävä hahmo. Vastahahmon tehtävä
voi vaihtua useaan kertaaan eri hahmoille.


Houkuttelijat
ts korruptoijat:

-Saatana ilmestyy erämaassa Jeesukselle houkuttelevissa hahmoissa.

-Jeesuksen
äiti moittii Jeesusta suuruudenhulluksi ja haluaa hänet
takaisin kotilieden ääreen mamin paijattavaksi.

-Darth Vader (dark father)



Sankari

Sankari ei ole aina
päähahmo. Monesti kertomuksen ensimmäisessä käänteessä
sankari on hahmo joka uhrautuu toisen puolesta ja herättää
varsinaisen päähenkilön toimintaan tarinan toteutumiseksi.
Sankari mahdollistaa päähenkilön muutoksen.



Sijaiskärsijä

Sankari tai apuhenki.
Kantaa esimerkiksi sankarin syntien, havaitsemattomyyden, sokeuden, pakkomielteiden, valheiden tms seuraamukset. Sijäiskärsijä on usein sankarin inhimillinen puoli eli kerronnassa on ihmisen perusolemus jaettu yhden, kahden tai useamman hahmon dramaturgiseen olemukseen. Sijaiskärsijä ikäänkuin osoittaa usein sankari jumalalliseen ja epäinhimilliseen toimintaan tähtäävän tehtävä hinnan. Tosielämässä supersankari sotilaat maksavat itse lopun elämää traumoina yli-inhimilliset toimintansa - kerronnassa sijaiskärsijä kantaa sankarin splittaantuneen identiteetin hinnan.





Emootio

Selittämätön
oleva, itsessään oleva, kokemusta jäsentävä jäsentymätön,
sisäinen koheesio, subjektin ehdottomuus. Samaistumisen ehto.




Anagnorisis

Tunnistaminen, tiedostaminen, tehtävän selkeytyminen . Hamartian jälkeen jos dramaturgiassa erillinen hamartia-hetki.



Muutoksen tai muutoksen tarpeen havaitseminen päähenkilön
kautta.

Anagnorisista ei tarvitse alleviivata, se voi olla vain esim päähenkilön
logiikan muuttuminen.

Henkilö voi tulkita konfliktin aivan uudella tavalla, jopa päinvastaisella juonen muttvalla tavalla; viholliskuvan muuttuminen, tavoitteen muttuminen.



Tai itseoivallus.

Romahtaminen, Valaistuminen.


Pelkojen toteutuminen. Tehtävän hoksaaminen.

Roolin hyväksyminen lopulta.

jne

Päähenkilö
tunnistaa omat pimeät/tiedostamattomat/torjumansa/pahat
piirteensä, epätoivoisen pakkomielteisen hybriksensä (mm.
muiden asettaman roolitoiveen esim vanhempien asettaman) tai jopa osallisuuden
pahaan (jota periaatteessa vastustaa).

Oikeaoppista anagnorosiksen paikkaa dramaturgisesti on spekuloitu 2400-vuotta
mutta... hällä väliä. Tärkeintä on pitää
katsoja jännitteissä ja varpaisillaan tai kyselevänä,
uteliaana taideteoksen edessä ja sisällä.



Rakenne

Rakenne
on juonen
puitteet, kuin taulun kehykset. Rakenne on myös avuttoman ammattilaisen
hätäsana huonon juonen peittämiseksi. Jos joku korostaa
juonen minuuttitarkkuutta jonkin esikuvaelokuvan tai jenkkikeinosäännöstön
mukaisesti, on tämä tuotanto keskinkertaisuuden juhlaa. Tärkeintä
on aina laatu eli juoni ja mielenkiintoinen tarina, ei kellopelitaktiikka,
ei mittailu. Juonen dynamiikka seuraa ennen kaikkea päähenkilön
dynamiikkaa ja katsojan samaistumista päähenkilöön.

kts Fight club
(vrt Oidipus!)



Kerronta

Tyyli. Tyylin määrää
ensin subjektipositio (onko kertojahahmo minä-muotoinen tai ulkopuolinen
silmä). Kerronta määrää rytmin ja rytmi on kunkin
tyylin taustaehto. Jokin kohtaus voi olla kiihkeä ajantiivistys,
jokin viipyilevä, sekunttejakin minuuteiksi venyttelevä - rytmikin
kertoo jotakin katsojalle, aina.

kts Tarkovski, Kaurismäki-elokuvat, Fight club





interviewer

-So was grappling something you did before writing the book?

Palahniuk

-No, just being angry was what I did before writing
the book.






Fight
Club - A Ritual Cure For The Spiritual Ailment

Of American Masculinity




A chat about the novel "Fight Club" CNN




Idea

Idea ei ole tarina.
Lataavat jännitteet, hahmon karakterisoivat jännite-/luonnedikotomiat.
Tavoitteen määrittelevät lähtökohdat. Emotionaaliset
puutteet hahmon luonnekarakteerissa, motiivien motivoivat tekijät.

Tarina tarvitsee idean, muuten tarinasta tuotettu kertomus on vain kaavojen
ja konventioiden luoma kopio. Idea on käsikirjoittajan persoonallinen
näkökulma elämän ilmiöön. Idea tarvitsee
tyyliratkaisun - ilman selkeää tyylitajua ja -rohkeutta idea
häviää vastaanottajalta ja silloin vain muoto täyttää
ilmaisukeinot - alkuperäinen idea häviää, kun tyyli
ei tue sen sisäisintä olemusta.


Esim. jos Hamletista
tehdään action-elokuva: tuottaja pelästyy katsojan vastuuta
ja haluaa alleviivata selkeästi ja aivottomasti "konflikteja".



Hybris

Jumalattoman suuri itsetunto, sankarin muutosidentiteetti, seikkailuun lähtö ilman
tilanne-/voima-analyysiä - valheellinen yli-ihmisyys, itsenä
pakeneminen elämää suurempiin seikkailuihin. Aatamin ja
Eevan uhittelu luojan kaltaisina ilman luojan voimia - "syön
mistä puusta tahansa". Hybris tekee sankarista sankarin, sitä
tarvitaan mutta sitä pitää välttää.

Hybris - Elämää
suurempi ego, dramaturginen käsite freudilaiselle elämänhalun
libidolle. "Minä otan mitä haluan" "Minä
olen sitä mitä minä haluan olla" - varjonsa pakeneminen.


Fight
Club on ns Hamlet-elokuva, jossa Hamlet-idea on rohkeasti esillä
kirjoittajan oman elämänkokemuksen ja fantasioiden läpi
esiintuotuna.

Mikä on
siis Hamletin ydin freudilaisittain ajateltuna?

Todelliset aggressionsa peittävä päähenkilö
kieltää originaalin isävihansa ja kohdistaa ne muihin
isähahmoihin.

Hybris on aina myös itsetuhoista, koska henkilöhahmon omakuva
on vääristynyt - se ei ole realistinen.

Jackin hahmon kautta Hamletin mustasukkaisuus ammutaan freudilais-ballistiselle
radalle: Jack projisoi ja hallusinoi alter egoonsa katkeruutensa ja
kateutensa: Hamletilainen itsetuhon sykli ja paranoija tulee tavallaan
selkeämmin katsojalle esille kuin alkuperäisen "isäpuoli"
oidipus-kompleksi-asetelma.

Alkuperäisen
Hamletin "isäpuoli"-hahmo on freudilaisittain nähtävä
pojan/katsojan torjutun oidipaalisen isävihan ja -kateuden ruumiillistumana
ja oidipaalisen jännitteen ja pelon purkautumisena.

Hamletkin on siis Oidipus-tarinan toisinto, kuten jokainen väkevästi
rakennettu draamaelokuva, jossa "ihminen toteuttaa pelkojaan, koska
projisoi pelon kohteet itsensä ulkopuolelle". Oidipus-kompleksi
on siis tavallaan jokaisen ihmisen jännitteisten psyykeprojisioiden
ja torjuttujen jännitteiden arkkityyppi - mitä enemmän
ihminen kieltää "pimeät" voimat ja viettiyllykkeet
itsessään, sitä karmeammat seuraukset. Onkin sanottu,
että lapsen kasvattaminen ihmiskunnan ulkopuolelle ja ihmiskuntaa
tuhoavaksi vimaksi tapahtuu kasvattamalla lapsi mustavalkoiseksi moralistiksi,
vanhempien ahdistuksen käänteiseksi moraaliprojektioksi on
pahinta, mitä lapsen psyykelle voi tehdä.

Jack toteuttaa myös
kristillistä (apokalyptista ja profeetallista) mysteeriä ja
myyttiä: hylkäämällä/kadottamalla itsensä
löytää itsensä. "Israelin Jumala on autiomaan
Jumala".



Initiaatio

Initiaatio on rituaalinen hybriksen purkaminen. Yksilö liitetään yhteisöön.

Initiaatio sisältää usein häpäisyjä, joilla yksilön oma tahto riisutaan ja häpäistään. Sivistynyt initiaatio korostaa yksilön omaa tahtoa yhteisön rituaaleissa. Käisikirjoituksessa ja kerronnassa initiaatio tarkoittaa yksilön sokeuden paljastamista yksilölle.



Hamartia on hetki jolloin yksilön tietämättömyys tai välinpitämättömyys "todellisuuden", "totuuden", inhimillisyyden tai yhteisön vaatimuksista huipentuu kerronnassa. Yksilö joutuu törmäyskurssille itsensä ja tapojensa kanssa ja ensin yleensä yhteisön kanssa. Initiaatiota voi kutsua tietoiseksi ja vastuulliseksi kasvamista. Tai ainakin katsoja näkee, että päähenkilö joutuu tarinan jälkeen tekemään johtopäätöksensä tietoisena ennen tiedostamattomasta elämänhallinnan tarpeista.



Teema

Idean karsina. Muodon
alkumuoto.

Idea ei saa rellestää
vapaana vaan sinun on valittava temaattinen suunta ja ilmaisukeinojen
yhteneväsisyys ja lineaarisuus. Teema on ideoita koostava:
"Timppa huomaa että ei ole enää nuori kun huomaa x
ja tapahtuu y jne". Timon kuvaaminen olisi turhaa ilman Timon teemaa.
Koostamista ei ole ilman karsintaa ja valintaa. Turhat teemankäsittelyt
syövät vastaanottajan mielenkiintoa ja uteliaisuutta.



Skeema

Metateema.

Teeman alkumuoto.

Yhtenevyydet usein johonkin myyttiin.


"Me kaikki
kuolemme joskus".

"Miehen rakastama nainen paljastuu miehen äidin kaltaiseksi
ja mies pettyy/raivostuu".

"Jokainen mies on Odysseys - valloitettuaan naisen haluaa etäisyyttä
naiseen".

"Ihminen haluaa uutta mutta pelkää uusiutumista".

Metateema on aina
jotakin myyttistä, mystistä, repivää, kaikenkattavaa,
selittämätöntä, kontrastista.



Lineaarinen/non-lineaarinen

Lineaarinen, yhden
linjan suora esitys. Käsikirjoituksen muoto on aina lineaarinen,
on ensimmäinen sana ja viimeinen sana. Kuitenkin kertomus voi olla
epälineaarinen esim käytetään takaumia. Oidipus-tarinaa
parempaa non-lineaarista tarinaa ei ole keksitty (vanha kuningas pohtii
kuka on valtakunnan suurin synnintekijä ja vastaus löytyy hänen
lapsuudestaan, hänestä itsestään ja vanhempien taikauskoisuuden
tuottamasta itsetoteutuvasta ennustuksesta). Ensimmäinen ja paras
käsikirjoitus kulttuurihistoriassa, 2500 vuotta kirkkain kuvaelma
ihmismielen pimeästä puolesta.



Draama

Jaettu ja tunnistettava kokemus dramaattisen kerronnan kautta.

Laimennettu, viihteellistetty tragedia.

Tarinaterapiaa, viihdetragediaa,
kevennettyä tragediaa, jossa ihminen pyrkii itseymmärrykseen
positiivisen samaistumisen kautta, pystyy suhteuttamaan omia viettejään,
traumojaan ja neuroosejaan muiden kokemuksien kautta. Hyvä tragedia
pyrkii havainnollistamaan traumatietoisuuden välttämättömyyden
todellisten taustaongelmien ymmärtämiseksi.




Hamartia

Kohtalokas
valinta tai toive. Tietämättömyydestä tai uhmasta
johtuva kohtalokas erehdys (Oidipus). Voi olla vain kontrastinen toive
esim suunnitelma tulevaisuudesta ennen onnettomuutta tms. Opetuslasten
hamartia oli luulla Jeesusta sotilasvallankaappauksen johtajaksi vaikka
hän oli kärsimysmystiikan profeetta.



Käänne

Käsityksen muuttuminen, uusi tieto, onnettomuus, uusi asetelma, itsetunnon liiallinen
esilletuleminen ja sen romahtaminen, vanhan systeemin romahdus, epätietoisuuden
purskahdus, epäilys, mielikuvan käänteistäminen, yllättävä
muutos. Käsikirjoituksessa yleensä kaksi käännettä,
jopa 1-4. Ensimmäinen käänne usein hamartia. Toinen peripetia,
täyskäännös, epätoivon avain, loppuratkaisun
mahdollisuus.



Katharsis

Sielun ylevöitys,
yhteisen kohtalon tajuaminen, ritualistinen teatteri, rituaalinen tabujen
kokeminen eläytymisen ja pelkojen kautta.


Chaplin-komediaelokuvissa
katharsis on hyvin yksinkertainen: kulkuri säilyy älyttömistä
yrityksistä hengissä, ehkä voittaa tytön sydämen.
Alunperin katharsis on tarkoittanut kaikkein pahimman tapahtumista tragedia-näytelmässä
- katsoja voi ajatella "Huh, minun elämäni ongelmat ovat
pientä tuon rinnalla". Moderni katharsis aiheuttaa ihmisessä
empaattisuuden kasvua, ymmärrystä ihmisen kohtoloon vaikuttavista
tekijöistä.



Plot

Juonen oleelliset
osat.

Hamletissa esim. sisaren kuolema > plot: Hamletin pelot ja katkeruudet
saavat aiheen tulla esiin. Myös Hamletin itsekriittisyys vähenee
(Hamlet torjuu oman mielentilansa aiheuttaman vaikutuksen, osallisuutensa
Ofelian kuolemaan), mikään ei enää estä kostoa.



Teemat

Teemat
tukevat Plotteja



Analyysi

Tarinen metatason
esiinkaivaminen esim psykoanalyyttisellä otteella tai rakenteen hahmottaminen:
jännitteiden kasvu ja jännitteiden purku. Jos hahmo ei kasvata,
pura tai "vastusta" jotakin jännitettä, hahmo on tod.näk.
turha roolihahmo.



Karsinta

Analyysin jälkeen
hyvä käsikirjoittaja karsii eli tiivistää hengentuotteitaan.
Karsinta on skeeman toteuttamista valituilla teemoilla.



Mielikuvakuljetus

Nykyinen runous on
yhä visuaalisempaa mielikuvakuljetusta. kts Kjell
Westö



Piiska

Nautintoa vai pakottavia
mielikuvia, tuskaa? Kummalla ajat katsojaa eteenpäin kohtauksessa,
tiedä se. Viihdytät tai kiihdytät. Tai kumpaakin, mutta
painotuksen ja tarkoituksen tiedät sinä kirjoittajana - ja suunnan.



Seuraamus

Seuraamus edellyttää
syyn - syyt voivat painottua vasta seuraamuksissa mutta ne on kuitenkin
oltava katsojille/lukiijoille ensin esiteltynä.



Paradoksi

Kutkuttava kunigasjännitys,
ristiriita, joka yhtäaikaa ei tunnu oleelliselta mutta vaikuttaa
oleellisimmalta. Olemassaolon käsittämättömyydet.
Yhtäaikaa ihmisen samaistumisen kyky ja pettämisen kyky, kolikon
kaksi puolta. Valinnan käsittämätön vapaus ja vapaudettomuus
elämäntilanteissa ja houkutuksissa.



kts Oidipus



Komedia

Suhteeton paradoksi.


Dario
Fo on keskiaikaisen perinteen mukaisesti yhdistänyt tragedian
ja komedian mustan hirtehiseksi komediaksi.
Itse paavi yritti estää Dario Fota saamasta Nobelin kirjallisuuspalkintoa
hänen "koomisen kyynisyytensä" ja kriittisyytensä
takia.

kts Mysterio
buffo.



Tragedia

"Kohti tuhoa",
tuhon ja tuhoavien psyykenvoimien mahdollisuus ja ymmärrys rituaalisen
tiedostamisen kautta.

Järkyttävä paradoksi, ilmiöitä, kokemuksia ja asioita kyseenalaistava ja suhteuttava
esitys.


Miksi hyvällä
tragedialla on positiivinen katharsis, vapautava voima katsojan
elämysmaailmaan? Miten hyvän tragedian voi määritellä?

Tragediassa seurataan
kohti tuhoa päähenkilön pyrkimyksiä saada elämälleen
täytyymys. Mutta ihmisen hybris SEKÄ kohtalo tekevät suunnitelmallisen
elämän mahdottomaksi. Tragedia ei ole mieletön.



Pianonopettaja-elokuvan
(käsikirjoittaja sai Oscarin) tarina kertoo yli menneestä
rakkaudesta, lähimmäisriippuvuuden mustista voimista.

Oidipus on Sofokleen
käsittelyssä tullut tiukaksi uskontokritiikiksi: vanhempien
sokea luottamus pappiin/ennustajaan johtaa itsetoteutuvaan ennustukseen.

Tragediaa voi sanoa
alkukantaiseksi terapiaksi. Kaikki voimalliset, alkuperäiset rituaalit
ovat käänteisiä rituaaleja eli uuteen syntymistä
vanhasta pois. Ihmiskunnan kulttuuri perustuu ritualistiselle ajattelulle,
prosessiiviselle ihmisyyden määrittämiselle vaiheiksi
ja matkaksi tuhoavien ja rakentavien voimien keskellä. Tragedia
on alunperin rituaali, jossa ihminen kohtaa pahimmat pelkonsa. Uhrikulttuuri
on jokaisen kulttuurin taustalla. Ihmisen psyykettä rasittavat
eniten epämääräiset, ahdistavat, määrittelemättömät
ja kohtaamattomat pelkoblokit.


Aivan kuten modernissa fobiaterapiassa,
ihminen laitetaan dramaturgiassa  kohtaamaan omat pelkonsa ja määrittelemään
ne, jotta niistä voi vapautua.

Hyvä tragedia eskaloi dramaturgialla, asetelmalla ja prosessilla
pahimmat pelot todelliseksi:

katharsis on äärimmäisten pelkovisioiden kohtaamista. Suomalainen kulttuuri on täynnä uutistarinoita "Äiti tappoi lapsensa", " Mies piti vaimonsa ruumista
viikon olohuoneessa" - pahimmat pelot voivat todellakin toteutua
tässä maailmassa ja ne on jokaisen hyvä kohdata omassa
tajunnassaan, jotta ei joutuisi torjunnan ja psykoosin kierteeseen
omassa elämässään, tai jäädä "vain"
pelkojensa vangiksi.


Freudilainen tulkinta
lähtee ihmisen omasta vaistonvaraisesta terapiasta,
eli viimeistään unissaan ihminen yrittää viestittää
itselleen, mitä torjuu ja mikä on lukinnut henkisen kehityksen.
Torjunta on tietoisuuden rajaamista ja henkisten voimien lamaantumista.
Ihmisen voimakkain, yleisin ja tärkein psyykkinen prosessi on
torjunta, kun ihminen ei pysty jäsentämään kokemustaan
persoonansa osaksi.

Länsimaiset sadut

ovat äärimmäisen aggressiivisia - ne vapauttavat kuulijan
kokemaan piilotetun vihansa, asemansa, voimattomuutensa ja pelkonsa. Lapsi kokee
persoonallista eheyttä tarinan salliessa hänen kokea vihantunteensa
äiti- ja isähahmoja kohtaan sekä todentaa tuhoavien voimien
todellisuus todelliseksi, kuten myös pelastavien voimien.


Jokainen peli ja
urheilutapahtuma on rituaalinen konflikti. Draama on peliä. Ihmisen
itseymmärrys tapahtuu jäsentämisen kautta ja jopa psyykkiset
prosessit tarvitsevat jäsentyäkseen konflikteja.

Mm. murrosikä
on väistämätön vaihe terveen psyyken rakentuessa
ja jos sitä ei sallita, esim. vanhempien manipuloima ja pakottama
lapsi pysymään "kilttinä lapsena", ovat seuraamukset
kammottavia psyyken epätasapainon muodossa.

Masennus

on psyykkisenä latauksena tragedian tavanomaisin olemus "epädramaattisessa"
muodossa: kätkettyä ja torjuttua väkivaltaa (vrt vanhempiensa
hylkäämä ja pelkäämä Oidipus-lapsi); jokainen
lapsi, jonka itseilmaisu kielletään lapsena turvautuu depressiiviseen
itseymmärrykseen eli syyllistää itsenä kaikesta
kokemastaan.

Katharsis on

vapauttava kokemus tragedia-taiteesta, antipsykoottista, persoonallisuuden
voimavaroja uudistavaa, itseymmärrystä lisäävää,
splittaantuneen tajunnan esilletuontia. Katharsis tuo selkeästi esille
ihmisen taistelun ja tuhon elementtien dramaattisen vaikutuksen ihmisen
elämään ja tulevaisuuteen. Väkivaltaviihde-elokuvat
eivät ole katharttisia vaan splittaanutumista, hyvän ja pahan
projisoimista ilman ymmärrystä ja traumatietoisuutta.


Oidipus-tarinassa
kohtaamme pahimmat painajaisemme ja perverssit pelkomme - vanhemmat pelkäävät
lapsensa tuhoavan heidän tulevaisuutensa ja toteuttavat itsetoteutuvan
ennustuksen antaessaan pelolleen vallan ja lapsi tuhoaa vanhempansa, jotka
ovat suistaneet hänet pelon ja väärän identiteetin
kierteeseen.


Suomalainen kulttuuri
ei ole katharttinen vaan depressiivinen: esim vanhoissa suomalaisissa
saduissa ei ole "sallittu" vanhempien tappamista tai tuhoamista,
kuten keskieurooppalaisissa saduissa. Kehtolauluissa kuolema on yleisin
teema. Kalevala sisältää itsemurhia, nuuoruuden halveksuntaa,
omiin heimojäseniin kohdistuvaa väkivaltaa ja kamppailua (ylpeä
vanha ukko Väinämöinen runonlaulajien alter egona) -
enemmän kuin muissa saagoissa. Ei ihme, että olemme itsemurhakulttuuri.

Suomessa ei ole tuotettu
yhtäkään ainoaa aitoa tragediaelokuvaa. Really? Really.


-Kahdeksan surmanluotia:
vain yhden henkilön psykologinen umpikuja

-Paha
maa: vain sarja pahoja tapahtumia ilman henkilöiden kehittymistä
ja katsojan samaistumisen luomista.

-Kaivo:
limbojen limbo hahmottomana pahoinvointidraamana ilman mitään
jännitteitä.

Aito tragedia ei

ole itsestäänselvyyksille rakentuva.

Tragedia on oivallus ihmisyyden dualistisuudesta: etenemisen ja saavuttamisen
motiivit voivat olla joko tuhoavia tai rakentavia - ilman itseymmärrystä
elämän ja mielen perusvoimat ovat tuhoavia.


Puhtausajattelu liittyy ihmisen uskonnolliseen olemisentapaan, jolloin ihminen etsii
maagisesti merkitystä ja vapautta. Niin natsi-Saksa, Naurusaarten
muinaisuskonta ja Maya-kansan uskonto kulkivat itsetuhoisaan sykliin
pakkomielteisessä puhtaus- ja uhriajattelussa. Nyky-yhteiskuntamme
tehokkuusajattelu lähenee tätä sykliä.

Uni

Kauheimmat pelot,
piilotetut tunteet, käsittelemättömät traumat, torjutut
näkemykset ja noloimmat toiveet vierailevat muuntuneessa tietoisuudessa
ihmisen tajunnan laajimmasta osasta, alitajunnasta. Joka uniaan pelkää,
se itseään pakenee.


Ihmisen yliminä
eli hillitsevä, sublimoiva sensoriminä muodostuu sosiaalistumisen
kautta. Unissa ihminen käsittelee konfliktejaan toiveidensa ja
"kelpavuutensa" suhteen.

Vietit ovat aina
konfliktissa yliminän rajoittavan ja suhteellistavan toiminnan
kautta. Alkoholihumala on ns suggestiotila, jossa haetaan suorempaa
kosketusta vietteihin tai torjuttuihin tunnetiloihin. Juominen on kulttuurimme
halpa draaman korvike: psykodraaman harjoitustapa ja sellaisena vastuuton
ja tehoton, koska humaltunut ei prosessoi alitajuntansa sisältöä
vaan tuottaa sen vain esille.



Sublimaatio

Suoran, välittömän
tyydytyksen torjunnan omaksuminen. Sublimaatio on sivistyksen perusprosessi
yksilön omakuvan sosiaalisessa ehdollistamisessa. Perusvietit muuntuvat
palvelemaan abstraktempia toimintoja. Ihminen suuntaa viettienergiaa kulttuurin
määrittämien puhtaus- ja kelpaavuusarvojen mukaan. Häpeän
tunteminen on yksinkertaistettuna negatiivista hyväksytyksi tulemisen
prosessia. Ihminen voi ehdollistua positiivisen palutteen ja esimerkin
kautta vaikkakin häpeäladattua sublimatiota on käytännössä
mahdoton täydellisesti vältää kasvatuksessa.


Turhautunut ja torjuttava
seksuaalisuus ja sen toteutumisimpulssit suunnataan yksinkertaistettuna
urheiluun, vaatteisiin, autoihin, ihan mihin tahansa. Kulttuuri erotisoi
esim aseet, jotta miesten kyky yhteisön puolustamiseen olisi nopeasti
aktivoitavissa. Psykologia on aina sosiologiaa, semantiikka on aina
osa näitä kahta ihmistieteiden suurta kenttää.

Kulttuuri on aina
kasvatuskulttuuria tavoista ja itseilmaisun tavoista, missä lapsi
oppii olemaan hyväksyttävä.


Sublimaatiota

- monogamisuus hyväksytyn parisuhteen ylläpitämiseksi

- väkivaltaiset videopelit ja elokuvat aikuiselle aggression
purkamistapa (lapselle ne voivat olla tuhoisaa samaistumis- ja matkimisprosessia)



Häpeän
tunteminen on usein jopa sublimaation torjumista eli häpeäkonfliktia,
joka lukitsee viettienergian aika tuhoisin seurauksin.




Elokuvien sallima
kokemus seksistä, kostosta, voimasta ja väkivallasta on
ei-repressiivisen (suoran) tyydytyksen simulaatiota eli voi jatella,
ettei se ole sublimaatiota vaan virtuaalista suoran tyydytyksen simulointia.
Voidaan todeta, että elokuvat voivat parhaimmillaan auttaa ihmisiä
ymmärtämään sublimaation tapoja psyyken jäsentyneessä
identiteetissä. Itseymärrys ei pura sublimaatiota vaan helpottaa
ns dikotomiakonflikteja, neurooseja ja psykoottisia persoonan kapeutumisia.



Humanistinen ihmiskäsitys

Vapaa ja kehittyvä
ihmiskuva ihmisen tarpeiden kautta ilman ideologiaa.

Käsitys, jonka mukaan ihminen on vastuussa itsestään ja
valinnoistaan ja pystyy itseymmärryksen kautta kunnioittamaan toisia
yksilöitä.


Perustarpeet ovat
tärkeitä edellytyksiä mutta eivät päämääriä
ihmisen elämässä. Ihmiset ovat ainutkertaisia persoonansa
sallimalla kokemusmaailmalla mutta syvimmällä tasolla samankaltaisia.



Samaistuminen

Emotionaalisen samaistumisen/samankaltaisuuden kokemus.



Dikotomiat

Rakenneanalyysissä
on tärkeintä löytää semanttisesti oikeat dikotomiat
(ei jäykkiä mielikuvamalleja pop-kulttuurista), joilla jännitteet
on rakennettu. Ihmisen aivotoiminta on jo neurologisesti todistettu dualistiseksi,
dikotomioita, vastakohtamielikuvia muodostavaksi ja hierarkkisesti "leimaavaksi",
tyypitteleväksi prosessiksi: arvioimme kaiken arvon ja luokituksen
ainakin alitajuisesti.


Vastakohtakäsitteet
mm.:


Hyvä / Paha

Vahva / Heikko

Uskollinen / Uskoton

Ilo, jakaminen, samaistuminen / Kateus

Yhteys / Viha

Päämäärätietoinen / Eksynyt

Autuas / Piinattu

Valo / Pimeys



Episodielokuva

Avoin alku, avoin
loppu. Jännitteet hahmoissa, ihmiskuvauksessa, persoonien jännitteiden
esiintuomista. Ei yhtä vallitsevaa juonta, ei välttämättä
päätöshuipennusta, kuvaelma tilanteesta, kulttuurista,
mielentilasta, saman tapahtuman vaikutuksista eli seuraamuksista eri ihmisten
elämässä.

Dokumenttielokuva on pala todellisuutta mutta valittuna ja rajattuna tietysti
manipuloitua todellisuutta. Draaman lakien pakottaminen tuotta joskus
vääränlaista manipulaatiota. Manipulaation pitäisi
olla läpinäkyvää, ohjaajan aikeet tulisi olla avoimesti
katsojan luettavissa.

Dokumenttielokuvan
muodosta on aina riidelty mutta sen tulisi olla vapaa, ikäänkuin
ohjaajan suhde aiheeseen. On turha kuvitella objektiivista dokumenttielokuvaa.
Ohjaajan intohimo on oltava avointa.

Lyhytelokuviin sopii
useinmiten episodimaisuus, katsojalle ei mahtipontisesti alusteta dramaattista
jännitetä eikä katsojaa vapauteta loppuratkaisulla, vaan
katsoja saa oivaltaa ja vetää johtopäätöksiä
mahdollisimman vapaasti. Elämänmakunen juoni.


kts Shortcuts,
Andrei Rublev,
Stalker, MASH, Bergman
in elokuvat



Kuoro - Moraliteetit

Kreikkalaisen tragediaesityksen
selittäjinä ja moraaliajattelun esilletuojina toimi kuoro-osuudet,
joissa laulettiin tunnetiloja, vaaratekijöitä, kohtaloa ja seuraamuksia
selkeästi. Jenkkielokuvassa esim. ironinen mainos tai yli-innokas
tiedemies geeniteknologian etujen puolesta kertoo tarinan todellisen uhkatekijän.


Voit
kirjoittaa tarinan ensin
novelliksi, muokkaa siitä käsikirjoitus (tapahtumat, toiminta,
dialogi). Käsikirjoituksen tapahtumien kuvaamisessa älä
käytä adjektiiveja.



Myytti

Tarinoiden tarina
itseymmärryksemme taustalla. Ihmisyyden paradoksaalisuuden ydintä,
tiedostamisen kipeydestä ja ihmisen duaalisuutta kuvaava alkutarina.
Esim. itsenäistyminen vaatii turvallisuuden tuhoamista, pimeään
hyppäämistä, vanhan roolin jättämistä.

Oidipus-tarinan eli vapauden tuoman tuhon tarinan, kapinatarinan voi tavallaan
analysoida esiin jokaisesta myytistä. Jokainen kreikkalainen taru
kertoo jollakin tavalla kapinaa jotakin jumaluutta kohtaan.

Jungin mukaan alitajuntamme
on jäsentynyt myyttisesti: kehityksemme seuraa/tuottaa erilaisia
arkkityyppejä, jotka ovat ihmiskunnan kehityksen perushahmoja, identiteetin
"esikuvia" tai päämääriä.


Myytti esimerkki:
syntiinlankeemus (jumala luo jumalankuvia ja kieltää heitä
olemasta itsenäisiä ja luovia jumalia ja syntiinlankeemus
on väistämätön)

Tarina vs myytti
::

Nokia / Sampo

Geeniteknologia
/ Pandoran lipas

Syrjähypyn
jännitys, houkutus / Paratiisin käärme

Alastonta
teinitouhua kauhuelokuvan kauhujakson alussa / Punahilkan
sivuretki polulta ja suden kohtaaminen

Jeesuksen
kuolema, kuolematon sankari / Gilgamesh-sankarin kuolemattomuuden
saavuttamisen halu ystävänsä vuoksi

(Gilgamesh on maailman
vanhin eeppinen, kerronnallinen myytti)

Tarinat
ihmisen epätoivoisesta halusta hyvyyteen / Oidipus, Gilgamesh


(Lemminkäinen
= Suomen Oidipus)




Kuoleman pelko

Viisauden alku



Kuolema:

Haastaja






kirjoittaja, ohjaaja, kouluttaja

Arhi Kuittinen
ohjaaja, mediakouluttaja




arhimail@gmail.com

-kaikki
tekijänoikeudet tämän esityksen muodosta

-printtaaminen ja kopioiminen kielletty ilman sopimusta

-do not copy or print, all copyrights reserved

- author Arhi Kuittinen, Finland










MYYTTI JA IDENTITEETTI

PIERROT LE FOU HULLU PIERROT


Orion Kava Ranska/Italia Godard
1965.

Jean-Paul Belmondo, Anna Karina, Dirk Sanders.



DVD Moviemail








Joku kuuluisa filosofi tuomitsi
"Viimeisen
hengenvetoon"
-elokuvan
sukulaistuotannon "Hullu
Pierrot"- elokuvan eurooppalaisen kulttuurin ja etiikan rappion pahimmaksi ilmenemismuodoksi
- ja että elokuvan julkaisua ei tulisi sallia ihmismielen ja sivistyksen
suojelemiseksi.

Hullu Pierrot on muunnelma
ikivanhoista trickster-saduista. Hilpeän ilkikurinen häpeämättömyyden
puolijumala, joka koettelee ihmisten arkijärkeä ja säädöksiä. Lähes
jokaisessa kulttuurissa trickster, joka vetosi ihmisten ahneuteen
ja omahyväisyyteen, jujutti omaksi huvikseen kaikkia, jotka olivat
jujutettavissa. Maailman vanhin ja ensimmäinen eeposromaani,
Gilgamesh, kuvailee myös Hullun Pierrotin alkuserkkua Enkidua,
joka on myös omalla tricksterimäisellä amokreisullaan Gilgameshin
kanssa vapautuakseen yhteisön säännöksistä - ja kuolemasta. Villimies-Enkidun
tehtävä on vetää kuningas Gilgamesh ihmisten tasolle ja G löytääkin
uuden elämänilon, paratiisillisen villiyden. Vapauden piknikin hintana
on kuitenkin sitten kuolema; sumerilainen
Gilgamesh-eepos onkin Tooran/VT:n paratiisikertomusten alkulähde.

Engidu on ensimmäisen sivistyskaupungin sivistyskuninkaaksi voidellun
Gilgameshin ystävyys, ns ihmisyyden villi puoli, joka on tuomittu
kuten Gilgameshin hurmio, sivistyneen ihmisen kaipaus Enkidun impulsiivisesta
alkuvoimaisuudesta. Gilgameshista tulee ikuisen elämän tavoittelun
jälkeen paratiisista karkoitettu, kuolemalla merkitty ja sivistyksellä
sidottu Aatami. Gilgamesh-eepos on myös kaikkien hollywood-asetelmien
äiti, juuri mitä samaa Godard tavoittelee omassa karnevalistisessa
mies, pyssy ja nainen-saagoissaan.

Gilgamesh-eepoksen ydin on kahden kaveruksen villi ystävys ja yhteinen
rakkaus hyväsydämiseen huoraan. Mitä muuta hollywood-genreen voi
enää toivoa?

Venäjällä vuosisatojen ajan
salassa vaikuttanut Hlystien
lahko ortodoksisen on ollut
kirkon raivoisan vainon kohteena. Maailmanhistorian kuuluisin auktoriteettien
ja yhteiskuntaluokkien halveksija Grigori
Rasputin sai alkuvaikutteensa ja ihmiskuvaoppinsa Hlysteiltä. Hlystien
mukaan ihminen valaistui vain tekemällä syntiä. Synti on
ihmisen perusolemus ja jos ihminen kuvittelee olevansa synnitön
hän ei voi pelastua. Tekopyhyys oli heille suurin "farisealainen"
synti, Jeesuksen pyhän vihan keskipiste. Armoa pystyi anomaan vain
ihminen, joka ei voinut sanoa olevansa synnitön ja henkinen. Perisyntiin
uppoaminen ja porvarillisen kulissinäytelmän täydellinen
kaataminen merkitsi Jumalan hullujen antautumista vain Jumalan
armoon.

Yhteisöllinen, kommunaalinen orgia "ehtoollisena" oli myös
luopumista yksilökeskeisestä nautinnosta ja rajojen pystyttämisestä. Kärsimys ja hurmos olivat
syvin paratiisin lankeemuksen kokemus, joka oli koettava, jotta
pystyi syntisenä paratiisista karkotettuna vastaanottamaan Jumalalta
armoa. Jollain oudolla logiikalla tämä oppi on lähellä Lutherin
oppia armosta ja naamarien pudottamisesta. Täydellisyyteen pyrkiminen
esim munkkilupauksella oli Lutherin mielestä jumalanpilkkaa.

Rikos ja rakkaus elämän (ja
turhautumisten) intensiivisimpinä dekonstruktioina
on "Hullu
Pierrot"-elokuvan
vino ja houkutteleva paralleelianalogia viihteellisyyden ytimestä,
viihteen pseudoidentiteettien ytimestä. "Rikos
ja rangaistus" kirjassa Dostojevski
käsittelee rikosta rakkauden
puutostilana, Godard taas niitä toinen toisiaan täydentävänä kulttuuriorgasmina, täyttymyksen
apokalyptisenä ja amoraalisena päätepisteenä. Turvallisen
elämän rikkominen ja sen
kautta estoton vapautuminen impulssikontrollista on se perusfantasma,
jota länsimainen ihminen hakee amerikkalaisesta elokuvasta/mediaviihteestä.
Bollywoodin elokuvissa taasen yhteisön perinteisten fantasioiden
toteuttaminen on niiden elokuvien perusfantasialataus, yhtenäiskulttuurin
julistavana konstruktiona, hieman eri kulttuurifunktiossa. Godardin väkivaltaviihde-eksistentialismissa
ihminen muodostaa idntiteettiä vain toiminnan kautta - ei olemisen
kautta.

Oleminen sammuu ilman konfrontaatiota
juurettoman identiteetin hahmoilla - Aivan kuten Samuel Beckett:in
"Huomenna
hän tulee", Waiting
for Godot (kts Wikipedia), näytelmässä. Mikään muu opus ei ole niin kaikin tavoin vastakkainen
ja käänteinen mm. Gilgamesh-eepokselle (ja Godot:ille) kuin Uuden
testamentin Ilmestyskirja. Kun myyttisestä tarinoinnista tehdään
kirkkoisien uskontopoliittista vihaideologiaa, kostoteologiaa, pelotteluismiä
ja henki-ruumisajattelun uusplatonilaisen täydellistä splittaamista,
ei voida olla kauemmaksi eksytty myyttisestä mysteerisymboliikasta
ja uskosta.





Waiting
for Godot-käsikirjoitus pdf English play script



Cambridge University Press
pdf: PIERROT LE FOU




.








Kieslowski, Valkoinen ja Sininen



Sinisessä on aivan samaa hyväksikäytön ja toisesta hyötymisen kritiikkiä ja symbioottisen rakkauden problematiikkaa kuin Valkoisessa, vain tyylitellyn siirappihunnun alla.

Päähenkilö Julie on tehnyt nimetöntä työtä säveltäjänä ja jonka työstä kunnian julkisuudessa on hänen miehensä ottanut itselleen kuin kasvot peittävä loisolento. Julie uskaltautuu vihdoinkin täydeksi ihmiseksi elämään omaa elämäänsä ylpeänä ja omaäänisenä ilman jumalallisen isähahmon turvallisen kaikenkattavaa manipulaatiota ja määrittelyä. Julie eli toisten ja ulkoisen kautta.

Valkoisessa on shakespearelaista ekstraa koston teema mutta ydinskeemana kuitenkin sama, riippuvuudesta ja avuttomuudesta irtipääseminen.

Sinisessäkään ei itse asiassa ole täyttymyksen huipentumaa, vain vanhasta irtipääsemisen ekstaasia hyvin melankolisella ja pateettisella sävyllä, mikä näkyy varsinkin musiikissa. Julien antautuminen ilman määrittelyä uuteen suhteeseen himosta hiiltyvän ja lemmikkimäisesti antautuvan miehen kanssa on aivan samaa olosuhteiden heittäytymisen, voimantunnon kokeilua ja selviytymisen huumaavaa obsessiota kuin Valkosen lopussakin päähenkilön Karolin koston alakulo ja erillisyyden välttämättömyys. Merkillepantavaa on, että Julien äidin kuolemaa syleilevä olemisen tyhjyys verratan lopun sinisävyisessä ekstaasissa Julien seksuaaliseen vapautumiseen.

Sinisessä ja Valkoisessa individuaatioprosessina kumpikin päähenkilö "tappaa" oman rakkaansa ja tuhoaa oman menneisyytensä hylkäämistapahtuman jälkeen. Nuo elokuvat voi jopa nähdä kuvaelmina lapsen irtaantumisprosessina vanhemmista ja lapsen roolista.

Vanhoissa saduissa skeemana on ollut juuri tämä sama selviytymistarina: päähenkilö on usein perheensä pettämä, hylkäämä ja halveksima poika, joka huiputtaa koetuksissa samalla mitalla niin piruja kuin kuninkaita ja saavuttaa koko valtakunnan kunnian ja prinsessan.

Valkoistakaan ei todellakaan tarvitse katsoa suorana moraliteetti-kostotarinana vaan vertauskuvana ihmisen psyyken kognitiivisesta uudistumisesta, kasvuprosessista, aggression, havaintotapojen ja omaehtoisuuden välttämättömästä prosessista hylätyksi tulemisen jälkeen.

Kriisi on aina väkivaltainen tapahtuma, kuten Valkoisen päähenkilön metaforisen koston elegia halvennetun rakkauden ja häpeän poisprosessoimisessa.

Vanhaan emootioon nostalginen juuttuminen olisi kriisissä yksilölle tuhoisaa, uudistumista estävää; toisen aiheuttamaan hylkäämistraumaan valheellisesti takertuminen estäisi uusien mahdollisten identiteettien mahdollisuudet tulevaisuudessa, toimivan yksilön uuden omakuvan.

Uuden identiteetin prosessi sokean ja turruttavan rakkaussymbioosin jälkeen.

Sinisen Julien täytyy tuhota vanha avioliiton idylli/mielikuva ja tappaa vanhan valheellisen miehen muisto raivokkaasti itseinhon vaaniessa varjona. Julie oli saanut alistumalla "idylliavioliiton", miehelle otollisen vaimon roolin ja elokuvassa hän joutuu kohtaamaan todellisuuden, omaehtoisuuden.

ii

Yksilö tulee yksilöksi vain valintojensa kautta, ei palvelemalla uutta isää/äitiä, patriarkaalista jumalmiestä ja yhteisön valmiita tilausrooleja. Jungilaisittain puhutaan arkkityypin ylisaturoitumisesta, sokeasta epätasapainotilasta, jos ihminen heittäytyy sokeasti joko maskuliiniseen tai feminiiniseen identiteetin ylikorostukseen ilman tasapainoa vastavoiman kanssa, ilman dynamiikkaa kumpaankin kykenevänä.

Juuri se hiiriin kohdistunut pelkoraivo ja hiirien terminointikohtaus Sinisessä kuvastaa metaforana suoraan tarinan perusydintä, sitä, että (mielen) nurkkiin pesiytynyt vieras loinen/rooli täytyy tuhota jotta oikea elämä voisi alkaa.

Julie vapautuu surustaan mutta ei ilman vihaa.

Ei ole vapautumisprosessia ja uudistumista ilman kriisiä ja aggressiota. Ilman vihaa eläminenhän oli hänen läheisriippuva rooliansansa valheellisen miehen kanssa. Viha vapauttaa.

Julien viha kohdistuu ensin omaan itseen itsetuhoisuutena, koska hän ei tiedosta omia tunteitaan omiksi tunteikseen. Hän ei osaa tuntea erillisenä yksilönä, vihan oikeaa tarvetta ja käyttötapaa. Hän on koko elämänsä etsinyt vain hyväksyntää ja torjunut negatiiviset tunteensa pois ihanneidentiteetin velvoitteiden takia. Tunteet ovat hänelle vain onnistumisen välineitä. Negatiiviset tunteet ovat uhka sosiaalista joviaalisuutta vastaan ja epäonnistumisen merkkejä.

Ihanneroolin kautta identiteettiä etsivä ihminen peilaa tunteitaan vain yhteisö kelpaavuuden tunteen funktion kautta, yhteisön luoman ihanneidentiteetin kautta. Tunteet eivät tällöin ole itseilmaisua vaan vain välineellisiä, hyväksynnän hakua ja vain positiiviset tunteet ovat "tarpeellisia", hyödyttäviä ja negatiiviset uhkaavia, kuolemantunteen nostajia.



Tulevaisuus otetaan vastaan vain vihan ilmaisemisen puhdistavan tulen kautta, menneisyyden uudelleentulkinnalla, tämä on originaalien kansansatujen yksi ydinskeemoista. Ja psykoanalyysin ja siis kevyemänkin psykodynaamisen terapian ydinajatus. Noita uuniin ja ankara vapaus koittaa.

Sinisen kerronnan taustalla voi nähdä mm. Jaakko ja pajunvarsi-satua.

Valkoisessa on taas taustalla aika selkeän ensisijaisesti Tuhkimo-tarina jungilaisesti eteenpäin kehitettynä vaikka on myös nähtävissä Jaakko ja pajunvarsi-satuun yhdistettäviä skemaattisia käsittelytapoja kuten myös moniin muihin "paimenpoika prinssiksi"-kehitystarinoihinkin.

iii

Hauta tai kaste.

Uintikohtauksessa, pinnan alle painumisessa, vedessä uppeluksissa on minusta luettavissa ambivalenttia aggressiota itseään kohtaan, thanatos-viettiä, kaiken haihtumisen toivetta. Hän joutuu valitsemaan uuden egon tai liukenemisen väliltä.

Vesi on äärettömyys ja kaikki mahdollisuudet, moninaisuudessaan rajallisen minuuden uhka. Shiva, tuhoaja ja raivoisa uusien mahdollisuuksien antaja.

Entinen joko hukuttaa, vetää mennessään tai entinen on vain mennyttä.

Lapsista paniikkiin meneminen on sitä samaa vääristynyttä, käänteistä ja kaoottista tunnekuohua, jossa lapset nyt edustavat hänelle uhkaa, koska edellinen elämä oli omistettu ja uhrattu omille lapsille.

Nyt hänen täytyy uhrata jalo uhrautuminen ja rooli täydellisenä äitinä. Hukuttaa ihana emo synnyttääkseen itse itsensä, egoaan tavoittelevan ihmisen synnyttämiseksi.

Nyt hänen täytyy tuhota omat muistonsa ja kahlitsevat suojeluviettinsä.

Uudestisyntyminen menneisyyden poispyyhkimisen kautta.

iv

Dekalog, Kymmenen käskyä, on todella hieno ja tunnelmallinen sarja moraalista, rajallisuuden ehdoista ja ihmiskuvan muuttumisen mahdollisuuksista. Voimakas. Herkkä. Haavoittuvan ihmisen vuorisaarna muuttumattomia lakeja vastaan.

Valkoinen on jo tyyliltäänkin ikäänkuin Kieslowskin jatko-osa Dekalogille, yhdestoista käsky: "Älä kiellä itseäsi", hyvin samantasoista kamaa. Dekalogin yksioikoinen moraliteettikerronta on Valkoisessa vedetty uusille metaforisille kierroksille amoraalisella prosessikerronnalla.



Arhi Kuittinen

http://finnsanity.blogspot.com/2008/12/kieslowski-valkoinen-sininen-tulkintaa.html




"Älyllisiä elokuvia ei ole koskaan liikaa, ja Veronikan kaksoiselämällä on mitä erityisin merkitys myös filosofian kentällä. Kaikista katsomistani elokuvista se on onnistunut luomaan eniten perustavimpia kysymyksiä elokuvien ja kohtauksien ontologisista rakenteista". http://iloinentiede.wordpress.com/2009/04/24/sivupeili-eraan-elokuvakohtauksen-ontologiaa/







Theory
Links



Topical online

Arrested Development TV
Show




Interview with Woody Allen by
Total Film 2006






Many of the scenes in Match Point play
out like

a virtual shot-for-shot
remake of A Place in the Sun.




This drama about luck, lust,

love, and
the utter destruction




ABC of the DADA

Kalevala


inspired Tolkien

The inherent
danger

Kjell Westö auttaa oman
äänen löytämisessä



Lars
von Trier

and Manderlay

- By Jennifer Merin

von Trier interview

- YLE
haastattelu 2005



Peter Greenaway

The
tulse luper

network
media projects

Six
feet

under



Arhi´s

favourite

movies



BEYOND
WORDS focuses on the

world's top war photojournalists

- The 10 minute version of this

videodocumentary (available for
viewing here)

Nissan-drama
2005:

watch commercial dramaserie

World
Press Photo

of the Year 2004



Flash-films online

Flashanimaatio

Mummo short "film" 2005

Webbyawards
2005

'Meet
The Lucky Ones' 2004

- Unprecedented Interactive Website

Experience With An Independent Film Flair





Elfriede
Jelinek:

Provocation as the Breath
of Life

Antonin
Artaud

The
Reinvention

of the human face

by Donald Gardner

Paul Auster

-if these characters are not

travelling outwards,

then there is always

the journey within.

Haluatko kirjailijaksi?





The
Sophoclean

Vision



Oedipus




Seeing
beyond the sex in "Rex"

-"The fun - if you can call it that - is in watching
this guy

strip away everything until he finds the truth, even though he's

going to destroy himself in doing so. That's certainly

what makes it stageworthy." - John Moore Denver Post



"This concept plays a major role in Freud's theory on religion. Freud believed that primitive religion

began when brothers of a clan killed their father to possess the women of the clan.

From the ensuing sense of guilt and sin emerges the conception of God as a Father who must

be appeased and to whom atonement must be made. In fact, according to Freud, the Oedipus complex

has inspired the beginning of not only religion, but also of all ethics, art and society. "



- Exploring Freud's Theory of Religion



Sofokleen ennenkuulumaton uskontokritiikki:

Sophocles is saying, "Maybe the gods do exist...

and are consciously and elaborately MALICIOUS.

This is the only reason that such terrible things

could happen to people."

- http://www.pathguy.com/oedipus.htm








Oedipus
shortly:

DYSFUNCTIONAL FAMILY, OR WHAT...






Enjoying "Oedipus
the King", by Sophocles

Oedipus Blogs



Pois
polulta

-
Punahilkka ja
myyttiset merkitykset

Myyttien
ja myyttisten aggressioiden merkitys

ja toiminta psykoseksuaalisten satujen ja

rituaalien tragediaelementtien tulkinnassa

Arhi Kuittinen





Situation
Comedies

And the Liberating Power
of Sadism

Greek and roman comedy





Aristoteles


ja runousoppi

Without
conflict, you have no
story

SHORT
STORY ELEMENTS


Elokuvan
taju

Seitsemän
veljestä by Aleksis
Kivi

Katri
Manninen:

McKee-luentomuistiinpanot

Dramatica,
dramaturgic dictionary

Bukowski
-vastakohtien dramaturgia

Absolute
Write







Independent production
values

Big names required
for small movies USA

Indielinks









Mind
on film



Ingmar
Bergman's


Persona





Bergman
defined his own film as "a
poem in images"



Hour
of the Wolf

Bergman
om kvinnor / homepage

-English version to be launched in January 2006.



Alejandro Jodorowsky: SANTA
SANGRE

Pasolini Teorema












Jung

Glossary
Of Jungian Terminology

Jung
page: Analysis of Snow White And The Seven Dwarves

A Brief
Outline of
Jungian Psychology with some

Archetypal Images, Themes, and Symbols

The Jungian
Concept of The
Shadow

Primer
of Jungian Psychology

Jung Talk - Psychology
and Film

Oh My God,
I Am So Totally Not A
Fully Developed Person















Jungian
key terms












Psykoanalyyttinen
ihmismielen ymmärrys

on ollut mm Bergmanin ja Hitchcockin elokuvien pohjana.

Tietoisuus on vain osa ihmisen toiminnan perusteita

- tiedostamaton tajuntamme (id) ohjaa enimmäkseen mielemme,

mielikuviemme ja muistimme perusjännitteitä.

Taide on usein nimenomaan tiedostamattomien ristiriitojen

käsittelyä ja kuvailua.



Freud


perusteet suomeksi



Kolme persoonallisuuden
struktuuria prosessina

-Tyhjäksi tekeminen merkitsee jonkin rituaalin tai

symbolisen teon suorittamista. Tyhjäksi tekeminen

on primitiivisimpiä defenssejä.

Dynaaminen
tiedostamaton

Defenssit
eli minän puolustuskeinot

-Defenssi
ilmenee joskus kannibalistisina
mielikuvina,

etäisempi esimerkki tästä on pyhä ehtoollinen,

jossa symbolisesti öylätin muodossa syödään jeesuksen
ruumis.

Mielen
puolustuskeinoja

Freud's
Ego Defense
Mechanisms

Freud
in short


Wise baby - Ferenczi:


Väärän itsen rakentuminen alkaa

preverbaalisessa vaiheessa.

Psykoanalyyttinen


persoonallisuusteoria





Alice
Miller

Child on mind

Alice
Miller's stories

"My antipedagogical position is not directed against a specific

type of pedagogy," Miller notes, "but against pedagogical

ideology in general, which can be found also in the permissive theories."


The
Childhood Trauma

"Kafka was hardly aware of the fact that the

main sources of his imagination were deeply

hidden in his early childhood"

"What good
fortune for those in power

that people do not think"



Freud
returns

by Mark Solms


Experiment
supports

Freud's theory of repression.

People can push an unwanted memory

out of their minds, new study says...

Freud
- Scientist or storyteller?


What has Freud got
to do

with subliminal advertising?


Engineering
Reality: a
century of self (other current features)

"If we understand the mechanism and motives of the group mind,

it is now possible to control and regiment the masses according to

our will without their knowing it." - Edward Bernays, from Propaganda,
1928





Is Woody
Allen a misanthrope?



Why Did Fellini Build
the Launching Pad?



Hitchcock's Vertigo: One
Viewer's Viewing

Meeting a Movie: The
Seventh Seal

"HAMLET - MY
GREATEST CREATION"

Fight
Club :

A Ritual Cure For The Spiritual Ailment

Of American Masculinity

1ST EUROPEAN

PSYCHOANALYTIC FILM
FESTIVAL

Films
and Freud





Andrei Tarkovsky

Christianity, Sacrifice and Submission:

The Social and Philosophical Thought
of A. Tarkovsky

Andrei speaks about his
own movies

Andrei Tarkovsky - Stalker

The Sacrifice - image

Offret (1986) Sacrifice, Sacrificatio

- suom artikkeli
-









Brecht Äiti Peloton

ja soveltava dramaturgia

Esko-Pekka Tiitinen:

"Aihe valitsee muodon"


Tragedy
from

Shakespeare

to the present day



Uusi
tutkimushypoteesi:

Shakespeare ei kirjoittanut

näytelmiään

Ibsen

Dario
Fo





Fooppera






Filosofiaa



Martti
Lindqvist:

Kohtaa varjosi,
ihminen

Todellisuuden
torjunta

-näkökohtia maailmankuvan puolustusjärjestelmään

Pertti
Virtanen: Panssaroitunut ihminen -

kuinka nykymaailma uusiinnuttaa oman

elämänpelkonsa ja -kyvyttömyytensä lapsissaan.

-"Rakkaus, työ ja tietoovat elämämme lähteet.

Niiden tulisi myös hallita sitä." - Wilhelm Reich

Juha
Siltala PSYKOHISTORIAN METODOLOGISIA KYSYMYKSIÄ



Tiina Arppe
Pyhä
ja kirottu





Kierkegaardin
estetiikka



Liikkumisen
taito ZEN--kulttuurissa


The Black
Road To

The Sacred Tree





Podcasts

von Trier YLE
haastattelu 2005

creativescreenwriting

www.screenwriterspodcast

Adam Curry - Daily
Source Code

Comedy
and story:

podcast.net




Listen to XM Satellite Radio for
FREE

now through Winamp - win



Free
writing program

win,
mac, lin: Open Office
2





Behind
Games



Multimediasadut



Games and Storytelling




Pienehkö
sivistyssanakirja

Aggressiivi
1 Aggressiivi
2

Aggressiivi
3









Tekijänoikeus
2009

Yksityishenkilön Tekijänoikeudet
Suomessa

- onko sitä ilman kallista oikeusprosessia?







Kuvauksen oikeudet  yleisellä paikalla :

-uusi lakilupaa kuvaamisen kaikkialla yleisen liikkumisen alueilla, kaupoissakin ellei selkeästi kieltomerkkejä esillä

-ikkunoista kauppoihin kuvaminen on aina sallittua

-vartijat eivät saa takavarikoida kameroita

-vartijat eivät saa viedä sivuhuoneeseen ihmistä ilman tämän
lupaa



Ohjeita ja sopimusmalleja UIAH
FINLEX
Digitaalitekniikka

Tekijänoikeudet
Kopiosto

Wikipedia

Digitaalisen
tiedon tekijänoikeudet

Kuvastory
- kuvaajan oikeus kuvaan











Uutisia :: arkisto :: News



GRAFFITI
MEISSÄ

- festivaalivoittaja Århus Festival
of Independent Artsiin (AFIA), omakustanne-elokuva 2007 ohjaaja
Miika Ullakko, 20 sekä apulaisohjaaja Tianyi Pan, 21.



The
New Player in Hollywood 2006

By Elizabeth Millard -
"We believe the independent filmmakers and production companies
will flourish with on-demand content, and breathe new life into
the sometimes predictable Hollywood business of filmmaking,"
said Robin Haworth, producer at ARFilm Productions.



The
independent films grabbing all the Oscars attention are a far
cry from their low-budget predecessors. Welcome
to Indiewood, says Anna Whitelaw. 2006



What
is your
definition of independent film? 2006



Berlin
Film Festival 2006



Screenwriters
are finally becoming a
valued commodity in the movie industry. 2006



2006
- Meanwhile, the IndieFest, the Roxie and the Women's Building
(18th and Guerrero streets) during its 13 days, will have a hard-hitting
look at suicide made for $7,000 (Brian Bedard's "Facade"),
a year in the life of four Sacramento middle-aged daughters and
their dying alcoholic mother made on digital video (Mike Carroll's
"Year"), an irresistible guerrilla-style low-budget film
about life as a gigolo (John Daniel Gavin's "Johnny Montana,"
on the short list of best films in the festival) and a San Francisco
neo-noir ("Smok'd," by Frederic Banting, whose objective
was "to show that the road to hell begins and ends in San Francisco").
I do think that
the current Hollywood
films are not very good. -Woody Allen




Brothers
Columbia acquired remake
rights to the 2004 Danish film Brothers and set Troy scribe
David Benioff to write an Americanized version of the drama.

'Adam's
Apples' wins Danish Film Academy's Robert award for film of the
year

Open
Hearts







Sundance 2006


Little Miss Sunshine, a hilarious dysfunctional family road-trip comedy

30 video interviews - choose Sundance from right panel -

Rotten Tomatoes’ coverage

Day one + 2
Post Movie Critic Lou Lumenick is
blogging from

The Sundance Film Festival 2006 in Park City, Utah
Sundance video
interviws
PARK
CITY '06 BUZZ DAILY 2006





James Cameron's Game
Theory:

Get kids hooked on a multiplayer game,

then show them the movie




Kalevala, rewritten as LOTR-production




Director Steven Soderbergh has called the movie business "out of whack" as he prepares
to release his latest film BUBBLE
in cinemas, on DVD and TV simultaneously.




Interview with Terry Gillam
- 26-min video
- Brothers Grimm and previous films

+ HD VIDEO TEASER -The
Brothers Grimm - An enchanted adventure set in a world of heroes
and villains, witches and trolls, undying evil and love.




Merkkituote YLE
audio: Juha Hurme 100-vuotiaan Pentti Haanpään seurassa
13.10 12:05
Kuluttajavirasto
on kiinnittänyt huomiota siihen, että lain sisällöstä
on esitetty julkisuudessa erilaisia tulkintoja. On kuluttajien kannalta
huolestuttavaa, jos lakia ei onnistuta kirjoittamaan niin selkeäksi,
että kuluttaja ymmärtäisi sen sisällön. Kuluttajavirasto
pitääkin toivottavana, että myös lain esitystapaan
kiinnitetään huomiota.
Matti Wuori kuollut
HS - "Meidän äärimmäisessä taloudellisessa
hyötyajattelussamme törmäävät vanha agraarinen
hyötyajattelu ja markkinatalouden uudet tuulet. Yhtälö
on pahin mahdollinen."
Harold Pinter BBC audio interview
Harold Pinter homepage
Käsikirjoittaja
Veli-Pekka Hännisen piina (7.9.2005 KK)

- Hänninen, kiista ja rikosilmoitus














future
of
music














Punahilkka


Red
riding hood; satu,
analyysi, myytti; Grimmin
sadut ja tarinankerronta











Indielinks
Dramaturgic and
independent film links



Homepage

-kaikki
tekijänoikeudet kirjoittajalla tämän esityksen sisällöstä ja muodosta

- printtaaminen ja kopioiminen kielletty

- do not copy or print - all copyrights reserved

Arhi Kuittinen, Finland, Helsinki









Dramaturgian alkeet - opas ajattelemaan ja kirjoittamaan

- Indiestatement
Ohjelmajulistus
elokuvataiteen arvo-ongelmista

Katso
myös Finnsanity Blogi :: Dramaturgia :: Arhin
artikkelit
Indielinks
Homepage http://twitter.com/Finnsanity




Draama



ja
sen toteutus

by


Arhi
Kuittinen

ohjaaja, kouluttaja, kirjoittaja

:: Ota
ensimmäinen askel oppaaseen



NEW English Subtitles for our Short Films!


päivitetty 19.2.2011 *








Kuuntele uusinta minikuunnelmaani YLEn sivuilla :: LUOTTAMUKSEN RAJOILLA





Uutisia 2011:

"Yle keskittää kaikkien ohjelmien tilaukset kuudelle yleläiselle tuottajalle

Yleisradio uudistaa omatuotantoisen ja ulkoa hankittavan ohjelmiston tilaamisen ja keskittää tilausten tekemisen kuudelle henkilölle. He vastaavat ohjelmien tilaamisesta kaikkiin välineisiin eli televisioon, radioon ja verkkoon." - HS.fi



YLE seuraa tässä vain elokuvasäätiön tietä poliitisen tahon eli opetusministeriön kontrolloimana tuottajana - itä-Saksalta kopioidun poliittisen valistus- ja kontrollikulttuurimallin tietä kuljetaan.

Fiktiivisessä mediassa on jo pitkään ollut ideologista kontrollia. Tarinoissa halutaan oikeistolaisen sankarin selviämistarinoita eikä katsojan todellisuustajua ja moraalia saa missään tapauksessa kyseenalaistaa ja haastaa dekonstruktiivisesti tai "eksistentiaalisesti".

Moduulidramaturgiaa - tuote, jonka katsoja tietää jo etukäteen nautintoyksiköksi, mitä valittuna tuotteena tulee nautittua ilman hämmennyksen vaaraa. Moduuli-/tuoteajattelu pätee myös roolihahmojen arvattavuuteen, suomalaisten elokuvien nostalgiapainotteisuuteen ja yksiulotteisuuteen.

kts myös kirjoitus:

Indiestatement - suomalaisen elokuvakulttuurin kompastuskivet

RAKKAUTTA JA ANARKIAA 2011