lauantaina, maaliskuuta 29, 2008

Fellini 8 ja 1/2

FST:ltä 29.3.

8 ja 1/2.

Eurooppalaisen elokuvan huippuhetkiä.


Tässä elokuvassa ei ole juonta. On vain hahmoja, tunnelmia ja päähenkilön neuroottisia mielikuvia, oikeastaan sirkusmainen traumagalleria.

Muistoja ja kaipauksia ja riittämätön nyt-hetki.

Elokuvassa voi siis olla jännitteitä ilman juonta.

Jännitekaaret syntyvät päähenkilön jännitteisestä hahmosta, joka sukeltaa länsimaisen naisen arkkityyppien galleriaan. Episodit syntyvät siis karakteerin hybriksestä ja puutteista. Siis periaatteessa ihan kreikkalaisen mallin mukaan mutta jäykkä kolmasosajaottelu kerronnan kaarelle puuttuu.

Kun Renny Harlin oli kuvaamassa jättihallissa Cliffhangeriä, niin hän järkyttyi, kun itse Fellini tuli häneltä kysymään lupaa että saisko kuvata tuolla hallin nurkassa hajuvesimainosta. Renny antoi luvan. Taisi jäädä Fellinin viimeiseksi ohjaukseksi. Kertoo jotakin elokuvakulttuurin alamäestä. Fellini ei yksinkertaisesti saanut rahoitusta tuotannoilleen 80-luvulla. Käsittämätöntä.



perjantaina, maaliskuuta 28, 2008

Humanistista huolta fundamentalistien puolesta




”Living Together Summit”
Holhousta vuoropuhelun nimissä

-EU:n uusi missio puolustaa fundamentalismia

Iivi Anna Masso / Uusisuomi.fi




A -TALK-keskustelu: Pako kirkosta

YLE:n Areena:lla
katsottavana.

Silkkaa sitcomia.

" Pako kirkosta. Vieraina piispa Gustav Björkstrand, pastori Riina Storhammar,
kappalainen Vesa Pöyhtäri sekä Petri Karisma Tampereen Vapaa-ajattelijoista. "




keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008

Kuolemankulttuuri ja häpeäkulttuuri

- päivitetty II -


Viime viikkoina on mediassa uutisoitu nuorten naisten "epäselvistä" kuolemista. Suomalaisen median perinteisen koodexin mukaan tämä tarkoittaa usein häveliäästi siis itsemurhaa.

Miksi
itsemurhaa ei uutisoida selkeästi ja ilman outoja häpeän ja pelon latauksia niin kuin Ruotsissa ja Isossa Britanniassa?


Suomalainen kuolemankulttuuri on yhä kirkon häpeäkulttuurin vaikutuksen alainen ja siksi itsetuhoisa käyttäytyminen ja itsemurha ovat äärimmäisen latautunut keino nuorten epäsuoraan itseilmaisuun.

Itsemurhailmiöön ovat latautuneet limittäin kaksi kulttuurikerrosta: muinaissuomalaisten vahva kuolemankulttuuri ja kirkon jyräämä häpeäkulttuuri. Mikstuura on hämmentävän voimakas.


Kuinka itsetuhoisaa häpeäkulttuuriamme voisi purkaa?

a)
Taustaa.

Suomalainen kuolemankulttuuri on ollut alunperin positiivinen ja elämänmyönteinen. Kuolema ei ole ollut uhka eikä häpeän aihe. Kuolema on ollut kiinteä osa elävien elämää ja elämänhallintaa. Jopa osa pihapiiriä. Suomalainen kulttuuri on ollut suurelta osin kuolemankulttuuria. Mutta positiivisesti. Harmonisesti. Ihmisen ruumiinkuvaa ja elämänkaarta täydentävänä. Kuolema on kuvattu lempeänä armahtajana poikeuksellisen monessa kehtolaulussa verrattuna muihin henkikulttuureihin.


Shamaanien tehtävä oli käydä ottamassa selvää elävien ongelmista kuoleman ja elämän rajalta, alisesta, jossa elämän hyvinvoinnin edellytykset ja salaisuudet olivat löydettävissä, joskin vaarallisesti. Yksilön oli tunnustettava oma kuolevaisuutensa ja eksistenssinsä hallitsemattomuus kuoleman suhteen. Ruumin ongelmat olivat oikeastaan hengen ongelmia ja niin shamaanin sekä hengettärille suoritettujen rituaalien avulla ihminen sai kolmen erityyppisen tietoisuuden, sieluaan harmoniaan ruumiinsa, ympäristön ja yhteisönsä kanssa.

Kulttuurin ja rituaalien keskiössä ovat olleet pitkälle hengettärien lisäksi kuolleet, vainajat, joita on palvottu ja muisteltu. Lähdetetyt sikiöt eli abortoidut sikiöt, riekkiöt, ihtiriekot, ovat olleet tärkein kauhukertomusten aihe elämän arvon itsearvoisena muistutuksena.

b)
Suuri muutos ihmiskuvassa alkoi kirkon helvettikeskeisestä ja ruumiskielteisessä maailmankuvasta, jota hallitsi yksin kirkko ja kuningas. Yksilön hyväksyntä ja suhde elämänjälkeiseen elämään riippui kirkon ja kuninkaan suomasta armosta. Kirkon omistama ja annostelema "armo" oli vain tuomion ja vallan väline tottelevaisen kansalaisen tuottamiseksi.

Kirkon ihmiskuva oli vieraan ja ankaran dualistinen: henki oli pyhää mutta kuolemalle altis ruumis ruma ja uhka kristityn hengelle. Länsimainen ihmiskuva on korruptoitunut pois luontoyhteydestä. Virsikirjojen yleisin teema on kuoleman voittaminen, samalla mielipuolisella hybriksellä kuin kreikkalaiset sankarit hahmottivat omaa tuhoontumoittua elämää. 80-luvulla kirkossa jyrisi kiitos yltäkylläisyydestä, kuoleman etäännyttämisestä. Kuluttamisen ihanuudesta. Kiitos herra yltäkylläisyydestä ilman vastuuta.

Menestys, oikeaoppisuus ja ikuinen elämä ovat abstrakteja kuoleman voittajia. Kirkko lupasi yksilöllisen suoran pelastuksen tottelemisen kautta. Itsetuntemusta ei enää tarvita. Yksilön ei tarvinnut enää etsiä elämänsä tarkoitusta ja yhteyttä edes luontoon. Kristus on kuolemalla kuoleman voittanut.

Häpeäkulttuurille on leimallista ettei yksilön kysymyksiä tarvita. Rigidi dikotominen kulttuuri on täynnä vastauksia ja moraliteettejä, joiden alaisuudessa kunnon kansalaisten oletetaan toimivan. Jotta luotaisiin illuusio häiriöttömästä järjestyksestä ja jotta oikeaan oppiin nöyrtyneet olisivat kelpaavia kansalaisia. Ilman kysymyksiä.

Yhteisön hyväksynnän kriteereille luodaan selkeitä standardeja ja joka ei kunnioita näitä normeja, tuomitaan yhteisön vastustajaksi.

Häpeäkulttuurista on tullut näkymätön muuri: modernin humanistisen retoriikan alla keskiajalta perityt kulttuuriset asenteet ja tunnelataukset ovat pesiytyneet sanattomiksi, epäsuoraksi viestinnäksi; vihjauksia, huokauksia, häpeän painotuksia, lausumattomia tuomioita, vapisevaa tuomionpelkoa. Kierkegaardin mukaan esteettinen eettisyys on poroporvarillisen valheen ydin. Luodaan dualistinen maailmanjärjestys, ihanne, jotta ihanteen ulkopuolelle voitaisiin sijoitta ihmiset, joita kohtaan halveksunta on sallittua.

Ikuisen elämän idea ja sen varmuudesta turvan saava ihmiskuva on isketty läntisen ihmiskuvan ytimeen valinnan voimalla ja synnintunnolla: ihmisen on osoitettava vapautta kuolemasta, ruumiin yllykkeistä ja kyettävä osoittamaan menestystä ja elämänhallintaa. Iankaikkinen, ihailtavan voittoisa elämä on ikään kuin jo aloitettava täällä maan päällä, joka ideologisesti huipentui ja jalostui Calvinin teologisena perintönä.

Kulttuurimme on yhä kristillistä häpeäkulttuuria, joka alkoi muodostus 1300-luvulla kirkon lanseeraman seksuaalihäpeän ja ehdottoman syntikäsitteen kautta. Avioliiton ulkopuolinen lapsi ja vapaa seksi olivat ns ehdottoman syntikäsitteen alaisia ilmiöitä. Väärin uskominen oli taas kuoleman synti. Häpeän aiheista kauhein.


Häpeäkulttuurimme julma alku oli kuin sadan vuoden kristallnacht. Aivan aluksi kirkon lähetystyöntekijät häpäisivät ja tuhosivat esi-isiemme pyhät lehdot ja puut, joissa palvottiin usein suurta esiäitiämme, emokarhua. Kirkonmiehet keksivät rumia ja pelottavia nimityksiä karhulle, joka oli ollut rakastetuin olento muinaissuomalaisille (ainakin länsipuolen suomalaisille).

Häpeää oli olla jotain muuta kuin mitä Kiesuksen palvelijat käskivät. Häpeäkulttuurissa yhteisön täytyy hyväksyä ja rajata aivan kaikki mitä yksilölle sallitaan. Jopa kuolemisen tapa täytyy näin olla yhteisön hyväksyttävissä ja määriteltävissä. Muuten yksilö ekskommunikoidaan eli suljetaan katolisen kirkon perinteiden mukaan yhteisön ulkopuolelle.

Kirkkolaitos keksi erilaisia häpäisymuotoja ja häpeän kategorioita; varsinkin itsemurhan tehnyt oli suurimpia häpeän aiheita, mitä hurskas suku sai kestää. Taivas- ja hautapaikka kiellettiin sillä itsemurhan tehnyt piti haudata vähintään kilometrin päähän pyhästä maasta. Kirkon julkisia häpäisymuotoja eri syistä olivat sen lisäksi jalkapuut, kirkossakäymiskiellot, lisäkinkerit katumismenoina.

Häpeäkulttuurissa ylpeys ja kelpaavuus on säädelty hierarkisesti instituution ja viranomaisten taholta. Hävettäviä ihmisiä saa pilkata ja pelätä avoimesti.


c)
Häpeällistä kuolemaa ei oikein saa edes surra ristiriitaisessa häpeäkulttuurissamme.
Surun voi estää kaksi aivan vastakkaista ilmiötä. Kuolleen nuoren idealisoiminen on yksi keino torjua häpeäkulttuurin taustavoimia. Toinen torjuntamuoto perustuu perrinteiseen itsemurhan asenteelliseen tuomitsemiseen.

Molemmat torjunnan muodot voivat johtaa pysyvään traumatisoitumiseen. Siksi yhä monet ihmiset eivät ikinä elämänsä aikana pysty suremaan itsemurhan tehnyttä läheistä vaan se jää vain mustaksi aukoksi ja pimeäksi tapahtumaksi.

d)
Kulttuurissamme on kasvavalle nuorelle mielettömän paradoksaalisia jännitteitä. Toisaalta aseksuaalisuuden ihanteita kuin myöskin yliseksuaalisuuden yllykkeitä.

Mitä latautuneemmin itsemurha häivytetään tai hävetään, piilotellaan tapahtumana, sitä ihanteellisemmalta keinolta itsemurha kulttuuristamme vieraantuneelta nuoresta tuntuu.

Kehittyvän nuoren ambivalentti kokemus elämän ilmiöiden epämääräisyydestä voi tuottaa nuorelle hyvin angstisen kokemuksen kulttuurissa, jossa ihanteet ja "lahjakkaan nuoren" tehtävät on määritelty rigidisti ja ehdottomasti.

e)
Varsinkin "menestyvien" eli aikuiselta kiitosta kerjäävien nuorten yllättävät itsemurhavihjailut herättävät aikuisessa torjuntaa ja vihaa. Nuoren itsemurhasta vihjailu koetaan vallan käyttönä, tyytymättömyytenä aikuisia kohtaan, sillä aikuinen rakastaa aktiivista ja menestyksellä ylpeyttä tuovaa nuorta. Alakuloinen, hämmentynyt, avuton ja syrjäänvetäytyvä nuori ei useinkaan herätä kapitalistiseen yhteiskuntaan suuntautuneessa aikuisessa hellyyden tunteita. Kristilliseen kasvatukseen on kuulunut aina ideaalinuoren ihanne, ankara kapinallisuuden tukahduttaminen.

Ja tämä näkymätön tunteiden torjunnan muuri taas kasvattaa nuoressa uhmaa. Minä määrään elämästäni ja kuolemastani.

Suomalaiseen kasvatusperinteeseen on aina kuulunut "rohkaiseva" ja saneleva negatiivisten tunteiden kieltäminen. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Ei saa märehtiä tunteilla. Se on vaarallista. Tunteet ovat vaarallisia. Tunteva nuori voi olla vaarallinen aikuisille, jotka ovat ohittaneet oman nuoruutensa aikuisten ihanteiden tähden.

f)
Itsemurhaan suhtautumisesta on nykyään paradoksaalisesti tullut häpeäkulttuuria vaimentama ilmiö sekä myös kaipauksen yksi metafora, nostalginen denial. Itsensä tappaneelle vainajalle saa antaa yltiöromanttisia ja pidäkkeettömiä, idealistisia mielikuvia muistoina. Tämä uudentyyppinen vainajan palvontakulttuuri voi fantasmana antaa kuolemaansa pohtiville mahdollisuuden kokea voimaa, nimeä ja nuori voi tuntea muuttavansa itsensä legendaksi, jota kaivataan sydämellisesti ja julkisesti.

Psykoanalyyttisesti häpeän käsittelyyn liittyy aina uhma vastavoimana, jos yksilö ei voi jäsentää omaa kokemustaan erilaisena ihmisenä itseään hyväksyen.

g)
Nykyisin epäsuora uutisointi "äkillisestä kuolemasta" kertoo omaisten häpeästä, osoittaa pelkoa itsemurhan selkeään uutisointiin, lataa itsemurhan mystisyyttä. Ei tarvitse yhtään ihmetellä, miksi itsemurha kiehtoo nuoria. Sillä on valtava myytinen voima. Yksilö kieltää yhteisönsä omakätisen kuoleman kautta.

Jos itsemurha projisoidaan vain toiseuteen, ei-hyvään, epäsosiaaliseen, epäonnistuneeseen, kauhistuttavaan ja ulkopuoliseen niin vieraantunut ja epäsosiaalisesti itsensä jäsentävä nuori kokee sen omaksi kulttuurikseen. Ahdistus saakin mielikuvana voimaa toisten ihmisten pelosta. Ei-olemisesta tulee statement niille, jotka kuvittelevat omistavansa olevan.

Kymmenisen vuotta sitten minua pyydettiin luennoimaan kulttuurintutkijoiden seminaariin graduni perusteella. Lähetin luennostani tiivistelmän seminaarin johtokunnalle, minkä jälkeen minulle ystävällisesti ilmoitettiin, että he eivät tarvitsekaan esitelmääni. Soitin perään ja kyselin, mikähän mahtaa olla perusteltu syy? Syynä oli olettamukseni, jossa pidän itsemurhaa osana suomalaista kulttuuria.

Vasta 2003 on mediassa Stakesin tutkijat alkaneet puhua itsemurhasta kulttuurimme osana. Ja sitähän se on. Sillä on hyvin vahvoja merkityksia ja latauksia. Suomalaista kulttuuria ei ole ilman itsemurhaa, sitä ei voi määrittää ilman kuolemankulttuurin nykyisiä kombinaatioita.

h)
Ratkaisuja?

Aino suora keino purkaa nuorten itsemurhamielikuvia on antaa nuorten kohdata ja keskustella itsemurhaa yrittäneitä ja siitä selvinneitä, apuakin saaneita. Itsemurhaa mielikuvana voidaan purkaa, demystifioida vain kohtaamalla se osana kulttuuriamme ja . STAKES:in kannattaisi palkata kunnon palkkioilla pareittain kiertäviä terapeutti/filosofi ja selviytyjä-iskuryhmiä. Kohtaamista ja purkamista, ei muuta. Kulttuuristen tabujen liittämistä henkilökohtaisten ongelmien mittasuhteisiin.

Niin kauan kuin itsemurha herättää aikuisissa ahdistusta ja pelkoa, se herättää nuorissa synkkää kiinnostusta ja uhman luomaa valtaa. Itsemurha latautuu aseeksi ja viestiksi, jos se pidetään hysteerisesti yhteisön ulkopuolella vieraana uhkana. Toiseuden kanssa kamppaileva nuori kallistuu aina rajan yli, jos raja on epäinhimilliset jyrkkä ihmisyyden eri osatekijöissä.





Graduni:

Nuorten mielikuvia itsemurhasta; suomalainen itsemurha nuorten kirjoituksissa
- kvalitatiivinen tutkielma suomalaisesta itsemurhakulttuurista ja sen jännitteisistä mielikuvista nuorten teksteissä


Tutkielman luku 2.5.

Suomalainen itsemurha
konventionaalisessa kulttuuritutkimuksessa

Achté kumppaneineen näkee kirjassa "Suomalainen itsemurha" neljä tasoa vaikuttamassa itsemurha-alttiuteen: biologinen taso, psyykkinen taso, sosiaaliset tekijät ja kulttuuriset tekijät. Kuitenkin jo johdannossa esitetään ilman perusteluja näkemys, että suomalaisten ennätyskorkea itsemurhaluku ei voi olla erityinen kulttuurinen tekijä.

Sihvon kirjoittamassa luvussa "Itsemurha ja uskonnollisuus" (kirjassa "Suomalainen itsemurha") kuvataan Raamatun "itsemurhavastaisuus". Sihvon diskurssin hegemonia liittyy vain ajatukseen Raamatun elämänmyönteisyydestä. Kuvaus ei keskity lainkaan itsetuhoisaan käyttäytymiseen tai kristillisen kulttuurin "itsensä kieltämisen" ihanteisiin, vaan itsemurha on tekstin mukaan "vieras asia" raamatun teksteille. Itsemurhasta rangaistuksen asettaminen kuvaa hänen mielestään selkeää kristinuskon asennetta itsemurhaa vastaan eikä Sihvo näe siinä esim. yksilön pakkososiaalistamisen tai totalitarismin merkkejä.

Lönnqvistin "Itsemurhien ehkäisy"-luvussa (kirjassa "Suomalainen itsemurha") sivutaan suomalaista "itsetuhoon taipuvaisuutta" ja se nähdään "selkeästi" ristiriitaisena motiivikonfliktina eli tilanteena, jossa ihminen ei tiedä mitä tehdä. Näin itsetuhon käsite yksilön subjektiivisena tahtotoimintana tavallaan suljetaan tässäkin pois.

Kritiikkini on ehkä yksioikoista, mutta kirjassa on nähdäkseni sama tendenssi itsemurhatekijöiden ulkoistamiseen kuin perinteisessä asennekulttuurissa. Suomalaisessa kulttuurissa ei siten implisiittisestikään nähdä yksilön mahdollisuutta itsemurhaan selkeänä ja loogisena ratkaisuna. Itsemurhan käsite patologisoidaan ja sidotaan kulttuurisen ymmärryksen ulkopuolelle. Tämä asenne patologisoi aivan turhaan kulttuurisia asennemalleja ja elämänhallintamuotoja eikä lainkaan lähde kritisoimaan kulttuurissa implisiittisesti olevia konfliktitekijöitä ilmiöön liittyen vaan ne suljetaan lähes ideologisella selkeydellä kulttuurin ulkopuolelle.





lähteet: Achté K. toim. 1989 Suomalainen itsemurha Helsinki. Yliopistopaino.
Sihvo J. 1973 Itsemurhakysymys kristillisen etiikan kannalta. Kirjassa Achte K. Itsemurhat ja niiden ehkäisy. Porvoo. WSOY.




Huumattu Suomi:

Vihreä rauhoittaa, valkoinen piristää

 


  Haastattelututkimus ja diskurssianalyysi by Arhi

 "Nuorten mielikuvia itsemurhasta"


 Sen voi ladata ja lukea täältä:

 



TAGS:: Uskontotiede vertaileva kognitiivinen ihmistutkimus antropologia kulttuurintutkimus nuorten naisten itsemurhat tilastot tilastotieto http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Idols-kilpailija+Mia+Permanto+kuoli+%C3%A4killisesti/1135234948754mandi lampi lammen sosiologia kulttuurintutkimus media kuolemat

maanantaina, maaliskuuta 24, 2008

Sivullisuuden historia

Torsti Lehtisen luentosarjan
Sivullisuus vammana ja voimanlähteenä
Luentosarja pidetään Opistotalossa (Helsinginkatu 26)
tiistaisin 25.3.–8.4. - klo 18.30

25.3. Sivullisuuden historia

Saarnaajasta Kierkegaardiin (Viipurinsali)

1.4. Sivullisen kapina: Albert Camus (Helsinki-sali)

8.4. Sivullisen moraali: Jean-Paul Sartre



Sören Kierkegaard: intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofi
/ Torsti Lehtinen. Mattina, julkaistu 2000




maanantaina, maaliskuuta 17, 2008

Pyhän voiman kirkko

Pääsiäisperjantaina tuli televisiosta fundamentalistien märkä fantasia, Mel Gibsonin veriooppera "The Passion of the Christ". Elokuvassa kuvataan Nasaretin Jeesuksen kärsimykset kosmisen orgastisena ja eeppisenä tapahtumana. Kuin se olisi Jeesuksen työn päämäärä ja täyttymys jo ikuisista ajoista saakka.

Jeesuksen valjastaminen uskonnolliseksi ikoniksi on jatkunut 1950 vuotta. Ensimmäinen Marian ylläpitämä salainen alkuseurakunta ei uskonut esim ylösnousemukseen tai neitseestä sikiämiseen koska mitään tarvetta ei ollut, mutta kylläkin Jeesuksen opetukseen tasa-arvosta ja jumalallisesta inhimillisyydestä. Jeesuksen kiivas opetus on vaimennettu uskonnollisella rituaalimagialla: Jeesus on hyvä käyttöväline mitä myyttisempi ja etäisempi hän on jumalallisena olentona.


Pääsiäisenä Jeesuksesta paasataan "riittävänä uhrina". Eli enää verenhimonen Jumala ei vaadi uhria ihmisiltä koska Jesse olisi antautunut viimeiseksi uhriksi. Tämä dogma ei kumoa uhrimagiaa vaan tukeutuu siihen. Tämä ajatusmalli tukeutuu arkaaiseen magiikkaan, jossa henkiä ja esi-isiä täytyi lepyttää eli luterilainenkin Jumala on lepytettävänä entiteettinä aivan samalla viivalla kuin maahiset, Molok ja hiidet.

Jeesus ehtoollistuotteena on rauhoitava ja passivoiva pilleri, sillä kaikki on jo täytetty. Jeesus jätetään symboliksi ristille, varoittavaksi esimerkiksi liiasta yrittämisestä ja hänen opetustensa vaatimukset eettisestä ihmisestä voidaan vaimentaa vain synnintuntoa herättäväksi oheismateriaaliksi.

Vanhimmassa Markuksen evankeliumissa Jeesus suuttuu monta kertaa opetuslapsille kun nämä kutsuvat häntä Jumalan pojaksi. Historiallisin Markuksen evankeliumi kuvaa alkuseurakunnan originaalia suhdetta Jeesukseen: evankeliumi loppuu siihen kun opetuslapset lähtevät livohkaan. Lohtuna on vain opetus ja muistot.

Jeesuksen muistelu alkaa lähteä käsistä vasta kun Jeesuksen veriveli Jaakob kaappasi vallan Magdalan Marialta ja Pietarilta, kun rahalahjoitukset ja kansansuosio alkoivat kasvaa ryhmälle. Yhä vieläkin paavin istuimessa lukee "Kristuksen sijainen" Jaakobin vallankaappausjulistuksen seurauksena. Tokihan veljen on oltava nyt yhtä jumalallinen kuin isoveli-Jeesuksenkin, jota Jaakob kuitenkin piti tämän eläessä aivan hulluna.

Historiallinen Jeesus pyrki ennen kaikkea reaaliaikaiseen, sosiaaliseen asennevallankumoukseen ihmisten suhtautumisessa toisiinsa. Jeesus vihasi suorasanaisesti ja kiihkeästi instituutioita. Pääsiäisen uhrautuminen oli hänelle vain valitettava umpikuja poliittisessa tilanteessa, jossa uskonnolliset kiihkoilijat ja tunteeton sotilasdespootti olivat vaarassa ajautua silmittömään verenvuodatukseen.

Ironiaa on se, että väkijoukkojen uskonnollinen touhottaminen ja spekuloiminen oli Jeesuksen poliittisen uhrautumisen pääsyy. Ja myös se, että Jeesuksen ja J.Kastajan visio maailmanlopusta ja uuden maailmanjärjestyksen ilmestymisestä oli niin lähellä että kuolema ei merkinnyt mitään.


"Jeesuksen" - eli vuoden nolla tienoilla esiintyneiden anarkistifilosofien - tärkeimpiä päämääriä oli uskonnollisuuden riisuminen eettisen ajattelun, olemisen ehtojen ja vastuullisuuden edessä.

Uskonnollinen pessimismi maailmanloppupassiivisuutena tai temppelifasismina, fundamentalismina, ei kelvannut Jeesukselle missään nimessä. Mikään ei ole pyhempää kuin ihmisen tarve ihmisyydelle. Jos sinulla on kaksi vaatetta, anna toinen sitä tarvitsevalle.


Jeesus ei puhunut vertauskuvin.

Paitsi korostakseen konkretiaa, jota ihmiset eivät meinanneet uskoa konkretiaksi.

Suosittelen pääsiäislukemistoksi kirkon hylkimää Markuksen evankeliumia, ilosanomaa lähimmäisen kohtaamisesta.

"Kaikki kätketty on olemassa vain ilmi tuotavaksi,
salassa oleva vain siksi että se tulisi julki."





"Vantaan Tikkurilan seurakunnan pastorit rovasti Pirkko Yrjölä ja seurakuntapastori Kristiina Kartano ovat antaneet lausuntonsa Tikkurilan seurakunnan seurakuntaneuvostolle HNMKY:n avioliitto-opetuksesta. He ovat keskenään eri mieltä siitä, mitä kurssilla opetetaan naisen asemasta perheessä. Kartano sanoo, ettei ehdottomasti ole kokenut kurssia tasa-arvoa tai ihmisarvoa loukkaavana. Yrjölä puolestaan kokee, että koko opetussarjaan on sisäänkirjoitettu ajatus naisen alisteisuudesta mieheen nähden.

- Tätä perustellaan Jumalan tahtona ja luomisjärjestykseen kuuluvana asiana.



Historiallinen totuushan on se, että kristinusko on levitetty Suomeen vain väkivallalla ja uhkailulla.

Ehdottomalla, miehisellä hierarkialla. Alistaminen on nähty oikean totuuden ja elämäntavan väistämättömänä osana. Tuomion Jumalan toimintatapana.

Eivät suomalaiset aikoinaan huvikseen kääntyneet kristityiksi. 1100-1600-luvuilla kaikki kirkot olivat maalattu täyteen punahehkuisia helvetti- ja demonikuvaelmia. Tuomion pelko ja uskollisuus kuninkaan sotaisalle kulttuurille opetetaan vihan ja häpäisyn kautta. Alistuminen ja totteleminen on kirkon perusjäsenen tärkein tehtävä, josta saa kiitosta. Varsinkin naisen täytyy tietysti hyväksyä miehisen uskonnon suoma rooli, jotta saa ihailua.

Kirkollinen kulttuuri muokkasi suomalaisen kulttuurin nykyiseksi häpeäkulttuuriksi. Häpäisy kinkereillä, kirkonkirouksilla ja jalkapuilla tuli osaksi kulttuuria. Häpeä yhteisöstä erotettuna tai mukaudu valtaapitävien tahtoon.

Väkivalta on hyvin "luonnollinen" osa perinteistä kristinuskoa Suomessakin. Monokulttuuria. "Muuttumattomuuden" eli pappiskultin omahyväistä teologiaa.

" Järkevä ja rakastava lapsen ruumiillinen rankaisu ei ole väkivaltaa, opettaa Helsingin Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen (HNMKY) julkaisema teos Conscious marriage – How to improve your marriage. Kirjassa kirjoitetaan, että "lapsen fyysinen rankaisu on Suomen lain mukaan kielletty, mutta se on pääasiassa oikeusistuimia varten". HS

Suurin ongelma protestanttisen ihmiskuvan kehittymisessä ja kirkon päivittämisessä on luterilaisten piispojen luumuilussa. Mitään selvää pesäeroa ei ole tehty perverssin keskiaikaiseen ihmiskuvaan aatelisten alamaisena jumalattomassa hierarkiassa. Ei mitään eroa.

Kirkolla on passiivinen ja hyväksikäyttävä asenne liberaaliin ajatteluun:  "periaatteessa" kirkko kannattaa liberaalia ja humanistista ihmiskuvaa mutta aktiivisesti tukee perinteistä mm. saatana-kuvastoa ja helvetin akronyymejä virsilauluissa.

Piispojen mielestä parasta kriisinhallintaa on ongelmien siirtäminen. Kunnes eläkeikä antaa suloisen vapahduksen ristiriidosta ja vastuusta, muutoksesta, kirkon murtavasta totuudesta.

Piispojen mielestä käskyt ja käsitykset ovat sinänsä ikuisia, kun on vain uskonvarmuus perinteen ja dogmien kautta. Jatkuvuus ja taipumattomuus kirkkokulttuurissa tuntuu olevan kirkon keskushallinnon tärkein huolenaihe kuin museonjohdolla, ei suinkaan uskonnon inhimillisyys, sovellettavuus ihmisten eksistentiaalisiin tarpeisiin tai ymmärrettävyys tässä ajassa.

Muuttumaton usko ja varma oppi on suurin uskonnollinen fantasia, joka tuo häkellyttävän tuhdin varmuuden. Todellisuuden kustannuksella.

Homot ovat yhä uhka pyhälle perheinstituutiolle ( jota käytetään institutionaalisen valtarakennelman esikuvana), Jumalan Pyhä Kolminaisuus on kolmen äijän työryhmä ja äiti Maria on yhä ikuinen neitsyt uskontunnustuksissa. Kitch pelastaa nykyhetkeltä.

Homot ovat uhka Vatikaanin vallalle, jota piispat julistavat nyt kirkon päämääräksi "ekumeniassa" eli alistumiselle  takaisin Vatikaanin valtaoppiin ja elitismiin, eliitin salaisten seurojen palvelijaksi.


"Jos mahdollista vielä pahemmin keitti yli uutinen samaisen Helsingin NMKY:n viime vuonna julkaisemasta englanninkielisestä parisuhdeoppaasta, jossa vanhempia suoraan kehotetaan pahoinpitelemään omia lapsiaan. Että on suurempi synti jättää ruumiillinen kuritus tekemättä kuin tehdä se." - Jyrki Kasvi


Fundamentalistin elämänhallintaa leimaa julman rajan paradigma.
Oppi suojaa itseymmärrykseltä, ulkoinen määrittely sovittaa yksilön eliitin vimmaiseen kontrollitoimintaan eikä yksilön tarvitse tiedostaa poliittista kamppailua eliitin julmuutta vastaan.


  • Julma jumala hyväksytään draaman nimittäjäksi, eliitin kuvaksi. 


Kun fundamentalistisesti uskova ihminen kokee "pelastusvarmuuden" tai "perussyntisyyden" tms, hän kokee olevansa Jumalan edustaja tietäessään varman totuuden lähes kaikesta. Epävarmuus väistyy ja kaikki tapahtuu varmuuden ehdoilla. Hintaan mihin hyvänsä. Fundamentalismin turvallisuus perustuu varmuuden magiaan.

Tärkeintä on
varmuus, ei vuorovaikutus, ei solidaarisuus.
Eliitin rakastama dogma tulee jumalaksi eikä alistunut näe enää mitään yksilön kamppailua despoottien mielivallan alla.


Turvallisuudentunne on kytketty muuttumattomuuteen ja arvaamattomuuteen. Kaikki on arvotettu, epävarmuudesta voi luopua.

Kun tiedetään hyvä, tiedetään paha.
Kun tiedetään kuinka kelvata tuomitseville jumaluuksille, tiedetään pelastukeinot.
Ja kun tiedetään pelastuskeinot, tiedetään uhkaavat asiat ja kadotus.

Fundamentalisteille on tärkeämpää todeta lapsen tottelevaisuus ja normitettu kiltteys kuin tietää, saako lapsi tarpeeksi läheisyyttä ja ymmärrystä. Fundamentalistia ei häiritse, toimiiko ihminen, esimerkiksi lapsi pelosta vai itseymmärryksestä, kunhan toimii niin kuin pitää.

Fundamentalismi on valojen ja varjojen korostamista häilyvyyden kuilun reunalla.


Fundamentalismin taustalla on usein ihmisen identiteettityhjiö. Anomalia. Kun oma persoonallisuus on määrittelemätön ja ristiriitaisten jännitteiden hajottama, on tietoisuuden selventämisen, kontrasti korostaminen ja yleinen kapeuttamisen ratkaisu käänteinen itsetuntemukselle; itsetuntemusta ei yksinkertaisesti tarvita kun saadaan varmuus omasta kelpaavuudesta ideologisen määrittelysysteemin kautta.

Huomio kiinnitetään ulkomaailman arvottamiselle ja oman roolin saavuttamiselle ulkoisen määrittymisen ja ryhmään leimaavan tyylin kautta. Selkeyttä ja mustavalkoisuutta korostettaessa saadaan selvä roolitehtävä, joka pelastaa kaaokselta ja epämääräisyydeltä. Jos haluaa olla jonkin puolustaja, on oltava valmis olemaan kaiken muun vastustaja.

Fundamentalisti haluaa korostaa havaintomaailman kontrasteja, niin moraalisia kuin tyylillisiä määritelmiä. Kun ihminen ei pysty sisäisesti kokemaan itseään yhtenäiseksi eikä ymmärrä raatelevia jännitteitä lapsuudestaan, hän haluaa ulkoisten määreiden luovan hänelle selkeän rooli-identiteetin.


Persoonaa hajottavat jännitteet ja uskomukset
valjastetaan ja ulkoistetaan hyvän ja pahan taisteluksi. Henkistä kasvua ei tarvita valmiiden asetelmien maailmankuvassa.

Alistunut ihminen kokee jännitteiden häviävän koska hän sokeutuu eliitin uskonnolliselle ja poliittiselle huijaukselle, kontrollikoneistolle, "perinteelle".

Tällöin ihanteita, toiveita ja moraalisia tavoitteita kirkastetaan ylimaallisesti pelastavaksi pois jostakin tavallisesta tai "tuhoavasta", ahdistavasta. Ja aina kun korostetaan ideologisesti ihanteellista, kontrolloitua fundamentaalia ajattelun ja etiikan yläpuolella, kontrasti lisääntyy väistämättä myös synkällä puolella.

Ulossuljettu demonisoidaan, siitä tulee uhka varmuuden tuntemuksille ja puhtaalle uudelle minuudelle. Elitismi vetoaa järjestykseen mutta tuottaa kaaosta ja mielivaltaa, mielpuolisuutta lavastuksilla.

Yleensä uskonnollinen fundamentalisti korostaa julkisesti ns positiivisia uskonelementtejä tavoitteissaan, mm pelastusta ja armoa. Mutta luoja varjelkoon niitä, jotka eivät suostu ottamaan armoa koko opin painolla sellaisenaan vastaan.

Mitä puhtaampi valon puolustaja, sitä demonisempana on nähtävä varjojen edustajat.


Mm."Jumalan luomisjärjestys" antaa selkeän pseudologiikan, jolla normeja voidaan järkeistää. Näin on ollut ja näin on oleva, muuta väittävä uhmaavat Jumalaa. Heteroseksuaalit edustavat Jumalan unelmaa ja homoseksuaalit jotakin luonnonvastaista. Dinosaurusten on oltava 6000 vuotta vanhoja koska niin on Tooraa tulkittava.

Pelastushistorian eeppinen kokonaiskuva "vaatii" eheän ja selkeän kuvaelman Jumalan päämäärätietoisuudesta ja Raamatun "johdonmukaisesta" sanomasta. Tämän selkeyden vaatimuksen alle uhrataan sitten ymmärrys ihmisen sosiologisesta ja psykologisesta kehityksestä. Tarinasta tulee tärkein kaiken kehys, sanomasta vain lavaste.

Äärimmäisen selkeät rajat muuttuvat tosielämässä helposti sangen julmaksi kohteluksi erilaisia ja jumalattomia kohtaan. Suorastaan ahdistus leimaa kaikkea vuorovaikutusta ihmisten kanssa, jotka toimivat eri tavalla, ilman uskonnollista varmuutta ja yhteisöltä kerjättäää hyväksynnän leimaa. Julmat rajat on pystytettävä suojaamaan puhdasta ja häiriintymätöntä elämänhallintaa. Jotta kuuluisi oikeamielisten joukkoon, on nähtävä ulkopuolelle tuomittavat ihmiset.


Siksi väkivalta ja alistamissuhteet ovat niin tärkeää: murtaa yksilön vapauden mahdollisuudet ja subjektiivinen tahto ryhmän jäykkien normien alaisuuteen. Häiriötekijöiden ja toiseuden likvidisoimista.

Mm. lapset ja naiset ja taitelijat ja filosofit ovat olleet uhka erilaisuudessaan, mikä on tulkittu tottelemattomuudeksi ja kapinaksi kristillistä järjestystä ja miehistä jumalkuvaa kohtaan. Miehen seksuaalisuus on ollut ainoa ihailtu seksuaalisuuden muoto keskiaikaisessa ihmiskuvassa eliitin kultin varjona.

Syyllisyys ja avuttomuus ovat alistujalle hyviä tunnetiloja patriarkaalisen järjestyksen edustajan mielestä. Muu on kauhistuttavaa kapinaa Jumalaa ja Jumalan edustajia, pappia tai miestä kohtaan.

Feministit ovat nyt yrittäneet kopioida sovinismin ja kääntää sen naisten fasistiseksi vallaksi, paremmuudeksi miehen oelmukseen.

Väkivallan ja "järjestyksen" tuottama vallantunne valtaa edustavalle on naamioitu perinteisesti kristilliseksi "vastuuksi" ja "turvalliseksi" hallinnantunteeksi, tehtäväksi. Lapsen ja alistuvan naisen rooli on hyväksytty vain tiukan normatiivisen moraali-ihanteen kautta eli yksilölle on annettu mahdoton rooli toteuttaa uskonnollisia puhtausfantasioita. Naiselle on sitten luovutettu valtaa alaspäin nimenomaan lapsen suhteen. Kiltti lapsi saa kiitosta, tuhma lapsi pikatuomion.

Varsinkin seksuaalisuuden väheksyminen on suoraan verrannollinen ihmisten omaan ahdistukseen oman seksuaalisuuden hahmottomuudessa. Sen runnova ohjaaminen ja kompulsiivinen rajaaminen, kaikki varhaiset osatekijät lapsen syyllistämisessä ja avuttomaksi tekemisessä ovat vuosituhansia vanhoja ja tehokkaita keinoja "sosiaalistaa" yksilö, neutralisoida ja ehdollistaa lapsi varhain heimon ja ryhmän tottelevaiseksi jäseneksi. Varsinkin naispuoliset kristityt.

Vapaamuurarit noudattavat yhä mithralaista mieseliitin premissiä miehestä jumalan kuvana ja nainen sekä köyhät salaseurojen alistamisen ja halveksunnan kohteena.


Ev.lut. kirkko, siis sen miehiset piispat Jumalan armosta ja Pyhän Hengen päämäärätietoisesta succestiosta, tukevat jatkuvasti rahallisesti ja ilmaisilla kiinteistöoikeuksilla mm vanhoillislestadiolaisia, joilla on yhä tiukka patriarkaattinen perhe- ja helvettiopetus myös lapsille.

Useat viidesläiset "kristityt" käyttävät samaa pelottelun didaktiikkaa lasten kasvatuksessa mm nuoriso-ohjaajina leireillä ja pyhäkouluissa ympäri Suomen. Se on rankan luokan henkistä väkivaltaa, jolle piispat ummistavat silmänsä. Mutta toki sillä saadaan uskollisia, vapisevia ja maksavia jäseniä kirkolle ja sen helmoissa hautuville järjestöille.

Pieni väkivaltahan ei haittaa kun uhkana on helvetin ikuinen kadotus.

Se, että nykyisinkin luterilaiset piispamme pitävät seksuaalirikollisiksi tuomittuja pappeja kirkon työssä ja päästävät nämä pedofiilipapit myös perhetilaisuuksiin kertoo myös valtakulttuurin perinteisestä dikotomiasta: papeille annetaan anteeksi asioita, joita normaaliyhteiskunnassa ei hyväksytä. Pappia ei saa tuomita koska hän edustaa Jumalaa. Papeillahan oli automaattinen vapautus ylinopeussakoistakin yms sakoista aina vuoteen n. 1995 saakka.







"Te olette hylänneet Jumalan käskyn
ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä."


















Torsti Lehtisen kirjat suositeltavia
 luentosarja
Sivullisuus vammana ja voimanlähteenä


25.3. Sivullisuuden historia Saarnaajasta Kierkegaardiin 


1.4. Sivullisen kapina: Albert Camus

8.4. Sivullisen moraali: Jean-Paul Sartre


TAGS:: TELEVISIO Kristuksen kärsimyskertomus pääsiäisen sanoma uhrikuolema ylösnousemus sovitus uskoontulo golgata juudas kärsimysnäytelmä pelastushistoria, veressä veriuhri kavaltaa kavaltaja ylösnousemustoivo pitkäperjantai kiirastorstai sovitusuhri messu passio tyhjä hauta ristinkuolema ilmestyi opetuslapsille legenda profetia propaganda epäilys piispojen komitea lautakunta tutkimuslautakunta piispainkokous kirkolliskokous kirkkopäivät helluntai voitelu erämaassa ilmestykset pyhimykset profeetta evoluutio vs kreationismi.
s

lauantaina, maaliskuuta 15, 2008

Väkivaltaisin maa




Uusi historiallinen opus valaisee osaltaan sitä, miksi Suomi on väkivaltaisin maa EU:ssa WHO:n tilastojen mukaan.

Suomalaisten taistelut Ruotsin, Venäjän ja itsenäisen Suomen riveissä. Ohto Manninen Tammi 2008.


Ruotsalaisen imperialismin eli kuningasvallan fasismin johdosta ruotsalaiset lisäsivät varallisuuttaan ja vaikutusvaltaansa suomalaisten verellä ja raaistamisella. Suomalaiset sotilaat olivat Ruotsin hyökkäysjoukkojen kärki ja selkäranka.

Kuinka tuotetaan hyviä sotilaita?
Otetaan pois toivo itsenäisestä elämänhallinnasta ja raaistetaan pakon edessä. Kuole kuninkaasi puolesta hirsipuussa tai taistele ja tapa. Kauhua herättävä ja raiskaava suomalainen oli ruotsalaiskenraalin unelma Saksan maalla.

Näin on valtakuntamme muokattu ruotsalaisten mielestäkin oudoksi suomalaisuudeksi. Ruotsalaisviha ei ehkä koskaan katoa mielestämme vaikka sitä skandinaavit toimittajat ihmettelevätkin kaanonissa ilman mitään historian ymmärrystä. Viha ei katoa ilman ymmärrystä, molemminpuolista ymmärrystä. Viha on upotettu alitajuntaamme ja tarkoituksella. Viha ei katoa, koska ruotsalaiset ovat pesseet historiansa pois natsien kanssa harjoittaman kaupankäynnin hyvinvoinnilla ja yltäkylläisyyden tuomalla sosiaalisella itsetietoisuudella ja paremmuudentunteella.

Vastuun ottaminen historiasta ja sen seuraamuksista olisi vaikea teko ja käytännössä mahdoton, koska ruotsalaisilla on hyvä omatunto kierrättämisestä, ajoturvallisuudesta, lasten turvavälineistä ja seuraleikeistä.


.

torstaina, maaliskuuta 13, 2008

Gadgets: Kovalevyn huolto XP

Todella hyvä ja tärkeä työkalu kovalevyn jatkuvaan ylläpitoon. Ehdoton ja helppo.

Auslogics Disk Defrag

is designed for fast optimization of modern hard disks.
Disk Defrag is absolutely FREE. XP ja Vista

We found the program fast, even on older XP systems. A handy HTML report is prepared after each defrag session. ... Fantastic utility far superior to Windows Disk Defragmenter.
— CNet Reviews

keskiviikkona, maaliskuuta 12, 2008

Gadgets: interaktiivinen säveltäjä taskussa

Interaktiivinen viihde on vielä lapsenkengissä. Monelle ihmiselle ajantappaminen on yhtä kuin tylsistyminen helposti mieltä kiihottavien sattumapelien, uhka- ja korttipelien kanssa mutta insinöörien väistyessä käyttöliittymäsuunnittelusta alkaa todellinen interaktiivisuus olla tosi viihdettä.

Korg 10-DS Turns Your DS Into a Music Machine






Jos haluaa laajempaa kokeilevaa musanteko-ohjelmistoa, kannatta ostaa esim Mac, jonka mukana tulee uudistunut Applen Garageband-ohjelmisto laajalla ja hyvällä instrumenttivalikoimalla, jota voi myös laajentaa itse.
Tietokoneen näppäimistöä voi käyttää soittimena mutta halpa usb-midi koskettimisto on tietysti eri asia.






Sound toy - Flash mixer:

lecielestbleu

Ehdottoman hauskimpia ja intuitiivisimpia musiikinluontipelejä mitä on tehty. Onko tämä peli vai mikseri? Toimii suoraan web-sivulla. Kokeile äänillä ja rymtillä, et voi erehtyä. Lapsille helppo, vaativille aikuisille sitä vaativampi, mitä enemmän haluat ymmärtää luomaasi äänikudosta. Pitäisi toimia windowseilla ja Macilla, ainakin explorerilla. Asenna ensin uusin flash ja shockwave Adoben sivuilta browserillesi, jota käytät.



Suomalainen multimediakulttuuri
on kitunut tähän asti järkyttävässä epäbalanssissa: rahaa on löytynyt tukuittain insinöörien laitekokeiluihin kun taas sisällöntuottamiseen ei ole budjetoitu tuhannesosaakaan rahasummista. Interaktiivisuus on ollut pelkkä myyntipuhe merkonomijohtoisille laitelobbausprojekteille.

Suomalaisilla pelitaloillakin on vieläkin rankasti rajoittava ja ahdaskatseinen koodaajakompleksi, josta syystä ei haluta erillisiä kirjoittajia ja interaktion suunnittelijoita, humanisteja "käskyttämään" kunnianarvoisia koodaajia.

Opetusministeriö ja kaupunginhallitukset syytävät oopperaan rahaa 60 miljoonaa joka vuosi. Entäs jos vaihteeksi multimediakokeilut, sosiaalisen median tutkijat ja interaktioteoreetikot saisivat vuodessa sen summan?




Kitchen Budapest
Animata
real-time
puppeteering software

http://www.kitchenbudapest.hu/en/node/244

Animata is a real-time animation software for live performance, with the aid of which we can easily create scenes with virtual puppets. This software is designed to create an interactive background for theatre, music and dance performances, and it can also be used for the visual design of promotional screenings. The software can be run on multiple operating systems, like Mac OS X, GNU/Linux and Windows. It can be easily connected to other applications (Max/MSP, Processing, VVVV, etc.) receiving live input from various physical sensors, microphones and cameras for presentations, performances and improvisational events.

>>

See it now in Kiasma, pixelache-lounge

Pixelache Helsinki 08 : Pixelache University 13-16 March 2008



Interaktiivisen taiteen esittelysivuja:

dat07

jayisgames.com













"Automaattisävellysohjelmat"

-
kokeilemalla musa kasaan
Semiautomatic Composers for XP
(nämä ohjelmat toimivat myös maceissä kunhan
asennat XP-systeemin OSX:n rinnalle)



Easy Music Composer Free

- ilmaisversio, maksullinen versio on laajempi


Hyperscore


Hyperscore featured at MIT Media Lab's Human 2.0 Symposium




Lvbs X 2.0 free

Lvbs X
Professional 3.0


MusicWonk

ArtWonk

is an interactive program for creating MIDI music and graphics algorithmically.


The Palette

- Melody Composing Tool is software that helps when composing melodies.
The program uses the theory of composition and the theory of harmony.



Overhead Fractal Music Generator 1.2


Harmony assistant 8.2

- multi-purpose music composing/editing software. do not need any extra music device.
an easy-to-use editor enables you to place and move notes score, in page-like mode.
computes music chord grid and harmonizes automatically music patterns (arranger).
manages drum pattern array to ease adding drums to your piece.



SoftStep 3.2
- An interactive program for creating algorithmic MIDI music on your soft synth
or sound card interactively in real time. Not a set of canned me-too riffs
or rules, but an open ended palette of composing modules to powerfully boost your creativity.



FlexiMusic Kids Composer




Virtual BassLine 3.5


Linkkisivustoja musaa generoiviin yms ohjelmiin:
bluechillies.com
- download.com
- freedownloadscenter







Pelkät Sekvensserit:


MidiSwing
-Ilmainen -perussekvensseri suomenkielisellä valikolla
-Sekvensserin voi asentaa OS X:ään, Windowsiin ja Linuxiin


Finale



http://musiikintutkimus.blogspot.com
Mika Kuuskankareen kehittämä ENP-nuotinnusjärjestelmä
on osa PWGL-nimistä, erityisesti säveltäjille ja musiikinteoreetikoille suunnattua ohjelmistoa. PWGL:n beta-versio Mac OSX:lle ja Windowsille on ladattavissa osoitteesta:

http://www2.siba.fi/PWGL/downloads.html
Lisätietoa ohjelmasta löytyy sivulta
http://www.siba.fi/fin/ajankohtaista/kuuskankare/






TAGS:: syntetisaattorit sekvensseriohjelma ohjelmat digiraituri sampläysohjelmat sämplääminen säveltäminen musiikki musiikkiohjelmat sibelius sekvensserit innovaatio moniraitaohjelmat

Carnivale

Metafyysistä dramaturgiaa arkkityyppisen tietoisuutemme kanssa. Biblically.




PS.
Tätä toista kautta ei kyllä oikein hiffaa jos ei ekaa ole nähnyt- ja eka kausi on must, ehdottomasti parempi, kuin Jobin kirjan visualisoitu jatkokertomus. Tilaa vaikkapa DVD. Tämä sarja valitettavasti loppuu sitten kesken kuin kanan lento. Liian laadukas ja vaativa tuotanto Greyn anomaliatomiaa ahmivalle jenkkiyleisölle jotta olisi voitu viedä tuotanto loppuhuipennukseen.




lauantaina, maaliskuuta 08, 2008

Ulkolinja: Siksi käydään sotaa - TV1 22.00 ke 19.3.


Ulkolinja: Siksi käydään sotaa


TV1 22.00 ke 19.3


War Made Easy

- Articles

Median roolina on ollut myydä sota kansalaisille pelkoa herättävin iskulausein, ikään kuin sota olisi ainoa ratkaisu pysyä hengissä. Sodanvastainen media on tehokkaasti vaiennettu. Ulkolinjan dokumentissa pohditaan Vietnamin ja Irakin sotien yhtäläisyyksiä käyttäen esimerkkeinä propaganda-aineistoa, uutispätkiä ja Amerikan poliittisista johtajista kerättyä harvinaista arkistomateriaalia.

Tuotanto: Media Education Foundation





perjantaina, maaliskuuta 07, 2008

Kontrolliyhteiskunta


" Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa muistuttaa torstaina julkaistussa kirjassaan "Jokuveli – elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa", että jo nyt meistä jää moneen paikkaan runsaasti tietoa ja jälkiä.

Kännykkä kertoo, missä olemme, touhujamme netissä voidaan jäljittää ja valvontakameroita on kaikkialla. Ubiikki teknologia eli ”kaikkialla läsnäoleva äly” voi johtaa tulevaisuudessa vaikkapa siihen, että älykäs vessanpönttö analysoi tuotoksemme, tekee diagnoosin ja tilaa tarvittaessa ambulanssin. Tai pesukone säätää itse itsensä pyykin laadun ja likaisuuden mukaan.

Salailusta tulee entistä vaikeampaa ja yksityisyydestä ylellisyyttä. Mannermaan mukaan läpinäkyvyyden lisääntymisessä on paljon hyviä puolia. Jos kansalaiset elävät akvaariossa, niin elävät myös vallanpitäjät ja talouden toimijat. "


+
Mannermaa hastattelussa MTV3

++
samalla haastattelu "Klvonin kyyneleet"-kirjan kirjoittajalta
ihmisen pyrkimyksesta häpäistä ja eristää erilainen ihminen


Mannermaa edustaa tyypillistä asiakeskeistä virkamiestutkija-visionääriä, jolla on veressään yhteiskuntarauhan säilyttämiseen tähtäävä hegemonia.

Heille on tavallista turvallisuutta säteilevä positivismi. Postivistisesti teknokulttuuria ja tulevaisuutta tutkiva tutkija ei usko dystopiaan - vaan utopiaan. Kivaa kaikille kivan takia. Kaikki kääntyy parhaiten päin. Koska se on asiallinen tapa suhtautua tulevaisuuteen. No kyllä Suomessa nyt on asiat hyvin ja asialliset virkamiehet sekä vastuullinen poliisi.
Aivan?

"Jos kansalaiset elävät akvaariossa, niin elävät myös vallanpitäjät ja talouden toimijat"


Millä perusteella katteetonta luottamusta julistetaan ihanteena ikään kuin vastuullisen tutkijan arvovallalla?

Millä perusteella on asiallista olla positivistinen tutkija ja nähdä parhaat puolet asioissa - ilman perustelua?

Positivismi mielenrauhan vuoksi ei ole vain stressivapaa tulevaisuustoive vaan aina myös politiikkaa. Poliittista korrektiutta suomettumisen emämaassa.

Tulevaisuudentutkija Mannermaan mukaan on siis todennäköistä, että valtaa pitävät ovat samassa asemassa kuin alamaisensa. Tämä logiikka mättää aika rankasti. Todella rankasti. Jos esim ministerillä on suora linja SUPO:iin, hän voi sopivan poliittisen konsensuksen tai kriisin vallitessa saada tietoonsa SUPOlta esim pienten, "marginaalisten" poliittisten ryhmien liikehdintää, paikka -tietoutta ja "psykologisia" ja poliittisia profiileja mm blogikirjoitusten "analysoinnin", arvoarvioinnin, netin Data mining:in kautta. Yksityishenkilö taas ei saa lähellekään samoja tietoja kuin mitä SUPO:n päämäärätietoinen ja organisoitu tiedonkeruu tuottaa.

* Mannermaa hehkuttaa myös sitä, kuinka media-aika ja tietokanta-aika paljastaa poliitikon jokaisen virheen ja teon. Todellisuus on kuitenkin se, että USA:ssa on tietotekniikka otettu strategiseksi välineeksi äänestyskamppailussa. Konservatiivipoliitikoiden valitsemat äänestyskoneet on valittu tahallisesti vanhaan teknologiaan perustuen, joten ensi vaaleissa on odotettavissa taas räikeitä äänestystulosten manipulaatioita. Ääntenlasku on kontrolloitua politiikkaa monessa maassa eikä poliittisia epärehellisyyksiä mikään huipputeknologia voi neutralisoida, jos teknologian käytön puolueellinen "valvonta" on osa kontrollipolitiikkaa.


Päinvastoin kuin Orwellin kirjassa kontrollista tehdään lopulta näkymätöntä - kansalainen ei saa edes tietää, mitä hänestä "tiedetään" ja mitä lausuntoja mm SUPO antaa suuryhtiöille kansalaisista, työnhakijoista. NOKIA saa joka viikko lausuntoja SUPOlta. Kenenkään turhaan kontrolloimatta tätä "validifioivaa datavirtaa". Poliitikot ja suuryhtiöt eivät välttämättä käsitä, että jokainen analyysi on aina subjektiivinen ja poliittinen profiili. Kunhan vain tunnistetaan mantrana ne "uhkatekijät", jotka ovat muodikkaita. Yksinkertaisin johtopäätös tällaisesta maailmankuvasta on että epäpoliittinen työntekijä on hyvä työntekijä. Neutri kansalainen virkamiesten jalkojen juuressa.

Ei ole olemassa analyysiä
ja tiedonvalintakriteeriä, jolla ei olisi premissejä, ennakko-oletuksia ja rajaavia arvovalintoja. Ei ole epäpoliittista "informaatiota" johtopäätöksineen.

Data-profilointi on siitä mielenkiintoinen ideologia ja ihmiskuva, että sen ensisijainen periaate on määritellä ja "löytää" rikollinen yksilö ennen "rikosta". Luodaan pre-eksistenttejä profiileja yhteiskunnan vihollisista - ennen rikosta. Etsiä ja kohdentaa rikollinen "aines". Aivan samalla periaatteella kuin kristityt määriteltiin Neron Roomassa yhteiskunnan vihollisiksi - ennen mitään rikosta. Uhkakuvilla.

Positiivisesti pre-eksistenttisen olemustietoisuuden eli "valittujen" ryhmän, oikeassaolijoiden itsetietoisuudella on myös mielenkiintoisia historiallisia lähtökohtia ja ulottuvuuksia. Sveitsiläinen Calvin julisti Sveitsin Geneven protofasistiseksi kirkkovaltioksi, Jumalan kaupungiksi - ja hukutti samalla satoja "epäuskoisia syntisiä" Geneve-jokeen, etupääsä liian vapaasti pukeutuvia naisia ja au-lasten äitejä.

Ei ole mitään, mitä Calvin ei olisi tehnyt ennen Hitleriä. Saksalaisen rankaisukulttuurin anaaliahdistus ja kelpaamattomuuden angsti on syntynyt varsin täydellisessä muodossa jo vuonna 1540.

Jumalalle kelpaava yhteiskuntajärjestys oli Calvinin näyn mukaisesti vain totaalista, pakotettua; jokainen yksilön valinta ylhäältä säännösteltyä ja ehdotonta. Instant-erottelu ja joillekin viimeinen tuomio. Kilvoitteleva masokismi, julmuus itseään kohtaan oikeutti sadistisen raivon jumalattomia kohtaan ikään kuin Jumalan puolesta. Mitä selkeämmin laumasta erotetaan halveksien Jumalan hylkäämät, sitä turvallisemmaksi Jumalan pelastamat tuntevat itsensä. Oikeassaoleminen vaatii pre-eksistenttisen (predestinaatio) opin ja olemuksen, jolloin Jumalan valitut ja oikeamieliset ovat syntyneet valituiksi ennaltamäärätyn suunnitelman mukaisesti. Menestys ja totaalinen valta on vain merkki tästä totaalisesta "Jumalan todellisuudesta". Ilman epävarmuutta, ilman kysymyksiä Logos on sitä jumalallisempi, mitä epäinhimillisempi sen on.

Kalvinismi on todellisuudessa se, mitä kutsutaan "luterilaiseksi työmoraaliksi". Calvin kannatti 18 tuntisia työpäiviä! Hän oli itse deseksuaalinen maanikko, jolle työteho oli ainoa tapa kokea itsensä Jumalan välineenä ja osoittaa olevansa yli-inhimillinen olento, Jumalan inspiroima. Kieltäymys tunteista ja nautinnoista on yhtä kuin kalvinistinen masokismi. Pietismi ja evankeelisuus on itseasiassa kalvinismin hapattama oppi uusien nimikkeiden alla. Ylityöhulluus on pohjimmiltaan kalvinistista kelpaamattomuuden kauhua Jumalan edessä. Lutherin laiskoihin oppeihin kuului nauttiminen työn hedelmistä valmiissa maailmassa, Jumalan luomistyön ja armon varassa - eikä ylpeä raataminen muita parempana ja kilpailevana kusipäänä.


Ja takaisin itse kontrollipakkomielteen ultramoderniin aiheeseen.
Tarkkailun jumaluus-hybrikseen ja kontrolli-identiteetin paatokseen.

SUPOn virkaatekevät ovat korostaneet medialle hymysuin ihannepoliisin olevan kansalaisia kontrolloiva jämäkkä toimija. Poliisi, jolla on kansalaiset kontrollissa edeltäjänsä tsaarin salaisen poliisin Ohranan historiallisia perinteitä kunnioittaen. Mellakkapoliiseiltahan poistettiin oma-aloitteisesti ja lainvastaisesti poliisin nimikyltti rinnuksilta, koska se tuntui poliisista turvallisemmalta. Laista viis. Kansalaisen perusoikeuksista viis.

Jo nythän EU:n hyväksymä biopassitietoliikenne on vastoin Suomen perustuslakia. Poliisimme antaa jakoon ympäri maailman yksityisyyden suojan alla olevia tietoja kansalaisistaan mm. verotietoja, uskonnollisen suuntautumisen, ihonvärin, rikosrekisterin, SUPON/poliisin lausunnon eli profiilin ("arvioitavan yksilön harrastuksista, mielenkiinnon kohteista") , järjestötoiminnan, sormenjäljen, valokuvan, työpaikkatiedon, avio-/avopuolison nimen, osoitteen, luottotiedot - yms.

Eli kaikki epädemokraattiset diktatuurit, jotka ovat USA:n kanssa yhteistyössä, saavat automaattisesti uusien suomalaisten passien kautta hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja. Jo blogisi kirjoituksista tehdään varmasti arvosuuntautunut profiili, joka ei poistu ikinä SUPOn tietokannoista ja joka muistetaan liittää passitietojen oheen, jos "tarkempaa" tietoa SUPOlta kysytään.

Lisäksi poliisi otti käyttöön passitiedoista lainvastaisen kotimaisen tietokannan rikostutkinnan tueksi. Tiedon kerääminen ja yhdistäminen henkilötiedoista ja henkilön mieltymyksistä tietokannaksi ilman lupaa kun on laissa kielletty.

Tietääkseni kukaan ei valvo SUPO:n tiedonvälitys- ja keräämiskriteerejä, eikä teknologisia innovaatioita uusista profiilitietokannoista. Kaikki tehdään kansallisen turvallisuuden nimissä, suurvaltapolitiikan tyydyttämiseksi. Passin käyttöönottajalle ei todellakaan kerrota, kenelle hänen tietojaan luovutetaan ja miksi.

Jo nyt on markkinoilla perustarkkailukameran kuvan kautta kasvot ja kävelytyylin tunnistavia ohjelmistoja ja tietokantoja. Onko SUPO:lla näitä jo käytössä? Toimiiko SUPO jo yhteistyössä valvontakameroita ylläpitävien firmojen ja kaupungin liikelaitosten kanssa?

Valtiosalaisuus, salaisuus kansalaisten turvaksi?
Vai täydellisen kontrollin fantasiaksi?
Täydellisen vallan unelmaksi?

Määrittelemätön kontrolli
on yksilön yläpuolella viranomaisten turvallisuudentunteen takeeksi ja poliittisten sitoumusten vuoksi. Yli yksityisyyssuojien ja -lakien. Kontrolli periaattena, ei vain välineenä.

Kansalaisten epäpolitisoiminen ja kysymysten epäpolitisoiminen on aina valtiollisen kontrollin ensimmäinen tavoite.

Halvan barbin häpeä

- Nuoret eivät lähde laskettelurinteeseen, ellei heillä ole sadan euron käsineitä. Heidän kulutusmaailmansa on aivan erilainen kuin tavallisten keskiluokkaisten lasten. Niille, jotka ovat jollakin tavoin syrjäytyneitä, kulutus on yksi tapa saada arvostusta ja tuntea kuuluvansa hyväksyttyjen joukkoon, Autio arvioi.

Kuluttava lapsi haastaa monessa mielessä aikuiset. Amerikkalainen taloustieteilijä Juliet B. Shor kertoo kirjassaan Born to Buy kiintoisan havainnon. Tutkiessaan amerikkalaisia ylityön ja kulutuksen kierteessä eläviä ihmisiä hän haastatteli myös sellaisia, jotka olivat jättäytyneet oravanpyörästä pois. Heillä oli yksi yhteinen piirre: ei lapsia.




Google Video Lesson


Digital Revolution - Pär Ström



Pär Strömin alustus EFFIn isoveligaalassa lokakuussa 2007. Ström käy läpi kansalaisiin kohdistuvan vakoilun nykytilannetta ja tulevaisuuden näkymiä. Näyttää siltä että isoveli haluaa tietää meistä aivan kaiken. Pär Strömin Big Brother Bulletin (ruotsiksi).


Data profiling in this context is the process of assembling information about a particular individual in order to generate a profile — that is, a picture of their patterns and behavior (compare this use of the term data profiling with that used in statistics or data management where
data profiling is the examination of information describing the data or data set itself). - Wikipedia








Disinformaatio on erittäin tärkeä osa kontrolliyhteiskuntaa.

False Pretenses-sivusto kertaa USA:n disinformaatiotulvaa "välttämättömästä sodasta", johon SUPO:kin yhä kesysti tukeutuu "terrorismin vastaisessa sodassa". False Pretenses: Bushin hallinnon edustajat antoivat 935 virheellistä lausuntoa Irakin muodostamasta uhkasta kahtena sotaa edeltäneenä vuonna, kertoo Center for Public Integrity uudessa tutkimuksessaan.


Norjalaistutkija haluaa oikoa myyttejä Afganistanista

Norjalainen Afganistanin-tuntija Arne Strand syyttää norjalaisia poliitikkoja väärän tiedon, disinformaation, levittämisestä Afganistanista. Strand haluaa oikoa erityisesti myyttejä Afganistania hallinneista talebaneista.
- Eivät talebanit tappaneet enempää ihmisiä kuin sotapäällikkö Abdul Rashid Dostum amerikkalaisten avulla Pohjois-Afganistanissa, sanoo norjalaistutkija uutistoimisto NTB:n haastattelussa.Hän on työskennellyt useaan otteeseen maassa, myös 1996 kun al-Qaida-johtaja Osama bin Laden saapui maahan. Tuolloin Strand oli Norjan kirkon ulkomaanavun palveluksessa.- Ei Taleban hakenut Osama bin Ladenia ja hänen seuruettaan Afganistaniin, vaan silloinen presidentti Barhanuddin Rabbani ja Abdul Rasoul Sayyaf, joka nyt istuu parlamentin ylähuoneessa ja jolla on suuri vaikutus presidentti Hamid Karzaihin.
- Verkkouutiset/STT, 30.3.2008





Shokkiestetiikkaa - Shock Doctrine






Zeitgeist

http://zeitgeistmovie.com





.

Sweet Sweeney






Sweeney Todd - Fleet Streetin paholaisparturi.

Veikeä leffa. Jota en ainakaan itse pystynyt katsomaan kokonaan silmät auki.

Sweeneyssä on veikeää karakteerikuvausta mutta täysin estotonta, veristä ja realistista väkivaltaa. Nautinnollista kostoa ilman pidäkkeitä. Voimattoman voimantunnetta. Sweeney on ruumiillistunut Tooran Psalmien kostonhimoinen ylistyslaulu, jumalallisen kostonhimoon uppoutunut vihaaja, joita löytyy nykypäivänä niin neofasisteista kuin myös Israelin valtion ammattiarmeijasta.

Mitä murhanhimoinen Sweeney voi opettaa väkivaltaviihteen keskellä likoavalle kuluttajalle?

Ensinnäkin Sweeneyn katsoja voi kokea ja ehkä muistaa sen, mitä väkivalta todella on. Kuvottavaa. Ei ollenkaan viihdyttävää. Sweeney Todd on eräänlainen antabus-pilleri väkivaltaviihteestä nauttivalle. Katsoja ei nyt saakaan sadistisesti viihdyttyä väkivaltaisen elokuvan kepeästä hurmoksesta ja Olympos jumalan tarkkailevasta roolista.

Vierannuttamisefekti on eurooppalaisessa teatteridramaturgiassa käytetty keino. Katsojaa voidaan hämätä samaistumaan henkilöön, josta paljastuukin jotakin ilkeää tai katsoja tuuditetaan nauttimaan roolihahmon jekuista, kunnes seuraamukset ja epäempaattisuus paljastuukin ilkeän karvaaksi. Brechtin työryhmän kirjoittamassa Äiti pelottomassa reipas äiti näkee sodassa ansaitsemiskeinon eikä omien poikien kuolema hidasta bisnestä laisinkaan.

Suomalaiseen viihteeseen keskittyvässä teatterituotannossa se on harvoin käytetty keino suomalaisten uusien teatteritekstien suhteen, koska katsojalle voi tulla sivuoireita. Ahdistusta. Outoja ajatuksia. Pelkotiloja. Muistoja. Sukutarinoita.

Sweeney-elokuva palvelee katsojaa tarjoilemalla maukkaita hahmoja, huumoria ja todellista todellisuutta. Sweeneyssä on syvää empatiaa mutta hyvin freudilaisen rehdisti kuvaa sadistiseen elämänhallintaan vajoavaa ihmistä. Älä kohtaa omaa pahaa oloasi vaan paina muita alemmaksi ja nauti muiden avuttomuudesta.

Kyllä Sweeney-elokuva on hyvä leffa. Kun voi silmät sulkea tarpeen vaatiessa.

Mutta ei suositella treffileffaksi.

Seuratkaa katkeruuden mustaa viittaa haisevan Lontoon kaduille.


PS.
Näyttelijät tosiaan laulavat itse mutta vain kultakorvaisten miksaajien ja spesiaalien äänenkäsittelyohjelmien avulla. Nuotit on trimmattu hyvällä maulla, ei liian täydellisesti vaan soljuvan karheaksi pop-oopperaksi.


TAGS:: DVD uudet elokuvat elokuvajulkaisut ensi-iltaelokuvat parhaat elokuvakritiikki kritiikitelokuvablogit julkaisupäivä tragedia komedia ooppera tragikoominen


Kapitalistista kafkaa

Monty Pythonia suomalaisessa palvelukulttuurissa:

Esimerkiksi Oulussa Tieto-Enator ja (WM-data) Logica rakensivat päivähoidon verkkopalvelujärjestelmää. Yhtiöt eivät kuitenkaan suostuneet avaamaan tietojärjestelmiensä rajapintoja toisilleen, koska sopimuksessa ei sitä edellytetty.

Sopimukseen oli kirjattu vain, että yritykset määrittelevät, suunnittelevat ja toteuttavat rajapinnat. Tämän yritykset tekivätkin. Tehtyä työtä ei kuitenkaan hyödynnetty, koska sopimuksessa ei puhuttu käyttöönotosta.

Eli firmoille oli tässäkin tärkeämpää kilpailu toistensa kanssa kuin löyhälompakkoisen asiakkaan palvelu ja valmis tuote. Asiakkaan tyytyväisyys ei kilpailukulttuurissa ole tämän ideologisen dislogiikan mukaan tärkeintä vaan asiakkaan lypsäminen.

Kun puhutaan ulkoistamisesta, puhutaan usein tehokkuudesta ja laadun parantamisesta. Todellisuudessa kireä rahakeskeinen kilpailutus, jossa laatu ja päämäärä ei ole tärkeintä vaan tekeminen, niin tavoitteena on tosiaankin mennä sieltä mistä aita on matalinta. Ideologiana ei ole ylpeys tuotteen tarkoituksenmukaisuudesta tuotteesta vaan rahan vedättämisen jalo taito.

"Menin sanattomaksi, kun saavuin Ouluun. Papereiden mukaan päivähoidon verkkopalvelujärjestelmä oli valmis ja tuotantokäytössä. Näin ei todellisuudessa ollutkaan", ylitarkastaja Tomi Voutilainen kertoo.

Toivottavasti tilaaja uskaltaa haastaa nämä pirun raamattua lukevat teknomerkonomit oikeuteen järjestelmän toimimattomuudesta, jos sopimuksessa puhutaan edes jotakin käyttöliittymän ja käyttäjän toiminnasta, rajapinnan yleisestä kättötarkoituksesta, eli valmiin järjestelmän kuvauksesta.

Rahastuksen hajukin leijui ilmassa. Monien hankkeiden tulokset jäivät pääosin luonnoksiksi tai vain selvityksiksi.

"Rahan jako on ollut täysin tolkutonta", Voutilainen summaa.

Voutilaisen mukaan tämä piirre leimaa lähes kaikkia valtion tietotekniikan kehityshankkeita.

torstaina, maaliskuuta 06, 2008

Huipputusta MOT

Miten voi olla mahdollista, että korkeakoulua käymättömät ja jokseenkin sivistymättömät ministerit ovat runnomassa "huippuyliopistoa" läpi? Eli bisneseliitin lobbaamana yliopistosta halutaan itseasiassa amis, ammattioppilaitos.

Suomen yliopistohanke hämmästytti Euroopan korkeakoulujohtajia

Euroopan korkeakoulujohtajat eivät vakuuttuneet Suomen innovaatioyliopistohankkeesta. Tampereen yliopiston rehtori ja Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston puheenjohtaja Krista Varantola kertoi Suomen suunnitelmista Euroopan yliopistojen liiton EUA:n kevätkokouksessa Barcelonassa viikonloppuna. "Kuulostaa huolestuttavalta kehitykseltä, Suomihan on ollut tähän asti esimerkkimaa muun muassa tutkimusrahoituksessa", arvioi EUA:n hallituksen jäsen Frans von Vught kuultuaan Varantolan esityksen Suomen yliopistouutisista. helsingin sanomat



MOT: Huiputusyliopisto

Tiede ja taide halutaan valjastaa palvelemaan yritysten tuotekehitystä. Toimittaja Riikka Kaihovaara.


-- YLEn Areenalla


MOT: Tietovuotorahasto

Sitra voi käyttää yrityksiltä saamiaan luottamuksellisia tietoja omissa hankkeissaan ja omistamiensa firmojen eduksi. Toimittaja Simo Sipola.




keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008

Neiti Mannerheim

- editoitu iii -


Mannerheimin puhtaaksi pesijöitä Hannu Salama arvostelee vielä yhden epämiellyttävän käänteen unohtamisesta: Mannerheim oli vannonut uskollisuudenvalan Venäjän tsaarille. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen moni vastaavan valan vannonut taisteli viimeiseen saakka tsaarinsa puolesta.
– Missä oli meidän suuri Mannerheimimme? Hän lähti lätkimään. Siihen aikaan kun minä olin sotaväessä sellaista tyyppiä sanottiin sotilaskarkuriksi.



Taas on Mannerheim-keskustelu kiihtynyt.
Ikonin palvojat ja kuvainkaatajat ovat taas varpaisillaan.

Homoyhteisössä Mannerheimin homoudesta on huhuttu jo pitkään- HS fi

Animaattori ja kirjoittaja Katariina Lillqvist on saanut uhkailuja. Kovaa peliä.

Ja varmaa on että nimenomaan sisällissodan valkoisten sotilaiden jälkeläisiltä. Mannerheim-kultti elää. Puhtaat sankarit, jotka puhtain mielin olivat liittämässä Suomea Saksaan. Ja mikäs voisi olla jääkärien jälkeläisten suurin kauhu, että isä aurinkoinen, oma varakeisarimme ja isäkuvien myyttinen esikuva olisikin ollut homoseksuaali tai bi.

Murhattujen ihmisten selvittämättömistä kohtaloista ja määrästä ei tarvitse ahdistua mutta suuren hohtajan seksuaalisesta suuntautumisesta kylläkin. Ikonin kultasilaus ei saa hilseillä.


Mannerheim-kultti luottaa yhä tähän fantasmaan kansakunnan isäjumalahahmosta, taistelevien miesten aina sotaan valmiina olevaan sankariin, aina valmiina käsivarsia myöten verisiin taisteluihin.

Mannerheim on patriarkaalisen yhteiskuntajärjestyksen toteemi. Patriarkaatit perustuvat ajatukseen, jossa perheen pää on isä ja jolla on valta. Vain vallan omaava mieshetero on tässä katsannossa turvallisen elämänhallinnan lähtökohta. Muu on uhkana selvääkin selvemmälle maailmanjärjestykselle.

Mitä haittaa on Mannerheimin ikonisessa palvonnassa? Menneisyyden vääristäminen. Tosiasioiden unohtaminen. Puhutaan vapaudesta ja välttämättömistä toimenpiteistä vaikka Mannerheim oli suostunut liittämään Suomen Saksaan sisällissodan seurauksena ja vaikka teloitukset olivat lainvastaisia murhia. Mannerheim oli lainsuojaton mutta oman armeijansa takia virkamiehien suosiossa.

Mitä on infantiili fasismi?

Infantiili fasismi on ihmisen fiksoitumista lapsen anaaliin vaiheeseen, jossa täytyy olla hyvin jyrkkä isä-/äitihahmo, joka asettaa rajat - muuten lapsi tahraa seinät ja lattiat ilman voimallista hahmoa. Infantiilissa fasismissa ihaillaan johtajia, jotka osoittavat mitä verisemmin ja sivistyksestä riippumatta rajat ihmisille, jotka haluavat jäädä lapsen rooliin koko elämän ajakseen. Silloin ei tarvitse tuntea vastuuta ajatuksistaan eikä kehittyä ihmisenä ja vielä vähemmän tuntea empatiaa lähimmäisiään vastaan. Kaikki on silloin mustavalkoista eikä tarvita pohdintaa ja itsensä tuntemista. Kaikki annaetaan valmiina, käskyinä ja kaikki on taistelua, aggression vapaata kohdistamista "vihollisiin". Sivistys ja itseymmärrys korvataan regressiivisillä aggression avoimella kanavoinnilla. Suuria tunteita, tunteiden käsittelemättömyyttä, kannibalismia.

Juuri siksi heteroseksuaalisuus on fasisteille yksi tärkeistä luokiteluista. Kun kuuluu puhtaaksi ja todistettavaksi heteroksi, "biologisesti tarkoituksenmukaiseksi", kaikkea muuta on vihattava selvien luokittelujen mitätöitymisen uhkana. Fasismi on puhtauden ja selkeyden tarvetta infantiilin lapsen lailla. Me ja ne muut.

Inantiili kulutushysteria on fasismin lähisukulainen.


Katariina Lillqvist kommentoi blogissaan kädenvääntöä poistuvien sukupolvien kanssa:
Paradoksaalista sen sijaan on, että Uralin Perhosen sensuurisota alkoi yhden valokuvan ja muutaman puffihaastattelun perusteella ennenkuin vastapuoli edes katsoi elokuvaa. Kuumakalleista ylimpänä hyörii kenraali Gustav Hägglund, jonka mielenrauhaa animaation kuvat Mannerheimistä helvetin esikartanoissa ja samarkandilaisen teehuoneen divaanilla syvästi järkyttävät. Absurdeinta taistossa on se tosiseikka, että ylintä esivaltaa edustava raskaan sarjan haukka käy täysin vakavissaan 30-senttisen, raudasta ja paperimassasta rakennetun surrealistisen nuken kimppuun...

Yltiöisanmaalliset fundamentalistit vaativat animaatiota poistettavaksi YLE:n ohjelmistosta, tuottajille ja tekijöille langetetaan jos jonkinlaista fatwaa mutta huvittavinta kaikessa on että itse tarinassa ei ole mitään uutta. Se esitettiin ensimmäistä kertaa samannimisenä radiokuunnelmana vuonna 2004 Yle1:n Todellisia Tarinoita-sarjassa, ja syksyllä 2005 se edusti Suomea Prix Italy-kilpailussa Milanossa. Italialainen ja kansainvälinen radioyleisö otti vanhat pispalalaistarinat avoimin korvin vastaan, ja teosta kiitettiin mm. vertaamalla sen mielenmaisemaa Bertoluccin kuuluun 1900-elokuvaan.

Jos muistatte sen YLE:n suuret suomalainen-"äänestyksen", jonka Mannerheim voitti, niin itse olen ainakin kuullut sisäpiirin huhuja että Matti Nykänen olisi ollut sen äänestyksen todellinen äänikuningas - mutta kuin sopivasti olikin virallisesti vain 11, juuri 10 esiteltävän huippukulttuurihahmon ulkopuolella. Uskottavaa?

Lisäksi olen kuullut tarkkoja kuvailuja Mannerheimin esteettisistä taipumuksista ihmisiltä, jotka ovat nähneet Mannerheimin jotensakin neuroottisen valokuva-albumin Mannerheim-museossa täynnä alastomien poikien kuvia muinaiselta vakoiluretkeltään Kiinan alueilta.


Mannerheim - sankarikultti elää




.